Uskotteko telepaattiseen yhteyteen?

[Stadin öljylanne]

Täällä on arvosteltu fysiikassa tieteen käsitysten lyttääjiä, joiden perusteluna vain ylivertaisuusharha omista kyvyistään, eli harhainen usko.
Jonkun ihmisen kokemat telepaattiset ilmiöt ja tapahtumat voi olla mahdottomia toisille uskoa, kun itsellä ei ole vastaavia kokemuksia tai havaintoja, ja on ymmärrettävää, ettei niitä uskota. Mutta jos vain oman uskomuksen perusteella kuvittelee pystyvänsä tuollaiset ilmiöt ja kokemukset kumoamaan perättöminä, erehtyy raskaasti. Eihän niihin tarvitse uskoa, mutta kun pitää vain omaa epäuskoa perusteluna sille, ja julistaa ne perättömiksi, sellaisella julistuksella ei ole arvoa, ja vain osoitus ihmisen kokemusmaailman rajaamasta ajattelun kapasiteetista.

Eikös tämä riipu ainakin osaltaan siitä, kuinka fanaattisesti omat totuutensa ottaa. En tietenkään väitä, että jos kokee niiden paikkansa pitämisen perkeleen tärkeiksi, että kevytkenkäisyys niiden kohdalla olisi mahdollista tai aina edes toivottavaa, mutta jotenkin kuvittelen, että se pienimmän riesan tie olisi jo oman mielenterveydenkin kannalta riittävä väljyys vanteen ja pään välillä. Tosin en kyllä ole mikään tsykologi, joten kunhan vain ääneen ”työhypoteeseja” tässä pohdin.

Mistähän kuvittelet keskustelevasi?

En nyt varsinaisesti osallistunut keskusteluunne, vaan ohjasin sitä hieman toisaalla. Eli tapailin keskustelua siitä, kuinka lujasti uskoo esimerkiksi nyt telepaattisten kykyjen olevan todellisia tai siitä, kuinka lujasti uskoo, ettei telepaattiset kyvyt ole todellisia tai tarkemmin mikä siinä lujuudessa olisi mielestäni optimaalista. Ja laajemmin, kuinka lujasti olisi optimaalista uskoa yhtään mihinkään.

Tarkoitukseni ei ollut loukata kenenkään sitoutumisen astetta todellisuuskäsityksiinsä, vaikka siihen puolesta ja vastaan kantaa otinkin, vaan heitin ilmaan vain satunnaisia ajatuksiani asiasta, oman kokemukseni pohjalta. Jos siis tuo aiheesta sivuun mennyt keskusteluni vaikutti ihan hölmöltä, se todennäköisesti johtuu vain siitä, että olen hölmö.

[Kontra]

Täällä on arvosteltu fysiikassa tieteen käsitysten lyttääjiä, joiden perusteluna vain ylivertaisuusharha omista kyvyistään, eli harhainen usko.
Jonkun ihmisen kokemat telepaattiset ilmiöt ja tapahtumat voi olla mahdottomia toisille uskoa, kun itsellä ei ole vastaavia kokemuksia tai havaintoja, ja on ymmärrettävää, ettei niitä uskota. Mutta jos vain oman uskomuksen perusteella kuvittelee pystyvänsä tuollaiset ilmiöt ja kokemukset kumoamaan perättöminä, erehtyy raskaasti. Eihän niihin tarvitse uskoa, mutta kun pitää vain omaa epäuskoa perusteluna sille, ja julistaa ne perättömiksi, sellaisella julistuksella ei ole arvoa, ja vain osoitus ihmisen kokemusmaailman rajaamasta ajattelun kapasiteetista.

Eikös tämä riipu ainakin osaltaan siitä, kuinka fanaattisesti omat totuutensa ottaa. En tietenkään väitä, että jos kokee niiden paikkansa pitämisen perkeleen tärkeiksi, että kevytkenkäisyys niiden kohdalla olisi mahdollista tai aina edes toivottavaa, mutta jotenkin kuvittelen, että se pienimmän riesan tie olisi jo oman mielenterveydenkin kannalta riittävä väljyys vanteen ja pään välillä. Tosin en kyllä ole mikään tsykologi, joten kunhan vain ääneen ”työhypoteeseja” tässä pohdin.

Mistähän kuvittelet keskustelevasi?

En nyt varsinaisesti osallistunut keskusteluunne, vaan ohjasin sitä hieman toisaalla. Eli tapailin keskustelua siitä, kuinka lujasti uskoo esimerkiksi nyt telepaattisten kykyjen olevan todellisia tai siitä, kuinka lujasti uskoo, ettei telepaattiset kyvyt ole todellisia tai tarkemmin mikä siinä lujuudessa olisi mielestäni optimaalista. Ja laajemmin, kuinka lujasti olisi optimaalista uskoa yhtään mihinkään.

Tarkoitukseni ei ollut loukata kenenkään sitoutumisen astetta todellisuuskäsityksiinsä, vaikka siihen puolesta ja vastaan kantaa otinkin, vaan heitin ilmaan vain satunnaisia ajatuksiani asiasta, oman kokemukseni pohjalta. Jos siis tuo aiheesta sivuun mennyt keskusteluni vaikutti ihan hölmöltä, se todennäköisesti johtuu vain siitä, että olen hölmö.

Jokainen, joka ei ole ollut noiden ilmiöiden kokeneiden tai todenneiden sijassa, on jäävi sanomaan niistä yhtään mitään.
Voidaanko noita ilmiöitä tulkita telepatiaksi, en voi ottaa kantaa - ne nimittäin usein liittyvät läheisen kuolemaan.
Mutta esim. identtisillä kaksosilla ja kolmosilla telepaattiset kokemukset eivät ole kovin poikkeuksellisia tavanomaisessa arkielämässä.

[asdf]

Jokainen, joka ei ole ollut noiden ilmiöiden kokeneiden tai todenneiden sijassa, on jäävi sanomaan niistä yhtään mitään.

Aivan kuten jokainen deliriumia kokematon on jäävi väittämään, ettei komerossa pesi vampyyrilepakoita.

[Stadin öljylanne]

Täällä on arvosteltu fysiikassa tieteen käsitysten lyttääjiä, joiden perusteluna vain ylivertaisuusharha omista kyvyistään, eli harhainen usko.
Jonkun ihmisen kokemat telepaattiset ilmiöt ja tapahtumat voi olla mahdottomia toisille uskoa, kun itsellä ei ole vastaavia kokemuksia tai havaintoja, ja on ymmärrettävää, ettei niitä uskota. Mutta jos vain oman uskomuksen perusteella kuvittelee pystyvänsä tuollaiset ilmiöt ja kokemukset kumoamaan perättöminä, erehtyy raskaasti. Eihän niihin tarvitse uskoa, mutta kun pitää vain omaa epäuskoa perusteluna sille, ja julistaa ne perättömiksi, sellaisella julistuksella ei ole arvoa, ja vain osoitus ihmisen kokemusmaailman rajaamasta ajattelun kapasiteetista.

Eikös tämä riipu ainakin osaltaan siitä, kuinka fanaattisesti omat totuutensa ottaa. En tietenkään väitä, että jos kokee niiden paikkansa pitämisen perkeleen tärkeiksi, että kevytkenkäisyys niiden kohdalla olisi mahdollista tai aina edes toivottavaa, mutta jotenkin kuvittelen, että se pienimmän riesan tie olisi jo oman mielenterveydenkin kannalta riittävä väljyys vanteen ja pään välillä. Tosin en kyllä ole mikään tsykologi, joten kunhan vain ääneen ”työhypoteeseja” tässä pohdin.

Mistähän kuvittelet keskustelevasi?

En nyt varsinaisesti osallistunut keskusteluunne, vaan ohjasin sitä hieman toisaalla. Eli tapailin keskustelua siitä, kuinka lujasti uskoo esimerkiksi nyt telepaattisten kykyjen olevan todellisia tai siitä, kuinka lujasti uskoo, ettei telepaattiset kyvyt ole todellisia tai tarkemmin mikä siinä lujuudessa olisi mielestäni optimaalista. Ja laajemmin, kuinka lujasti olisi optimaalista uskoa yhtään mihinkään.

Tarkoitukseni ei ollut loukata kenenkään sitoutumisen astetta todellisuuskäsityksiinsä, vaikka siihen puolesta ja vastaan kantaa otinkin, vaan heitin ilmaan vain satunnaisia ajatuksiani asiasta, oman kokemukseni pohjalta. Jos siis tuo aiheesta sivuun mennyt keskusteluni vaikutti ihan hölmöltä, se todennäköisesti johtuu vain siitä, että olen hölmö.

Jokainen, joka ei ole ollut noiden ilmiöiden kokeneiden tai todenneiden sijassa, on jäävi sanomaan niistä yhtään mitään.
Voidaanko noita ilmiöitä tulkita telepatiaksi, en voi ottaa kantaa - ne nimittäin usein liittyvät läheisen kuolemaan.
Mutta esim. identtisillä kaksosilla ja kolmosilla telepaattiset kokemukset eivät ole kovin poikkeuksellisia tavanomaisessa arkielämässä.

En ota kantaa siihenkään millä tarkoilla kriteereillä muut saavat tai eivät saa uskoa tepelatiaankaan (kun en ole minkään asian asiantuntija, en voi kriteereitä tietää). Otin kantaa kriteerienkin kohdalla siihen, kuinka pedantti noiden kriteerien noudattamisen kanssa muiden tulisi omasta mielestä olla, jotta kulkisi sitä pienimmän riesan tietä.

Tämä tosin oli ja edelleen on osaltani pelkkää metakeskustelua aiheesta, eikä varsinaista keskustelua aiheesta. En siis pyri tässä esittämään mitään telepatian puolesta tai sitä vastaan, vaan ajatuksiani tavasta, jolla siitä keskustellaan, ja edelleen vain omaan keskustelukokemukseeni nojaten.

[Kontra]

Jokainen, joka ei ole ollut noiden ilmiöiden kokeneiden tai todenneiden sijassa, on jäävi sanomaan niistä yhtään mitään.

Aivan kuten jokainen deliriumia kokematon on jäävi väittämään, ettei komerossa pesi vampyyrilepakoita.

Noin voi dementoinut tynnyrissä kasvanut kirjottaa, joka ei enää muista vakuuttaneensa olla rääpimättä kommenttejani.

[Märkäruuti]

Voidaanko noita ilmiöitä tulkita telepatiaksi, en voi ottaa kantaa - ne nimittäin usein liittyvät läheisen kuolemaan.

Jotta aiheesta voisi järkevästi keskustella, pitäisi ensin määritellä, mitä telepatialla tarkoitetaan. Viestien tai edes mielikuvien tietoinen siirtäminen toisen ihmisen tajuntaan, olisi varmasti määriteltävissä telepatiaksi., mutta siitä ei ole saatu vakuuttavaa näyttöä Se, että kaksi ihmistä ajattelee samaa asiaa samaan aikaan, tuskin vaatii telepatiaa, mikäli se ei ole usein toistuva selvä kokemus.

Minulle kävi joskus niin, että soitin työkaverille, mutta soittoääniä ei kuulunut, vaan linja oli aivan hiljainen. Sitten kuului vaimea rykäisy ja kun huhuilin, kyseinen työkaveri oli linjan päässä. Hän oli nostanut kuulopuhelimen soittaakseen minulle juuri kun yhteys oli muodostunut, mutta soitto ei ollut vielä ehtinyt lähteä.
Iso yhteensattuma kyllä. Telepatiaa tuskin.

[Kontra]

Voidaanko noita ilmiöitä tulkita telepatiaksi, en voi ottaa kantaa - ne nimittäin usein liittyvät läheisen kuolemaan.

Jotta aiheesta voisi järkevästi keskustella, pitäisi ensin määritellä, mitä telepatialla tarkoitetaan. Viestien tai edes mielikuvien tietoinen siirtäminen toisen ihmisen tajuntaan, olisi varmasti määriteltävissä telepatiaksi., mutta siitä ei ole saatu vakuuttavaa näyttöä Se, että kaksi ihmistä ajattelee samaa asiaa samaan aikaan, tuskin vaatii telepatiaa, mikäli se ei ole usein toistuva selvä kokemus.

Minulle kävi joskus niin, että soitin työkaverille, mutta soittoääniä ei kuulunut, vaan linja oli aivan hiljainen. Sitten kuului vaimea rykäisy ja kun huhuilin, kyseinen työkaveri oli linjan päässä. Hän oli nostanut kuulopuhelimen soittaakseen minulle juuri kun yhteys oli muodostunut, mutta soitto ei ollut vielä ehtinyt lähteä.
Iso yhteensattuma kyllä. Telepatiaa tuskin.

Tuollainen hyvien kavereiden keskinäiset sattumat tuskin ovat telepatiaa.
Työkaverin kanssa työmatkoja yhdessä autolla kuljettaessa sattui joskus, että aloitimme yhtaikaa keskustella samasta aiheesta, joka sekään tuski oli telepatiaa.
Mutta hyvin kummallisia sattumia voi joskus sattua. Eräs lääkäri kertoi tapauksen, jossa hänelle soitti potilas, nainen. Naisen nimi oli harvinainen ja jotenkin mieleenpainuva. Kun asia oli keskusteltu ja puhelimet suljettu, hetken päästä taas soi puhelin. Saman niminen nainen oli puhelimessa. Lääkäri ihmetteli, jäikö jotain epäselvää edellisestä soitosta. Ei ei jäänyt, kun puhelimessa oli eri nainen.

[asdf]

Voidaanko noita ilmiöitä tulkita telepatiaksi, en voi ottaa kantaa - ne nimittäin usein liittyvät läheisen kuolemaan.

Jotta aiheesta voisi järkevästi keskustella, pitäisi ensin määritellä, mitä telepatialla tarkoitetaan. Viestien tai edes mielikuvien tietoinen siirtäminen toisen ihmisen tajuntaan, olisi varmasti määriteltävissä telepatiaksi., mutta siitä ei ole saatu vakuuttavaa näyttöä Se, että kaksi ihmistä ajattelee samaa asiaa samaan aikaan, tuskin vaatii telepatiaa, mikäli se ei ole usein toistuva selvä kokemus.

Minulle kävi joskus niin, että soitin työkaverille, mutta soittoääniä ei kuulunut, vaan linja oli aivan hiljainen. Sitten kuului vaimea rykäisy ja kun huhuilin, kyseinen työkaveri oli linjan päässä. Hän oli nostanut kuulopuhelimen soittaakseen minulle juuri kun yhteys oli muodostunut, mutta soitto ei ollut vielä ehtinyt lähteä.
Iso yhteensattuma kyllä. Telepatiaa tuskin.

Minulle kävi kerran siskoni kanssa samoin. Nostin puhelimen soittaakseni hänelle, ja sieltä kuului, kun hän lässytti koiraalleen.

[Kissatäti]

Minä kerron nyt vielä yhdestä parhaimmista kavereistani eli Helsingin Akista . Aki on edesmenneen hyvän ystäväni veli. Olin juuri muuttanut Helsinkiin enkä tuntenut sieltä ketään. Sitten ystäväni tuli käymään luonani ja ehdotti että käytäisiin yhdessä tervehtimässä hänen veljeään joka asui kalliossa. Ja niin me käytiin ja lähdettiin vielä kolmelle mr Pickwick -baariin ja oli kiva ilta. Sitten Ystäväni lähti seuraavana päivänä kotiinsa ja olin taas yksin. Silloin elettiin vielä lankapuhelinaikaa eikä minulla ollut vielä sitäkään. Kului viikko ja tuli vapaat. Ei ketään kamua jonka kanssa olisi lähtenyt jonnekkin. Oli todella yksinäistä. Sitten ajattelin että mitä hemmettiä, lähden käymään sillä Akilla. Suunnistin Kallioon linjoille ja menin oikeaan rappuun, hissi oli tulossa alas, joten odottelin. Kun hissin ovet laskeutui (sellainen vanha verkkohissi) siellä oli Helsingin Aki. Akilta loksahti suu auki ja hän sanoi että oli juuri tulossa kaljojen kanssa minun luona käymään. Oli kysynyt siskoltaan osoitteen. Aika kumma juttu.

[Stadin öljylanne]

Itse en usko telepatiaan, ainakaan kykynä lukea tai siirtää ajatuksia ihmisaivojen välillä ilman tieteellisen menetelmän tuntemia menetelmiä. Mutta koska en ole minkään alan asiantuntija, minun uskomuksilleni ei tarvitse antaa painoarvoa.

Jill Bolte Taylorin luennoi [*], kuinka oikea aivopuolisko ajattelee, että itse on yhteydessä koko kosmokseen ja vasen aivopuolisko ajattelee olevansa yhteydessä vain itseensä. Ehkä ihmisen tapa ajatella ei ole vain jompaa kumpaa ääripäätä, vaan sijoittuu johonkin kohtaa suoralle noiden ääripäiden väliin, eri asioissa ei kohtiin ja vielä kullakin ihmisellä yksilöllisyytensä takia keskenään eri kohtiin. Joillain ihmisillä voisi tällöin korostua oikean aivopuoliskon ajattelutapa telepatiaan liittyvissä asioissa. Heille tieteellinen menetelmä telepatian kohdalla voisi silloin olla joko tarpeeton tai täysin rampa.

En ole täysin varma, onko tuo Taylorin tapa sijoittaa tuon tyyppiset ajattelutavat eri aivopuoliskoihin kestänyt aikaa hyvin vai huonosti. Se ehkä ole edes niin olennaista. Hän mielestäni kuvailee kuitenkin hieman tuollaisia kahta eri tapaa kokea maailma, joiden kautta katsoin mielekkääksi yrittää haarukoida tähän sopivia eroja ihmisten kokemusmaailmoissa.

Edellisen valossa tieto telepatin toimivuudesta ei ole kaikille välttämättä lainkaan tieteellisen menetelmän tavoitettavissa, siis jos itsellä vain olisi riittävän vahva kokemus ihmisten mielten välisestä yhteydestä. Vaikea sitä olisi millään kirjatiedolla tai minkään asteisilla mahdollisilla tai mahdottomilla ristiriidoillakaan mitätöidä.

Tietysti meidän, joilla ei ole telepatiaan liittyvissä asioista riittävästi oikeanlaista kokemushistoriaa, on tyytyminen vain kolmannen osapuolen perspektiiviin ja ainakaan tieteellinen menetelmä ei juuri vaikuta rohkaisevan uskomuksen sisäitämiseen.


[*]

[Märkäruuti]

Ei ei jäänyt, kun puhelimessa oli eri nainen.

Mielestäni tuokaan ei viittaa telepatiaan, vaan äärimmäisen epätodennäköiseen sattumaan, joita sellaisiakin tulee pakosta.

Seuraava tarina taisi olla Stanislav Lemin kirjassa nuha.
Jos olet kuumailmapallossa parin kilometrin korkeudella ja sinun pitäisi pudottaa pipetillä yksi ainoa vesipisara ja osua puisen puutarhapöydän edeltä määriteltyyn naulan kantaan, pitäisit onnistumista mahdottomana. Jos samalla korkeudella on äkäinen ukkossolu, kyseiseen naulan kantaan osuu lukuisia pisaroita.

Kun tapahtumia on valtava määrä, välillä tapahtuu myös jotain erittäin epätodennäköistä, kuten samalle henkilölle kaksi peräkkäistä loton täysosumaa. Se ei todista ihmeestä tai yliluonnollisesta tapahtumasta.

[Wisti]

Ei ei jäänyt, kun puhelimessa oli eri nainen.

Mielestäni tuokaan ei viittaa telepatiaan, vaan äärimmäisen epätodennäköiseen sattumaan, joita sellaisiakin tulee pakosta.

Seuraava tarina taisi olla Stanislav Lemin kirjassa nuha.
Jos olet kuumailmapallossa parin kilometrin korkeudella ja sinun pitäisi pudottaa pipetillä yksi ainoa vesipisara ja osua puisen puutarhapöydän edeltä määriteltyyn naulan kantaan, pitäisit onnistumista mahdottomana. Jos samalla korkeudella on äkäinen ukkossolu, kyseiseen naulan kantaan osuu lukuisia pisaroita.

Kun tapahtumia on valtava määrä, välillä tapahtuu myös jotain erittäin epätodennäköistä, kuten samalle henkilölle kaksi peräkkäistä loton täysosumaa. Se ei todista ihmeestä tai yliluonnollisesta tapahtumasta.

On tosiaan niin, että maailmassamme tapahtuu oppo- outojakin välttämättä. Se on itsestään selvää. Eiväthän asiat voi muuten olla.
Sitten on toinen juttu, että oikeastaan kaikki tapahtumat ovat ainutlaatuisia ihmeitä! Esimerkiksi näin: Sekoittelet korttipakkaa. Jokainen sekoitusliikkeesi antaa erittäin todennäköisesti korteille sellaisen järjestyksen, ettei mikään pakka ikinä historian aikana ole ollut juuri tuossa järjestyksessä. Tämä kuitenkin sillä varauksella, että pakkaa on sekoitettu tovi pakkaa järjestävien pelien jäljiltä.

[..viduixmän..]

Kyllä uskon, en tosin ole varma onko se telepatiaa, mutta kuitenkin jotain normaalin ohittavaa viestintää kuitenkin.
Ensimmäinen mieleen jäänyt tapaus oli kun olin vielä alle kouluikäinen ehkä viiden vanha, en edes silloin pitänyt sitä outona vaan vasta myöhemmin. Kerroin jotain jota vasta seuraavana päivänä naapuri tuli pyörällä kertomaan kauhu uutisena, kun olivat sille juuri soittaneet, ihmettelin sen jälkeen kun kuulin vanhempien keskenään puhuvan ettei puhuta kenellekkään puhumisistani.
Sittemmin noita on sattunut aina silloin tällöin, ei usein, mutta joskus aina.

[Kontra]

Kyllä uskon, en tosin ole varma onko se telepatiaa, mutta kuitenkin jotain normaalin ohittavaa viestintää kuitenkin.
Ensimmäinen mieleen jäänyt tapaus oli kun olin vielä alle kouluikäinen ehkä viiden vanha, en edes silloin pitänyt sitä outona vaan vasta myöhemmin. Kerroin jotain jota vasta seuraavana päivänä naapuri tuli pyörällä kertomaan kauhu uutisena, kun olivat sille juuri soittaneet, ihmettelin sen jälkeen kun kuulin vanhempien keskenään puhuvan ettei puhuta kenellekkään puhumisistani.
Sittemmin noita on sattunut aina silloin tällöin, ei usein, mutta joskus aina.

Samantyyppisistä ilmiöstä kuullaan silloin tällöin.

[Kohina]

Itse en usko telepatiaan, ainakaan kykynä lukea tai siirtää ajatuksia ihmisaivojen välillä ilman tieteellisen menetelmän tuntemia menetelmiä. Mutta koska en ole minkään alan asiantuntija, minun uskomuksilleni ei tarvitse antaa painoarvoa.

Jill Bolte Taylorin luennoi [*], kuinka oikea aivopuolisko ajattelee, että itse on yhteydessä koko kosmokseen ja vasen aivopuolisko ajattelee olevansa yhteydessä vain itseensä. Ehkä ihmisen tapa ajatella ei ole vain jompaa kumpaa ääripäätä, vaan sijoittuu johonkin kohtaa suoralle noiden ääripäiden väliin, eri asioissa ei kohtiin ja vielä kullakin ihmisellä yksilöllisyytensä takia keskenään eri kohtiin. Joillain ihmisillä voisi tällöin korostua oikean aivopuoliskon ajattelutapa telepatiaan liittyvissä asioissa. Heille tieteellinen menetelmä telepatian kohdalla voisi silloin olla joko tarpeeton tai täysin rampa.

En ole täysin varma, onko tuo Taylorin tapa sijoittaa tuon tyyppiset ajattelutavat eri aivopuoliskoihin kestänyt aikaa hyvin vai huonosti. Se ehkä ole edes niin olennaista. Hän mielestäni kuvailee kuitenkin hieman tuollaisia kahta eri tapaa kokea maailma, joiden kautta katsoin mielekkääksi yrittää haarukoida tähän sopivia eroja ihmisten kokemusmaailmoissa.

Edellisen valossa tieto telepatin toimivuudesta ei ole kaikille välttämättä lainkaan tieteellisen menetelmän tavoitettavissa, siis jos itsellä vain olisi riittävän vahva kokemus ihmisten mielten välisestä yhteydestä. Vaikea sitä olisi millään kirjatiedolla tai minkään asteisilla mahdollisilla tai mahdottomilla ristiriidoillakaan mitätöidä.

Tietysti meidän, joilla ei ole telepatiaan liittyvissä asioista riittävästi oikeanlaista kokemushistoriaa, on tyytyminen vain kolmannen osapuolen perspektiiviin ja ainakaan tieteellinen menetelmä ei juuri vaikuta rohkaisevan uskomuksen sisäitämiseen.


[*]

Koska vasen (normaalisti) on se joka tuottaa puhetta, on se ainoa itsestään tietoinen puoli, mutta itse on vain puolitotuutta, jonka huomaa balladien määrässä.