Mielen kontrolli

[MooM]

Huomaat hyvin pian, että tuossa tilassa ei ole kysymys flowsta, joka sujuu kuin itsestään. Flowssa on kyse enemmänkin keskittyneestä uppoutumisesta siihen tekemiseen, ja se syntyy siis vuorovaikutuksessa ulkoisen maailman kanssa. Kun taas meditaatiossa pyritään sisäiseen rauhaan.

Samaa mieltä peruserosta, mutta voihan flow'kin olla sisäiseen prosessiin liittyvä. Esimerkiksi ratkoo jotain ongelmaa mielessään. Käänsin joskus päässäni Kalevalaa englanniksi niin, että yritin säilyttää alkusoinnun ja rytmin. Meni 2 h bussimatka hyvin rattoisasti ja väitän, että oli poikkeuksellisen hyvä flow päällä ainakin suurimman osan aikaa, vaikka ulkomaailma oli vain vilisevää maisemaa.

Mutta flow ei ole pysähtymistä tarkkailemaan jotain, vaan keskittynytttä, tavalla tai toisella etenevää prosessia.

[Naturalisti]

Kyllä muuten on. Välillä kun kiireessä ei pyyhi persettä tarpeeksi hyvin niin joutuu kyllä kamppailemaan kutinan kanssa kun ei halua kaivaa persettä julkisella paikalla ja muutenkin sit on vaan kalsarit paskaset, niin joutuu välillä meditoimaan seisaalteenkin. Ihan beisik.

Tuo pulma poistuu, kunhan et kokonaan unohda siinä pöntön vieressä olevan pideesuihkun käyttöä.

[Purdue]

Ja tosta istumisesta kun mainitsit, niin toki normaali meditaatio tapa taitaa kaikissa traditioissa olla istuminen eli lootus asento taikka vastaava, mutta mulla puutuu jalat ja nilkat tollaseessa jo muutamassa minuutissa, joten on vähän pakko vain maata sitten selällään. Toinen vaihtoehto olisi tietty kokeilla tuolissa istumista.

Puutuu aivan varmasti, ainakin aluksi. Ja nenän päätä kutittaa. Mutta et sä sitä harjoitusta aluksi pystykään tekemään kuin 10-15 min putkeen. Ja maks 2 x 10-15 min päivässä. Jos teet oikein. Täydellisessä lootusasennosa istuu harva. Osa käyttää matalaa jakkaraa. Kipua ei saa tuntua. Siis ainakaan mitään epätervettä, kuten nivelien kuormittumista tai hermokipua. Harjoituksen jälkeen ei yleensä pysty suoraan lähteä kävelemään.

Minulla se peruspuutuminen laukeaa joskus, ja koko kroppa asettuu jonkinlaiseen vaivattomampaan olemisen tilaan. Jossa asento on tosi miellyttävä ja kevyt. Ranka suoristuu itsestään. Silti treenin jälkeen jalat on vetelät. Ei tunnottaman puutuneet, vaan vetelät. En koe muissa yhteyksissä tällaista. Ja tarvii hetki verrytellä että voi nousta ylös.
Nenänpään kutinan voittaminen on muuten hauska kokemus. Vaikka ei uskoisi. Mutta harva on kokeillut koskaan kamppailla sitä tunnetta vastaan. Siis oikeasti. Ja seuraava koitos on suhtautua tyynesti kun huomaa että kutina meni ohi.

Tämä on kuitenkin siis myös hauskaa ja traditioon kuuluu myös "leikkisyyttä" ja huumoria. Ei tätä tarvitse niin vakavasti ottaa. Niin kuin ei keilaamista ja sulkapalloakaan.

Joo, mutta mulla puutuu jalat tosi helposti. Kyse ei ole vain meditaatio asennosta. Mutta tuo yksi yleistajuinen meditaatio kirja jonka luin, niin opasti mindfulnessin osalta, että jos ei lootus tyyppinen istuminen jalat ristissä suju, niin aina voi sen sängyllä selin makaamisen sijaan istua selkä suorassa tuolilla. Ja tuo sun mainitsema matala jakkara voisi olla kokeilemisen arvoinen.

Itse asiassa tein tänään yhden harjoituksen sängyn reunalla istuen, joka oli kyllä ihan miellyttävä asento sekin. Ja tosiaan, olen taas nyt tehnyt näitä noin 2x15 min päivässä.

Joo ylipäätään tyynyä käyttää periaateessa kaikki. Takapuolta kun saa ylös hiukan se helpottaa.
Autan kyllä mielellään täällä palstalla kaikissa teknisissä asioissa ja tällaisissa konreettisissa jutuissa, jos on kysymyksiä.

Koen vaikeaksi nämä traditioon, oppiin ja filosofiaan liittyvät asiat jotka kuuluvat guruilleja opettajille. Tai toisten mielen kokemusten analyysin. Ne on niin helnkilökohtaisia. Ja olen itse niin alasarjan pelaaja että en koe sitä luontevana.

Ja vähän armoa itsellenne. 5 min on myös on aluksi ihan hyvä. Sekin on rankkaa jos yrittää tehdä homman oikein.
Sietämätöntä kipua tai henkistä ahdistusta ei saa tulla.

Ja suosittelen edelleen hakeutumista johonkin järkeviin puitteisiin missä saa kunnon opastusta jos tulee kipinä.

Joo, mä suhtaudun tuohon asentoon oikeastaan epäortodoksisesti, kun en ole kytköksissä mihinkään traditioon. Tiedän kyllä, että pyrkimys olisi tietynlaiseen istuvaan asentoon, mutta taidan jatkossa tehdä nyt ainakin toistaiseksi sen kompromissin, että istun tuolilla taikka sängyn laidalla selkä suorana sen harjoituksen ajan.

Ja älä turhaan alenna itseäsi alasarjan pelaajaksi, koska itse en taida olla edes alasarjassa vaan kuulun ennemminkin kortteliliigaan. Tässä kun näistä asioista keskustellaan, niin sehän on vaan hyvä jos porukalla on erilaisia mielipiteitä ja erilaista kokemusta ja tietotaitoa, ja sitä voi sitten kukin mutustella tykönään omista lähtökohdista.

Mut joo, mä olen tällainen oman tieni kulkija, joten tulen varmaankin hakemaan lisää inspiraatiota kirjoista ja netistä, ja haen sitä omaa kokemusta yrityksen ja erehdyksen kautta. Pikku hiljaa...

[MooM]

Mä luulisin, että tuollainen hiljentymisen hakeminen kuuluu moneen eri traditioon ja tulee kai jotenkin luonnostaan sellaisilla ryhmillä, joilla on luksus priorisoida sisäistä kehitystä. Mietin nyt siis ns. hyviä vanhoja aikoja, jolloin suurin osa porukasta teki fyysisytä työtä, söi, nai tai nukkui.

Luulisin, että esim munkeilla ne pitkät paikallaan rukouksessa vietetyt tunnit vievät parhaimmillaan samanlaiseen tilaanm vaikkei heillä varmaankaan ollut tietoa esimerkiksi aasialaisten vastaavista menetelmistä. Tietenkin rukouksessa on se jumala, jolle puhutaan, mutta aivojen kannalta sillä ei liene suurta eroa, jos rukous on joku toistuva matramainen lauseiden kokoelma.

Juu kyllä. Rukous tai mantra. Buddha patsas tai ristillä roikkuva jeesus. ei väliä. Erot ovat pinnallisia ja kulttuurisista eroista johtuvia. Mut tosiaan kyl ainakin omaan makuun buddhalaisessa perinteessä nuo metodit ja tietoisuuden luonteen kuvaus on selkeimmin esitetty.

Minun mielestäni Buddhalainen traditio voi avata kolmannen tien henkisyyteen.

Länsimainen traditio on joko kristinusko tai ateismi. Buddhalaisuus voi avata keskitien jossa yksilö ymmärtää että ihmisellä voi olla hengellisiä ja metafyysisiä kysymyksiä, jotka vaativat vastausta jota tiede ei anna. Ja joskus sellainen voi ponnahtaa ajatuksena ja kysymyksenä mieleen. Ja henkilö voi olla hämmennyksissä, ja kokea jopa kärsimystä ja sisäistä ristiriitaa. Aivan kuin olisi painostava pakko valita jotain, ja kumpikaan tie ei tunnu täysin luontevalta.
Mutta jos on tietty ymmärrys mielen luonteeseen, ei enää koe pakkoa uskonvalintaan. Ja jatkuva kamppailu uskon ja ateismin välillä päättyy. Ei ole tarvetta liittyä uskonlahkoon tai ryhtyä raivokkaaksi ateistiksi. Eikä kavahda enää metafyysisiä ajatelmiaan ja hengellisyyttään. Ajatukset ja ideat tulevat ja menevät.

Siis voi avata. En väitä että avaa.

Tarkoitat varmaan ateistilla tässä luonnontieteellistä maailmankuvaa ja tietoteoriaa, ja nimenomaan sen soveltamista metafysiikan (tms) ilmiöihin ja ideoihin? Luonnontieteellisesti suhtautuva varmasti on vähintään agnostinen teeman suhteen (lukeudun varmaan itsekin sellaisiin, vaikka aihe on kiinnostava). Määritelmällisestihän ateismi ei sulje pois buddhalaisuuden useimpia muotoja, vaikka usein ateistilla on muutenkin luonnontieteellinen maailmankuva.

[Naturalisti]

Olenko kokenut jotain "fiiliksiä" Zazeniä harrastaessani. Olen kokenut. Fiilis on ollut mukava kun harjoitus rullaa. Mieli ja keho tuntuvat olevan tasapainossa. Samalla tavalla kun lenkkeily tuntuu kivalta, kun se tuntuu kulkevan. Ja jälkeenpäin mieli tuntuu jäsentyneeltä ja rentoutuneelta. Joskus treeni taas on helvettiä. Ja jälkeenpäin on hämmentynyt ja uupunut olo.
Tällaistahan kaikenlaisten asioiden harjoitteleminen ja pinnistely yleensä on. Vai onko?

Minkälaisia kokemuksia teillä on omista harjoituksistanne?

Kuten olen todennut, en harrasta henkisiä harjoituksia enkä edes liikuntaa treenaus tarkoituksessa. Puuhailen ja liikun tavanomaisten päivittäisten askareiden ja harrastusten parissa. Mielen ja ruumiin harjoitukset tulevat siinä sivussa; tai ehkä liikkumisen määrää tulisi kyllä vähän lisätä.

Mutta sitten tuohon varsinaiseen asiaan. Voiko ajatella, että tuon kuvaamasi toiminnan tuloksena syntyy flow-tila; homma sujuu vaivattomasti (mitä ikinä se sitten onkaan). Tarvitaanko tähän mitään erityisiä harjoituksia? Eikö se riitä, että paneutuu täysillä itse asiaan?

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Flow

Katselin tuota flown määritelmää, ja se liittyy enemmän tekemiseen. Toki esim. japanilaiset meditoivat myös tekemisen kautta, ja jokin kiinalainen taiji harjoitus voi toimia myös tällaisen flow-tyyppisen meditaation lähteenä.

Mutta sepä tuossa meditaatiossa on, että se mielen hiljentäminen ei suju itsessään, jos siis pyritään keskittymään johonkin ja tunkemaan kaikki muut ajatukset syrjään. Mieli kun pyrkii luontaisesti siirtymään kohteesta toiseen.

Mutta sä voit kokeilla tuota ihan itsekin ilman että sun täytyy meditoida. Istut siinä tuolillasi, laitat silmät kiinni, ja ajattelet vaikkapa oranssia appelsiinia mielessäsi. Katsopa kuinka kauan pystyt keskittämään mielesi siihen appelsiiniin ilman että muut ajatukset pulppuavat mieleesi ja alkavat häiritsemään keskittymistäsi?!

Huomaat hyvin pian, että tuossa tilassa ei ole kysymys flowsta, joka sujuu kuin itsestään. Flowssa on kyse enemmänkin keskittyneestä uppoutumisesta siihen tekemiseen, ja se syntyy siis vuorovaikutuksessa ulkoisen maailman kanssa. Kun taas meditaatiossa pyritään sisäiseen rauhaan.

Joo, luulen ymmrtäväni tuo eron, mutta en näe ongelmaksi sitä, että ajatukset vaeltelevat rentouduttaessa, pikemminkin se on vain hyvä asia. Ongelmana sen sijaan pidän sitä, että ajatukset poukkoilevat sinne tänne mielleyhtymien perässä, kun pitäisi keskittyä johonkin konkreettiseen ongelmaan.

En ole varma onko "keinotekoisiin" kohteisiin keskittymis harjoituksista mitään hyötyä flow-tilan säilyttämiskyvyn kehittämisen kannalta. Onko olemassa nimenomaan juuri tähän tarkoitukseen kehitettyjä harjoituksia?

[Kohina]

Kyllä muuten on. Välillä kun kiireessä ei pyyhi persettä tarpeeksi hyvin niin joutuu kyllä kamppailemaan kutinan kanssa kun ei halua kaivaa persettä julkisella paikalla ja muutenkin sit on vaan kalsarit paskaset, niin joutuu välillä meditoimaan seisaalteenkin. Ihan beisik.

Tuo pulma poistuu, kunhan et kokonaan unohda siinä pöntön vieressä olevan pideesuihkun käyttöä.

Käytän sitä vain jos epäonnistun pyyhkimisessä.

[siili suhonen]

Mä luulisin, että tuollainen hiljentymisen hakeminen kuuluu moneen eri traditioon ja tulee kai jotenkin luonnostaan sellaisilla ryhmillä, joilla on luksus priorisoida sisäistä kehitystä. Mietin nyt siis ns. hyviä vanhoja aikoja, jolloin suurin osa porukasta teki fyysisytä työtä, söi, nai tai nukkui.

Luulisin, että esim munkeilla ne pitkät paikallaan rukouksessa vietetyt tunnit vievät parhaimmillaan samanlaiseen tilaanm vaikkei heillä varmaankaan ollut tietoa esimerkiksi aasialaisten vastaavista menetelmistä. Tietenkin rukouksessa on se jumala, jolle puhutaan, mutta aivojen kannalta sillä ei liene suurta eroa, jos rukous on joku toistuva matramainen lauseiden kokoelma.

Juu kyllä. Rukous tai mantra. Buddha patsas tai ristillä roikkuva jeesus. ei väliä. Erot ovat pinnallisia ja kulttuurisista eroista johtuvia. Mut tosiaan kyl ainakin omaan makuun buddhalaisessa perinteessä nuo metodit ja tietoisuuden luonteen kuvaus on selkeimmin esitetty.

Voi johtua siitä kristillisestä jumalasta, joka on esim mukeilla se syy tehdä hommaa? Kun rukous on puhetta jumalalle ja tapahtuu jumalan armosta, sinä ei saa liikaa korostaa sitä omaa osuutta eikä rakentaa siitä mitään tekniikkaa tai harjoitusta ihmisille?

Joo aika lailla näin ajattelen itsekin. Itselle asia ehkä parhaiten hahmottuu james joycen puhtaan taiteen ja esteettisen pidätyksen kautta kuten esitetty teoksessaan taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta.
The mind is arrested and raised above desire and loathing.”
Eli just niinkun sanot, se oma osuus veks tästä kokemuksesta.

Täs vielä viime vuosisadana suurimmalta myyttien ja mytologian tutkijalta joseph campbellilta kaunis kuvaus asiaintilasta.

Aesthetic Arrest

“We may dance toward it and away, achieve glimpses, and even dwell in its beauty for a time; yet few are those that have been confirmed in that knowledge of its ubiquity which antiquity called gnosis and the Orient calls bodhi: full awakening to the crystalline purity of the bed or ground of one’s own and yet the world’s true being. Like perfectly transparent crystal, it is there, yet as though not there; and all things, when seen through it, become luminous in its light”

Voi johtua siitä kristillisestä jumalasta, joka on esim mukeilla se syy tehdä hommaa?

Jumalan ideassa lienee myös se hyvä puolio että kun tuo jumala on jakamaton ja selittämätön niin se ei ole analysoitavissa eikä täten herätä mieltä märehtimään ja miettimään osien suhteita tai muuta vaan kaikki kaistanleveys käytetään tuohon puhtaaseen kokemiseen ilman ajattelun mukanaan tuomaa häiriötekijää. Kuvittelisin.

[siili suhonen]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Miksei voisi? Mindfulness on "vain" sitä, että keskittyy nykyhetkeen ja siihen, mitä on tekemässä. Olipa se hengittäminen, rusinoiden hidas syöminen tai melonta. "Vain" on lainausmerkeissä siksi, että mieli helposti ryntäilee ajassa eteen ja taakse ja moni tekeminen menee sinä sivussa, autopilotilla. Keksittyminen yhteen asiaan ja kuuntelemaan sitä, miltä tuntuu ja mitä tapahtuu, ei tosiaankaan ole helppoa.

Onhan tuolla yhteyksiä itämaisiin tekniikoihin, mutta ei se mitenkään edellytä mystiikkaa tai ulottuvuuksia. Jos niitä sieltä löytää, niin sen voi tulkita miten haluaa, esim. omana erikoisena aivotilana tai oikeasti erilaisena/puhtaana todellisuutena tms.

Niin on. Mindfulness on tuo itämainen tekniikka joka on toki muokkautunut kulttuurisiirrossa länkkäreille helpommin pureskeltavaan muotoon. Eikä siinä ole mitään väärää. Mitään mystiikkaa tuohon mukaa ei toki tarvita. Se olennainenhan on metodissa jota jokainen voi harjoittaa ja itse hyväksi tai huonoksi havaita riippumatta siitä haluaako lisäksi olettaa jälleensyntymiä tai muuta krumeluuria.

Miksi meidän siis ylipäätään tarvitsee puhua mistään "itämaisesta tekniikasta", kun kyse on hetkessä elämisestä. Keskitytään siis siihen, mitä ollaan tekemässä, eikä anneta ajatusten harhailla.

Ei tarvitse puhua missään nimessä. Tekeminenhä se on tärkeintä. Tai oleminen. Miten ikinä. Tietysti noihin itämaissa kehitettyihin tekniikoihin lienee hyvä vähän perehtyä kun ne tekniikat kuitenkin sieltä ovat lähtöisin. Että pääsee alkuun.
Onko sinulla joku erityinen syy ettet halua noista tekniikoista puhua?

Ei minulla mitään erityistä syytä ole, mutta en halua "tuotteistaa" mindfulnessia, eikä kyse suinkaan ole pelkästään itämaisesta tekniikasta.

Mitä? Mikä tuotteistaminen.

Tuotteistaminen on juuri sitä, kun päälle lätkäistään leima "sisältää itämaisia tekniikoita".

Painotuseroista enemmänkin kyse. ELi itämaisissa perinteissä painotus on vahvasti ollut tietoisuuden luonteen ymmärtämisessä ja moraalisessa kehityksessä kun taas länsimaiselssa invidulaistisia palkointoja painottavassa kultturissa painotetaan enemmän meditaation välittömiä hyötyjä harjoittajalleen, kuten stressin helpotttamista jne.

Eiköhän sitä itämaistakin meditaatiota harrasteta hyötymistarkoituksessa. Tuskin sitä on masokisminkaan takia harrastettu?

Ja tuokin on ihan helkutin hyvä homma ja kyllähän vähemmän stressaantunut mieli yleensä on myös kykyeneväisempi myötätuntoonkin eli tuo moraalinen aspekti seuraa kyllä siinä pinnan alla mukana.

Mikä ihmeen moraalinen aspekti? Ei meditaatioon sellaista liity.

Eikä toki ole kyse pelkästään itämaisesta tekniiikasta. Samaahan löytyy toki lähempääkin esim. kristillisistä perinteistä ja vaikkapa stooalaisuudesta(toki tekniikat varsionkin stooalaisuudessa eroavat mut tarkoitus aikapitkälti sama.

Kristillinen meditaatio taitaa olla ihan omaa keksintöäsi.

Tässä on kyse myös meditaation määritelmästä. Jos minä meditoin saunan lauteilla, ei minun tarvitse erikseen pähkäillä, onko siinä kyse jostain itämaisesta tekniikasta vaiko kristillisestä perinteestä, joka ei mielestäni siis edes liity asiaan mitenkään. Kyse on vähän samasta kuin se, kutsutaanko virttyneet verkkarit jalassa venyttelyä joogaksi, vai pitääkö silloin olla joogahousuihin pukeutunut ja pitääkö samalla hokea epämääräistä mantraa sitarmusiikin soidessa taustalla?

Hyvältä kuullostaa. Sanotaanhan että sauna on suomalaisen kirkko. Missään nimessä ei kannata pähkäillä itämaisia tekniikoita sen enempää kun verkkareitakaan siellä saunassa vaan valjastaa kaikki kaistanleveys puhtaaseen kokemiseen.

Kristillinen meditaatio taitaa olla ihan omaa keksintöäsi.

Google auttaa. Tuosta perehtymään niin ei tarvi minun keksintöjen varassa mennä
https://en.wikipedia.org/wiki/History_o ... meditation

Mikä ihmeen moraalinen aspekti? Ei meditaatioon sellaista liity.

Nimenomaan liittyy. Ainakin tuossa kammoksumassasi itämaisessa perinteessä jos kohta kristillisyydessäkin. Sehän on peräti ihan oleellinen osa buddhalaisuutta. Kaikkien kärsivien olentojen vapauttaminen kärsimyksestään. Ei se tuosta plajoa moraalisemmaksi enää mene. Avainsana:myötätunto, loving kindness.
Sillehän on muuten ihan oma meditattion alaljainsakin. Metta.
METTA MEDITATION

The practice of Metta meditation is a beautiful support to other awareness practices. One recites specific words and phrases evoking a "boundless warm-hearted feeling." The strength of this feeling is not limited to or by family, religion, or social class. We begin with our self and gradually extend the wish for well-being happiness to all beings
https://www.mettainstitute.org/mettameditation.html

[siili suhonen]

Aihetta liipaten. Onks tää sitä zazenia?
I am not your rolling wheels
I am the highway
I am not your carpet ride
I am the sky


Ikävä on cornellia. Hieno mies.

[ID10T]

Eikö edes mindfulness-harjoituksia voi suorittaa tehokkaasti vajoamatta tähän mystiseen ulottuvuuteen? Miten sen ajatellaan valtavirran oppien mukaan liittyvän tähän tieteen tutkimaan materiaaliseen todellisuuteen?

Miksei voisi? Mindfulness on "vain" sitä, että keskittyy nykyhetkeen ja siihen, mitä on tekemässä. Olipa se hengittäminen, rusinoiden hidas syöminen tai melonta. "Vain" on lainausmerkeissä siksi, että mieli helposti ryntäilee ajassa eteen ja taakse ja moni tekeminen menee sinä sivussa, autopilotilla. Keksittyminen yhteen asiaan ja kuuntelemaan sitä, miltä tuntuu ja mitä tapahtuu, ei tosiaankaan ole helppoa.

Onhan tuolla yhteyksiä itämaisiin tekniikoihin, mutta ei se mitenkään edellytä mystiikkaa tai ulottuvuuksia. Jos niitä sieltä löytää, niin sen voi tulkita miten haluaa, esim. omana erikoisena aivotilana tai oikeasti erilaisena/puhtaana todellisuutena tms.

Niin on. Mindfulness on tuo itämainen tekniikka joka on toki muokkautunut kulttuurisiirrossa länkkäreille helpommin pureskeltavaan muotoon. Eikä siinä ole mitään väärää. Mitään mystiikkaa tuohon mukaa ei toki tarvita. Se olennainenhan on metodissa jota jokainen voi harjoittaa ja itse hyväksi tai huonoksi havaita riippumatta siitä haluaako lisäksi olettaa jälleensyntymiä tai muuta krumeluuria.

Miksi meidän siis ylipäätään tarvitsee puhua mistään "itämaisesta tekniikasta", kun kyse on hetkessä elämisestä. Keskitytään siis siihen, mitä ollaan tekemässä, eikä anneta ajatusten harhailla.

Ei tarvitse puhua missään nimessä. Tekeminenhä se on tärkeintä. Tai oleminen. Miten ikinä. Tietysti noihin itämaissa kehitettyihin tekniikoihin lienee hyvä vähän perehtyä kun ne tekniikat kuitenkin sieltä ovat lähtöisin. Että pääsee alkuun.
Onko sinulla joku erityinen syy ettet halua noista tekniikoista puhua?

Ei minulla mitään erityistä syytä ole, mutta en halua "tuotteistaa" mindfulnessia, eikä kyse suinkaan ole pelkästään itämaisesta tekniikasta.

Mitä? Mikä tuotteistaminen.

Tuotteistaminen on juuri sitä, kun päälle lätkäistään leima "sisältää itämaisia tekniikoita".

Painotuseroista enemmänkin kyse. ELi itämaisissa perinteissä painotus on vahvasti ollut tietoisuuden luonteen ymmärtämisessä ja moraalisessa kehityksessä kun taas länsimaiselssa invidulaistisia palkointoja painottavassa kultturissa painotetaan enemmän meditaation välittömiä hyötyjä harjoittajalleen, kuten stressin helpotttamista jne.

Eiköhän sitä itämaistakin meditaatiota harrasteta hyötymistarkoituksessa. Tuskin sitä on masokisminkaan takia harrastettu?

Ja tuokin on ihan helkutin hyvä homma ja kyllähän vähemmän stressaantunut mieli yleensä on myös kykyeneväisempi myötätuntoonkin eli tuo moraalinen aspekti seuraa kyllä siinä pinnan alla mukana.

Mikä ihmeen moraalinen aspekti? Ei meditaatioon sellaista liity.

Eikä toki ole kyse pelkästään itämaisesta tekniiikasta. Samaahan löytyy toki lähempääkin esim. kristillisistä perinteistä ja vaikkapa stooalaisuudesta(toki tekniikat varsionkin stooalaisuudessa eroavat mut tarkoitus aikapitkälti sama.

Kristillinen meditaatio taitaa olla ihan omaa keksintöäsi.

Tässä on kyse myös meditaation määritelmästä. Jos minä meditoin saunan lauteilla, ei minun tarvitse erikseen pähkäillä, onko siinä kyse jostain itämaisesta tekniikasta vaiko kristillisestä perinteestä, joka ei mielestäni siis edes liity asiaan mitenkään. Kyse on vähän samasta kuin se, kutsutaanko virttyneet verkkarit jalassa venyttelyä joogaksi, vai pitääkö silloin olla joogahousuihin pukeutunut ja pitääkö samalla hokea epämääräistä mantraa sitarmusiikin soidessa taustalla?

Mikä ihmeen moraalinen aspekti? Ei meditaatioon sellaista liity.

Nimenomaan liittyy. Ainakin tuossa kammoksumassasi itämaisessa perinteessä jos kohta kristillisyydessäkin. Sehän on peräti ihan oleellinen osa buddhalaisuutta. Kaikkien kärsivien olentojen vapauttaminen kärsimyksestään. Ei se tuosta plajoa moraalisemmaksi enää mene. Avainsana:myötätunto, loving kindness.
Sillehän on muuten ihan oma meditattion alaljainsakin. Metta.
METTA MEDITATION

The practice of Metta meditation is a beautiful support to other awareness practices. One recites specific words and phrases evoking a "boundless warm-hearted feeling." The strength of this feeling is not limited to or by family, religion, or social class. We begin with our self and gradually extend the wish for well-being happiness to all beings
https://www.mettainstitute.org/mettameditation.html

Ei meditaatioon suoranaisesti liity mitään moraalista aspektia, vaikka se metta -meditaatioon liittyisikin. Meditaatio on määritelmällisesti harjoitus, jossa yksilö kehittää sisäänpäin kääntyneen itsetarkkailun muodossa omaa mieltänsä, tai harjoittaa erilaisten tietoisuuden tilojen saavuttamista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meditaatio

Näiden tietoisuuden tilojen saavuttamiseen on sitten erilaisia keinoja, joilla saattaa olla moraalisia aspekteja. Kaikki lapiotkaan eivät ole puuvartisia, vaikka niillä kaikilla on kutakuinkin sama käyttötarkoitus.

[Naturalisti]

Mä luulisin, että tuollainen hiljentymisen hakeminen kuuluu moneen eri traditioon ja tulee kai jotenkin luonnostaan sellaisilla ryhmillä, joilla on luksus priorisoida sisäistä kehitystä. Mietin nyt siis ns. hyviä vanhoja aikoja, jolloin suurin osa porukasta teki fyysisytä työtä, söi, nai tai nukkui.

Luulisin, että esim munkeilla ne pitkät paikallaan rukouksessa vietetyt tunnit vievät parhaimmillaan samanlaiseen tilaanm vaikkei heillä varmaankaan ollut tietoa esimerkiksi aasialaisten vastaavista menetelmistä. Tietenkin rukouksessa on se jumala, jolle puhutaan, mutta aivojen kannalta sillä ei liene suurta eroa, jos rukous on joku toistuva matramainen lauseiden kokoelma.

Juu kyllä. Rukous tai mantra. Buddha patsas tai ristillä roikkuva jeesus. ei väliä. Erot ovat pinnallisia ja kulttuurisista eroista johtuvia. Mut tosiaan kyl ainakin omaan makuun buddhalaisessa perinteessä nuo metodit ja tietoisuuden luonteen kuvaus on selkeimmin esitetty.

Minun mielestäni Buddhalainen traditio voi avata kolmannen tien henkisyyteen.

Länsimainen traditio on joko kristinusko tai ateismi. Buddhalaisuus voi avata keskitien jossa yksilö ymmärtää että ihmisellä voi olla hengellisiä ja metafyysisiä kysymyksiä, jotka vaativat vastausta jota tiede ei anna. Ja joskus sellainen voi ponnahtaa ajatuksena ja kysymyksenä mieleen. Ja henkilö voi olla hämmennyksissä, ja kokea jopa kärsimystä ja sisäistä ristiriitaa. Aivan kuin olisi painostava pakko valita jotain, ja kumpikaan tie ei tunnu täysin luontevalta.
Mutta jos on tietty ymmärrys mielen luonteeseen, ei enää koe pakkoa uskonvalintaan. Ja jatkuva kamppailu uskon ja ateismin välillä päättyy. Ei ole tarvetta liittyä uskonlahkoon tai ryhtyä raivokkaaksi ateistiksi. Eikä kavahda enää metafyysisiä ajatelmiaan ja hengellisyyttään. Ajatukset ja ideat tulevat ja menevät.

Siis voi avata. En väitä että avaa.

Analysoitko vähän pidemmälle tuota kolmatta tietä?

[Purdue]

Tuli tässä sellaistakin mieleen, että voisiko tätä meditaatiota ja ylipäätään mielen hallintaa ja siihen liittyviä tekniikoita lähestyä laajemminkin?

Meditaation muotoja on ainakin:
- Mindfulness meditation eli tietoinen läsnäolo
- Concentration meditation eli keskittyminen
- Moving forms of meditation eli liikkeeseen ja tekemiseen perustuva meditaatio
- Contemplative meditation eli analyyttinen tietoinen pohdinta

Ja itseäni kiinnostaisi itse asiassa kaikkiin näihin neljään eri perustyyppiin liittyvät tekniikat.

Onko porukalla esim. kokemuksia kontemplatiivisen meditaation tekniikoista? Enkä tarkoita tässä uskonnollista kontemplaatiota vaan eräänlaista oman elämän introspektiota. Ehkäpä ei kuitenkaan ihan psykoanalyysiä.

[Purdue]

Tulipa tästä kontemplatiivisesta elikkä pohdiskelevasta meditaatiosta mieleen vielä sellaista, että kun buddhalainen meditaatio lähtee siitä, että Minää (Self) ei ole taikka se on harhaa, ja kiinnittyminen mieleen ja sen liikkeisiin on kaiken kärsimyksen perusta, ja tämän kaiken ymmärtäminen ja siitä vapautuminen on se päämäärä, niin voisiko asian ajatella toisinkin?

Jos lähdetään siitä että tuo buddhalainen on Minän negatiivinen tulkinta, jonka mukaan minä on kaiken kärsimyksen perusta ja harhaa. Mikä olisi tämän vastakohta, eli se positiivinen tulkinta?


Jos lähdetään siitä, että mielessä on vain Ego prosessi, joka tekee päätöksiä, harkitsee, ajattelee, ja ylipäätänsä reagoi ulkomaailmaan ja toimii siinä, niin Minä (Self) ei ole mielen prosessi lainkaan, vaan tuon Egon minätulkinta. Ego siis harrastaa introspektiota eli itsetutkiskelua kun se tekee päätöksiä, harkitsee, ajattelee, ja reagoi ulkomaailman tapahtumiin.

Tuo Egon minätulkinta perustuu erilaisiin evaluaatioihin, joita Ego itsestään tekee, ja nämä evaluaatiot perustuvat Egon omaan historiaan sekä vuorovaikutukseen ympäristönsä kanssa. Minä on siis se Egon minäkuva, joka yhdistää menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden Egon mielen prosessissa.

Tällä Minäkuvalla on kolme aspektia. Ensinnäkin on faktuaalinen aspekti, jonka puitteissa Ego on luonut itsestään faktoja: nämä faktat ovat Egon itsensä käsittämä henkilöhistoria, eli tapahtumamuisti, joka Egolla on itsestään.

Toisekseen Egolla on persoonallisuus eli hedoninen evaluaatio itsestään: mistä tykkään ja mistä en, missä olen hyvä ja missä en, millaisia tunteita asiat minussa herättävät. Tämä puoli Minästä siis kuvastaa Egon suhdetta asioihin ja objekteihin. Persoonallisuus kertoo siis Egosta itsestään sekä siitä millainen suhde hänellä on maailman asioihin ja objekteihin.

Kolmannekseen Egolla on sosiaalinen Minä, ja se kuvastaa Egon käsitystä hänen sosiaalisista suhteistaan, ja sitä millainen hän on ihmisten kanssa. Siihen kuuluu Egon status positiot (kuten veli, opettaja, oppilas, myyjä) sekä näihin liittyvät status identiteetit eli Egon kyky omaksua nuo positiot ja ilmentää niitä käytännön tilanteissa erilaisten rooliperformanssien kautta. Eli tämä on Egon sosiaalinen identiteetti.


Ja jos ajatellaan asioita länsimaisesta näkökulmasta, niin tuo positiivinen Minäkäsitys poikkeaa buddhalaisesta Minäkäsityksestä siinä, että Minää ei pidetä pelkästään kärsimyksen lähteenä ja syynä, vaan sinä voimavarana jonka avulla Ego suunnistaa ja vuorovaikuttaa tässä maailmassa.

Tällöin meditatiivisten kontemplaatioharjoitusten tulisi olla siis sellaisia, että meditoiva Ego ymmärtää nuo Minän kolme ulottuvuutta ja sitä kuinka ne ilmenevät hänen mielessään ja käyttäytymisessään. Eli päämääränä on realistisen ja positiivisen Minäkuvan ylläpitäminen, joka auttaa Egoa navigoimaan elämän karikoissa, ja menestymään siis elämässään.

Elikkä yllä on mun käsitys Minästä. Se poikkeaa oleellisesti buddhalaisesta käsityksestä siinä, että se tunnistaa Minän sekä negatiiviset että positiiviset aspektit, ja pyrkii löytämään sellaisen itseymmärryksen, jonka avulla negatiiviset aspektit minimoidaan, ja toisaalta positiiviset aspektit maksimoidaan.

Tuossa kaikessa olisi mun mielestä se ydin, joka kontemplatiiviseen meditaatioon kuuluu.

[Zeneka]

Tulipa tästä kontemplatiivisesta elikkä pohdiskelevasta meditaatiosta mieleen vielä sellaista, että kun buddhalainen meditaatio lähtee siitä, että Minää (Self) ei ole taikka se on harhaa, ja kiinnittyminen mieleen ja sen liikkeisiin on kaiken kärsimyksen perusta, ja tämän kaiken ymmärtäminen ja siitä vapautuminen on se päämäärä, niin voisiko asian ajatella toisinkin?

Jos lähdetään siitä että tuo buddhalainen on Minän negatiivinen tulkinta, jonka mukaan minä on kaiken kärsimyksen perusta ja harhaa. Mikä olisi tämän vastakohta, eli se positiivinen tulkinta?

"Buddhalaisuuden tärkein opetus on, että elämässä on kärsimystä (paalin kielen dukkha) tai se on epätyydyttävää, eivätkä ohimenevät asiat voi tuottaa todellista onnea. Tästä huolimatta buddhalaisuus ei ole pessimistinen uskonto, sillä kärsimyksestä voi myös vapautua. Buddhan neljän jalon totuuden mukaan kärsimystä on (ensimmäinen totuus), mutta sillä on syy eli janoaminen sekä tietämättömyys (toinen totuus), se voidaan lopettaa pääsemällä irti sen syistä ja valaistumalla (kolmas totuus), ja on olemassa tapa saada se loppumaan: jalo kahdeksanosainen polku (neljäs totuus). Buddhalaisuuden keskeinen päämäärä on valaistuminen eli nirvana, joka nähdään kaiken kärsimyksen loppuna. Valaistumisen voi saavuttaa kehittämällä jaloa kahdeksanosaista polkua, joka jakaantuu kolmeen pääosaan: hyveen, keskittymisen ja viisauden kehittämiseen. Valaistunut tajuaa olemassaolon perimmäisen luonteen eikä siksi enää takerru maailmaan. Näin hänen takertumisensa lakkaa, ja sen myötä myös kärsimys."

Buddhalaisuus on syntynyt kurjuudesta ja surkeudesta: Kun elämä on raatamista, ollaan köyhiä ja iloja ei paljon ole, niin tehdään nautinnon kieltämisestä ja kärsimyksestä hyvä ja elämän tarkoitus!

Mutta itse aiheeseen eli Meditaatioon! <

Olin joskus nuorena aikuisena helsingin yliopiston joogakurssilla Helsinginkadun uimahallin vieressä jossain tatamilla päällystetyssä hallissa missä soi silloinen new age musiikki. Siihen joogaan kuului myös meditaatio lopuksi. Muistan kuinka koin kehon osat varpaissa ja sormissa ja miten veri kiersi niissä. Miten hermot ja verisuonetkin tulivat osaksi tietoisuutta. Lihaksetkin alkoivat ensin nytkähtelemään ja sitten rentoutumaan tuon prosessin aikana jossa ensin mietittiin pikkurilliä, sitten sormia ja miten siitä koko kehon kautta päädyttiin pikkuvarpaaseen ja muihin varpaisiin. Se oli mahtava kokemus. Ratikkapysäkillä odottaessani mennäkseni kotiin olin toisenlaisessa mielentilassa! En voi verrata pilvessä oloon mutta jotain samaa siinä oli. Ajatus oli erkaantunut arkimaailman tylsyydestä ja huolista ja tunsin olevani vapaa vailla huolia.

En pääse enää tuohon tilaan enää vaikka olen yrittänyt meditoida. Pientä rauhoittumista tapahtuu, mutta en tunne enää kun veri kiertää vaikka siinä pikkuvarpaassani kun siihen keskityn!

Onko suosituksia hyvistä meditaatio kursseista tai opetuksista pääkaupunkiseudulla?

[Naturalisti]

Onko kärsimyksen korostus masokismia? Näin vastaa Copilot

Filosofioiden ja uskontojen suhde kärsimykseen ja sen ylittämiseen on monitahoinen aihe, joka on herättänyt paljon keskustelua ja tutkimusta. Masokismin näkökulmasta tarkasteltuna, jotkut tutkijat ovat pohtineet, voivatko tietyt kärsimystä korostavat ja siitä eroon pyrkivät filosofiat ja uskonnot sisältää elementtejä, jotka muistuttavat masokistisia taipumuksia tai itseaiheutettua kärsimystä henkisen kasvun tai puhdistautumisen välineenä.

Esimerkiksi buddhalaisuudessa kärsimyksen tunnistaminen ja siitä vapautuminen ovat keskeisiä teemoja. Kärsimyksen nähdään johtuvan halusta ja kiintymyksestä, ja sen voittaminen vaatii henkilökohtaista työtä ja itsetutkiskelua. Tämä prosessi voi vaikuttaa ulkopuolisen silmin itseruoskinnalta, mutta sen tavoitteena on lopulta vapautuminen kärsimyksestä.

Kristinuskossa kärsimyksen teema on myös läsnä, erityisesti Jeesuksen kärsimyksen ja ristinkuoleman kautta, joka symboloi uhrautumista ja lunastusta. Joissakin kristillisissä perinteissä kärsimystä saatetaan pitää hengellisenä harjoituksena tai kehityksen välineenä.

On tärkeää huomata, että vaikka nämä uskonnolliset ja filosofiset järjestelmät saattavat korostaa kärsimyksen merkitystä, ne eivät välttämättä kannusta masokistiseen käytökseen. Sen sijaan ne tarjoavat usein keinoja ja opetuksia kärsimyksen ymmärtämiseksi ja sen ylittämiseksi.

Itsesuggerointi, masokistiset tuntemukset ja niiden aiheuttama riippuvuus ovat psykologisia ilmiöitä, jotka voivat ilmetä monissa elämänalueissa, eivätkä ne rajoitu vain uskonnollisiin tai filosofisiin konteksteihin. Kärsimyksen korostaminen ja siitä eroon pyrkiminen uskonnoissa ja filosofioissa voivat olla monimutkaisia ja syvällisiä prosesseja, jotka liittyvät ihmisen henkiseen kasvuun ja itsetuntemukseen.

Tutkimuksissa on havaittu, että uskonnon rooli voi olla merkittävä esimerkiksi saattohoidossa, ja terveydenhuollon ammattilaisten on oltava tietoisia potilaan uskonnollisesta vakaumuksesta korkealaatuisen hoidon toteuttamiseksi¹. Uskonnot määrittelevät elämän pyhänä ja kuoleman reittinä iankaikkiseen elämään, mikä voi tuoda lisähaasteita saattohoidolle¹.

Uskontolukutaito auttaa ymmärtämään uskontoja ja niiden vivahteita sekä niiden vaikutusta yhteiskunnassa². Suomalaisessa uskontokulttuurissa on perinteisesti ollut vahva sidos omaan uskonnolliseen perintöön, vaikka käytännön sidos uskonnonharjoitukseen on ollut heikko².

Näiden näkökulmien valossa on selvää, että uskonnot ja filosofiat tarjoavat monipuolisia tapoja käsitellä kärsimystä, ja niiden tutkiminen masokismin näkökulmasta voi avata uusia ymmärryksen ulottuvuuksia. Kuitenkin on tärkeää lähestyä aihetta kunnioittavasti ja moniulotteisesti, ottaen huomioon uskontojen ja filosofioiden rikkaat perinteet ja niiden tarjoamat henkisen kasvun väylät.

Lähde: Keskustelu Bingin kanssa, 27.4.2024
(1) SAATTOHOITO VIIDEN USKONNON NÄKÖKULMASTA - Theseus. https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sequence=1.
(2) Uskontolukutaito ja uskonnon rooli globalisoituvassa maailmassa. https://dialogi.diak.fi/2020/02/12/usko ... aailmassa/.
(3) Uskonnonfilosofia | filosofia.fi. https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/uskonnonfilosofia.