Objektiivinen moraali

[Stadin öljylanne]

Eli tällainen oksymoron tällä kertaa.

Sam Harrisin kirjasta "Moraalinen maisema" inspiroituneena pohdin, voisiko moraalisia hyveitä valita objektiivisesti. Harris näyttää valitsevan hyveitä utilitarismin avulla ja tutkii niiden saavuttamista tieteellisesti, mutta mietin, voisiko hyveiden valinta perustua objektiivisempiin kriteereihin.

Ihminen oppii tyydyttämään tarpeensa kokemusten kautta, aluksi sattumanvaraisesti, mutta ajan myötä hän oppii valitsemaan toimivia tapoja. Ihmisen aivot kehittyvät pitkälle aikuisuuteen erottamaan yhä hienovaraisempia yksityiskohtia asioista, mikä tekee tavoitemielentiloista monimutkaisempia ja tilannekohtaisia. Ihmisen ajattelu perustuisi tässä käsitykseen, että siinä pyritän kohti tavoiteltuja mielentiloja.

Vaikka jokainen ihminen kokee oikean mielentilan ehkä eri tavoin, priorisoisin tässä välitöntä ongelmanratkaisua, joka tuo oikean mielentilan, sillä näkisin, että seuraava mielentila on aina reaktio edeltävään mielentilaan ja pitkää harkintaa edellyttävä pohdinta eroaa nopeasta harkinnasta tässä mielessä vain siinä, että mielentiloja on matkan varrella enemmän. Totuusarvo voisi näin liittyä mielentilaan, jossa dopamiinitasot ovat oikeat, stressitekijät vähäisiä tai ylipäätään jonkinlainen mielentila, jossa kognitiivista dissonanssia koetaan riittävän vähän.

Tavoitteen mukaiset mielentilat assosioituvat moraaliseen hyvään, kun taas tavoitteen vastaiset tilat koetaan pahoina. Samassa tilanteessa voi tietysti olla monia moraalisesti hyviä toimintatapoja, sikäli kun ne kaikki vain toimivat mielentilan saavuttamiseksi. Ehkäpä tämä tapa valita hyveet ei olisi sidottu niinkään mihinkään moraalisfilosofiaan vaan määräytyisi yksilöllisesti, oli ihmisellä mitään filosofiaa tai sitten ei.

Voisin siis väittää, että moraaliset väittämät tällä tavoin liitettynä mielentiloihin heijastavat viimekädessä esittäjänsä käsitystä maailman toiminnasta, ja niillä käsityksillä todennäköisesti jo on objektiivinen totuusarvo, vaikka niitä käsityksiä ei väitteiden mukana ääneen lausuttaisikaan. Voisin näin ollen väittää myös, että kaikki tosiasiaväittämät ovat niin ikään moraalisia väittämiä. Ei kai valehtelijoita muutoin niin pahoina ihmisinä pidettäisi.

Tämäkään tapa yrittää sisällyttää objektiivisuutta moraalisten hyveiden valintaan ei ole kokonaan ongelmatonta. Jokaisen kokemus moraalisesta hyvästä ei aina vastaa todellista hyötyä. Ihminen ei ole täysin rationaalinen, vaan toimii usein lyhyen tähtäimen pragmaattisuuden tai ylipäätään lajityypillisten ajatteluvinoumiensa harhauttamana, mikä voi johtaa väärien toimintatapojen omaksumiseen.

Kokemukseni on myös sen suuntainen, että ihmisille on tärkeämpää, että muut toimivat ympärillään moraalisesti oikein kuin tieteellisesti oikein. Eli vaikka tietäisimmekin, mikä olisi milloin missäkin asiayhteydessä objektiivisesti oikea moraali, sillä tuskin olisi mitään merkitystä, sillä ihmiset eivät edellytä ympäristöltään objektiivisuutta vaan riittävää toimivuutta ts. mukavuutta arkensa pyörittämisessä.

Tosin saatan tehdä myös itse saman perusteettoman moraalisen oletuksen kuin Harris. En ole kovin pitkälle pohtinut tämän ajatelmani sokeita kulmia enkä maallikkona osaisi niitä omin avuin kaikkia edes löytääkään, mutta jonkin sellaisen kritiikin voisin kai edelleen itselleni esittää, että onko moraalisesti oikein selvittää/määrittä moraaliset hyveet juuri esittämälläni tavalla. Eli en pääse tällä sekoilullani todennäköisesti tippaakaan lähemmäs moraalin objektiivisuutta kuin Harriskaan. Mikä voi olla itsestään selvää jo monilla muillakin tavoilla, jotka eivät vain sivistystasoni puutteen vuoksi ole minulle näkyvissä.

Onko tämä siis ihan hölmöä ajattelua? Tai onhan tämä, mutta millä kaikilla eri tavoilla? Entä olisiko tässä jotain säästettävissä; edes pienellä viilailulla? Onko kellään omia ajatuksia, millä tavoin moraalista voitaisiin rakentaa objektiivisesti mittava ilmiö (edes periaatteessa)? Tai vain yleistä kritiikkiä tällaisia yrityksiä kohtaan?

[Kohina]

Sam Harris on täysi pelle. Ei mulla muuta.

Ei vaan en ymmärrä miksi tätä jaksetaan vieläkin jauhaa. Gödel jo todisti ettei ole olemassakaan mitään perustaa edes puhtaassa logiikassa.

Kysymys ei ole tieteellinen, vaan taiteellinen. Parempi hyväksyä se, jos mielii saada tussua.

[Pattinero]

...ihmiset eivät edellytä ympäristöltään objektiivisuutta vaan riittävää toimivuutta ts. mukavuutta arkensa pyörittämisessä.

Hmm. Eikö toimiva arki nimenomaan vaadi objektiivisuutta toimiakseen myös mukavasti. Se on tietysti sitten eri asia, että mikä kenellekin on ns. mukavuutta.

Modernissa yhteiskunnassa on todellakin moraali koetuksella. Jotkut ilmeisesti elävät sellaisilla mukavuusauleilla, joihin en edes haluaisi ikimaailmassa joutua. Päällimmäinen juttu on tietenkin tuo sontatuutti eli some, ja sen oudot alustat. Niiden tuotoksia kutsutaan vielä "sisällöksi" joka on kyllä jo aika pahaa yliarviointia. Törkypaskaa se kaikki on, ei mitään muuta.

[Kohina]

Ja sen voi ajatella niin, että sen sijaan että ruikuttaa ettei maailma ole valmis, voi ajatella että jos suuret ongelmat eivät ole ratkaistavissa kuin pilkkomalla nse äärettömän moneksi pieneksi ongelmaksi, niin ihmisille löytyy aina sijaa tällä planeetalla. Se että pullonkorkit on ihan perseestä, antaa siis jollekin sijaa keksiä paremman, ja jos taide on ihan perseestä, antaa se tilaa jollekin tehdä paremman töherryksen.

[Kohina]

...ihmiset eivät edellytä ympäristöltään objektiivisuutta vaan riittävää toimivuutta ts. mukavuutta arkensa pyörittämisessä.

Hmm. Eikö toimiva arki nimenomaan vaadi objektiivisuutta toimiakseen myös mukavasti. Se on tietysti sitten eri asia, että mikä kenellekin on ns. mukavuutta.

Modernissa yhteiskunnassa on todellakin moraali koetuksella. Jotkut ilmeisesti elävät sellaisilla mukavuusauleilla, joihin en edes haluaisi ikimaailmassa joutua. Päällimmäinen juttu on tietenkin tuo sontatuutti eli some, ja sen oudot alustat. Niiden tuotoksia kutsutaan vielä "sisällöksi" joka on kyllä jo aika pahaa yliarviointia. Törkypaskaa se kaikki on, ei mitään muuta.

Sun gospelis on kyllä eittämättä avain rikkaaseen ja rakkaaseen elämään.

[Kohina]

Sam Harrisillehan se moraalinen absoluutti oli tärkeämpi kuin ystävänsä, jota yritti maanitella järjen äänellä pois itsemurhasta siinä onnistumatta. Hän uskoi totuuden voittavan, ja voittihan se; "ystävä" tappoi pitkän debatin jälkeen itsensä.

Kun olin muutama vuosi sitten psykiatrisella, oli siellä skitsofreeninen nuori nainen joka yritti tappaa itsensä kun silmä vältti sillä ei jaksanut ääniä jotka käskivät häntä tekemään niin. En keksinyt muutakaan kuin painostaa häntä tekemään perässäni kurkipotkuja. Lopulta hän jo melkein tekikin, mutta henkilökunta ehti kieltää kurkipotkut vaarallisina ennen kuin kerkesin saamaan hänet apinoimaan. Ostin hänelle myös keppihevosen keppihevoseksi sanoen että jos hän saa ulkoiluluvat, lähdetään kesannolle kirmaamaan. Se sai hänet selvästi hyvälle tuulelle.
Oliko missään mitään järkeä? No ei ollut. Mutta se on varmaa, että kuolleena hän ei ainakaan kuluta.

[Pattinero]

Tämä ihmisen mukavuuden tunteen tavoittelu yhdistettynä moraalisiin asioihin on kyllä sellainen peikko, ettei aina voi olla varma siitä, että mikä kaiken hinta on. Se koskee nykyisin aivan tavallisiakin ihmisiä, jotka joutuvat valintojen eteen. Hyvin monesti juuri somessa tai sen vuoksi.

Ääriesimerkkinä juntti nimeltä Putin aloitti sodan, koska tunsi olevansa vahvasti ulkona mukavuusalueeltaan. Sitähän kyyninen on. Mutta, hänen outo tapansa pyrkiä korjaamaan omaa olotilaa oli, ja on edelleen, moraalisesti katsottuna aivan kestämätön.

Enkä usko, että esimerkiksi Trumpin moraaliset käsitykset ovat kovinkaan kestävällä pohjalla. Äijä on kuin viisivuotias hiekkalaatikolla. Ja kuten aloituksessakin asiaa käsitellään, on ihmisen moraalikäsitys yleensä ajan myötä kehittyvä ominaisuus. Putinille, ja mielestäni myös Trumpille niin ei ole tapahtunut.

Sitä olotilaa kutsutaan vähintään narsismiksi, ellei jopa psykopatiaksi. Jälkimmäisestä ei ainakaan voi edes parantua, koska ongelma on aivojen fyysisessä rakenteessa, ei pelkästään opituissa asioissa. Narsismi on myös sellainen ominaisuus, joka monesti pahenee iän myötä. Siihenkin käsitykseen Putin ja Trump molemmat sopivat todella hienosti.

[Kohina]

Tämä ihmisen mukavuuden tunteen tavoittelu yhdistettynä moraalisiin asioihin on kyllä sellainen peikko, ettei aina voi olla varma siitä, että mikä kaiken hinta on. Se koskee nykyisin aivan tavallisiakin ihmisiä, jotka joutuvat valintojen eteen. Hyvin monesti juuri somessa tai sen vuoksi.

Ääriesimerkkinä juntti nimeltä Putin aloitti sodan, koska tunsi olevansa vahvasti ulkona mukavuusalueeltaan. Sitähän kyyninen on. Mutta, hänen outo tapansa pyrkiä korjaamaan omaa olotilaa oli, ja on edelleen, moraalisesti katsottuna aivan kestämätön.

Enkä usko, että esimerkiksi Trumpin moraaliset käsitykset ovat kovinkaan kestävällä pohjalla. Äijä on kuin viisivuotias hiekkalaatikolla. Ja kuten aloituksessakin asiaa käsitellään, on ihmisen moraalikäsitys yleensä ajan myötä kehittyvä ominaisuus. Putinille, ja mielestäni myös Trumpille niin ei ole tapahtunut.

Sitä olotilaa kutsutaan vähintään narsismiksi, ellei jopa psykopatiaksi. Jälkimmäisestä ei ainakaan voi edes parantua, koska ongelma on aivojen fyysisessä rakenteessa, ei pelkästään opituissa asioissa. Narsismi on myös sellainen ominaisuus, joka monesti pahenee iän myötä. Siihenkin käsitykseen Putin ja Trump molemmat sopivat todella hienosti.

Voi vittu. Annoit hyvälle ololle hinnan. Silloin rikkaat ovat kaikkein parhaimmissa oloissa objektiivisesti, kun rahallakin on todellisuudessa laskeva rajahyöty, sen takia rikkaat sijoittavat niin paljon rahojaan. Narkkaaminen on halvempaa kuin sitä kuvittelisi. Perinnön ei tarvitse olla kovin suuri jotta sillä saisi juotua itsensä hengiltä.

[Kohina]

Ihan oikeasti, te olette ihan vitun kusipäitä ja maailma olisi parempi paikka jos Putin veisi teidät ladon taakse. Teidän onneksenne en osaa laskea kuinka paljon parempi, joten tyydyn näpyttelemään laskintani.

[Pattinero]

Kyllä sille ns. hyvälle ololle aina joku hinta on. Mutta, objektiivisuutta on tarkastella asiaa myös moraalisista näkökulmista katsottuna. Rahan liiallinen tavoittelu jos mikä rikkoo moraalisia sääntöjä erittäin monesti. Ja niin tapahtuu myös Suomessa, ja erittäin laajalti.

Ja olen itsekin sitä mieltä, että tulee aika usein törmättyä moraalisesti löyhiin, ja jopa arveluttaviin tilanteisiin. Esimerkiksi jokainen Trumpin pitämä puhe on moraalin kannalta katsottuna täysin sietämätön. Hän on antanut omilla puheillaan esimerkiksi minulle ja Harrisille täydet valtuudet nimitellä häntä itseään miksi milloinkin haluamme. Millä vitun oikeudella se apina nimittelee ja vittuilee pysymättä asialinjalla? Apina hän on niin kauan kun hän ei sitä itse tajua olevansa. Sitä puolestaan kutsutaan tyhmyydeksi.

Ja kun presidenttiehdokkaan moraali on tuota tasoa, niin se asettaa myös moraalisia mittapuita kokonaisille suurille ihmisryhmille. Mikä onkaan enää kyseenalaista ja mikä ei. Silloin moraalisesti arveluttavasta tuleekin laajoissa piireissä hyväksyttävää. Eli, voitkin määkiä niitä typeriä juttujasi, koska kyseessä on normi. Koska Trump räksyttää paskaa, niin minunkin pitää niin tehdä. Toivottavasti Harris potkii sitä paviaania olemattomille munille.

[Kohina]

Kyllä sille ns. hyvälle ololle aina joku hinta on. Mutta, objektiivisuutta on tarkastella asiaa myös moraalisista näkökulmista katsottuna. Rahan liiallinen tavoittelu jos mikä rikkoo moraalisia sääntöjä erittäin monesti. Ja niin tapahtuu myös Suomessa, ja erittäin laajalti.

Ja olen itsekin sitä mieltä, että tulee aika usein törmättyä moraalisesti löyhiin, ja jopa arveluttaviin tilanteisiin. Esimerkiksi jokainen Trumpin pitämä puhe on moraalin kannalta katsottuna täysin sietämätön. Hän on antanut omilla puheillaan esimerkiksi minulle ja Harrisille täydet valtuudet nimitellä häntä itseään miksi milloinkin haluamme. Millä vitun oikeudella se apina nimittelee ja vittuilee pysymättä asialinjalla? Apina hän on niin kauan kun hän ei sitä itse tajua olevansa. Sitä puolestaan kutsutaan tyhmyydeksi.

Ja kun presidenttiehdokkaan moraali on tuota tasoa, niin se asettaa myös moraalisia mittapuita kokonaisille suurille ihmisryhmille. Mikä onkaan enää kyseenalaista ja mikä ei. Silloin moraalisesti arveluttavasta tuleekin laajoissa piireissä hyväksyttävää. Eli, voitkin määkiä niitä typeriä juttujasi, koska kyseessä on normi. Koska Trump räksyttää paskaa, niin minunkin pitää niin tehdä. Toivottavasti Harris potkii sitä paviaania olemattomille munille.

Toki sillä on hintansa, mutta siinä missä sulla on hyvä kakku ja paska kakku, joka implikoi täydellistä kakkua, niin joillekin siinä on kaksi kakkua. Se on ihan sama kuinka hyvä joku biisi on, niin siihen väistämättä kyllästyy jossain vaiheessa. Jos sitten miettii miten saisin siitä kakusta paremman version, niin saa tavoitella eksponentiaalisesti parempaa kakkua ja siinä tulee silloin todellisuus vastaan hyvin nopeasti, kun taas jos vaihtaa ananaksen kiiviin, se kakku voi olla objektiivisesti aika paskakin ja silti maistua paremmalta.

[Kohina]

Eräs savityöopettaja kokeili kerran laittaa toiset oppilaat tekemään 20 tuntia yhtä ruukkua ja toiset tekemään 20 tunnissa 20 ruukkua. Kumpi ryhmä pärjäsi paremmin?

[Pattinero]

Mikä termi tarkoittaa mitäkin.

Objektiivisuus tarkoittaa asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää näkemystä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Objektiivisuus

Moraali on käsityksiä ja käyttäytymissääntöjä siitä, mikä on hyvää ja pahaa, oikein tai väärin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Moraali

Tuottavuus on taloustieteessä tuotannon tehokkuuden tärkeä mitta. Tuotanto on aina prosessi ja sen tuottavuutta mitataan tuotoksen ja panoksen suhteella tuotos per panos.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuottavuus

[ID10T]

Totuusarvo voisi näin liittyä mielentilaan, jossa dopamiinitasot ovat oikeat, stressitekijät vähäisiä tai ylipäätään jonkinlainen mielentila, jossa kognitiivista dissonanssia koetaan riittävän vähän.

Tämä juuri on täysin subjektiivista. Joku löytää kuvailemasi mielentilan kirkon hartaustilaisuudesta, joku toinen urheilukentän katsomosta.

[ID10T]

...ihmiset eivät edellytä ympäristöltään objektiivisuutta vaan riittävää toimivuutta ts. mukavuutta arkensa pyörittämisessä.

Hmm. Eikö toimiva arki nimenomaan vaadi objektiivisuutta toimiakseen myös mukavasti. Se on tietysti sitten eri asia, että mikä kenellekin on ns. mukavuutta.

Mukavuus määrittyy aina subjektiivisesti, joten ei se voi edellyttää objektiivisuutta. Muutenhan me lukisimme tietokirjasta, mikä on mukavaa.