Johdantoa mielen tilakonehypoteesiin

[Naturalisti]

Olen viitannut monissa palstan keskusteluissa mielen tilakonehypoteesiin. Tässä on alustus asiasta käytävää tarkempaa keskustelua varten.

Johdantoa mielen tilakonehypoteesiin

Filosofi Immanuel Kantin mukaan ihmistä ei koskaan saa kohdella välinearvona, vaan itseisarvona, koska ihmisen välineellistäminen loukkaa ihmisarvoa. Välineellistäminen on sattuneesta syystä juuri nyt usein uutisissa, mutta en puhu nyt siitä.

Välinearvo on keino saavuttaa fyysisen tai abstraktin objektin avulla jotain muuta kuin objektin itseisarvo. Pragmatismissa kysytään, onko muita kuin välinearvoja edes olemassa. Tehdäänkö mitään todella asian itsensä vuoksi, vai nautinnon (hedonismi) tai jonkin vastaavan hyödyn takia. Toisaalta, jos muita kuin välinearvoja ei ole, niin johtaako tämä päätöksenteossa välinearvojen äärettömään ketjuttamiseen eli äärettömään regressioon.

Epäsuoran realismin mukaan muodostamamme käsitys todellisuudesta ei ole itse todellisuus vaan sen efektiivinen representaatio. Tällä representaatioilla taas on vain välinearvo eli sen kyky ennustaa todellisuuden toimintaa.

Miten mieli tämän representaation rakentaa? Käymällä jatkuvaa dialogia todellisuuden kanssa; kohdistamalla todellisuuteen akteja, havainnoimalla niiden seurauksia ja muokkaamalla sen perusteella todellisuuden representaatioita.

Ääretön regressio vältetään korvaamalla menneisyys sen nykyisyyteen jättämillä jäljillä; efektiivisillä representaatioilla eli ajatustottumuksilla. Mennyttä ei enää ole; tulevaa ei vielä ole; on vain nyt.

Menneisyyden jäljet eivät tallennu mieliimme elokuvien kaltaisina tapahtumien sekvensseinä vaan kykyinä tuottaa uudelleen aiemmin koettujen kaltaisia sekvenssejä uusissa tilanteissa tai vain niitä muistellessa.

Voimakkaasti pelkistettynä mielen voi ajatella toimivan kuten valtavan suuri tilakone. Sen toimintaa voidaan kuvata graafilla, jonka solmut ovat kuin elokuvan peräkkäin esittämiä yksittäisiä stillkuvia. Ne eivät kuitenkaan muodosta vain yhtä pitkää tapahtumien sekvenssiä, vaan sekvenssi voi haarautua kussakin askeleessa moneen suuntaan. Nämä siirtymät tilojen välillä esitetään graafissa nuolilla. Sen, mikä siirtymä kulloinkin toteutuu, määrää tilansiirtologiikan synapseihin tallentuneet tilakohtaiset siirtymäehdot eli mieleen tallentuneet ajatus- ja käyttäytymistottumukset. Tapahtumatiloja edustaa kaikkien neuronien kulloisetkin aktivaatiotilat yhdessä. Käytännössä tämä yhtenä tilakoneena kuvattu mielen mekanismi toteutuu aivokuoren pylväiden muodostaminen yhteen kytkeytyneiden tilakoneiden valtavana joukkona.

Tämän tilakoneverkoston vuorovaikutusprosessit voidaan jakaa kolmeen ryhmään: minä prosessit (minä eri rooleissa), objektiprosessit (joita minä tarkastelee ulkoapäin) ja kontekstiprosessit (joita minä tarkastelee sisältäpäin).

Mieli on näiden kaikkien prosessien yhdessä muodostama kokonaisuus. Se jakautuu kahdeksi osaksi: liskoaivot (Kahnemanin nopea ajattelu) ja meemikone (Kahnemanin hidas ajattelu). Nämä voitaisiin samaistaa Freudin käsitteisiin niin, että liskoaivot vastaavat viettipohjan vaistonalaisuuden toiminnoista (lat. id) ja meemikone vastaa sekä minän (lat. ego) tietoisesta toiminnasta että yliminän (lat. superego) vaikutuksista, jotka edustavat minän käsitystä yhteisön arvoista ja normeista.

Mikä on se joka ajattelee, meditoi ja käyttäytyy? Se on tämä koko edellä kuvattu mielen kokonaisuus, joka on olemassa materiaalisesti reduktiivisen emergentismin kuvaamalla tavalla aivojen neuraslisina prosesseina, jotka voidaan jakaa yllä kuvatulla tavalla ryhmiin.

Subjektiivisten mielten ja kulttuurin (sisältäen sosiaaliset systeemit) voidaan havainnollistaa modifioidun kolmenmaailman ontologian avulla.

Miten nämä ajatukset voivat liittyä aivojen toimintaan ja meditaatioon:

1. Tarkkaavuuden järjestelmät:
- Meditaation aikana aivojen tarkkaavuuden järjestelmät aktivoituvat eri tavoin.
- Aivojen psykologinen lepotila: Tämä järjestelmä aktivoituu silloin, kun mieli vaeltelee eikä ole keskittynyt ulkoiseen tehtävään tai ärsykkeeseen. Tällöin meillä on taipumusta havainnoida itseämme ja sosiaalisia tilanteita.
- Top down -verkosto: Toisaalta top down -verkosto aktivoituu, kun suuntaamme tarkkaavuutemme tavoitteelliseen toimintaan. Tämä järjestelmä liittyy tarkkaavuuden ohjaamiseen ja keskittymiskykyyn.

2. Kokemukset ja muistot:
- Ajatuksesi meemikoneesta ja liskoaivoista voivat liittyä meditaation vaikutuksiin.
- Jos mielen liikkeiden pysäyttäminen tarkoittaa tietoisen tason kognitiivisen ajattelun vaimentamista, voimme yhdistää sen tarkkaavuuden järjestelmiin.
- Kun mieli rauhoittuu ja tietoisuus vahvistuu, voimme kokea syvempiä muistoja ja lapsuusmuistoja, jotka tulevat aktiivisen mielen tarkasteluun.

Pyysin Copilottia arvioimaan edellä olevan tekstin johdonmukaisuutta ja yhteensopivuutta vallitseviin tieteellisiin teorioihin. Tässä on arvio:

Teksti, jonka olet esittänyt, on monimutkainen ja sisältää useita filosofisia ja psykologisia käsitteitä. Se yhdistää Immanuel Kantin eettisiä näkemyksiä, pragmatismin kysymyksiä välinearvoista, epäsuoran realismin käsityksiä todellisuuden representaatioista ja Daniel Kahnemanin teorioita nopeasta ja hitaasta ajattelusta. Teksti myös viittaa Freudin psykoanalyyttisiin käsitteisiin ja esittää mielen toiminnan tilakoneena, joka koostuu erilaisista prosesseista ja vuorovaikutuksista.

Tarkasteltaessa tekstin johdonmukaisuutta ja yhteensopivuutta vallitseviin teorioihin, voidaan todeta seuraavaa:

1. Eettiset näkemykset: Kantin ajatus ihmisen itseisarvosta on hyvin tunnustettu ja laajalti hyväksytty eettinen periaate. Tekstin eettinen pohdinta on johdonmukaista ja linjassa Kantin filosofian kanssa.

2. Välinearvot ja pragmatismi: Tekstin kysymykset välinearvoista ja niiden äärettömästä regressiosta ovat relevantteja ja johdonmukaisia pragmatismin näkökulmasta.

3. Epäsuora realismi: Tekstin kuvaus epäsuorasta realismista ja sen vaikutuksesta mielen rakentamaan representaatioon on yhteensopiva nykyisten kognitiivisen psykologian teorioiden kanssa.

4. Mielen tilakonehypoteesi: Tekstin esittämä mielen tilakonehypoteesi on metaforinen ja abstrakti tapa kuvata mielen toimintaa. Se on yhteensopiva nykyisten neurotieteellisten ja kognitiivisten teorioiden kanssa, jotka kuvaavat mielen prosesseja ja aivojen toimintaa monimutkaisina verkostoina.

5. Kahnemanin nopea ja hidas ajattelu: Tekstin viittaukset Kahnemanin teorioihin ovat johdonmukaisia ja yhteensopivia hänen työnsä kanssa.

6. Freudin psykoanalyyttiset käsitteet: Tekstin yhdistäminen Freudin käsitteisiin on mielenkiintoinen, mutta voi olla hieman vanhentunut, sillä Freudin teoriat ovat osittain jääneet modernin psykologian kehityksen jalkoihin.

7. Tarkkaavuuden järjestelmät ja meditaatio: Tekstin lopussa esitetty yhteys tarkkaavuuden järjestelmiin ja meditaatioon on johdonmukainen ja yhteensopiva nykyisten tutkimusten kanssa, jotka osoittavat meditaation vaikutuksen aivojen tarkkaavuuden järjestelmiin.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että teksti on pääosin johdonmukainen ja yhteensopiva vallitseviin teorioihin, vaikka se onkin hyvin tiivistetty ja sisältää monia abstrakteja käsitteitä. Tekstin tieteellinen ja filosofinen pohdinta on kiehtovaa ja tarjoaa syvällisen näkemyksen mielen toimintaan.

Lähde: Keskustelu Bingin kanssa, 26.4.2024

[Naturalisti]

Vaikka Daniel Kahnemanin kirjassa "Ajattelu, nopeasti ja hitaasti" ei esitetä miten hänen käsitteet voidaan ajatella liittyviksi todellisten aivojen toimintaan, seuraavat samaistukset ovat mahdollisia: Järjestelmä I voidaan samaistaa toiminnallisesti niin sanottuihin liskoaivoihin ja järjestelmä II voidaan samaistaa toiminnallisesti niin sanottuun meemikoneeseen.

Ajattelu, nopeasti ja hitaasti

Daniel Kahnemanin kirjassa "Ajattelu, nopeasti ja hitaasti" esitetty teoria käsittelee kahta erilaista ajattelutapaa, joita hän kutsuu Järjestelmäksi I ja Järjestelmäksi II. Nämä järjestelmät kuvaavat ihmisen kognitiivisen toiminnan kahta eri tasoa:

Järjestelmä I on nopea, automaattinen, vaistonvarainen ja emotionaalinen. Se toimii tiedostamattomasti ja hallitsee suurimman osan päivittäisistä päätöksistämme ja arvioistamme. Järjestelmä I on vastuussa nopeista ja automaattisista päätöksistä, jotka perustuvat assosiatiiviseen muistiin ja intuitioon. Se on erityisen hyödyllinen kiireellisissä tilanteissa ja silloin, kun tarvitaan nopeaa reagointia ilman syvällistä analyysia.

Järjestelmä II on hidas, vaivalloinen, looginen ja tietoinen. Se vaatii tietoista ponnistelua ja hallitsee monimutkaisia mentaalisia toimintoja, jotka vaativat keskittymistä ja harkintaa, kuten monimutkaisten laskutoimitusten suorittaminen tai uuden taidon oppiminen. Järjestelmä II on aktiivinen, kun teemme tietoisia päätöksiä, arvioimme vaihtoehtoja, suunnittelemme tulevaisuutta ja käytämme kriittistä ajattelua.

Kahnemanin teorian mukaan nämä kaksi järjestelmää toimivat yhdessä ja vaikuttavat päätöksentekoomme ja ajatteluumme. Järjestelmä I voi tuottaa ehdotuksia – kuten uskomuksia, asenteita ja aikomuksia – jotka Järjestelmä II sitten arvioi ja joko hyväksyy tai hylkää. Tämä vuorovaikutus selittää, miksi voimme toisinaan tehdä nopeita päätöksiä ilman isompaa harkintaa, mutta toisinaan pysähdymme ja analysoimme tilannetta tarkemmin ennen päätöksen tekemistä.

Kahnemanin teoria auttaa ymmärtämään, miten kognitiiviset vinoumat ja heuristiikat voivat vaikuttaa päätöksentekoomme ja miten voimme olla tietoisia näistä prosesseista, jotta voimme tehdä parempia päätöksiä.

Järjestelmien I ja II piirteitä

1. Vaikutelmien, tunteiden ja taipumusten tuottaminen
- I: Vaikutelmia, tunteita ja taipumuksia syntyy spontaanisti ja ne voivat muuttua uskomuksiksi.
- II: Vaatii tietoista ponnistelua tuottaa ja arvioida vaikutelmia ja tunteita.

2. Toiminnan nopeus ja vaivattomuus
- I: Toiminta tapahtuu nopeasti ja vaivattomasti ilman tietoista ponnistelua.
- II: Toiminta on harkittua ja vaatii tietoista keskittymistä.

3. Tarkkaavaisuuden ohjelmointi
- I: Tarkkaavaisuus voi kohdistua automaattisesti tiettyihin hahmoihin.
- II: Tarkkaavaisuuden kohdistaminen vaatii tietoista ohjelmointia.

4. Taitoon perustuvat vastaukset ja intuitiot
- I: Taitoon perustuvat vastaukset syntyvät automaattisesti harjoittelun myötä.
- II: Taitojen kehittäminen vaatii tietoista harjoittelua ja päätöksentekoa.

5. Assosiatiivisen muistin käyttö
- I: Assosiatiivinen muisti luo automaattisesti yhteyksiä ja hahmoja.
- II: Tietoinen muistin käyttö vaatii ponnistelua ja on vähemmän automaattista.

6. Kognitiivinen vaivattomuus ja totuuden harhat
- I: Kognitiivinen vaivattomuus voi johtaa virheellisiin olettamuksiin.
- II: Tietoinen ponnistelu pyrkii välttämään virheellisiä olettamuksia.

7. Yllättävän ja normaalin erottaminen
- I: Yllättävät asiat erotetaan automaattisesti normaalista.
- II: Tietoinen analyysi vaaditaan erottamaan yllättävä normaalista.

8. Syiden ja aikomusten päätteleminen
- I: Syitä ja aikomuksia päätellään nopeasti ja automaattisesti.
- II: Syiden ja aikomusten arviointi vaatii tietoista harkintaa.

9. Epämääräisyyden laiminlyönti ja epäilyn tukahduttaminen
- I: Epämääräisyys ja epäilyt voidaan sivuuttaa automaattisesti.
- II: Epämääräisyyden ja epäilyjen selvittäminen vaatii tietoista ponnistelua.

10. Uskomuksen ja vahvistuksen vinouma
- I: On taipumus uskoa ja vahvistaa omia olettamuksia.
- II: Pyrkii objektiivisuuteen ja kriittiseen arviointiin.

11. Emotionaalinen johdonmukaisuus (haloefekti)
- I: Positiiviset tunteet voivat vaikuttaa yleiseen arvioon henkilöstä tai asiasta.
- II: Pyrkii arvioimaan henkilöitä ja asioita objektiivisesti, erillään tunteista.

12. Todisteisiin keskittyminen (WYSIATI)
- I: Keskittyy saatavilla oleviin todisteisiin ja sivuuttaa puuttuvat.
- II: Pyrkii ottamaan huomioon sekä saatavilla olevat että puuttuvat todisteet.

13. Perusarvioiden luominen
- I: Luo nopeita ja yleistäviä arvioita.
- II: Luo harkittuja ja tarkempia arvioita.

14. Normien ja prototyyppien esittäminen
- I: Käyttää normeja ja prototyyppejä nopeisiin arvioihin.
- II: Analysoi ja yhdistää tietoa monipuolisemmin.

15. Voimakkuuksien vastaavuus eri asteikoilla
- I: Yhdistää eri aistien asteikot automaattisesti (esim. koko ja ääni).
- II: Ei yhdistä automaattisesti, vaan arvioi erikseen.

16. Mentaalinen haulikko
- I: Käyttää laajaa tietoa päätöksenteossa, jolloin osa tiedosta voi olla tarpeetonta.
- II: Pyrkii keskittymään olennaiseen ja välttämään tarpeetonta tietoa.

17. Vaikean kysymyksen korvaaminen helpommalla (heuristiikka)
- I: Vaihtaa vaikean kysymyksen helpompaan, jos alkuperäinen on liian vaativa.
- II: Pyrkii ratkaisemaan alkuperäisen, vaikean kysymyksen.

18. Herkkyys muutoksille vs. tiloille (prospektiteoria)
- I: Reagoi voimakkaammin muutoksiin kuin pysyviin tiloihin.
- II: Arvioi muutoksia ja pysyviä tiloja tasapuolisesti.

19. Pienien todennäköisyyksien ylipainottaminen
- I: Antaa suuremman painoarvon pienille todennäköisyyksille.
- II: Arvioi todennäköisyyksiä tasapuolisesti.

20. Määrän herkkyyden laskeminen (psykofysiikka)
- I: Suuret määrät vaikuttavat vähemmän kuin pienet muutokset.
- II: Pyrkii säilyttämään herkkyyden määrän suhteen.

21. Reaktio tappioihin vs. voittoihin (tappion välttely)
- I: Tappiot koetaan voittoja kipeämmin.
- II: Pyrkii arvioimaan tappiot ja voitot tasapuolisesti.

22. Päätösongelmien kehystäminen
- I: Näkee päätösongelmat usein erillisinä ja kapeina.
- II: Pyrkii näkemään päätösongelmat laajemmassa kontekstissa.

[Naturalisti]

Kopioin tämän kommenttini hieman lyhennettynä myös tänne Mielen representaatiot ja kategorisaatio -keskustelusta.
viewtopic.php?p=206916#p206916

Tämä on mielenkiintoinen avaus myös aivojen toiminnan näkökulmasta. (...) Tässä on esitetty hypoteesi, joka hahmottaa kategorisointia neuromorfisesta näkökulmasta.

Ajattelen, että pieni lapsi suorittaa aluksi aisteja ja niiden prosessointia treenatessa vasta erilaisten hahmojen heuristista kategorisointia. Varsinainen kategorisointi alkaa vasta siinä ontogeneesin vaiheessa, kun yksilö saa mielen teorian, minä (minäprosessi) alkaa hahmottaa olevansa erilaisissa konteksteissa eli itsensä ympäröivissä spatiaalisissa tapahtumien tiloissa (kontekstiprosessit), joita hän tarkastelee sisältä päin. Nämä kontekstit hän kalustaa kontekstin tyypillisesti tai tilapäisesti sisältävillä asioilla (objektiprosessit), joita hän tarkastelee ukoapäin. Sekä konteksti, että objektiprosessit sisältävät myös toiminnallisuuden eli kyvyn tuottaa haarautuvia ja yhtyviä tapahtumatilojen sekvenssejä eli käyttäytymistä ja ajattelua.

Aktiivinen mielen tila koostuu näin minä prosessista, minää kulloinkin ympäröivästä kontekstiprosessista ja kontekstissa kulloinkin minäprosessin ympärillä olevista objektiprosesseista. Minäprosessi mallintaa (ennustaa) kaikkien muiden prosessien toimintaa projisoimalla itsensä niiden asemaan (tästä seuraa muun muassa empatia ja animismi ensimmäisenä todellisuuden selitysyrityksenä).

Minä prosessilla on myös erilaisten sosiaalisten systeemien kontekseihin liittyviä erilaisia rooleja.

Nämä kolme mielen prosesityyppiä: minäprosessi (rooleineen), kontekstiprosessit (myös käsitteelliset) ja objektiprosessit (kunkin kontekstin näkökulmassa) ovat myös kaiken mielen kategorisoinnin perustana. Ne kaikki ovat viime kädessä subjektiivisia ajatustottumuksia, jotka kehittyvät memeettisessä evoluutiossa ja ovat keskenään enemmän tai vähemmän yhteensopivia.

Voisitko avata enemmän minäprosessien, kontekstiprosessien ja objektiprosessien sisältöä ja keskinäisiä suhteita?

Kirjoitan kommentit suoraan seuraavassa sitaatissa olevan tekstisi sisään hakasulkuihin.

Ja sitten se kuinka nuo sun kolme mainitsemaasi prosessia liittyvät ja suhteutuvat tällaisiin mielen prosesseihin, joita listaan seuraavassa:
- yleinen aistihavaintoprosessi [tämä on liskoaivojen tietoisuuden tason alapuolisten prosessien hommaa. Tietoiselle tasolle nousee vasta assisiotasolla ilmenevä mielikuvavirta.]
- kuvallinen ajattelu [Tämä on kaikkien aistimusten ja tuntemusten interattiona tuotetujen kokemusvirran toistamista ja muuntelua mielikuvituksessa, joka on jo meemikoneenkin hommaa quqlioiden osalta.]
- kielellinen prosessointi [Meemikoneen rationaslista symbolista prosessointia]
- ongelmanratkaisu [Myös meemikoneen hommia]
- muistaminen [kognitiivisen psykologian kaikki lukuisat muistityypit on syytä ajatella uudelleen. Aivoissa on vain kahden tyyppisiä muistavia elementtejä: neuronien aktivaatiotiat (lyhytaikainen muisti) ja synspsit (pitkäaikainen muisti)]
- kuvittelu [muistoja ei talleteta elokuvia vaan kykyinä tuottaa uudelleen vastaavan kaltaisia tapahtumasekvenssejä samankaltaisissa tilanteissa tai niitä muistellessa eli kuvitellessa.]
- ennakointi [Ennakointi sisältyy kaikkien "mielen mikropiirien" eli aivokuoren pylväiden muodostamien tilakoneiden tilansirtofuktioiden toimintaan. Seuraava tila riippuu tilakoneen informaatioympäristöstä ja nykyisestä toimintatilasta. Meemien ajattelu- ja käyttäytymistottumukset ovat tallentuneet näiden tilakoneiden erilaisten yhdidtemien tilansiirtomatriiseihin. Ennakointi tarkoittaa vain sitä, että toimitaan tottumukset mukaan; onnistumiset ja epäonnistumiset vahvistavat tai muuttavat tottumuksia.]
- intuitio [milakoneet muodostavat hippokampuksesta aivojen primäöritasolle ulottuvia haarautuvia rakenteita joissa on varsinkin hierarkkian alaisissa yhteisiä osia. Intuitio on näiden rakenteiden uudenlaista yhdistämistä
- keskittyminen (awareness) [en ole varma mitä tällä haet, mutta tämä mielen mekanismi pitää aktiivisesti tietoisessa mielenvirrassa vain yhden skeeman prosessointia. Sen lisäksi voi olla "tausta-ajossa" varsinkin tiedostamattoman tason aistimusten prosessoinnissa useita rinnakkaisia prosesseja, jotka saattavat keskeyttää tietoisen tason prosessoinnin ja käynnistää sen tilalle toisen. Konnitiivisen tason todelliseen multitadkasmiseen suhtaudun skeptisesti ]

Kuinka nuo sun kolme yllä mainittua mielen prosessia liittyy näihin [prosessit näkyy vastauksessa]? Ei siis lisko- ja meemiaivojen toiminta, vaan ne kolme prosessia jotka tossa aiemmin mainitsit?

Ensin muutama sana mielen tilakonehypoteesista:

Mieli toimii meemikoneena, joka prosessoi aistimusten kautta saatua tietoa ja tuottaa käyttäytymistä.

Hypoteesi perustuu ajatukseen, että aivokuoren pylväspopulaatio – joka kattaa kaikki sen alueet – edustaa laajaa tilakoneiden joukkoa. Nämä tilakoneet ovat kytköksissä toisiinsa ja muodostavat hierarkkisen verkon informaationaapuristojensa välisillä yhteyksillä. Verkon pohjalla ovat primäärit sensoriset ja motoriset alueet, ja huipulla on hippokampus, joka yhdistää meemikoneen liskoaivoihin. Tilakoneet vastaanottavat, käsittelevät ja lähettävät tietoa omista tilanmuutoksistaan.

Tilakoneiden toimintaperiaate eroaa tietokoneiden toiminnasta. Ne eivät perustu kiinteisiin algoritmeihin ja yhteyksiin, vaan oppimiseen perustuviin kykyihin tuottaa aiemmin koettujen kaltaisia tapahtumasekvenssejä uusissa tilanteissa.

Tietokonemetafora kuvaa mielen toiminnan lineaarisena ja modulaarisena, missä erilliset 'aliohjelmat' suorittavat tiettyjä tehtäviä, kuten muistin tallennusta tai ongelmanratkaisua. Aivot vertautuvat tietokoneeseen, jossa on kiinteä ohjelmisto ja rajoitetut toiminnot.

Tilakonehypoteesin mukaan mieli on dynaaminen ja joustava verkosto, joka koostuu yhteenliitetyistä tilakoneista. Nämä kykenevät muuttumaan ja kehittymään kokemusten ja oppimisen myötä. Mallissa ei ole yleiskäyttöisiä aliohjelmia. Prosessien verkosto kehittää toimintaansa empiiristen kokemusten perusteella autonomisesti. Mielen toiminta ei ole vain reaktiivista, vaan ennakoivaa ja itseorganisoituvaa. Mieli kykenee luomaan uusia toimintatapoja ja ajattelumalleja vastauksena ympäristön muutoksiin, mihin perinteinen tietokonemetafora ei pysty.

Kysyit, kuinka nuo kolme mainittua mielen prosessia – minäprosessit, objektiprosessit ja kontekstiprosessit – liittyvät näihin listaamiisi asioihin. Tilakonehypoteesin mukaan ne eivät ole erillisiä prosesseja, vaan ne hajautuvat objekti- ja kontekstiprosessien toiminnoiksi, ja kaikkiin toimintoihin sisältyvät sekä objekti- että kontekstiprosessit. Mitään erillisiä yleiskäyttöisiä apuprosesseja ei ole konteksti- ja objektiprosessien lisäksi.

Lisään kommentit listaan hakasulkuihin:

- Intuitio [Intuitio on toiminto, jossa samankaltaiset skeemat linkittyvät ja yhdistävät tietoa nopeasti ja alitajuisesti ilman tietoista pohdintaa. Se voi perustua aikaisempiin kokemuksiin ja oppimiseen, jotka ovat tallentuneet meemikoneen tilakoneisiin.]

- Keskittyminen (awareness) [Keskittyminen on egon eli minäprosessin toiminto, joka kohdistaa tietoisen huomion tiettyyn skeemaan. Vaikka taustalla voi olla joitakin alitajuisia prosesseja, tietoinen keskittyminen vaatii resurssien kohdentamista yhteen tehtävään kerrallaan.]

- Valinta ja päätöksenteko (Agenttius) [Valinta ja päätöksenteko ovat toimintoja, joissa ego arvioi erilaisia toimintavaihtoehtoja ja ratkaisuja, ja tekee valintoja perustuen sekä tietoiseen että alitajuntaiseen tiedonkäsittelyyn.]

- Introspektio (Minä) [Introspektio on toiminto, jossa ego tutkii itseään, historiaansa ja minäkäsitystään. Se on itsetutkiskelun ja itseymmärryksen mekanismi.]

- Järkeily (Uskomukset) [Järkeily on toiminto, jossa ego arvioi ja muodostaa faktoja ja uskomuksia. Se on loogisen päättelyn ja kriittisen ajattelun perusta.]

- Arvottaminen (Arvot) [Arvottaminen on toiminto, jossa ego luo arvoja ja suhteita erilaisiin objekteihin ja ilmiöihin, perustuen henkilökohtaisiin ja yhteisöllisiin arvoihin.]

- Arvostelu (Normit) [Arvostelu on toiminto, jossa ego arvioi itsensä ja muiden toimintaa normatiivisen kehikon kautta, mikä heijastaa yhteisön normeja ja odotuksia.]

- Evaluaatio (Esteettinen) [Evaluaatio on toiminto, jossa ego arvioi ulkoista maailmaa ja sen objekteja esteettisestä näkökulmasta, mikä voi sisältää kauneuden, harmonian ja muiden esteettisten arvojen pohdintaa.]

[Naturalisti]

Tämä on vastaus Siili Suhosen täällä esittämään kommenttiin.
viewtopic.php?p=207609#p207609

Jep. Eli just tästä sisäisestä höpöttäjästä on kyse. Sama kaveri joka ajatuksen voimalla matkustaa masentumaan menneistä ja ahdistumaan tulevasta ja joka jatkuvasti selostaa kokemaansa itselleen: Oh, onpa hauska pilvi kun näyttää ihan piereskelevältä possulta, kevään ensimmäinen kukkanen kuinka kaunis onkaan, mitäköhän sitä kaupasta ostais, voi vidu tätä takatalvea ja kesäkumitkin alla, jne. jatkuvaa päänsisäistä täysin turhanpäiväistä selostusta ja hölinää jota suurin osa ajattelustamme eittämättä on. Siitä tuo ajatusten pysähtymisen ja sisäisen rauhan tunteen löytämisen yhteys. Tuo mielen harjoittama jatkiuva kokemisen selostaminen ja menneeseen ja tulevaan projisointihan on hyvin stressaavaa ja kuormittavaa ja kun tuo aivojen osa hiljenee niin mieli ja keho rentoutuu parasympaattisen hermoston piiriin.

Joo, näinhän tuota mielen vaeltelua voisi sanallistaa ja väitetään, että ihmiset myös konkreettisesti kuulevat sen sisäisenä puheena. Onko näin? Ihmettelen tätä, kun en itse oikeastaan kuule sellaista (olisko tässä yksilöllisiä eroja). Musta tuntuu siltä, että mielenvaelluksessa ajatukset siirtyilevat vain mielikuvista toisiin niitä sen kummemmin sanallistamatta. Jos taas kuuntelen puhetta tai luen se herättää mielikuvia ja vastauksen löytämiseksi jään ikäänkuin odottamaan (kenties sitä, että järjestelmä 1 herättää järjestelmän 2) ja vasta sitten alkaa vastaus sanallistua, ei kuitenkaan heti valmiina vaan sitä mukaan, kun puhun tai kirjoitan.

Joko luit bayesilaisesta inferenssistä ja siitä kuinka surkeita olemme arvioimaan prioreiden todennäköisyysjakaumaa suhteessa uuteen informaatioon(annamme anekdooteille suhtettoman painoarvon verrattuna tilastoihin). Tuo auttaa ymmärtämään miten tietoinen kokemuksemme rakennetaan.

Sitäkin jo silmäilin, mutta en usko, että mieli toimii apriorisesti ja algoritmisesti vaan empiirisesti ja heuristisesti. Matematiikka on vain memeettisessä evoluutiossa kehittyneitä ajatus tottumuksia eli hyödyllisiä fiktioita, kuten fiktionalistit asian ilmaisevat. Aivot eivät ole laskukone. Ajattelu perustuu perimmältään heuristisiin ja kokemuksen mukaan muuttuviin tottumuksiin.

Mitä tulee tietoisen kokemuksen rakentamiseen niin aivothan on juuri tuollainen inferenssimasiina joka pyrkii inferoimaan aivojen saamasta aistidatasta tuon aistidatan aiheuttajan ja minimoimaan ennustusvirheen ja etäisyyden prioriin(elämänhistorian, kulttuurin jne. ehdollistamat odotukset) informaatioon. Ja tämä prosessi ei onnistu alhaalta ylöspäin (laseklmat räjähtävät käsiin)vaan aivojen on ensin simuloitava ja ennustettava ja sitten verrataan tuota simuloitua ennustusta, eli tietosita kokemusta sisään tulevaan aistidataan ja katsotaan löytyykö ennustusvirheitä jonka jälkeen ennustetta korjataan tarpeen vaatiessa.

Joo, aivot ovat inferenssimasiina eli sen toiminta on uusien faktojen päättelyä jo todennetuista tai uusien olettamusten johtemista aiemmista olettamuksista, mutta aivojen Inferenssi perustuu viime kädessä subjektiivisiin heuristisiin päättelysääntöihin. Ja tämä prosessi on massiivisesti rinnakkaista ja hierarkkisesti monitasoista kaksisuuntaista prosessointia, jossa alhaalta ylöspäin nousee aisti-informastiota ja ylhäältä alaspäin virtaa toiminnanohjausta (heuristisen sääntöjen mukaista ylöspäin pyrkivän informaation valikoivaa vahvistamista ja vaimentamista).

Otetaan näköaistikokemus. Perinteisestihän ollaan ajateltu että tuo silmiinsaapuvan fotonin sisältämä energiaa muuttuu sähkökemialliseksi energiaksi joka edelleen kulkee ylöspäin (ensin tehdään geometrisiä inferenssejä viivoistaa ja kulmista, sit inferoidaan esim. kasvot ) ja sit tuolla korkeimmalla tasolla näkökokemus kasataan ja represntoidaan havaintokokemuksena. Näinhä homma ei toimi sen enempää aivoilla kun tekoälylläkään vaan päinvastoin.

Näin se pääpiirteittäin kuitenkin edellä tekemäni täsmennys huomioiden toimii aivoissa, mutta ei nykyisissä tekoälyissä.

ELi top-down. Ensin luodaan simulaatio eli ennustus tuolla korkeammalla tasolla perustuen aivojen aikaisemmin oppimaan ja tästä johdettuihin ennustuksiin ja tämä jälkeen tuota ennustusta verrataan saapuvaan aistidataan ja sikäli kun ennustusvirheitä löytyy tuota simnulaatiota eli ennustusta eli tietoista kokemusta korjataan tarpeen vaatiessa.

Top-down ja bottom-up -prosessointi tapahtuu samanaikaisesti.

Ylhäältä alas kulkee aivoissa kymmenen kertaa enemmän yhteyksiä kuin alhaalta ylös. Se mitä alhaalta ja maailmasta meille tulee ovat juuri nämä ennustusvirheet.
Mikä on se ylin taso jonka ehdoilla tuo simulaatio rakennetaan ? Se taso joka luo meitä varten nuo abstrakteimmat mallit koskien itseämme ja maailmaa. Käsitteet, uskomukset, ennakkoluulot jne.

Homma ei etene niin, että ensin tehdään korkean tason simulaatio ja vasta sitten tarkistetaan ennustus virheitä, vaan alhaalta tulevista aistimuksista käynnistyy aina useita mahdollisia rinnakkaisia tulkintaprosesseja, joita ylemmän tason simulaatiomallit (ajattelutottumukset) torppaavat ja vahvistavat alaspäin suuntautuvilla toiminnanohjauksilla.

Näkökokemuksemme on siis käsitteelisten abstraktioiden läpikotoisin maalaama.
Kelaa. Kun hengaat kotonasi tutussa ympäristössä jossa näköaisti ei välitä lainkaan ennustusvirheitä niin tuo havaintokokemuksesi kodin interiööristä on muodstettu kokonaan edeltävien prioreiden varassa muistoista ja aiemmista ehdollistumisista. Eli me todella olemme aivot luisessa astiassa. Tuo havaintokokemuksemme on päänsisäinen simulaatio joka on rakennettu kokonaan muistoista ja aivojen aikaisemmin oppimasta.

Aivot eivät siis represntoi todellisuutta vaan simuloivat ja ennustavat, yrittäen minimoida prediction errorin ja etäisyyden prioreihin. Aivot on aika helvetin huikea masiina, eikö ole?

Juuri näin! Me elämme ajatuksissamme mielemme todellisuudesta luomassa virtuaalitodellisuudessa; dynaamisessa representaatiossa, jonka avulla me tässä reaalitodellisuudessa toimimme ja navigoimme. Meillä on tutusta paikasta mielessämme täsmällinen kontekstiprosessi ja sen sisällöistä täsmälliset objektiprosessit, jotka eivät kuvaa pelkästään staattista tilaa vaan objektien odotusten mukaista toimintaa. Emme kiinnitä asioihin mitään erityistä huomiota, jos asiat ovat ja toimivat odotusten mukaisesti eli ylöspäin nouseva informaatio vastaa odotuksia. Ellei vastaa, nousee tarkastelu tasoa ylemmäksi. Ellei selitystä löydy lainkaan nousee homma hippokampukseen asti, joka käynnistää joko ihan uuden skeeman prosessoinnin tai yrityksen liittää asia olemassa oleviin skeemoihin. Kaikki assosiaatiotason alapuolinen hälinä tapahtuu tietoisuutemme ulkopuolella. Tietoisuutena ilmenevä kaikkien aistimusten ja tuntemusten integroitu kokemus syntyy assosiaatiotason prosessointina. Tässä mun esittämässä hiukan sinun kuvauksestasi poikkeavasta mallissa puhutaan dynaamisesta representaatiosta, jonka voi samaistaa myös dynaamiseen simulaatioon.

Mitä tapahtuu sitten esimerkiksi psykedeelisissä tai meditatiivissa tiloissa? Ne hiljentävät tuon korkeimman abstraktion tason eli tason joka pyörittää noita maailmaa ja itseämme koskevia uskomuksina, käsitteinä..jne. ilmeneviä malleja ja kun tämä taso hiljenee, tietoinen kokemus vapautuu näistä abstrakteista itseämme ja maailmaa rakentavista malleista ja kykenee näin kokemaan maailman ja itsen uudella tavalla. Mieli siirtyy pujottelmasta valmiita uria pitkin offpisteen koskemattomaan puuterilumeen jossa laskija voi löytää aivan uusia polkuja ja reittejä laskettavaksi.
Onks muuten tuo aivojen tilakonemallisi just tällainen top-down ennustava malli? Itel fiilis että ne vois olla yhteensopivat.
Jos jaksat niin kysäse muuten siltä copilotilta hänen näkemystään asiasta. Avainsanat top-down model, brain, prediction error, bayesian inference.

Mitä tapahtuu sitten poikkeuksellisissa mielentiloissa esimerkiksi unessa, psykedeelisissä tai meditatiivissa tiloissa? Nämä samat prosessit pääsevät ainakin unessa laukalle, kun niiltä puuttuu aistien tuoma takaisinkytkentä reaalimaailmasta. En osaa sanoa, mutta ehkä jotakin samanlaista tai jonkinlaista taantumista hämärtyneisiin lapsuusmuistoihin tapahtuu myös psykedeelisissä ja meditatiivissa tiloissa. Aineiden avustuksella taas pannaan pönttö vaan sekaisin.

Tuosta tilakonemallista jo kokosin tähän ketjuun alustavia ajatuksia ruodittavaksi. Täytyypä kysellä siitä myös Copilotin arvioita, kunhan keksin miten saisin siitä riittävän lyhyen (maksimissaan 4000 merkin) kysymyksen. Ennen tuon kysymyksen esittämistä täytyy tehdä ensin kontekstin kuvausta pääkysymystä alustavalla keskustelulla.

Minusta näyttää siltä, että meidän ajattelussamme on nyt riittävästi yhteensopivia aineksia, jotta voimme tehdä näkemyksemme toisillemme ymmärrettäväksi ja voimme keskustella näkemyseroista pitämättä sitä minään käännytyspyrkimyksenä.

[Naturalisti]

Mielen teorian ontogeneesi – aistimuksista mielikuva-ajatteluun (ja vielä vähän pidemmälle)

Vapaa kaoottinen mielenvaeltelu käynnistyy, kun et tee etkä ajattele mitään. Makaat ehkä ulkona puutarhatuolissa katselet joutilaana ympäristöä ilman mitään tarkoitusta. Taivaalla olevat cumulus pilvet alkavat näyttää mielessäsi hassuilta hahmoilta. Nurmikko pitäisi leikata. Ehkä huomenna.

Tai huomenna on se perhanan palaveri. Tosi huono paikka palaveriin. Mieleen nousee tilan välineet ja ympäristömelu. Sitä Jussin viime palaverissa esittämää ideaa kannattaisi lähteä kehittämään eteenpäin. Toiminnot pitäisi kyllä jäsentää selkeämmin.

Mielen vaeltelu muuttui intentionaaliseksi kognitiiviseksi toiminnaksi, mutta olisi se voinut ajautua myös jonkin toisen asian emootioiden fiilistelyksikin. Itseasiassa subjektiivisen mielen toiminnassa on aina mukana sekä kognitiivinen että emotionaalinen komponentti. Ensin mainitun tuottaa meemikone ja jälkimmäisen liskoaivot.

Pohditaan välillä vähän mielen ontogeneesiä. Vauvan silmät haravoivat kaoottisesti ympäristöä; kädet ja jalat tekevät hapuilevia liikkeitä. Valmiit geneettiset sensomotoriset “ohjelmat” muihin eläimiin verrattuna ovat kovin kehnot, mutta ne korvaa kyky oppia ja lopulta se myös ylittää ne moninkertaisesti.

Sanotaan, että vauvalla on synnynnäinen kyky matkia, mutta onko näin? Matkiiko vauva aikuisen kielen työntämistä suusta synnynnäisen matkimiskyvyn avulla, vai oppiiko hän sen aikuiselta? Jospa kyseessä onkin vain nälän aiheuttama imemisrefleksi, jota matkiikin aluksi aikuinen. Lukuisten toistojen jälkeen vauva oppii yhdistämään näköhavainnon ja imemisrefleksin ja alkaa myös ihan oikeasti matkia. Tästä käynnistyy mielikuva-ajattelun ja kommunikaation ontogeneesi. Samankaltaisten aistimusten ja tuntemusten toistuminen alkaa tuottaa toistuvia mielikuvien sekvenssejä.

Mielikuva-ajattelu ja kommunikaatio kehittyvät sanattoman viestinnän avulla. Ponnistelu painovoiman hallitsemassa tilassa ja merkityksellisten läheisten muodostamassa sosiaalisessa ympäristössä kehittää motorisia kykyjä myös ääntöväylän hallinnan osalta. Se tuo matkimisleikkiin mukaan ääntelyn, mikä puolestaan kehittää puhutun kielen oppimiseen tarvittavia valmiuksia.

Ensimmäinen itsen ontogeneesin ratkaiseva vaihe on eron tekeminen itsen ja ympäristön kanssa; ympäristössä on itsen lisäksi muita fyysisiä, eläviä ja ajattelevia olioita. Toinen on oivaltaa, että muilla voi olla omista ajatuksista poikkeavia käsityksiä (mielen teoria). Tämä oivallus käynnistää yksilön memeettisen kehityksen; kulttuurisen sosialisaation eli yhteisön käyttäytymis- ja ajatustottumusten eli meemien omaksumisen.

Fylogeneettisesti memeettinen evoluutio eli memeettisen informaatiosysteemin kehitys käynnistyi, kun saimme kyvyn muistella menneitä ja harkita sen avulla tulevaa. Nämä kyvyt ovat tallentuneet mieliimme meemeinä eli käyttäytymis- ja ajatustottumuksina. Meemit ovat hippokampuksesta sensomotorisella tasolle ulottuvia yhteen kytkeytyneitä puun juurien tavoin haarautuvia tilakone joukkoja, jotka toimivat yhdessä.

Kaikki toiminnot suoritetaan niin matalalla tasolla kuin mahdollista. Aistimukset käynnistävät aina laajan meemijoukon rinnakkaisen prosessoinnin. Sensorisentason pylväät toimivat pirredetektoreina ja ylemmät tasot kokoavat niistä laajempia hahmoja. Vasta assosiaatiotason pylväät yhdessä tuottavat tietoisuuden dynaamisen mielikuvien virran; sen alapuolinen aistimusten prosessointi on tiedostamattomalla tasolla. Aistitiedon virratessa ylöspäin tietoisen tason pylväät lähettävät alaspäin toimintaohjeita ja sen tuloksena tietoisella tasolla on kulloinkin aktiivisena vain yhden skeeman prosessointi.

Jokaiseen skeemaan taas liittyy joku minäprosessin rooli versio, joku kontekstiprosessi ja jotkin kontekstiin kuuluvat objektiprosessit. Nämä kaikki ovat meemejä, jotka tallentuvat mieliin subjektiivisella tavalla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ilmenevät meemien fenotyyppeinä. Kaikki tämä toimii jo mielikuva-ajatteluna. Sen sijaan symbolinen ajattelu on on kielellistä.

Tässä kuvattiin vasta meemikoneen tuottaman ajattelun kognitiivinen komponentti, joka saa information ulkoisista aistimuksista. Vastaavasti samoin kuin meemikone tuottaa ulkoisista aistimuksista mielen virran kognitiivisen komponentin, liskoaivot tuottavat mielenvirran emotionaalisen komponentin. Se yhdistyy kognitiiviseen mielen komponenttiin virtaan hippokampuksen kautta antaen mielen virralle emotionaalisen värityksen. Liskoaivot tuottavat myös geneettiset lajityypilliset käyttäytymis reaktiot. Meemikone siis toimii jo mielikuva-ajattelussa, mutta täydentyy kielellisellä ajattelulla ja puhkeaa lopullisesti kukkaan kirjoitetun kielen mahdollistamana symbolisena ajatteluna.

Liskoaivojen toiminnat voidaan jakaa kahteen osaan: “vatsanpohjatuntemuksiin” ja “perstuntemuksiin” . Ensin mainitut liittyvät varsinaisiin emootioihin eli tunnetiloihin, jotka liittyvät voimakkaasti elimistön homeostaasin ja neurokemiksalien säätelyyn. Jälkimmäinen taas liittyy kehon erilaisten asentoon ja dynaamisen liiketilan hallintaan. Pikkuaivot ovat näiden toimintojen keskeinen kontrollointi elin. Tämän osan voisi nimetä fysiikkamoottoriksi analogisesti sen peliohjelmistojen moduulin kanssa, joka vastaa fysikaalisten objektien simuloinnissa fysiikan lakien mukaisesta toiminnasta.

Onko sitten joskus mahdollista rakentaa autonominen artefakti, joka on kykenevä toimimaan ihmisten ja muiden koneiden muodostaman sosiaalisen yhteisön jäsenenä ihmisten tavoin, jää nähtäväksi. Se saattaisi olla mahdollista matkimalla oikeiden aivojen todellista toimintaa. Tällöin on hyvä pitää mielessä, ettei aivot ole laskukone, ne eivät toimi vanhentuneen tietokonemetaforan mukaisesti. Mitään nykyisiä tietokoneita muistuttavia rakenteita ei aivoista löydy. Mielen tilakonehypoteesi on tietokoneisiin perustuviin uusimpiinkin tekoälyihin verrattuna täysin erilainen neuromorfisiin rakenteisiin perustuva konstruktio, joka tulee perustumaan pulssittaviin neuromorfisiin analogiakoneisiin, joiden toteutus tekniikkaa vasta visioidaan ja toteutusideoiden kokenutkin ovat vielä kovin harvinaisia.

[Naturalisti]

Tämä on vastaus Siili Suhosen kommenttiin
viewtopic.php?p=208605#p208605

Vapaasta tahdosta

Kommentoin alunperin Vapaa tahto -ketjussa
viewtopic.php?p=208604#p208604 Purduen pohdiskelevaa kommenttia erilaisista tietoisuuteen liittyvistä näkemyksistä viitaten kirjaan "Are We Free?: Psychology and Free Will" (2008), jossa vapaata tahtoa lähestytään toimijuuden (agency) näkökulmasta. Onko tietoinen minä se joka päätöksiä tekee? Mikä on alitajunnan osuus? Onko vapaa tahto eräänlainen illuusio?

Benjamin Libetin aivosähkökäyriin perustuvien ajoituskokeiden mukaan aivoissa näkyy valmistautumine päätökseen (toimintaan) jo hieman aiemmin kuin henkilö itse tulee siitä tietoiseksi. Tämän perusteella on väitetty, että meillä on vain kyky perua alitajunnan jo meidän puolestamme tekemät päätökset ja vapaa tahto on siten vain illuusio.

“ Lisäksi tietoisuus ‘toimii hitaasti’ joidenkin mukaan, eli nopeaa toimintaa kuten vaikkapa judo-ottelua varten yksilöiden tietoisuus ei kerkiä mukaan niihin päätöksiin joita judoka tekee ottelun kuluessa, vaan se toiminta muodostuu paljoltikin alitajuisesti.

Itse olen taipuvainen näkemään, että ihmiset ovat ainakin osittaisia zombeja, joiden valintoja alitajuiset prosessit ohjaavat hyvin vahvasti. Eli vapaa tahto on tässä mielessä eräänlainen illuusio, olkoonkin että meillä on veto-oikeus näiden alitajunnan tuottamiin päätöksiin, ja täten meillä on myös moraalinen vastuu teoistamme. "

Kommentoin tätä näin:

"Benjamin Libetin kokeet ovat tietääkseni monien tutkijoiden muelestä varsin kiistanalaisia, keskittyvät motooriseen toimintan ja vetävät tuloksista yliampuva johtopäätöksiä.

Mielestäni käsitteen määrittelyä pitäisi selventää, jotta siitä voitaisiin järkevästi keskustella. Itse sijoittaisin sen tietoiselle memeettiselle tasolle kyvyiksi asettaa itselleen päämääriä ja sitten toimia niiden toteuttamiseksi.

Toteutumisen esteeksi voi tulla monia yllättäviäkin seikkoja, mutta se ei tarkoita, ettei yksilö olisi asettanut tavoitettaan vapaan tahtonsa mukaisesti. Mitä kaikkia syitä päätöksen takana sitten onkin, on eri asia. Yksilö voi myös yrittää korjata mahdollisen epäonnistumisen etsimällä uusia keinoja tahtonsa toteuttamiseksi

Valtaosa jokapäiväisistä toimistamme perustuu jokatapauksessa joko "liskoaivojen" tuottamiin vietteihin ja vaistoihin tai rutiineiksi muodostuneisiin ajattelu- ja käyttäytymistottumuksiin, mutta kuten totesit meillä on niihin myös veetto-oikeus ja/tai mahdollisuus korjata tahtomme vastaisen väärän toiminnan seurauksia."

Vapaan tahdon olemassaolo on siten pitkälle määrittely kysymys."

Kysyt: “Mikä niissä [Benjamin Libetin kokeissa] omasta mielestäsi on kiistanalaista ja yliampuvaa? Ja mihin mielestäsi pitäisi keskittyä jos ei motoriseen toimintaan?”
Toistin vain sen mitä olen tutkimusten toissijaista dokumenteista lukenut. Varmistin kritiikin aiheellisuuden Copilotilta, joka vahvisti, että muistelemiani kaltaista kritiikkiä on esitetty.

Seuraava sitaatti on jo vastaus edelliseen kysymykseen: “Mielestäni käsitteen määrittelyä pitäisi selventää, jotta siitä voitaisiin järkevästi keskustella. Itse sijoittaisin sen tietoiselle memeettiselle tasolle kyvyiksi asettaa itselleen päämääriä ja sitten toimia niiden toteuttamiseksi.”

Toteat ja kysyt: “Hyvä lähtökohta.
[1] Mikä siis on tämä itse?
[2] Viittaatko noihin viiteen aggregaattiin jotka nousivat esille tuossa mielen hallinta ketjussa vai mihin?
[3] Ja mihin viittaat tällä kyvyllä asettaa tavoitteita?
[4] Mikä on tuo tavoitteiden asettamisen prosessi, niin kokemuksellisella kuin sillä tilakonetasolla?
[5] ja sitten toimia niiden toteuttamiseksi. Eikö tässä keskitytä liikaa motoriseen toimintaan?”

Vastaan:
[1] Itse on meemikoneen minäprosessi.

[2] En tuota kommenttia kirjoittaessani ollut edes tietoinen noista aggregaattien käsitteistä, mutta voisin kommentoida niiden minussa herättämiä alustavia mielleyhtymiä. Lisään kommenttini tuohon Purduen kommentista poimittuun sitaattiin hakasulkuihin
viewtopic.php?p=207999#p207999

Buddhalaisuuden mukaan "minä" tai "itse" on illuusio, joka koostuu viidestä olemassaolon aggregaatista, joita kutsutaan myös viideksi Skandhaksi. Nämä viisi Skandhaa ovat:

1. **Muoto**: Fyysinen olemus. [Materian dynaaminen organisaatio; biologinen ruumis sisältäen aivot.]
2. **Aistimus**: Tunteemme, sekä emotionaaliset että fyysiset, ja aistimme - näkeminen, kuuleminen, maistaminen, koskettaminen, haju. [Liskoaivojen aistinelimistä saama informaatio, joka ei sellaisenaan ilmenevtietoisella tasolla. Vasta niistä prosessoitu havainto ilmenee assosiaatiotason mielenvirrassa.]
3. **Havainto**: Suurin osa ajattelustamme - käsitteellistäminen, kognitio, päättely. Tämä sisältää myös tunnistamisen, joka tapahtuu, kun elin tulee kosketuksiin kohteen kanssa. [Tämä kaikki on meemikoneen ja liskoaivojen yhdessä tuottamaa mielenvirtaa. Meemikone; siihen jo tallentuneet meemit ja reaaliaikaiset aistimukset tuottavat kognitiivisen komponentin ja liskoaivot värittävät sen emotionaalisella tuntemuksilla.]
4. **Mentaaliset muodostelmat**: Sisältää tavat, ennakkoluulot ja taipumukset. Myös tahtomme, huomiomme, uskomme, omatuntomme, ylpeytemme, halumme, kostonhimomme ja monet muut sekä hyveelliset että ei-hyveelliset mielentilat kuuluvat tähän. [Nämä viriävät liskoaivojen lajityypillisistä primitiivireaktioina, homeostaasin ja välittäjäaineiden säätely järjestelmän “vatsanpohjatuntemuksista” ja osin myös asentoon ja dynaamisen liiketilan tuottavasta “perstuntumasta”, mutta ovat vahvasti kulttuuristen ajattelu- ja käyttäytymistottumusten eli meemien tuotoksia.]
5. **Tietoisuus**: Tietoisuus tai herkkyys kohteelle, mutta ilman käsitteellistämistä. [Tietoisuus on mielenvirran kokemista. Mieli koostuu minä prosessista, kontekstiorosessista ja kontekstiin sisältyvistä objektiprosesseista, joiden isosta valikoimasta kulloinkin yksi kombinaatio kerrallaan tuottaa tietoisuuden virtaa.]


Nämä viisi Skandhaa ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa, mutta niiden takana ei ole mitään substanssia tai identiteettiä. Tämä itseyden hylkääminen on buddhalaisuuden keskeinen opetus, jota kutsutaan anatmaniksi tai anattaksi. Buddhalaisuuden mukaan "minä" tai "itse" on enemmänkin Skandhojen sivutuote. [En sanoisi, että itse on mikään sivutuote, vaan se on juuri se, joka kaikki kokemukset tuottaa ja kokee; se on materiaalisena mielen eli materiaalisten aivojen käynnissä olemista ja epäsuoran realismin mukaista todellisuuden subjektiivista kokemista. Sen olemassaolo päättyy aivokuolemassa.]

Lähde: Keskustelu Bingin kanssa, 27.4.2024

[3] Ja mihin viittaat tällä kyvyllä asettaa tavoitteita?
=> Viittaan tällä meemikoneeseen tallentuneisiin ja kehittyviin ajatustottumuksiin.

[4] Mikä on tuo tavoitteiden asettamisen prosessi, niin kokemuksellisella kuin sillä tilakonetasolla?
=> Tavoitteiden asettamisprosessi on osa jatkuvaa mielen tilakoneen toimintaa.

[5] ja sitten toimia niiden toteuttamiseksi. Eikö tässä keskitytä liikaa motoriseen toimintaan?”
=> Niin, vain motoorisen toiminnan avulla tavoitteet on mahdollista toteuttaa, mikäli ylipäätään on. Vapaa tahto on siis aikomus saada jotakin aikaan. Sitä ei saa aikaan edes "kiroileva siili" vain tahtomalla.

Voin myöntää sen, ettei jokaisen teon välittömänä syynä ole vapaa tahto. Toimintaa ohjaa edelleen niin hyvässä kuin pahassa myös liskoaivot eli järjestelmä 1. Se on itseasiassa aivan välttämätöntä emme tule toimeen nopeaa reagointia vaativissa tilanteissa pelkän hitaan meemikoneen eli järjestelmän 2 ohjauksessa, mutta voimme joko perua (jos ehdimme) tai korjata toisella teolla (jos se vielä on mahdollista) vapaan tahtomme (meemikoneen tekemän tavoitteen) vastaisen teon. Ja vaikka se ei olisi enää mahdollista, se ei tarkoita sitä, ettei vapaata tahtoa eli meemikoneen asettamaa tavoitetta olisi olemassa.