Oodi puulle

[Kissatäti]

Tänne saa laittaa juttuja aiheena puu.

"Vanha" puu:
- imee noin 22 kg hiilidioksidia vuodessa ja tuottaa riittävästi happea kahdelle ihmiselle.
- vakauttaa maaperän ja ehkäisee eroosiota. Juuret lisäävät vettä maaperässä.
- heijastaa ja imee osan auringonvalosta, joka auttaa viilentämään ympäristöä. Yksittäisellä puulla voi olla kymmenen ilmastointilaitteen viilentävä vaikutus.
- se edistää pilvien muodostumista ja siten vaikuttaa myönteisesti paikalliseen mikroilmastoon ja sateeseen.
- maahan putoavat lehdet hajotetaan ja toimivat maaperän rehuna. Se edistää maaperän hedelmällisyyttä ja tukee muiden kasvien kasvua.
- imee pölyä ja saasteita kuten typpioksidia ja rikkidioksidia, mikä parantaa ilmanlaatua
- tarjota elinympäristöjä ja ruokaa erilaisille eläimille, myös linnuille, hyönteisille ja jyrsijöille, ja edistää siten biologista monimuotoisuutta.
- toimii luonnollisena ääni- ja näköesteenä, joka on erityisen suotuisa kaupunkialueilla.
- suojaa tuulelta ja kylmältä.
- vähentää stressiä, parantaa mielenterveyttä.
- on kaunis aarre.

[Kissatäti]

Kaiken tuon hyvän lisäksi vanhan männyn kuutiometrissä on noin 1200 kiloa hiilidioksidia kiinteässä muodossa. Jos sitä ei polta (jolloin hiilidioksidi palaa ilmaan) vaan käyttää rakentamiseen, huonelakuihin yms., siinä oleva hiilidioksidi vapautuu erittäin hitaasti, satojen vuosien ajan. Mäntyjen pitää antaa kasvaa erittäin vanhoiksi!

[Kissatäti]

SEQUOIAN luonnonpuistossa kaliforniassa sijaitsee maailman suurin puu, mammuttipetäjä nimeltä General Sherman. Se on on 84 metriä pitkä ja sen rungon ympärysmitta maan tasolla on 31 metriä

General Shermanin iäksi arvioidaan 2 300–2 700 vuotta.

General Shermanista reilun 40 kilometrin päässä sijaitsee myös maailman toiseksi suurin puu, General Grant. Se on noin 82 metriä pitkä ja sen iäksi arvioidaan noin 1 650 vuotta.

Maailman korkeimmat puut ovat Kalifornian rannikolla kasvavia jättiläispunapuita ( Sequoia sempervirens ), joista korkein on 115,9 metriä pitkä. Sademetsien korkein puu ja samalla koko maailman korkein lehtipuu on löytynyt Borneosta: 97,6-metrinen keltameranti ( Shorea faguetiana ).

Maailman tiettävästi vanhin puu on Pohjois-Amerikan länsirannikolla kasvava okakäpymänty. Metusalahksi nimetyn puun ikä on huimat 4 854 vuotta. Sen tarkkaa sijaintia ei paljasteta, jotta se säästyisi ihmisten tekosilta.

Mpingo (Dalbergia melanoxylon) on maailman kallein kovapuulaji. Sen kuutiohinta hipoo 20 000:ta euroa. Laji ei ole uhanalaisten listalla, mutta sen tulevaisuuden turvaaminen vaatii erityishuomiota.

[Kissatäti]

Karibianmeren alueella kasvavaa tuonenomenaa (Hippomane mancinella) voidaan kenties nimittää maailman vaarallisimmaksi puuksi. Tämän arvonimen sille on antanut ainakin Guinnessin ennätysten kirja.

Kysymykseksi tosin jää, kuuluisiko tuonenomena sittenkin hopeasijalle ja voittajan titteli australialaisille nokkosen sukuisille Dendrocrine-suvun puille ja pensaille. Jälkimmäisten pistot ovat niin kivuliaita ja kipu niin pitkäkestoista, että pisto voi johtaa itsemurhaan.

Tuonenomenan vaarallisuus johtuu vahvasti ärsyttävästä maitiaisnesteestä, jota puu erittää jokaiseen osaansa – lehtien, rungon ja hedelmien lisäksi myös kuoreen. Maitiainen vaikuttaa myös laimentuneena, niin että puun lehdiltä tippuva sadevesi polttaa iholle kipeitä rakkoja.

Silmään osuessaan maitiainen aiheuttaa useiden päivien, joskus jopa useiden viikkojen väliaikaisen sokeuden sekä toisinaan pysyviä mutta lieviä silmävammoja. Jopa tuonenomenan polttamisesta nouseva savu ärsyttää silmiä voimakkaasti. British Journal of Ophthalmology -lehden mukaan pysyvää näönmenetystä tuonenomenasta kuitenkaan ei seuraa, ainakaan yleensä.

Puun koskettamista ei tietenkään suositella. Tapauskertomuksista voidaan kuitenkin päätellä, että tuonenomenan maitiaisneste vaikuttaa melko hitaasti, nopeimmillaankin vasta muutamien minuuttien päästä.

Jos altistus on ollut lievä, kuten lehdiltä tippuvien sadepisaroiden tapauksessa, saattavat oireet viivästyä 30 minuutista 12 tuntiin, kuten Journal of Travel Medicine -lehdessä vuonna 2011 raportoidussa amerikkalaisopiskelijoiden tapauksessa. Niinpä vaaraa ei huomaa ensimmäisestä hipaisusta.

Hitaasta vaikutustavasta johtuen jotkut matkailijat ovat jopa erehtyneet maistamaan tuonenomenan hedelmiä. Petollisuutta korostaa hedelmän tuoksu, joka on ensi nuuhkaisulla miellyttävä. British Medical Journalissa vuonna 2000 raportoidussa tapauksessa kaksi uhria joutui kärsimään tuntikausien polttavista kivuista ruoansulatuskanavassaan. Toinen uhreista, lääkäri Nicola Strickland, kirjoitti itse näin:

”Hetkeä myöhemmin huomasimme oudon pippurimaisen aistimuksen suussamme, ja se muuttui vähitellen repivän polttavaksi tunteeksi ja kireydeksi kurkussa. Oireet pahenivat vähitellen parin tunnin kuluessa, kunnes me hädin tuskin kykenimme nielemään ruokaa sietämättömän tuskan ja nielua pakottavan tukkonaisuuden tunteen vuoksi.”

Tuonenomenaa nimitetään yleensä myrkylliseksi, mutta vaarallisuudestaan huolimatta se ei vaikuta olevan myrkyllinen aivan samassa merkityksessä kuin tyypilliset myrkkykasvit ja -sienet. Maitiaisneste aiheuttaa palovammoja, mutta sen ainesosat eivät vaikuta elimistöön solu- tai hermomyrkkyinä verenkierron kautta. Niinpä tuonenomenaa voisi kuvailla pikemminkin syövyttäväksi.

Tuonenomenan syömiseen voi kuolla, mutta se ei ole erityisen todennäköistä, päätellen muun muassa siitä, että edellä mainitut brittimatkailijat toipuivat koettelemuksestaan. Tuonenomenan polttamat rakot saattavat kuitenkin jättää arven.


Vuonna 1697 sinetöity salainen kirje jäi toimittamatta eikä kukaan lukenut sitä – Nyt sisältö paljastettiin hammasröntgenillä kuorta avaamatta yli 300 v jälkeen (kuva)
Tämä nokkosen sukuinen pensas pistää kuin kuuma happo, sähköisku ja selkäsauna yhtä aikaa – kipu voi johtaa itsemurhaan ja kestää 2 vuotta
Tuonenomena kasvaa Karibian alueella merenrannoilla ja mangrovesoilla. Lomakasvio-nimisen kasvioppaan mukaan turistikohteissa puut on usein aidattu tai merkitty varoituskilvin, joissa kielletään menemästä puun alle sateella. Kooltaan tuonenomena on pieni tai keskikokoinen, enimmillään 15-metrinen puu.

Englanniksi tuonenomena tunnetaan nimellä manchineel. Suomenkielinen nimi lienee mukailtu espanjalaisen termin manzanillo de la muerte mukaan (kirjaimellisesti ”kuoleman pikkuomena” tai ”kuolonomenainen”).


Juttu on julkaistu alun perin Tekniikka&Talous-lehdessä.

[Kissatäti]

Minulla on ikävä mun kiipeilypuuta. Se oli mielestäni suuri jo silloin kun olin pieni ja kaadettiin vasta viime talvena. Sellainen iso mänty jona ympärillä oli tilaa kasvaa leveäksi ja tuuheaksi. Pienenä piti olla tikkaat että pääsi alaoksille mutta sitten kiipeäminen oli helppoa. Ihme kun äiti antoi minun kiipeillä, isä nyt oli sellainen rämäpää itsekin. Toiset puumuistot sijoittuvat kesätalomme lähellä olleeseen vanhan autiotalon lehtometsään vai miksi niitä sanotaan joissa on vain lehtipuita? Siellä oli todella isoja, vanhoja ja monirunkoisia pihlajia joissa kiipeiltiin. Ne eivät olleet kovin korkeita mutta niissä oli kiva majailla. Lehtometsässä kasvoi myös pilvin pimein vadelmia ja metsämansikoita. Se oli kaunis ja salaperäinen paikka jota autio iso maalaiskartano vielä korosti. Leikimme siellä talossakin tietenkin.

[Kohina]

[Tuulispää]

Puusta voi tehdä autoja ja muita kulkuneuvoja...jos on neuvokas.

[Goswell]

Tai lentokoneen.

[Tuulispää]

Jopa lentoveneen.

[Susa]

Tai klapeja.

[Goswell]

Vesikattokin onnistuu.

[Kissatäti]

Mitä puita teillä on pihamaalla?

Meidän pihalta löytyy: Kolme omenapuuta, tammi, kaksi vaahteraa, 4 pihlajaa, kolme isoa kuusta, 4 tuomea, 1 outopuu, 1 outo havupuu, koivuja.

[Tonttu]

Mitä puita teillä on pihamaalla?

Meidän pihalta löytyy: Kolme omenapuuta, tammi, kaksi vaahteraa, 4 pihlajaa, kolme isoa kuusta, 4 tuomea, 1 outopuu, 1 outo havupuu, koivuja.

Mänty, saarni, pihlaja sekä omena- ja päärynä puita.

[Tuulispää]

Havu- ja lehtipuita.

[Kissatäti]

Havu- ja lehtipuita.

Meillä on myös kukkapuita