Valo

[Neutroni]

Jaa tosiaan, minulle on jäänyt käsitys, että kun alfasäteily pysähtyy paperiarkilla ja beettasäteily metallilevyllä, ne vain kuumentavat elävää kudosta aiheuttaen vain palovaurioita, mutta gamma ja röntgen aiheuttavat solumuutoksia.
Onkohan tuo joskus ollut yleinen uskomus, vai muistanko vain väärin?

Alfa- ja betasäteily pysähtyvät helposti ja ulkoiset lähteet ovat harvoin erityisen haitallisia, mutta jos esim. alfasäteilijä (esim. radon tai polonium) joutuu elimistöön hengitettynä tai syötynä, se on erittäin vaarallinen. Alfasäteilyn haitallisuus arvioidaan yleensä 20 kertaiseksi hiukkasta kohti gammafotoniin tai betahiukkaseen (elektroni) verrattuna. Silloin tehokas absorptio, joka pysäyttää säteilyn paperiin tai folioon, vain pahentaa tilannetta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Equivalent_dose

No mikä ero on sm-aallolla ja sm-säteilyllä? Aaltoko edellyttää massiivista joukkoa fotoneita, mutta säteily koostuu yksittäistä fotoneista?

Ainakin minä käsitän SM-aallot yleensä ns. aaltoyhtälön ratkaisuina. Maxwellin yhtälöistä seuraa sopivilla reunaehdoilla aaltoyhtälö, jonka ratkaisuja sähkö- ja magneettikentät ovat. Säteily kuvaa puolestaan vuorovaikutusta pitkän matkan yli sen kummemmin ottamatta kantaa siihen mikä mekanismi välittää vuorovaikutuksen. Ei noita mitenkään standardisoitu ole, varmaan jotkut lähteet käyttävät sanoja eri tavalla.

https://en.wikipedia.org/wiki/Electroma ... e_equation

[Tauko]

Kaikella sähkömagneettisella säteilyllä on nopeus c ja lisäksi molemmat, sekä aalto että kvanttiominaisuus.
Aallonpituus (l) ja taajuus (f) aalto-ominaisuuden pohjana ja sitten kvantin energia E=hf sekä liikemäärä p=hf/c kvanttiominaisuuksien pohjana.
Maxwellin yhtälöillä ja klassisella kuvauksella pärjätään pidemmillä aallonpituuksilla ja pienillä energioilla, mutta kun aallonpituus lähenee molekyylin tai atomin kokoluokkaa ja energia tulee sidosenergioitten luokkaan, tulee kvantti-ilmiöt määrääväksi.
Tuosta voi ajatella, että avaruuden tyhjiössä kaikki sähkömagneettinen säteily etenee samalla tavalla, mutta materian kanssa vaikuttaessa ilmiöillä on enemmän joko aalto tai kvanttiluonnetta.

[Kontra]

Jaa tosiaan, minulle on jäänyt käsitys, että kun alfasäteily pysähtyy paperiarkilla ja beettasäteily metallilevyllä, ne vain kuumentavat elävää kudosta aiheuttaen vain palovaurioita, mutta gamma ja röntgen aiheuttavat solumuutoksia.
Onkohan tuo joskus ollut yleinen uskomus, vai muistanko vain väärin?

Alfa- ja betasäteily pysähtyvät helposti ja ulkoiset lähteet ovat harvoin erityisen haitallisia, mutta jos esim. alfasäteilijä (esim. radon tai polonium) joutuu elimistöön hengitettynä tai syötynä, se on erittäin vaarallinen. Alfasäteilyn haitallisuus arvioidaan yleensä 20 kertaiseksi hiukkasta kohti gammafotoniin tai betahiukkaseen (elektroni) verrattuna. Silloin tehokas absorptio, joka pysäyttää säteilyn paperiin tai folioon, vain pahentaa tilannetta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Equivalent_dose

No mikä ero on sm-aallolla ja sm-säteilyllä? Aaltoko edellyttää massiivista joukkoa fotoneita, mutta säteily koostuu yksittäistä fotoneista?

Ainakin minä käsitän SM-aallot yleensä ns. aaltoyhtälön ratkaisuina. Maxwellin yhtälöistä seuraa sopivilla reunaehdoilla aaltoyhtälö, jonka ratkaisuja sähkö- ja magneettikentät ovat. Säteily kuvaa puolestaan vuorovaikutusta pitkän matkan yli sen kummemmin ottamatta kantaa siihen mikä mekanismi välittää vuorovaikutuksen. Ei noita mitenkään standardisoitu ole, varmaan jotkut lähteet käyttävät sanoja eri tavalla.

https://en.wikipedia.org/wiki/Electroma ... e_equation

Okei, tässä homehtuneet käsitykseni kirkastuivat oleellisesti.

[Kontra]

Kaikella sähkömagneettisella säteilyllä on nopeus c ja lisäksi molemmat, sekä aalto että kvanttiominaisuus.
Aallonpituus (l) ja taajuus (f) aalto-ominaisuuden pohjana ja sitten kvantin energia E=hf sekä liikemäärä p=hf/c kvanttiominaisuuksien pohjana.
Maxwellin yhtälöillä ja klassisella kuvauksella pärjätään pidemmillä aallonpituuksilla ja pienillä energioilla, mutta kun aallonpituus lähenee molekyylin tai atomin kokoluokkaa ja energia tulee sidosenergioitten luokkaan, tulee kvantti-ilmiöt määrääväksi.
Tuosta voi ajatella, että avaruuden tyhjiössä kaikki sähkömagneettinen säteily etenee samalla tavalla, mutta materian kanssa vaikuttaessa ilmiöillä on enemmän joko aalto tai kvanttiluonnetta.

Täällä onkin väännetty sm-aallon (erikoisesti valon) nopeudesta avaruudessa ja ilmakehässäkin pitkillä etäisyyksillä, eikä sekään kaikille ole avautunut. Keskustelu suhteellisuusteoriaan liittyvistä asioista on hankalaa, ja saa pinnan kiristymään, kun perustiedot ei ole kaikilla selvät. Kvanttitason jutut säteilyä koskien on monille ihan vierasta.

[Goswell]

Täällä meuhkataan että valonnopeus on c, on on, mutta sanokaa nyt ihmeessä että minkä suhteen se on c, jos se kaikensuhteen niin lepakoita on kyllä poistunut tapulista, havaitsijan suhteen taas päivän selvästi lepakot ei ole edes löytänyt tapulia, joten mitä jää varmaksi, lähteen suhteen.

Nopeus saadaan kahden tunnetun pisteen välimatkaan käytetystä ajata, kosmoksessa tunnetaan tarkasti vain toinen piste, miten siis määritätte nopeuden kun pisteistä ei tunneta kuin toinen. Maassa se on helppoa koska pisteet tunnetaan ja väliaine aiheuttaa kaikensuhteen c:n aika ymmärretävästi, mutta se tyhjiö.
Mikä nopeus se sellainen on jonka määritelmä ei kerro minkä suhteen se nopeus mitataan. Mitattu aallonpituus ja taajuus ei kerro kyllä yhtään mitään nopeudesta ellei tiedetä tarkasti lähtöpään aallonpituutta ja taajuutta, monet lähteet kun lähettää kaikkea mahdollista aallonpituutta ja sieltä valikoituu mittarille mitä mittari mittaa, aina näyttää c löytyvän, mutta löytyykö oikeasti vain näyttääkö vain löytyvän, kas siinä pulma.


Ei se riitä että sanotaan c, pitää sanoa minkä suhteen se on c eli n 300 000 km/s.

[Molli]

No mikä ero on sm-aallolla ja sm-säteilyllä? Aaltoko edellyttää massiivista joukkoa fotoneita, mutta säteily koostuu yksittäistä fotoneista?

Aalto- sähkömagneettinen aalto - on kuvaajan, kuvaileva hahmotelma miten säteily etennee - ~~~¨
~~~

[Neutroni]

Täällä meuhkataan että valonnopeus on c, on on, mutta sanokaa nyt ihmeessä että minkä suhteen se on c, jos se kaikensuhteen niin lepakoita on kyllä poistunut tapulista, havaitsijan suhteen taas päivän selvästi lepakot ei ole edes löytänyt tapulia, joten mitä jää varmaksi, lähteen suhteen.

Kaikkien havaitsijoiden suhteen. "Kaiken suhteen" ei tarkoita fysiikassa mitään. Kuka tahansa mittaa millä tahansa laitteistolla valon nopeudeksi saman arvon riippumatta siitä mistä valo on lähtöisin.

Nopeus saadaan kahden tunnetun pisteen välimatkaan käytetystä ajata, kosmoksessa tunnetaan tarkasti vain toinen piste, miten siis määritätte nopeuden kun pisteistä ei tunneta kuin toinen. Maassa se on helppoa koska pisteet tunnetaan ja väliaine aiheuttaa kaikensuhteen c:n aika ymmärretävästi, mutta se tyhjiö.

Valon nopeus voidaan mitata vain erilaisia suljettuja kiertoja pitkin. Paikasta toiseen tapahtuvan etenemisen mittaaminen on mahdotonta, koska ei ole viiveetöntä keinoa siirtää tietoa mittauspaikasta lähetyspaikkaan, koska valon nopeus ei liity vain valoon vaan kaikkiin informaation välitysmekanismeihin, joita avaruudessamme voi olla. Se on jonkinlainen filosofisen saivartelun lähde, että valon nopeus voisi olla eri eri suuntiin ja erot keskiarvoistuvat aina pois, mutta käytännössä ei ole mitään mieltä olettaa, että valo ei kulje samalla nopeudella joka suuntaan.

Ei se riitä että sanotaan c, pitää sanoa minkä suhteen se on c eli n 300 000 km/s.

Sen mittalaitteen suhteen, joka nopeuden mittaa.

[Kontra]

Valon yksisuuntainen nopeus

Mitataan maan pinnalla valon edestakainen kulkuaika matkalla L .
Jos maanpinnan liike vaikuttaisi mittaustulokseen, valon edestakainen kulkuaika olisi
t1 = L/ (c - v) + L/(c + v) .
Tulokseksi saadaan kuitenkin aina t2 = 2L/c mittaussuunnasta riippumatta, eli t1 ≠ t2 .
L/ (c - v) + L/(c + v) = 2cL/ (c^2 - v^2) ≠ 2L/c ; yhtälöt ovat yhtäsuuret vain kun v = 0 ,

Maanpinnan liike ei siis summaudu mittaustulokseen, ja saatu mittaustulos c on valon nopeus sekä edestakaiseen suuntaan, että yhteen suuntaan.

[Goswell]

Just niin.