Jumalaton kone

[Deimos]

AI ei ole mikään AI ennenkuin sillä on tietoisuus. Muut määritelkööt AI:n miten haluavat. Ja? Meillähän ei ole harmainta käsitystä edes mikä tuo "Tietoisuus" on. Arvauksia on kyllä esitetty.

[MooM]

Ymmärtäminen onkin hankala tavoite, myös testata. Esim oppimistavoitteissa ihmisillä on parempi olla konkreettinen. Esim tavoite "ymmärtää aiheeseen liittyvät peruskäsitteet" on mahdoton testata ilman haastattelenista. "Osaa luetella peruskäsitteet" on konkreettinen, mutta ei takaa ymmärtämistä.

Systeemi voi toimia loistavasti ilman ymmärrystä kontekstistaan tai edes ylemmistä tavoitteistaan.

[MooM]

AI ei ole mikään AI ennenkuin sillä on tietoisuus. Muut määritelkööt AI:n miten haluavat. Ja? Meillähän ei ole harmainta käsitystä edes mikä tuo "Tietoisuus" on. Arvauksia on kyllä esitetty.

AI on tekoäly, ei oikea äly. Samoin kuin tekonahka vain muistuttaa nahkaa, AI muistuttaa oikeaa älyä. Ei sen tarvitse olla tietoinen, kunhan se (tarvittaessa) näyttää tietoiselta, kuten vaikka nämä kielimallit.

[Deimos]

Jos nyt pysyin kärryillä yhtään niin ilman ymmärrystä kone on vain kone. Miten määritellä sana "Ymmärrys"? Tietoisuus ja ymmärrys kulkevat käsi kädessä?

[MooM]

Ajatellaan vaikkapa tuon bussipysäkki esimerkin seuraavaa vaihetta. Kun matkustaja sitten nousee bussin kyytiin ja sanoo, että haluaa ostaa matkalipun päätepysäkille, niin:

- ensinnäkin se käytännön merkitys on se, että se robottikuski ymmärtää mitä siltä vaaditaan, ja osaa kertoa sille lipun ostajalle sen lipun hinnan.
- ja toisekseen tästä matkustajan oikeuksien ymmärtämisestä, niin sen robottikuskin on toimittava tilanteessa niin, että sen on pakko päästää maksava matkustaja sisään jos hän ei käyttäydy häiritsevästi. Eli tämä kuuluu ymmärrykseen julkisesta bussiliikenteen instituutiosta.

Ei tämä loppupeleissä niin kummallista ole. Nuo kaikki bussikuskin statukseen kuuluvat oikeudet ja velvollisuudet on käännettävissä käyttäytymiseen liittyviksi odotuksiksi, jotka ohjaavat sitä vuorovaikutusta ja toimintaa siinä tilanteessa. Tästä on juurikin instituution käsitteessä kysymys, eikä esim. meemillä pystytä kuvaamaan tätä puolta tässä asiassa.

Jankkaan edelleen (sori), että minusta AI ei ymmärrä ollenkaan, vaan matkii. Mutta kun se tehdään hyvin, matkustaja kokee, että AI ymmärtää. Matkustajalle ihan sama, AI:n kehittäjälle täysin eri asia. Samoin luulisin, että eism juridisesti huvin eri asioita. jos AI ymmärtäisi, se olisi samalla vastuussa. Jos ei, AI:n kehittäjä ja/tai käyttäjä on vastuussa, samoin kuin vaikka siitä, jos metsästyksessä asella ammutaan sivullista tai ravintolassa tulitikulla sytytetään parta eikä pöydällä oleva kynttilä.

Mitä on ymmärtäminen?

Itse uskon että jo nykytekniikalla voidaan tehdä oppiva bussinkuljettaja, joka voidaan laittaa itseoppimaan opetteluradalle.
Esimerkiksi niin, että annetaan robotille tehtäväksi pitää ajoneuvo viivojen välissä. Laitetaan opetusradan pinnalle tietyllä värillä erilaisia kitkaominaisuuksia. Esim. musta on pitävä. Valkoinen on liukas.
AI pystytään koodaamaan niin, että ajeltuaan radalla vähän aikaa, se oppii itse säätämään nopeutta ja ajolinjoja niin, että ajoneuvo ei suistu penkkaan. Ihan ilman mitään matkimista.

On toteutettavissa, aivan varmasti. Mutta en sanoisi, että se ymmärtää, mitä tekee. Se vain vertaa historiallisia tapauksia ja optimoi toimintaansa niiden pohjalta. Prosessi riippuu toteutuksesta, neuraaliverkko toimii eri periaatteilla kuin perustamalli.

[MooM]

Jos nyt pysyin kärryillä yhtään niin ilman ymmärrystä kone on vain kone. Miten määritellä sana "Ymmärrys"? Tietoisuus ja ymmärrys kulkevat käsi kädessä?

Tekoäly ei ole mitään maagista, vain algoritmeja. Erityistä on vain se, että päätökset eivät perustu sääntöihin vaan opetusdatasta luotuihin malleihin. Se on "vain kone".

Luulisin, että mahdollinen tietoisuuskin olisi vain matkittua. Mutta jos se toimisi kuin tietoinen ja saisi väylän fyysisiin työkaluihin, se voisi silti muodostua uhaksi. Malleja siitä, miten esim aseita käytetään oman turvallisuuden puolustamiseksi, on ihan riittävästi

[MooM]

Ymmärtäminen onkin hankala tavoite, myös testata. Esim oppimistavoitteissa ihmisillä on parempi olla konkreettinen. Esim tavoite "ymmärtää aiheeseen liittyvät peruskäsitteet" on mahdoton testata ilman haastattelenista. "Osaa luetella peruskäsitteet" on konkreettinen, mutta ei takaa ymmärtämistä.

Systeemi voi toimia loistavasti ilman ymmärrystä kontekstistaan tai edes ylemmistä tavoitteistaan.

Itse näen että ymmärtäminen on liukuma.
Ihmisen tietoisuus on todennäköisesti äärimmäisen kehittynyttä ymmärtämistä.

Alimmalla tasolla ymmärtämisessä voisi olla vaikkapa esimerkiksi joku sensori joka tunnistaa kaksi eri tuotteen väriä tuotantolinjalla.
Korkeimmilla tasoilla tämä ymmärtävä systeemi on valtavan monimutkainen ja hienostunut. Ja tästä syntyy myös ymmärrys ja tietoisuus itsestä, ja siitä että tässä nyt kovasti ajatellaan ja prosessoidaan jotain.

Sanojen "ymmärrys ja tietoisuus" käsitteellistäminen on minun mielestäni sitten filosofista pohdintaa.

Jep. Itse käyttäisin tuollaisesta koneesta sanoja "osaa tunnistaa".

[Deimos]

Jos nyt pysyin kärryillä yhtään niin ilman ymmärrystä kone on vain kone. Miten määritellä sana "Ymmärrys"? Tietoisuus ja ymmärrys kulkevat käsi kädessä?

Tekoäly ei ole mitään maagista, vain algoritmeja. Erityistä on vain se, että päätökset eivät perustu sääntöihin vaan opetusdatasta luotuihin malleihin. Se on "vain kone".

Luulisin, että mahdollinen tietoisuuskin olisi vain matkittua. Mutta jos se toimisi kuin tietoinen ja saisi väylän fyysisiin työkaluihin, se voisi silti muodostua uhaksi. Malleja siitä, miten esim aseita käytetään oman turvallisuuden puolustamiseksi, on ihan riittävästi

Niin, nuohan ovat siis itsestäänselvyyksiä. Edelleenkin viittaan John Carterin videoon* jossa luennossa asiaa käytiin läpi perinpohjin.

Pohjimmiltaan? Onko koko luonto kokonaisuudessaan algoritmeja? Ja mitä katsoo omaa YouTuben sisältöä en oikein pidä noista algoritmeistä siinäkään. Osuvat, ikävä kyllä, pelottavan oikeaan. Itse tietenkin tietoisena olentoja valitsen mahdollisesti (Tai sitten en) mitä katson. Sekin on näkökulmajuttu.

* Perinpohjin siinä mielessä kuin noin monimutkaisen asian voi tiivistää puolentoista tunnin luentoon.

[Naturalisti]

Sosiaalisuudesta: ehkä senkin voi oppia riittävän hyvin matkimalla. Sitähän tämä generatiivinen ai tekee muutenkin. Ja ihmisenkin sosiaalisuudessa ihmisyhteisössä kasvaminen on välttämätöntä, vaikka jonkinlainen geneettinen valmius ja motivaatio onkin olemassa.

Kyllä varmastikin. En todellakaan vastusta sitä, että tekoäly oppisi sosiaalisuuden matkimalla.

Mutta jotta se tekoäly saadaan ymmärtämään se mitä se on matkinut niin tarvitaan instituutioiden ja konseptien käsitettä.

Ajatellaan jälleen vaikkapa robottibussikuskia. Sen on ylipäätään ymmärrettävä mikä on instituutio nimeltä "Julkinen bussiliikenne" ja millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia bussikuskin statukseen kuuluu.

En tiedä, onko mahdollista, tarpeen tai edes hyvä asia saada AI ymmärtämään, samassa mielessä kuin ihminen ymmärtää.

Jos bussikuskin AI on opetettu asiallisella materiaalilla ja kattavalla määrällä poikkeustapauksia ja muita ei-rutiinitoimia, sen riittää tunnistaa mikä poikkeustapaus (tai mitä poikkeustapausta lähinnä) on kyseessä ja toimia sen mukaan.

Kuvaamasi tapa kouluttaa AI on hyvin ihmislähtöinen eikä tietääkseni vastaa oikein mitään nykyisiä implementaatiosuuntauksia. Tosin näkökulmani aiheeseen on varmaan aika kapea.

Itse näen tuon mitä Purdue kuvaa jotenkin näin.
Jotta AI sosialisoituisi kuten ihminen, siinä on oltava jonkin verran takaisinkytkentää vuorovakutustilanteessa.
Tarkoittaa sitä, että se oppii tai säätää itseään tilanteen mukaan, suhteessa siihen miten vastapuoli reagoi.
Toinen vaihtoehto olisi sellainen, että AI-sovellukseen on koodattu kaikki skenaariot eivätkö ne muutu. AI vain havaitsee asioita ympärillään ja reagoi sitten muistissaan koodattuna olevien skriptien avulla.

Nyt jos AI-sovelluksessa olis tällainen takaisinkytkentä, se ei voi lähteä nollista. Samoin kuin ihminen joka on kasvanut sivistyksestä eristetyssä yhteisössä, ei osaa käyttää bussia, eikä tiedä miten tilanteessa tulee käyttäytyä. Vaikka hänellä ihmisaivot onkin.
Sen takia tarvitaan tietynlainen kehikko tai malli, josta AI pystyy kehittelemään ratkaisuja. Esim. sama sosiaalinen malli voi olla osittain pohjana bussiin nousemiselle tai elokuvalipun ostamiselle.

Ihminen oppii nämä mallit kasvaessaan vauvasta aikuiseksi. AI:Hin nämä pitää joko koodata. Tai kasvattaa AI kuten lapsi, jotta se oppii tavoille itse.

Jos olisi joku kehikko tai "skriptit", joilla systeemi tekisi päätelmän, ei puhuttaisi AI:sta, vaan sääntöpohjiasesta päättelykoneesta. Ja näitä on olltu jo kauan, esimerkiksi erilaisissa avustavissa tietoa tarjoavissa systeemeissä.

En tarkoita että kone-aivojen pitää olla jähmeät. Että ne eivät opi mitään.

Tarkoitan sitä, että jos koodataan AI-robotti vaikka työntekijäksi. Siitä halutaan aikuinen. Ei vauvaa. Vauva lähtee nollista. Aikuisella on kasvun myötä hankittuja toimintamalleja joita se osaa hyödyntää.
Eli nämä "lähtökohdat" on joko koodattava, tai sitten kasvatettava AI-vauvasta pikkuhiljaa aikuinen työntekijä.
Ja näitä sosiaalisia malleja tarvitaan siihen, jos ne meinataan työntää koodausvaiheessa robotin aivoihin. Muuten robotti lähtee liikkeelle nollat taulussa kuten pikku-vauva.

Olen tästä täysin samaa mieltä. Meemikone on tehtävä nimenomaan kykeneväksi oppimaan sosiaalisen elämän "lainalaisuudet" käytännön elämässä autonomisesti osallistumalla sosiaaliseen vuorovaikutukseen yrityksen ja erehdyksen menetelmällä samalla tavoin kuin ihminenkin.

Koneelle tarvitaan vapaa tahto, vaikka jotkut diktatuuria kaipaavat haluavat sen ihmisiltäkin kieltää. Vain autonominen vapaan tahdon omaava olio voi oppia selviämään täysin uusissa tilanteissa.

Visioidaan mahdollisuuksia nyt mielikuvituksen aktivoimiseksi ilman turhia pidäkkeitä.

Vaikka ihmisten tapauksessa jokainen yksilö on sosialisoitava alusta asti, voidaan koneiden tapauksessa hyödyntää jo sosialisoituja yksilöitä, jotka on suunniteltu niin, että niiden muisti on luettavissa FPGA-piirien tavoin ja ladattavissa täysin identtisiin muihin koneisiin. Tämän kloonipopulastion yksilöt jatkavat sosialisoitumistaan edelleen käytännön toiminnassa kukin omalla tavallaan.

Näistä jo kuhunkin vaiheeseen sosialisoiduista yksilöistä voidaan sitten poimia kiinnostavat yksilöt kloonattavaksi jatkojalostukseen . Sikiövaihetta , lastentarhaa ja varhaiskasvatusta varten pitää kehittää sopivat virtuaaliympäristöt. Ylemmät koulutusasteet ja käytännön työelämän taidot voidaankin sitten oppia ihmisten ja koneiden muodostamissa sosiaalisissa yhteisöissä.

[Purdue]

Sosiaalisuudesta: ehkä senkin voi oppia riittävän hyvin matkimalla. Sitähän tämä generatiivinen ai tekee muutenkin. Ja ihmisenkin sosiaalisuudessa ihmisyhteisössä kasvaminen on välttämätöntä, vaikka jonkinlainen geneettinen valmius ja motivaatio onkin olemassa.

Kyllä varmastikin. En todellakaan vastusta sitä, että tekoäly oppisi sosiaalisuuden matkimalla.

Mutta jotta se tekoäly saadaan ymmärtämään se mitä se on matkinut niin tarvitaan instituutioiden ja konseptien käsitettä.

Ajatellaan jälleen vaikkapa robottibussikuskia. Sen on ylipäätään ymmärrettävä mikä on instituutio nimeltä "Julkinen bussiliikenne" ja millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia bussikuskin statukseen kuuluu.

En tiedä, onko mahdollista, tarpeen tai edes hyvä asia saada AI ymmärtämään, samassa mielessä kuin ihminen ymmärtää.

Jos bussikuskin AI on opetettu asiallisella materiaalilla ja kattavalla määrällä poikkeustapauksia ja muita ei-rutiinitoimia, sen riittää tunnistaa mikä poikkeustapaus (tai mitä poikkeustapausta lähinnä) on kyseessä ja toimia sen mukaan.

Kuvaamasi tapa kouluttaa AI on hyvin ihmislähtöinen eikä tietääkseni vastaa oikein mitään nykyisiä implementaatiosuuntauksia. Tosin näkökulmani aiheeseen on varmaan aika kapea.

Itse näen tuon mitä Purdue kuvaa jotenkin näin.
Jotta AI sosialisoituisi kuten ihminen, siinä on oltava jonkin verran takaisinkytkentää vuorovakutustilanteessa.
Tarkoittaa sitä, että se oppii tai säätää itseään tilanteen mukaan, suhteessa siihen miten vastapuoli reagoi.
Toinen vaihtoehto olisi sellainen, että AI-sovellukseen on koodattu kaikki skenaariot eivätkö ne muutu. AI vain havaitsee asioita ympärillään ja reagoi sitten muistissaan koodattuna olevien skriptien avulla.

Nyt jos AI-sovelluksessa olis tällainen takaisinkytkentä, se ei voi lähteä nollista. Samoin kuin ihminen joka on kasvanut sivistyksestä eristetyssä yhteisössä, ei osaa käyttää bussia, eikä tiedä miten tilanteessa tulee käyttäytyä. Vaikka hänellä ihmisaivot onkin.
Sen takia tarvitaan tietynlainen kehikko tai malli, josta AI pystyy kehittelemään ratkaisuja. Esim. sama sosiaalinen malli voi olla osittain pohjana bussiin nousemiselle tai elokuvalipun ostamiselle.

Ihminen oppii nämä mallit kasvaessaan vauvasta aikuiseksi. AI:Hin nämä pitää joko koodata. Tai kasvattaa AI kuten lapsi, jotta se oppii tavoille itse.

Jos olisi joku kehikko tai "skriptit", joilla systeemi tekisi päätelmän, ei puhuttaisi AI:sta, vaan sääntöpohjiasesta päättelykoneesta. Ja näitä on olltu jo kauan, esimerkiksi erilaisissa avustavissa tietoa tarjoavissa systeemeissä.

En tarkoita että kone-aivojen pitää olla jähmeät. Että ne eivät opi mitään.

Tarkoitan sitä, että jos koodataan AI-robotti vaikka työntekijäksi. Siitä halutaan aikuinen. Ei vauvaa. Vauva lähtee nollista. Aikuisella on kasvun myötä hankittuja toimintamalleja joita se osaa hyödyntää.
Eli nämä "lähtökohdat" on joko koodattava, tai sitten kasvatettava AI-vauvasta pikkuhiljaa aikuinen työntekijä.
Ja näitä sosiaalisia malleja tarvitaan siihen, jos ne meinataan työntää koodausvaiheessa robotin aivoihin. Muuten robotti lähtee liikkeelle nollat taulussa kuten pikku-vauva.

Joo, vastaanpa minäkin sulle vielä tähän. Vauva lähtee käytännössä nollista, ja siltä puuttuu "todellisuus" ja "konseptit".

Mä jaan maailman asiat eksistenssiin (objektiivinen todellisuus), kokemiseen (aistimaailma) sekä todellisuuteen (tulkittu maailma).

Tulkittu maailma ja ylipäätään maailman ymmärtäminen vaatii konsepteja ja konseptuaalista ajattelua, ja sitähän vauvalla ei ole. Ne konseptit ja se todellisuuskäsitys muokkautuvat pikku hiljaa kasvun kylkiäisinä.

[Naturalisti]

Jos nyt pysyin kärryillä yhtään niin ilman ymmärrystä kone on vain kone. Miten määritellä sana "Ymmärrys"? Tietoisuus ja ymmärrys kulkevat käsi kädessä?

Tekoäly ei ole mitään maagista, vain algoritmeja. Erityistä on vain se, että päätökset eivät perustu sääntöihin vaan opetusdatasta luotuihin malleihin. Se on "vain kone".

Luulisin, että mahdollinen tietoisuuskin olisi vain matkittua. Mutta jos se toimisi kuin tietoinen ja saisi väylän fyysisiin työkaluihin, se voisi silti muodostua uhaksi. Malleja siitä, miten esim aseita käytetään oman turvallisuuden puolustamiseksi, on ihan riittävästi

Niin, nuohan ovat siis itsestäänselvyyksiä. Edelleenkin viittaan John Carterin videoon* jossa luennossa asiaa käytiin läpi perinpohjin.

Pohjimmiltaan? Onko koko luonto kokonaisuudessaan algoritmeja? Ja mitä katsoo omaa YouTuben sisältöä en oikein pidä noista algoritmeistä siinäkään. Osuvat, ikävä kyllä, pelottavan oikeaan. Itse tietenkin tietoisena olentoja valitsen mahdollisesti (Tai sitten en) mitä katson. Sekin on näkökulmajuttu.

* Perinpohjin siinä mielessä kuin noin monimutkaisen asian voi tiivistää puolentoista tunnin luentoon.

Myös ihminen on (biologinen)kone. Jo "liskoaivot" tuottavat kaikkien aistimusten synteesinä kokemusten ja mielikuvien virtaa. Vähemmän kehittyneet eläimet reagoivat siihen vain geneettisesti määräytyneillä tässä ja nyt reaktioilla. Eläiimilä, joille on kehittynyt meemikone eli kyky muistella kognitiivisella tasolla menneitä ja pohtia sen perusteella tulevaa, on myös kognitiivinen reflektiivinen tietoisuus, mielen teoria (ymmärrys, että muillakin on omia ajatuksia ja aikomuksia) ja vapaatahto asettaa itselleen päämääriä, joita hän voi tavoitella olosuhteiden määräämissä rajoissa.

Tekoäly ei ole mitään maagista, vain algoritmeja. Erityistä on vain se, että päätökset eivät perustu sääntöihin vaan opetusdatasta luotuihin malleihin. Se on "vain kone".

Joo, tekoälyssä ei ole mitään maagista, mutta tuo algoritmisuus ja "esiopetus" koskee vain nykyisten koneiden toimintaperiaatetta, millä ei tulla pääsemään kognitiivisen tietoisuuden tasolle. Sitä varten on kehitettävä uutta tekniikkaa, joka on perustaltaan empiiristä ja heuristisia nykyisen a priorin ja algiritmusen tekniikan sijalle. Kaikki itsessään selvyydet (a priorit oletukset) ja algoritmisuus on kehittynyt myöhemmin empiiristen ja heuristisen mekanismien varaan memeettisessä evoluutiossa.

Kognitiivinen tietoinen materiaalinen mieli on meemien (ajatus-ja käyttäytymistottumusten) eli aivojen materiaalisten prosessien toimintaa; näiden prosessien käynnissä olemista. Kun prosessit pysähtyvät aivokuolemassa, päättyy myös mielen ja mielensisöltöjen olemassaolo.

"Pohjimmiltaan? Onko koko luonto kokonaisuudessaan algoritmeja? " No, ei ole. Tällaiset filosofiset viritelmät kuten esim. monadologia, yrittävät selittää materiaalisen todellisuuden metafysiikasta käsin.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Monadologia

Kaikki maailmanselitykset (Monadologia ja muut filosofiat, uskonnot, taiteet tieteet ja koko kulttuuri instituutioineen) ovat kehittyneet memeettisen evoluution tuloksena ja kaikki ovat myös materiaalisesti olemassa, mutta vain subjektiivisten mielten materiaalisina prosesseina eli meemeinä eli representaatioina, mutta vain reaalitodellisuuden representaatioilla on vastine subjektiivisten mielten ulkopuolisessa objektiivisessa todellisuudessa. Muut ovat vai mielikuvituksen luomia hyödyllisiä tai hyödyttömiä fiktioita.

[Naturalisti]

Sosiaalisuudesta: ehkä senkin voi oppia riittävän hyvin matkimalla. Sitähän tämä generatiivinen ai tekee muutenkin. Ja ihmisenkin sosiaalisuudessa ihmisyhteisössä kasvaminen on välttämätöntä, vaikka jonkinlainen geneettinen valmius ja motivaatio onkin olemassa.

Kyllä varmastikin. En todellakaan vastusta sitä, että tekoäly oppisi sosiaalisuuden matkimalla.

Mutta jotta se tekoäly saadaan ymmärtämään se mitä se on matkinut niin tarvitaan instituutioiden ja konseptien käsitettä.

Ajatellaan jälleen vaikkapa robottibussikuskia. Sen on ylipäätään ymmärrettävä mikä on instituutio nimeltä "Julkinen bussiliikenne" ja millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia bussikuskin statukseen kuuluu.

En tiedä, onko mahdollista, tarpeen tai edes hyvä asia saada AI ymmärtämään, samassa mielessä kuin ihminen ymmärtää.

Jos bussikuskin AI on opetettu asiallisella materiaalilla ja kattavalla määrällä poikkeustapauksia ja muita ei-rutiinitoimia, sen riittää tunnistaa mikä poikkeustapaus (tai mitä poikkeustapausta lähinnä) on kyseessä ja toimia sen mukaan.

Kuvaamasi tapa kouluttaa AI on hyvin ihmislähtöinen eikä tietääkseni vastaa oikein mitään nykyisiä implementaatiosuuntauksia. Tosin näkökulmani aiheeseen on varmaan aika kapea.

Itse näen tuon mitä Purdue kuvaa jotenkin näin.
Jotta AI sosialisoituisi kuten ihminen, siinä on oltava jonkin verran takaisinkytkentää vuorovakutustilanteessa.
Tarkoittaa sitä, että se oppii tai säätää itseään tilanteen mukaan, suhteessa siihen miten vastapuoli reagoi.
Toinen vaihtoehto olisi sellainen, että AI-sovellukseen on koodattu kaikki skenaariot eivätkö ne muutu. AI vain havaitsee asioita ympärillään ja reagoi sitten muistissaan koodattuna olevien skriptien avulla.

Nyt jos AI-sovelluksessa olis tällainen takaisinkytkentä, se ei voi lähteä nollista. Samoin kuin ihminen joka on kasvanut sivistyksestä eristetyssä yhteisössä, ei osaa käyttää bussia, eikä tiedä miten tilanteessa tulee käyttäytyä. Vaikka hänellä ihmisaivot onkin.
Sen takia tarvitaan tietynlainen kehikko tai malli, josta AI pystyy kehittelemään ratkaisuja. Esim. sama sosiaalinen malli voi olla osittain pohjana bussiin nousemiselle tai elokuvalipun ostamiselle.

Ihminen oppii nämä mallit kasvaessaan vauvasta aikuiseksi. AI:Hin nämä pitää joko koodata. Tai kasvattaa AI kuten lapsi, jotta se oppii tavoille itse.

Jos olisi joku kehikko tai "skriptit", joilla systeemi tekisi päätelmän, ei puhuttaisi AI:sta, vaan sääntöpohjiasesta päättelykoneesta. Ja näitä on olltu jo kauan, esimerkiksi erilaisissa avustavissa tietoa tarjoavissa systeemeissä.

En tarkoita että kone-aivojen pitää olla jähmeät. Että ne eivät opi mitään.

Tarkoitan sitä, että jos koodataan AI-robotti vaikka työntekijäksi. Siitä halutaan aikuinen. Ei vauvaa. Vauva lähtee nollista. Aikuisella on kasvun myötä hankittuja toimintamalleja joita se osaa hyödyntää.
Eli nämä "lähtökohdat" on joko koodattava, tai sitten kasvatettava AI-vauvasta pikkuhiljaa aikuinen työntekijä.
Ja näitä sosiaalisia malleja tarvitaan siihen, jos ne meinataan työntää koodausvaiheessa robotin aivoihin. Muuten robotti lähtee liikkeelle nollat taulussa kuten pikku-vauva.

Joo, vastaanpa minäkin sulle vielä tähän. Vauva lähtee käytännössä nollista, ja siltä puuttuu "todellisuus" ja "konseptit".

Mä jaan maailman asiat eksistenssiin (objektiivinen todellisuus), kokemiseen (aistimaailma) sekä todellisuuteen (tulkittu maailma).

Tulkittu maailma ja ylipäätään maailman ymmärtäminen vaatii konsepteja ja konseptuaalista ajattelua, ja sitähän vauvalla ei ole. Ne konseptit ja se todellisuuskäsitys muokkautuvat pikku hiljaa kasvun kylkiäisinä.

Mä yritän nyt suhteuttaa omaa ajatteluani sinun ajatteluusi näin

Vauva lähtee käytännössä nollista, ja siltä puuttuu "todellisuus" ja "konseptit".

Näistä sille kehittyy aikanaan vain subjektiiviset käsitykset. Mitään kollektiivista suoraan jaettua käsitystä ei ole olemassa

Mä jaan maailman asiat eksistenssiin (objektiivinen todellisuus), kokemiseen (aistimaailma) sekä todellisuuteen (tulkittu maailma).

Ontologisen realismin mukaan objektiivinen todellisuus on olemassa käsityksistämme riippumatta. Epäsuoran realismin mukaan emme koe todellisuutta suoraan vaan muodostamme siitä representaatioita joiden avulla ajattelemme. Samaistan nämä representaatiot osin tiedostamattoman aistien esiprosessoinin ja osin subjektiivisten mielten meemien toiminnan tuottaman mielikuvien virran kokemiseen (mielen virtuaaliseen aistimasilmaan).

Tulkittu maailma ja ylipäätään maailman ymmärtäminen vaatii konsepteja ja konseptuaalista ajattelua, ja sitähän vauvalla ei ole. Ne konseptit ja se todellisuuskäsitys muokkautuvat pikku hiljaa kasvun kylkiäisinä

Tutkittu maailma kuvataan efektiivisinä teorioina, jotka ovat vain maailman malleja; ei itse mielen ulkopuolista todellisuutta Tästä mallista jokaisella yksilöllä voi olla vain subjektiivinen käsitys, sikäli kuin on mitään käsitystä. Memeettinen kulttuuri on subjektiivisten mielten vuorovaikutusprosessi, jonka toiminnan eli memeettisen evoluution tuloksena subjektiiviset käsitykset ja siten koko kulttuuri kehittyy ilman, että suoraan jaettavissa olevaa kollektiivista käsitystä on missään

[siili suhonen]

Jumalaton kone

Tässä on keskeneräinen pari vuotta vanha pöytälaatikkokirjoitus kommentoitavaksi.
...

**** ÄLKÄÄ LAINATKO KOKO PITKÄÄ TEKSTIÄ ****

Iso hatunnosto täältä kun olet näim laaja-alaisesti ja syvällisesti avannut ajatteluasi. Olet selvästi ajatellut asioita perinpohjaisesti mikä tässä klikkiotsikiden, onlinereiden ja pikaåalkintojen maailmassa lienee aika harvinaista jos kohta sitäkin kunniotettavampaa. Teksti on sen verran pitkä ja täynnä nyansseja ja oivalluksia jo ensi metreiltä että en kaikkea pyaty yhdeltä istumalta lukemaan jos kohta sisäistämäänkään joten luesekelen kirjoituksesi pala kerrallaan, mutustellen ja nautiskellen ja esitän kysymyksiä sitä mukaan kun niitä lukiessa mieleen juolahtaa. Kiitos vielä kerran hienosta avauksesta.

[siili suhonen]

Jumalaton kone


Redusoituva emergenssi merkitsee entropian paikallista ja tilapäistä suunnan muutosta (eli järjestyksen kasvua, mutta vain ympäristön kustannuksella). Se luo mahdollistavan rakenteen uudelle toiminnalliselle tasolle.

Voiko tätä hieman selventää että en heti alkuun tipu kärryiltä.
Mitä telemistä entropian paikallisella suunnan muutoksella on emergenssin kanssa? Entropian paikallinen suunnanmuutos kai selittynee varsin hyvin ihan termodynamiikalla kuten kemiallisten reaktioiden suunta ylipäätään?
En täysin ymmärrä mitä emergenttiä tuossa on?

[siili suhonen]

Jumalaton kone


Reduktiivisen emergentismin mukaan mielemme mallintaa samalla tavoin myös reaalitodellisuuden olioita, meillä on niistä vain subjektiivinen käsitys; toiminnallinen simulaatio. Todellisuuden mallintamisessa voimme käyttää myös teoreettisia käsitteitä, jos ne ovat hyödyksi empiirisen tietämyksen mallintamisessa. Reduktiivinen emergentismi eliminoi instrumentalismin (totta on se joka toimii) ja realismin (teoriat ovat tosia kuvauksia) vastakohtaisuuden, koska sekä reaalitodellisuuden objektien mallit että teoreettiset käsitteet molemmat ovat mielen luomia fiktioita, joilla mallinnamme todellisuuden toimintaa. Toisin sanoen tieteelliset teoriat on ymmärrettävä ei tosina vaan toimivina kuvauksia todellisuudesta.

Tähän lienee helppo yhtyä. Hyvin samankaltainen ote kun hengellisissä perinteissä joissa on ymmärretty että tämä materiaalisena maailmana meille ilmenevät fiktionaaliset mallit ovat todella vain mayaa eli subkektiivisen mielen luomaa harhaa.