Objektiivinen moraali

[Kohina]

Objektiivisesti ottaen ihminen joka syö pitäen ateriaa kämmenotteella on idiootti, rystyotteella debiili ja kynäotteella edes jonkin verran järjissään ja me kaikki tiedetään kuinka te pidätte aterimia.

No, mites itte niitä sitten pitelet?

Miten huvittaa.

Eli, aivan kuten me muutkin teemme, hahhah.

Mut mä kräkkäsin koodin.

Taas tuli sitä subjektiivisuutta. Mistä tiedän, että kräkkäsit oikein?

Siitä että mulla on korkea älykkyysosamäärä. Ja tästä keskustelusta tiedän että sä syöt rystyotteella.

Kumpikin väite vaatii todisteita. Erityisesti omalla älykkyydellä trumppimaisesti kehuminen vaatii nimenomaan sitä. Ja sen asian aukottomasti todistaminen vaatiikin sitten jo aika paljon. Riittääkö oletettu korkea älysi siihen?

Että riittääkö siis mihin?

[Kohina]

Noi hymiöt on aika noloja.

[Pattinero]

Objektiivisesti ottaen ihminen joka syö pitäen ateriaa kämmenotteella on idiootti, rystyotteella debiili ja kynäotteella edes jonkin verran järjissään ja me kaikki tiedetään kuinka te pidätte aterimia.

No, mites itte niitä sitten pitelet?

Miten huvittaa.

Eli, aivan kuten me muutkin teemme, hahhah.

Mut mä kräkkäsin koodin.

Taas tuli sitä subjektiivisuutta. Mistä tiedän, että kräkkäsit oikein?

Siitä että mulla on korkea älykkyysosamäärä. Ja tästä keskustelusta tiedän että sä syöt rystyotteella.

Kumpikin väite vaatii todisteita. Erityisesti omalla älykkyydellä trumppimaisesti kehuminen vaatii nimenomaan sitä. Ja sen asian aukottomasti todistaminen vaatiikin sitten jo aika paljon. Riittääkö oletettu korkea älysi siihen?

Että riittääkö siis mihin?

No tietenkin siihen, että sinulla on ns. korkea älykkyysosamäärä.

[Kohina]

Objektiivisesti ottaen ihminen joka syö pitäen ateriaa kämmenotteella on idiootti, rystyotteella debiili ja kynäotteella edes jonkin verran järjissään ja me kaikki tiedetään kuinka te pidätte aterimia.

No, mites itte niitä sitten pitelet?

Miten huvittaa.

Eli, aivan kuten me muutkin teemme, hahhah.

Mut mä kräkkäsin koodin.

Taas tuli sitä subjektiivisuutta. Mistä tiedän, että kräkkäsit oikein?

Siitä että mulla on korkea älykkyysosamäärä. Ja tästä keskustelusta tiedän että sä syöt rystyotteella.

Kumpikin väite vaatii todisteita. Erityisesti omalla älykkyydellä trumppimaisesti kehuminen vaatii nimenomaan sitä. Ja sen asian aukottomasti todistaminen vaatiikin sitten jo aika paljon. Riittääkö oletettu korkea älysi siihen?

Että riittääkö siis mihin?

No tietenkin siihen, että sinulla on ns. korkea älykkyysosamäärä.

Miten luulit minun tietävän sen? Ja olet toisen suhteen oikeassa. Alan kallistua kämmenotteen puolelle ateriointisi suhteen.

[Pattinero]

No, mites itte niitä sitten pitelet?

Miten huvittaa.

Eli, aivan kuten me muutkin teemme, hahhah.

Mut mä kräkkäsin koodin.

Taas tuli sitä subjektiivisuutta. Mistä tiedän, että kräkkäsit oikein?

Siitä että mulla on korkea älykkyysosamäärä. Ja tästä keskustelusta tiedän että sä syöt rystyotteella.

Kumpikin väite vaatii todisteita. Erityisesti omalla älykkyydellä trumppimaisesti kehuminen vaatii nimenomaan sitä. Ja sen asian aukottomasti todistaminen vaatiikin sitten jo aika paljon. Riittääkö oletettu korkea älysi siihen?

Että riittääkö siis mihin?

No tietenkin siihen, että sinulla on ns. korkea älykkyysosamäärä.

Miten luulit minun tietävän sen? Ja olet toisen suhteen oikeassa. Alan kallistua kämmenotteen puolelle ateriointisi suhteen.

Aivan sama sen ruokailuväline otteen kanssa. Et pysty todistamaan mitään väitteitäsi. Vähiten omaa älykkyysosamäärääsi, josta annat koko ajan toisen suuntaisia viitteitä. No, tarpeensa kullakin.

[Kohina]

Miten huvittaa.

Eli, aivan kuten me muutkin teemme, hahhah.

Mut mä kräkkäsin koodin.

Taas tuli sitä subjektiivisuutta. Mistä tiedän, että kräkkäsit oikein?

Siitä että mulla on korkea älykkyysosamäärä. Ja tästä keskustelusta tiedän että sä syöt rystyotteella.

Kumpikin väite vaatii todisteita. Erityisesti omalla älykkyydellä trumppimaisesti kehuminen vaatii nimenomaan sitä. Ja sen asian aukottomasti todistaminen vaatiikin sitten jo aika paljon. Riittääkö oletettu korkea älysi siihen?

Että riittääkö siis mihin?

No tietenkin siihen, että sinulla on ns. korkea älykkyysosamäärä.

Miten luulit minun tietävän sen? Ja olet toisen suhteen oikeassa. Alan kallistua kämmenotteen puolelle ateriointisi suhteen.

Aivan sama sen ruokailuväline otteen kanssa. Et pysty todistamaan mitään väitteitäsi. Vähiten omaa älykkyysosamäärääsi, josta annat koko ajan toisen suuntaisia viitteitä. No, tarpeensa kullakin.

Paljon maksat?

[Pattinero]

Eli, aivan kuten me muutkin teemme, hahhah.

Mut mä kräkkäsin koodin.

Taas tuli sitä subjektiivisuutta. Mistä tiedän, että kräkkäsit oikein?

Siitä että mulla on korkea älykkyysosamäärä. Ja tästä keskustelusta tiedän että sä syöt rystyotteella.

Kumpikin väite vaatii todisteita. Erityisesti omalla älykkyydellä trumppimaisesti kehuminen vaatii nimenomaan sitä. Ja sen asian aukottomasti todistaminen vaatiikin sitten jo aika paljon. Riittääkö oletettu korkea älysi siihen?

Että riittääkö siis mihin?

No tietenkin siihen, että sinulla on ns. korkea älykkyysosamäärä.

Miten luulit minun tietävän sen? Ja olet toisen suhteen oikeassa. Alan kallistua kämmenotteen puolelle ateriointisi suhteen.

Aivan sama sen ruokailuväline otteen kanssa. Et pysty todistamaan mitään väitteitäsi. Vähiten omaa älykkyysosamäärääsi, josta annat koko ajan toisen suuntaisia viitteitä. No, tarpeensa kullakin.

Paljon maksat?

Olet sä aika huvittava. Maksaisin siitä, että todistat omaavasi korkean älykkyysosamäärän? Eiköhän me mennä näillä ilmitulleilla faktoilla eteenpäin.

Miten tämä kaikki mielestäsi liittyi otsikon "objektiivinen moraali" keskusteluun?

[Kohina]

Mut mä kräkkäsin koodin.

Taas tuli sitä subjektiivisuutta. Mistä tiedän, että kräkkäsit oikein?

Siitä että mulla on korkea älykkyysosamäärä. Ja tästä keskustelusta tiedän että sä syöt rystyotteella.

Kumpikin väite vaatii todisteita. Erityisesti omalla älykkyydellä trumppimaisesti kehuminen vaatii nimenomaan sitä. Ja sen asian aukottomasti todistaminen vaatiikin sitten jo aika paljon. Riittääkö oletettu korkea älysi siihen?

Että riittääkö siis mihin?

No tietenkin siihen, että sinulla on ns. korkea älykkyysosamäärä.

Miten luulit minun tietävän sen? Ja olet toisen suhteen oikeassa. Alan kallistua kämmenotteen puolelle ateriointisi suhteen.

Aivan sama sen ruokailuväline otteen kanssa. Et pysty todistamaan mitään väitteitäsi. Vähiten omaa älykkyysosamäärääsi, josta annat koko ajan toisen suuntaisia viitteitä. No, tarpeensa kullakin.

Paljon maksat?

Olet sä aika huvittava. Maksaisin siitä, että todistat omaavasi korkean älykkyysosamäärän? Eiköhän me mennä näillä ilmitulleilla faktoilla eteenpäin.

Miten tämä kaikki mielestäsi liittyi otsikon "objektiivinen moraali" keskusteluun?

Syö sinä vain sillä kämmenotteellasi jatkossakin. Minun mielestäni se on vain hyvä että kaikki kukat saavat kukkia niin luonteenviat paljastuvat nopeammin.

[siili suhonen]

No kun ei veltto kulli nyt herättänyt yllättäen hirveästi ajatuksia, niin entäpä tämä ongelma sitten. Kuinka ratkaisisitte sen?

Paha on kyllä. Puhtaasti utilitaristisesta näkökulmasta vastaus olisi selvä ykkönen eli pyöritettän sitä juna tossa satasen luupissa. Muutenhan loppuis ihmiset äkkiä maalimasta kesken. Sama tilanne käytännössä kun nytkin. Jotkut saa kärsiä että toiset voi porskuttaa.
Jos mietitään ihan puhtasti kärsimyksen määrää niin tos ainakin pari asiaa mistä se riippuu. Muistaako nuo uudelleensyntyneet edelliset elämänsä? Jos eivät muista niin sittenhän tol ei oo väliä kummin päin menee.
Jos muistavat niin sitten toki siitä että mihin kohtaan uudelleen synnytään. Jos just ennekun juna iskee niin tossahan ei kauheesti ehdi kärsimään vaan se on pää poikki samantien.
Mut jos syntyvät uudestaan katselemaan ku juna vähän matkan päästä lähestyy niin tuossahan ehtii märehtimään kaikenlaisia kärsimystä tuottavia ajatuksia ennenku juna iskee. Sit heräät uudelleen ja huomaa
että ei saatana taas tää sama homma. Toki tohonkin varmaan tottuu ja sit kärsimystä alkaa tuottamaan ajatukset siitä että tätäkö tää elämä on raiteella makaamista ajasta ikuisuuteen.
Että ehkä tossa tapuksessa valkkaisin sen 1+1+1.. vaihtoehdon. Se on hetki pelkoa ja kauhua ja sit se oli siinä.
Vai synnytäänks tos uudestaan ihan kohdusta saakka? Sit joutuu taas miettimään sitäkin että miten se tossa menis?
Mut tosiaan noita ykistyiskohtia(muistaako edellisen elämänsä ja mistä kohtaa toi uudelleen syntynyt elämä alkaa) tarttis selventää että tohon voi sanoa juuta taikka jaata.

[siili suhonen]

Jatketaas tol junateemalla. Näet sillalta että juna lähestyy ja mutkan takan odottaa raiteille junakuskilta piiloon jostain syystä jumiutunut
A)lapsesi
B)naapurin pikku pertti
C)kymmenen tuntematonta suomalaislasta
D) kymmen nuorta maahanmuuttajalasta
E) kymmenen kovan luokan tiedemiestä ja lapsia innostavaa vuoden opettajaa. Kaikki erittäin tuottavaa porukkaa yhteiskunnallemme. Nettomaksajia.
F) viiskymmentä elämän nurjasti kohtelemaa puliukkkoa ja mielenterveyspotilasta. Nettomaksettavia.

Ainoa keino pysäyttää juna ennen osumaa on uhrautua ja hypätä raiteille junan yliajamaksi.
Missä tilanteissa hyppäisit?

[Kohina]

No kun ei veltto kulli nyt herättänyt yllättäen hirveästi ajatuksia, niin entäpä tämä ongelma sitten. Kuinka ratkaisisitte sen?

Paha on kyllä. Puhtaasti utilitaristisesta näkökulmasta vastaus olisi selvä ykkönen eli pyöritettän sitä juna tossa satasen luupissa. Muutenhan loppuis ihmiset äkkiä maalimasta kesken. Sama tilanne käytännössä kun nytkin. Jotkut saa kärsiä että toiset voi porskuttaa.
Jos mietitään ihan puhtasti kärsimyksen määrää niin tos ainakin pari asiaa mistä se riippuu. Muistaako nuo uudelleensyntyneet edelliset elämänsä? Jos eivät muista niin sittenhän tol ei oo väliä kummin päin menee.
Jos muistavat niin sitten toki siitä että mihin kohtaan uudelleen synnytään. Jos just ennekun juna iskee niin tossahan ei kauheesti ehdi kärsimään vaan se on pää poikki samantien.
Mut jos syntyvät uudestaan katselemaan ku juna vähän matkan päästä lähestyy niin tuossahan ehtii märehtimään kaikenlaisia kärsimystä tuottavia ajatuksia ennenku juna iskee. Sit heräät uudelleen ja huomaa
että ei saatana taas tää sama homma. Toki tohonkin varmaan tottuu ja sit kärsimystä alkaa tuottamaan ajatukset siitä että tätäkö tää elämä on raiteella makaamista ajasta ikuisuuteen.
Että ehkä tossa tapuksessa valkkaisin sen 1+1+1.. vaihtoehdon. Se on hetki pelkoa ja kauhua ja sit se oli siinä.
Vai synnytäänks tos uudestaan ihan kohdusta saakka? Sit joutuu taas miettimään sitäkin että miten se tossa menis?
Mut tosiaan noita ykistyiskohtia(muistaako edellisen elämänsä ja mistä kohtaa toi uudelleen syntynyt elämä alkaa) tarttis selventää että tohon voi sanoa juuta taikka jaata.

No kun veltto kulli eikä ääretön määrä kärsimystäkään tuota hirveästi ajatuksia, niin kokeillaan seuraavaa:

Eli siis onko väärin vaikkapa puhkoa jonkun silmät, sillä puhkomalla toisen silmät hänen elämänsä saattaa muuttua paremmaksi jo pelkän koetun kuolemanrajakokemuksen kautta, jolloin hänenstä saattaa tulla monien ihailema motivaatiopuhuja kertomassa kuinka mistä tahansa voi selvitä ja siten lukuisien ihmisien elämästä tulee parempaa.

Vastaus on yksinkertainen: On väärin, mutta miksi? Minähän tekisin maailmasta paremman paikan.

Ainiin, ja vastaus velttoon kulliin on tietenkin veltto kulli, mutta olisihan absuluuttinen vastaus huonompi kuin dynaaminen.

[Kohina]

Jatketaas tol junateemalla. Näet sillalta että juna lähestyy ja mutkan takan odottaa raiteille junakuskilta piiloon jostain syystä jumiutunut
A)lapsesi
B)naapurin pikku pertti
C)kymmenen tuntematonta suomalaislasta
D) kymmen nuorta maahanmuuttajalasta
E) kymmenen kovan luokan tiedemiestä ja lapsia innostavaa vuoden opettajaa. Kaikki erittäin tuottavaa porukkaa yhteiskunnallemme. Nettomaksajia.
F) viiskymmentä elämän nurjasti kohtelemaa puliukkkoa ja mielenterveyspotilasta. Nettomaksettavia.

Ainoa keino pysäyttää juna ennen osumaa on uhrautua ja hypätä raiteille junan yliajamaksi.
Missä tilanteissa hyppäisit?

Kukaan heistä ei hyppäisi junan alle puolestani ja lapseni olisi minusta riippuvainen. Jos oletetaan että yhteiskunta pitää hänestä kuolemani jälkeen huolta, olisi vähän pakko hypätä junan alle. Jos oletetaan että ei, olisin epäonnistunut vanhempana joka tapauksessa.

[Kohina]

Luin kuinka Nevan (Niuvaniemen nuorten yksikkö) asiakkaita yhdistävä tekijä on vanhempien jämeryyden puute. Se on aivan totta ja oli myös kohdallani. Juuri pari päivää sitten eräs parikymppinen sottapytty sai käskyn siivota. Hän kertoi ettei hän voi nyt kovin hyvin. Nauroin hänelle että mulle ei menis läpi. Vastasi että kyllä mulla oikeasti on vähän huono olo, johon vastasin että sillä ei ole vittuakaan tekemistä asian kanssa. Jos minä olisin hoitaja, sinä siivoisit kun sanoin että siivoat. Ei ottanut nokkiinsa, vaan päinvastoin.
Sama se on näillä kaikilla täällä. Mietin sitä taas kerran ja toivoin lukevani siitä artikkelista. Hyvä että se tuli sanottua. "Sillä on vaan sellanen vaihe" sanottiin broidistakin kun hermoilin isoveljenä. Eikä ollut ja nyt hänellä ei ole enää mitään vaiheita. Asiaan olisi voinut puuttua jo hyvissä ajoin, jota en tietenkään sano, sillä se on jo liian myöhäistä.

Depression is not sadness, it is hopelessness. A depressed person can feel happy (“It’s not gonna last”), but it is impossible to feel hopeful and depressed at the same time. The easiest way to have hope is to be okay with anything.

The anti-stigma campaign conflates symptoms with disease and confuses disease with identity. Depression is a chronic illness, sure, a disability, okay, but when it comes down to it, depression is a series of thoughts. Each thought lasts a moment. And a thought, lasting a moment, is not who you are.

Detachment is the key. Pretend that your feelings are happening to someone else, like you are controlling the videogame of your life: accept that you feel depressed without accepting that you are depressed. “I feel worthless and suicidal today. That’s interesting. I wonder if I can change this feeling?” So you do CBT and it doesn’t work. “That did not change my feeling. Huh, good to know.” If something goes wrong, it is not your fault. It has nothing to do with you. It’s just a thing that happened, once. Maybe it will go right tomorrow. Maybe it won’t. You are not allowed to look backwards, not even for a second. The past has no influence over what you do now. And you can’t look too far forwards, or you’ll draw patterns where none truly exist. For as long as you are depressed, you must loosen your grip on induction.

One last thing—Do you ever notice how artists start out pessimistic and bleak and then steadily go uphill? Modest Mouse did this, Tom Waits, Leonard Cohen, Neil Young, Radiohead, Spiritualized, Of Montreal, Andrew Jackson Jihad, Dr. Dre, DOOM, Tyler the Creator, and the Wu-Tang. Maybe this is sample bias, but I’m pretty sure the down-up trajectory is more common than its opposite, which includes, uh, Beck and Vincent Van Gogh.

Obviously there’s lots of confounders here (e.g. money and fame), but I think this trend hints at something therapeutic. It’s not about “creating art”—it’s about identity.

It seems minor, but there is a vast difference between being an Artist (who happens to be depressed) and a Depressed Person (who happens to putz around in Ableton). An Artist can stop being depressed, a Depressed Person can only stop making art.

Defining yourself differently gives you the opportunity to change. Your identity doesn’t have to be an Artist: it can be a Performer, a Parent, a Partier, an Intellectual, a Healer, or even a Villain. Art is the time-honored answer to pain, but anything that lets you become someone new works.

And so I don’t begrudge those who want to communicate feeling, who want to figure out who they are and announce it to the world. But don’t just talk about mental health. Sing.
https://www.tumblr.com/hotelconcierge/1 ... tal-health

[ID10T]

No kun ei veltto kulli nyt herättänyt yllättäen hirveästi ajatuksia, niin entäpä tämä ongelma sitten. Kuinka ratkaisisitte sen?

Paha on kyllä. Puhtaasti utilitaristisesta näkökulmasta vastaus olisi selvä ykkönen eli pyöritettän sitä juna tossa satasen luupissa. Muutenhan loppuis ihmiset äkkiä maalimasta kesken. Sama tilanne käytännössä kun nytkin. Jotkut saa kärsiä että toiset voi porskuttaa.
Jos mietitään ihan puhtasti kärsimyksen määrää niin tos ainakin pari asiaa mistä se riippuu. Muistaako nuo uudelleensyntyneet edelliset elämänsä? Jos eivät muista niin sittenhän tol ei oo väliä kummin päin menee.
Jos muistavat niin sitten toki siitä että mihin kohtaan uudelleen synnytään. Jos just ennekun juna iskee niin tossahan ei kauheesti ehdi kärsimään vaan se on pää poikki samantien.
Mut jos syntyvät uudestaan katselemaan ku juna vähän matkan päästä lähestyy niin tuossahan ehtii märehtimään kaikenlaisia kärsimystä tuottavia ajatuksia ennenku juna iskee. Sit heräät uudelleen ja huomaa
että ei saatana taas tää sama homma. Toki tohonkin varmaan tottuu ja sit kärsimystä alkaa tuottamaan ajatukset siitä että tätäkö tää elämä on raiteella makaamista ajasta ikuisuuteen.
Että ehkä tossa tapuksessa valkkaisin sen 1+1+1.. vaihtoehdon. Se on hetki pelkoa ja kauhua ja sit se oli siinä.
Vai synnytäänks tos uudestaan ihan kohdusta saakka? Sit joutuu taas miettimään sitäkin että miten se tossa menis?
Mut tosiaan noita ykistyiskohtia(muistaako edellisen elämänsä ja mistä kohtaa toi uudelleen syntynyt elämä alkaa) tarttis selventää että tohon voi sanoa juuta taikka jaata.

Minkä ihmeen takia tohon piti jenkkifutista sotkea? Ymmärtääkseni videon jätkä kommentoi sitä, eikä esitettyä kysymystä.

[jared33]

Vain moralistit ovat syntyneet täydellisinä. Me tavalliset kuolevaiset yritämme sitten selvitä jotenkin noiden motalistien sudenkuoppalabyrintissa ja oppia jotain omista virheistämme.