Mikä on kuoleman tarkoitus?

[Wisti]

Johan minä sen myönsin, että eläminen täyspäisenä "kuolleessa ruumiissa" olisi painajaismaista. Minkä halvatun takia sinä jankutat asiasta, joka jo selvitettiin?

Sitä vaan, että kuolema on aika harvoin vapautus kärsimyksistä ja seurauksista.

Onko sinulla tilastoja siitä, mitä ihmiselle vai pitääkö puhua sielulle, tapahtuu kuoleman jälkeen?

Onhan niitä, suomessahan taitaa siitä olla maailman vanhin kirjanpito ja kirkonkirjat. Kuollessa 100% on lähtenyt vaeltamaan ja siirrynyt muualle.

Miten krkonkirjat liittyvät sielunvaellukseen?

[ID10T]

Johan minä sen myönsin, että eläminen täyspäisenä "kuolleessa ruumiissa" olisi painajaismaista. Minkä halvatun takia sinä jankutat asiasta, joka jo selvitettiin?

Sitä vaan, että kuolema on aika harvoin vapautus kärsimyksistä ja seurauksista.

Onko sinulla tilastoja siitä, mitä ihmiselle vai pitääkö puhua sielulle, tapahtuu kuoleman jälkeen?

Onhan niitä, suomessahan taitaa siitä olla maailman vanhin kirjanpito ja kirkonkirjat. Kuollessa 100% on lähtenyt vaeltamaan ja siirrynyt muualle.

Miten se "vaeltelu" niistä kirkonkirjoista ilmenee? Hauta yleensä tyhjenee sen takia, että ruumis maatuu.

[Keijona]

Sitä vaan, että kuolema on aika harvoin vapautus kärsimyksistä ja seurauksista.

Onko sinulla tilastoja siitä, mitä ihmiselle vai pitääkö puhua sielulle, tapahtuu kuoleman jälkeen?

Onhan niitä, suomessahan taitaa siitä olla maailman vanhin kirjanpito ja kirkonkirjat. Kuollessa 100% on lähtenyt vaeltamaan ja siirrynyt muualle.

Miten se "vaeltelu" niistä kirkonkirjoista ilmenee? Hauta yleensä tyhjenee sen takia, että ruumis maatuu.

Eihän kysymys koskenut ihmisen ruumista, vaan sielua.

Voin vakuuttaa että jos johonkin kuolleeseen ruumiiseen sielu ja tietoisuus olisi palannut takaisin, niin siitä olisi kyllä kirkonkirjoissa maininta. Kyllä Jeesuksen tapausta voidaan pitää poikkeuksena joka säännön vahvistaa, Lisäksi Jeesuksen kuolemasta ei taida olla muuta todistetta kun hänen omat puheensa, voihan olla että menetti vaan tajuntaansa hetkeksi.

Sensijaan länsimaalainen tiede buddismin ohella on tutkinut aihetta ja tietää lukemattomia tapauksessa missä tietoisuuden tiedetäön irronneen kehosta ja palanneen takaisin.

Valitettavasti todellisuuden dokumentointi on vielä samalla tasolla kuin bakteereiden dokumentointi 200- vuotta sitten.
Onneksi on itsensä uskomisen vapaus, voi kuvitella että vesivessa on uusi keksintö kun isovanhemmat kerran paskoi puuceessä.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ark ... #gs.qjge1u

[ID10T]

Onko sinulla tilastoja siitä, mitä ihmiselle vai pitääkö puhua sielulle, tapahtuu kuoleman jälkeen?

Onhan niitä, suomessahan taitaa siitä olla maailman vanhin kirjanpito ja kirkonkirjat. Kuollessa 100% on lähtenyt vaeltamaan ja siirrynyt muualle.

Miten se "vaeltelu" niistä kirkonkirjoista ilmenee? Hauta yleensä tyhjenee sen takia, että ruumis maatuu.

Voin vakuuttaa että jos johonkin kuolleeseen ruumiiseen sielu ja tietoisuus olisi palannut takaisin, niin siitä olisi kyllä kirkonkirjoissa maininta.

Tuo ei kylläkään poissulje sitä vaihtoehtoa, että sielu on täysin kadonnut, lakannut olemasta.

Kyllä Jeesuksen tapausta voidaan pitää poikkeuksena joka säännön vahvistaa, Lisäksi Jeesuksen kuolemasta ei taida olla muuta todistetta kun hänen omat puheensa, voihan olla että menet vaan tajuntaansa hetkeksi.

Raamatussa kuvatun Jeesuksen elämästäkään ei ole objektiivisia todisteita.

Ja nytkö sinulle kelpaakin monoteistinen "hapatus", jota muuten niin halveksut?

Sensijaan länsimaalainen tiede buddismin ohella on tutkinut aihetta ja tietää lukemattomia tapauksessa missä tietoisuuden tiedetäön irronneen kehosta ja palanneen takaisin.

Kerrotko tarkemmin? Linkit ovat siitä käteviä, että ne hälventävät epäluuloja.

[Keijona]

Sitä vaan, että kuolema on aika harvoin vapautus kärsimyksistä ja seurauksista.

Onko sinulla tilastoja siitä, mitä ihmiselle vai pitääkö puhua sielulle, tapahtuu kuoleman jälkeen?

Onhan niitä, suomessahan taitaa siitä olla maailman vanhin kirjanpito ja kirkonkirjat. Kuollessa 100% on lähtenyt vaeltamaan ja siirrynyt muualle.

Miten krkonkirjat liittyvät sielunvaellukseen?

Jos ei ymmärrä kirkon, sielunpaimenuuden ja sielun yhteistä nimittäjää, taitaa olla aika huonot edellytykset aiheesta keskustelulle.

Vaikka onhan monoteismin nykyinen oppi sielunvaelluksesta täysin vajavainen, kun nykykäsityksen mukaan sielu ilmestyy tyhjästä kehoon, ja jatkaa siitä sitten helvettiin tai taivaaseen.

Kyllähän sielunvaellus oli osa alkuperäisistä monoteismiä, mutta anekaupan markkinamiehet keksivät että Jeesukseen uskominen pelastaa aina ja heti, varsin menestyksellinen ja suuren suosion projekti olikin.

[Wisti]

K. Osasi todistaa sielunvaelluksen sanomalla, että kirkonkirjoihin on merkitty kuolleet. Sitten olikin aika pilkata niitä, jotka luulevat, että vesivessa ei ole vanha keksintö.

[Wisti]

Helmi:

”Jos ei ymmärrä kirkon, sielunpaimenuuden ja sielun yhteistä nimittäjää, taitaa olla aika huonot edellytykset keskustelulle.”

[ID10T]

Onko sinulla tilastoja siitä, mitä ihmiselle vai pitääkö puhua sielulle, tapahtuu kuoleman jälkeen?

Onhan niitä, suomessahan taitaa siitä olla maailman vanhin kirjanpito ja kirkonkirjat. Kuollessa 100% on lähtenyt vaeltamaan ja siirrynyt muualle.

Miten krkonkirjat liittyvät sielunvaellukseen?

Jos ei ymmärrä kirkon, sielunpaimenuuden ja sielun yhteistä nimittäjää, taitaa olla aika huonot edellytykset keskustelulle.

Ei sielunpaimeneksi itsensä nimittäminen edellytä sitä, että sielu on oikeasti olemassa. Kullanhuuhtojiakin on ollut kautta maailman sivu, vaikka heillä kaikilla ei ole kullasta tietoa ollutkaan.

[Keijona]

Helmi:

”Jos ei ymmärrä kirkon, sielunpaimenuuden ja sielun yhteistä nimittäjää, taitaa olla aika huonot edellytykset aiheesta keskustelulle.”

Totta

[ID10T]

Helmi:

”Jos ei ymmärrä kirkon, sielunpaimenuuden ja sielun yhteistä nimittäjää, taitaa olla aika huonot edellytykset aiheesta keskustelulle.”

Totta

Mahtavaa! Heitit yläfemmat itsesi kanssa. Voiko nolompaa enää olla?

[Why]

Elämä on siis kilpailu siitä kuka pääsee Jumalan luo? Miten niiden jotka eivät pääse Jumalan luo käy?

Ne pääsevät helvettiin poltettavaksi. Ja sitä polttoa jatkuu iankaikkisuuteen asti.
Kaikkihan tiedämme sen, että Jumala on pitkävihainen hirviö.
Oikeesti, jos sellainen Jumala on olemassa joka on kyennyt tämän kaiken luomaan, niin voiko hän samalla olla pikkumainen sadisti?

[Keijona]

Onhan niitä, suomessahan taitaa siitä olla maailman vanhin kirjanpito ja kirkonkirjat. Kuollessa 100% on lähtenyt vaeltamaan ja siirrynyt muualle.

Miten krkonkirjat liittyvät sielunvaellukseen?

Jos ei ymmärrä kirkon, sielunpaimenuuden ja sielun yhteistä nimittäjää, taitaa olla aika huonot edellytykset aiheesta keskustelulle.

Ei sielunpaimeneksi itsensä nimittäminen edellytä sitä, että sielu on oikeasti olemassa. Kullanhuuhtojiakin on ollut kautta maailman sivu, vaikka heillä kaikilla ei ole kullasta tietoa ollutkaan.

Niin niin ja vesivessastakaan ei suomalaisilla ollut tietoa ennen Olavinlinnan rakentamista, ja uskoivat sitten että sellaista ei tietenkään ole olemassakaan.
Vaikka Jeesusta vanhempi keksintö.

Ja jos joku olisi sitten siellä puuceessä, suomalaisen demokratian alkuhämärissä, tullut siihen viereen istumaan, ja alkanut totuuksia puhumaan, että "usot sie minnuu, sajan vuuen piästä ei uo kun semmossii hyysejä, mis uon vuon yks reikä, ja vejellä vaan paskat huuhellaan naapuripitäjän seulottavaksi, ku sammaan aikoon Amerikan serkun kanssa sähköisellä tupakkin kokosella vempaimella jutellaan.

Ei varmasti olisi uskonut, vaikka kuinka olisi hotelli helpotuksen tuntemuksia kokenut. Mikähän saa ihmisen kuvittelemaan, tässä kiihtyvässä muutoksessa, että samanlaista uskomatonta asiaa ei voisi tapahtua? Pelko laittaa takertumaan olemassa olevaan, ettei "minäminun oma tietoisuuteni voisi kuullua jollekin toiselle," että se oma ja oman pysyvyys onkin puhtaasti egon illuusio.

[Naturalisti]

Tämä on hyvä kysymys kysyä joskus näinkin päin. Hyvä oivallus. Syntymä, elämä ja kuolema ovat tosiasioita. Niiden merkitys liittyy siihen kokonaisuuteen, mitä oli niitä ennen ja mitä niiden jälkeen. Jos ei ole mitään ennen, eikä mitään jälkeen, niin niiden merkitys on tietenkin erilainen kuin jos on jotain.

Minun käsitys on, että olimme ensin Jumalan henkilapsia taivaassa. Sitten saimme syntyä kehittyäksemme tänne aineelliseen maailmaan, jossa ruumiimme on kuolevainen, mutta sielumme ikuinen. Kuollessa menemme kuolemanjälkeiseen henkimaailmaan, missä kehitys jatkuu meille tuntemattomalla tavalla, sitten tulee ylösnousemus, jolloin pääsemme johonkin kolmesta taivaasta. Vain pieni osa ei pääse niistä mihinkään.

Kaikkien vaiheiden merkitys tulee tästä kokonaisuudesta. Kuoleman merkitys on, että kaikkea ei ole menetetty, vaikka täällä olisi epäonnistunut. Ja jos on onnistunut, armahdettu, pääsee lepoon. Ketkä sitten armahdetaan, sitä sietää miettiä ja mennä sille puolelle vapaaehtoisesti ja helposti. Se on uskoa evankeliumi ja elää sen mukaan. Jos ei ole evankeliumista kuullut, se on opetettu väärin tai ymmärretty väärin, armo tulee sen mukaan onko noudattanut omatuntoaan, sen mukaan miten Jumala yksin asian päättää kunkin kohdalla.

Emme siis tiedä millaista kuoleman jälkeen on. Siis tarkemmin emme tiedä.

Sitten tulee ylösnousemus. Kaikille. Ruumis takaisin ja kuolemattomuus. Kolmeen eri taivaaseen suurin osa. Vain vähän kadotukseen ja tai helvettiin. Näistä kaikista tiedämme vielä vähemmän.

Tämä kaikki yhdessä vasta määrittää kuoleman tarkoituksen. Se on siirtyminen elämään henkimaailmassa ilman ruumista, valmistautumaan seuraavaan vaiheeseen, ikuisen ruumiin saamiseen. Aineellisen maailman ja henkimaailman yhtymiseen kokonaiseksi maailmaksi.

Kommenttisi ensimmäinen kappale sisälsi asioita, joista on mahdollista keskustella. Loppuosa oli satuilua, johon on mahdollista vain uskoa tai olla uskomatta.

Oliko tämän ketjun aloituskysymys mielestäsi hyvä juuri siksi, että se sisälsi piilotettuja taustaoletuksia? Minusta hatusta vedettyjen oletusten totena pitäminen on pikemmin rationalismia kuin rationaalista ajattelua.

"Syntymä, elämä ja kuolema ovat tosiasioita." Tästä olen samaa mieltä. Ne ovat empiirisiä tosiasioita. "Niiden merkitys liittyy siihen kokonaisuuteen, mitä oli niitä ennen ja mitä niiden jälkeen." Pitää paikkansa. Jos jaamme kysymyksen dualistinen mukaisesti kahtia, on empiirinen tosiasia, että kuoleman jälkeen ruumis hajoaa ja palautuu materian kiertokulkuun. Sen sijaan siitä, että oletettu kuolemattoman sielu jatkaisi olemassaoloaan, ei ole mitään empiirisiä todisteita. Siksi tieteellisen naturalistisen käsityksrn mukaan sellaista ei ole syytä olettaa.

Tätä ajatusten vaihtoa edelsi evoluutiossa kaksi olennaista emergenttiä tapahtumaa: elämän synty ja tietoisen ajattelun synty. Elämä perustuu geneettiseen informastiojärjestelmään ja tietoinen ajattelu geneettisen informastiojärjestelmän varaan syntyneeseen memeettiseen informaatiojärjestelmään eli aivojen materiaalisiin prosesseihin. Nämä prosessit pysähtyvät aivokuolemassa eikä mitään sielua ole todettu jääneen kummittelemaan tämän- eikä tuonpuoleisuuteen. Mitkään hallusinaatiot eivät kelpaa todisteiksi; ne viittaavat pikemminkin vain vakaviin mielenhäiriöihin.

[OlliS]

Tämä on hyvä kysymys kysyä joskus näinkin päin. Hyvä oivallus. Syntymä, elämä ja kuolema ovat tosiasioita. Niiden merkitys liittyy siihen kokonaisuuteen, mitä oli niitä ennen ja mitä niiden jälkeen. Jos ei ole mitään ennen, eikä mitään jälkeen, niin niiden merkitys on tietenkin erilainen kuin jos on jotain.

Minun käsitys on, että olimme ensin Jumalan henkilapsia taivaassa. Sitten saimme syntyä kehittyäksemme tänne aineelliseen maailmaan, jossa ruumiimme on kuolevainen, mutta sielumme ikuinen. Kuollessa menemme kuolemanjälkeiseen henkimaailmaan, missä kehitys jatkuu meille tuntemattomalla tavalla, sitten tulee ylösnousemus, jolloin pääsemme johonkin kolmesta taivaasta. Vain pieni osa ei pääse niistä mihinkään.

Kaikkien vaiheiden merkitys tulee tästä kokonaisuudesta. Kuoleman merkitys on, että kaikkea ei ole menetetty, vaikka täällä olisi epäonnistunut. Ja jos on onnistunut, armahdettu, pääsee lepoon. Ketkä sitten armahdetaan, sitä sietää miettiä ja mennä sille puolelle vapaaehtoisesti ja helposti. Se on uskoa evankeliumi ja elää sen mukaan. Jos ei ole evankeliumista kuullut, se on opetettu väärin tai ymmärretty väärin, armo tulee sen mukaan onko noudattanut omatuntoaan, sen mukaan miten Jumala yksin asian päättää kunkin kohdalla.

Emme siis tiedä millaista kuoleman jälkeen on. Siis tarkemmin emme tiedä.

Sitten tulee ylösnousemus. Kaikille. Ruumis takaisin ja kuolemattomuus. Kolmeen eri taivaaseen suurin osa. Vain vähän kadotukseen ja tai helvettiin. Näistä kaikista tiedämme vielä vähemmän.

Tämä kaikki yhdessä vasta määrittää kuoleman tarkoituksen. Se on siirtyminen elämään henkimaailmassa ilman ruumista, valmistautumaan seuraavaan vaiheeseen, ikuisen ruumiin saamiseen. Aineellisen maailman ja henkimaailman yhtymiseen kokonaiseksi maailmaksi.

Kommenttisi ensimmäinen kappale sisälsi asioita, joista on mahdollista keskustella. Loppuosa oli satuilua, johon on mahdollista vain uskoa tai olla uskomatta.

Oliko tämän ketjun aloituskysymys mielestäsi hyvä juuri siksi, että se sisälsi piilotettuja taustaoletuksia? Minusta hatusta vedettyjen oletusten totena pitäminen on pikemmin rationalismia kuin rationaalista ajattelua.

"Syntymä, elämä ja kuolema ovat tosiasioita." Tästä olen samaa mieltä. Ne ovat empiirisiä tosiasioita. "Niiden merkitys liittyy siihen kokonaisuuteen, mitä oli niitä ennen ja mitä niiden jälkeen." Pitää paikkansa. Jos jaamme kysymyksen dualistinen mukaisesti kahtia, on empiirinen tosiasia, että kuoleman jälkeen ruumis hajoaa ja palautuu materian kiertokulkuun. Sen sijaan siitä, että oletettu kuolemattoman sielu jatkaisi olemassaoloaan, ei ole mitään empiirisiä todisteita. Siksi tieteellisen naturalistisen käsityksrn mukaan sellaista ei ole syytä olettaa.

Tätä ajatusten vaihtoa edelsi evoluutiossa kaksi olennaista emergenttiä tapahtumaa: elämän synty ja tietoisen ajattelun synty. Elämä perustuu geneettiseen informastiojärjestelmään ja tietoinen ajattelu geneettisen informastiojärjestelmän varaan syntyneeseen memeettiseen informaatiojärjestelmään eli aivojen materiaalisiin prosesseihin. Nämä prosessit pysähtyvät aivokuolemassa eikä mitään sielua ole todettu jääneen kummittelemaan tämän- eikä tuonpuoleisuuteen. Mitkään hallusinaatiot eivät kelpaa todisteiksi; ne viittaavat pikemminkin vain vakaviin mielenhäiriöihin.

Naturalismi on juuri tuota uskonasioissa. Esiintyy tieteenä, mutta on puhdasta ateismia, vedoten empirismiin: suomalainen ei usko ellei näe.

[ID10T]

Tämä on hyvä kysymys kysyä joskus näinkin päin. Hyvä oivallus. Syntymä, elämä ja kuolema ovat tosiasioita. Niiden merkitys liittyy siihen kokonaisuuteen, mitä oli niitä ennen ja mitä niiden jälkeen. Jos ei ole mitään ennen, eikä mitään jälkeen, niin niiden merkitys on tietenkin erilainen kuin jos on jotain.

Minun käsitys on, että olimme ensin Jumalan henkilapsia taivaassa. Sitten saimme syntyä kehittyäksemme tänne aineelliseen maailmaan, jossa ruumiimme on kuolevainen, mutta sielumme ikuinen. Kuollessa menemme kuolemanjälkeiseen henkimaailmaan, missä kehitys jatkuu meille tuntemattomalla tavalla, sitten tulee ylösnousemus, jolloin pääsemme johonkin kolmesta taivaasta. Vain pieni osa ei pääse niistä mihinkään.

Kaikkien vaiheiden merkitys tulee tästä kokonaisuudesta. Kuoleman merkitys on, että kaikkea ei ole menetetty, vaikka täällä olisi epäonnistunut. Ja jos on onnistunut, armahdettu, pääsee lepoon. Ketkä sitten armahdetaan, sitä sietää miettiä ja mennä sille puolelle vapaaehtoisesti ja helposti. Se on uskoa evankeliumi ja elää sen mukaan. Jos ei ole evankeliumista kuullut, se on opetettu väärin tai ymmärretty väärin, armo tulee sen mukaan onko noudattanut omatuntoaan, sen mukaan miten Jumala yksin asian päättää kunkin kohdalla.

Emme siis tiedä millaista kuoleman jälkeen on. Siis tarkemmin emme tiedä.

Sitten tulee ylösnousemus. Kaikille. Ruumis takaisin ja kuolemattomuus. Kolmeen eri taivaaseen suurin osa. Vain vähän kadotukseen ja tai helvettiin. Näistä kaikista tiedämme vielä vähemmän.

Tämä kaikki yhdessä vasta määrittää kuoleman tarkoituksen. Se on siirtyminen elämään henkimaailmassa ilman ruumista, valmistautumaan seuraavaan vaiheeseen, ikuisen ruumiin saamiseen. Aineellisen maailman ja henkimaailman yhtymiseen kokonaiseksi maailmaksi.

Kommenttisi ensimmäinen kappale sisälsi asioita, joista on mahdollista keskustella. Loppuosa oli satuilua, johon on mahdollista vain uskoa tai olla uskomatta.

Oliko tämän ketjun aloituskysymys mielestäsi hyvä juuri siksi, että se sisälsi piilotettuja taustaoletuksia? Minusta hatusta vedettyjen oletusten totena pitäminen on pikemmin rationalismia kuin rationaalista ajattelua.

"Syntymä, elämä ja kuolema ovat tosiasioita." Tästä olen samaa mieltä. Ne ovat empiirisiä tosiasioita. "Niiden merkitys liittyy siihen kokonaisuuteen, mitä oli niitä ennen ja mitä niiden jälkeen." Pitää paikkansa. Jos jaamme kysymyksen dualistinen mukaisesti kahtia, on empiirinen tosiasia, että kuoleman jälkeen ruumis hajoaa ja palautuu materian kiertokulkuun. Sen sijaan siitä, että oletettu kuolemattoman sielu jatkaisi olemassaoloaan, ei ole mitään empiirisiä todisteita. Siksi tieteellisen naturalistisen käsityksrn mukaan sellaista ei ole syytä olettaa.

Tätä ajatusten vaihtoa edelsi evoluutiossa kaksi olennaista emergenttiä tapahtumaa: elämän synty ja tietoisen ajattelun synty. Elämä perustuu geneettiseen informastiojärjestelmään ja tietoinen ajattelu geneettisen informastiojärjestelmän varaan syntyneeseen memeettiseen informaatiojärjestelmään eli aivojen materiaalisiin prosesseihin. Nämä prosessit pysähtyvät aivokuolemassa eikä mitään sielua ole todettu jääneen kummittelemaan tämän- eikä tuonpuoleisuuteen. Mitkään hallusinaatiot eivät kelpaa todisteiksi; ne viittaavat pikemminkin vain vakaviin mielenhäiriöihin.

Naturalismi on juuri tuota uskonasioissa. Esiintyy tieteenä, mutta on puhdasta ateismia, vedoten empirismiin: suomalainen ei usko ellei näe.

Ei naturalismilla ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Se sama havaintovaade koskee myös menninkäisiä, keijuja, pinkkejä yksisarvisia ja kaikkia muitakin mielikuvitusolentoja riippumatta siitä, pidetäänkö niitä jumalina vai ei.

Ja vielä vähemmän naturalismilla on tekemistä suomalaisuuden kanssa.