Pimeä energia

[Kontra]

Kun minä halusin osoittaa, että mitattaessa etäisyys Maasta Kuuhun tutkalla, ei voida saada tarkkaa arvoa Maan ja Kuun gravitaatioiden vuoksi, koska gravitaatiot vaikuttavat ajan kulkunopeuteen, ja sitä kautta valonnopeus muuttuu Maan ajalla laskettaessa. Etäisyys mitataan liian lyhyeksi, kun valon (sm-signaalin) nopeus kasvaa Maan ajan suhteen sen edetessä kohti Kuuta Maan gravitaation heikentyessä etäisyyden kasvaessa, jolloin paluusignaali lähtee liian aikaisin paluumatkaan. Paljonko se virhe lienee, sitä en osaa edes arvioida, heitin vain varovaisen arvion alle metrin, mutta se voi olla kymmeniä tai satojakin metrejä, enkä ala sitä edes yrittää laskea sen vaikeuden vuoksi.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää tuo virhe, ja olisikin jollekin matematiikkaa ja fysiikkaa hallitsevalle mainio haaste tuota virhettä alkaa laskea.

Pattinero trollaamalla ja höpertelyllään osoitti olevansa täysin ulkona tuosta esittämästäni mittausvirheen syntymistä ja sen laskemisen ongelmasta, ja vain saastutti ketjua hölynpölyllä.
Ja jos oikein Taukon edeltävät kommentit tulkitsen, hän tekee sitä samaa trollin puolustajana. No hänen motiivinsahan onkin usein tulkittavissa trollaamiseksi.

Maan ja Kuun etäisyydeksi saadaan eri matka eri paikoista mitattuna, mutta ei kai se mikään mittavirhe ole. Minusta se on vain suhteellisuutta. Eri koordinaatistosta mitattu etäisyys on eri suuruinen. Maan aikakoordinaatistossa mitattu etäisyys Kuuhun ei ole sama kuin Kuun aikakoordinaatistossa mitattu etäisyys Maahan. Pelkkää suhteellisuutta. Aitoa oikeata etäisyyttä Maasta Kuuhun ei ole olemassa. Kaikki etäisyydet ovat jonkin gravitaation alaisia. Ei ole olemassa nollagravitaatiota, joten vastaavaa aikaakaan ei ole olemassa. Tämän tajuaa helposti, kun huomaa, että aika on energiaa ja energia on ainetta ja aine luo tilan. Eli aika luo tilan. Etäisyydet riiippuvat ajasta. Jos aika kulkee eri tahtia, etäisyydet ovat eri suuret.

Tähän liittyen olen miettinyt toista ongelmaa, johon en ole keksinyt ratkaisua. Universumin alussa valtava gravitaatio hidasti aikaa ja siksi etäisyydet näyttävät pidemmiltä kuin ne ovat. Tämä on selvää. Mutta valtavaa gravitaatiota löytyy muualtakin kuin vain universumin alusta. Meidän Linnunratamme keskustan mustassa aukossa on käsittääkseni jopa suurempi gravitaatio kuin alkuräjähdyksessä, koska mustan aukon tapahtumahorisontissa aika pysähtyy. Alkuräjähdyksessähän aika ei voinut pysähtyä, koska muuten emme olisi tässä. Valo mustan aukon läheltä kertymäkiekosta tulee siis todella hitaasta ajasta, joten se on paljon lähempänä kuin näyttää. Linnunradan keskustan muut tähdet taas ovat merkittävästi pienempiä eikä niiden gravitaatio vaikuta kovin paljon etäisyyteen. Tähdet kuitenkin kiertävät mustaa aukkoa, mutta musta aukko on paljon lähempänä meitä kuin tähdet. En mitenkään saa tätä toimimaan. Onko sinulla ideoita?

Niin, mikä se Maan ja Kuun oikea etäisyys onkaan, kun metrin määritelmä kun perustuu valonnopeuteen?
No jos olisi mittanauha, joka ulottuisi Maasta Kuuhun, eikä mitkään ulkopuoliset tekijät siihen mitenkään vaikuttaisi, antaisiko se eksaktin etäisyyden? Se antaisi pidemmän etäisyyden kuin valolla Maasta mitaten ja lyhyemmän kuin Kuusta mitaten.

Hienoa tuon visaisen ongelman pohdintasi, johon et ole löytänyt ratkaisua.

Minua taas kiusaa tieteen hypoteesi universumin iästä. Sen laskemiseen on käytetty meidän nykyistä aikaamme. Kun ajan kulkunopeus on ollut muinoin hitaampaa ja kasvanut vain universumin laajenemisen funktiona, universumin täytyy sillä perusteella olla paljon vanhempi kuin 13,8 miljardia (meidän) vuotta.

Mittanauha olisi eri mittainen siitä riippuen, missä se on valmistettu. Jos se olisi tehty Maassa, se mittaisi Maan ja Kuun etäisyyden samaksi kuin Maasta valolla mitattu etäisyys. Jos mittanauha olisi tehty Kuussa, se mittaisi etäisyyden samaksi kuin Kuusta valolla mitattu etäisyys.

Ei se noin mene. Vain siinä tapauksessa, että Maan gravitaatio olisi muuttumaton Kuuhun asti, mielipiteesi pätisi.

Kun Maan gravitaatio heikkenee matkalla Kuuhun, Maan aika "luulee", että valo etenee koko ajan samalla nopeudella Maan ajalla mitattuna. Mutta sen nopeushan kasvaa edetessään Maan ajalla tarkastellen, ja saavuttaa Kuun aikaisemmin, kuin se olisi saavuttanut hitaammin kulkien vakiogravitaatiossa.
Toisaalta Kuun gravitaatio taas hidastaa valon nopeutta Maan ajan suhteen, ja pelaa Maan ajan eduksi.

Laskeminen tuolle virheelle olisi helppo, jos Kuun tilalla olisi vaikka vain tennispallo, mutta Kuun gravitaation vaikutus on todella vaikea ottaa huomioon. Pitäisi siis kehittää funktio gravitaatiolle etäisyyden funktiona, ja kehittää differentiaaliyhtälö valon nopeudelle maan ajan suhteen valon edetessä Kuuhun.
......
Kun olet sitä mieltä, että gravitaatio vaikuttaa valonnopeudella kalibroidun metrin mittaan, siitä saakin debatin arvoisen kysymyksen kaikille keskusteilijoille.
Onko valonnopeudella kalibroitu fyysinen metrin mitta erilainen erilaisissa gravitaatioissa?

[xXx]

Siellä taas tarot korteista ennustellaan avaruuden laajentumista ja ei baryonista ainetta etstään. Opetuslapset seuraa kintereillä ja toistaa meemiä. Fakta on, että JWST on tuonut esiin pelkästään valtateorian ennustamattomia kuvia kaukaisuudesta. Onneksi mulkvist ja partajeesus ovat vetäytyneet julkisuudesta omine uskomuksineen ja arkun kiinnilaittamisen jälkeen kukaan ei muista. Pitkä rivi aivopestyjä opetuslapsia heiltä toki on perintönä.

[Tauko]

Paljonko se virhe lienee, sitä en osaa edes arvioida, heitin vain varovaisen arvion alle metrin, mutta se voi olla kymmeniä tai satojakin metrejä, enkä ala sitä edes yrittää laskea sen vaikeuden vuoksi.

Heität kuitenkin hatusta arvioita metri -satoja metrejä.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää tuo virhe

Tuo on taas retorista höpötystä, et siedä tulosta, joka ei ole arviosi mukainen. Siis virhe on millimetriluokkaa ja jo aiemmin kerrottu.

Ja olisikin jollekin matematiikkaa ja fysiikkaa hallitsevalle mainio haaste tuota virhettä alkaa laskea.

Mittaus virhe on jo kerrottu.

Pattinero trollaamalla ja höpertelyllään osoitti olevansa täysin ulkona tuosta esittämästäni mittausvirheen syntymistä ja sen laskemisen ongelmasta, ja vain saastutti ketjua hölynpölyllä.
Ja jos oikein Taukon edeltävät kommentit tulkitsen, hän tekee sitä samaa trollin puolustajana. No hänen motiivinsahan onkin usein tulkittavissa trollaamiseksi.

Ei sitten asiasta keskustelu kiinnosta?

[Eusa]

Kyse ei ole virheestä vaan paikallisen mittaamisen suhteellisuudesta. Einsteinilainen 4-ulotteinen valoeetteri on absoluutti, jossa Maan ja Kuun esiintymistapahtumien erillisyysväli kehittyy invarianttina intervallina. Sen sijaan ajalliset mittalaitteet sopeuttavat tuon intervallin oman itseisaikansa mukaan siihen projisoituvana ajallisuutena+avaruudellisuutena.

[Tauko]

Kyse ei ole virheestä vaan paikallisen mittaamisen suhteellisuudesta. Einsteinilainen 4-ulotteinen valoeetteri on absoluutti, jossa Maan ja Kuun esiintymistapahtumien erillisyysväli kehittyy invarianttina intervallina. Sen sijaan ajalliset mittalaitteet sopeuttavat tuon intervallin oman itseisaikansa mukaan siihen projisoituvana ajallisuutena+avaruudellisuutena.

Kaikissa mittauksissa on virheanalyysi tarpeen. Absoluuttisen tarkkoja mittausarvoja ei ole.

[Eusa]

Kyse ei ole virheestä vaan paikallisen mittaamisen suhteellisuudesta. Einsteinilainen 4-ulotteinen valoeetteri on absoluutti, jossa Maan ja Kuun esiintymistapahtumien erillisyysväli kehittyy invarianttina intervallina. Sen sijaan ajalliset mittalaitteet sopeuttavat tuon intervallin oman itseisaikansa mukaan siihen projisoituvana ajallisuutena+avaruudellisuutena.

Kaikissa mittauksissa on virheanalyysi tarpeen. Absoluuttisen tarkkoja mittausarvoja ei ole.

Totta kai. Varmaan ymmärsit, että tarkoitetaan nyt gravitaatiokaivojen eron aiheuttamaa mittaamisen suhteellisuutta, joka ei ole virhe vaan paikallismurre.

[Vän]

Kun minä halusin osoittaa, että mitattaessa etäisyys Maasta Kuuhun tutkalla, ei voida saada tarkkaa arvoa Maan ja Kuun gravitaatioiden vuoksi, koska gravitaatiot vaikuttavat ajan kulkunopeuteen, ja sitä kautta valonnopeus muuttuu Maan ajalla laskettaessa. Etäisyys mitataan liian lyhyeksi, kun valon (sm-signaalin) nopeus kasvaa Maan ajan suhteen sen edetessä kohti Kuuta Maan gravitaation heikentyessä etäisyyden kasvaessa, jolloin paluusignaali lähtee liian aikaisin paluumatkaan. Paljonko se virhe lienee, sitä en osaa edes arvioida, heitin vain varovaisen arvion alle metrin, mutta se voi olla kymmeniä tai satojakin metrejä, enkä ala sitä edes yrittää laskea sen vaikeuden vuoksi.
Olisi kyllä mielenkiintoista tietää tuo virhe, ja olisikin jollekin matematiikkaa ja fysiikkaa hallitsevalle mainio haaste tuota virhettä alkaa laskea.

Pattinero trollaamalla ja höpertelyllään osoitti olevansa täysin ulkona tuosta esittämästäni mittausvirheen syntymistä ja sen laskemisen ongelmasta, ja vain saastutti ketjua hölynpölyllä.
Ja jos oikein Taukon edeltävät kommentit tulkitsen, hän tekee sitä samaa trollin puolustajana. No hänen motiivinsahan onkin usein tulkittavissa trollaamiseksi.

Maan ja Kuun etäisyydeksi saadaan eri matka eri paikoista mitattuna, mutta ei kai se mikään mittavirhe ole. Minusta se on vain suhteellisuutta. Eri koordinaatistosta mitattu etäisyys on eri suuruinen. Maan aikakoordinaatistossa mitattu etäisyys Kuuhun ei ole sama kuin Kuun aikakoordinaatistossa mitattu etäisyys Maahan. Pelkkää suhteellisuutta. Aitoa oikeata etäisyyttä Maasta Kuuhun ei ole olemassa. Kaikki etäisyydet ovat jonkin gravitaation alaisia. Ei ole olemassa nollagravitaatiota, joten vastaavaa aikaakaan ei ole olemassa. Tämän tajuaa helposti, kun huomaa, että aika on energiaa ja energia on ainetta ja aine luo tilan. Eli aika luo tilan. Etäisyydet riiippuvat ajasta. Jos aika kulkee eri tahtia, etäisyydet ovat eri suuret.

Tähän liittyen olen miettinyt toista ongelmaa, johon en ole keksinyt ratkaisua. Universumin alussa valtava gravitaatio hidasti aikaa ja siksi etäisyydet näyttävät pidemmiltä kuin ne ovat. Tämä on selvää. Mutta valtavaa gravitaatiota löytyy muualtakin kuin vain universumin alusta. Meidän Linnunratamme keskustan mustassa aukossa on käsittääkseni jopa suurempi gravitaatio kuin alkuräjähdyksessä, koska mustan aukon tapahtumahorisontissa aika pysähtyy. Alkuräjähdyksessähän aika ei voinut pysähtyä, koska muuten emme olisi tässä. Valo mustan aukon läheltä kertymäkiekosta tulee siis todella hitaasta ajasta, joten se on paljon lähempänä kuin näyttää. Linnunradan keskustan muut tähdet taas ovat merkittävästi pienempiä eikä niiden gravitaatio vaikuta kovin paljon etäisyyteen. Tähdet kuitenkin kiertävät mustaa aukkoa, mutta musta aukko on paljon lähempänä meitä kuin tähdet. En mitenkään saa tätä toimimaan. Onko sinulla ideoita?

Niin, mikä se Maan ja Kuun oikea etäisyys onkaan, kun metrin määritelmä kun perustuu valonnopeuteen?
No jos olisi mittanauha, joka ulottuisi Maasta Kuuhun, eikä mitkään ulkopuoliset tekijät siihen mitenkään vaikuttaisi, antaisiko se eksaktin etäisyyden? Se antaisi pidemmän etäisyyden kuin valolla Maasta mitaten ja lyhyemmän kuin Kuusta mitaten.

Hienoa tuon visaisen ongelman pohdintasi, johon et ole löytänyt ratkaisua.

Minua taas kiusaa tieteen hypoteesi universumin iästä. Sen laskemiseen on käytetty meidän nykyistä aikaamme. Kun ajan kulkunopeus on ollut muinoin hitaampaa ja kasvanut vain universumin laajenemisen funktiona, universumin täytyy sillä perusteella olla paljon vanhempi kuin 13,8 miljardia (meidän) vuotta.

Mittanauha olisi eri mittainen siitä riippuen, missä se on valmistettu. Jos se olisi tehty Maassa, se mittaisi Maan ja Kuun etäisyyden samaksi kuin Maasta valolla mitattu etäisyys. Jos mittanauha olisi tehty Kuussa, se mittaisi etäisyyden samaksi kuin Kuusta valolla mitattu etäisyys.

Ei se noin mene. Vain siinä tapauksessa, että Maan gravitaatio olisi muuttumaton Kuuhun asti, mielipiteesi pätisi.

Kun Maan gravitaatio heikkenee matkalla Kuuhun, Maan aika "luulee", että valo etenee koko ajan samalla nopeudella Maan ajalla mitattuna. Mutta sen nopeushan kasvaa edetessään Maan ajalla tarkastellen, ja saavuttaa Kuun aikaisemmin, kuin se olisi saavuttanut hitaammin kulkien vakiogravitaatiossa.
Toisaalta Kuun gravitaatio taas hidastaa valon nopeutta Maan ajan suhteen, ja pelaa Maan ajan eduksi.

Laskeminen tuolle virheelle olisi helppo, jos Kuun tilalla olisi vaikka vain tennispallo, mutta Kuun gravitaation vaikutus on todella vaikea ottaa huomioon. Pitäisi siis kehittää funktio gravitaatiolle etäisyyden funktiona, ja kehittää differentiaaliyhtälö valon nopeudelle maan ajan suhteen valon edetessä Kuuhun.
......
Kun olet sitä mieltä, että gravitaatio vaikuttaa valonnopeudella kalibroidun metrin mittaan, siitä saakin debatin arvoisen kysymyksen kaikille keskusteilijoille.
Onko valonnopeudella kalibroitu fyysinen metrin mitta erilainen erilaisissa gravitaatioissa?

Tottakai se menee noin kuin sanoin. Jos mittanauha kalibroidaan Maassa, se mittaa 300 000 kilometriksi matkan, jonka valo kulkee Maan sekunnissa. Jos se kalibroidaan Kuussa, se mittaa 300 000 kilometriksi matkan, jonka valo kulkee Kuun sekunnissa. Jos nuo sekunnit ovat erimittaiset, toki silloin matkatkin ovat eri mittaiset. Tuon puolesta puhuu myös suhteellisuusteoria. Siinä eri nopeuksilla kulkevien kappaleiden aika ja matka ovat suhteellisia, ne ovat erisuuruiset. Kun gravitaatiossa aika muuttuu, on luonnollista, että myös matka muuttuu kuten suhteellisuusteoriassa. Avaruuden kaareutuminen gravitaation vaikutuksesta on lisäseikka puoltamaan matkan muuttumista eri gravitaatioissa.

[Tauko]

Kyse ei ole virheestä vaan paikallisen mittaamisen suhteellisuudesta. Einsteinilainen 4-ulotteinen valoeetteri on absoluutti, jossa Maan ja Kuun esiintymistapahtumien erillisyysväli kehittyy invarianttina intervallina. Sen sijaan ajalliset mittalaitteet sopeuttavat tuon intervallin oman itseisaikansa mukaan siihen projisoituvana ajallisuutena+avaruudellisuutena.

Kaikissa mittauksissa on virheanalyysi tarpeen. Absoluuttisen tarkkoja mittausarvoja ei ole.

Totta kai. Varmaan ymmärsit, että tarkoitetaan nyt gravitaatiokaivojen eron aiheuttamaa mittaamisen suhteellisuutta, joka ei ole virhe vaan paikallismurre.

Joitakin murteita ymmärrän ja sen, että mittaustuloksen julkaisussa on otettu huomioon tuloksen tarkkuuteen vaikuttavat tekijät.

[Eusa]

Kyse ei ole virheestä vaan paikallisen mittaamisen suhteellisuudesta. Einsteinilainen 4-ulotteinen valoeetteri on absoluutti, jossa Maan ja Kuun esiintymistapahtumien erillisyysväli kehittyy invarianttina intervallina. Sen sijaan ajalliset mittalaitteet sopeuttavat tuon intervallin oman itseisaikansa mukaan siihen projisoituvana ajallisuutena+avaruudellisuutena.

Kaikissa mittauksissa on virheanalyysi tarpeen. Absoluuttisen tarkkoja mittausarvoja ei ole.

Totta kai. Varmaan ymmärsit, että tarkoitetaan nyt gravitaatiokaivojen eron aiheuttamaa mittaamisen suhteellisuutta, joka ei ole virhe vaan paikallismurre.

Joitakin murteita ymmärrän ja sen, että mittaustuloksen julkaisussa on otettu huomioon tuloksen tarkkuuteen vaikuttavat tekijät.

No tämä puheena ollut asia on eksakti teoreettinen ero mittauksissa riippuen missä mitataan.

[Tauko]

Kyse ei ole virheestä vaan paikallisen mittaamisen suhteellisuudesta. Einsteinilainen 4-ulotteinen valoeetteri on absoluutti, jossa Maan ja Kuun esiintymistapahtumien erillisyysväli kehittyy invarianttina intervallina. Sen sijaan ajalliset mittalaitteet sopeuttavat tuon intervallin oman itseisaikansa mukaan siihen projisoituvana ajallisuutena+avaruudellisuutena.

Kaikissa mittauksissa on virheanalyysi tarpeen. Absoluuttisen tarkkoja mittausarvoja ei ole.

Totta kai. Varmaan ymmärsit, että tarkoitetaan nyt gravitaatiokaivojen eron aiheuttamaa mittaamisen suhteellisuutta, joka ei ole virhe vaan paikallismurre.

Joitakin murteita ymmärrän ja sen, että mittaustuloksen julkaisussa on otettu huomioon tuloksen tarkkuuteen vaikuttavat tekijät.

No tämä puheena ollut asia on eksakti teoreettinen ero mittauksissa riippuen missä mitataan.

Niinpä, "eksakti teoreettinen ero mittauksissa" ?
Mittaukset ovat kokeellista fysiikkaa ja ne mittaustulokset kerrotaan virhearvioineen.

[Eusa]

Kyse ei ole virheestä vaan paikallisen mittaamisen suhteellisuudesta. Einsteinilainen 4-ulotteinen valoeetteri on absoluutti, jossa Maan ja Kuun esiintymistapahtumien erillisyysväli kehittyy invarianttina intervallina. Sen sijaan ajalliset mittalaitteet sopeuttavat tuon intervallin oman itseisaikansa mukaan siihen projisoituvana ajallisuutena+avaruudellisuutena.

Kaikissa mittauksissa on virheanalyysi tarpeen. Absoluuttisen tarkkoja mittausarvoja ei ole.

Totta kai. Varmaan ymmärsit, että tarkoitetaan nyt gravitaatiokaivojen eron aiheuttamaa mittaamisen suhteellisuutta, joka ei ole virhe vaan paikallismurre.

Joitakin murteita ymmärrän ja sen, että mittaustuloksen julkaisussa on otettu huomioon tuloksen tarkkuuteen vaikuttavat tekijät.

No tämä puheena ollut asia on eksakti teoreettinen ero mittauksissa riippuen missä mitataan.

Niinpä, "eksakti teoreettinen ero mittauksissa" ?
Mittaukset ovat kokeellista fysiikkaa ja ne mittaustulokset kerrotaan virhearvioineen.

Mahtuuko relativistinen mittaero parhaan mittausmenetelmän virhetoleranssiin - sekö on viestisi?

[Tauko]

Kyse ei ole virheestä vaan paikallisen mittaamisen suhteellisuudesta. Einsteinilainen 4-ulotteinen valoeetteri on absoluutti, jossa Maan ja Kuun esiintymistapahtumien erillisyysväli kehittyy invarianttina intervallina. Sen sijaan ajalliset mittalaitteet sopeuttavat tuon intervallin oman itseisaikansa mukaan siihen projisoituvana ajallisuutena+avaruudellisuutena.

Kaikissa mittauksissa on virheanalyysi tarpeen. Absoluuttisen tarkkoja mittausarvoja ei ole.

Totta kai. Varmaan ymmärsit, että tarkoitetaan nyt gravitaatiokaivojen eron aiheuttamaa mittaamisen suhteellisuutta, joka ei ole virhe vaan paikallismurre.

Joitakin murteita ymmärrän ja sen, että mittaustuloksen julkaisussa on otettu huomioon tuloksen tarkkuuteen vaikuttavat tekijät.

No tämä puheena ollut asia on eksakti teoreettinen ero mittauksissa riippuen missä mitataan.

Niinpä, "eksakti teoreettinen ero mittauksissa" ?
Mittaukset ovat kokeellista fysiikkaa ja ne mittaustulokset kerrotaan virhearvioineen.

Mahtuuko relativistinen mittaero parhaan mittausmenetelmän virhetoleranssiin - sekö on viestisi?

Mikä on "relativistinen mittaero" ?

Ei minulla sen ihmeempää viestiä ole, kunhan kyselen, että mikä vika on tuloksessa, että maan ja kuun etäisyyden mittaustarkkuus on millimetriluokkaa, ei metrejä ei satoja metrejä.

[Kontra]

Minä olen tämän virheen lasertutkamittauksessa Maasta Kuuhun selittänyt mielestäni jo perusteellisesti, mutta toistan esityksen vielä muokattuna ehkä helpommin ymmärrettäväksi. Kehotankin lukemaan esitykseni ajatuksella niin moneen kertaan, että alkaa järki siitä löytyä.

Valon nopeus on vakio c vain paikallisessa gravitaatiossa, eli siinä gravitaatiossa, jonka valo matkallaan kokee. Maan aika "luulee", että valo etenee kohti Kuuta koko ajan samalla nopeudella c, mutta kun Maan gravitaatio heikkenee matkalla Kuuhun, Maan ajalla mitattuna valon nopeus kasvaa koko ajan. Sen vuoksi, valo saavuttaa Kuun aikaisemmin, kuin se saavuttaisi sen hitaammin kulkien vakiogravitaatiossa vakionopeudella c.
Toisaalta Kuun gravitaatio taas hidastaa valon nopeutta Maan ajan suhteen, ja pelaa Maan ajan eduksi.
Laskeminen tuolle virheelle olisi helppo, jos Kuun tilalla olisi vaikka vain tennispallo, mutta Kuun gravitaation vaikutus on todella vaikea ottaa huomioon. Pitäisi siis kehittää funktio gravitaatiolle etäisyyden funktiona, ja kehittää differentiaaliyhtälö valon nopeudelle maan ajan suhteen valon edetessä Kuuhun.
Lopuksi vielä kysyin: Onko valonnopeudella kalibroitu fyysinen metrin mitta erilainen erilaisissa gravitaatioissa?
Vänin vastauksen jo tiedämmekin, mutta mitäs nämä toiset ”omintakeiset ajattelijat” vastaavatkaan?

Poistin tyhjänpäiväisen vittuilun. Kontra, koitapa pysyä asiassa, kun ketju muuten on aika siisti.

[Vän]

Minä olen tämän virheen lasertutkamittauksessa Maasta Kuuhun selittänyt mielestäni jo perusteellisesti, mutta toistan esityksen vielä muokattuna ehkä helpommin ymmärrettäväksi. Kehotankin lukemaan esitykseni ajatuksella niin moneen kertaan, että alkaa järki siitä löytyä.

Valon nopeus on vakio c vain paikallisessa gravitaatiossa, eli siinä gravitaatiossa, jonka valo matkallaan kokee. Maan aika "luulee", että valo etenee kohti Kuuta koko ajan samalla nopeudella c, mutta kun Maan gravitaatio heikkenee matkalla Kuuhun, Maan ajalla mitattuna valon nopeus kasvaa koko ajan. Sen vuoksi, valo saavuttaa Kuun aikaisemmin, kuin se saavuttaisi sen hitaammin kulkien vakiogravitaatiossa vakionopeudella c.
Toisaalta Kuun gravitaatio taas hidastaa valon nopeutta Maan ajan suhteen, ja pelaa Maan ajan eduksi.
Laskeminen tuolle virheelle olisi helppo, jos Kuun tilalla olisi vaikka vain tennispallo, mutta Kuun gravitaation vaikutus on todella vaikea ottaa huomioon. Pitäisi siis kehittää funktio gravitaatiolle etäisyyden funktiona, ja kehittää differentiaaliyhtälö valon nopeudelle maan ajan suhteen valon edetessä Kuuhun.
Lopuksi vielä kysyin: Onko valonnopeudella kalibroitu fyysinen metrin mitta erilainen erilaisissa gravitaatioissa?
Vänin vastauksen jo tiedämmekin, mutta mitäs nämä toiset ”omintakeiset ajattelijat” vastaavatkaan?

Sen verran haluan vielä selventää, ettei jää väärinkäsityksiä, että yksi tietty fyysinen metrin mitta ei tietenkään muutu vietiin se Maahan tai Kuuhun. Mutta se kohta mitassa, johon kalibroinnissa merkitään viiva, että tässä on 1 metri, muuttuu. Siis silloin jos se kalibroidaan valonnopeuden perusteella ja valonnopeus vaihtelee gravitaation mukaan.

Kalibroinnissa kalibroitavaa mittaa verrataan tunnettuun mittastandardiin. Aiemmin oli esimerkiksi yksi tietty fyysinen tanko, joka oli sovittu 1 metrin mittaiseksi. Siihen verrattiin kaikkia muita metrin mittoja. Siitä on luovuttu, koska fyysiset kappaleet kuluvat ja muuttuvat ajan mittaa ja olosuhteiden mukaan. Luonnonvakiot ovat paljon vakaampia mittastandardeja ja nykyään metri määritellään matkaksi, jonka valo kulkee 1/299792458 sekunnissa. Rankasti yksinkertaistettuna 1 metrin mitta voidaan siis kalibroida valonnopeudella ampumalla valo peiliin ja mittaamalla kuinka kauan kestää, kunnes se palaa takaisin. Jos se kestää esimerkiksi 4/299792458 sekuntia, tiedämme, että peili on kahden metrin päässä ja metri on tasan puolivälissä lampun ja peilin välissä. Periaatteessa sillä ei ole väliä, kuinka kaukana peili on lampusta. Voisimme siis aivan yhtä hyvin laittaa sen Kuuhun. (Niin kuin sinne on laitettukin.) Ammumme valon Kuuhun ja mittaamme kauanko kestää, ennen kuin se palaa takaisin. Tästä saamme Kuun etäisyydeksi esimerkiksi 384 000,000 km. Nyt voimme kalibroida 384 000,000 km pituisen mittanauhan virittämällä sen Maan ja Kuun väliin ja katsomalla, että se on täsmälleen lampusta peiliin, ei yhtään lyhyempi eikä yhtään pidempi. Näin saamme mittanauhan, joka mittaa etäisyyden Maasta Kuuhun täsmälleen yhtä pitkäksi kuin valolla Maasta mitattu etäisyys ja se mittanauha on kalibroitu valonnopeuden mukaan Maan ajassa. Saman voi tehdä toisin päin, Kuusta Maahan. Nyt saammekin etäisyydeksi esimerkiksi 384 000,002 km ja mittanauha kalibroidaan sen mukaisesti. Nyt meillä on kaksi mittanauhaa, jotka ovat tasan yhtä pitkät, molemmat on kalibroitu valonnopeudella, toinen Maan ajassa ja toinen Kuun ajassa, molemmat ovat tasan Maan ja Kuun etäisyys, mutta toinen mittanauha sanoo etäisyyden 2 metriä lyhyemmäksi kuin toinen.

Sitten voi sanoa, että koska Maan ja Kuun välillä gravitaatio muuttuu, mittanauhaa ei voi kalibroida Maan ja Kuun välissä. No, gravitaatio muuttuu kaikkialla. Maan pinnallakin se muuttuu 0,5 % paikasta riippuen. Universumissa ei ole olemassa kahta pistettä, joiden välissä gravitaatio olisi vakio ja gravitaatio vaihtelee samassakin pisteessä koko ajan. Jos valonnopeus vaihtelee gravitaation mukaisesti, kaikki valonnopeudella kalibroidut metrin mitat ovat eri mittaisia. Jokikinen. Erot ovat useimmiten minimaalisia, mutta eroja silti. Gravitaatio Maan ja Kuun välissä on suurimman osan aikaa hyvin pieni, lähellä nollaa. Jo ISS-avaruusasemalla 400 km:n korkeudessa ollaan painottomassa tilassa eli gravitaatio on mitätön. Se on vain promille Maan ja Kuun etäisyydestä. Maan ja Kuun välissä gravitaation vaikutus etäisyysmittauksiin ei siis voi sekään olla kovin suuri.

[Eusa]

Kyse ei ole virheestä vaan paikallisen mittaamisen suhteellisuudesta. Einsteinilainen 4-ulotteinen valoeetteri on absoluutti, jossa Maan ja Kuun esiintymistapahtumien erillisyysväli kehittyy invarianttina intervallina. Sen sijaan ajalliset mittalaitteet sopeuttavat tuon intervallin oman itseisaikansa mukaan siihen projisoituvana ajallisuutena+avaruudellisuutena.

Kaikissa mittauksissa on virheanalyysi tarpeen. Absoluuttisen tarkkoja mittausarvoja ei ole.

Totta kai. Varmaan ymmärsit, että tarkoitetaan nyt gravitaatiokaivojen eron aiheuttamaa mittaamisen suhteellisuutta, joka ei ole virhe vaan paikallismurre.

Joitakin murteita ymmärrän ja sen, että mittaustuloksen julkaisussa on otettu huomioon tuloksen tarkkuuteen vaikuttavat tekijät.

No tämä puheena ollut asia on eksakti teoreettinen ero mittauksissa riippuen missä mitataan.

Niinpä, "eksakti teoreettinen ero mittauksissa" ?
Mittaukset ovat kokeellista fysiikkaa ja ne mittaustulokset kerrotaan virhearvioineen.

Mahtuuko relativistinen mittaero parhaan mittausmenetelmän virhetoleranssiin - sekö on viestisi?

Mikä on "relativistinen mittaero" ?

Ei minulla sen ihmeempää viestiä ole, kunhan kyselen, että mikä vika on tuloksessa, että maan ja kuun etäisyyden mittaustarkkuus on millimetriluokkaa, ei metrejä ei satoja metrejä.

Eihän tässä mistään mittavirheestä ole kysymys vaan siitä, että yleisen suhteellisuuden perusteella samaa 4-avaruuden mittaustapahtumien välistä etäisyyttä vastaa Kuussa aikaprojektio t1 ja avaruusprojektio s1, kun taas Maassa t2 ja s2. Intervallit S(t1, s1) ja S(t2, s2) olkoon yhtäsuuret - koska t1<>t2, myös s1<>s2.