Johdantoa mielen tilakonehypoteesiin
Filosofi Immanuel Kantin mukaan ihmistä ei koskaan saa kohdella välinearvona, vaan itseisarvona, koska ihmisen välineellistäminen loukkaa ihmisarvoa. Välineellistäminen on sattuneesta syystä juuri nyt usein uutisissa, mutta en puhu nyt siitä.
Välinearvo on keino saavuttaa fyysisen tai abstraktin objektin avulla jotain muuta kuin objektin itseisarvo. Pragmatismissa kysytään, onko muita kuin välinearvoja edes olemassa. Tehdäänkö mitään todella asian itsensä vuoksi, vai nautinnon (hedonismi) tai jonkin vastaavan hyödyn takia. Toisaalta, jos muita kuin välinearvoja ei ole, niin johtaako tämä päätöksenteossa välinearvojen äärettömään ketjuttamiseen eli äärettömään regressioon.
Epäsuoran realismin mukaan muodostamamme käsitys todellisuudesta ei ole itse todellisuus vaan sen efektiivinen representaatio. Tällä representaatioilla taas on vain välinearvo eli sen kyky ennustaa todellisuuden toimintaa.
Miten mieli tämän representaation rakentaa? Käymällä jatkuvaa dialogia todellisuuden kanssa; kohdistamalla todellisuuteen akteja, havainnoimalla niiden seurauksia ja muokkaamalla sen perusteella todellisuuden representaatioita.
Ääretön regressio vältetään korvaamalla menneisyys sen nykyisyyteen jättämillä jäljillä; efektiivisillä representaatioilla eli ajatustottumuksilla. Mennyttä ei enää ole; tulevaa ei vielä ole; on vain nyt.
Menneisyyden jäljet eivät tallennu mieliimme elokuvien kaltaisina tapahtumien sekvensseinä vaan kykyinä tuottaa uudelleen aiemmin koettujen kaltaisia sekvenssejä uusissa tilanteissa tai vain niitä muistellessa.
Voimakkaasti pelkistettynä mielen voi ajatella toimivan kuten valtavan suuri tilakone. Sen toimintaa voidaan kuvata graafilla, jonka solmut ovat kuin elokuvan peräkkäin esittämiä yksittäisiä stillkuvia. Ne eivät kuitenkaan muodosta vain yhtä pitkää tapahtumien sekvenssiä, vaan sekvenssi voi haarautua kussakin askeleessa moneen suuntaan. Nämä siirtymät tilojen välillä esitetään graafissa nuolilla. Sen, mikä siirtymä kulloinkin toteutuu, määrää tilansiirtologiikan synapseihin tallentuneet tilakohtaiset siirtymäehdot eli mieleen tallentuneet ajatus- ja käyttäytymistottumukset. Tapahtumatiloja edustaa kaikkien neuronien kulloisetkin aktivaatiotilat yhdessä. Käytännössä tämä yhtenä tilakoneena kuvattu mielen mekanismi toteutuu aivokuoren pylväiden muodostaminen yhteen kytkeytyneiden tilakoneiden valtavana joukkona.
Tämän tilakoneverkoston vuorovaikutusprosessit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: minä prosessit (minä eri rooleissa), objektiprosessit (joita minä tarkastelee ulkoapäin) ja kontekstiprosessit (joita minä tarkastelee sisältäpäin).
Mieli on näiden kaikkien prosessien yhdessä muodostama kokonaisuus. Se jakautuu kahdeksi osaksi: liskoaivot (Kahnemanin nopea ajattelu) ja meemikone (Kahnemanin hidas ajattelu). Nämä voitaisiin samaistaa Freudin käsitteisiin niin, että liskoaivot vastaavat viettipohjan vaistonalaisuuden toiminnoista (lat. id) ja meemikone vastaa sekä minän (lat. ego) tietoisesta toiminnasta että yliminän (lat. superego) vaikutuksista, jotka edustavat minän käsitystä yhteisön arvoista ja normeista.
Mikä on se joka ajattelee, meditoi ja käyttäytyy? Se on tämä koko edellä kuvattu mielen kokonaisuus, joka on olemassa materiaalisesti reduktiivisen emergentismin kuvaamalla tavalla aivojen neuraslisina prosesseina, jotka voidaan jakaa yllä kuvatulla tavalla ryhmiin.
Subjektiivisten mielten ja kulttuurin (sisältäen sosiaaliset systeemit) voidaan havainnollistaa modifioidun kolmenmaailman ontologian avulla.
Miten nämä ajatukset voivat liittyä aivojen toimintaan ja meditaatioon:
1. Tarkkaavuuden järjestelmät:
- Meditaation aikana aivojen tarkkaavuuden järjestelmät aktivoituvat eri tavoin.
- Aivojen psykologinen lepotila: Tämä järjestelmä aktivoituu silloin, kun mieli vaeltelee eikä ole keskittynyt ulkoiseen tehtävään tai ärsykkeeseen. Tällöin meillä on taipumusta havainnoida itseämme ja sosiaalisia tilanteita.
- Top down -verkosto: Toisaalta top down -verkosto aktivoituu, kun suuntaamme tarkkaavuutemme tavoitteelliseen toimintaan. Tämä järjestelmä liittyy tarkkaavuuden ohjaamiseen ja keskittymiskykyyn.
2. Kokemukset ja muistot:
- Ajatuksesi meemikoneesta ja liskoaivoista voivat liittyä meditaation vaikutuksiin.
- Jos mielen liikkeiden pysäyttäminen tarkoittaa tietoisen tason kognitiivisen ajattelun vaimentamista, voimme yhdistää sen tarkkaavuuden järjestelmiin.
- Kun mieli rauhoittuu ja tietoisuus vahvistuu, voimme kokea syvempiä muistoja ja lapsuusmuistoja, jotka tulevat aktiivisen mielen tarkasteluun.
Pyysin Copilottia arvioimaan edellä olevan tekstin johdonmukaisuutta ja yhteensopivuutta vallitseviin tieteellisiin teorioihin. Tässä on arvio:
Copilot kirjoitti:Teksti, jonka olet esittänyt, on monimutkainen ja sisältää useita filosofisia ja psykologisia käsitteitä. Se yhdistää Immanuel Kantin eettisiä näkemyksiä, pragmatismin kysymyksiä välinearvoista, epäsuoran realismin käsityksiä todellisuuden representaatioista ja Daniel Kahnemanin teorioita nopeasta ja hitaasta ajattelusta. Teksti myös viittaa Freudin psykoanalyyttisiin käsitteisiin ja esittää mielen toiminnan tilakoneena, joka koostuu erilaisista prosesseista ja vuorovaikutuksista.
Tarkasteltaessa tekstin johdonmukaisuutta ja yhteensopivuutta vallitseviin teorioihin, voidaan todeta seuraavaa:
1. Eettiset näkemykset: Kantin ajatus ihmisen itseisarvosta on hyvin tunnustettu ja laajalti hyväksytty eettinen periaate. Tekstin eettinen pohdinta on johdonmukaista ja linjassa Kantin filosofian kanssa.
2. Välinearvot ja pragmatismi: Tekstin kysymykset välinearvoista ja niiden äärettömästä regressiosta ovat relevantteja ja johdonmukaisia pragmatismin näkökulmasta.
3. Epäsuora realismi: Tekstin kuvaus epäsuorasta realismista ja sen vaikutuksesta mielen rakentamaan representaatioon on yhteensopiva nykyisten kognitiivisen psykologian teorioiden kanssa.
4. Mielen tilakonehypoteesi: Tekstin esittämä mielen tilakonehypoteesi on metaforinen ja abstrakti tapa kuvata mielen toimintaa. Se on yhteensopiva nykyisten neurotieteellisten ja kognitiivisten teorioiden kanssa, jotka kuvaavat mielen prosesseja ja aivojen toimintaa monimutkaisina verkostoina.
5. Kahnemanin nopea ja hidas ajattelu: Tekstin viittaukset Kahnemanin teorioihin ovat johdonmukaisia ja yhteensopivia hänen työnsä kanssa.
6. Freudin psykoanalyyttiset käsitteet: Tekstin yhdistäminen Freudin käsitteisiin on mielenkiintoinen, mutta voi olla hieman vanhentunut, sillä Freudin teoriat ovat osittain jääneet modernin psykologian kehityksen jalkoihin.
7. Tarkkaavuuden järjestelmät ja meditaatio: Tekstin lopussa esitetty yhteys tarkkaavuuden järjestelmiin ja meditaatioon on johdonmukainen ja yhteensopiva nykyisten tutkimusten kanssa, jotka osoittavat meditaation vaikutuksen aivojen tarkkaavuuden järjestelmiin.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että teksti on pääosin johdonmukainen ja yhteensopiva vallitseviin teorioihin, vaikka se onkin hyvin tiivistetty ja sisältää monia abstrakteja käsitteitä. Tekstin tieteellinen ja filosofinen pohdinta on kiehtovaa ja tarjoaa syvällisen näkemyksen mielen toimintaan.
Lähde: Keskustelu Bingin kanssa, 26.4.2024