Kyllä keho muistaa
Lähetetty: 11 Marras 2025, 08:53
Mitä mieltä olette yllä olevasta lainauksesta?"Me todella olemme hyviä selviytymisessä. Hautaamme, järjestelemme, katsomme kulmasta, jossa pimeään jää kaikki liian kipeä. Löydämme kannattelevia elämänfilosofioita, innostavaa korvaavaa elämää, uusia suuntia. Nielaisemme pois sen, mitä emme pysty katsomaan ja käsittelemään. Kaiken sen, mikä on liikaa.
Mutta keho ei unohda. Se odottaa ja hakee tilaisuuksia purkaa kipua, joka on tallessa. Odottamassa, että voimaa olisi riittävästi tuntea ja kokea kipua. Itkeä itkuja, joita ei joskus pystynyt itkemään. Keho ei unohda surematonta surua, ei mykäksi nieltyä kauhua. Se muistaa kyllä. Se jaksaa odottaa."
Nämä asiat minä olen käynyt läpi ja lainaukset osuivat suoraan palleaan. Minulle on sattunut nuoruudessa jotain ikävää, montakin ikävää, mutta elin niiden asioiden kanssa miettimättä niitä. Sitten kun sairastuin ja vajosin lopulta psykoosiin, useamman kerran, niin yleensä tämä tapahtui saman kuukauden aikana kun vuosikymmeniä sitten sattuneet traumatkin. Silloin psykiatrini jo totesi että keholla on taipumus muistaa.Sellaista elämä on. Eeppinen arki. Sarja hetkiä, kokonainen elämä. Toisinaan käänteiden lopullisuus niin mykistävä, että tarvitaan kaikki mielen suojat varjelemaan ymmärtämästä kaiken lopullisuutta. Miten elämä kääntyi, kirjan kansi suljettiin, avattiin uusi kirja ja uudet kannet – vaikkemme sitä koskaan pyytäneet.
Emme koskaan halunneet tätä. Emme koskaan pyytäneet tätä.
Siirryimme silti. Muutoksen mukana. Kun emme muuta voineet.
Ja ne vanhat itkut kertovat, kun pystymme näkemään muutoksen valtavuuden. Miten kaikki muuttui ja me itse sen mukana. Miten se oli vain elämää. Virtaa, jossa keinumme mukana. Välillä täynnä vaikutusvaltaa, toisinaan vailla minkäänlaista mahdollisuutta ohjata.