Mitä aivot tekevät ja mitä ne eivät tee?

[Zeneka]

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että siili suhonen korostaa homeostaattisten tilan ylläpitoa ikäänkuin se olisi kaikkien toimintojen virikkeiden syy. Myönnän sen, että sen on oltava kunnossa, ennenkuin mitään ylempiä tarpeita ja haluja on mahdollista tyydyttää. Asiaa voisi selventää vertaamalla aivojen toimintoja Maslow'n tarvehierarkiaan; molemmat järjestelmät kuvaavat eri tasoisia ja tyyppisiä tarpeita tai prosesseja, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin:

1. Homeostaattiset tilan ylläpito: Tämä voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkian alimpaan tasoon eli fysiologisiin tarpeisiin. Tämä taso sisältää perustarpeet kuten ravinnon, veden, unen ja ruumiinlämmön säätelyn. Aivojen kannalta näiden toimintojen ylläpito on kriittistä eloonjäämisen kannalta, ja ne ovat välttämättömiä ennen kuin korkeampien tarpeiden täyttämistä voidaan edes harkita.

2. Lajityypilliset vietti- ja vaistotoiminnot: Näitä voi verrata Maslow'n seuraavaan tasoon, joka sisältää turvallisuuden tarpeet sekä osittain sosiaaliset tarpeet. Näihin liittyvät käyttäytymismallit, kuten suojautuminen vaaroilta ja lisääntymiseen liittyvät vietit, ovat syvälle juurtuneita ja tärkeä osa lajimme selviytymistä. Ne vaativat homeostaattisten tarpeiden täyttämisen, mutta ne ovat yhä perustavaa laatua olevia tarpeita, jotka ohjaavat käyttäytymistä.

3. Sosiaaliset tarpeet: Tämä vastaa suoraan Maslow'n sosiaalisia tarpeita, kuten yhteenkuuluvuuden, rakkauden ja ystävyyden tarvetta. Näiden tarpeiden täyttämisen jälkeen yksilö pystyy kehittämään vahvempia sosiaalisia suhteita ja luottamusta muihin, mikä on tärkeää yhteisöllisessä ja sosiaalisessa kontekstissa.

4. Itsensä kehittäminen sosiaalisessa kontekstissa: Tämä vastaa Maslow'n itsetoteutuksen ja itsearvostuksen tarpeita, jotka ovat hierarkian huipulla. Tähän liittyy yksilön halu kehittää itseään, saavuttaa tavoitteitaan ja toteuttaa potentiaaliaan, usein sosiaalisten ja yhteiskunnallisten arvojen puitteissa.

Tähän tapaan voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkia aivojen eri prosesseihin. Tämän ajattelun tarkentaminen voi lisätä ymmärrystä, miten eri tarpeet voivat ohjata aivojen toimintaa eri tilanteissa ja kehitysvaiheissa. Miten aivot käsittelevät näitä tarpeita eri tasoilla ja priorisoivat niitä tilanteen ja tarpeiden mukaan, lienee vielä pitkälle avoin kysymys.

En tajua miksi pitää miettiä jotain tälläistä tarvehierarkiaa. Kuin se menisi ykköstasolta korkeammalle sivistyneelle tasolle.

Se piilottaa itse asiassa koko ongelman ytimen ja sitähän moni filosofi-tiedemies tekeekin, koska yrittää saada muut kuvittelemaan, että hänellä on joku tieteellinen käsitys asiasta. NO JOO. Toki kastemato vaikka ei halua kuunnella oopperaa tai käsitä mitä hienoa on Mona Lisan taulussa. No en minäkään käsitä mitä hienoa siinä on paitsi STATUS. Omistamalla taulun tai edes sen nähneenä voi saada omaa statusarvoaan kasvatettua toisten ihmisten silmissä. Mutta toki joku muu voi saada oikeaa nautintoa vain näkemällä Mona Lisan taulun aivan yksin (Ilman että kukaan muu ihminen on sitä nähnyt) mutta uskon että taulun arvostus perustuu vain kollektiiviseen ajatteluun, että "olen parempi ihminen ja siksi haluttavampi" kun arvostan Mona Lisaa ja olen sen nähnyt.

Vähän hölmö esimerkki ehkä, koska itse ei arvosta paljoakaan tuollaisia tauluja. Musiikin sen sijaan koen nautintona huolimatta siitä pitävätkö muut samasta musiikista. Toki musiikissakin on samaa puolta paljon. Jos Metallica julkaisee keskinkertaisen biisin se saa miljoonia kertoja enemmän kuunteluja kuin tuntematon bändi, joka julkaisee paremman biisin.

MUTTA mitä ajan tällä johdattelulla takaa??

Tieteellisesti olemme eläviä olentoja jotka ovat olemassa, koska ovat lisääntyneet. Ja lisääntyneet paremmin kuin muut. Tarvehierarkian tasosta riippumatta (1-4) kyse on vain tästä samasta asiasta. Kuka lisääntyy eniten.

Miksi ihminen nauttii musiikista? No se voisi olla soidin menoa, sotatanssia tms. Mutta taide ja musiikki on niin suosittua ettei sitä voi selittää vain soidinmenona. Toki siinä kuin urheilussa osoitetaan fyysistä kyvykkyyttä niin kyllähän taiteellakin voidaan osoittaa henkistä kyvykkyyttä. Onko muita eläinlajeja kuin ihminen, joka osoittaa musiikilla tai taiteella arvoaan sillä tavalla, että halutaan pariutua hyvän taitelijan kanssa?

Miksi ihminen arvostaa hyviä melodioita? Linnut visertävät samoja soidin viserryksiään, mutta eivät keksi uusia ainakaan kovin paljoa.

Osaako tiede vastata tähänkään mitään?

[Naturalisti]

Ollessaan itsenäinen toimija, se ei kai edellytä, että olisi mitään muuta kuin lastu laineilla, mutta riittävän uniikki lastu tai uniikit laineet, jotta toiminta eroaa muiden lastujen toiminnasta. Ehkäpä jotenkin näin ajatus itsenäisyydestä toimijana olisi helppo omaksua.

Uniikit laineet tarkoittaisivat sitä, että me kaikki ajelehtisimme eri virrassa. Jonkinlaista omaa valintaa sekin kai edellyttää? Kaikki ei voi tulla perimästä, eikä niin monia uniikkeja kasvuympäristöjäkään löydy, että tämä niillä selittyisi. Ja onhan identtisillä kaksosillakin omat persoonallisuutensa.

Nähdäkseni kaikki itsenäisen toimijan toiminta tulee sekä perimästä, että ympäristöstä. Mitään ei tule itsenäiselle toimijalle noiden ulkopuolelta tarkoittaen, että päätöksenteko on noiden suhteen täysin deterministinen.

Käsittääkseni suuret kielimallit "ajattelevat" jatkuvasti out of the box, sillä ne tuottavat uniikkia sisältöä aina kun niiltä jotan kysyy, vaikka algoritminsa eivät vielä mahdolistakaan sitä, että ne asettaisivat itsellen tavoitteita ja oppisivat omista toimistaan tavoitteittensa saavuttamiseksi. Ja ne lienevät yhtä paljon (tai vähän) itsenäisiä toimijoita kuin ihminenkin.

Keskustelunne on nyt asian ytimessä. Olen pitkälle samaa mieltä teidän molempien kanssa. Tässä on joitakin täsmentäviä kommentteja:

1. Kaikki lastut ovat omanlaisiaan.
2. Viran laineet ovat jokaiselle lastulle erilaisia.
3. Edellä olevien fyysisten objektien käyttäytymisen määrää luonnonlait ja sattuma.
4. Autonominen toimija (ei mikään ulkoisten syiden ohjaama tapahtuja) kykenee vaikuttamaan toimintaansa menneisyyden nykyisyyteen (toimijan muistiin) jättämiä jälkiä hyödyntämällä; se ei näin ole enää vain luonnonlakien ohjaama lastu laineilla.
5. Näitä jälkiä toimijoiden muistiin jää kahdella emergentillä toiminnallisuuden tasolla:
- informaatio päivittyy elämää ylläpitävään geneettiseen invormaatiosysteemiin vain hedelmöittymisten yhteydessä.
- kulttuuria ylläpitävään memeettiseen informaatiosysteemin se päivittyy potentiaalisesti jokaisen intersubjektiivisen sekä ympäristöön kohdistuvan vuorovaikutuksen tuloksena.
6. Sattumien ja autonomisen toiminnan mahdollistaminen muistien vuoksi tapahtumat eivät ole edenneet alkupamauksesta tähän hetkeen täysin deterministisesti etukäteen määräytyneesti. Vaikka taaksepäin voidaan syy-seursaus-ketju periaatteessa jäljittää, ei tulevaisuutta voida ennustaa kuin jollakin todennäköisyydellä.
7. Toimijoilla on vapaa tahto, mutta sitä ei pidä liittää liskoaivojen lajityypillisiin reaktioihin, vaan meemikoneen tavoitteiden asettamiseen. Vapaa tahto (asetettu tavoite) voidaan katsoa olemassa olevaksi, vaikka se ei jostakin syystä ei aina heti toteudu ja vaikka se ei useista yrityksistä huolimatta koskaan toteutuisi.

Todella vaikea ymmärtää mitä tässä tarkoitetaan autonomialla ja vapaalla tahdolla. Noin niinku aiheen kannalta eli miten aivot tekevät mität tekevät.[1]

Esim. toi meemikoneen autonomisuus. Mikä siinä on autonomista. Jos mietitään vaikkapa aiheen kannalta miten ja miksi aivot tekevät mitä tekevät, tuoa korteksin kruununjalkiveä, dorsolateraalista etuotsalohkoa. [2]

Riippuen vaikkapa aamun glucokortikoiditasoista jos korkeat niin iltapäivään mennessä nuo ovat blokanneet dorsolateraalin aktivaatiota mikä heikentää kognitiivisia funktioita, impulssikontrollia jne. ihan vaan yksi hormoni saa tuon aikaan. Siihen vielä päälle kaikkien muiden hormonien vaikutukset, edeltävien päivien inputtien vaikutukset, muiden aivoalueiden vaikutukset niin mistä tuolta meemikoneen kruununjalokivestä se autnomia oikein löytyy? [3]

Mikä siinä on siis vapaata tai autonomista? Pystyykö avaamaan?[4]

[1] Epäautonominen toiminta on täysin ulkoisten vaikutusten ohjaamaa toimintaa. Autonomisen toiminnan edellytyksenä on, että olio voi vaikuttaa tulevaan toimintaansa muistiinsa tallettamia tilanteeseen soveltuvia käyttäytymis- ja ajatustottumuksia käyttämällä sekä kykenee kehittämään niitä empiiristen kokemusten perusteella. Vapaa tahto tarkoittaa sitä, että olio voi asettaa vapaasti itselleen tavoitteita ja pyrkiä toteuttamaan niitä kykyjensä ja vallitsevien olosuhteiden sallimalla tavalla.

[2] Paikansit meemikoneen keskeiset rakenteet aivan oikein. Meemikoneen pylväiden muodostamaan tilakonehierarkiaan liittyy myös talamokortikaaliset silmukat, joita tarvitaan sekventaalisen toiminnan ohjaukseen. Samanlaiset silmukat ohjaavat myös liskoaivoihin kuuluvien aistitoimintoja prosessoivien pylväiden sekvenssitoimintoja. Olennaisin ero meemikoneen ja liskoaivojen pylväiden välillä on, että liskoaivojen pylväiden toimintaohjeet ovat pääosin geneettisesti määräytyneitä ja meemikoneen pylväiden toimintaohjeet ovat enimmäkseen kulttuurisia toiminta- ja ajattelutottumuksia. Nämä menevät kuitenkin limittäin niin, että myös liskoaivojen kehitys tarvitsee tietyissä ontogeneesin vaiheessa myös sosiaalisen vuorovaikutuksen tukea. Vastaavasti meemikoneellakin on tietyt fylogeneesin tuottamat geneettiset "esiasetukset".

Tää kiinostais kovasti ku täs ollaan nähdäkseni ketjun aiheen ytimessä. Vaikka toki hegel ja reduktiivinen emergentismikin ovat ja kovasti kiinostavat niin tästä ois kiva kuulla lisää myös. Ja noista pylväistä ja niiden yhteistyöstä.
Voiko noita sekvenssihommia avat lisää ku ei ole itelle niin tuttuja.
Ja sit noi talamokortikaaliset silmukat. (...)

Et sitten kommentoinut vieläkään kohtia [1] ja [2]. Päästit sen sijaan runoratsun mukavalle laukalle. Vaikka kirjoitit sen ilmeisesti kieli poskessa, oli siinä monia hyviä ideoita. Netin avulla voisi todellakin joukkoistaa esimerkiksi heterofenomenologiaan perustuvia aivotutkimuksia. Kehittele ihmeessä näitä ideoita julkaise niitä kritisoitavaksi tänne tiedepalstalle.

Mitä sitten tulee tähän tilakonehypoteesin,niin olen esitellyt sitä jo muutamissa keskusteluissa. Hakusanalla "tilakonehypoteesi" palstalta löytyi 26 viestiä ja niistä sinä olit keskustelijana 8 viestissä. Alkuun voisit kerrata mitä niissä sanotaan.

Päivittin äskettäin myös "Aivokuoren pylväät adaptiivisina tilakoneina"-keskustelun avauksen, josta löytyy lisätietoa.
viewtopic.php?p=113727#p113727

Tuon tilakoneen idean sain jo vuosia sitten kirjasta Jeff Hawkins: On Intelligence.

Tein noista talamokortikaalisista silmukoita ChatGPT -kyselyn, jonka liitän tähän alle. Tuossa tilakonehypoteesissa talamokortikaaliset silmukat palauttavat edellisen tilan tilakoneeseen, mitä tarvitaan tilansiirtologiikassa tilariippuvaisten siirtymäehtojen muodostukseen.

KYSYMYS
Mitä erilaisia yhteyksiä talamuksella ja aivokuorella on? Mitä ovat talamokortikaaliset silmukat?

ChatGPT
Talamus on aivojen keskeinen rakenne, joka toimii eräänlaisena väliasemana aivokuoren ja muiden aivojen osien välillä. Talamuksen ja aivokuoren välinen yhteys on monimutkainen ja sisältää useita erityyppisiä yhteyksiä.

Talamuksen ja aivokuoren yhteydet:

Talamokortikaaliset yhteydet: Nämä ovat yhteyksiä, joissa talamus lähettää signaaleja suoraan aivokuorelle. Useimmat sensoriset tiedot, kuten näkö-, kuulo- ja tuntoaistiin liittyvät tiedot, kulkevat talamuksen kautta ennen kuin ne saavuttavat aivokuoren. Talamus prosessoi ja välittää nämä tiedot spesifisiin aivokuoren alueisiin.

Kortikotalamokortikaaliset yhteydet: Näissä yhteyksissä aivokuori lähettää signaaleja takaisin talamukseen, joka sitten moduloi ja lähettää ne uudelleen muille aivokuoren alueille. Tämä luo eräänlaisen silmukan, joka mahdollistaa tietojen jatkuvan prosessoinnin ja säätelyn.

Kortikotalamiset yhteydet: Aivokuori lähettää myös suoria signaaleja talamukseen, jotka voivat vaikuttaa talamuksen toimintaan ja siten koko aivoverkoston dynamiikkaan. Näin aivokuori voi säädellä talamuksen toimintaa ja vaikuttaa sen kautta muihin aivojen alueisiin.

Talamokortikaaliset silmukat:
Talamokortikaaliset silmukat ovat järjestelmiä, joissa talamus ja aivokuori kommunikoivat jatkuvasti toistensa kanssa edestakaisin kulkevien yhteyksien kautta. Nämä silmukat ovat keskeisiä monissa aivojen toiminnoissa, kuten sensorisessa prosessoinnissa, motorisessa ohjauksessa, tietoisuuden säätelyssä ja kognitiivisissa toiminnoissa.

Esimerkkejä talamokortikaalisista silmukoista ovat:

Sensoriset silmukat: Näissä silmukoissa sensoriset tiedot, kuten visuaaliset tai auditiiviset signaalit, välittyvät talamuksen kautta aivokuorelle ja sitten takaisin talamukseen. Tämä auttaa hienosäätämään aisti-informaation prosessointia.

Motoriset silmukat: Nämä silmukat ovat keskeisiä motoristen toimintojen ohjauksessa. Ne yhdistävät motorisen aivokuoren talamuksen ja basaaliganglioiden kanssa, muodostaen monimutkaisia silmukoita, jotka säätelevät liikkeitä.

Kognitiiviset ja limbiset silmukat: Näihin liittyy esimerkiksi prefrontaalisen aivokuoren ja talamuksen välisiä yhteyksiä, jotka ovat tärkeitä työmuistin, päätöksenteon ja emotionaalisten tilojen säätelyssä.

Talamokortikaaliset silmukat mahdollistavat sen, että aivokuori ja talamus voivat jatkuvasti koordinoida toimintaansa, mikä on välttämätöntä monimutkaisille kognitiivisille ja sensorisille prosesseille. Näiden silmukoiden häiriöt on yhdistetty erilaisiin neurologisiin ja psykiatrisiin sairauksiin, kuten skitsofreniaan ja Parkinsonin tautiin.

ChatGPT voi tehdä virheitä. Suosittelemme tarkastamaan tärkeät tiedot.

[Naturalisti]

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että siili suhonen korostaa homeostaattisten tilan ylläpitoa ikäänkuin se olisi kaikkien toimintojen virikkeiden syy. Myönnän sen, että sen on oltava kunnossa, ennenkuin mitään ylempiä tarpeita ja haluja on mahdollista tyydyttää. Asiaa voisi selventää vertaamalla aivojen toimintoja Maslow'n tarvehierarkiaan; molemmat järjestelmät kuvaavat eri tasoisia ja tyyppisiä tarpeita tai prosesseja, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin:

1. Homeostaattiset tilan ylläpito: Tämä voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkian alimpaan tasoon eli fysiologisiin tarpeisiin. Tämä taso sisältää perustarpeet kuten ravinnon, veden, unen ja ruumiinlämmön säätelyn. Aivojen kannalta näiden toimintojen ylläpito on kriittistä eloonjäämisen kannalta, ja ne ovat välttämättömiä ennen kuin korkeampien tarpeiden täyttämistä voidaan edes harkita.

2. Lajityypilliset vietti- ja vaistotoiminnot: Näitä voi verrata Maslow'n seuraavaan tasoon, joka sisältää turvallisuuden tarpeet sekä osittain sosiaaliset tarpeet. Näihin liittyvät käyttäytymismallit, kuten suojautuminen vaaroilta ja lisääntymiseen liittyvät vietit, ovat syvälle juurtuneita ja tärkeä osa lajimme selviytymistä. Ne vaativat homeostaattisten tarpeiden täyttämisen, mutta ne ovat yhä perustavaa laatua olevia tarpeita, jotka ohjaavat käyttäytymistä.

3. Sosiaaliset tarpeet: Tämä vastaa suoraan Maslow'n sosiaalisia tarpeita, kuten yhteenkuuluvuuden, rakkauden ja ystävyyden tarvetta. Näiden tarpeiden täyttämisen jälkeen yksilö pystyy kehittämään vahvempia sosiaalisia suhteita ja luottamusta muihin, mikä on tärkeää yhteisöllisessä ja sosiaalisessa kontekstissa.

4. Itsensä kehittäminen sosiaalisessa kontekstissa: Tämä vastaa Maslow'n itsetoteutuksen ja itsearvostuksen tarpeita, jotka ovat hierarkian huipulla. Tähän liittyy yksilön halu kehittää itseään, saavuttaa tavoitteitaan ja toteuttaa potentiaaliaan, usein sosiaalisten ja yhteiskunnallisten arvojen puitteissa.

Tähän tapaan voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkia aivojen eri prosesseihin. Tämän ajattelun tarkentaminen voi lisätä ymmärrystä, miten eri tarpeet voivat ohjata aivojen toimintaa eri tilanteissa ja kehitysvaiheissa. Miten aivot käsittelevät näitä tarpeita eri tasoilla ja priorisoivat niitä tilanteen ja tarpeiden mukaan, lienee vielä pitkälle avoin kysymys.

En tajua miksi pitää miettiä jotain tälläistä tarvehierarkiaa. Kuin se menisi ykköstasolta korkeammalle sivistyneelle tasolle.

Se piilottaa itse asiassa koko ongelman ytimen ja sitähän moni filosofi-tiedemies tekeekin, koska yrittää saada muut kuvittelemaan, että hänellä on joku tieteellinen käsitys asiasta. NO JOO. Toki kastemato vaikka ei halua kuunnella oopperaa tai käsitä mitä hienoa on Mona Lisan taulussa. No en minäkään käsitä mitä hienoa siinä on paitsi STATUS. Omistamalla taulun tai edes sen nähneenä voi saada omaa statusarvoaan kasvatettua toisten ihmisten silmissä. Mutta toki joku muu voi saada oikeaa nautintoa vain näkemällä Mona Lisan taulun aivan yksin (Ilman että kukaan muu ihminen on sitä nähnyt) mutta uskon että taulun arvostus perustuu vain kollektiiviseen ajatteluun, että "olen parempi ihminen ja siksi haluttavampi" kun arvostan Mona Lisaa ja olen sen nähnyt.

Vähän hölmö esimerkki ehkä, koska itse ei arvosta paljoakaan tuollaisia tauluja. Musiikin sen sijaan koen nautintona huolimatta siitä pitävätkö muut samasta musiikista. Toki musiikissakin on samaa puolta paljon. Jos Metallica julkaisee keskinkertaisen biisin se saa miljoonia kertoja enemmän kuunteluja kuin tuntematon bändi, joka julkaisee paremman biisin.

MUTTA mitä ajan tällä johdattelulla takaa??

Tieteellisesti olemme eläviä olentoja jotka ovat olemassa, koska ovat lisääntyneet. Ja lisääntyneet paremmin kuin muut. Tarvehierarkian tasosta riippumatta (1-4) kyse on vain tästä samasta asiasta. Kuka lisääntyy eniten.

Miksi ihminen nauttii musiikista? No se voisi olla soidin menoa, sotatanssia tms. Mutta taide ja musiikki on niin suosittua ettei sitä voi selittää vain soidinmenona. Toki siinä kuin urheilussa osoitetaan fyysistä kyvykkyyttä niin kyllähän taiteellakin voidaan osoittaa henkistä kyvykkyyttä. Onko muita eläinlajeja kuin ihminen, joka osoittaa musiikilla tai taiteella arvoaan sillä tavalla, että halutaan pariutua hyvän taitelijan kanssa?

Miksi ihminen arvostaa hyviä melodioita? Linnut visertävät samoja soidin viserryksiään, mutta eivät keksi uusia ainakaan kovin paljoa.

Osaako tiede vastata tähänkään mitään?

No, esitin tuon vertauksen vain havainnollistaakseni sitä, että aivoille tulee muitakin kuin homeostaasin tasapainon kontrolliin liittyviä virikkeitä ja että ne ovat tarvehierarkkian pohjimmaisia. Mutta samalla, kun tuota kirjoitin, ajatus alkoi miellyttää mua enemmänkin. Kenties tämän asian pohtiminen fylogeneesin näkökulmasta voisi avata uusia näkökulmia.

Tuo sun esittämä (joskin suurta tyydytystä tuottava) tarve on myös vain yksi monien joukossa. Se kuitenkin voi tuottaa tyydytystä vain, jos alemmat tarpeet on ensin tyydytetty.

Liittyy tuohon sun päättelyyn myös ainakin yksi virhe. Kaikki informaatio ei välity geneettisen perimän kautta. Geneettisesti välittyy vain noihin alempiin tarvetasoihin liittyvä informaatio. Ylempiin tarvetasoihin liittyvä informaatio välittyy memeettisesti. Todennäköisesti suurin osa ihmisyhteisöjen kehityksestä kivikauden jälkeen onkin syntynyt memeettisen evoluution tuloksena.

Taide nautintojen selittäminen tarpeiden kautta on haaste, jota olen joskus itsekin miettinyt kuitenkaan mihinkään mainittavan tulokseen päätymättä. Ehkä se jollakin tavalla kutkuttelee liskoaivojen tuottamia emotionaalisia ja viime kädessä hyvä-paha-tuntemuksia. Lintujen livertelyt ja performanssit liittyvät vahvasti pariutumiseen ja niin ne taitaa liittyä ihmistenkin tapauksessa. Olisko taide vain korvike näiden tunteiden tuottamiseen samoin kuin päihteiden nautiskelukin?

[ID10T]

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että siili suhonen korostaa homeostaattisten tilan ylläpitoa ikäänkuin se olisi kaikkien toimintojen virikkeiden syy. Myönnän sen, että sen on oltava kunnossa, ennenkuin mitään ylempiä tarpeita ja haluja on mahdollista tyydyttää. Asiaa voisi selventää vertaamalla aivojen toimintoja Maslow'n tarvehierarkiaan; molemmat järjestelmät kuvaavat eri tasoisia ja tyyppisiä tarpeita tai prosesseja, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin:

1. Homeostaattiset tilan ylläpito: Tämä voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkian alimpaan tasoon eli fysiologisiin tarpeisiin. Tämä taso sisältää perustarpeet kuten ravinnon, veden, unen ja ruumiinlämmön säätelyn. Aivojen kannalta näiden toimintojen ylläpito on kriittistä eloonjäämisen kannalta, ja ne ovat välttämättömiä ennen kuin korkeampien tarpeiden täyttämistä voidaan edes harkita.

2. Lajityypilliset vietti- ja vaistotoiminnot: Näitä voi verrata Maslow'n seuraavaan tasoon, joka sisältää turvallisuuden tarpeet sekä osittain sosiaaliset tarpeet. Näihin liittyvät käyttäytymismallit, kuten suojautuminen vaaroilta ja lisääntymiseen liittyvät vietit, ovat syvälle juurtuneita ja tärkeä osa lajimme selviytymistä. Ne vaativat homeostaattisten tarpeiden täyttämisen, mutta ne ovat yhä perustavaa laatua olevia tarpeita, jotka ohjaavat käyttäytymistä.

3. Sosiaaliset tarpeet: Tämä vastaa suoraan Maslow'n sosiaalisia tarpeita, kuten yhteenkuuluvuuden, rakkauden ja ystävyyden tarvetta. Näiden tarpeiden täyttämisen jälkeen yksilö pystyy kehittämään vahvempia sosiaalisia suhteita ja luottamusta muihin, mikä on tärkeää yhteisöllisessä ja sosiaalisessa kontekstissa.

4. Itsensä kehittäminen sosiaalisessa kontekstissa: Tämä vastaa Maslow'n itsetoteutuksen ja itsearvostuksen tarpeita, jotka ovat hierarkian huipulla. Tähän liittyy yksilön halu kehittää itseään, saavuttaa tavoitteitaan ja toteuttaa potentiaaliaan, usein sosiaalisten ja yhteiskunnallisten arvojen puitteissa.

Tähän tapaan voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkia aivojen eri prosesseihin. Tämän ajattelun tarkentaminen voi lisätä ymmärrystä, miten eri tarpeet voivat ohjata aivojen toimintaa eri tilanteissa ja kehitysvaiheissa. Miten aivot käsittelevät näitä tarpeita eri tasoilla ja priorisoivat niitä tilanteen ja tarpeiden mukaan, lienee vielä pitkälle avoin kysymys.

En tajua miksi pitää miettiä jotain tälläistä tarvehierarkiaa. Kuin se menisi ykköstasolta korkeammalle sivistyneelle tasolle.

Se piilottaa itse asiassa koko ongelman ytimen ja sitähän moni filosofi-tiedemies tekeekin, koska yrittää saada muut kuvittelemaan, että hänellä on joku tieteellinen käsitys asiasta. NO JOO. Toki kastemato vaikka ei halua kuunnella oopperaa tai käsitä mitä hienoa on Mona Lisan taulussa. No en minäkään käsitä mitä hienoa siinä on paitsi STATUS. Omistamalla taulun tai edes sen nähneenä voi saada omaa statusarvoaan kasvatettua toisten ihmisten silmissä. Mutta toki joku muu voi saada oikeaa nautintoa vain näkemällä Mona Lisan taulun aivan yksin (Ilman että kukaan muu ihminen on sitä nähnyt) mutta uskon että taulun arvostus perustuu vain kollektiiviseen ajatteluun, että "olen parempi ihminen ja siksi haluttavampi" kun arvostan Mona Lisaa ja olen sen nähnyt.

Vähän hölmö esimerkki ehkä, koska itse ei arvosta paljoakaan tuollaisia tauluja. Musiikin sen sijaan koen nautintona huolimatta siitä pitävätkö muut samasta musiikista. Toki musiikissakin on samaa puolta paljon. Jos Metallica julkaisee keskinkertaisen biisin se saa miljoonia kertoja enemmän kuunteluja kuin tuntematon bändi, joka julkaisee paremman biisin.

MUTTA mitä ajan tällä johdattelulla takaa??

Tieteellisesti olemme eläviä olentoja jotka ovat olemassa, koska ovat lisääntyneet. Ja lisääntyneet paremmin kuin muut. Tarvehierarkian tasosta riippumatta (1-4) kyse on vain tästä samasta asiasta. Kuka lisääntyy eniten.

Miksi ihminen nauttii musiikista? No se voisi olla soidin menoa, sotatanssia tms. Mutta taide ja musiikki on niin suosittua ettei sitä voi selittää vain soidinmenona. Toki siinä kuin urheilussa osoitetaan fyysistä kyvykkyyttä niin kyllähän taiteellakin voidaan osoittaa henkistä kyvykkyyttä. Onko muita eläinlajeja kuin ihminen, joka osoittaa musiikilla tai taiteella arvoaan sillä tavalla, että halutaan pariutua hyvän taitelijan kanssa?

Miksi ihminen arvostaa hyviä melodioita? Linnut visertävät samoja soidin viserryksiään, mutta eivät keksi uusia ainakaan kovin paljoa.

Osaako tiede vastata tähänkään mitään?

No, esitin tuon vertauksen vain havainnollistaakseni sitä, että aivoille tulee muitakin kuin homeostaasin tasapainon kontrolliin liittyviä virikkeitä ja että ne ovat tarvehierarkkian pohjimmaisia.

Minusta tarvehierarkia soveltuu huonosti tähän yhteyteen. Aivoilla lienee vain kaksi perustarvetta, happi ja sokeri. Kaikki muu onkin sitten ylimääräistä. Aivot eivät myöskään aisti kylmää, kuumaa tai kipua, muun elimistön täytyy kertoa niille lämpötilan muutoksista ja kivusta.

Aivot eivät myöskään suoranaisesti tee eroa työn ja huvin välille, molempiin saattaa kulua yhtä lailla "CPU-aikaa". On täysin persoonasta kiinni, miten näitä arvotetaan, ja joillekin jopa työ on huvia.

[Naturalisti]

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että siili suhonen korostaa homeostaattisten tilan ylläpitoa ikäänkuin se olisi kaikkien toimintojen virikkeiden syy. Myönnän sen, että sen on oltava kunnossa, ennenkuin mitään ylempiä tarpeita ja haluja on mahdollista tyydyttää. Asiaa voisi selventää vertaamalla aivojen toimintoja Maslow'n tarvehierarkiaan; molemmat järjestelmät kuvaavat eri tasoisia ja tyyppisiä tarpeita tai prosesseja, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin:

1. Homeostaattiset tilan ylläpito: Tämä voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkian alimpaan tasoon eli fysiologisiin tarpeisiin. Tämä taso sisältää perustarpeet kuten ravinnon, veden, unen ja ruumiinlämmön säätelyn. Aivojen kannalta näiden toimintojen ylläpito on kriittistä eloonjäämisen kannalta, ja ne ovat välttämättömiä ennen kuin korkeampien tarpeiden täyttämistä voidaan edes harkita.

2. Lajityypilliset vietti- ja vaistotoiminnot: Näitä voi verrata Maslow'n seuraavaan tasoon, joka sisältää turvallisuuden tarpeet sekä osittain sosiaaliset tarpeet. Näihin liittyvät käyttäytymismallit, kuten suojautuminen vaaroilta ja lisääntymiseen liittyvät vietit, ovat syvälle juurtuneita ja tärkeä osa lajimme selviytymistä. Ne vaativat homeostaattisten tarpeiden täyttämisen, mutta ne ovat yhä perustavaa laatua olevia tarpeita, jotka ohjaavat käyttäytymistä.

3. Sosiaaliset tarpeet: Tämä vastaa suoraan Maslow'n sosiaalisia tarpeita, kuten yhteenkuuluvuuden, rakkauden ja ystävyyden tarvetta. Näiden tarpeiden täyttämisen jälkeen yksilö pystyy kehittämään vahvempia sosiaalisia suhteita ja luottamusta muihin, mikä on tärkeää yhteisöllisessä ja sosiaalisessa kontekstissa.

4. Itsensä kehittäminen sosiaalisessa kontekstissa: Tämä vastaa Maslow'n itsetoteutuksen ja itsearvostuksen tarpeita, jotka ovat hierarkian huipulla. Tähän liittyy yksilön halu kehittää itseään, saavuttaa tavoitteitaan ja toteuttaa potentiaaliaan, usein sosiaalisten ja yhteiskunnallisten arvojen puitteissa.

Tähän tapaan voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkia aivojen eri prosesseihin. Tämän ajattelun tarkentaminen voi lisätä ymmärrystä, miten eri tarpeet voivat ohjata aivojen toimintaa eri tilanteissa ja kehitysvaiheissa. Miten aivot käsittelevät näitä tarpeita eri tasoilla ja priorisoivat niitä tilanteen ja tarpeiden mukaan, lienee vielä pitkälle avoin kysymys.

En tajua miksi pitää miettiä jotain tälläistä tarvehierarkiaa. Kuin se menisi ykköstasolta korkeammalle sivistyneelle tasolle.

Se piilottaa itse asiassa koko ongelman ytimen ja sitähän moni filosofi-tiedemies tekeekin, koska yrittää saada muut kuvittelemaan, että hänellä on joku tieteellinen käsitys asiasta. NO JOO. Toki kastemato vaikka ei halua kuunnella oopperaa tai käsitä mitä hienoa on Mona Lisan taulussa. No en minäkään käsitä mitä hienoa siinä on paitsi STATUS. Omistamalla taulun tai edes sen nähneenä voi saada omaa statusarvoaan kasvatettua toisten ihmisten silmissä. Mutta toki joku muu voi saada oikeaa nautintoa vain näkemällä Mona Lisan taulun aivan yksin (Ilman että kukaan muu ihminen on sitä nähnyt) mutta uskon että taulun arvostus perustuu vain kollektiiviseen ajatteluun, että "olen parempi ihminen ja siksi haluttavampi" kun arvostan Mona Lisaa ja olen sen nähnyt.

Vähän hölmö esimerkki ehkä, koska itse ei arvosta paljoakaan tuollaisia tauluja. Musiikin sen sijaan koen nautintona huolimatta siitä pitävätkö muut samasta musiikista. Toki musiikissakin on samaa puolta paljon. Jos Metallica julkaisee keskinkertaisen biisin se saa miljoonia kertoja enemmän kuunteluja kuin tuntematon bändi, joka julkaisee paremman biisin.

MUTTA mitä ajan tällä johdattelulla takaa??

Tieteellisesti olemme eläviä olentoja jotka ovat olemassa, koska ovat lisääntyneet. Ja lisääntyneet paremmin kuin muut. Tarvehierarkian tasosta riippumatta (1-4) kyse on vain tästä samasta asiasta. Kuka lisääntyy eniten.

Miksi ihminen nauttii musiikista? No se voisi olla soidin menoa, sotatanssia tms. Mutta taide ja musiikki on niin suosittua ettei sitä voi selittää vain soidinmenona. Toki siinä kuin urheilussa osoitetaan fyysistä kyvykkyyttä niin kyllähän taiteellakin voidaan osoittaa henkistä kyvykkyyttä. Onko muita eläinlajeja kuin ihminen, joka osoittaa musiikilla tai taiteella arvoaan sillä tavalla, että halutaan pariutua hyvän taitelijan kanssa?

Miksi ihminen arvostaa hyviä melodioita? Linnut visertävät samoja soidin viserryksiään, mutta eivät keksi uusia ainakaan kovin paljoa.

Osaako tiede vastata tähänkään mitään?

No, esitin tuon vertauksen vain havainnollistaakseni sitä, että aivoille tulee muitakin kuin homeostaasin tasapainon kontrolliin liittyviä virikkeitä ja että ne ovat tarvehierarkkian pohjimmaisia.

Minusta tarvehierarkia soveltuu huonosti tähän yhteyteen. Aivoilla lienee vain kaksi perustarvetta, happi ja sokeri. Kaikki muu onkin sitten ylimääräistä. Aivot eivät myöskään aisti kylmää, kuumaa tai kipua, muun elimistön täytyy kertoa niille lämpötilan muutoksista ja kivusta.

Aivot eivät myöskään suoranaisesti tee eroa työn ja huvin välille, molempiin saattaa kulua yhtä lailla "CPU-aikaa". On täysin persoonasta kiinni, miten näitä arvotetaan, ja joillekin jopa työ on huvia.

Nyt vähän yllätyin tästä kommentistasi. Eihän aivot huolehdi vain omista tarpeistaan, vaan koko elimistön toiminnan kontrollista. Elimistön toiminnoilla on selvästi tarvehierarkkia, jonka mukaisesti resurssit allokoidaan. Koko organismi on tietysti vuorovaikutussysteemi, mutta sitä vuorovaikutusta organisoi aivot; materiaalinen mieli, joka on olemassa neuraalisten prosessien käynnissä olemisena. Tämän mielen olemassaolo päättyy aivokuolemassa, eikä mitään sielua jää kummittelemaan tämän eikä tuonpuoleisuuteen.

Aivot eivät toimi vanhentuneen tietokonemetaforan mukaisesti, joten tuo ajatus "CPU-ajan" jakamisesta johtaa virheellisiin päätelmiin. Aivot ovat kone, joka toimii täysin perinteisistä tietokoneista poikkeavalla tavalla. Ihmisen ja muiden kehittyneiden eläinten aivot kokonaisuudessaan on se elin, joka synnyttää kokemuksellisuuden ja toimijuuden. Muu organismi toimii aivojen aistin- ja toimieliminä.

Tuo viimeinen lause hämmästyttää minua eniten. Se on sinällään totta, mutta sen liittäminen aivojen toimintaa ohjaavaksi syyksi on kummallista. Eikö tuo persoona ole itse aivojen tuote? Ellei ole, niin miten ja missä se on olemassa?

[ID10T]

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että siili suhonen korostaa homeostaattisten tilan ylläpitoa ikäänkuin se olisi kaikkien toimintojen virikkeiden syy. Myönnän sen, että sen on oltava kunnossa, ennenkuin mitään ylempiä tarpeita ja haluja on mahdollista tyydyttää. Asiaa voisi selventää vertaamalla aivojen toimintoja Maslow'n tarvehierarkiaan; molemmat järjestelmät kuvaavat eri tasoisia ja tyyppisiä tarpeita tai prosesseja, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin:

1. Homeostaattiset tilan ylläpito: Tämä voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkian alimpaan tasoon eli fysiologisiin tarpeisiin. Tämä taso sisältää perustarpeet kuten ravinnon, veden, unen ja ruumiinlämmön säätelyn. Aivojen kannalta näiden toimintojen ylläpito on kriittistä eloonjäämisen kannalta, ja ne ovat välttämättömiä ennen kuin korkeampien tarpeiden täyttämistä voidaan edes harkita.

2. Lajityypilliset vietti- ja vaistotoiminnot: Näitä voi verrata Maslow'n seuraavaan tasoon, joka sisältää turvallisuuden tarpeet sekä osittain sosiaaliset tarpeet. Näihin liittyvät käyttäytymismallit, kuten suojautuminen vaaroilta ja lisääntymiseen liittyvät vietit, ovat syvälle juurtuneita ja tärkeä osa lajimme selviytymistä. Ne vaativat homeostaattisten tarpeiden täyttämisen, mutta ne ovat yhä perustavaa laatua olevia tarpeita, jotka ohjaavat käyttäytymistä.

3. Sosiaaliset tarpeet: Tämä vastaa suoraan Maslow'n sosiaalisia tarpeita, kuten yhteenkuuluvuuden, rakkauden ja ystävyyden tarvetta. Näiden tarpeiden täyttämisen jälkeen yksilö pystyy kehittämään vahvempia sosiaalisia suhteita ja luottamusta muihin, mikä on tärkeää yhteisöllisessä ja sosiaalisessa kontekstissa.

4. Itsensä kehittäminen sosiaalisessa kontekstissa: Tämä vastaa Maslow'n itsetoteutuksen ja itsearvostuksen tarpeita, jotka ovat hierarkian huipulla. Tähän liittyy yksilön halu kehittää itseään, saavuttaa tavoitteitaan ja toteuttaa potentiaaliaan, usein sosiaalisten ja yhteiskunnallisten arvojen puitteissa.

Tähän tapaan voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkia aivojen eri prosesseihin. Tämän ajattelun tarkentaminen voi lisätä ymmärrystä, miten eri tarpeet voivat ohjata aivojen toimintaa eri tilanteissa ja kehitysvaiheissa. Miten aivot käsittelevät näitä tarpeita eri tasoilla ja priorisoivat niitä tilanteen ja tarpeiden mukaan, lienee vielä pitkälle avoin kysymys.

En tajua miksi pitää miettiä jotain tälläistä tarvehierarkiaa. Kuin se menisi ykköstasolta korkeammalle sivistyneelle tasolle.

Se piilottaa itse asiassa koko ongelman ytimen ja sitähän moni filosofi-tiedemies tekeekin, koska yrittää saada muut kuvittelemaan, että hänellä on joku tieteellinen käsitys asiasta. NO JOO. Toki kastemato vaikka ei halua kuunnella oopperaa tai käsitä mitä hienoa on Mona Lisan taulussa. No en minäkään käsitä mitä hienoa siinä on paitsi STATUS. Omistamalla taulun tai edes sen nähneenä voi saada omaa statusarvoaan kasvatettua toisten ihmisten silmissä. Mutta toki joku muu voi saada oikeaa nautintoa vain näkemällä Mona Lisan taulun aivan yksin (Ilman että kukaan muu ihminen on sitä nähnyt) mutta uskon että taulun arvostus perustuu vain kollektiiviseen ajatteluun, että "olen parempi ihminen ja siksi haluttavampi" kun arvostan Mona Lisaa ja olen sen nähnyt.

Vähän hölmö esimerkki ehkä, koska itse ei arvosta paljoakaan tuollaisia tauluja. Musiikin sen sijaan koen nautintona huolimatta siitä pitävätkö muut samasta musiikista. Toki musiikissakin on samaa puolta paljon. Jos Metallica julkaisee keskinkertaisen biisin se saa miljoonia kertoja enemmän kuunteluja kuin tuntematon bändi, joka julkaisee paremman biisin.

MUTTA mitä ajan tällä johdattelulla takaa??

Tieteellisesti olemme eläviä olentoja jotka ovat olemassa, koska ovat lisääntyneet. Ja lisääntyneet paremmin kuin muut. Tarvehierarkian tasosta riippumatta (1-4) kyse on vain tästä samasta asiasta. Kuka lisääntyy eniten.

Miksi ihminen nauttii musiikista? No se voisi olla soidin menoa, sotatanssia tms. Mutta taide ja musiikki on niin suosittua ettei sitä voi selittää vain soidinmenona. Toki siinä kuin urheilussa osoitetaan fyysistä kyvykkyyttä niin kyllähän taiteellakin voidaan osoittaa henkistä kyvykkyyttä. Onko muita eläinlajeja kuin ihminen, joka osoittaa musiikilla tai taiteella arvoaan sillä tavalla, että halutaan pariutua hyvän taitelijan kanssa?

Miksi ihminen arvostaa hyviä melodioita? Linnut visertävät samoja soidin viserryksiään, mutta eivät keksi uusia ainakaan kovin paljoa.

Osaako tiede vastata tähänkään mitään?

No, esitin tuon vertauksen vain havainnollistaakseni sitä, että aivoille tulee muitakin kuin homeostaasin tasapainon kontrolliin liittyviä virikkeitä ja että ne ovat tarvehierarkkian pohjimmaisia.

Minusta tarvehierarkia soveltuu huonosti tähän yhteyteen. Aivoilla lienee vain kaksi perustarvetta, happi ja sokeri. Kaikki muu onkin sitten ylimääräistä. Aivot eivät myöskään aisti kylmää, kuumaa tai kipua, muun elimistön täytyy kertoa niille lämpötilan muutoksista ja kivusta.

Aivot eivät myöskään suoranaisesti tee eroa työn ja huvin välille, molempiin saattaa kulua yhtä lailla "CPU-aikaa". On täysin persoonasta kiinni, miten näitä arvotetaan, ja joillekin jopa työ on huvia.

Nyt vähän yllätyin tästä kommentistasi. Eihän aivot huolehdi vain omista tarpeistaan, vaan koko elimistön toiminnan kontrollista. Elimistön toiminnoilla on selvästi tarvehierarkkia, jonka mukaisesti resurssit allokoidaan.

Niitä elintärkeitä perustoimintoja ohjaa sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Aivot sitten tekevät päätöksiä, jotka liittyvät toimintoihin, jotka ovat enemmän vapaaehtoisia. Niiden toimintojen allokoinnista ei käydä neuvotteluita muun kehon kanssa. Käsi tarttuu, jalka nousee, pää kääntyy, mutta vain, jos aivot käskevät.

Tuo viimeinen lause hämmästyttää minua eniten. Se on sinällään totta, mutta sen liittäminen aivojen toimintaa ohjaavaksi syyksi on kummallista. Eikö tuo persoona ole itse aivojen tuote? Ellei ole, niin miten ja missä se on olemassa?

En minä sitä aivojen toimintaa ohjaavaksi syyksi tarkoittanutkaan, vaan tarkoitin sillä sitä, että aivoille ei tässäkään kohtaa tarvehierarkia sovellu, vaan työ ja huvi sekoittuvat aivojen toiminnallisuuden näkökulmasta. Ihmiselle itselleen ne ovat eri tasolla tarvehierakiassa, ja siinä persoona ratkaisee, ei aivojen sisäinen toimintalogiikka. Vähän sama kuin se, ettei klapikone piittaa, syötetäänkö sille koivu- vai kuusipölliä, mutta klapikoneen käyttäjä (persoona) piittaa.

Persoona on tietenkin aivojen tuote, mutta eriyttäisin sen aivojen mekaanisesta puolesta.

[Naturalisti]

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että siili suhonen korostaa homeostaattisten tilan ylläpitoa ikäänkuin se olisi kaikkien toimintojen virikkeiden syy. Myönnän sen, että sen on oltava kunnossa, ennenkuin mitään ylempiä tarpeita ja haluja on mahdollista tyydyttää. Asiaa voisi selventää vertaamalla aivojen toimintoja Maslow'n tarvehierarkiaan; molemmat järjestelmät kuvaavat eri tasoisia ja tyyppisiä tarpeita tai prosesseja, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin:

1. Homeostaattiset tilan ylläpito: Tämä voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkian alimpaan tasoon eli fysiologisiin tarpeisiin. Tämä taso sisältää perustarpeet kuten ravinnon, veden, unen ja ruumiinlämmön säätelyn. Aivojen kannalta näiden toimintojen ylläpito on kriittistä eloonjäämisen kannalta, ja ne ovat välttämättömiä ennen kuin korkeampien tarpeiden täyttämistä voidaan edes harkita.

2. Lajityypilliset vietti- ja vaistotoiminnot: Näitä voi verrata Maslow'n seuraavaan tasoon, joka sisältää turvallisuuden tarpeet sekä osittain sosiaaliset tarpeet. Näihin liittyvät käyttäytymismallit, kuten suojautuminen vaaroilta ja lisääntymiseen liittyvät vietit, ovat syvälle juurtuneita ja tärkeä osa lajimme selviytymistä. Ne vaativat homeostaattisten tarpeiden täyttämisen, mutta ne ovat yhä perustavaa laatua olevia tarpeita, jotka ohjaavat käyttäytymistä.

3. Sosiaaliset tarpeet: Tämä vastaa suoraan Maslow'n sosiaalisia tarpeita, kuten yhteenkuuluvuuden, rakkauden ja ystävyyden tarvetta. Näiden tarpeiden täyttämisen jälkeen yksilö pystyy kehittämään vahvempia sosiaalisia suhteita ja luottamusta muihin, mikä on tärkeää yhteisöllisessä ja sosiaalisessa kontekstissa.

4. Itsensä kehittäminen sosiaalisessa kontekstissa: Tämä vastaa Maslow'n itsetoteutuksen ja itsearvostuksen tarpeita, jotka ovat hierarkian huipulla. Tähän liittyy yksilön halu kehittää itseään, saavuttaa tavoitteitaan ja toteuttaa potentiaaliaan, usein sosiaalisten ja yhteiskunnallisten arvojen puitteissa.

Tähän tapaan voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkia aivojen eri prosesseihin. Tämän ajattelun tarkentaminen voi lisätä ymmärrystä, miten eri tarpeet voivat ohjata aivojen toimintaa eri tilanteissa ja kehitysvaiheissa. Miten aivot käsittelevät näitä tarpeita eri tasoilla ja priorisoivat niitä tilanteen ja tarpeiden mukaan, lienee vielä pitkälle avoin kysymys.

En tajua miksi pitää miettiä jotain tälläistä tarvehierarkiaa. Kuin se menisi ykköstasolta korkeammalle sivistyneelle tasolle.

Se piilottaa itse asiassa koko ongelman ytimen ja sitähän moni filosofi-tiedemies tekeekin, koska yrittää saada muut kuvittelemaan, että hänellä on joku tieteellinen käsitys asiasta. NO JOO. Toki kastemato vaikka ei halua kuunnella oopperaa tai käsitä mitä hienoa on Mona Lisan taulussa. No en minäkään käsitä mitä hienoa siinä on paitsi STATUS. Omistamalla taulun tai edes sen nähneenä voi saada omaa statusarvoaan kasvatettua toisten ihmisten silmissä. Mutta toki joku muu voi saada oikeaa nautintoa vain näkemällä Mona Lisan taulun aivan yksin (Ilman että kukaan muu ihminen on sitä nähnyt) mutta uskon että taulun arvostus perustuu vain kollektiiviseen ajatteluun, että "olen parempi ihminen ja siksi haluttavampi" kun arvostan Mona Lisaa ja olen sen nähnyt.

Vähän hölmö esimerkki ehkä, koska itse ei arvosta paljoakaan tuollaisia tauluja. Musiikin sen sijaan koen nautintona huolimatta siitä pitävätkö muut samasta musiikista. Toki musiikissakin on samaa puolta paljon. Jos Metallica julkaisee keskinkertaisen biisin se saa miljoonia kertoja enemmän kuunteluja kuin tuntematon bändi, joka julkaisee paremman biisin.

MUTTA mitä ajan tällä johdattelulla takaa??

Tieteellisesti olemme eläviä olentoja jotka ovat olemassa, koska ovat lisääntyneet. Ja lisääntyneet paremmin kuin muut. Tarvehierarkian tasosta riippumatta (1-4) kyse on vain tästä samasta asiasta. Kuka lisääntyy eniten.

Miksi ihminen nauttii musiikista? No se voisi olla soidin menoa, sotatanssia tms. Mutta taide ja musiikki on niin suosittua ettei sitä voi selittää vain soidinmenona. Toki siinä kuin urheilussa osoitetaan fyysistä kyvykkyyttä niin kyllähän taiteellakin voidaan osoittaa henkistä kyvykkyyttä. Onko muita eläinlajeja kuin ihminen, joka osoittaa musiikilla tai taiteella arvoaan sillä tavalla, että halutaan pariutua hyvän taitelijan kanssa?

Miksi ihminen arvostaa hyviä melodioita? Linnut visertävät samoja soidin viserryksiään, mutta eivät keksi uusia ainakaan kovin paljoa.

Osaako tiede vastata tähänkään mitään?

No, esitin tuon vertauksen vain havainnollistaakseni sitä, että aivoille tulee muitakin kuin homeostaasin tasapainon kontrolliin liittyviä virikkeitä ja että ne ovat tarvehierarkkian pohjimmaisia.

Minusta tarvehierarkia soveltuu huonosti tähän yhteyteen. Aivoilla lienee vain kaksi perustarvetta, happi ja sokeri. Kaikki muu onkin sitten ylimääräistä. Aivot eivät myöskään aisti kylmää, kuumaa tai kipua, muun elimistön täytyy kertoa niille lämpötilan muutoksista ja kivusta.

Aivot eivät myöskään suoranaisesti tee eroa työn ja huvin välille, molempiin saattaa kulua yhtä lailla "CPU-aikaa". On täysin persoonasta kiinni, miten näitä arvotetaan, ja joillekin jopa työ on huvia.

Nyt vähän yllätyin tästä kommentistasi. Eihän aivot huolehdi vain omista tarpeistaan, vaan koko elimistön toiminnan kontrollista. Elimistön toiminnoilla on selvästi tarvehierarkkia, jonka mukaisesti resurssit allokoidaan.

Niitä elintärkeitä perustoimintoja ohjaa sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Aivot sitten tekevät päätöksiä, jotka liittyvät toimintoihin, jotka ovat enemmän vapaaehtoisia. Niiden toimintojen allokoinnista ei käydä neuvotteluita muun kehon kanssa. Käsi tarttuu, jalka nousee, pää kääntyy, mutta vain, jos aivot käskevät.

Käsiä heiluttelee useammat vaihtoehtoiset syyt tilanteesta riippuen: 1. refleksit, 2. lajityypilliset reaktiot ja 3. tietoiset liikkeet. Vapaa tahto liittyy vain tietoisen tason tavoitteen asetantaan (kohta 3).

Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaa kontrolloi pääasiassa liskoaivojen tiedostamattomat toiminnat, mutta niihin voi vaikuttaa myös meemikoneen tietoinen toiminta.

Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toiminnan ohjaus on monimutkainen prosessi, jossa useat aivojen rakenteet osallistuvat autonomisen hermoston säätelyyn. Keskeiset rakenteet, jotka ohjaavat näitä toimintoja, ovat seuraavat:

1. Hypotalamus
- Hypotalamus on keskeisin autonomisen hermoston toimintaa ohjaava aivojen rakenne. Se toimii "pääohjauskeskuksena", joka säätelee sekä sympaattisen että parasympaattisen hermoston toimintaa.
- Hypotalamus vastaanottaa tietoa kehon sisäisestä tilasta ja ympäristöstä, ja sen perusteella se ohjaa autonomisen hermoston reaktioita, kuten sydämen sykettä, verenpainetta, lämpötilaa ja ruoansulatusta.

2. Aivorunko
- Aivorungon eri alueet osallistuvat myös autonomisen hermoston säätelyyn. Tärkeitä alueita ovat erityisesti periaqueductal gray (PAG), medulla oblongata ja pons.
- Medulla oblongata on vastuussa monista elintärkeistä refleksitoiminnoista, kuten hengityksestä, sydämen sykkeen säätelystä ja verenpaineen hallinnasta.
- Pons ja medulla ovat tärkeitä erityisesti parasympaattisen hermoston toiminnan ohjauksessa. Esimerkiksi vagushermo, joka on parasympaattisen hermoston keskeinen osa, saa signaaleja näistä aivorungon alueista.

3. Amygdala
- Amygdala, joka on osa limbistä järjestelmää, osallistuu tunteiden käsittelyyn ja stressireaktioiden säätelyyn.
- Amygdala voi aktivoida sympaattisen hermoston vasteen, joka liittyy "taistele tai pakene" -reaktioon, mikä on tärkeää stressitilanteissa.

4. Selkäydin
- Selkäydin toimii reittinä, jonka kautta sympaattiset ja parasympaattiset hermot kulkevat aivoista kehon eri osiin. Sympaattinen hermosto lähtee pääasiassa rintarangan ja lannerangan alueelta, kun taas parasympaattinen hermosto lähtee aivohermoista (kuten vagushermosta) ja ristiselän alueelta.

5. Etuaivokuori (Prefrontaalinen korteksi)
- Prefrontaalinen korteksi osallistuu autonomisen hermoston säätelyyn erityisesti korkeamman tason kognitiivisten prosessien kautta, kuten päätöksenteossa ja tunteiden hallinnassa. Se voi modulaarisesti vaikuttaa hypotalamuksen ja muiden aivojen osien toimintaan, mikä puolestaan vaikuttaa sympaattiseen ja parasympaattiseen toimintaan.

Yhteenveto:
Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaa säätelevät ensisijaisesti hypotalamus, aivorunko (medulla oblongata ja pons), amygdala, selkäydin ja prefrontaalinen korteksi. Nämä rakenteet toimivat yhdessä säätääkseen kehon sisäistä tasapainoa ja reaktioita ympäristön ärsykkeisiin.

Tuo viimeinen lause hämmästyttää minua eniten. Se on sinällään totta, mutta sen liittäminen aivojen toimintaa ohjaavaksi syyksi on kummallista. Eikö tuo persoona ole itse aivojen tuote? Ellei ole, niin miten ja missä se on olemassa?

En minä sitä aivojen toimintaa ohjaavaksi syyksi tarkoittanutkaan, vaan tarkoitin sillä sitä, että aivoille ei tässäkään kohtaa tarvehierarkia sovellu, vaan työ ja huvi sekoittuvat aivojen toiminnallisuuden näkökulmasta. Ihmiselle itselleen ne ovat eri tasolla tarvehierakiassa, ja siinä persoona ratkaisee, ei aivojen sisäinen toimintalogiikka. Vähän sama kuin se, ettei klapikone piittaa, syötetäänkö sille koivu- vai kuusipölliä, mutta klapikoneen käyttäjä (persoona) piittaa.

Persoona on tietenkin aivojen tuote, mutta eriyttäisin sen aivojen mekaanisesta puolesta.

Musta näyttää siltä, että olet nyt (ehkä huomaamattasi) omaksunut siili suhosen ajattelutavan, että aivot ovat kehon työkalu, vaikka evoluutio on tuottanut aivan päinvastaisen asetelman. Aivot kontrolloivat osin tiedostamattomasti ja osin tietoisesti ruumiin toimintoja. Tätä organismin toimintojen hierarkkiaa ei määrätä aivoille mistään aivojen ulkopuolelta, vaan aivot luovat sen itse geneettisen ja memeettisen perimän ja empiiristen kokemustensa ohjaamana.

[ID10T]

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että siili suhonen korostaa homeostaattisten tilan ylläpitoa ikäänkuin se olisi kaikkien toimintojen virikkeiden syy. Myönnän sen, että sen on oltava kunnossa, ennenkuin mitään ylempiä tarpeita ja haluja on mahdollista tyydyttää. Asiaa voisi selventää vertaamalla aivojen toimintoja Maslow'n tarvehierarkiaan; molemmat järjestelmät kuvaavat eri tasoisia ja tyyppisiä tarpeita tai prosesseja, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin:

1. Homeostaattiset tilan ylläpito: Tämä voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkian alimpaan tasoon eli fysiologisiin tarpeisiin. Tämä taso sisältää perustarpeet kuten ravinnon, veden, unen ja ruumiinlämmön säätelyn. Aivojen kannalta näiden toimintojen ylläpito on kriittistä eloonjäämisen kannalta, ja ne ovat välttämättömiä ennen kuin korkeampien tarpeiden täyttämistä voidaan edes harkita.

2. Lajityypilliset vietti- ja vaistotoiminnot: Näitä voi verrata Maslow'n seuraavaan tasoon, joka sisältää turvallisuuden tarpeet sekä osittain sosiaaliset tarpeet. Näihin liittyvät käyttäytymismallit, kuten suojautuminen vaaroilta ja lisääntymiseen liittyvät vietit, ovat syvälle juurtuneita ja tärkeä osa lajimme selviytymistä. Ne vaativat homeostaattisten tarpeiden täyttämisen, mutta ne ovat yhä perustavaa laatua olevia tarpeita, jotka ohjaavat käyttäytymistä.

3. Sosiaaliset tarpeet: Tämä vastaa suoraan Maslow'n sosiaalisia tarpeita, kuten yhteenkuuluvuuden, rakkauden ja ystävyyden tarvetta. Näiden tarpeiden täyttämisen jälkeen yksilö pystyy kehittämään vahvempia sosiaalisia suhteita ja luottamusta muihin, mikä on tärkeää yhteisöllisessä ja sosiaalisessa kontekstissa.

4. Itsensä kehittäminen sosiaalisessa kontekstissa: Tämä vastaa Maslow'n itsetoteutuksen ja itsearvostuksen tarpeita, jotka ovat hierarkian huipulla. Tähän liittyy yksilön halu kehittää itseään, saavuttaa tavoitteitaan ja toteuttaa potentiaaliaan, usein sosiaalisten ja yhteiskunnallisten arvojen puitteissa.

Tähän tapaan voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkia aivojen eri prosesseihin. Tämän ajattelun tarkentaminen voi lisätä ymmärrystä, miten eri tarpeet voivat ohjata aivojen toimintaa eri tilanteissa ja kehitysvaiheissa. Miten aivot käsittelevät näitä tarpeita eri tasoilla ja priorisoivat niitä tilanteen ja tarpeiden mukaan, lienee vielä pitkälle avoin kysymys.

En tajua miksi pitää miettiä jotain tälläistä tarvehierarkiaa. Kuin se menisi ykköstasolta korkeammalle sivistyneelle tasolle.

Se piilottaa itse asiassa koko ongelman ytimen ja sitähän moni filosofi-tiedemies tekeekin, koska yrittää saada muut kuvittelemaan, että hänellä on joku tieteellinen käsitys asiasta. NO JOO. Toki kastemato vaikka ei halua kuunnella oopperaa tai käsitä mitä hienoa on Mona Lisan taulussa. No en minäkään käsitä mitä hienoa siinä on paitsi STATUS. Omistamalla taulun tai edes sen nähneenä voi saada omaa statusarvoaan kasvatettua toisten ihmisten silmissä. Mutta toki joku muu voi saada oikeaa nautintoa vain näkemällä Mona Lisan taulun aivan yksin (Ilman että kukaan muu ihminen on sitä nähnyt) mutta uskon että taulun arvostus perustuu vain kollektiiviseen ajatteluun, että "olen parempi ihminen ja siksi haluttavampi" kun arvostan Mona Lisaa ja olen sen nähnyt.

Vähän hölmö esimerkki ehkä, koska itse ei arvosta paljoakaan tuollaisia tauluja. Musiikin sen sijaan koen nautintona huolimatta siitä pitävätkö muut samasta musiikista. Toki musiikissakin on samaa puolta paljon. Jos Metallica julkaisee keskinkertaisen biisin se saa miljoonia kertoja enemmän kuunteluja kuin tuntematon bändi, joka julkaisee paremman biisin.

MUTTA mitä ajan tällä johdattelulla takaa??

Tieteellisesti olemme eläviä olentoja jotka ovat olemassa, koska ovat lisääntyneet. Ja lisääntyneet paremmin kuin muut. Tarvehierarkian tasosta riippumatta (1-4) kyse on vain tästä samasta asiasta. Kuka lisääntyy eniten.

Miksi ihminen nauttii musiikista? No se voisi olla soidin menoa, sotatanssia tms. Mutta taide ja musiikki on niin suosittua ettei sitä voi selittää vain soidinmenona. Toki siinä kuin urheilussa osoitetaan fyysistä kyvykkyyttä niin kyllähän taiteellakin voidaan osoittaa henkistä kyvykkyyttä. Onko muita eläinlajeja kuin ihminen, joka osoittaa musiikilla tai taiteella arvoaan sillä tavalla, että halutaan pariutua hyvän taitelijan kanssa?

Miksi ihminen arvostaa hyviä melodioita? Linnut visertävät samoja soidin viserryksiään, mutta eivät keksi uusia ainakaan kovin paljoa.

Osaako tiede vastata tähänkään mitään?

No, esitin tuon vertauksen vain havainnollistaakseni sitä, että aivoille tulee muitakin kuin homeostaasin tasapainon kontrolliin liittyviä virikkeitä ja että ne ovat tarvehierarkkian pohjimmaisia.

Minusta tarvehierarkia soveltuu huonosti tähän yhteyteen. Aivoilla lienee vain kaksi perustarvetta, happi ja sokeri. Kaikki muu onkin sitten ylimääräistä. Aivot eivät myöskään aisti kylmää, kuumaa tai kipua, muun elimistön täytyy kertoa niille lämpötilan muutoksista ja kivusta.

Aivot eivät myöskään suoranaisesti tee eroa työn ja huvin välille, molempiin saattaa kulua yhtä lailla "CPU-aikaa". On täysin persoonasta kiinni, miten näitä arvotetaan, ja joillekin jopa työ on huvia.

Nyt vähän yllätyin tästä kommentistasi. Eihän aivot huolehdi vain omista tarpeistaan, vaan koko elimistön toiminnan kontrollista. Elimistön toiminnoilla on selvästi tarvehierarkkia, jonka mukaisesti resurssit allokoidaan.

Niitä elintärkeitä perustoimintoja ohjaa sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Aivot sitten tekevät päätöksiä, jotka liittyvät toimintoihin, jotka ovat enemmän vapaaehtoisia. Niiden toimintojen allokoinnista ei käydä neuvotteluita muun kehon kanssa. Käsi tarttuu, jalka nousee, pää kääntyy, mutta vain, jos aivot käskevät.

Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaa kontrolloi pääasiassa liskoaivojen tiedostamattomat toiminnat, mutta niihin voi vaikuttaa myös meemikoneen tietoinen toiminta.

Pääasiassa homma toimii kuitekin ilman aktiivista ajattelua.

Tuo viimeinen lause hämmästyttää minua eniten. Se on sinällään totta, mutta sen liittäminen aivojen toimintaa ohjaavaksi syyksi on kummallista. Eikö tuo persoona ole itse aivojen tuote? Ellei ole, niin miten ja missä se on olemassa?

En minä sitä aivojen toimintaa ohjaavaksi syyksi tarkoittanutkaan, vaan tarkoitin sillä sitä, että aivoille ei tässäkään kohtaa tarvehierarkia sovellu, vaan työ ja huvi sekoittuvat aivojen toiminnallisuuden näkökulmasta. Ihmiselle itselleen ne ovat eri tasolla tarvehierakiassa, ja siinä persoona ratkaisee, ei aivojen sisäinen toimintalogiikka. Vähän sama kuin se, ettei klapikone piittaa, syötetäänkö sille koivu- vai kuusipölliä, mutta klapikoneen käyttäjä (persoona) piittaa.

Persoona on tietenkin aivojen tuote, mutta eriyttäisin sen aivojen mekaanisesta puolesta.

Musta näyttää siltä, että olet nyt (ehkä huomaamattasi) omaksunut siili suhosen ajattelutavan, että aivot ovat kehon työkalu, vaikka evoluutio on tuottanut aivan päinvastaisen asetelman.

Ajattelen kyllä niin päin, että keho on aivojen työkalu.

Aivot kontrolloivat osin tiedostamattomasti ja osin tietoisesti ruumiin toimintoja. Tätä organismin toimintojen hierarkkiaa ei määrätä aivoille mistään aivojen ulkopuolelta, vaan aivot luovat sen itse geneettisen ja memeettisen perimän ja empiiristen kokemustensa ohjaamana.

Tästä olen aivan samaa mieltä.

[Naturalisti]

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että siili suhonen korostaa homeostaattisten tilan ylläpitoa ikäänkuin se olisi kaikkien toimintojen virikkeiden syy. Myönnän sen, että sen on oltava kunnossa, ennenkuin mitään ylempiä tarpeita ja haluja on mahdollista tyydyttää. Asiaa voisi selventää vertaamalla aivojen toimintoja Maslow'n tarvehierarkiaan; molemmat järjestelmät kuvaavat eri tasoisia ja tyyppisiä tarpeita tai prosesseja, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin:

1. Homeostaattiset tilan ylläpito: Tämä voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkian alimpaan tasoon eli fysiologisiin tarpeisiin. Tämä taso sisältää perustarpeet kuten ravinnon, veden, unen ja ruumiinlämmön säätelyn. Aivojen kannalta näiden toimintojen ylläpito on kriittistä eloonjäämisen kannalta, ja ne ovat välttämättömiä ennen kuin korkeampien tarpeiden täyttämistä voidaan edes harkita.

2. Lajityypilliset vietti- ja vaistotoiminnot: Näitä voi verrata Maslow'n seuraavaan tasoon, joka sisältää turvallisuuden tarpeet sekä osittain sosiaaliset tarpeet. Näihin liittyvät käyttäytymismallit, kuten suojautuminen vaaroilta ja lisääntymiseen liittyvät vietit, ovat syvälle juurtuneita ja tärkeä osa lajimme selviytymistä. Ne vaativat homeostaattisten tarpeiden täyttämisen, mutta ne ovat yhä perustavaa laatua olevia tarpeita, jotka ohjaavat käyttäytymistä.

3. Sosiaaliset tarpeet: Tämä vastaa suoraan Maslow'n sosiaalisia tarpeita, kuten yhteenkuuluvuuden, rakkauden ja ystävyyden tarvetta. Näiden tarpeiden täyttämisen jälkeen yksilö pystyy kehittämään vahvempia sosiaalisia suhteita ja luottamusta muihin, mikä on tärkeää yhteisöllisessä ja sosiaalisessa kontekstissa.

4. Itsensä kehittäminen sosiaalisessa kontekstissa: Tämä vastaa Maslow'n itsetoteutuksen ja itsearvostuksen tarpeita, jotka ovat hierarkian huipulla. Tähän liittyy yksilön halu kehittää itseään, saavuttaa tavoitteitaan ja toteuttaa potentiaaliaan, usein sosiaalisten ja yhteiskunnallisten arvojen puitteissa.

Tähän tapaan voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkia aivojen eri prosesseihin. Tämän ajattelun tarkentaminen voi lisätä ymmärrystä, miten eri tarpeet voivat ohjata aivojen toimintaa eri tilanteissa ja kehitysvaiheissa. Miten aivot käsittelevät näitä tarpeita eri tasoilla ja priorisoivat niitä tilanteen ja tarpeiden mukaan, lienee vielä pitkälle avoin kysymys.

En tajua miksi pitää miettiä jotain tälläistä tarvehierarkiaa. Kuin se menisi ykköstasolta korkeammalle sivistyneelle tasolle.

Se piilottaa itse asiassa koko ongelman ytimen ja sitähän moni filosofi-tiedemies tekeekin, koska yrittää saada muut kuvittelemaan, että hänellä on joku tieteellinen käsitys asiasta. NO JOO. Toki kastemato vaikka ei halua kuunnella oopperaa tai käsitä mitä hienoa on Mona Lisan taulussa. No en minäkään käsitä mitä hienoa siinä on paitsi STATUS. Omistamalla taulun tai edes sen nähneenä voi saada omaa statusarvoaan kasvatettua toisten ihmisten silmissä. Mutta toki joku muu voi saada oikeaa nautintoa vain näkemällä Mona Lisan taulun aivan yksin (Ilman että kukaan muu ihminen on sitä nähnyt) mutta uskon että taulun arvostus perustuu vain kollektiiviseen ajatteluun, että "olen parempi ihminen ja siksi haluttavampi" kun arvostan Mona Lisaa ja olen sen nähnyt.

Vähän hölmö esimerkki ehkä, koska itse ei arvosta paljoakaan tuollaisia tauluja. Musiikin sen sijaan koen nautintona huolimatta siitä pitävätkö muut samasta musiikista. Toki musiikissakin on samaa puolta paljon. Jos Metallica julkaisee keskinkertaisen biisin se saa miljoonia kertoja enemmän kuunteluja kuin tuntematon bändi, joka julkaisee paremman biisin.

MUTTA mitä ajan tällä johdattelulla takaa??

Tieteellisesti olemme eläviä olentoja jotka ovat olemassa, koska ovat lisääntyneet. Ja lisääntyneet paremmin kuin muut. Tarvehierarkian tasosta riippumatta (1-4) kyse on vain tästä samasta asiasta. Kuka lisääntyy eniten.

Miksi ihminen nauttii musiikista? No se voisi olla soidin menoa, sotatanssia tms. Mutta taide ja musiikki on niin suosittua ettei sitä voi selittää vain soidinmenona. Toki siinä kuin urheilussa osoitetaan fyysistä kyvykkyyttä niin kyllähän taiteellakin voidaan osoittaa henkistä kyvykkyyttä. Onko muita eläinlajeja kuin ihminen, joka osoittaa musiikilla tai taiteella arvoaan sillä tavalla, että halutaan pariutua hyvän taitelijan kanssa?

Miksi ihminen arvostaa hyviä melodioita? Linnut visertävät samoja soidin viserryksiään, mutta eivät keksi uusia ainakaan kovin paljoa.

Osaako tiede vastata tähänkään mitään?

No, esitin tuon vertauksen vain havainnollistaakseni sitä, että aivoille tulee muitakin kuin homeostaasin tasapainon kontrolliin liittyviä virikkeitä ja että ne ovat tarvehierarkkian pohjimmaisia.

Minusta tarvehierarkia soveltuu huonosti tähän yhteyteen. Aivoilla lienee vain kaksi perustarvetta, happi ja sokeri. Kaikki muu onkin sitten ylimääräistä. Aivot eivät myöskään aisti kylmää, kuumaa tai kipua, muun elimistön täytyy kertoa niille lämpötilan muutoksista ja kivusta.

Aivot eivät myöskään suoranaisesti tee eroa työn ja huvin välille, molempiin saattaa kulua yhtä lailla "CPU-aikaa". On täysin persoonasta kiinni, miten näitä arvotetaan, ja joillekin jopa työ on huvia.

Nyt vähän yllätyin tästä kommentistasi. Eihän aivot huolehdi vain omista tarpeistaan, vaan koko elimistön toiminnan kontrollista. Elimistön toiminnoilla on selvästi tarvehierarkkia, jonka mukaisesti resurssit allokoidaan.

Niitä elintärkeitä perustoimintoja ohjaa sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Aivot sitten tekevät päätöksiä, jotka liittyvät toimintoihin, jotka ovat enemmän vapaaehtoisia. Niiden toimintojen allokoinnista ei käydä neuvotteluita muun kehon kanssa. Käsi tarttuu, jalka nousee, pää kääntyy, mutta vain, jos aivot käskevät.

Sympaattisen ja parasympaattisen hermoston toimintaa kontrolloi pääasiassa liskoaivojen tiedostamattomat toiminnat, mutta niihin voi vaikuttaa myös meemikoneen tietoinen toiminta.

Pääasiassa homma toimii kuitekin ilman aktiivista ajattelua.

Tuo viimeinen lause hämmästyttää minua eniten. Se on sinällään totta, mutta sen liittäminen aivojen toimintaa ohjaavaksi syyksi on kummallista. Eikö tuo persoona ole itse aivojen tuote? Ellei ole, niin miten ja missä se on olemassa?

En minä sitä aivojen toimintaa ohjaavaksi syyksi tarkoittanutkaan, vaan tarkoitin sillä sitä, että aivoille ei tässäkään kohtaa tarvehierarkia sovellu, vaan työ ja huvi sekoittuvat aivojen toiminnallisuuden näkökulmasta. Ihmiselle itselleen ne ovat eri tasolla tarvehierakiassa, ja siinä persoona ratkaisee, ei aivojen sisäinen toimintalogiikka. Vähän sama kuin se, ettei klapikone piittaa, syötetäänkö sille koivu- vai kuusipölliä, mutta klapikoneen käyttäjä (persoona) piittaa.

Persoona on tietenkin aivojen tuote, mutta eriyttäisin sen aivojen mekaanisesta puolesta.

Musta näyttää siltä, että olet nyt (ehkä huomaamattasi) omaksunut siili suhosen ajattelutavan, että aivot ovat kehon työkalu, vaikka evoluutio on tuottanut aivan päinvastaisen asetelman.

Ajattelen kyllä niin päin, että keho on aivojen työkalu.

Aivot kontrolloivat osin tiedostamattomasti ja osin tietoisesti ruumiin toimintoja. Tätä organismin toimintojen hierarkkiaa ei määrätä aivoille mistään aivojen ulkopuolelta, vaan aivot luovat sen itse geneettisen ja memeettisen perimän ja empiiristen kokemustensa ohjaamana.

Tästä olen aivan samaa mieltä.

Ok, olemme näköjään näistä asioista samaa mieltä.

Kerkesin lisäämään edelliseen viestiin jotakin käsien heiluttelusta, jota et ehkä vielä huomioinut tässä viestissä.

[Pattinero]

Viime aikoina on tullut selväksi se, että ihmisen aivot on tarkoitettu provosointiin, ahneuteen ja tyhmyyteen.

[siili suhonen]

No oudolta kuulostaa tuo väitteesi että tiede tietäisi ainoastaan joitain yksittäisiä biokemiallisia prosesseja. Tiedetään mm. miten aivot rakentavat tunteeksi kutsuttuja simulaatioita kehon metabolisista, immunologisista jne. saapuvista signaaleista. Tiedetään miten aivot rakentavat minäksi kutsutun simulaation. Lisäksi tiedetään paljon muuta mitkä aivojen osat simuloivat kognitiivisia prosesseja ja tekijöistä jotka määrittävät miten nuo aivojen eri simulaatioita pyörittävät osat toimivat ja miten ne ovat yhteydessä ja vaikuttavat toisiinsa. Ja minä tiedän hyvin vähän siitä mitä tiedetään olettaisin joten luultavasti tiedetään vielä helkutisti paljon enemmän. Näitä asioita tutkivat muunmuassa endrokrinologia, käyttäytymisgenetiikka ja neurotieteet eri muodoissaan. Vai että muutamia biokemiallisia prosesseja. Jo on jutut.

Voi veikkoset, emme me tiedä puoliakaan tuosta, mitä väität tiedettävän. Aivokuvantamisen tarkkuus ei yksinkertaisesti riitä siihen.

Tunteiden osalta tiedämme suunnilleen ne aivoalueet, mitkä aktivoituvat, mutta siinä se, itse tunne jää analysoimatta kokonaan. Mielihyvään liittyvät mm. talamus, mantelitumake ja hippokampus, sekä lisäksi tyvitumakkeiden pohjaosat, aivosaaret (insula), otsalohkojen alaosat ja dorsolateraaliset alueet sekä pihtipoimun (gyrus cinculi) keskiosa. Mutta onko mielihyvä seksuaalista, vahingonilosta johtuvaa, vaiko esim. lapsen sylissä pitämisen synnyttämää? Nämä seikat ovat erittäin olennaisia, jos halutaan todella pureutua aivojen "simulaatioihin".

Tiedämme siis vasta näyttelijät, mutta näytelmän juoni ja vuorosanat ovat vielä hakusessa.

Pureksin aikani tuota sanaa "simulaatio". Jotenkin se hiersi, mutta kyllä se taitaa olla aika hyvä sana sille, miten nämä tiedostamamme korkeammat kognitiosisällöt syntyvät.

Mutta ei meidän tarvitse ymmärtää täysin mekanismeja todetaksemme, että simulaatioita syntyy ja ne toimivat tavallaan käyttöliittymänä siihen valtavaan informaatioon, jota aistielimien ja sisäisten mekanismien kautta tulee aivoihin.

Me voimme onneksi vähän ymmärtää miten ja miksi nämä simulaatiot ja kokemuksemme rakennetaan.
Yhdellä sanalla: ennustamalla. Se on tehokkain ja oikeastaan ainoa ratkaisu tuohon esiinostamasi valtavaan informaatioon. Esim. silmiin puskee niin paljon inputtia joka hetki kun ovat auki että aivojen olisi täysin mahdotonta tosta kaikesta jatkuvalla syötöllä rakennella näköhavaintokokemuksia. Siihen päälle vielä joka muusta aistikanavasta saapuva inffo niin aivot sulais ennenkun ne pääsis ees kunnolla vauhtiin. Ei vaan riitä yhteydet. Ja metaboliset kustannuksethan tossa olis mahdotonta kattaa vaikka tollasta määrä yhteyksiä pystyttäs pyörittään. Mitä ei siis pystytä. Ja toki selviytymisen kannalta ois liian hidasta havaita prosessoida ja toimia. Ennustus, toiminta, ja havainto. Paljon nopeampaa. Muuten ei saatas ikinä sitä lentävää palloakaan kiinni.
Aivot siis ensin tekevät ennustuksen aikaisempien elämänkokemusten pohjalta, sitte simuloidaan, sitten verrataan simulaatiota aistielimistä saapuvaan inputtiin ja jos se täsmää tuo simulaatio esitetään havaintokoemuksena. Jos ei täsmää vaan havaitaan ennustusvirheitä palataan takaisin alkuun ja tehdään uusi ennustus verrataan inputtiin jne.. Näköhavainto, ääni, maku, haju, sensomotorinen kokemus, tunteet, motorinen kokemus. Kokemuksesi tällä hetkellä on siis ennustus jonka aivosi loivat joitakin millisekunteja sitten. Hyvin vähän inputtia aistielimistäsi päätyi aivoihin asti prosessoitavaksi.
Miljardeja ennustusluuppeja pyörii aivoissamme jatkuvasti rinnakkain toisilleen jutellen ja toisiaan komentaen. Intrinsic network. Aivot ei siis oo passiivinen vastaanotin vaan aktiivinen kokemuksen rakentaja.
Aivot siis niinku tiedemies. Tekee hypoteeseja ja vertaa näitä hypoteeseja empiiriseen dataan. Ennustusvirheen sattuessa tiedemiesaivot voi korjata hypoteesiaan kuten kunnon tiedemies tekee. Tai olla vilunkitiedemies ja ottaa data huomioon siltä osin ku sopii hyptoeesiinsa. Tai peräti ohittaa data kokonaan ja roikkua simulaatiossaan ku konservatiiviänkyrä. Tai Unohtaa vanhat hypoteesit kokonaan ja mennä pelkästään uudella datalla niinku Einstein tai lapsi. Lapsellahan ei vielä hypoteeseja, eikä voi ennustaa ku ei oo edeltäviä kokemuksiakaan. Luontanen etsijä ja oivaltaja siis. Absorbent mind kuten upea maria montessori sanosis. Hyptoeesinsa luonut aikuinen sit operoi pääasiaalisesti kallonsa pimeydessä, vanhoist muistoist luotuja ennusteitaan ja hypoteesejaan tuijotellen.
Täs aivot vilunkitiedemiehenä. Hypoteesia korjataan vaan sen osalta ku aivojen tarkoitusperiin on sopivaa.

[ID10T]

No oudolta kuulostaa tuo väitteesi että tiede tietäisi ainoastaan joitain yksittäisiä biokemiallisia prosesseja. Tiedetään mm. miten aivot rakentavat tunteeksi kutsuttuja simulaatioita kehon metabolisista, immunologisista jne. saapuvista signaaleista. Tiedetään miten aivot rakentavat minäksi kutsutun simulaation. Lisäksi tiedetään paljon muuta mitkä aivojen osat simuloivat kognitiivisia prosesseja ja tekijöistä jotka määrittävät miten nuo aivojen eri simulaatioita pyörittävät osat toimivat ja miten ne ovat yhteydessä ja vaikuttavat toisiinsa. Ja minä tiedän hyvin vähän siitä mitä tiedetään olettaisin joten luultavasti tiedetään vielä helkutisti paljon enemmän. Näitä asioita tutkivat muunmuassa endrokrinologia, käyttäytymisgenetiikka ja neurotieteet eri muodoissaan. Vai että muutamia biokemiallisia prosesseja. Jo on jutut.

Voi veikkoset, emme me tiedä puoliakaan tuosta, mitä väität tiedettävän. Aivokuvantamisen tarkkuus ei yksinkertaisesti riitä siihen.

Tunteiden osalta tiedämme suunnilleen ne aivoalueet, mitkä aktivoituvat, mutta siinä se, itse tunne jää analysoimatta kokonaan. Mielihyvään liittyvät mm. talamus, mantelitumake ja hippokampus, sekä lisäksi tyvitumakkeiden pohjaosat, aivosaaret (insula), otsalohkojen alaosat ja dorsolateraaliset alueet sekä pihtipoimun (gyrus cinculi) keskiosa. Mutta onko mielihyvä seksuaalista, vahingonilosta johtuvaa, vaiko esim. lapsen sylissä pitämisen synnyttämää? Nämä seikat ovat erittäin olennaisia, jos halutaan todella pureutua aivojen "simulaatioihin".

Tiedämme siis vasta näyttelijät, mutta näytelmän juoni ja vuorosanat ovat vielä hakusessa.

Pureksin aikani tuota sanaa "simulaatio". Jotenkin se hiersi, mutta kyllä se taitaa olla aika hyvä sana sille, miten nämä tiedostamamme korkeammat kognitiosisällöt syntyvät.

Mutta ei meidän tarvitse ymmärtää täysin mekanismeja todetaksemme, että simulaatioita syntyy ja ne toimivat tavallaan käyttöliittymänä siihen valtavaan informaatioon, jota aistielimien ja sisäisten mekanismien kautta tulee aivoihin.

Me voimme onneksi vähän ymmärtää miten ja miksi nämä simulaatiot ja kokemuksemme rakennetaan.
Yhdellä sanalla: ennustamalla. Se on tehokkain ja oikeastaan ainoa ratkaisu tuohon esiinostamasi valtavaan informaatioon. Esim. silmiin puskee niin paljon inputtia joka hetki kun ovat auki että aivojen olisi täysin mahdotonta tosta kaikesta jatkuvalla syötöllä rakennella näköhavaintokokemuksia. Siihen päälle vielä joka muusta aistikanavasta saapuva inffo niin aivot sulais ennenkun ne pääsis ees kunnolla vauhtiin. Ei vaan riitä yhteydet. Ja metaboliset kustannuksethan tossa olis mahdotonta kattaa vaikka tollasta määrä yhteyksiä pystyttäs pyörittään. Mitä ei siis pystytä. Ja toki selviytymisen kannalta ois liian hidasta havaita prosessoida ja toimia. Ennustus, toiminta, ja havainto. Paljon nopeampaa. Muuten ei saatas ikinä sitä lentävää palloakaan kiinni.
Aivot siis ensin tekevät ennustuksen aikaisempien elämänkokemusten pohjalta, sitte simuloidaan, sitten verrataan simulaatiota aistielimistä saapuvaan inputtiin ja jos se täsmää tuo simulaatio esitetään havaintokoemuksena. Jos ei täsmää vaan havaitaan ennustusvirheitä palataan takaisin alkuun ja tehdään uusi ennustus verrataan inputtiin jne.. Näköhavainto, ääni, maku, haju, sensomotorinen kokemus, tunteet, motorinen kokemus. Kokemuksesi tällä hetkellä on siis ennustus jonka aivosi loivat joitakin millisekunteja sitten. Hyvin vähän inputtia aistielimistäsi päätyi aivoihin asti prosessoitavaksi.
Miljardeja ennustusluuppeja pyörii aivoissamme jatkuvasti rinnakkain toisilleen jutellen ja toisiaan komentaen. Intrinsic network. Aivot ei siis oo passiivinen vastaanotin vaan aktiivinen kokemuksen rakentaja.
Aivot siis niinku tiedemies. Tekee hypoteeseja ja vertaa näitä hypoteeseja empiiriseen dataan. Ennustusvirheen sattuessa tiedemiesaivot voi korjata hypoteesiaan kuten kunnon tiedemies tekee. Tai olla vilunkitiedemies ja ottaa data huomioon siltä osin ku sopii hyptoeesiinsa. Tai peräti ohittaa data kokonaan ja roikkua simulaatiossaan ku konservatiiviänkyrä. Tai Unohtaa vanhat hypoteesit kokonaan ja mennä pelkästään uudella datalla niinku Einstein tai lapsi. Lapsellahan ei vielä hypoteeseja, eikä voi ennustaa ku ei oo edeltäviä kokemuksiakaan. Luontanen etsijä ja oivaltaja siis. Absorbent mind kuten upea maria montessori sanosis. Hyptoeesinsa luonut aikuinen sit operoi pääasiaalisesti kallonsa pimeydessä, vanhoist muistoist luotuja ennusteitaan ja hypoteesejaan tuijotellen.
Täs aivot vilunkitiedemiehenä. Hypoteesia korjataan vaan sen osalta ku aivojen tarkoitusperiin on sopivaa.

Eihän tuo ennustaminen mitenkään kevennä aivojen työtaakkaa, varsinkaan, kun totesit "Miljardeja ennustusluuppeja pyörii aivoissamme jatkuvasti rinnakkain toisilleen jutellen ja toisiaan komentaen". Siinä sitä vasta prosessointitehoa tarvitaan.

Ennustamisen sijaan käyttäisin termiä hahmontunnistus. Jos esim. jokin näkökentässämme tuntuu tutulta, se saa huomiomme. Erona sinun ennustamiseesi on se, että näitä hahmoja, joihin aistidataa verrataan, on valmiina muistissamme, eikä niitä ennustuksia tarvitse laatia reaaliaikaisesti. Tästä syystä esim. dementikkojen on vaikea toimia, koska aiemmin muistiin säilötyt hahmot ovat osittain kadonneet, eikä mikään tunnu tutulta.

[siili suhonen]

Siitä, ovatko tunteet alemman (tai kehollisemman) tason synnyttämiä, vai synnyttääkö ns. ajattelu tunteet ja niiden keholliset reaktiot, on kiistelty toistasataa vuotta. Ja ainakin oman käsitykseni mukaan se on sekä että.

https://www.thebehaviorhub.com/blog/202 ... regulation

Top-down emotions are conscious responses to how we think about our circumstances. For instance, kiddos can get anxious after deciding they haven’t studied hard enough for an exam. That’s a very cerebral response, not so much a biological one.

The Bottom-Up approach admits that body sensations or feelings are the first to occur. It believes that one needs to feel safe first before they learn how to regulate their responses.

ja
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3304475/
(hieman eri määritelmät)

Comparing bottom-up with top-down emotion generation Bottom-up emotions are elicited largely by perceptions, which need not be accessible to conscious awareness and are often biologically prepared. Top-down emotions elicited largely by cognitions, which are not tied to any particular perceptual stimulus, but rather to linguistically represented appraisals that are usually accessible to conscious awareness. Bottom-up emotions help us respond quickly and accurately to emotion-relevant aspects of our environment, whereas top-down emotions help us achieve greater flexibility in producing these emotional responses. Bottom-up generated emotions, especially those elicited by emotional faces, elicit stronger amygdala activity—but weaker subjective reports of emotion—than top-down generated or mixed emotions

Vähän keinotekoinen jaottelu tuo mielestäni.

Top-down emotions are conscious responses to how we think about our circumstances. For instance, kiddos can get anxious after deciding they haven’t studied hard enough for an exam. That’s a very cerebral response, not so much a biological one.

Hyvin biologinen tämäkin. Ei tos oikeen ero oo ennustaako aivot ulkoisen vai sisäisen stimuluksen kuten ajatuksen.
Tiedetään että aivot voi alkaa valmistaa kehoa liikkeeseen vaikka mitään tarkoitusta liikkua ei olisi.
Toskin tapauksessa toi kokeen ajattelu sai interoseptiivisen verkoston bujettiministerin käskyttämään rauhaset tuottamaan kortisolia vapauttamaan glukoosia verenkiertoon ja samalla ennustamaan tohon energiantuhlaukseen mätsäävän affektin josta edelleen luotiin tuo ahdistuksen tunne.
Ihmnenhän on siitä ainutlaatuinen eläin että pystyy ajattelemaan itsensä sairaaksi.
Tietoisesti voi ehkä ymmärtää että ajatus ei ole todellinen tai välitön uhka organismin homeostaasille mut interoseptiivinen hermosto ei tuota ymmärrä. Se ottaa tuon ajatuksen merkityksen vastaan niinkun ottas ulkoisen ärsykkeenkin.
Alkaa valmistella kehoa liikkeeseen eli tuottamaan kortisolia ja muita sympaattisen hermoston toimenpiteitä.
Ihan niinku se on tehnyt miljoonia vuosia. Ja tuosta kehon energiabudjetin käytöstä sitten interoseptiivinen verkosto ennustaa affektit ja edelleen rakentaa tunteen. Ei evoluutio ole ehtinyt rakentaa mitään uuttaa koneistoa reagoimaan ajatuksiin ja mielikuviin vaan operoi sillä samalla systeemillä joka on rakennettu fyysiseen uhkaankin reagoimiseen.
Nykymaailmassahan jossa ajateltavaa ja märehdittävää ja somessa sodittavaa riittää, tuo on tietty katastrofi. Symaattinen hermosto huutaa punasella, kortisolia tuotetaan glukoosia vapauttamaan ja aivot ennustavat energiabudjettivajeen pohjalta affektejaan ihan kuten ennustasivat kun olltaisiin oikeaan sotaan lähdössä. Kehoa korjaava ja palauttava parasympaattinen hermosto ei pääse toimimaan. Seuraa krooninen stressi. Yksi nykyajan suurimmista vitsauksista ja uhista ihmisen terveydelle.

[siili suhonen]

Siitä, ovatko tunteet alemman (tai kehollisemman) tason synnyttämiä, vai synnyttääkö ns. ajattelu tunteet ja niiden keholliset reaktiot, on kiistelty toistasataa vuotta. Ja ainakin oman käsitykseni mukaan se on sekä että.

Läheisen kuolemaa ei kuitenkaan voi surra ilman tietoa läheisen kuolemasta, eli kehon toiminnoista täysin erillinen tieto synnyttää tunteen.

Sama pätee esim. lottovoittoon tai ylennykseen töissä.

Tieto ei ole se tunne.

Enhän minä niin sanonutkaan, vaan että se tieto synnyttää tunteen.

Tieto ja sen tajuaminen voisi ihan hyvin laukaista ensin ne keholliset reaktiot (esim killiseen kuoliviestiin reagointina kylmäävä olo ja voimaton tuntemus raajoissa, ehkä pyörtymisen tunne, itkunkouristus jne), joiden ajamana syntyy se varsinainen tunne surusta.

Kyllä, mutta kaikki surevat omalla tavallaan. Jollakin menee yöunet, toisella menee vatsa kuralle, joku itkeä vollottaa, mutta joku ottaa asian tyynen rauhallisesti. Viimeksi mainittu suree ilman kehollisia reaktioita.

Tämä oli pitkään selitys kaikille tunteille, kunnes vaaka alkoi kallistua siihen, että aivot synnyttävät tunnekokemuksen, joka sitten aihuttaa keholliset reaktiot. Nyt taitaa olla konsensus, että sekä että ja stimuksen tyypistä riippuen enemmän tai vähemmän

Mutta siili suhosen näkemys homeostaattisten prosessien ratkaisevasta roolista on väärä. Joissakin tapauksessa ne ovat ratkaisevia, joissain eivät.

Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että siili suhonen korostaa homeostaattisten tilan ylläpitoa ikäänkuin se olisi kaikkien toimintojen virikkeiden syy. Myönnän sen, että sen on oltava kunnossa, ennenkuin mitään ylempiä tarpeita ja haluja on mahdollista tyydyttää. Asiaa voisi selventää vertaamalla aivojen toimintoja Maslow'n tarvehierarkiaan; molemmat järjestelmät kuvaavat eri tasoisia ja tyyppisiä tarpeita tai prosesseja, jotka vaikuttavat ihmisen käyttäytymiseen ja hyvinvointiin:

1. Homeostaattiset tilan ylläpito: Tämä voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkian alimpaan tasoon eli fysiologisiin tarpeisiin. Tämä taso sisältää perustarpeet kuten ravinnon, veden, unen ja ruumiinlämmön säätelyn. Aivojen kannalta näiden toimintojen ylläpito on kriittistä eloonjäämisen kannalta, ja ne ovat välttämättömiä ennen kuin korkeampien tarpeiden täyttämistä voidaan edes harkita.

2. Lajityypilliset vietti- ja vaistotoiminnot: Näitä voi verrata Maslow'n seuraavaan tasoon, joka sisältää turvallisuuden tarpeet sekä osittain sosiaaliset tarpeet. Näihin liittyvät käyttäytymismallit, kuten suojautuminen vaaroilta ja lisääntymiseen liittyvät vietit, ovat syvälle juurtuneita ja tärkeä osa lajimme selviytymistä. Ne vaativat homeostaattisten tarpeiden täyttämisen, mutta ne ovat yhä perustavaa laatua olevia tarpeita, jotka ohjaavat käyttäytymistä.

3. Sosiaaliset tarpeet: Tämä vastaa suoraan Maslow'n sosiaalisia tarpeita, kuten yhteenkuuluvuuden, rakkauden ja ystävyyden tarvetta. Näiden tarpeiden täyttämisen jälkeen yksilö pystyy kehittämään vahvempia sosiaalisia suhteita ja luottamusta muihin, mikä on tärkeää yhteisöllisessä ja sosiaalisessa kontekstissa.

4. Itsensä kehittäminen sosiaalisessa kontekstissa: Tämä vastaa Maslow'n itsetoteutuksen ja itsearvostuksen tarpeita, jotka ovat hierarkian huipulla. Tähän liittyy yksilön halu kehittää itseään, saavuttaa tavoitteitaan ja toteuttaa potentiaaliaan, usein sosiaalisten ja yhteiskunnallisten arvojen puitteissa.

Tähän tapaan voidaan rinnastaa Maslow'n tarvehierarkia aivojen eri prosesseihin. Tämän ajattelun tarkentaminen voi lisätä ymmärrystä, miten eri tarpeet voivat ohjata aivojen toimintaa eri tilanteissa ja kehitysvaiheissa. Miten aivot käsittelevät näitä tarpeita eri tasoilla ja priorisoivat niitä tilanteen ja tarpeiden mukaan, lienee vielä pitkälle avoin kysymys.

2. Lajityypilliset vietti- ja vaistotoiminnot

Tarve rakentaa suoja kehon homeostaasia uhkaavien petoeläimien varalta. Katto ja seinät jotta pysyisimme kuivina ja lämpöisinä ettei interosetptiisen budjettiministerin tarvi turhan päiten vapauttaa glukoosia verenkiertoon organismin optimaalisen lämpötilan ylläpitämiseksi.
Funktio. Homeostaattisen tasapaino turvaaminen.

3. Sosiaaliset tarpeet: Tämä vastaa suoraan Maslow'n sosiaalisia tarpeita, kuten yhteenkuuluvuuden, rakkauden ja ystävyyden tarvetta. Näiden tarpeiden täyttämisen jälkeen yksilö pystyy kehittämään vahvempia sosiaalisia suhteita ja luottamusta muihin, mikä on tärkeää yhteisöllisessä ja sosiaalisessa kontekstissa.

Ystävien kesken ollessa tai kädestä kiinni pitäessä, hengitys ja pulssi synkronisoituu. Kehon budjettiministeri hiljenee vapauttamasta kortisolia ja tuhlaamasta energiaa.
Funktio. Homeostaattisen tasapainon turvaaminen.

4. Itsensä kehittäminen sosiaalisessa kontekstissa: Tämä vastaa Maslow'n itsetoteutuksen ja itsearvostuksen tarpeita, jotka ovat hierarkian huipulla. Tähän liittyy yksilön halu kehittää itseään, saavuttaa tavoitteitaan ja toteuttaa potentiaaliaan, usein sosiaalisten ja yhteiskunnallisten arvojen puitteissa.

Auttaa nousemaan sosiaalisen kontekstin dominanssihierarkiassa ja taata paremmat mahdollisuudet resursseihin ja suvunjatkamiskaverin löytämiseksi.
Funktio. Homeostaattisen tasapainon turvaaminen.

[Naturalisti]

Siitä, ovatko tunteet alemman (tai kehollisemman) tason synnyttämiä, vai synnyttääkö ns. ajattelu tunteet ja niiden keholliset reaktiot, on kiistelty toistasataa vuotta. Ja ainakin oman käsitykseni mukaan se on sekä että.

https://www.thebehaviorhub.com/blog/202 ... regulation

Top-down emotions are conscious responses to how we think about our circumstances. For instance, kiddos can get anxious after deciding they haven’t studied hard enough for an exam. That’s a very cerebral response, not so much a biological one.

The Bottom-Up approach admits that body sensations or feelings are the first to occur. It believes that one needs to feel safe first before they learn how to regulate their responses.

ja
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3304475/
(hieman eri määritelmät)

Comparing bottom-up with top-down emotion generation Bottom-up emotions are elicited largely by perceptions, which need not be accessible to conscious awareness and are often biologically prepared. Top-down emotions elicited largely by cognitions, which are not tied to any particular perceptual stimulus, but rather to linguistically represented appraisals that are usually accessible to conscious awareness. Bottom-up emotions help us respond quickly and accurately to emotion-relevant aspects of our environment, whereas top-down emotions help us achieve greater flexibility in producing these emotional responses. Bottom-up generated emotions, especially those elicited by emotional faces, elicit stronger amygdala activity—but weaker subjective reports of emotion—than top-down generated or mixed emotions

Vähän keinotekoinen jaottelu tuo mielestäni.

Top-down emotions are conscious responses to how we think about our circumstances. For instance, kiddos can get anxious after deciding they haven’t studied hard enough for an exam. That’s a very cerebral response, not so much a biological one.

Hyvin biologinen tämäkin. Ei tos oikeen ero oo ennustaako aivot ulkoisen vai sisäisen stimuluksen kuten ajatuksen.
Tiedetään että aivot voi alkaa valmistaa kehoa liikkeeseen vaikka mitään tarkoitusta liikkua ei olisi.
Toskin tapauksessa toi kokeen ajattelu sai interoseptiivisen verkoston bujettiministerin käskyttämään rauhaset tuottamaan kortisolia vapauttamaan glukoosia verenkiertoon ja samalla ennustamaan tohon energiantuhlaukseen mätsäävän affektin josta edelleen luotiin tuo ahdistuksen tunne.
Ihmnenhän on siitä ainutlaatuinen eläin että pystyy ajattelemaan itsensä sairaaksi.
Tietoisesti voi ehkä ymmärtää että ajatus ei ole todellinen tai välitön uhka organismin homeostaasille mut interoseptiivinen hermosto ei tuota ymmärrä. Se ottaa tuon ajatuksen merkityksen vastaan niinkun ottas ulkoisen ärsykkeenkin.
Alkaa valmistella kehoa liikkeeseen eli tuottamaan kortisolia ja muita sympaattisen hermoston toimenpiteitä.
Ihan niinku se on tehnyt miljoonia vuosia. Ja tuosta kehon energiabudjetin käytöstä sitten interoseptiivinen verkosto ennustaa affektit ja edelleen rakentaa tunteen. Ei evoluutio ole ehtinyt rakentaa mitään uuttaa koneistoa reagoimaan ajatuksiin ja mielikuviin vaan operoi sillä samalla systeemillä joka on rakennettu fyysiseen uhkaankin reagoimiseen.
Nykymaailmassahan jossa ajateltavaa ja märehdittävää ja somessa sodittavaa riittää, tuo on tietty katastrofi. Symaattinen hermosto huutaa punasella, kortisolia tuotetaan glukoosia vapauttamaan ja aivot ennustavat energiabudjettivajeen pohjalta affektejaan ihan kuten ennustasivat kun olltaisiin oikeaan sotaan lähdössä. Kehoa korjaava ja palauttava parasympaattinen hermosto ei pääse toimimaan. Seuraa krooninen stressi. Yksi nykyajan suurimmista vitsauksista ja uhista ihmisen terveydelle.

Miksi yrität väen väkisin tuputtaa ajatusta siitä, että aivot ovat vain kehon työkalu, vaikka tilanne on todellisuudessa myös yleisen tieteellisen käsityksen mukaan täysin päinvastainen? Muu keho toimii aivojen aistin- ja toimieliminä, kuten äsken täällä esitin:

viewtopic.php?p=248132#p248132

Toisinsanoen tunteet syntyvät sekä kehon että mielen vuorovaikutuksesta. Kehon homeostaattiset prosessit, kuten hormonien eritys ja hermoston toiminta, luovat affekteja, jotka tietoisuus sitten tulkitsee ja antaa niille merkityksen. Toisin sanoen, 'liskoaivot' käynnistävät tunteiden fysiologiset reaktiot, mutta 'meemikone', eli tietoisuus, muokkaa niitä ajattelun kautta. Näin tunteet voivat syntyä sekä alhaalta ylös (biologisista prosesseista) että ylhäältä alas (ajatusten kautta), ja molemmat prosessit ovat olennaisia tunteiden kokonaisvaltaisessa synnyssä.