Mielen kontrolli

[Naturalisti]

Tulipa tästä kontemplatiivisesta elikkä pohdiskelevasta meditaatiosta mieleen vielä sellaista, että kun buddhalainen meditaatio lähtee siitä, että Minää (Self) ei ole taikka se on harhaa, ja kiinnittyminen mieleen ja sen liikkeisiin on kaiken kärsimyksen perusta, ja tämän kaiken ymmärtäminen ja siitä vapautuminen on se päämäärä, niin voisiko asian ajatella toisinkin?

Minun ymmärrykseni mukaan näin ei ole. Vaan minä ja ego on oiva työkalu että pystyt operoimaan maailmassa. Samoin kuin lyhytkestoinen muisti tai kuuloaisti. En ole ainakaan itse kohdannut opetusta, jossa mikään ihmisen aivojen prosesseista itsessään, leimattaisiin kärsimyksen lähteeksi.
Kärsimys syntyy siitä, kun ajatellaan että "olen minä" tai "minä olen ego".
Tai että "ego on paha, se pitää hiljentää".
Avain on ymmärrys ja etäisyyden ottaminen egoon ja minään.

Kyse on perspektiivin muuttamisesta ei asenteen. Kärsimys syntyy omana käsitykseni mukaan väärinkäsityksestä ja vääristä tulkinnoista, ei itse mielen toiminnan perusluonteesta.

Voitko täsmentää miten ajattelusi voidaan suhteuttaa Purduen tässä esittämiin näkemyksiin?

viewtopic.php?p=207806#p207806

Sanot: "Kyse on perspektiivin muuttamisesta ei asenteen. " Voiko tämän tulkita niin, että mieli (ego) on ja pysyy aktiivisena toimijana ja perspektiivin muutos tarkoittaisi minäkuvan muutosta niin, että se puhdistetaan egoistisista aineksista?

[Naturalisti]

Tulipa tästä kontemplatiivisesta elikkä pohdiskelevasta meditaatiosta mieleen vielä sellaista, että kun buddhalainen meditaatio lähtee siitä, että Minää (Self) ei ole taikka se on harhaa, ja kiinnittyminen mieleen ja sen liikkeisiin on kaiken kärsimyksen perusta, ja tämän kaiken ymmärtäminen ja siitä vapautuminen on se päämäärä, niin voisiko asian ajatella toisinkin?

Minun ymmärrykseni mukaan näin ei ole. Vaan minä ja ego on oiva työkalu että pystyt operoimaan maailmassa. Samoin kuin lyhytkestoinen muisti tai kuuloaisti. En ole ainakaan itse kohdannut opetusta, jossa mikään ihmisen aivojen prosesseista itsessään, leimattaisiin kärsimyksen lähteeksi.
Kärsimys syntyy siitä, kun ajatellaan että "olen minä" tai "minä olen ego".
Tai että "ego on paha, se pitää hiljentää".
Avain on ymmärrys ja etäisyyden ottaminen egoon ja minään.

Kyse on perspektiivin muuttamisesta ei asenteen. Kärsimys syntyy omana käsitykseni mukaan väärinkäsityksestä ja vääristä tulkinnoista, ei itse mielen toiminnan perusluonteesta.

Voitko täsmentää miten ajattelusi voidaan suhteuttaa Purduen tässä esittämiin näkemyksiin?

viewtopic.php?p=207806#p207806

Sanot: "Kyse on perspektiivin muuttamisesta ei asenteen. " Voiko tämän tulkita niin, että mieli (ego) on ja pysyy aktiivisena toimijana ja perspektiivin muutos tarkoittaisi minäkuvan muutosta niin, että se puhdistetaan egoistisista aineksista?

Olisiko Naturalisti aika pitää taukoa aiheesta? Vaadit täällä vastauksia 26.4. (2 viikkoa sitten), joidenkin toisten tekemiin pitkiin kommentteihin ja keskusteluihin.
Kysyttäessä miksi, et itse vaivaudu edes vastamaan, vaan leikit halventavia emoji-leikkejä.
Tällä tavoin et ainakaan saa ketään kiinnostumaan keskustelusta kanssasi.

Kysyin tästä asiasta ihan aidosti kiinnostuneena, kun tässä tuumiskellen kertailin mitä asiasta on jo sanottu. Sinä tietysti vastaat, jos haluat. En minä mitään vaadi.

Sanoit: "Kysyttäessä miksi, et itse vaivaudu edes vastamaan, vaan leikit halventavia emoji-leikkejä."

Mihin en ole vastannut ja mihin viittaat "halventavilla emoji-leikkeillä"?

Olen nyt kertakaikkiaan ymmälläni. Tässä on täytynyt syntyä valitettava väärinkäsitys. Pyrkimykseni on ymmärtää erilaisia ajattelutapoja; ei halventaa niiden ajattelijoita!

Tietysti, kun ryhtyy keskusteluun todellisuuden perimmäistä kysymyksistä, asettuu samalla myös alttiiksi kritiikille, joka voi myös kyseenalaistaa oman maailmankuvan perusteita. Niistäkin on voitava rationaalisesti keskustella pitämättä asiallisia kysymyksiä oman maailmankuvansa loukkauksina.

[Naturalisti]

Tulipa tästä kontemplatiivisesta elikkä pohdiskelevasta meditaatiosta mieleen vielä sellaista, että kun buddhalainen meditaatio lähtee siitä, että Minää (Self) ei ole taikka se on harhaa, ja kiinnittyminen mieleen ja sen liikkeisiin on kaiken kärsimyksen perusta, ja tämän kaiken ymmärtäminen ja siitä vapautuminen on se päämäärä, niin voisiko asian ajatella toisinkin?

Minun ymmärrykseni mukaan näin ei ole. Vaan minä ja ego on oiva työkalu että pystyt operoimaan maailmassa. Samoin kuin lyhytkestoinen muisti tai kuuloaisti. En ole ainakaan itse kohdannut opetusta, jossa mikään ihmisen aivojen prosesseista itsessään, leimattaisiin kärsimyksen lähteeksi.
Kärsimys syntyy siitä, kun ajatellaan että "olen minä" tai "minä olen ego".
Tai että "ego on paha, se pitää hiljentää".
Avain on ymmärrys ja etäisyyden ottaminen egoon ja minään.

Kyse on perspektiivin muuttamisesta ei asenteen. Kärsimys syntyy omana käsitykseni mukaan väärinkäsityksestä ja vääristä tulkinnoista, ei itse mielen toiminnan perusluonteesta.

Voitko täsmentää miten ajattelusi voidaan suhteuttaa Purduen tässä esittämiin näkemyksiin?

viewtopic.php?p=207806#p207806

Sanot: "Kyse on perspektiivin muuttamisesta ei asenteen. " Voiko tämän tulkita niin, että mieli (ego) on ja pysyy aktiivisena toimijana ja perspektiivin muutos tarkoittaisi minäkuvan muutosta niin, että se puhdistetaan egoistisista aineksista?

Olisiko Naturalisti aika pitää taukoa aiheesta? Vaadit täällä vastauksia 26.4. (2 viikkoa sitten), joidenkin toisten tekemiin pitkiin kommentteihin ja keskusteluihin.
Kysyttäessä miksi, et itse vaivaudu edes vastamaan, vaan leikit halventavia emoji-leikkejä.
Tällä tavoin et ainakaan saa ketään kiinnostumaan keskustelusta kanssasi.

Kysyin tästä asiasta ihan aidosti kiinnostuneena, kun tässä tuumiskellen kertailin mitä asiasta on jo sanottu. Sinä tietysti vastaat, jos haluat. En minä mitään vaadi.

Sanoit: "Kysyttäessä miksi, et itse vaivaudu edes vastamaan, vaan leikit halventavia emoji-leikkejä."

Mihin en ole vastannut ja mihin viittaat "halventavilla emoji-leikkeillä"?

Olen nyt kertakaikkiaan ymmälläni. Tässä on täytynyt syntyä valitettava väärinkäsitys. Pyrkimykseni on ymmärtää erilaisia ajattelutapoja; ei halventaa niiden ajattelijoita!

Tietysti, kun ryhtyy keskusteluun todellisuuden perimmäistä kysymyksistä, asettuu samalla myös alttiiksi kritiikille, joka voi myös kyseenalaistaa oman maailmankuvan perusteita. Niistäkin on voitava rationaalisesti keskustella pitämättä asiallisia kysymyksiä oman maailmankuvansa loukkauksina.

No, nyt löysin tuon hämmennystä aiheuttaneen kommentin.
viewtopic.php?p=211471#p211471

Vastasit minun asialliseen kysymykseeni yhdellä sanalla: Miksi? Millä muulla reaktiolla olisin voinut ilmaista kummastukseni? Eikö käyttämäni emoji ilmaise kummastusta?

Vastaan nyt tuohon yksisanaiseen kysymykseesi myös sanallisesti. Pyysin ihan vain silkasta uteliaisuuttani sinua kommentoimaan tuota asiaa, jotta ymmärtäisin kuinka sinä siitä asiasta ajattelet.

Eikö tämän keskustelun varsinainen tarkoitus ole lisätä keskinäistä ymmärrystä pyrkimättä kuitenkaan käännyttämään toisiamme tai voittamaan väittelyä retorisesti.

[Naturalisti]

No, minä jatkoin ystävällisen neuvon opastamana keskustelua Copilotin kanssa. Tässä on pari vastausta, jotka kuvaavat saavuttamaamme konsensusta. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä kritisoitavaa muut ketjun keskustelijat näissä vastauksissa mahdollisesti havaitsevat.

Tietoisuus (awareness) ja tajunta (consciousness) ovat läheisesti liittyviä käsitteitä, mutta niillä on hienoisia eroja.
Tietoisuus viittaa kykyyn olla tietoinen ympäristöstä tai tilanteesta. Se on usein yhteydessä huomioon ja havaintoon, ja se voi olla sekä kapea että laaja. Esimerkiksi, kun keskityt syvästi tehtävään, tietoisuutesi on kapea ja et ehkä huomaa taustalla olevia ääniä. Toisaalta, kun et keskity mihinkään erityiseen, voit laajentaa tietoisuuttasi sisältämään monia asioita samanaikaisesti¹.

Tajunta taas on monimutkaisempi ja kattavampi käsite, joka sisältää tietoisuuden lisäksi myös kokemuksen, ajattelun ja tuntemisen. Tajunta on aina jostakin, se on suhteessa sen sisältöön ja se voi muuttua. Tajunnan voi nähdä sisäisenä kokemuksena, joka sisältää tietoisuuden lisäksi myös tiedostamattomat prosessit².

Tiivistetysti, tietoisuus on usein se, mitä havaitsemme tai mistä olemme tietoisia, kun taas tajunta on laajempi kokemus, joka sisältää tietoisuuden ja paljon muuta. Tietoisuus voi olla ilman tajuntaa, kuten syvässä unessa, mutta tajunta ei voi olla ilman tietoisuutta¹².

Lähde: Keskustelu Bingin kanssa, 11.5.2024
(1) The Difference Between Consciousness and Awareness. https://mindfulled.com/the-difference-b ... awareness/.
(2) Are Consciousness and Awareness the Same?. https://scienceandnonduality.com/articl ... -the-same/.
(3) What are the differences between sentience, consciousness and awareness?. https://philosophy.stackexchange.com/qu ... -awareness.

Kyllä, on mahdollista käyttää termejä "tietoisuus" ja "tajunta" kuvaamallasi tavalla. Tässä yhteydessä:

- Mielen olemassaolo voidaan nähdä aivojen neuraalisten prosessien toimintana, jotka tuottavat jatkuvan virtauksen sisäisiä ja ulkoisia kokemuksia. Tämä virtaus heijastaa todellisuuden dynaamisia representaatioita, jotka ovat peräisin sekä aistihavainnoista että sisäisistä mentaalisista tapahtumista.

- Tietoisuus viittaa tämän mielenvirran kokemiseen. Se on kyky havaita ja olla tietoinen näistä kokemuksista. Tietoisuus on siis se tila, jossa mieli on aktiivisesti tietoinen ympäröivästä maailmasta ja omista sisäisistä tiloistaan.

- Tajunta puolestaan liittyy tietoisuuden ohella mielenvirran emotionaaliseen ja kognitiiviseen ohjailuun. Se sisältää ajatteluprosessit, jotka mahdollistavat kokemusten tulkinnan, arvioinnin ja niihin reagoimisen. Tajunta käsittää siis sekä tietoiset että tiedostamattomat mentaaliset prosessit, jotka ohjaavat käyttäytymistämme ja kokemuksiamme.

Näin ollen, tietoisuus ja tajunta ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa, mutta ne edustavat eri aspekteja mielen toiminnasta. Tietoisuus on enemmän hetkellistä kokemusta, kun taas tajunta on laajempi ja syvällisempi, sisältäen myös ne prosessit, jotka muokkaavat ja ohjaavat tätä kokemusta. Tämä on yksi tapa ymmärtää näitä monimutkaisia käsitteitä, ja eri tieteenaloilla voi olla omia määritelmiään ja näkemyksiään niiden käytöstä.