Dostojevski sanoi, että aina kun ateisti puhuu Jumalasta, hän puhuu jostakin muusta. Niin näytät sinäkin tekevän; itse pyrin näyttämään ateistina, että ainakaan minuun eivät nuo Dostojevskin sanat toivoakseni päde, ja tässä hengessä sanon, että Jumalaa ei mielestäni pidä määritellä muuten kuin sanan käytön tasolla, esim. Nykysuomen sanakirjan tapaan: "kristillisen käsityksen mukaan Jumala on kaiken olevaisen iankaikkinen ja kaikkivoipa luoja ja ylläpitäjä, Luoja, Herra, Isä, Kaikkivaltias (kirjoitetaan tällöin tav. isolla alkukirjaimella)." Tällaista ko. nimellä ymmärretään, ja muu määrittely on nähdäkseni turhaa ja jopa haitallista. Minä pystyn aivan hyvin sanomaan jo tuon perusteella, että uskoakseni mitään tuollaista Jumalaa ei ole. Joidenkin toisten mielestä on, enkä minä viitsi heitä vastaan lähteä väittämään. Ja varsinkin tuon suorastaan pyhän "tieteen" sotkeminen tähän mukaan on erityisen hölmöä, sillä kyllähän ainakin useimmat ns. uskovaiset myöntävät ilman muuta, että Jumalaa ei voida havaita kaukoputkella tai oskilloskoopilla.
Ja mitä sinä ollenkaan voisit sanoa nk. apofaattisen teologian kannattajille, jo tuot mukaan tuon "tieteen"?