Tieteellinen tulevaisuudentutkimus

[Naturalisti]

Tieteellinen tulevaisuudentutkimus

Tieteellinen tulevaisuustutkimus pyrkii ennakoimaan, ymmärtämään ja analysoimaan yhteiskunnallisia, teknologisia ja ympäristöllisiä kehityssuuntia, jotta voimme valmistautua erilaisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin. Tällä hetkellä tunnistetut megatrendit, kuten ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen, teknologian murros, globalisaation haasteet sekä geopoliittiset muutokset, vaikuttavat merkittävästi maailman kehitykseen. Näillä trendeillä voi olla monenlaisia seurauksia: esimerkiksi ilmastonmuutos voi joko kiihdyttää kestävän kehityksen innovaatioita tai syventää globaaleja konflikteja ja eriarvoisuutta.

Heikot signaalit, kuten uudenlaisten teknologioiden, poliittisten liikkeiden ja kulttuuristen suuntausten nousu, voivat tarjota ennusmerkkejä suuremmista muutoksista. Esimerkiksi kiertotalouteen liittyvät innovaatiot voivat muuttaa talousjärjestelmiä, ja autoritaaristen poliittisten liikkeiden kasvu saattaa merkitä demokratian kriisiä tietyillä alueilla. Johtopäätökset näistä heikoista signaaleista ovat kuitenkin vielä epäselviä ja vaativat syvempää analyysiä: millä tavoin nämä ilmiöt kasvavat tai jäävät marginaalisiksi, ja miten ne haastavat nykyiset megatrendit?

Historialliset ajatusperinteet kehittyvät ja vaikuttavat eri puolilla maailmaa eri tavoin. Länsimaissa valistuksen perinteet, kuten sekularismi ja tieteellisen ajattelun korostaminen, ovat muokanneet yhteiskuntia kohti demokraattisia ja rationaalisia instituutioita. Toisaalta monilla muilla alueilla, kuten Aasiassa ja Lähi-idässä, perinteet kuten konfutselaisuus, islamilainen ajattelu tai hindulainen filosofia vaikuttavat yhä vahvasti. Miten nämä erilaiset ajatusperinteet voivat kehittyä ja kohdata globaalissa maailmassa? Onko mahdollista löytää yhteinen eettinen ja poliittinen pohja, joka tukee sekä kansainvälistä yhteistyötä että paikallista identiteettiä?

Sekularisaation ja demokratian eteneminen on ollut pitkään keskeinen osa länsimaista kehitystä, mutta viime vuosikymmeninä olemme nähneet monissa maissa vastareaktioita: uskonnollisuus ja uushenkisyys ovat nousseet uudelleen esille. Uskonnot ja niiden ideologiat voivat vaikuttaa paitsi valtioiden sisäisiin asioihin, myös kansainvälisiin suhteisiin. Miten uskonnollisten liikkeiden ja uskontojen ideologioiden vahvistuminen voi muuttaa valtioiden välistä sääntöperustaista yhteistyötä? Voidaanko esimerkiksi löytää malleja, joissa demokratia ja uskonnolliset näkemykset eivät ole ristiriidassa vaan täydentävät toisiaan?

Teknologian kehitys tuo mukanaan sekä suuria mahdollisuuksia että merkittäviä riskejä. Esimerkiksi tekoäly ja aivotutkimus voivat mullistaa talouden, työn ja terveydenhuollon. Tekoäly voi parantaa ongelmanratkaisukykyämme ja johtaa uusiin innovaatioihin, mutta se voi myös uhata työpaikkoja, lisätä yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja luoda turvallisuusriskejä. Aivotutkimus puolestaan voi auttaa meitä ymmärtämään ihmismielen toimintaa syvällisemmin, mutta herättää kysymyksiä ihmisen autonomiasta ja yksityisyydestä, jos mielentoimintaa voidaan manipuloida teknologian avulla.

Keskustelun aloitteeksi voimme pohtia seuraavia kysymyksiä:

1. Miten voimme navigoida tunnistettujen megatrendien ja uusien heikkojen signaalien maailmassa? Onko olemassa tapoja, joilla voimme vaikuttaa tulevaisuuden suuntiin ja tehdä siitä kestävämmän ja oikeudenmukaisemman?
2. Millaisia vaikutuksia historialliset ajatusperinteet eri puolilla maailmaa voivat globaalisti tuoda? Onko sekularisaation ja demokratian kehityksellä tulevaisuutta kaikkialla, vai voiko uskonnollisten ideologioiden nousu muuttaa kansainvälisiä suhteita ja valtioiden sisäistä politiikkaa?
3. Miten voimme varmistaa, että teknologian kehitys — erityisesti tekoälyn ja aivotutkimuksen saralla — hyödynnetään ihmiskunnan parhaaksi ja hallitaan sen mukana tulevia riskejä?

Ajattelin, että tästä aiheesta olisi kiinnostavaa keskustella myös keskitetysti, koska se on ollut enemmän tai vähemmän esillä lähes kaikissa keskusteruryhmämme keskusteluissa. Tämä keskusteluavaus siis kutsuu pohtimaan, millainen tulevaisuus meitä odottaa ja miten voimme valmistautua siihen yhteiskunnallisilla, kulttuurisilla ja teknologisilla tasoilla.

[Märkäruuti]

Et sitten kevyttä aloitusta tehnytkään?
Sain aloituksestasi kimmokkeen kaivaa esiin Mika Mannermaan "Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus" kirjan. Muistan sen olleen keskimääräistä raskaampaa luettavaa, joten en tiedä viitsinkö kerrata sitä keskustelun pohjaksi. Teos on kirjoitettu 20 vuotta sitten, joten moni "signaali" on muuttunut niistä ajoista. Eräät perusasiat pitänevät kuitenkin paikkaansa. Yksi niistä on tulevaisuuden ennustamisen vaikeus.
Voisin käyttää kirjaa ehkä lähteenä ja tukena omille näkemyksilleni, mikäli tästä keskustelua syntyy. Parikymmentä vuotta sitten aiheesta omaksumani tieto ei riitä pintaa syvemmälle.

[Naturalisti]

Et sitten kevyttä aloitusta tehnytkään?
Sain aloituksestasi kimmokkeen kaivaa esiin Mika Mannermaan "Heikoista signaaleista vahva tulevaisuus" kirjan. Muistan sen olleen keskimääräistä raskaampaa luettavaa, joten en tiedä viitsinkö kerrata sitä keskustelun pohjaksi. Teos on kirjoitettu 20 vuotta sitten, joten moni "signaali" on muuttunut niistä ajoista. Eräät perusasiat pitänevät kuitenkin paikkaansa. Yksi niistä on tulevaisuuden ennustamisen vaikeus.
Voisin käyttää kirjaa ehkä lähteenä ja tukena omille näkemyksilleni, mikäli tästä keskustelua syntyy. Parikymmentä vuotta sitten aiheesta omaksumani tieto ei riitä pintaa syvemmälle.

En muista itse lukeneeni Mika Mannermaan kirjaa, mutta saatan olla törmännyt siihen joissakin referaateissa. Joka tapauksessa kirjan nimi kuulostaa lupaavalta ja antaa ymmärtää, että se käsittelee tulevaisuudentutkimuksen keskeisiä kysymyksiä, erityisesti heikkojen signaalien tunnistamista ja hyödyntämistä. Täytyykin tarkistaa, löytyisikö se paikallisesta kirjastosta. On hienoa, että sinulla on kirja hallussa ja olet sen lukenut – voit varmasti tuoda sieltä esiin arvokkaita näkökulmia, kun keskustelu etenee.

Ymmärränkö oikein, että Mannermaa painottaa tulevaisuuden ennustamisen haastavuutta? Että vaikka emme voi ennustaa tarkasti, heikot signaalit – varhaiset merkit mahdollisista muutoksista – voivat auttaa tunnistamaan tulevia kehityssuuntia ja jopa uusia megatrendejä?

Tulevaisuuden ennakointi vaikuttaa olevan pitkälti epävarmuuden hallintaa; pyrkimystä valmistautua erilaisiin mahdollisiin tulevaisuuksiin. Usein saattaa käydä niin, että mitä pidämme tulevana, on jo hiljalleen muotoutumassa osaksi nykyhetkeä.

Aloitukseni ei tosiaan ollut kevyimmästä päästä! Aihe on kuitenkin niin moniulotteinen, etten osannut jäsentää sitä yhtään yksinkertaisemmin. Toivon, että voimme yhdessä keskustelussa selkeyttää näitä monimutkaisia kysymyksiä.

Olisitko valmis tuomaan keskusteluun joitakin keskeisiä ajatuksia Mannermaan kirjasta? Mitä työkaluja se tarjoaa tulevaisuuden ennustamisen vaikeuden kohtaamiseen? Vaikka teos onkin parikymmentä vuotta vanha, uskon, että monet siinä käsitellyt perusasiat, kuten epävarmuuden merkitys ja heikkojen signaalien rooli, ovat edelleen ajankohtaisia.

Vaikka jotkut signaalit ovat vuosien varrella muuttuneet tai konkretisoituneet, kirjan käsittelytapa voi silti olla hyvä lähtökohta meidänkin keskustelullemme. Tulevaisuudentutkimuksen tarkoituksena ei käsittääkseni ole tarkka ennustaminen, vaan mahdollisten kehityssuuntien hahmottaminen ja niihin valmistautuminen. Tämä tuntuu entistä tärkeämmältä nyt, kun globaalit kriisit ja disinformaation leviäminen lisäävät epävarmuutta.

Olisi mielenkiintoista pohtia, mitkä nykyhetken heikot signaalit voisivat kasvaa tulevaisuuden megatrendeiksi – tai jäädä marginaaliin. Voisiko esimerkiksi uushenkisyyden ja uskonnollisten liikkeiden nousu olla signaali, joka muuttaa valtioiden sääntöperustaista yhteistyötä? Entä tekoälyn nopea kehitys – voimmeko siinä nähdä merkkejä suuremmista yhteiskunnallisista muutoksista?

Tärkeää on pitää mielessä monipuolisen ajattelun merkitys: tulevaisuus ei rakennu yhden signaalin varaan, vaan lukuisten mahdollisten kehityskulkujen kautta. Asioiden ymmärtäminen ja rakentava keskustelu vaativat avointa ja rationaalista dialogia, ei asenteellisia poteroita. Tulevaisuutta on hyvä tarkastella monista eri näkökulmista ja pohtia erilaisia skenaarioita yhdessä – niin Mannermaan kuin muidenkin asiantuntijoiden ajatuksia hyödyntäen.

[Neutroni]

Ymmärränkö oikein, että Mannermaa painottaa tulevaisuuden ennustamisen haastavuutta? Että vaikka emme voi ennustaa tarkasti, heikot signaalit – varhaiset merkit mahdollisista muutoksista – voivat auttaa tunnistamaan tulevia kehityssuuntia ja jopa uusia megatrendejä?

Tuollaisia heikkoja signaaleja on aina valtavia määriä. Ongelma on varmasti erottaa niistä ne harvat, jotka vahvistuvat trendeiksi. Siihen ei taida olla algoritmeja tai varsinaista taitoa, vaan se on onnenpeliä. Jälkikäteen oikein arvanneet voivat aina retostella "mitä minä sanoin", mutta sen todistaminen loogisesti päätellyksi tiedoksi on mahdotonta.

[Märkäruuti]

Olisitko valmis tuomaan keskusteluun joitakin keskeisiä ajatuksia Mannermaan kirjasta?

Kuten taisin kirjoittaa, minulla on kirjan lukemisesta n. 20 vuotta, eikä muisti ole enää se, mitä se oli. Voin tietysti yrittää tai ainakin etsiä Mannermaan kantaa vastaan tuleviin aiheisiin. Kirja on selkeästi jäsennelty ja se helpottaa Mannermaan näkökantojen hakemista, vaikka koko kirjaa ei lukisikaan uudelleen.

[Märkäruuti]

Tärpiksi epilogista tulevaisuuden TOP 10. Lyhennän vähän.

1. Globalisaatio. Sen voima on murskaava, vaikka se yksityiskohdissaan voi saada hyvinkin erilaisia suuntautumisia.
Globaalin hallinnan voimistuminen ja sen osana Euroopan unionin liittovaltioistuminen.

2. Globaali epävarmuus. Maailmantalouden haavoittuvuus, kulttuurien konflikti, ympäristö- ja kehitysongelmat, terrorismi.
(tähän kohtaan olisin itse lisännyt sodat ja niiden uhat. Saattoi tutkijallekin olla 2000 luvun alku hämäävän rauhan aikaa, toisin kuin nyt.)

3. Urbanisaatio. Asumme kohta lähes kaikki urbaaneilla alueilla, taajamissa tai niiden välittömässä läheisyydessä.

4. Harmaat pantterit. Miten seniorikansalaiset käyttäytyvät tulevaisuudessa mm. yhteiskunnan ja talouden kannalta.

5. Woody Allen yhteiskunta. Koko yhteiskunta auki 24/365.

6. Kompleksinen riskiyhteiskunta. Monimutkaistuva tietoyhteiskunta aineellisine ja aineettomine riskeineen, kuten tietojörjestelmien romahdukset tai laajojen sähkökatkosten vaikutukset.

7. Rakenteelliset erot. Taloudelliset erot kasvavat olennaisesti. Pieni eliitti rikastuu, tuntuva osa syrjäytyy ja keskiluokka sinnittelee.

8. Työ. Tuotannollinen työ siirtyy Suomen kaltaisista yhteiskunnista halvan työvoiman maihin, palvelualojen palkat laskevat. Syntyy kokonaan uusia aloja.

9. Bioyhteiskunta. Seuraava suuri kehitysaalto tietoyhteiskunnan jälkeen. Mittavat vaikutukset ihmiseen itseensä, hänen ravintoonsa, ympäristöönsä ja teollisiin prosesseihin.

Kymppi puuttui numeroituna. Sen korvasi parin sivun mittainen esitys, jonka yksi aihe oli vaatimus opetella katsomaan nykyisen laatikkonsa ulkopuollle. Maailma muuttuu yhä nopeammin ja se mikä toimii nyt ei toimi enää 10 vuoden päästä.

Sitten yksi suora lainaus, joka osoittaa mielestäni meidän yrittävän haukata isoa palaa: "Suomessa on hyvin ohut älymystö, joka tuntee teknologian, talouden ja yhteiskunnan kehitystä riittävästi voidakseen esittää kiinnostavaa ja hyödyllistä kritiikkiä, sekä rakentavia ajatuksia tulevaisuuteen."

Luulen, että kaikista noista aiheista saisi pitkän ja kiinnostavan keskustelun. Aiheessa on se hyvä puoli, että Popperia lainatakseni saattaisimme olla suuressa tietämättömyydessämme tasa-arvoisia. Popperin mukaan asiantuntemuskin on vain sitä, että on syvällisesti tietämätön.

Mannermaa lopettaa sanoihin: " On lupa olla eri mieltä, se on toivottavaakin. Tärkeintä on, että korvien välistä kuuluu tomeraa tulevaisuussurinaa."
Voisi olla hyvä motto aiheesta keskustelemiseen.

[Naturalisti]

Ymmärränkö oikein, että Mannermaa painottaa tulevaisuuden ennustamisen haastavuutta? Että vaikka emme voi ennustaa tarkasti, heikot signaalit – varhaiset merkit mahdollisista muutoksista – voivat auttaa tunnistamaan tulevia kehityssuuntia ja jopa uusia megatrendejä?

Tuollaisia heikkoja signaaleja on aina valtavia määriä. Ongelma on varmasti erottaa niistä ne harvat, jotka vahvistuvat trendeiksi. Siihen ei taida olla algoritmeja tai varsinaista taitoa, vaan se on onnenpeliä. Jälkikäteen oikein arvanneet voivat aina retostella "mitä minä sanoin", mutta sen todistaminen loogisesti päätellyksi tiedoksi on mahdotonta.

Vaikeaa tuohon on väittää vastaankaan, mutta jotakin me kaikki yksilöinäkin ennustamne empiiristen kokemustemme perusteella tapahtuvaksi tiettyjen toimimme seurauksena (Tästä on aiemmin seurannut tuollaista niin miksi ei nytkin). Tulevaisuuden tutkimuksessa teemme vastaavaa vähän laajemmassa kontekstissa.

Onhan meillä eduskunnassakin tulevaisuusvaliokunta
https://www.eduskunta.fi/tulevaisuusvaliokunta

Tulevaisuusvaliokunta käsittelee asioita, jotka liittyvät tulevaisuuden tutkimiseen, kestävään kehitykseen, yhteiskunnan muutoskyvykkyyteen ja teknologiakehitykseen ja sen yhteiskunnallisten vaikutusten arviointiin.

Ja SITRA
https://www.sitra.fi/

Sitran tehtävänä on tuottaa pitkäjänteisesti tulevaisuuteen luotaavaa ennakointitietoa. Tuotamme tulevaisuustietoa yhteiskunnallisella ennakoinnilla ja ...

Mihin ylipäätään sosiaalisten ryhmien käyttäytymisen ennustukset perustuvat?

Onko niin, että parhaiten mainostettu ennustukset toteuttavat itse itsensä, kun riittävän suuri joukko on saatu uskomaan ennustuksen ja alkavat toimimaan sen suuntaisesti.

Tuskin yhteiskunnallisen käyttäytymisen takana mitään luonnonlakien kaltaista lainalaisuutta on olemassa, vaikka esimerkiksi taloustieteilijät näin usein väittävät, kun ovat kirjoittaneet luulonsa – tai ehkä on parempi sanoa agendansa – matemaattiseen muotoon.

Yhteiskunnalliset lainalaisuudet ovat vain ajatustottumuksia; ihmisten itsensä keksimiä sääntöjä ja siksi myös ihmisten itsensä muutettavissa olevia.

No, en nyt vielä väitä mitää. Yritän vasta löytää kiinnostavia kysymyksiä.

[Neutroni]

Vaikeaa tuohon on väittää vastaankaan, mutta jotakin me kaikki yksilöinäkin ennustamne empiiristen kokemustemme perusteella tapahtuvaksi tiettyjen toimimme seurauksena (Tästä on aiemmin seurannut tuollaista niin miksi ei nytkin). Tulevaisuuden tutkimuksessa teemme vastaavaa vähän laajemmassa kontekstissa.

Voimme ennustaa yksilönä vain lähipiirin tapahtumia. Yhteiskunnan tai maailman kokoluokan tapahtumia ei niinkään. Paitsi tuurilla perstuntumalla.

Onhan meillä eduskunnassakin tulevaisuusvaliokunta
https://www.eduskunta.fi/tulevaisuusvaliokunta

Tulevaisuusvaliokunta käsittelee asioita, jotka liittyvät tulevaisuuden tutkimiseen, kestävään kehitykseen, yhteiskunnan muutoskyvykkyyteen ja teknologiakehitykseen ja sen yhteiskunnallisten vaikutusten arviointiin.

Ja SITRA
https://www.sitra.fi/

Sitran tehtävänä on tuottaa pitkäjänteisesti tulevaisuuteen luotaavaa ennakointitietoa. Tuotamme tulevaisuustietoa yhteiskunnallisella ennakoinnilla ja ...

On, mutta käsittääkseni on paljon esimerkkejä siitä, että tuollaiset ennustukset eivät oikein toimi. Varmaan eniten rahaa ja aivotyötä käytetään pörssikurssien ja muiden talousasioiden ennustamiseen, mutta niistäkin sanotaan, että parhaatkaan asiantuntijat eivät pärjää pitemään päälle yhtään paremmin kuin kaavamainen indeksirahasto tai sijoituksia satunnaisin napinpainalluksin valitseva apina. Joku voi tietenkin onnistua tuurilla rikastumaan, mutta ei yleensä kahta kertaa. Jos joku keksisi keinon ennustaa taloutta ja yhteiskuntien kehitystä merkittävästi arvausta paremmin, se tekisi nykyisenlaiset järjestelmät mahdottomiksi. Esimerkiksi pörssikurssien ennustaja kahmisi nopeasti jokseenkin kaikki maailman rahat ja nykyisenlainen pörssi, jossa sijoittajat arvaavat menestyviä yrityksiä, menettäisi merkityksensä.

Onko niin, että parhaiten mainostettu ennustukset toteuttavat itse itsensä, kun riittävän suuri joukko on saatu uskomaan ennustuksen ja alkavat toimimaan sen suuntaisesti.

Noinkin voi käydä. Mutta joukkojen ohjaaminen hallitusti hallitsijoiden haluamiin päämääriin on sekin osoittautunut äärettömän vaikeaksi kaikille kokeilluille hallituksille. Se voi toimia hetken, mutta sitten kansa kääntyy hallitusta vastaan tai alkaa oikutella muuten.

[Märkäruuti]

Onko niin, että parhaiten mainostettu ennustukset toteuttavat itse itsensä, kun riittävän suuri joukko on saatu uskomaan ennustuksen ja alkavat toimimaan sen suuntaisesti.

Kyllä näinkin, mutta luulen, että some on nykyään tekijä, joka ei ole hallittavissa.
En tiedä, mihin väite perustuu, mutta olen lukenut, että tarvitaan vain n. 5 % ihmisistä jonkin ajatuksen taakse, kun se voi lähteä kehittymään nopeasti kattavaksi trendiksi. Yhtenä esimerkkinä hyvässä ja pahassa mee too kampania. Se lähti ilmeisesti aivan ruohonjuuritasolta ja todellisesta tarpeesta. Äkkiä se pyyhkäisi läpi sivistyneen maailman aiheuttaen pahimmillaan myös rankkoja ylilyöntejä. Sitä tuskin kukaan olisi kyennyt harkitusti käynnistmään saati ennustamaan ilmiön voimakkuutta.

[Cinnamon]

Tilastot ja logiikka viittaa siihen että suomalaiset kuolee sukupuuttoon hyvin nopealla aikataululla.
Vuonna 2100 enää 10% suomalaisia Suomessa.

[Märkäruuti]

Vuonna 2100 enää 10% suomalaisia Suomessa.

En taida ostaa ennustettasi.

[Brainwashed]

Muut olivat ihan valideja esimerkkejä, mutta tätä en ymmärtänyt:

”5. Woody Allen yhteiskunta. Koko yhteiskunta auki 24/365.”

[siili suhonen]

Yksi selkeimmin havaittava signaali on syntyvyyden romahdus kehittyneissä yhteiskunnissa. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa pyramidi on kellahtanut päälaelleen. Koska globaali markkinatalousjärjestelmä ei voi toimia tuollaisella väestörakenteella niin se tulee romahtamaan ja megatrendinä on paluu alueellisen valtapolitiikan aikoihin ja elintason dramaattinen lasku.
Millaisia anarkian ja hävityksen muotoja tuo kivulias prosessi ottaa jää vielä arvailujen varaan mutta pianhan tulemme näkemään. Toki alkutahteja tanssimme jo.

[Märkäruuti]

En minäkään ymmärtänyt, miten se Woody Alleniin liittyi.
Olemme jo nyt siirtyneet kirjan kirjoitusajankohdasta (2004) huomattavasti kohti aina auki olevaa yhteiskuntaa. Esimerkiksi kauppojen vapaa aukiolo on tullut vasta 2016 ja jo nyt on h. 24 auki olevia ruokakauppoja. Osalle treenisaleista pääsee mihin vuorokauden aikaan tahansa.

[Märkäruuti]

Koska globaali markkinatalousjärjestelmä ei voi toimia tuollaisella väestörakenteella niin se tulee romahtamaan ja megatrendinä on paluu alueellisen valtapolitiikan aikoihin ja elintason dramaattinen lasku.

En tiedä, miksi sen pitäisi varmuudella johtaa elintason laskuun. Automaatio lisää huomattavasti tuottavuutta per nuppi ja jos se jaetaan oikein, väestörakenne ei ole niin ratkaiseva. Itse asiassa kun parin kolmen seuraavan sukupolven aikana väestörakenne tasoittuu, jää kaikille isompi pala kakkua, eivätkä luonnonvaratkaan ole niin pahasti uhattuina.