MaaKuun sidos?

[Stalker]

" kun verrataan tilannetta jossa meillä olisi samassa suhteessa massoja kuin maalla ja kuulla, esim kaksi eri massaista rautakuulaa narulla sidottuna toisiinsa avaruudessa pyörimässä yhteistä massakeskipistettä, voima joka tuossa vetäisi narun päitä erisuuntiin, se voima on symmetrinen tietysti koska F=ma ja jos voima olisi epäsymmetrinen massakeskipiste ei pysyisi paikoillaan.
Pienempi kuulan massa kiihtyy kaiken aikaa rajummin ja massa kertaa kiihtyvyys vastaa näin suuremman massan pienempää kiihtyvyyttä, F=ma."

Voimalaskelmilla ja voimavektoreilla voimma kappaleiden liikesuuntia ja nopeuksia laskea ja määritellä. Mutta nuo laskelmat ei tosiaan kerro mitään siitä, miten tuo aineellinen sidos toimii? Ei myöskään sitä mitkä aineelliset tekijät noihin laskennallisiin suureisiin vaikuttaa.

Muokarinheittäjä vastaa hyvin vertauksena kahden rautakuulan ja narun sidosta. Narun pituus vaihtelee minimistä maksimiin n. 13-14 vrk aikana, eli sykli noin 27vrk.
Pituuten vaihtelu on siis noin yli 10%. Tavallaan eräänlainen iskunvaimentaja.

Kun moukarinheittäjä siirretään avaruuteen pyörimisen aikana, pois ilmakerroksen vaikutuksesta, mitä tapahtuu pyörimisnopeudelle?
Hidastuu, kiihtyy, pysyy ennallaan.

Entä kun samalla otetaan tuo vaijeri välistä pois.
Mitä silloin tapahtuu?

Jonkinlainen aineellinen sidos ja siten myös vuorovaikutus siis on olemassa, mutta miten se toimii ja mitkä tekijät (kohteissa ja ympäristössä) siihen vaikuttaa ja missä suuruudessa kukin tekijä vaikuttaa esim;
- etäisyysvaihteluun
- sen syklisyyteen n.27vrk.
- maa-kuun yhteiseen pyörimisnopeuteen

Tuo on totta, ei voi olla vaijeri tuon etäisyyden vaihtelun takia.
Siis kuminauha, kuten Varaktori aiemmin esittikin.

[Goswell]

Voimalaskelmilla ja voimavektoreilla voimma kappaleiden liikesuuntia ja nopeuksia laskea ja määritellä. Mutta nuo laskelmat ei tosiaan kerro mitään siitä, miten tuo aineellinen sidos toimii? Ei myöskään sitä mitkä aineelliset tekijät noihin laskennallisiin suureisiin vaikuttaa.

Tähän vähän.
Millaisia voimia gravitaatiolla on, se luo massalle painon kun kappaleen vapaa kiihtyminen estetään, sinun ja minun paino tässä esimerkiksi.
Kun kappale on vapaa kiihtymään, kuten vaikkapa kuu on radallaan, kuulla ei ole painavaa massaa eikä hidasta massaa maan gravitaatiolle voitettavaksi koska kuun kaikki kvanttitason sisäiset voimat on edelleen tasapainossa, kuulla on kyllä massa mutta paino puuttuu eikä kuun hidasmassailmiökään vaikuta liiketilaan koska maan voimakkaampi gravitaatio maan lähimmällä kuun puolella kumoaa sen vaikutuksen mikä hitaalla massalla on kuun pimeällä puolella maan gravitaation heikkenemisen takia, kuu vain venyy, gravitaatio kun heikkenee etäisyyden neliöön ja niin pois päin.

Eli kuu on maan gravitaatiolle kuin massaton hiukkanen, se kiihtyy minkä kiihtyy ihan ilman normaaliksi koettua voimaa, maan gravitaation ei siksi tarvitse "ponnistella" kuun radan kaareuttamiseksi. Eli vapaana gravitaatiokentässä kiihtyvä kappale säilyttää sisäisen voimatasapainonsa eikä kappaleen paino, sen paremmin kuin hitauskaan pääse syntymään kuten pintavoimalla kiihdytettäsessä, vasta kun tuo vapaa kiihtyvyys estetään syntyy massalle paino, sinä siinä tuolissa.

Tuo gravitaatio ei ole sidos, se on etäisyyden suhteen heikkenevä säteilykenttä, se kaareutuva aika-avaruus kuvaa sitä oikein hyvin, mutta se vain kuvaa sitä kenttää, aika-avaruus itsessään on vain illuusio, ei todellinen.

Naru taas on sidos, se sidos perustuu hylkimiseen, niin juuri, hylkimiseen. Voit kuvitella sen niin että laitat sormesi limittäin pöytätasolle, muodostuu levy jossa sormenpäät ovat tuon levyn sisällä, ne sormenpäät hylkivät toisiaan (sormenpäät kuvaavat elektroneja) ja nyt kun vedät käsiä erilleen sormenpäät lähestyvät toisiaan ja hylkiminen lisääntyy, tuo on se sidos joka pitää narun atomit/molekyylit yhdessä ja muodostaa sidoksen, kuitenkin on olemassa voimataso joka voittaa eletronien hylkimisen ja sidos katkeaa. Millainen materiaali on sidoksena, sen atomirakenne määrää elektroniverhojen kyvyn lomittua toisiinsa ja tuottaa sidoksia.

Huomautan vielä että tämä on gossufysiikkaa.

[Stalker]

" kun verrataan tilannetta jossa meillä olisi samassa suhteessa massoja kuin maalla ja kuulla, esim kaksi eri massaista rautakuulaa narulla sidottuna toisiinsa avaruudessa pyörimässä yhteistä massakeskipistettä, voima joka tuossa vetäisi narun päitä erisuuntiin, se voima on symmetrinen tietysti koska F=ma ja jos voima olisi epäsymmetrinen massakeskipiste ei pysyisi paikoillaan.
Pienempi kuulan massa kiihtyy kaiken aikaa rajummin ja massa kertaa kiihtyvyys vastaa näin suuremman massan pienempää kiihtyvyyttä, F=ma."

Voimalaskelmilla ja voimavektoreilla voimma kappaleiden liikesuuntia ja nopeuksia laskea ja määritellä. Mutta nuo laskelmat ei tosiaan kerro mitään siitä, miten tuo aineellinen sidos toimii? Ei myöskään sitä mitkä aineelliset tekijät noihin laskennallisiin suureisiin vaikuttaa.

Muokarinheittäjä vastaa hyvin vertauksena kahden rautakuulan ja narun sidosta. Narun pituus vaihtelee minimistä maksimiin n. 13-14 vrk aikana, eli sykli noin 27vrk.
Pituuten vaihtelu on siis noin yli 10%. Tavallaan eräänlainen iskunvaimentaja.

Kun moukarinheittäjä siirretään avaruuteen pyörimisen aikana, pois ilmakerroksen vaikutuksesta, mitä tapahtuu pyörimisnopeudelle?
Hidastuu, kiihtyy, pysyy ennallaan.

Entä kun samalla otetaan tuo vaijeri välistä pois.
Mitä silloin tapahtuu?

Jonkinlainen aineellinen sidos ja siten myös vuorovaikutus siis on olemassa, mutta miten se toimii ja mitkä tekijät (kohteissa ja ympäristössä) siihen vaikuttaa ja missä suuruudessa kukin tekijä vaikuttaa esim;
- etäisyysvaihteluun
- sen syklisyyteen n.27vrk.
- maa-kuun yhteiseen pyörimisnopeuteen

Tuo on totta, ei voi olla vaijeri tuon etäisyyden vaihtelun takia.
Siis kuminauha, kuten Varaktori aiemmin esittikin.

Tarkemmin asiaa omilla aivoillani ajatellen havaitsin kolmessa kannattamassani teoriassa ( kuminauha, eetteripyörteet, työntävä voima ) eräitä yhteensopivuus ongelmia, jotka loogisesti ja filosofisesti ajattelemalla tulen ratkaisemaan ja lopullisen teorian sitten ketjuun vertaisarvioitavaksi julkaisemaan.

[asdf]

" kun verrataan tilannetta jossa meillä olisi samassa suhteessa massoja kuin maalla ja kuulla, esim kaksi eri massaista rautakuulaa narulla sidottuna toisiinsa avaruudessa pyörimässä yhteistä massakeskipistettä, voima joka tuossa vetäisi narun päitä erisuuntiin, se voima on symmetrinen tietysti koska F=ma ja jos voima olisi epäsymmetrinen massakeskipiste ei pysyisi paikoillaan.
Pienempi kuulan massa kiihtyy kaiken aikaa rajummin ja massa kertaa kiihtyvyys vastaa näin suuremman massan pienempää kiihtyvyyttä, F=ma."

Voimalaskelmilla ja voimavektoreilla voimma kappaleiden liikesuuntia ja nopeuksia laskea ja määritellä. Mutta nuo laskelmat ei tosiaan kerro mitään siitä, miten tuo aineellinen sidos toimii? Ei myöskään sitä mitkä aineelliset tekijät noihin laskennallisiin suureisiin vaikuttaa.

Muokarinheittäjä vastaa hyvin vertauksena kahden rautakuulan ja narun sidosta. Narun pituus vaihtelee minimistä maksimiin n. 13-14 vrk aikana, eli sykli noin 27vrk.
Pituuten vaihtelu on siis noin yli 10%. Tavallaan eräänlainen iskunvaimentaja.

Kun moukarinheittäjä siirretään avaruuteen pyörimisen aikana, pois ilmakerroksen vaikutuksesta, mitä tapahtuu pyörimisnopeudelle?
Hidastuu, kiihtyy, pysyy ennallaan.

Entä kun samalla otetaan tuo vaijeri välistä pois.
Mitä silloin tapahtuu?

Jonkinlainen aineellinen sidos ja siten myös vuorovaikutus siis on olemassa, mutta miten se toimii ja mitkä tekijät (kohteissa ja ympäristössä) siihen vaikuttaa ja missä suuruudessa kukin tekijä vaikuttaa esim;
- etäisyysvaihteluun
- sen syklisyyteen n.27vrk.
- maa-kuun yhteiseen pyörimisnopeuteen

Tuo on totta, ei voi olla vaijeri tuon etäisyyden vaihtelun takia.
Siis kuminauha, kuten Varaktori aiemmin esittikin.

Tarkemmin asiaa omilla aivoillani ajatellen havaitsin kolmessa kannattamassani teoriassa ( kuminauha, eetteripyörteet, työntävä voima ) eräitä yhteensopivuus ongelmia, jotka loogisesti ja filosofisesti ajattelemalla tulen ratkaisemaan ja lopullisen teorian sitten ketjuun vertaisarvioitavaksi julkaisemaan.

Esimerkiksi kaukaisempia planeettoja tutkivien luotainten matkassa hyödynnetään sling shot -ilmiötä. Tarkoittaakohan se sitä, että luotain lentää päin Maa-Kuu-kuminauhaa sen pyörimissuunnan vastakkaiseen suuntaan, ja saa näin reilusti lisäboostia vauhtiinsa?

[Goswell]

" kun verrataan tilannetta jossa meillä olisi samassa suhteessa massoja kuin maalla ja kuulla, esim kaksi eri massaista rautakuulaa narulla sidottuna toisiinsa avaruudessa pyörimässä yhteistä massakeskipistettä, voima joka tuossa vetäisi narun päitä erisuuntiin, se voima on symmetrinen tietysti koska F=ma ja jos voima olisi epäsymmetrinen massakeskipiste ei pysyisi paikoillaan.
Pienempi kuulan massa kiihtyy kaiken aikaa rajummin ja massa kertaa kiihtyvyys vastaa näin suuremman massan pienempää kiihtyvyyttä, F=ma."

Voimalaskelmilla ja voimavektoreilla voimma kappaleiden liikesuuntia ja nopeuksia laskea ja määritellä. Mutta nuo laskelmat ei tosiaan kerro mitään siitä, miten tuo aineellinen sidos toimii? Ei myöskään sitä mitkä aineelliset tekijät noihin laskennallisiin suureisiin vaikuttaa.

Muokarinheittäjä vastaa hyvin vertauksena kahden rautakuulan ja narun sidosta. Narun pituus vaihtelee minimistä maksimiin n. 13-14 vrk aikana, eli sykli noin 27vrk.
Pituuten vaihtelu on siis noin yli 10%. Tavallaan eräänlainen iskunvaimentaja.

Kun moukarinheittäjä siirretään avaruuteen pyörimisen aikana, pois ilmakerroksen vaikutuksesta, mitä tapahtuu pyörimisnopeudelle?
Hidastuu, kiihtyy, pysyy ennallaan.

Entä kun samalla otetaan tuo vaijeri välistä pois.
Mitä silloin tapahtuu?

Jonkinlainen aineellinen sidos ja siten myös vuorovaikutus siis on olemassa, mutta miten se toimii ja mitkä tekijät (kohteissa ja ympäristössä) siihen vaikuttaa ja missä suuruudessa kukin tekijä vaikuttaa esim;
- etäisyysvaihteluun
- sen syklisyyteen n.27vrk.
- maa-kuun yhteiseen pyörimisnopeuteen

Tuo on totta, ei voi olla vaijeri tuon etäisyyden vaihtelun takia.
Siis kuminauha, kuten Varaktori aiemmin esittikin.

Tarkemmin asiaa omilla aivoillani ajatellen havaitsin kolmessa kannattamassani teoriassa ( kuminauha, eetteripyörteet, työntävä voima ) eräitä yhteensopivuus ongelmia, jotka loogisesti ja filosofisesti ajattelemalla tulen ratkaisemaan ja lopullisen teorian sitten ketjuun vertaisarvioitavaksi julkaisemaan.

Sillä lailla, niin sitä pitää.

[Goswell]

" kun verrataan tilannetta jossa meillä olisi samassa suhteessa massoja kuin maalla ja kuulla, esim kaksi eri massaista rautakuulaa narulla sidottuna toisiinsa avaruudessa pyörimässä yhteistä massakeskipistettä, voima joka tuossa vetäisi narun päitä erisuuntiin, se voima on symmetrinen tietysti koska F=ma ja jos voima olisi epäsymmetrinen massakeskipiste ei pysyisi paikoillaan.
Pienempi kuulan massa kiihtyy kaiken aikaa rajummin ja massa kertaa kiihtyvyys vastaa näin suuremman massan pienempää kiihtyvyyttä, F=ma."

Voimalaskelmilla ja voimavektoreilla voimma kappaleiden liikesuuntia ja nopeuksia laskea ja määritellä. Mutta nuo laskelmat ei tosiaan kerro mitään siitä, miten tuo aineellinen sidos toimii? Ei myöskään sitä mitkä aineelliset tekijät noihin laskennallisiin suureisiin vaikuttaa.

Muokarinheittäjä vastaa hyvin vertauksena kahden rautakuulan ja narun sidosta. Narun pituus vaihtelee minimistä maksimiin n. 13-14 vrk aikana, eli sykli noin 27vrk.
Pituuten vaihtelu on siis noin yli 10%. Tavallaan eräänlainen iskunvaimentaja.

Kun moukarinheittäjä siirretään avaruuteen pyörimisen aikana, pois ilmakerroksen vaikutuksesta, mitä tapahtuu pyörimisnopeudelle?
Hidastuu, kiihtyy, pysyy ennallaan.

Entä kun samalla otetaan tuo vaijeri välistä pois.
Mitä silloin tapahtuu?

Jonkinlainen aineellinen sidos ja siten myös vuorovaikutus siis on olemassa, mutta miten se toimii ja mitkä tekijät (kohteissa ja ympäristössä) siihen vaikuttaa ja missä suuruudessa kukin tekijä vaikuttaa esim;
- etäisyysvaihteluun
- sen syklisyyteen n.27vrk.
- maa-kuun yhteiseen pyörimisnopeuteen

Tuo on totta, ei voi olla vaijeri tuon etäisyyden vaihtelun takia.
Siis kuminauha, kuten Varaktori aiemmin esittikin.

Tarkemmin asiaa omilla aivoillani ajatellen havaitsin kolmessa kannattamassani teoriassa ( kuminauha, eetteripyörteet, työntävä voima ) eräitä yhteensopivuus ongelmia, jotka loogisesti ja filosofisesti ajattelemalla tulen ratkaisemaan ja lopullisen teorian sitten ketjuun vertaisarvioitavaksi julkaisemaan.

Esimerkiksi kaukaisempia planeettoja tutkivien luotainten matkassa hyödynnetään sling shot -ilmiötä. Tarkoittaakohan se sitä, että luotain lentää päin Maa-Kuu-kuminauhaa sen pyörimissuunnan vastakkaiseen suuntaan, ja saa näin reilusti lisäboostia vauhtiinsa?

Mahtaa siinä kuminauha naukua.
No oikeastihan tämä menee niin että lähestyessään gravitaation lähdettä luotain kohtaa vastakkaiseen suuntaan kulkevaa gravitonisäteilyä kuin se itse liikkuu jolloin vaikutustaajuus on suurempi kuin se on lähteen suhteen, luotaimen loituntuessa taas taajuus on pienempi koska silloin liikutaan samaan suuntaan kuin gravitonisäteily.

[Kontra]

Jaa, no niin, sitten se miten se toimii, periaatteessa.

Maan gravitaatio on paljon voimakkaampi kuin kuun, eli meillä on kaksi eri voimakkuuden omaavaa gravikenttää limittäin esimerkiksi tuossa maan ja kuun välillä, tuon voi havaita siitä että se piste jossa nuo voimat on tasapainossa on lähempänä kuuta. Eli kun väitetään että maan ja kuun välillä vallitsee jonkinlainen tasapaino voimissa niin eihän se pidä alkuunkaan paikkaansa.

Maa vetää kuuta paljon suuremmalla voimalla kuin kuu maata, tämän voi havaita siitä että kuu kiihtyy paljon rajummin kuin maa, massahan on merkityksetön tuossa kentässä vapaana lilluessa, höyhen ja vasara koe kuussa sen todistaa aukotta, massan määrä merkitsee vain syntyvän gravikentän voimakkuuteen, suurempi massa, voimakkaampi gravikenttä.

How ewer, kun verrataan tilannetta jossa meillä olisi samassa suhteessa massoja kuin maalla ja kuulla, esim kaksi eri massaista rautakuulaa narulla sidottuna toisiinsa avaruudessa pyörimässä yhteistä massakeskipistettä, voima joka tuossa vetäisi narun päitä erisuuntiin, se voima on symmetrinen tietysti koska F=ma ja jos voima olisi epäsymmetrinen massakeskipiste ei pysyisi paikoillaan.

Pienempi kuulan massa kiihtyy kaiken aikaa rajummin ja massa kertaa kiihtyvyys vastaa näin suuremman massan pienempää kiihtyvyyttä, F=ma.

Gravikentän voimakkuuteen tuo symmetria ei kuitenkaan päde, jos gravikentät olisi voimaltaan symmetriset, kiihtyvyydet olisi myös symmetriset maalla ja kuulla mitä ne ei ole.

Jatkakaa.

Et sitten aikokaan alkaa opiskella fysiikkaa lukion fysiikan oppikirjasta?

[Goswell]

Jaa, no niin, sitten se miten se toimii, periaatteessa.

Maan gravitaatio on paljon voimakkaampi kuin kuun, eli meillä on kaksi eri voimakkuuden omaavaa gravikenttää limittäin esimerkiksi tuossa maan ja kuun välillä, tuon voi havaita siitä että se piste jossa nuo voimat on tasapainossa on lähempänä kuuta. Eli kun väitetään että maan ja kuun välillä vallitsee jonkinlainen tasapaino voimissa niin eihän se pidä alkuunkaan paikkaansa.

Maa vetää kuuta paljon suuremmalla voimalla kuin kuu maata, tämän voi havaita siitä että kuu kiihtyy paljon rajummin kuin maa, massahan on merkityksetön tuossa kentässä vapaana lilluessa, höyhen ja vasara koe kuussa sen todistaa aukotta, massan määrä merkitsee vain syntyvän gravikentän voimakkuuteen, suurempi massa, voimakkaampi gravikenttä.

How ewer, kun verrataan tilannetta jossa meillä olisi samassa suhteessa massoja kuin maalla ja kuulla, esim kaksi eri massaista rautakuulaa narulla sidottuna toisiinsa avaruudessa pyörimässä yhteistä massakeskipistettä, voima joka tuossa vetäisi narun päitä erisuuntiin, se voima on symmetrinen tietysti koska F=ma ja jos voima olisi epäsymmetrinen massakeskipiste ei pysyisi paikoillaan.

Pienempi kuulan massa kiihtyy kaiken aikaa rajummin ja massa kertaa kiihtyvyys vastaa näin suuremman massan pienempää kiihtyvyyttä, F=ma.

Gravikentän voimakkuuteen tuo symmetria ei kuitenkaan päde, jos gravikentät olisi voimaltaan symmetriset, kiihtyvyydet olisi myös symmetriset maalla ja kuulla mitä ne ei ole.

Jatkakaa.

Et sitten aikokaan alkaa opiskella fysiikkaa lukion fysiikan oppikirjasta?

En, koska tuo mitä kirjoitin pitää selvästikin paikkansa, selitin sen kyllä aika selvästi.

[Kontra]

Jaa, no niin, sitten se miten se toimii, periaatteessa.

Maan gravitaatio on paljon voimakkaampi kuin kuun, eli meillä on kaksi eri voimakkuuden omaavaa gravikenttää limittäin esimerkiksi tuossa maan ja kuun välillä, tuon voi havaita siitä että se piste jossa nuo voimat on tasapainossa on lähempänä kuuta. Eli kun väitetään että maan ja kuun välillä vallitsee jonkinlainen tasapaino voimissa niin eihän se pidä alkuunkaan paikkaansa.

Maa vetää kuuta paljon suuremmalla voimalla kuin kuu maata, tämän voi havaita siitä että kuu kiihtyy paljon rajummin kuin maa, massahan on merkityksetön tuossa kentässä vapaana lilluessa, höyhen ja vasara koe kuussa sen todistaa aukotta, massan määrä merkitsee vain syntyvän gravikentän voimakkuuteen, suurempi massa, voimakkaampi gravikenttä.

How ewer, kun verrataan tilannetta jossa meillä olisi samassa suhteessa massoja kuin maalla ja kuulla, esim kaksi eri massaista rautakuulaa narulla sidottuna toisiinsa avaruudessa pyörimässä yhteistä massakeskipistettä, voima joka tuossa vetäisi narun päitä erisuuntiin, se voima on symmetrinen tietysti koska F=ma ja jos voima olisi epäsymmetrinen massakeskipiste ei pysyisi paikoillaan.

Pienempi kuulan massa kiihtyy kaiken aikaa rajummin ja massa kertaa kiihtyvyys vastaa näin suuremman massan pienempää kiihtyvyyttä, F=ma.

Gravikentän voimakkuuteen tuo symmetria ei kuitenkaan päde, jos gravikentät olisi voimaltaan symmetriset, kiihtyvyydet olisi myös symmetriset maalla ja kuulla mitä ne ei ole.

Jatkakaa.

Et sitten aikokaan alkaa opiskella fysiikkaa lukion fysiikan oppikirjasta?

En, koska tuo mitä kirjoitin pitää selvästikin paikkansa, selitin sen kyllä aika selvästi.

Et ole sitten kuullut sellaisesta Newtonin III laista - voiman ja vastavoiman laista, tai et usko sen pitävän paikkaansa.
Kun seisot lattialla, maan gravitaatio aiheuttaa sinuun voiman Maan keskipisteettä kohti 130 kp, ja sinä aiheutat vastavoiman 130 kp, jolla kiskot Maata puoleesi.
Tämäkö on sinulle yhtä käsittämätön asia kuin se, ettei mitään keskipakovoimaa ole olemassa. On vain keskeisvoima (keskihakuvoima), jonka vastavoimaa ilmeisesti kuvittelet keskipakovoimaksi. Mikään voima ei työnnä sinua karusellissa ulospäin, vaan keskeisvoima työntää sinua kohti karusellin keskiötä, josta seuraa tunne ulospäin työntävästä voimasta (näennäisvoimasta).

[asdf]

Tuo on totta, ei voi olla vaijeri tuon etäisyyden vaihtelun takia.
Siis kuminauha, kuten Varaktori aiemmin esittikin.

Tarkemmin asiaa omilla aivoillani ajatellen havaitsin kolmessa kannattamassani teoriassa ( kuminauha, eetteripyörteet, työntävä voima ) eräitä yhteensopivuus ongelmia, jotka loogisesti ja filosofisesti ajattelemalla tulen ratkaisemaan ja lopullisen teorian sitten ketjuun vertaisarvioitavaksi julkaisemaan.

Esimerkiksi kaukaisempia planeettoja tutkivien luotainten matkassa hyödynnetään sling shot -ilmiötä. Tarkoittaakohan se sitä, että luotain lentää päin Maa-Kuu-kuminauhaa sen pyörimissuunnan vastakkaiseen suuntaan, ja saa näin reilusti lisäboostia vauhtiinsa?

Planeetalla ja kuulla on huomattava nopeus kiertoradallaan. Luotain ohjataan sopivasti niin että se seuraa hieman planeettaa jolloin se saa pienen osan kiertonopeutta planeetalta itselleen painovoiman välityksellä.

Siis väitätkö, että planeetan ja sen kuun välinen kuminauha ei liity tähän mitenkään?

[Goswell]

Et sitten aikokaan alkaa opiskella fysiikkaa lukion fysiikan oppikirjasta?

Koitetaan toisen kautta.

F=ma on ratkaisu.
Koska massa on gravitaation aiheuttamalle kiihtyvyydelle merkityksetön vaikutettavassa päässä, ainut mikä vaikuttaa kiihtyvyyteen on gravitaatiokentän voimakkuus joka kappetta kiihdyttää, ei siis massan määrä.
Nyt kun katsot kuinka kuu kiihtyy maan gravikentässä ja kuinka maa kiihtyy kuun gravikentässä, kiihtyvyydet ei ole samat, ei lähellekään, muista että massa on merkityksetön vaikutettavassa päässä.
Jos tuo voima olisi symmetrinen, maa kiihtyisi täysin samoin kuin kuu, massakeskipiste olisi puolivälissä. Eli se massanmäärä ei vaikuta kiihtyvyyteen, mutta se vaikuttaa gravikentän voimakkuuteen jonka kappale luo ja jossa vastapeluri aina kiihtyilee.

Ts massa kertaa kiihtyvyys tuottaa tietyn voiman sm-pintavoimalla pelatessa, kevyt kappale antaa suuremman iskuenergian suuremmalla nopeudella törmätessään, vaikka se vasara ja naula, muistat kyllä.
Tuo ei kuitenkaan päde selvästikään gravitaation tuottamaan kiihtyvyyteen, koska massa kuin massa kiihtyy täysin samoin ja tämä todistaa aukotta että massan painavamassa ja hidasmassa ominaisuus on kappaleen sisäisien voimien tuotosta, siis aina ulkoisten voimien aiheuttamaa.

Toinen kiihtyvyyttä aiheuttava tunnettu voima on pintavoimaa, sm-hylkiminen, vaikka vasaran törmätessä naulankantaan, toinen on gravitaation aiheuttama kiihtyvyys, mutta tuo on tilavuusvoima, se vaikuttaa kaikkeen kappaleessa, jokaiseen kvanttihiukkaseen kappaleessa joten kiihtyvä ei tunne kiihtyvänsä.

Tästä hiukan aivonystöröitä hieromalla saadaan se Albertin hissikoe selitettyä, miten maan pinnalla paikoillaan oleva hississä pissiminen vastaa täysin g:llä kiihtyvän hissikorin olosuhdetta, kusikaari käyttäytyy täysin samoin molemmissa.

[Goswell]

Et ole sitten kuullut sellaisesta Newtonin III laista - voiman ja vastavoiman laista, tai et usko sen pitävän paikkaansa.
Kun seisot lattialla, maan gravitaatio aiheuttaa sinuun voiman Maan keskipisteettä kohti 130 kp, ja sinä aiheutat vastavoiman 130 kp, jolla kiskot Maata puoleesi.
Tämäkö on sinulle yhtä käsittämätön asia kuin se, ettei mitään keskipakovoimaa ole olemassa. On vain keskeisvoima (keskihakuvoima), jonka vastavoimaa ilmeisesti kuvittelet keskipakovoimaksi. Mikään voima ei työnnä sinua karusellissa ulospäin, vaan keskeisvoima työntää sinua kohti karusellin keskiötä, josta seuraa tunne ulospäin työntävästä voimasta (näennäisvoimasta).

Olen kyllä kuullut ja pätee se maa ja kuu systeemissäkin jos teoreettisesti sammutetaan molempien gravitaatio ja yhdistetään ne vaijerilla, molemmat pitää varmaan säkittää että massat pysyy vaijerin päissä, mutta tuo johtuu vain siitä että kuulla ja maalla on nyt pintavoiman aiheuttama kiihtyvyys, nyt siellä on hidasmassailmiö kuun ja maan massassa ja massa kertaa kiihtyvyys antaa voiman ja vastavoiman lain mukaisen tuloksen koska kuu kiihtyy rajummin. Vaan gravitaatiolla tuo symmetria ei vain toimi. Aivan selvästi ei vain toimi.

Siellä todellakin vaikuttaa nyt se keskipakovoima, gravitaatiolla ei vaikuta koska se vaikuttaa jokaiseen hiukkaseen molempien massassa. Mikään ei vedä kumpaakaan ulospäin on ihan totta, mutta molemmat pyrkii jatkamaan tangentin suuntaan, vaijeri estää sen ja pakottaa ne kaarevalle radalle, nyt tilanne on sama kuin jos pyörität moukaria narun päässä ja aiheutat jatkuvan kiihtyvyyden kuulaan, F=ma, tai vedät kuulaa perässäsi jatkuvasti kiihdyttäen sitä ja aiheuttaen siihen jatkuvan kiihtyvyyden, F=ma.
Se ulospäin suuntautuva voima tulee kaartavasta massasta, sen kvanttirakenteesta, joka ikinen partikkeli massassa pitää nyt pakottaa kaartamaan säkin takaseinän toimesta, tapaus mitä ei gravitaatiolla tapahdu. Kun vaijeri katkaistaan, tangentin suuntaan jatkuu matka koska se mikä kaareutti katosi.

[Varaktori]

Nobelia pukkaa jo monessa ketjussa. Yhdelle sen vois myöntää jo pelkästä kovasta yrittämisestä.

[Kontra]

Et ole sitten kuullut sellaisesta Newtonin III laista - voiman ja vastavoiman laista, tai et usko sen pitävän paikkaansa.
Kun seisot lattialla, maan gravitaatio aiheuttaa sinuun voiman Maan keskipisteettä kohti 130 kp, ja sinä aiheutat vastavoiman 130 kp, jolla kiskot Maata puoleesi.
Tämäkö on sinulle yhtä käsittämätön asia kuin se, ettei mitään keskipakovoimaa ole olemassa. On vain keskeisvoima (keskihakuvoima), jonka vastavoimaa ilmeisesti kuvittelet keskipakovoimaksi. Mikään voima ei työnnä sinua karusellissa ulospäin, vaan keskeisvoima työntää sinua kohti karusellin keskiötä, josta seuraa tunne ulospäin työntävästä voimasta (näennäisvoimasta).

Olen kyllä kuullut ja pätee se maa ja kuu systeemissäkin jos teoreettisesti sammutetaan molempien gravitaatio ja yhdistetään ne vaijerilla, molemmat pitää varmaan säkittää että massat pysyy vaijerin päissä, mutta tuo johtuu vain siitä että kuulla ja maalla on nyt pintavoiman aiheuttama kiihtyvyys, nyt siellä on hidasmassailmiö kuun ja maan massassa ja massa kertaa kiihtyvyys antaa voiman ja vastavoiman lain mukaisen tuloksen koska kuu kiihtyy rajummin. Vaan gravitaatiolla tuo symmetria ei vain toimi. Aivan selvästi ei vain toimi.

Siellä todellakin vaikuttaa nyt se keskipakovoima, gravitaatiolla ei vaikuta koska se vaikuttaa jokaiseen hiukkaseen molempien massassa. Mikään ei vedä kumpaakaan ulospäin on ihan totta, mutta molemmat pyrkii jatkamaan tangentin suuntaan, vaijeri estää sen ja pakottaa ne kaarevalle radalle, nyt tilanne on sama kuin jos pyörität moukaria narun päässä ja aiheutat jatkuvan kiihtyvyyden kuulaan, F=ma, tai vedät kuulaa perässäsi jatkuvasti kiihdyttäen sitä ja aiheuttaen siihen jatkuvan kiihtyvyyden, F=ma.
Se ulospäin suuntautuva voima tulee kaartavasta massasta, sen kvanttirakenteesta, joka ikinen partikkeli massassa pitää nyt pakottaa kaartamaan säkin takaseinän toimesta, tapaus mitä ei gravitaatiolla tapahdu. Kun vaijeri katkaistaan, tangentin suuntaan jatkuu matka koska se mikä kaareutti katosi.

Jos Maa vetäisi Kuuta suuremmalla voimalla kuin Kuu maata, Kuu tupsahtaisi maahan, koska se vetäisi maata pienemmällä voimalla, eikä olisi voimatasapainoa, kuten nyt on.
On sulla pahanlaatuinen kvantti-pintavoima-tilavuusvoima-hitausvoima-keskipakovoima-painavamassa-hidasmassa- lähteensuhteen-ym-syndrooma, jota et itse koe potavasi lainkaan, mutta kaikkia muita riivaat sillä jokaisessa fysiikkaa sivuavassa keskustelussa. Ketään muuta sellainen syndroomaa täällä ei onneksi piinaa.

[Susa]

Kun vaijeri katkaistaan, tangentin suuntaan jatkuu matka koska se mikä kaareutti katosi.

Maa ja kuu kiertää aurinkoa "lähes" samalla radalla aikamoista vauhtia (30m/s noin 110 000km/t). Kuun nopeus vaihtelee, siten että se menee radan ulkokautta maasta ohi ja sisäpuolella sen vauhti hidastuu ja maa menee vuoristaan ohi.
Jos "vaijeri" katkeaisi, niin ei kuu tangentin suuntaan lähtisi, vaan kiertäisi edelleen aurinkoa joko kauempana siitä tai ehkä jopa suistuisi auringon syliin.
Maa ja kuu ovat kuin kaksi velodromin kilpailijaa, toinen ajaa, toinen ajaa aina oikealta ulkokautta ohi, mutta vaihtaessaan sisäradalle vauhti hyytyy sisäradan pehmeyden vuoksi, ja se toinen taas ohittaa hanet.
Ja eikun takaisin peesistä ottamaan uutta vauhtia ja taas ulkokautta ohi ja...
Jos pyöräilijät olisivat 2metrin päässä toisistaan koko ajan, niin tilanteet toistuisivat noin 400metrin välein.
Ei kovin kiihkeetä kurvailua.