Argumentaatiovirheet

[Sulervo]

Jos toinen kysyy neuvoa henkilökohtaiseen ongelmaan, miten siihen voi vastata ilman henkilöön käyvää vastausta?

Keskustelu saattaa olla jopa huomaavaista.

[Wisti]

Minä kirjoitan jotain. Sinä Keijona lainaat tekstiäni ja kommentoit sitä viittaamatta mitenkään minuun, mutta kerrot ateistien itsekkyydestä puolueellisuudesta jne. Lisäksi kerrot vastenmielisyydestäsi feministisiä miehiä kohtaan (ah kuinka julmaa). Lisäksi voit muistuttaa opettajien hyväksikäyttötapauksista oppilaita kohtaan tai muusta kelvottomuudesta
Tähän minä vastaan, että mikä perkeleen yli-ihminen sinä kuvittelet olevasi.

Kumman kommentti oli ad hominem?

[Keijona]

Minä kirjoitan jotain. Sinä Keijona lainaat tekstiäni ja kommentoit sitä viittaamatta mitenkään minuun, mutta kerrot ateistien itsekkyydestä puolueellisuudesta jne. Lisäksi kerrot vastenmielisyydestäsi feministisiä miehiä kohtaan (ah kuinka julmaa). Lisäksi voit muistuttaa opettajien hyväksikäyttötapauksista oppilaita kohtaan tai muusta kelvottomuudesta
Tähän minä vastaan, että mikä perkeleen yli-ihminen sinä kuvittelet olevasi.

Kumman kommentti oli ad hominem?

Ei tekstin lainaaminen tai jonkun kirjaimen käyttäminen tietenkään ole suora osoitus henkilökohtaisuudesta ja automaattisesti osoitettu sen alkuperäiselle kirjoittajalle, tämähän on julkinen palsta ja keskusteluun voi osallistua kuka tahansa. Mutta vaikuttaa siltä että jotkut ihmiset ovat niin minäkeskeisiä, että kokevat kaiken aina olevan henkilökohtaista ja koskettavan sitä minää, varsinkin jos itse osallistuvat aiheesta keskusteluun.

Mutta kyllä tieteessä pyritään puhumaan yleisesti ja kaikkia koskevista asioista eikä ihmisistä ja heidän perspektiiveistään. Tuollainen jonkun asian, perspektiivinen tai mielipiteen omiminen henkilökohtaiseksi ja omaksi, yleensä paljastaa ihmisen olevan keskenkasvuinen oman kasvun tavoittelija, ja kyvytön keskustelemaan objektiivisesti yhtään mistään mitään.

Eikä tuotakaan nyt pidä ottaa henkilökohtaisesti, koska tuo asia, syyseuraus ja käyttäytymismalli koskee samalla tavalla miljoonia ihmisiä, myös sen kirjoittajaa.

[Wisti]

Sinä lainaat minun tekstiäni ja vittuilet sen jälkeen ateisteille ja opettajille. Mutta ei pidä kuvitella, ettet sinä minua pitäisi ihan kunnioitettavana ateistina ja entisenä opettajana.
Niin aina.

[Sulervo]

Minä kirjoitan jotain. Sinä Keijona lainaat tekstiäni ja kommentoit sitä viittaamatta mitenkään minuun, mutta kerrot ateistien itsekkyydestä puolueellisuudesta jne. Lisäksi kerrot vastenmielisyydestäsi feministisiä miehiä kohtaan (ah kuinka julmaa). Lisäksi voit muistuttaa opettajien hyväksikäyttötapauksista oppilaita kohtaan tai muusta kelvottomuudesta
Tähän minä vastaan, että mikä perkeleen yli-ihminen sinä kuvittelet olevasi.

Kumman kommentti oli ad hominem?

Ad hominem-argumentoinnilla tarkoitetaan ymmärtääkseni sitä, että kiinnitetään huomiota vastapuolen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, keskustelutyyliin tms. - oikein tai väärin - kun keskustelun varsinainen aihe on toinen. Kukaan ei nyt ole tässä mielessä tuohon syyllistynyt, koska aiheena juuri on tuo ad hominem-argumentointi.

[Keijona]

Sinä lainaat minun tekstiäni ja vittuilet sen jälkeen ateisteille ja opettajille. Mutta ei pidä kuvitella, ettet sinä minua pitäisi ihan kunnioitettavana ateistina ja entisenä opettajana.
Niin aina.

Kyllä siinä samasa argumentissa kritisoitiin pappeja. mutta jostain syystä sitä sitten ei koettu henkilökohtaiseksi ja . loukkaavaksi. Joten kyllä tuossa nyt egolle happamia marjoja pullasta nypitään. Ja motiivikin, syyseuraus ilmiselvä, kun tunteillaan joku inhottavaksi ja haetaan sitä vastakkaista, yksilökeskeinen kun haluaa kohdistua yksilöön ja henkilöön, järjetöntä asiattomuutta tuollainen jatkuva sinäminätunteilu sehän on argumentointivirhe.

"Mutta ei ole valinta, kun yksityisyydessä ja mielensä peräkammariss kököttävä yksilökeskeinen etsii refleksinomaisesti yksilöä ja yksityiskohtaa, mitä vihata tai rakastaa, ettei tarvitsisi nähdä yhteistä, metsää puilta."


Mutta mitäs, jos vika ja inhottavuus, sen omalle egolle väärältä tuntuvan mielipiteen tuottaja ei olekaan yksilö? Se mielipide onkin tuon yksilön perimän ja ympäristön summa. Niin mitä helvetin järkeä on silloin kohdistaa ne vasta-argumentit siihen yksilöön ja henkilöön? Seuraukseen ei syyhyn? Ei mitään, siksi henkilöön kohdistuvia komentteja sanotaan argumentointivirheksi.

[Deimos]

Ei sillä ole ad-hominemissa ole merkitystä sillä onko asia totta vai valhetta, ainoastaan sillä että henkilöön kohdistuva argumentti on argumentointivirhe, aina.

Olet puolueellinen (Selkeästi), itsekäs ja subjektiivinen. Se on fakta eikä mikään mielipide edes.

Oliko tuo olevinaan jokin argumentti Keijonan repliikkiin, vai annoitko tietoisesti esimerkin ad hominem-argumentaatiosta?

Ilmeisesti olet liian typerä ymmärtämään mitään muuta kuin hihhulointia. Ja tämä on esimerkkini ad hominemista. En usko että pystyt ymmärtämään tätäkään, imbesili.

[Sulervo]

Ilmeisesti olet liian typerä ymmärtämään mitään muuta kuin hihhulointia. Ja tämä on esimerkkini ad hominemista. En usko että pystyt ymmärtämään tätäkään, imbesili.

Ymmärrän oikein hyvin, että tuo on esimerkki ad hominemista. Herää vain kysymys, mitä kuvittelet tuollaisella tyylillä saavuttavasi (te muut, ymmärrän toki myös että tuollaiseen kommenttiin ei kannattaisi vastata mitään, mutta tämä huvittaa minua; ehkä myös tuota Deimosta).

[Keijona]

Ilmeisesti olet liian typerä ymmärtämään mitään muuta kuin hihhulointia. Ja tämä on esimerkkini ad hominemista. En usko että pystyt ymmärtämään tätäkään, imbesili.

Ymmärrän oikein hyvin, että tuo on esimerkki ad hominemista. Herää vain kysymys, mitä kuvittelet tuollaisella tyylillä saavuttavasi (te muut, ymmärrän toki myös että tuollaiseen kommenttiin ei kannattaisi vastata mitään, mutta tämä huvittaa minua; ehkä myös tuota Deimosta).

Tiede.fi sivustolla joskus oli pitkät keskustelut tuosta argumentointivirheiden motiiveista. Vaikuttaa siltä että monelle ihmiselle internet on vaan vaikka kuluttaa aikaa, viihtyä tai paeta ahdistavyytta, ja se onko se internetissä kulutettu aika järkevää tai loogista on täysin toissijaista.

[Deimos]

Ilmeisesti olet liian typerä ymmärtämään mitään muuta kuin hihhulointia. Ja tämä on esimerkkini ad hominemista. En usko että pystyt ymmärtämään tätäkään, imbesili.

Ymmärrän oikein hyvin, että tuo on esimerkki ad hominemista. Herää vain kysymys, mitä kuvittelet tuollaisella tyylillä saavuttavasi (te muut, ymmärrän toki myös että tuollaiseen kommenttiin ei kannattaisi vastata mitään, mutta tämä huvittaa minua; ehkä myös tuota Deimosta).

Tiede.fi sivustolla joskus oli pitkät keskustelut tuosta argumentointivirheiden motiiveista. Vaikuttaa siltä että monelle ihmiselle internet on vaan vaikka kuluttaa aikaa, viihtyä tai paeta ahdistavyytta, ja se onko se internetissä kulutettu aika järkevää tai loogista on täysin toissijaista.

Onko täällä ihmisiä/kirjoittajia jotka ottavat nämä vakavasti? Minulle tämä on ajanvietettä ja tapa opiskella uutta. Palstalla tulee vastaan tietoa ja ajatuksia joihin nyt ei ihan joka päivä törmää. Meneppä kassajonossa juttelemaan tällaisia asioita kuin täällä niin hyvin äkkiä pipaa-auto kahden valkotakkisen sedän kanssa noutaa sinut lomalle täysihoitolaan. Jos nyt sitten joku ottaa nämä vakavasti niin oma häpeänsä. Kaikesta en rupea syyllisyyttä tuntemaan vaikka tunnen sitä jo valmiiksi lähes kaikesta.

[OlliS]

Hyvä luettelo. Noin siitä kuitenkaan ei ole hyötyä. Pitää osoittaa väittelyssä, missä kohtaa vastustaja tekee argumentti virheen ja miksi se on argumentti virhe juuri siinä kohtaan ja yleisestikin.

Mistä se ylipäätänsä johtuu, että ihmisillä on totuudenvastaisia käsityksiä? Jopa tieteessä. Miksi ihmiset uskovat valeuutisiin, eivätkä ole kiinnostuneita faktantarkistuksesta?

Se selviää juoruilusta. Ihmiset uskovat helposti juoruihin, hauskuttelevat niillä ja viis välittävät siitä ovatko ne totta. Tai eivät vaan huomaa tarkistaa, uskovat kun tuttu niin kerran sanoo. Skandaalilehdissä sama ilmiö.

Tieteessä uskotaan auktoriteettiin, eikä tähystetä tieteen kärkeä. Ja tieteen kärjeksi luullaan jotain tieteellistä muoti- ilmiötä, mikä sopii vallitseviin ennakkoluuloihin. Esim säieteoriat, joissa ei ole mitään järkeä. Tehdään vaan monimutkaisesta vielä monimutkaisempaa, kaavat toiseen potenssiin.

[Deimos]

Hyvä luettelo. Noin siitä kuitenkaan ei ole hyötyä. Pitää osoittaa väittelyssä, missä kohtaa vastustaja tekee argumentti virheen ja miksi se on argumentti virhe juuri siinä kohtaan ja yleisestikin.

Mistä se ylipäätänsä johtuu, että ihmisillä on totuudenvastaisia käsityksiä? Jopa tieteessä. Miksi ihmiset uskovat valeuutisiin, eivätkä ole kiinnostuneita faktantarkistuksesta?

Totuus on sana joka ei merkitse yhtään mitään. Sitä käyttävät vain ihmiset jotka eivät ymmärrä miten universumi ja maailma sekä siinä olevat olennot käyttäytyvät. Joten ei ole olemassa mitään totuudenvastaistakaan. Tosin tätä eivät kaikki ymmärrä. Sitäpaitsi toisen "Totuus" on toisen "Valhe" (Ja toisin päin myös).

Se selviää juoruilusta. Ihmiset uskovat helposti juoruihin, hauskuttelevat niillä ja viis välittävät siitä ovatko ne totta. Tai eivät vaan huomaa tarkistaa, uskovat kun tuttu niin kerran sanoo. Skandaalilehdissä sama ilmiö.

Tieteessä uskotaan auktoriteettiin, eikä tähystetä tieteen kärkeä. Ja tieteen kärjeksi luullaan jotain tieteellistä muoti- ilmiötä, mikä sopii vallitseviin ennakkoluuloihin. Esim säieteoriat, joissa ei ole mitään järkeä. Tehdään vaan monimutkaisesta vielä monimutkaisempaa, kaavat toiseen potenssiin.

Tieteessä ei ole auktoriteetteja ja toisaalta niitä ei ole muuallakaan jos et itse niitä tee. Itsenäisellä ihmisellä ei ole auktoriteetteja. Niin kauan kun et riko lakia (Vaikka aika useat lait ovat todella typeriä) voit tehdä mitä ikinä haluat. Luulen että näkemykseni ovat paljon raskaampia kuin mitään laintulkinnat. Mutta minähän en päätä laeista. Ja tieteessä ei ole mitään muoti-ilmiöitä. Se on itse keksimäsi olkiukko jota ei ole kuin mielessäsi. Luuletko että luonnon kieli olisi yksinkertainen? Ikävä kyllä luonto puhuu ja kirjoittaa fysiikkaa ja matematiikkaa. Jos et niitä ymmärrä et ymmärrä luontoa (Ts. universumia). Olet vain lihamöykky joka voi vain ihmetellä miten kaikki toimii.

[Wisti]

.

Tieteessä uskotaan auktoriteettiin, eikä tähystetä tieteen kärkeä. Ja tieteen kärjeksi luullaan jotain tieteellistä muoti- ilmiötä, mikä sopii vallitseviin ennakkoluuloihin. Esim säieteoriat, joissa ei ole mitään järkeä. Tehdään vaan monimutkaisesta vielä monimutkaisempaa, kaavat toiseen potenssiin.

Suomessa on yhden laskentatavan mukaan 10000 tutkijaa. Tämä voisi olla tuhannesosa maailman tutkijoista, joita siis olisi 10 miljoonaa.
Vaatii aika kovan pokan kertoa, millaisia nämä kymmenenmiljoonaa ihmistä ovat. Ylipäänsä mielipiteet, joissa kerrotaan, että tiede on tätä, tiede on tuota ovat kiusaannuttavia, kun pitäisi sanoa, että tiedemaailmassa 10 miljoonaa ihmistä tutkii sataatuhatta asiaa tms. Mutta eihän siitä tulisi hullua hurskaammaksi.

[ID10T]

Tieteessä uskotaan auktoriteettiin, eikä tähystetä tieteen kärkeä.

Aika paksua puhetta mieheltä, joka uskoo jo vuosisatoja mullan alla maanneisiin auktoriteetteihin (evankelistat) ja heidän kertomuksiinsa vielä suuremmasta auktoriteetista (jumala), jota kukaan ei ole nähnyt, kuullut, haistanut, maistanut tai tuntenut.

[OlliS]

Hyvä luettelo. Noin siitä kuitenkaan ei ole hyötyä. Pitää osoittaa väittelyssä, missä kohtaa vastustaja tekee argumentti virheen ja miksi se on argumentti virhe juuri siinä kohtaan ja yleisestikin.

Mistä se ylipäätänsä johtuu, että ihmisillä on totuudenvastaisia käsityksiä? Jopa tieteessä. Miksi ihmiset uskovat valeuutisiin, eivätkä ole kiinnostuneita faktantarkistuksesta?

Totuus on sana joka ei merkitse yhtään mitään. Sitä käyttävät vain ihmiset jotka eivät ymmärrä miten universumi ja maailma sekä siinä olevat olennot käyttäytyvät. Joten ei ole olemassa mitään totuudenvastaistakaan. Tosin tätä eivät kaikki ymmärrä. Sitäpaitsi toisen "Totuus" on toisen "Valhe" (Ja toisin päin myös).

Se selviää juoruilusta. Ihmiset uskovat helposti juoruihin, hauskuttelevat niillä ja viis välittävät siitä ovatko ne totta. Tai eivät vaan huomaa tarkistaa, uskovat kun tuttu niin kerran sanoo. Skandaalilehdissä sama ilmiö.

Tieteessä uskotaan auktoriteettiin, eikä tähystetä tieteen kärkeä. Ja tieteen kärjeksi luullaan jotain tieteellistä muoti- ilmiötä, mikä sopii vallitseviin ennakkoluuloihin. Esim säieteoriat, joissa ei ole mitään järkeä. Tehdään vaan monimutkaisesta vielä monimutkaisempaa, kaavat toiseen potenssiin.

Tieteessä ei ole auktoriteetteja ja toisaalta niitä ei ole muuallakaan jos et itse niitä tee. Itsenäisellä ihmisellä ei ole auktoriteetteja. Niin kauan kun et riko lakia (Vaikka aika useat lait ovat todella typeriä) voit tehdä mitä ikinä haluat. Luulen että näkemykseni ovat paljon raskaampia kuin mitään laintulkinnat. Mutta minähän en päätä laeista. Ja tieteessä ei ole mitään muoti-ilmiöitä. Se on itse keksimäsi olkiukko jota ei ole kuin mielessäsi. Luuletko että luonnon kieli olisi yksinkertainen? Ikävä kyllä luonto puhuu ja kirjoittaa fysiikkaa ja matematiikkaa. Jos et niitä ymmärrä et ymmärrä luontoa (Ts. universumia). Olet vain lihamöykky joka voi vain ihmetellä miten kaikki toimii.

Tottakai totuus on olemassa. Me vain tieteellisesti emme tiedä sitä kokonaan. Siinä se ongelma on. Tiede lähestyy koko ajan totuutta, mutta ei ole vielä kaikessa saavuttanut sitä, eivätkä tiedeuskoiset osaa elää tässä tilanteessa.

Tässä tilanteessa pitää kumartaa Jumalaa. Jotkut ovat liian ylpeitä ja itsekkäitä nöyrtymään. Mistä silloin totuuden löytää? Tieteestä? Ei vaan riitä, ei onnistu. Ateismista? Onnistuu. Mutta onko se oikea ratkaisu? Kukaan ei tiedä.