Millainen profeetta olisit?

[Kohina]

Katsokaas tätä.
Sain puhelimen takas pitkälti varmaan sen takia kun kerroin ettei rangaistukset toimi pelotteena, sillä niillä ei ole käytännönmerkitystä ja käytöstäni siten ohjailee puhdas tahtoni. Se ei ole sama asia kuin vietit. Viettini sanovat, ja sanoivat, että tekis mieli puhkoa silmät. Laittoivat siirron ajaksi lepositeisiinkin ja kun valitin etten tule toimeen erään hoitsun kanssa, tehtiin hänestä vakkarihoitsu. Ei tehonnut. Joutuivat ottamaan lääkkeet pois kaikkien parhaaksi. Ongelma kun on että olen toisten hyväntahtoisuuden varassa. Ei mua kiinnosta ovatko he hyväntahtoisia vai ei, mua kiinnostaa olenko muiden armoilla. Siinä tapauksessa he ovat armoillani. Pystyn nimittäin tekemään enemmän pahaa kuin he, johtuen siitä että minulla on hyvin vähän syitä olla tekemättä niin ja he vain vähentävät syitä kohdata heidät ihmisinä. Ja olen sen heille kertoneet. Isompia huvittaa, mutta kuten eräs isokokoinen konna kertoi, niin hän ei ole tottunut että häntä kusetetaan. Kaikki eiväy tosin ole isokokoisia, vaan kiinnostaako heitä?

Siitä päästäänkin 1. MS kirurgiin joka valitsi aina kovimmat jätkät keräämään jäänteet, mutta he murtuivat kaikki. Lopulta hän valitsi poloisia joiden psyyke ei sitten murtunutkaan lasten kappaleista. Syyn kerroin jo. Isot ovat usein hyvin heikkoja, sillä he eivät ole kasvaneet. Kärsimys ei ole välttämätöntä

[Kohina]

Tuomioksenne arvon Deimos määrään teidät lukemaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Mutta et lue. Ja paskasi on oikeasti kusta.

Mä kuuntelin sitä yhtenä kesänä varmaan jotain 20 tuntia. Siten luovutin. Aika laahautuvaa tarinaa, vaikka samalla jotenkin kiehtovaa.

Edit: voi kokeilla: https://areena.yle.fi/podcastit/ohjelmat/30-658

Se olikin rangaistus.
Vähän kuten edesmennyt kaverini sanoi kerran kun häntä ruoskin että luulenko minä ettei hän ole jo itseään ruoskinut. Sanoin hänelle että ei se kuule mene niin.
Ei olisi järkeä ruoskia ihmistä joka ei sitä nahoissaan tunne. Hän vain itseruoskinnalla parkiinnutti itseään menettäen yhteyden muihin ihmisiin josta hän itseään ruoski. Aika paha, mutta ei täysin.

Franklin mukaan todellisen ihmisyyden ydin on kyky suuntautua itsensä ulkopuolelle. Logoterapian perustana on oletus, että elämällä on aina tarkoitus. Näkemyksen mukaan ihminen tavoittelee elämäntarkoitusta, jonka voisi toiminnallaan toteuttaa tai jota voisi edistää (toiminnan tie ihmisten tai yhteisen hyvän puolesta). Toinen vaihtoehto on, että ihminen omistautuu antoisiin, syviin elämyksiin esimerkiksi luonnosta, taiteesta tai toisesta ihmisestä (yhteys itsensä ulkopuolelle). Kanssaihminen, jota ihminen voi rakastaa, voi tarjota tien elämäntarkoituksen täyttämiseen. Kolmas mahdollisuus on elämän tarkoituksen täyttäminen valitsemalla arvokas suhtautuminen toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen. Tällöinkin ihminen voi valita asennoitumistavan tilanteeseen.[1][2]

Logoterapia luetaan kuuluvaksi humanistisen psykologian piiriin ja sitä pidetään kolmantena wieniläisenä psykoterapian koulukuntana. Siinä missä Sigmund Freud näki ihmisten ongelmaksi seksuaalisen turhautumisen (psykoanalyysi), Alfred Adler alemmuudentunteen (individuaalipsykologia), näki Frankl ihmisten suurimmaksi ongelmaksi elämän mielettömäksi kokemisen eli eksistentiaalisen ahdistuksen. Logoterapian mukaan olemassaolon tyhjyyteen on syynä se, ettei ihminen tiedä, mitä hän haluaa. Vaistot (jotka ihmiseltä puuttuvat) eivät sano, mitä ihmisen on pakko tehdä, eivätkä traditiot kerro, mitä hänen kuuluu tehdä. Tämä johtaa siihen, että ihminen haluaa sitä, mitä muutkin tai sitä mitä muut häneltä haluavat.

Minun kiimalimakolmioni (joo, ei ole kolmio) yhdistää kaikki edellä mainitut ja ohittaa feminismin. Toki naiset ovat kateellisempia ja surullisempia kuin miehet, ja miehet iloisempia ja vihaisempia kuin naiset, mutta erottelua ei tarvitse tehdä, joten päädytään universalismiin.

Joo, itse en oikeastaan tunne psykoterapiaa tarkemmin, mutta Freudin ajatuksiin olen aina suhtautunut hieman epäillen, koska hän tulkitsi ilmeisesti kaiken juurikin tuon seksuaalisuuden kautta. Mutta moderni psykoterapia on ilmeisesti edistynyt aika lailla noista Freudin ajoista?

Tosta Franklin näkemyksestä, että elämä koetaan mielettömäksi josta juontaa tuo eksistentiaalinen ahdistus sanoisin, ettei sekään oikein soita kelloja mun päässä.

Toisaalta tuo logoterapian ajatus, että elämällä on aina jokin tarkoitus, niin sekin tuntuu ettei se sovi ihan kaikkiin ihmisiin ja tilanteisiin.


Mutta jos ajatellaan yksilön turhautumista, niin mä näkisin että se saattaa yleisellä tasolla johtua siitä ettei yksilö koe elämäänsä tyydyttäväksi. Tämä on hiukan eri asia kuin se että elämällä olisi tarkoitus.

Ihmiset tavoittelevat positiivisia kokemuksia ja välttelevät negatiivisia kokemuksia noin suuressa kuvassa, ja heillä on myös erilaisia tarpeita, kuten fyysisiä, psyykkisiä, seksuaalisia ja sosiaalisia tarpeita. Ja jos ajatellaan mielen vinoumia, niin uskoisin että monet ongelmat ihmisten elämässä juontavat siitä, että heillä on vaikeuksia tyydyttää erilaisia tarpeitaan sillä tavalla, että niistä muodostuisi terveellä tavalla positiivisia kokemuksia.

Eli erilaiset turhaumat, jotka voivat juontaa niin lapsuudesta taikka aikuisuudesta, voivat sitten näkyä mielen vinoutumina ja erilaisina psyykkisinä sairauksina myöhemmällä iällä.


Toisaalta tätä yllä mainittua prosessia ei tule sekoittaa psykoosisairauksiin, joiden kohdalla olen taipuvainen uskomaan, että kyse on enemmän elimellisestä viasta. Joku henkilö joka kokee harhoja, niin uskoisin että ne harhat tässä tapauksessa aiheuttaa ne mielen vinoumat eikä toisin päin. Eli kun se kokemusmaailma alkaa olemaan kummallinen, niin silloin ne omat selitykset niille kummallisille kokemuksille myös vinoutuvat ja niihin alkaa uskomaan, ja silloin henkilö on vahvasti irrallaan siitä todellisuudesta jossa hän elää.


Mutta siis, mä näkisin että psykoterapia olisi juurikin sellainen hoitomuoto, jonka avulla niitä omia tyydyttämättömiä tarpeita ja niistä johtuvia mielen vinoutumia pääsee analysoimaan ja työstämään?

Ja en siis itse ole koskaan ollut psykoterapiassa, joten nää on vaan mun omia ajatuksia näistä asioista.

Ei psykoterapia edisty. Yhtä hyvin voi lyödä lekalla päähän. Joitain se varmastikin auttaa kuten ECkin. Juuri tapasin skitsofreenikon jota hoidetaan sähköllä.

Joo. En ole itse asiassa pätevä arvioimaan psykoterapiaa hoitomuotona, kun ei ole omakohtaista kokemusta asiasta.

Mutta se käsitys mulla on, että on potilaita, joilla on tiettyjä mielen vinoutumia, tyydyttämättömiä tarpeita, sekä turhautumia, joita psykoterapialla tai jollakin vuorovaikutteisella itseanalyysillä voitaisiin hoitaa.

Skitsofreenikot psykoosisairaina taitavat kuitenkin olla sellaisia potilaita, että vaikka psykoterapia auttaisikin heitä ymmärtämään tilaansa paremmin, niin jos se psykoosi on päällä niin ei mikään määrä psykoterapiaa paranna siitä sairaudesta. Kenties lääkehoito voi auttaa.

Minä paranin äänistä ilman lääkkeitä. Olen siitä jo puhunut. Jouduin kasvamaan aikuiseksi jollain tasolla. Ensimmäiseksi pitää ymmärtää kuinka mitätön paska on. Sen sivuvaikutukset ovat kaikkien polvien antipsykootteja pienemmät, sillä siinä missä antipsykootit tekevät kompulsiivisen ja keskittymiskyvyttömän, itsensä minimointi (ilman verbiä) lisää keskittymiskykyä ja vähentävät kompulsiivisuutta ja obsessiivisuutta. Koko buddhalaisuus hakee sitä ja Yin ja Yang sivuaakin sanomaani. (Ei ole joo buddhalaisuutta; kännykkä..)

[Kohina]

Kunhan saan syyttämättäjättämispäätöksen, niin kokeilen vielä kerran ja sitten teen mitä pitää.

[Kohina]

Väittävät minun kiusaavan kun on koko ajan asioita hoidettavana, mutta niitä nyt on kiusaamattakin (Hanlonin partaveitsi)
kun pitää mennä jo psykoosin sävyihinkin. Vähempikin työllistää.

[Kohina]

Tässäkin uutisessa haukutaan dopamiinia. https://www.hs.fi/talous/art-2000010285085.html

Voihan. Dopamiini taas on tuhoamassa maailman. Kokeilisi vahvoja neuroleptejä. Ei, kettukarkkisi ei ole edes antagonisti alle 450mg annoksella, joten nuku rauhassa lääkityksesi ansiosta. Sama se on allergian kanssa. Muka yliaktiivinen. Paskanmarjat, se on vajaatoimintaa.

https://www.tumblr.com/hotelconcierge/1 ... urce=share


Serotonergiset huumeet muuten ei ole kauhean addiktoivia. Jännä juttu...

[Purdue]

Tuomioksenne arvon Deimos määrään teidät lukemaan Kadonnutta aikaa etsimässä. Mutta et lue. Ja paskasi on oikeasti kusta.

Mä kuuntelin sitä yhtenä kesänä varmaan jotain 20 tuntia. Siten luovutin. Aika laahautuvaa tarinaa, vaikka samalla jotenkin kiehtovaa.

Edit: voi kokeilla: https://areena.yle.fi/podcastit/ohjelmat/30-658

Se olikin rangaistus.
Vähän kuten edesmennyt kaverini sanoi kerran kun häntä ruoskin että luulenko minä ettei hän ole jo itseään ruoskinut. Sanoin hänelle että ei se kuule mene niin.
Ei olisi järkeä ruoskia ihmistä joka ei sitä nahoissaan tunne. Hän vain itseruoskinnalla parkiinnutti itseään menettäen yhteyden muihin ihmisiin josta hän itseään ruoski. Aika paha, mutta ei täysin.

Franklin mukaan todellisen ihmisyyden ydin on kyky suuntautua itsensä ulkopuolelle. Logoterapian perustana on oletus, että elämällä on aina tarkoitus. Näkemyksen mukaan ihminen tavoittelee elämäntarkoitusta, jonka voisi toiminnallaan toteuttaa tai jota voisi edistää (toiminnan tie ihmisten tai yhteisen hyvän puolesta). Toinen vaihtoehto on, että ihminen omistautuu antoisiin, syviin elämyksiin esimerkiksi luonnosta, taiteesta tai toisesta ihmisestä (yhteys itsensä ulkopuolelle). Kanssaihminen, jota ihminen voi rakastaa, voi tarjota tien elämäntarkoituksen täyttämiseen. Kolmas mahdollisuus on elämän tarkoituksen täyttäminen valitsemalla arvokas suhtautuminen toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen. Tällöinkin ihminen voi valita asennoitumistavan tilanteeseen.[1][2]

Logoterapia luetaan kuuluvaksi humanistisen psykologian piiriin ja sitä pidetään kolmantena wieniläisenä psykoterapian koulukuntana. Siinä missä Sigmund Freud näki ihmisten ongelmaksi seksuaalisen turhautumisen (psykoanalyysi), Alfred Adler alemmuudentunteen (individuaalipsykologia), näki Frankl ihmisten suurimmaksi ongelmaksi elämän mielettömäksi kokemisen eli eksistentiaalisen ahdistuksen. Logoterapian mukaan olemassaolon tyhjyyteen on syynä se, ettei ihminen tiedä, mitä hän haluaa. Vaistot (jotka ihmiseltä puuttuvat) eivät sano, mitä ihmisen on pakko tehdä, eivätkä traditiot kerro, mitä hänen kuuluu tehdä. Tämä johtaa siihen, että ihminen haluaa sitä, mitä muutkin tai sitä mitä muut häneltä haluavat.

Minun kiimalimakolmioni (joo, ei ole kolmio) yhdistää kaikki edellä mainitut ja ohittaa feminismin. Toki naiset ovat kateellisempia ja surullisempia kuin miehet, ja miehet iloisempia ja vihaisempia kuin naiset, mutta erottelua ei tarvitse tehdä, joten päädytään universalismiin.

Joo, itse en oikeastaan tunne psykoterapiaa tarkemmin, mutta Freudin ajatuksiin olen aina suhtautunut hieman epäillen, koska hän tulkitsi ilmeisesti kaiken juurikin tuon seksuaalisuuden kautta. Mutta moderni psykoterapia on ilmeisesti edistynyt aika lailla noista Freudin ajoista?

Tosta Franklin näkemyksestä, että elämä koetaan mielettömäksi josta juontaa tuo eksistentiaalinen ahdistus sanoisin, ettei sekään oikein soita kelloja mun päässä.

Toisaalta tuo logoterapian ajatus, että elämällä on aina jokin tarkoitus, niin sekin tuntuu ettei se sovi ihan kaikkiin ihmisiin ja tilanteisiin.


Mutta jos ajatellaan yksilön turhautumista, niin mä näkisin että se saattaa yleisellä tasolla johtua siitä ettei yksilö koe elämäänsä tyydyttäväksi. Tämä on hiukan eri asia kuin se että elämällä olisi tarkoitus.

Ihmiset tavoittelevat positiivisia kokemuksia ja välttelevät negatiivisia kokemuksia noin suuressa kuvassa, ja heillä on myös erilaisia tarpeita, kuten fyysisiä, psyykkisiä, seksuaalisia ja sosiaalisia tarpeita. Ja jos ajatellaan mielen vinoumia, niin uskoisin että monet ongelmat ihmisten elämässä juontavat siitä, että heillä on vaikeuksia tyydyttää erilaisia tarpeitaan sillä tavalla, että niistä muodostuisi terveellä tavalla positiivisia kokemuksia.

Eli erilaiset turhaumat, jotka voivat juontaa niin lapsuudesta taikka aikuisuudesta, voivat sitten näkyä mielen vinoutumina ja erilaisina psyykkisinä sairauksina myöhemmällä iällä.


Toisaalta tätä yllä mainittua prosessia ei tule sekoittaa psykoosisairauksiin, joiden kohdalla olen taipuvainen uskomaan, että kyse on enemmän elimellisestä viasta. Joku henkilö joka kokee harhoja, niin uskoisin että ne harhat tässä tapauksessa aiheuttaa ne mielen vinoumat eikä toisin päin. Eli kun se kokemusmaailma alkaa olemaan kummallinen, niin silloin ne omat selitykset niille kummallisille kokemuksille myös vinoutuvat ja niihin alkaa uskomaan, ja silloin henkilö on vahvasti irrallaan siitä todellisuudesta jossa hän elää.


Mutta siis, mä näkisin että psykoterapia olisi juurikin sellainen hoitomuoto, jonka avulla niitä omia tyydyttämättömiä tarpeita ja niistä johtuvia mielen vinoutumia pääsee analysoimaan ja työstämään?

Ja en siis itse ole koskaan ollut psykoterapiassa, joten nää on vaan mun omia ajatuksia näistä asioista.

Ei psykoterapia edisty. Yhtä hyvin voi lyödä lekalla päähän. Joitain se varmastikin auttaa kuten ECkin. Juuri tapasin skitsofreenikon jota hoidetaan sähköllä.

Joo. En ole itse asiassa pätevä arvioimaan psykoterapiaa hoitomuotona, kun ei ole omakohtaista kokemusta asiasta.

Mutta se käsitys mulla on, että on potilaita, joilla on tiettyjä mielen vinoutumia, tyydyttämättömiä tarpeita, sekä turhautumia, joita psykoterapialla tai jollakin vuorovaikutteisella itseanalyysillä voitaisiin hoitaa.

Skitsofreenikot psykoosisairaina taitavat kuitenkin olla sellaisia potilaita, että vaikka psykoterapia auttaisikin heitä ymmärtämään tilaansa paremmin, niin jos se psykoosi on päällä niin ei mikään määrä psykoterapiaa paranna siitä sairaudesta. Kenties lääkehoito voi auttaa.

Minä paranin äänistä ilman lääkkeitä. Olen siitä jo puhunut. Jouduin kasvamaan aikuiseksi jollain tasolla. Ensimmäiseksi pitää ymmärtää kuinka mitätön paska on. Sen sivuvaikutukset ovat kaikkien polvien antipsykootteja pienemmät, sillä siinä missä antipsykootit tekevät kompulsiivisen ja keskittymiskyvyttömän, itsensä minimointi (ilman verbiä) lisää keskittymiskykyä ja vähentävät kompulsiivisuutta ja obsessiivisuutta. Koko buddhalaisuus hakee sitä ja Yin ja Yang sivuaakin sanomaani. (Ei ole joo buddhalaisuutta; kännykkä..)

Mä näkisin, ettei itsensä kutistaminen auta pidemmän päälle.


Kyse on tietoisen Minän ja sen kuuluisan Alitajunnan suhteesta. Alitajunta suoltaa kaikenlaisia ajatuksia meidän mieleen, mutta tietoisella Minällä on veto-oikeus niihin alitajunnan tuotoksiin.

Lapsi menee paljoltikin alitajunnan ohjaamana ja tekee mielitekoja. Skitsofreenikolla se alitajunta saattaa syöttää mieleen kummallisia ajatuksia, joita se tietoinen Mieli ei kykene kontrolloimaan.


Silloin henkilö tarvitsee avukseen standardeja. Standardi on jokin ajattelun taikka käyttäytymisen ohjenuora, jota pyritään tietoisesti ylläpitämään.

Eli kun alitajunta tuppaa mieleen aggressiivisia ajatuksia, niin tietoisen mielen tasolla ne pitää pyrkiä tukahduttamaan.


Ei ole helppo prosessi, ja saattaa viedä pitkänkin ajan, jotta se alitajunta vaikenee näiden epätoivottujen ajatusten lähtöpisteenä, ja tyytyy osaansa tietoisen mielen apurina.

Koska jos alitajunta on se joka on puikoissa, ja henkilö toimii impulsiivisesti, niin silloin ihminen ei ole herra omassa talossaan.

[Kohina]

TL;DR: Aina painotetaan kuinka onnekkaita ollaan kun leikataan punaista nauhaa ja ne köyhät ovat epäonnekkaita. On se nyt vittu kumma kun ei työllä rikastu. Antakaas kun kaivan hatustani jäniksen ja vien siltä kolmanneksen porkkanasta.

[Kohina]

Tässä hyvä esimerkki.
https://vm.tiktok.com/ZGefuwttT/
Kertoo kuinka onnekas hän on ollut, mutta miksi yrittää jos voi odottaa?

[Neutroni]

Millaisia arvioita jengillä millä aikataululla marsin siirtokunta voisi saavuttaa omavaraisuuden ja katkaista napanuoransa kuolevan vanhan kotipålaneetan kanssa?

En tiedä, koska tuollainen on täysin ennustettavissa olevan tulevaisuuden tuolla puolen. Se on varmaa, että siihen menee optimaalisimmassakin tilanteessa useita satoja vuosia ja monia epäonnistuneita yrityksiä. Mutta ihmiskunnan historiassa se on mitätön silmänräpäys. Todennäköisyys, että ennen sitä tulee ihmiskunnan tuhoava luonnonkatastrofi, on mitätön. Ja itseään ei ihminen saa hengiltä millään.

Tämä antanee meille toivoa jos optimisteina olettamme että kuolevat kehittyneet yhteiskunnat kestöisivät vielä liitoksissaan ainakin parikymmentä vuotta ennenkun romahtavat ,mikä toki voi olla lylioptmistinen arvio.

Varmasti monet suurvallat syntyvät, kehittyvät ja romahtavat ennen sillä tasolla omavaraista avaruussiirtokuntaa, että se voisi turvata lajin säilymisen globaalissa katastrofitilanteessa.

Olisi kiva kulla himena konkreettisemmin mitä tuo peräänkuuluttamasi yleisinhimillinen perusmoraali niin yksilö-kuin yhteisötasolla tarkottaisi. Ja millä keinoin sinä varmistaisit että saisit tuon yleisihmillisen perusmoraalin ja homman liberaalisuuden yhteiskunnan moraalin perustana yllpidettyä?

En minä tiedä. Ei minulla ole tarvetta pohtia miten ylläpitäisin moraalia maailman diktaattorina. Minulla ei ole sellaista vallanhimoa ja julmuutta, joka edes keskikokoisen low tech -firman kusipäiseksi työnjohtajaksi vaaditaan, joten en pääse koskaan mihinkään päättäviin asemiin normaalisti toimivissa ihmisyhteisöissä. Tuollaisessa skenaariossa pitäisi olettaa esim. jonkinlainen tekoälysysteemi, joka tunnistaa väärintekijöitä. Tietenkään en oleta, että yhteiskunta toimisi täydellisen moraalisesti, mutta onneksi vähempikin riittää. Yrittäisin ennen kaikkea kitkeä väärinkäytökset korkeammilta vallan tasoilta.

Miten sinä lähtisit rakentamaan varhaiskavatusohjelmaa uuden teknoideologisen siirtokunnan tarpeisiin?
Mites muu jengi? Miten lähtisitte rakentamaan varhaiskasvatus ohjelmaa joka voisi pelastaa ihmisen itseltään?

Kai minun pitäisi värvätä neuvonantajiksi pari kasvatustieteilijää. Jos minä itse alkaisin mikromanageerata tuollaisia sillä kokemuksella, että assaroin joskus fysiikan kursseja, homma menisi täysin päin seiniä. En minä oikeasti usko, että minun nuppi kestäisi tuollaista asemaa ja minusta tulisi samanlainen julma hullu kuin kaikista muistakin diktaattoreista on tähän asti tullut.

[Neutroni]

Hyvää pohdintaa. Pitkälti lienen samaa mieltä. Kuten jo mainitsinkin, tuohan se tosiaan on sekulaarin hedonismin suurin ongelma että dopamiinijärjestelmämme ei kykene teknologisessa yltäkylläisyydessä tuottamaan optimaalisia responsseja vaan vajoaa passivisuuden ja pikaplakintojen oravanpyörään ja tämähän on täysin ristiriidassa peräänkuuluttmasi itsensä kehittämisen kanssa joka päinvastoin edellyttää kaikkea muuta kun dopamiinijärjestelmän väärinkäyttöä ja passiivisia pikapalkintoja.

En usko, että kaikkien on välttämätöntä kehittää itseään. Minun puolesta suurin osa ihmisistä saisi laitostua ja ruokkia dopamiinijärjestelmäänsä erilaisissa peleissä virtuaalitodellisuudessa aiheuttamatta haittaa muille. Ne yksilöt, joilla on oma halu toimia reaalimaailmassa hitaammalla tahdilla, voisivat sitten opiskella asioita ja toteuttaa omia päämääriään (esim. taiteiden alalla) tai yhteiskunnan ideologisia päämääriä (tiedettä ja tekniikkaa). Huipputekninen täydellisesti automatisoitu yhteiskunta ei tarvitse kuin hyvin pienen osan työpanoksen perustoimintoihin.

[Deimos]

Oikeastaan mitä helvetin väliä on muka kehittää itseään? Päämäärä kuitenkin on kuolema. Sillä mitä siinä välissä teemme ei ole vitunkaan väliä. olit sitten Nokian korkeasti palkattu insinööri tai Tikkurilan nisti niin lopputulos on ihan sama. Voi sitä kuvitella olevansa herra isoherra mutta kuolema kohtelee meitä ihan saman arvoisesti. Vai kuinka suuret luulot teillä on itsestänne?

[Neutroni]

Oikeastaan mitä helvetin väliä on muka kehittää itseään? Päämäärä kuitenkin on kuolema. Sillä mitä siinä välissä teemme ei ole vitunkaan väliä. olit sitten Nokian korkeasti palkattu insinööri tai Tikkurilan nisti niin lopputulos on ihan sama. Voi sitä kuvitella olevansa herra isoherra mutta kuolema kohtelee meitä ihan saman arvoisesti. Vai kuinka suuret luulot teillä on itsestänne?

Kyse on lähinnä siitä miten tekee sen lusimisen itselleen mielenkiintoisemmaksi. Mikä siinä, jos jaksaa sen 70-80 vuotta nurkkaan tuijottaen päämäärää odottaen, mutta ainakin minä koen elämäni mielekkäämmäksi kun yritän ymmärtää miten maailma ympärillä toimii ja ehkä vähän vaikuttaakin siihen omaa ja muiden hyvinvointia lisäävillä tavoilla. En kaipaa mitään koko elämän merkityksen tai tarkoituksen tunteita, sellaiset olisivat ahdistavia ja rasittavia.

Mutta en toki ole tuputtamassa sitä kehitystä välttämättä kaikille.

[Deimos]

Oikeastaan mitä helvetin väliä on muka kehittää itseään? Päämäärä kuitenkin on kuolema. Sillä mitä siinä välissä teemme ei ole vitunkaan väliä. olit sitten Nokian korkeasti palkattu insinööri tai Tikkurilan nisti niin lopputulos on ihan sama. Voi sitä kuvitella olevansa herra isoherra mutta kuolema kohtelee meitä ihan saman arvoisesti. Vai kuinka suuret luulot teillä on itsestänne?

Kyse on lähinnä siitä miten tekee sen lusimisen itselleen mielenkiintoisemmaksi. Mikä siinä, jos jaksaa sen 70-80 vuotta nurkkaan tuijottaen päämäärää odottaen, mutta ainakin minä koen elämäni mielekkäämmäksi kun yritän ymmärtää miten maailma ympärillä toimii ja ehkä vähän vaikuttaakin siihen omaa ja muiden hyvinvointia lisäävillä tavoilla. En kaipaa mitään koko elämän merkityksen tai tarkoituksen tunteita, sellaiset olisivat ahdistavia ja rasittavia.

Mutta en toki ole tuputtamassa sitä kehitystä välttämättä kaikille.

Mikä sitten on mielenkiintoista jos rahaa ei ole???? Siksi olen jo valinnut polkuni. Sen ilmaisin tänään palstalla. Jos on pakko kuolla niin teen siitä edes hyödyllisen. Koska muuten millään ei ole mitään merkitystä.

Työkalupakkini on hieman erikoinen. Mutta tarvikkeet hyviä.

[Deimos]

Meillä näet, Neutroni, on aika iso ja hyvin iso ero miten näemme asiat.

[Deimos]

Eli jos uhraan tarpeettoman elämäni teidän muiden puolesta onko se elämäni sittenkään tarpeeton? Tätä kovin harva tänään ymmärsi. En ole itsekäs vaan ajattelen muita, teitä kaikkia.