Runoja - Tänne saa laittaa omia ja lainattuja

[Eusa]

Miten tuota korjaisi, siis runoa? En pidä lopusta se on jotenkin kankea. Sain sota-aiheisen runotehtävän.
Otanko lopun kokonaan pois vaan? Onko runo sitten liian lyhyt?

Lasipurkissa perkeleen pieniä tähtiä,
reikiä polttavia
Luovat varjoja seinille
unia
Unissa karheat miehet
ja sota
Kovia kokeneet
silmissä vielä kipinät,
kaukaiset tähdet.
Kuolema haali polttavat kipinät
antaa muistot katsottaviksi
rei'iksi ihmisten sieluihin

...kaukaiset tähdet.
Kovuudellako hehkua ihmisten sieluihin?
Kuolemalta paljastuvat kolot - ontot muistot.

[Kissatäti]

Versio 2. Onko tämä yhtään parempi?

Lasipurkissa perkeleen pieniä tähtiä,
reikiä polttavia
Luovat varjoja seinille
unia
Unissa karheat miehet
ja sota
Kovia kokeneet
silmissä vielä kipinät,
kaukaiset tähdet.
Kuolema kokosi polttavat säkeneet
jätti muistot haalittaviksi
rei'iksi elävien sieluihin

[Kissatäti]

Seinäkukkia, naisia – kuin valkoisia neilikoita lumilinnassa harsokukkien kera, etteivät palele.
Miehillä rinnassaan sykkivät punaiset sydämet pumppaavat verta.
Odottavat, kahvilan pöydässä kynttilän liekki ja valkea pöytäliina. Näkeekö valkeaa vasten neilikkansa, vai eksyykö punaisiin tai muihin.

Valkoiset ovat sairaalakukkia sanoi joku naiselle. Nainen kantoi itsensä ylpeänä, ei ollut kuulevinaankaan.
”Seinäkukka, sairaalakukka, hautajaiskukka”, ”olen hullu" : ajattelee neilikka”, - puhtaan rakkauden väri ja viattomuuden kukka.

Joku huomaa neilikan, valkoisen, ihastuu ja pyytää omakseen.
Ehkä asettaakseen kirjan väliin litistääkseen sanoissa, kuivattaen ikuisuudeksi vierelleen,
ehkä perheraamattuun, jonka sivujen väliin sopii monta sukupolvea viattomuutta. Rinnalla veritahroja synneistä.
Eletystä elämästä ja uhrauksista. Punaista.

Rakkauden hurmeella värjäämät.

[Kissatäti]

Kadonneiden avaimien löytämiseen meni tänään tunti elämästä,
eilen löysin itseni siivoamasta.
Ajat, jotka kadotin pölyisiin nurkkiin, pakastimen taakse, hyllyn reunoihin.
Olen lähtenyt tieheni neljästä kaupungista,
hukannut hieman itseäni joka kerta, palannut kotiin,
nähnyt yöllä unta linnunradasta, eksynyt ja
pelännyt itseni hereille.
Olen harhaantunut väkijoukkoon, säikkynyt vieraita kasvoja
tunnistanut ympärillä elämän, arkailut liittyä virtaan;
(ikuinen vastatuulen rakastaja)
rohkaissut mieleni
pitänyt hauskaa ja tuntenut kelvottomuutta.
Eksymisen ilo, jonka kanssa myös menettää jotain joka kerta,
kadottamalla voi löytää, vaikka avaimet.
Tasapaino.

[Kissatäti]

Missä lepäävät väsyneet linnut?
Sinne ovat lentäneet
missä äänetön laulu liikuttaa kuolleita kiviä.
Sinne missä hiekka valuu taivaan altaista paljastaen tähdet, täysikuun.
Hohtavat valot kutsuvat avaruuden ääriin,
sykkien kuin smaragdisydämet,
jotka vuotavat haaveita
kaikkien nähdä.
Unissa meillä lintujen siivet.
Ne kantavat kauas kristallikaupunkiin.

[Kissatäti]

Elänyt syksyn sävyissä niin kauan
ja puhunut muistoille usein,
puhunut sinulle.
Toivonut tulevaisuutta.
Kulkenut ihmisjoukkojen läpi ja puhunut.
Unohtakaa jo kesät, katsokaa ruskeita lehtiä
pysähtykää hetkeksi näkemään
kuolema.
Katsokaa mihin olemme tulleet, mistä löydymme
eräänä päivänä.
Minun hauraat sanani kuulla…
Kuka on sanonut, että elämä on totta.

[Laurapalmer]

Talvi = Uni

Lepään mutta en pysähdy
Pelkään mutta en eksy
Kuljen, mutta en ajelehdi
Sydämeni ei talvehdi

Olen nähnyt paljon
Kohta varmaan tarpeeksi
Uneen vetäytyä aion
muuttuu syksy talveksi

Kevättä en enään nää
Enkä tunne ikävää
Olen nähnyt tarpeeksi
Muistot hajoaa mullaksi.

Mitä sulle kuuluu nyt
Sen vain olisin kysynyt.
Koskaan et voi vastata,
-Hyvää, voin sen arvata.

Saatan sinua kaivata
Rakkautta ei haudata.

[John Carter]

Ujellusta, suhinaa, ryskettä, pauketta. Taivaalta sataa tulta. Äidit huutavat Jumalaa ja heittäytyvät lastensa päälle varjellakseen heitä asfalttiin ropiselta tuliryöpyltä.
Pelastusväkenä on sotilaita, tappamiseen ja vihaan valmennettuja sotilaita.
Pommien vaietessa alkavat laukaukset. Oman maan sotilaat murhaavat ihmisiä, joiden viimeinen elinvoima palaa paniikin tuskassa.
Entä mikä on kaiken tarkoitus?
Diktatuuri, ystäväni.

[Deimos]

Etsin jo ennen ketjuun tuloa erästä Twin Peaksin runon kohtaa. Olen itselleni tolkuttanut että en ymmärrä runoutta ja miksi asiat pitää kertoa kierrellen ja kaarrellen. Mutta se taitaa olla runouden ydin. Noin karkeasti sanottuna.

Tässä se kohta Twin Peaksista jossa pohditaan runon sanamuotoja:

https://twinpeaks.fandom.com/wiki/Harriet_Hayward

Harriet sat in her room on February 24, 1989, working on a poem, when her sister, Donna, came in. She asked whether she preferred "the blossom of the evening" or "the full flower of the evening."

Tavallaan siis jos olen kärryillä sanoilla "Maalataan" "Kuvaa". Ehkä ymmärrän, ehkä en. Matti Nykäsen sanoin?

[Kissatäti]

Oma runo

[marjatta1]

Runo laulettuna naapurin paremmista roskista...

[Jalo Arkkivalo]

Stiletto
(kirjoittanut: Jalo Arkkivalo)

Tuollainen 10 cm korko aiheuttaa sen, että nilkan kulma sääreen nähden pienenee.
Sääri vaikuttaa tällöin pidemmältä ja jalkaterä muotoutuu ikään kuin sen jouhevammaksi jatkeeksi.
Vartalon kokonaispituus suhteessa sen ympärysmittaan myös kasvaa.
Tämä nilkan asento aktivoi pohje- ja pakaralihaksiston niin, että ne näyttävät pyöreämmiltä tai ainakin jotenkin vähemmän laiskoilta.
Ikään kuin olisivat valmiina toimintaan. Omaisivat potentiaalia ja sisäenergiaa.

Tämän terävän koron muodostama pintapaine saattaa kasvaa arvaamattoman suureksi.
Sillä voi tappaa.

Niin vakavasta asiasta tässä on kysymys.

[Jalo Arkkivalo]

Silkki-ilmiö
(kirjoittanut: Jalo Arkkivalo)

Ihmettelen silkin läpi;
Miten kauempana voikaan olla lähempänä?
Jopa hiukset, jotka siinä tuulikaapissa karkasivat koskettamaan
Silkin lailla ne keräsivät sähköä ilmasta
Korvallani ne olivatkin;
Kuin analoginen kaukopuhelu,
jota en osannut odottaa.

Tai silloin kun katselit kaukaa
Vetäytyikö silkki vahingossa,
vai olitko tarkoituksella välittämättä?

Nyt suuni kuivuu, ja käteni vapisevat

[Varaktori]

Muuttunut on kallon käytös:
mielikuvat
havahtuvat,
onkaloista reikäin, saumain
tulvii joukot pyydelaumain,
höyryävät,
möyryävät,
laajenevat, sakenevat,
lähenevät, pakenevat.
Siivekkäitä, sarvipäitä –
enkeleitä, perkeleitä;
telineitä – hirsipuita;
virttyneitä rankoluita –
kärräreitä, mylläreitä…!

Pätkä Lauri Viitaa.

[Wisti]

Tyly viesti Taikamaan
Saapuu kylmään Pohjolaan
Pyyhi naamaltas hymynkare
ja haista vittu Kikkare.