Maailmankuva ja -katsomus

[John Carter]

Mietin , että miten nuo aiemmin linkkaamasi sienivideot liittyvät tämän keskustelun aiheeseen, mutta laajentaahan nekin omalla tavallaan kuvaa maailmasta.

Tämä taas liittyy selkeästi keskustelun aiheeseen. Kommentoin sitä nyt omaksumastani naturalistisesta näkökulmasta.

Kaikki maailman uskonnot ovat vain verho totuuden edessä ja ne nimenomaan estävät sen vuoksi todellisuuden näkemisen.

Havannoimme todellisuutta vain muutaman rajallisen aistin välityksellä. Vaikka poistaisimme kokemuksistamme uskontojen harhat, emme kuitenkaan näkisi todellisuutta naiivin suoran realismin mukaan sellaisena kuin se on.

Muodostamme todellisuudesta epäsuoran realismin mukaisen mallin, jonka avulla ajattelemme. Arkiajattelu, tieteelliset teoriat ja uskonnolliset uskomukset ovat lopulta mielen mekanismien kannalta samanlaisia ajatustottumuksia; todellisuuden erilaisia representaatioita.

Samalla kun saimme kyvyn luoda representaatioita todellisuudesta saimme kyvyn luoda representaatioita myös pelkistä kuvitelmista, joita on kahta sorttia: 1. hyödyllisiä fiktioita kuten esimerkiksi logiikka ja matematiikka, joita tarvitsemme empiiristen kokemusten mallintamisessa. Niillä ei kuitenkaan ole mitään vastinetta reaalitodellusuudessa. 2. Puhtaita enemmän tai vähemmän hyödyttömiä ja jopa haitallisia fiktioita kuten uskonnot.

Tieteelliset teoriat eroavat arkiajattelusta vain siten, että ne ovat himpun verran arkiajattelua paremmin jäsentynyttä empiiristä kokemusta. Uskonnot taas ovat pelkkiä mielikuvituksen houreita, mutta niihin uskoville varmoina koettuja totuuksia.

Kirjassaan "Truth and Actuality" (1977) Krishnamurti erottaa kaksi erilaatuista todellisuutta. Toinen on ihmisen ajattelun ja uskomusten luoma ja hahmottama subjektiivinen todellisuus, reality. Toisaalta on actuality, se mitä maailmankaikkeudessa objektiivisesti ja absoluuttisesti tapahtuu. Tätä jälkimmäistä ei voi järjellä ymmärtää eikä sanoin tai käsittein kuvailla, koska "sana ei koskaan ole sama kuin asia, johon se viittaa".

- subjektiivinen todellisuus, [virtual]reality vastaa edellä kuvaamaani mielen luomaa virtuaalitodellisuutta, jonka prosessit luovat kokemamme mielikuvien ja aktien virran.

- actuality, se mitä maailmankaikkeudessa objektiivisesti ja absoluuttisesti tapahtuu vastaa reaalitodellusuutta, jonka arkiajattelun mukaan koemme suoraan sellaisena kuin se on. Koemme sen kuitenkin vain mielemme virtuaslimaailmaan rakentamiemme representaatioiden avulla.

Itsepetos alkaa, kun ihminen alkaa pitää oman mielensä keksimiä kuvia, käsitteitä ja symboleita totuutena. Hän alkaa elää kahdessa todellisuudessa: itse luomassaan ja todellisessa. Nämä ovat ristiriidassa, jonka ihminen yrittää ratkaista luomalla ihanteen, mutta se vain pahentaa tilannetta ja pitkittää ongelman ratkaisua. Krishnamurti sanoo, että kohdatessaan tosiasiat sellaisenaan mieli on hiljaa, passiivisen tietoisuuden tilassa. Sellaisessa tilassa mielen luomat ongelmat ratkeavat itsestään ja ihminen intuitiivisesti tietää, miten hänen tulee toimia.

Tuo "itsepetos" eli mielemme muodostama representaatio on kuitenkin kaikki mitä mielemme voi saavuttaa. Teoriat ja uskomukset eivät todellakaan ole itse reaalitodellusuus. En tiedä mihin ihanne -termillä viitataan, mutta jos sillä tarkoitetaan jotakin idealista todellisuutta, olen samaa mieltä ettei se ole mikään ratkaisu. Kaikki ideaalinen asuu vain subjektiivisissa mielissä neuronien vuorovaikutusten ylläpitämissä prosesseissa.

Krishnamurtin ajatus siitä, että mieli voisi kohdata reaalitodellusuuden suoraan väittää, että naiivi suora realismi olisi mahdollista. Hänen väitteensä, "että kohdatessaan tosiasiat sellaisenaan mieli on hiljaa, passiivisen tietoisuuden tilassa.", on haihattelua.

Meditaation avulla luotu suggestio, että "sellaisessa tilassa mielen luomat ongelmat ratkeavat itsestään ja ihminen intuitiivisesti tietää, miten hänen tulee toimia" on harhaa.

Krishnamurtin opetuksen ydin sisältyy vuonna 1929 sanottuun lauseeseen: ”Totuus on poluton maa”. Totuutta ei voi löytää organisaation, uskonlahkon, opinkappaleen, papin eikä seremonian avulla, ei filosofisen tiedon eikä psykologisen tekniikan keinoin. Se kohdataan käyttämällä vuorovaikutusta peilinä, ymmärtämällä oman mielemme sisältö, havainnoimalla, ei älyllisen, sisäänkääntyneen erittelyn avulla.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jiddu_Krishnamurti

Minusta koko totuuden käsite (teorioittemme ja todellisuuden vertailussa) on kyseenalainen; jo lähtökohtaisesti on selvää ettei teoriamme ole sama kuin todellisuus. Empiirisesti voimme tutkia vain sitä kuinka hyvin teoriamme väitteet vastaavat todellisuuden toiminnasta saamiemme kokemuksia.

Jos syö oikeanlaisia sieniä, niin ymmärrys ja maailmankuva muuttuvat yleensä. Toki tuo koskee muitakin tajunnantilaa muuttavia aineksia, mutta sieniä nimenomaan kutsuttiin länsimaissa ensimmäistä kertaa lähetyssaarnaajien toimesta, jotka niitä sinne toivat nimellä Teonanacatl, eli jumalten liha. Uskoisin, että kaikki maailman uskonnot on keksitty muuttuneen tajunnantilan vallitessa keksijän nupissa. Ovat myös tämän planeetan vanhimpia organismeja levien ohella.

[Naturalisti]

Nämä idän ajattelijoiden jutut tuntuvat leijuvan sen verran korkeassa yläpilvessä, että niistä on hankalaa saada mitään otetta.

Noinhan ne tahtoo leijua, mutta kyllä Krishnamurti ainakin minua puhuttelee siitä porukasta parhaiten, mitä nyt heitä tunnen. Erityisesti nostaisin esiin hänen keskustelunsa fyysikko David Bohmin kanssa, eli loppuluku teoksessa The Awakening of Intelligence (suomennettu kahdessa osassa Oivalluskyky herää I & II, eli osan II lopussa). Bohmissa Krishnamurtilla on oivalluskyvyltään tasaveroinen keskustelukumppani, mikä todella hedelmöittää ajatustenvaihtoa.

Teoksen The Wholeness of Life (suom. Elämän kokonaisuus) alussa on myös hauska Krishnamurtin ja Bohmin keskustelusarja, kolmantena psykiatri David Shainberg.

Tein äsken kirjastoon varauksen parista Krishnamurtin kirjasta, jotka kenties voivat tuottaa virikkeitä myös ajan ongelman pohtimiseen, johon olen nyt juuttunut sivistämään itseäni tuolla Onko aika-avaruus fiktio? -keskustelussa. Mulla on kyllä myös työnalla se linkkaamasi artikkeli ja palaan siihen myöhemmin (myös tähän ajan ongelmaan liittyen). Perimmäisenä kiinnostukseni kohteena on, miten mentaalinen voidaan istuttaa naturalistisesti universumiin.

Innostuin siis pohtimaan tuota linkkaamasi artikkelia vähän perusteellisemmin.
Pihlström: https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn983-11.pdf
Ettei samasta aiheesta keskustelu leviä liian moneen paikkaan, ehdotan että jatkamme sitä täällä.

Näin väliaika kannanottona ajattelen, että kalkylismi perustuu viimekädessä heuristisiin ajatustottumuksiin ja universalismi on horisontti, jota kielen memeettinen evoluutio lähestyy. Tämä näkemysten kiista tulee näin ratkaistuksi. Taisin sanoa näkemykseni ytimen jo tässä. Täydennä sitä, jos tästä herää keskustelua.

[Naturalisti]

Nämä idän ajattelijoiden jutut tuntuvat leijuvan sen verran korkeassa yläpilvessä, että niistä on hankalaa saada mitään otetta.

Noinhan ne tahtoo leijua, mutta kyllä Krishnamurti ainakin minua puhuttelee siitä porukasta parhaiten, mitä nyt heitä tunnen. Erityisesti nostaisin esiin hänen keskustelunsa fyysikko David Bohmin kanssa, eli loppuluku teoksessa The Awakening of Intelligence (suomennettu kahdessa osassa Oivalluskyky herää I & II, eli osan II lopussa). Bohmissa Krishnamurtilla on oivalluskyvyltään tasaveroinen keskustelukumppani, mikä todella hedelmöittää ajatustenvaihtoa.

Teoksen The Wholeness of Life (suom. Elämän kokonaisuus) alussa on myös hauska Krishnamurtin ja Bohmin keskustelusarja, kolmantena psykiatri David Shainberg.

Valitettavasti tuota kirjaa ei meidän kirjastosta löytynyt, joten sen tutkiminen jää toistaiseksi.

Annoit mulle kotiläksyksi Philströmin artikkelin:
https://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn983-11.pdf

Vastaan tässä, kun en heti löytänyt tuota keskustelua.

Tässä on tuon artikkelin herättämien ideoiden ja omien ajatuksisteni synteesi.

Pihlströmin mukaan Hintikan erikoisala yliopistossa oli “inhimillisen ajattelun perusmuodot ja niiden historia”, jonka ydin oli “universaalikielen” ja "kielikalkyylinä” -oppien vastakkainasettelu, mikä on hänen mukaan syvällisempi kuin perinteen analyyttisen ja “mannermaisen” kahtiajako.

Itse ajattelen, että kahtiajako on keinotekoinen. Kyseessä on saman asian kaksi eri puolta; kalkylismi perustuu viimekädessä heuristisiin ajatustottumuksiin ja universalismi on muuttuva horisontti, jota kielen puhujien käsitykset kielestä memeettisessä evoluutiossa lähestyvät.

Elämän synnyn (emergentti tapahtuma, joka käynnisti geneettisen evoluution) jälkeen evoluutio tuotti kyvyn muistella menneitä ja pohtia tulevaa eli mielikuva-ajatteluun sekä sen kommunikointiin kielen (emergentti tapahtuma, joka käynnisti memeettisen evoluution). Meillä on nyt sekä geneettinen informaatiojärjestelmä, joka ohjaa biologisen tason toimintaa, että memeettinen informaatiojärjestelmä, joka ylläpitää subjektiivisia kulttuurisia käsityksiä.

Hintikan määrittelemät kielikäsitysten ja inhimillisen ajattelun perusmuodot voidaan nähdä saman asian eri näkökulmina. Universaalia kieltä ei ole olemassa, se on vain muuttuva horisontti, jota kielen puhujien subjektiiviset mielenkielet memeettisessä evoluutiossa lähestyvät. Myöskään mitään universaalia kielen formaalia laskentakehystä ei ole olemassa; on vain heuristisia subjektiivisia ajatustottumuksia, jotka kehittyvät memeettisessä evoluutiossa.

Philström toteaa, että universaalista ajattelutapaa ovat edustaneet muun muassa Wienin piirin loogiset empiristit ja Quine.

"Universaali-idean on hyväksyttävä kielellinen relativismi (jopa idealismi); “jokainen on kielensä vanki”. Saavutamme todellisuuden kielen ainoalla universaalilla kielellä, jolla ei ole metakieltä, eikä korrespondenssilla (kieli-maailma-vastaavuuden) ilmaista totuutta."

"Kalkylistin mukaan semanttiset suhteet ovat ilmaistavissa, koska voimme kuvitella toisenlaisia merkityssuhteita (so. vaihtaa kielen tulkintaa), meidän ei tarvitse hyväksyä kielellistä relativismia ja voimme (ainakin epätäydellisesti) “saavuttaa todellisuuden” ilman kielen häirintää. Myös metakielten konstruoiminen on mahdollista ja totuus korrespondenssina ilmaistavissa."

Kannatan hyvin pitkälle Quinen naturalistisia näkemyksiä, mutta koska hän jättää mielestäni selittämättä sen, miten kieli ja matematiikka ovat ontologisesti olemassa (sen toteaminen, että tarvitsemme matematiikkaa, ei ole ontologinen selitys), olen tältä osin omaksunut fiktionalistisen kannan. Ne ovat objektiivisesti olemassa vain subjektiivisiin mieliin hajautuneina ajatustottumuksina.

Ajattelu perustuu perimmältään heuristisiin ajatustottumuksiin; subjektiiviseen mielikuva-ajatteluu. Subjektiivisten käsitysten joukon (kielestä sekä koko kulttuurista) voidaan ajatella kehittyvän geneettisten algoritmien ratkaisujoukon tavoin memeettisessä evoluutiossa ilman, että mitään suoraan jaettavissa olevaa kollektiivista käsitystä on missään.

Memeettinen evoluutio on eräänlaista Wittgensteinin kuvaamaa jatkuva kielipeliä. Kielipeleissä ei ole kyse vain kielen käyttämisestä ei-kielellisiä päämääriä varten; ne konstituoivat kielen deskriptiivisen merkityksen, mutta jokaisella yksilöllä on näistä merkityksistä oma tulkinta. Tulkinnat lähestyvät toisiaan vuorovaikutuksessa (implisiittisissä merkitysneuvotteluissa), mutta mitään kollektiivista tulkintaa ei ole olemassa.

"Kielipelien julkisuuteen kytkeytyy Wittgensteinille tärkeä holistinen ajatus, jonka mukaan itse pelien tulee olla ensisijaisia sääntöihinsä nähden; niitä ei voida määritellä sääntöjen perusteella eikä siten palauttaa sääntöihinsä."

Kaikista säännöistä on objektiivisesti olemassa vain subjektiiviset käsitykset, joten jokainen yksilö pelaa kielipeliä omilla enemmän tai vähemmän muiden yksilöiden sääntöjen kanssa yhtenäisillä säännöillä.

Philströmin mukaan kielipeli-idean valossa Wittgensteinia voitaisiin nimittää pragmatistiksi, mutta sen ylikorostaminen ei hänen mukaan saa hämärtää Wittgensteinin perusongelman fenomenologista luonnetta. Tällä Philström tekee vain tilaa omille uskonnon filosofian näkemyksilleen. Tässä suhteessa luen mieluummin Pyysiäistä, esimerkiksi kirjaa "Jumalaa ei ole"
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jumalaa_ei_ole

Kielipelien tulee todella olla inhimillisesti pelattavissa. Kieli ja koko kulttuuri koostuu meemeistä. Niistä on jokaisella oma käsitys. Meemeillä ei ole "genotyyppiä"; on vain fenotyyppi eli se, miten ne ilmenevät memeettistä evoluutiota ylläpitävässä vuorovaikutuksessa. Kieli ja kaikki kulttuuriset ilmiöt saavat merkityksiä vain subjektiivisissa mielissä. Mielten ulkopuolella ne ovat vain, tahroja paperilla, ääniaaltoja, bittejä tietokannoissa tai muuta sellaista.

[OlliS]

Tiede on tärkeä, hyvä ja oikea asia. Maailmankatsomuksen valinnan kannalta siinä on se vika, että se ei riitä valintaan. Eri filosofiat ja uskonnot taas riittävät.

Niissä taas on se vika, ettemme tiedä, mikä niistä on oikea.

Miten siis ratkaisemme mikä mk on oikea?

Rukoilemalla, tutkimalla ja elämällä vastausten ja tutkimustulosten mukaan. Jos ei ole uskoa tähänkään, sulkee itsensä totuuden ulkopuolelle.

Raamatusta minä aloitin, ja filosofiasta. Kristuksen Kirkkoon päädyin Jeesuksen opetuslapseksi. Se on polku, jonka päässä on paluu Taivaaseen. Polulla pitää pysyä, mennä eteenpäin, eikä pysähtyä ja mennä taaksepäin, muuta kuin jos on väärällä polulla. Muuten menettää senkin tiedon, jota jo oli. Tämä on sillä lailla täysin erilaista tietoa.

[ID10T]

Tiede on tärkeä, hyvä ja oikea asia. Maailmankatsomuksen valinnan kannalta siinä on se vika, että se ei riitä valintaan. Eri filosofiat ja uskonnot taas riittävät.

En minä uskontoa ole maailmankatsomukseni valintaan tarvinnut, älä siis puhu taas omiasi.

Niissä taas on se vika, ettemme tiedä, mikä niistä on oikea.

Miten siis ratkaisemme mikä mk on oikea?

Maailmankatsomuksen ei ole tarkoituskaan olla "oikea". Se on aina henkilökohatainen näkemys siitä, miten maailma toimii.

Rukoilemalla, tutkimalla ja elämällä vastausten ja tutkimustulosten mukaan. Jos ei ole uskoa tähänkään, sulkee itsensä totuuden ulkopuolelle.

Tuo on puhtaasti sinun mielipiteesi, ei muuta.

[Naturalisti]

Tiede on tärkeä, hyvä ja oikea asia. Maailmankatsomuksen valinnan kannalta siinä on se vika, että se ei riitä valintaan. Eri filosofiat ja uskonnot taas riittävät.

Niissä taas on se vika, ettemme tiedä, mikä niistä on oikea.

Miten siis ratkaisemme mikä mk on oikea?

Uskovat kokevat uskonnolliset kokemukset varmasti totena. En sitä epäile. Uskoon perustuvat meemit ja empiiriseen tutkimukseen perustuvat meemit elävät korvien välissä sulassa sovussa.

Itse en pidä tarpeellisena olettaa mitään jumalaa tai muuta henkimaailmaa selittämään sitä, mitä ei vielä tiedetä. Minulle riittää todeta se, ettei kaikkea osata vielä selittää. Koen erittäin arveluttavaksi hyväksyä (kaikkien äärettömän monien vaihtoehtojen joukosta) mitään pelkkään uskoon perustuvaa selitystä maailmankuvani perustaksi. Oletan kaiken olevan osa luontoa.

Arkijärki, filosofinen ajattelu, tieteelliset teoriat ja uskonnolliset uskomukset ovat vain eriasteisia vakuuttuneisuuden muotoja.

Filosofinen ajattelu on vain himpun verran arkiajattelua systemaattisempaa, mutta se on kuitenkin vasta esitieteellistä pohdiskelua.

Tieteellinen ajattelu edellyttää valmiutta empiirisen tarkastelun perusteella teorioiden hylkäämiseen, jos tutkimustulokset antavat siihen aihetta.

Uskonnollisiin uskomuksiin perustuvat maailmankuvat hyväksyvät tiedon perustaksi ilmoitustiedon ja metafyysiset a priorit oletukset, joita voi löytää mystisesti puhtaalla järjellä. Esimerkiksi Platonistinen matematiikan filisofia on siten uskonnollinen uskomus.

Rukoilemalla, tutkimalla ja elämällä vastausten ja tutkimustulosten mukaan. Jos ei ole uskoa tähänkään, sulkee itsensä totuuden ulkopuolelle.

Raamatusta minä aloitin, ja filosofiasta. Kristuksen Kirkkoon päädyin Jeesuksen opetuslapseksi. Se on polku, jonka päässä on paluu Taivaaseen. Polulla pitää pysyä, mennä eteenpäin, eikä pysähtyä ja mennä taaksepäin, muuta kuin jos on väärällä polulla. Muuten menettää senkin tiedon, jota jo oli. Tämä on sillä lailla täysin erilaista tietoa.

Samalla kun saimme kyvyn muistella menneitä ja pohtia tulevia (mielikuva-ajattelun) aloimme kehitellä representaatioita todellisuudesta. Tämä sama kyky mahdollisti representaatioiden kehittelyn myös fiktioista. Näitä on kahta sorttia: 1. hyödylliset fiktiot kuten matematiikka on kulttuurisen memeettisen evoluution tuloksena kehittynyt hyödylliseksi apuneuvoksi empiiristen tulosten mallinnukseen. 2. emotionaalisen fiktiot on laaja kirjo erilaisia tuntemuksiin perustuvia uskomuksia ja niihin sisältyy myös uskonnolliset käsitykset. Molemmat niin hyödylliset fiktiot kuin emotionaalisen fiktiot ovat materiaalisesti olemassa vain mielen prosesseina eli meemeinä.

Edellä sanottua selventää myös nämä kommenttini:

- Onko ihminen pelkästään perimän ja ympäristön summa?
viewtopic.php?p=47526#p47526

- Maailmankuva ja -katsomus
viewtopic.php?p=50142#p50142

- Onko aika-avaruus vain fiktio?
viewtopic.php?p=49357#p49357

[Neutroni]

Tiede on tärkeä, hyvä ja oikea asia. Maailmankatsomuksen valinnan kannalta siinä on se vika, että se ei riitä valintaan. Eri filosofiat ja uskonnot taas riittävät.

Niissä taas on se vika, ettemme tiedä, mikä niistä on oikea.

Miten siis ratkaisemme mikä mk on oikea?

Rukoilemalla, tutkimalla ja elämällä vastausten ja tutkimustulosten mukaan. Jos ei ole uskoa tähänkään, sulkee itsensä totuuden ulkopuolelle.

Maailmankatsomus on henkilökohtainen asia ja jokainen päätyy omaansa tavallaan. "Totuuden" etsiminen hihhulismeista on vain yksi tapa eikä millään tavalla parempi kuin mikään muu. Yksikään hihhuli ei ole löytänyt kuin valheita ja satuja. Niihin he sitten yrittävät uskoa ja pönkittävät uskoaan valheilla "totuuksista".

Toinen tapa on ymmärtää, että mitään totuutta ei ole löydettävissä. Ihminen voi saada vain tietoa objektiivisesti maailmaa havaitsemalla. Omat kokemukset ovat aina arvotonta harhaa.

Tämä on sillä lailla täysin erilaista tietoa.

Ei, vaan tuo on uskoa. Ainoa mielekäs tiedon määritelmä sisältää objektiivisuuden vaatimuksen. Sinun uskomuksiin ei liity mitään objektiivisuutta. Ne ovat vain sinun omia kokemuksia hihhulisoopaan hurahtamisesta.

[OlliS]

Tiedeuskoa, empirismiä, naturalismia, nihilismiä ja totuuden kääntämistä subjektiiviseksi on nuo maailmankatsomukset, filosofiat. Ei ole mikään pakko tieteen takia olla niiden kannalla. Niiden kannalla ollaan jonkin maailmankatsomuksen takia. Ilmeisesti lähinnä ateismin takia.

[ID10T]

Tiedeuskoa, empirismiä, naturalismia, nihilismiä ja totuuden kääntämistä subjektiiviseksi on nuo maailmankatsomukset, filosofiat. Ei ole mikään pakko tieteen takia olla niiden kannalla. Niiden kannalla ollaan jonkin maailmankatsomuksen takia. Ilmeisesti lähinnä ateismin takia.

Kaikki maailmankatsomukset ovat sallittuja, oli niissä sitten minkä verran taikauskoa tahansa. Pointti on siinä, että ne ovat HENKILÖKOHTAISIA, eikä niitä pidä alkaa muille tuputtamaan. Kun muistamme tämän, on kaikki hyvin.

[Naturalisti]

Tiedeuskoa, empirismiä, naturalismia, nihilismiä ja totuuden kääntämistä subjektiiviseksi on nuo maailmankatsomukset, filosofiat. Ei ole mikään pakko tieteen takia olla niiden kannalla. Niiden kannalla ollaan jonkin maailmankatsomuksen takia. Ilmeisesti lähinnä ateismin takia.

Kuten täällä totesin
viewtopic.php?p=50309#p50309

Uskovat kokevat uskonnolliset kokemukset varmasti totena. En sitä epäile. Uskoon perustuvat meemit ja empiiriseen tutkimukseen perustuvat meemit elävät korvien välissä sulassa sovussa.

Itse en pidä tarpeellisena olettaa mitään jumalaa tai muuta henkimaailmaa selittämään sitä, mitä ei vielä tiedetä. Minulle riittää todeta se, ettei kaikkea osata vielä selittää. Koen erittäin arveluttavaksi hyväksyä (kaikkien äärettömän monien vaihtoehtojen joukosta) mitään pelkkään uskoon perustuvaa selitystä maailmankuvani perustaksi. Oletan kaiken olevan osa luontoa.

Se lienee totta, että monilla ihmisillä on uskonnollisia käsityksiä, jotka vaikuttavat heidän korvien välissä samalla tavoin kuin empiirisiin kokemuksiin perustuvat käsitykset.

Esitin täällä oman näkemykseni siitä miten kaikki mielensisällöt ovat olemassa
viewtopic.php?p=50309#p50309

Samalla kun saimme kyvyn muistella menneitä ja pohtia tulevia (mielikuva-ajattelun) aloimme kehitellä representaatioita todellisuudesta. Tämä sama kyky mahdollisti representaatioiden kehittelyn myös fiktioista. Näitä on kahta sorttia: 1. hyödylliset fiktiot kuten matematiikka on kulttuurisen memeettisen evoluution tuloksena kehittynyt hyödylliseksi apuneuvoksi empiiristen tulosten mallinnukseen. 2. emotionaalisen fiktiot on laaja kirjo erilaisia tuntemuksiin perustuvia uskomuksia ja niihin sisältyy myös uskonnolliset käsitykset. Molemmat niin hyödylliset fiktiot kuin emotionaalisen fiktiot ovat materiaalisesti olemassa vain mielen prosesseina eli meemeinä.

Miten selität ajattelet mielen (sielun) olemassaolon?

[OlliS]

Aine, elämä, psyyke. Siinä on todellisuuden tasot. Psyykeä ei voi palauttaa elämään eikä aineeseen, vaan se on korkeampi taso, tulee omat lainalaisuudet edellisten tasojen lainalaisuuksien lisäksi.

Teologinen taso tuo tähän vielä uuden dualismin, on aineellista ainetta ja henkimaailman ainetta. Elämän henki ja henkimaailman elämän henki. Ihmisessä on henkimaailman ruumis ja aineellinen ruumis, henkimaailman psyyke ja aineellisen maailman psyyke.

Sitten Jumalalla ja ylösnousseilla on ikuisesti elävä ruumis ja psyyke. Henkimaailma ja aineellinen maailma yhtyy taas, kuten se nytkin on jo ihmisessä, ruumis vaan nyt vielä on kuolevainen.

Psyykessä on nämä kaksi puolta. Ja ruumiissa. Lisäksi ihmisessä voi aktivoitua Jumalan Henki, yhteys ikuiseen maailmaan. Se on uskoon tulo, rukous ja hengellinen tie kaikkinensa. Tieteen pitäisi kiinnostua taas tästäkin puolesta. Buddhalaista, muslimeista, hknduista, juutalaisista, kristityistä. Musiikista, hurmoksesta, shamaaneista jne.

[ID10T]

Aine, elämä, psyyke. Siinä on todellisuuden tasot. Psyykeä ei voi palauttaa elämään eikä aineeseen, vaan se on korkeampi taso, tulee omat lainalaisuudet edellisten tasojen lainalaisuuksien lisäksi.

Teologinen taso tuo tähän vielä uuden dualismin, on aineellista ainetta ja henkimaailman ainetta. Elämän henki ja henkimaailman elämän henki. Ihmisessä on henkimaailman ruumis ja aineellinen ruumis, henkimaailman psyyke ja aineellisen maailman psyyke.

Sitten Jumalalla ja ylösnousseilla on ikuisesti elävä ruumis ja psyyke. Henkimaailma ja aineellinen maailma yhtyy taas, kuten se nytkin on jo ihmisessä, ruumis vaan nyt vielä on kuolevainen.

Psyykessä on nämä kaksi puolta. Ja ruumiissa. Lisäksi ihmisessä voi aktivoitua Jumalan Henki, yhteys ikuiseen maailmaan. Se on uskoon tulo, rukous ja hengellinen tie kaikkinensa. Tieteen pitäisi kiinnostua taas tästäkin puolesta. Buddhalaista, muslimeista, hknduista, juutalaisista, kristityistä. Musiikista, hurmoksesta, shamaaneista jne.

Olet väärässä, tieteen ei pidä kiinnostua taikauskosta. Sitähän uskonto on.

[OlliS]

Tiede voi tutkia ihan mitä vaan. Se on arviokysymys, mikä on oleellista ja mitä kaikkea todellisuuteen kuuluu. Minun arvioni mukaan todellisuudessa on myös Jumala, Luoja, kaiken päällikkö.

Hyvin oleellinen ja tärkeä osa todellisuutta. Vaikea tutkia. Sitä varten on filosofia, teologia, uskontotiede, parapsykologia ja Ufo- tutkimus. Tieteen kunkku ei ole fysiikka ja matematiikka vaan filosofia ja logiikka. Eikä naturalismi ole kuin yksi suunta filosofiassa, subjektiivista idealismia, eikä tunnusta sitä. Tiede on realistista.

[Naturalisti]

Aine, elämä, psyyke. Siinä on todellisuuden tasot. Psyykeä ei voi palauttaa elämään eikä aineeseen, vaan se on korkeampi taso, tulee omat lainalaisuudet edellisten tasojen lainalaisuuksien lisäksi.

Psyyke on aivojen neuraalisten prosessien käynnissä oloa. Psyyken eli mielen olemassaolo päättyy aivokuolemaan. Mitään ikuista sielua ei tarvitse olettaa.

Elämä on geenejä levittävä ja niiden evoluutiota ylläpitävä systeemi, mitään elonhenkeä ei tarvitse olettaa.

Kaikki palautuu materian objekteiksi ja niiden prosesseiksi. Prosessit toimivat kahdella redusoituvasti emergentillä tasolla: elämä ja psyyke.
viewtopic.php?p=49357#p49357

Teologinen taso tuo tähän vielä uuden dualismin, on aineellista ainetta ja henkimaailman ainetta. Elämän henki ja henkimaailman elämän henki. Ihmisessä on henkimaailman ruumis ja aineellinen ruumis, henkimaailman psyyke ja aineellisen maailman psyyke.

Teologia ei ole tiedettä, vaan perusteetonta satuilua. Elämä henki ja sielu ovat tarpeettomia mielikuvituksen luomia kuvitelmia, joita ei voi mitenkään todentaa. Kaikki voidaan selittää ilmankin niitä. Filosofiakin on vasta esitieteellistä pohdiskelua ja naturalismi sen suuntauksista järkevin. Kaikki olemassa oleva on osa luontoa.

Sitten Jumalalla ja ylösnousseilla on ikuisesti elävä ruumis ja psyyke. Henkimaailma ja aineellinen maailma yhtyy taas, kuten se nytkin on jo ihmisessä, ruumis vaan nyt vielä on kuolevainen.

Psyykessä on nämä kaksi puolta. Ja ruumiissa. Lisäksi ihmisessä voi aktivoitua Jumalan Henki, yhteys ikuiseen maailmaan. Se on uskoon tulo, rukous ja hengellinen tie kaikkinensa. Tieteen pitäisi kiinnostua taas tästäkin puolesta. Buddhalaista, muslimeista, hknduista, juutalaisista, kristityistä. Musiikista, hurmoksesta, shamaaneista jne.

Toki on kiinnostavaa, että uskonnollisia ilmiöitä esiintyy. Uskontotiede tutkii näitä asioita tieteen näkökulmasta. On kuitenkin tärkeää huomata, ettei se käytä teorioittensa perustana mitään uskonvsraisia asioita. Kaikki uskontoihin liittyvät ilmiöt on palautettavissa psyykkisiin toimintoihin eli materiaaliseen mieleen.

[Brainwashed]

Tiedeuskoa, empirismiä, naturalismia, nihilismiä ja totuuden kääntämistä subjektiiviseksi on nuo maailmankatsomukset, filosofiat. Ei ole mikään pakko tieteen takia olla niiden kannalla. Niiden kannalla ollaan jonkin maailmankatsomuksen takia. Ilmeisesti lähinnä ateismin takia.

Unohdit idiotismin, se joka määrittelee sinun maailmankatsomuksesi.