Vanheneminen

[Poistettu]

Aika pinnallinen analyysi, mutta suotakoon.

Pinnalinen tietysti.
Jokainen voi omasta vinkkelistään kertoa vanhenemisen autuudesta syvällisesti.

Ite käytän kylmästi suorituskykymittareita.
Maastaveto, kyykky, etukyykky, penkki, leuanveto, pistoolikyykky, yhden käden punnerrukset, ponnistusvoima, rengasdipit jne.

Itsellä mikään noista yksittäisenä ei ole paras ikinä mitä ollut, mutta kokonaistulos varmasti hyvin lähellä parasta kuntoa mitä minulla on koskaan ollut.

Muitakin mittareita tietysti on.
Juoksijat varmasti mieluummin käyttäisivät mittarina vaikka coopperin testiä.

[Deimos]

Ehkä parasta on se vanhenemisessa että suurin osa turhasta höntyilystä on jäänyt pois. Ymmärrystä on tullut avarakatseisuuden ohella lisää. Joillekin taas käy päinvastoin ja vanhemmiten tulee koko ajan konservatiivisemmaksi ja ahdaskatseisemmaksi.

Ja onneksi seksuaalisuus joka hallitsi koko elämää on sivuroolissa nykyään. Naisten ja tyttöjen kanssa voi olla vain ystäviä. Jos olisin vielä ollut entiseni ja niine haluineen niin tällä viikolla olisi koko ajan ollut tilaisuus.

Kuitenkin puhuimme jopa seksistä hyvin avoimesti. Molemminpuolinen toteamus oli että jos olisimme syntyneet samaan aikaan suurinpiirtein ja olisimme kumpikin sinkkuja niin synkkaisi todella hyvin ja olisimme todennäköisesti pari.

Ensimmäinen nainen joka on sanonut että olin nuorena todella komea, no vieläkin. Yksi syy nuorena oli että pidin itseäni vastenmielisen näköisenä. Varovasti otan tuon hänen sanomansa kohteliaisuutena ja se tuntuu hyvältä sirpaleiselle itsetunnolle.

Tänään lähtee poikaystävälleen (Luvassa kovaa kyytiä häneltä jos ymmärrätte vihjeen). Itsekin tarvitsen yksinäisyyttä. Mutta nautin seurasta. Se on mahtavaa. Ja loppuviikosta ensi viikolla A:n (1) poika tulee tyttöystävänsä kanssa vierailulle. Saa nähdä miten ruosteessa puhuttu englanti on.

[MooM]

Vanhenemista tapahtuu monella saralla. Naama, kropan kunto ja sen kuluminen (nivelvaivat esim) on pintaa, vaikka vaikuttaa ne fiilikseenkin. Henkistä vanhenemistakin tapahtuu, sekä hyvässä että pahassa. Osa muutoksista vaatii luopumista ja ne on varmaan vaikeimpia monille.

[Deimos]

Vanhenemista tapahtuu monella saralla. Naama, kropan kunto ja sen kuluminen (nivelvaivat esim) on pintaa, vaikka vaikuttaa ne fiilikseenkin. Henkistä vanhenemistakin tapahtuu, sekä hyvässä että pahassa. Osa muutoksista vaatii luopumista ja ne on varmaan vaikeimpia monille.

Kamppailulajeista luopuminen on vaikeinta. Onneksi oli komea joutsenlaulu thainyrkkeilyssä. Jos jälkipolvea sitten siunaantuu niin tehköön mobilen mun varaosista.

[Poistettu]

Vanhenemista tapahtuu monella saralla. Naama, kropan kunto ja sen kuluminen (nivelvaivat esim) on pintaa, vaikka vaikuttaa ne fiilikseenkin. Henkistä vanhenemistakin tapahtuu, sekä hyvässä että pahassa. Osa muutoksista vaatii luopumista ja ne on varmaan vaikeimpia monille.

Viina vanhentaa hetkessä vuosia.
Muutaman päivän kun vetää niin johan ikää karttuu.

[Poistettu]

Menneistä urotöistä puhuminen on myös merkki vanhenemisesta.
Mieli palaa menneisyyteen.

[Neutroni]

Ikä ON muutakin kuin numero.
Solutasolla vasta näkee kuinka vanha on. En minä oikeastaan viitannut iän mukanaan tuomiin vaivoihin. Niitä tietysti vääjäämättä tulee. Lähinnä hain sitä että onko "sujut" elämänsä kanssa.
Ite tunnen olevani sujut eikä ole semmosta kipinää, että jotain pitäis vielä helvetisti tehdä tai pyrkiä.

No varmaan on, tosin ei minulla ole ikinä ollut mitään pyrkyryyttä. Varmaan ainoa asia, johon olen tosissani pyrkinyt on parisuhde ja se on toteutunut. Koulut, työpaikat ja sellaiset soioekonomiset jutut ovat hoituneet ennemmin ajautumalla kuin tavoitteellisella pyrkimisellä.

Joskus vähän pelkäsin, että tuleeko jossain vaiheessa sitten joku keski-iän kriisi ja katumus, kun ei koskaan tosissaan kokeillut mihin pystyy, ja tarve tehdä jotian typeryyksiä. Mutta ei vielä ole merkkiä sellaisesta. Spagettihirviö suokoon, että sitä saa keloutua arvokkaasti turhia höntyilemättä.

[Brainwashed]

Ikä ON muutakin kuin numero.
Solutasolla vasta näkee kuinka vanha on. En minä oikeastaan viitannut iän mukanaan tuomiin vaivoihin. Niitä tietysti vääjäämättä tulee. Lähinnä hain sitä että onko "sujut" elämänsä kanssa.
Ite tunnen olevani sujut eikä ole semmosta kipinää, että jotain pitäis vielä helvetisti tehdä tai pyrkiä.

No varmaan on, tosin ei minulla ole ikinä ollut mitään pyrkyryyttä. Varmaan ainoa asia, johon olen tosissani pyrkinyt on parisuhde ja se on toteutunut. Koulut, työpaikat ja sellaiset soioekonomiset jutut ovat hoituneet ennemmin ajautumalla kuin tavoitteellisella pyrkimisellä.

Joskus vähän pelkäsin, että tuleeko jossain vaiheessa sitten joku keski-iän kriisi ja katumus, kun ei koskaan tosissaan kokeillut mihin pystyy, ja tarve tehdä jotian typeryyksiä. Mutta ei vielä ole merkkiä sellaisesta. Spagettihirviö suokoon, että sitä saa keloutua arvokkaasti turhia höntyilemättä.

Hieman samoilla tuntemuksilla menen, tosin omalla kohdallani se pysyvän parisuhteen toteutuminen oli pitkälti tilanteen sanelema juttu, mutta päätin hommaan ryhtyessäni että hoidan se niin kunniallisesti kuin pystyn, muut saavat arvioida miten meni, ehkä sitten välttävin arvosanoin.
Minulla oli ikään liittyvä kriisi hieman alle kolmekymppisenä, kun oli kova materialistisen suorittamisen tarve, mikä kuitenkin laantui parisuhteen ja lopulta kuihtui perheen muodostumisen myötä. Nelikymppisenä oli pohjia hipova burnout, mikä sittemmin helpottanut ja nyt aika seesteistä. Seuraavaksi taitaa monttu kutsua, ja mikäs siinä, olen sinut asian kanssa.