Tiedepalsta.fi

Kerätään tänne merkityksettömiä mutta lähtemättömästi mieleen jääneitä muistisirpaleita.



Olin ylä-asteikäinen, en musita tarkkaan. Oli lämmin kesäpäivä ja pujahdin jäätelöostoksille viileään s-markettiin. Silloin vielä piti kiertää koko kauppa ympäri ennen kuin pääsi kassalle. Erään mutkan takaa tuli yllättäen eteeni pariskunta, nainen ja mies. Nainen oli minua yli päätä pidempi, tosin korkokengät jaloissa, mies vielä häntäkin pidempi. Itse olen 176cm, eli en lyhyt minäkään. Pariskunta oli ulkoiselta olemukselta hämmentävän kaunis ja komea, kummallakin oli hienot vaatteet. Niin upea pari että hämmennyin ja jäin tuijottamaan. Käsi kädessä kulkivat. En ikinä unohda heitä.

Kissatäti kirjoitti: ↑11 Marras 2025, 11:47 Pariskunta oli ulkoiselta olemukselta hämmentävän kaunis ja komea, kummallakin oli hienot vaatteet. Niin upea pari että hämmennyin ja jäin tuijottamaan. Käsi kädessä kulkivat. En ikinä unohda heitä.

Itselleni on jäänyt mieleen mies "nilkan pituisessa hameessa" Tampereella VR:n asemahallissa. Varmasti yli 190 cm, urheilullisen lihaksikas ja tukka takaa pitkällä poninhännällä. Ihonvärinsä ja piirteidensä perusteella ehkä Intian tai Pakistanin suunnalta. Erikoisesta asusta huolimatta todella maskuliininen ja upea ilmestys.

Kesäkodin naapurissa oli iso autiotalo. Leikittiin siellä usein. Sellainen melkein kartano vaan ei aivan. Eräänä päivänä minä ja kaksi muuta tyttöä päätettiin leikkiä aaveita. Minä pukeuduin valkoiseen yöpaitaan, toinen ystävistäni puki ylleen valkoisen juhlamekon ja kolmas koristautui lakanalla. Vaeltelimme talossa ja tutkimme komeroita ja nurkkia.. Puhuimme kuiskien. Autiotalon takana oli lehtometsä missä kasvoi vanhoja monihaaraisia pihlajia. päätimme lähteä kiipeilemään. Matkan varrella kasvoi ahomansikoita ja maistelimme niitä. Kiipesimme korkealle puihin nojaten runkoihin ja oksiin. Kaukana alhaalla oli oli ruohonkorsista ja pienistä tähtimäisistä valkoisista kukista koostuva ikimetsä. Olimme maailman katolla ja matkaa maahan oli satoja metrejä. Leikki toi hauskasti syvyyttä kiipeilyyn. Se oli kiva päivä.

Makoilen punakukkasilla patjoilla pihakeinussa, jossa on punainen katos. Olen vielä lyhyt. Äiti sopii istumaan jalkopäähäni. Minulla on uimapuku yllä. On lämmin kesäpäivä. Äiti laulaa Kärpänen istui seinällä kappaletta ja minua naurattaa.

Tutustuin Helsingissä työpaikallani Terttu nimiseen nuoreen naiseen. Kun näin hänet ensimmäisen kerran mielessä kävi, että kaunis nainen ja kivat hiukset. Tutustuttiin siis, kun oltiin kumpikin hoitoapulaisia vanhainkodissa. Olen aina ihaillut säteileviä, kauniita ihmisiä mutta silti minulle oli yllätys mitä kaikkea hyvännäköisyys tuo tulleessaan. Ensimmäisen kerran Mr Pickwick baarissa ollessamme meidän ei tarvinnut ostaa kuin ensimmäiset drinkit. Aina joku tarjosi ja se ei ollut minun ansiotani. Minusta se tuntui omituiselta ja jäin pitkäksi aikaa miettimään teinkö väärin kun join tarjottavat jotka ilmestyivät pöytään ystäväni "ansiosta".

En tiedä mitä tilanteet ovat oikeasti tarkoittaaneet, mutta muutaman kerran naiset ovat jääneet katsomaan todella pitkään. Ekan kerran kohdalla hämmennyin, koska olin erittäin nuori, ja samanikäinen nuori nainen tapitti McDonaldsissa. Välillä katsoi muualle, ja kohta tölläsi taas uudestaan. Muutaman kerran niin on käynyt myöhemminkin. Yksi kerta kaupan kassajonossa on jäänyt mieleen.

Enää niin ei ole tapahtunut aikoihin. Ei ehkä noin sataan vuoteen.

Kävin pienenä naapurissa soittamassa urkuja. Asuttiin silloin vielä rivitalossa. Urut omistivat vanha pariskunta Siiri ja Lauri, en muista sukunimeä. Olivat vanhoillislestaadiolaisia ja käännyttivät sitten äidinkin kun olin kuuden vanha. Muistan vielä kun olin ihan pieni ja sotkin kasvoni äidin huulipunalla. Uskoon tulemisen jälkeen äiti ei enää meikannut eikä saanut pitää korvakoruja. Mikäköhän siinäkin oli. Ymmärtäisin jos ei saisi pitää mitään koruja mutta kyllä kaulakorut olivat sallittuja. Ehkä johtui sitten lävistämisestä.

Kerronpa myös uruista omakohtaisesti.
Kun pääsin keskikouluun, pääsin samalla asumaan vkoiksi kirkonkylään ja koulukortteeriin. Vieläpä saamaan soittotunteja kanttorilta, kun äiti kysyi ja pääsin. Koko I lukuvuoden kävin vielä sään. soittotunneilla, vaikken voinut harjoitella kuin pyhäisin salaa opett.äitini varjolla ´kotikoulun´ urkuharmoonilla. Vuosia myöhemmin äidillä, kuten siskoillaankin jo muualla Suomessa oli oma urkuharmooninsa, mutta silloin olin ehtinyt jo maailmalle... Perin sen kuitenkin, koska pikkusiskoanikaan ei enää ollut. Yli puolen Suomen kuljettuaan se onkin asettunut kunniapaikalle olohuoneessamme. Vain aikuiset ja l.lapset heidän sylissään ovat saaneet koskea siihen. Laadukkaita konsertteja sillä meille on harvakseltaan ehtinyt antaa vain 2. miniämme.

Kissatäti kirjoitti: ↑29 Marras 2025, 08:04 Kävin pienenä naapurissa soittamassa urkuja. Asuttiin silloin vielä rivitalossa. Urut omistivat vanha pariskunta Siiri ja Lauri, en muista sukunimeä. Olivat vanhoillislestaadiolaisia ja käännyttivät sitten äidinkin kun olin kuuden vanha. Muistan vielä kun olin ihan pieni ja sotkin kasvoni äidin huulipunalla. Uskoon tulemisen jälkeen äiti ei enää meikannut eikä saanut pitää korvakoruja. Mikäköhän siinäkin oli. Ymmärtäisin jos ei saisi pitää mitään koruja mutta kyllä kaulakorut olivat sallittuja. Ehkä johtui sitten lävistämisestä.

Sorry, Kissatäti, toivott. et luule minun jo matkivan sinua Tuosta huulipunastakin kun pulpahti nyt mieleeni usein kerrottu hauskana pidetty juttu lapsena itsestäni.

Olisinko ollut silloin n. 4-vuotias... ja asuimme syntymä- tai ensimm. kodissamme (koulu). Jossa myös äitini inkeril.synt. työtoverista tuli kummini, vaikkakin ortodoksi. Mukava ja vielä sinkkukin ollut ko. täti, jonka luona viihdyin aivan liiankin hyvin. Kerran hetkeksi yksin jäätyäni löysin hänen huulipunansa ja yllätin piirtämällä sillä sinne tänne hänen huoneeseensa.

Toisella kertaa sattui olemaan koulutarkastajan kerran v:ssa tositärkeä käyntipvä ja vuorossa kahvitarjoilu kummitädilläni kun minäkin satuin olemaan hänen luonaan. Kun hiljaa kuiskutin, että minua pissattaa. R-täti oli kai yrittänyt minua jtnkin myös asiasta hyssytellä, niin kaiutin hänelle napakasti, että "sinäkin kerran kun olimme pöydässä, p******t sankoon ja sinulta meni vielä lattiallekin". En muista jatkoa enää, mutta varmasti k.tätiäni nolotti. Myöhemmin kuulemma naurattikin, aina niin hauskaa k-tätiäni. Kiitos hänestä!