Puolueellisuus moraalifilosofiassa

[Purdue]

Puolueellisuus moraalifilosofiassa


Puolueettomuus on yleinen ihanne länsimaisessa moraalifilosofiassa ja tämä puolueettomuus (impartiality) tarkoittaa sitä, että kaikkia tulisi kohdella samalla tavalla.

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että omia rakkaitaan taikka itseään ei saa laittaa muiden edelle. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa henkilö joutuu uhraamaan omat läheisensä suuremman hyvän takia.

Mutta onko tällainen ajattelu käytännössä suotavaa, haluttavaa taikka käytännössä mahdollistakaan? Eikö jokaisen tulisi kuitenkin panostaa enemmän omien läheistensä hyvinvointiin? Eli tällöin puolueellisuus olisikin se lähtökohta?


Mutta mä teen tuossa tuollaisen jaottelun, jossa ihmiset on jaettu kolmeen luokkaan sen mukaan millainen suhde heillä on henkilöön A:

1) Täysin vieraat (Näitä kohtaa vain kerran elämässä.)
2) Tutut mutta ei läheiset (Näitä kohtaa elämässä, mutta nämä ihmiset eivät ole läheisiä.)
3) Läheiset (Rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset.)


Mun oletus on se, että on ihan normaalia suhtautua näihin kolmeen ryhmään kuuluviin ihmisiin moraalisesti eri tavalla. Kaikkien kunnioitus voisi olla yleinen vaatimus, mutta kysymykset altruismista onkin sitten sellaisia, että tässä suhteessa nämä ryhmät eroavat toisistaan.

Vieraita ei tarvitse auttaa kuin hädässä, tuttujen kesken toimii vastavuoroinen altruismi periaatteella "autan nyt sua kun sä autat sitten myöhemmin mua", ja vain läheisiä kohtaan voidaan odottaa pyyteetöntä altruismia joka ei vaadi mitään vastalahjaksi...


Miltäs tää kuulostaa? Onko oikein luokitella ihmiset eri luokkiin tällä tavoin ja luopua puolueettomuus ihanteesta, vai tulisiko kaikkia ihmisiä eli siis myös vieraita kohdella kuin omia läheisimpiään? Ja loppuhuomiona, että kristillinen etiikkahan perustuu tällaiseen puolueettomuus ihanteeseen, jossa naapuriakin pitäisi kohdella ja rakastaa kuin itseään.

[Kohina]

Koti, uskonto ja isämmaa ja siinä järjestyksessähän on ollut tapana.

[Purdue]

Koti, uskonto ja isämmaa ja siinä järjestyksessähän on ollut tapana.

Jep, hyvä pointti. Eli tuohan kiteyttää tuon puolueellisuus ajatuksen aika hyvin loppupeleissä.

[Kohina]

Koti, uskonto ja isämmaa ja siinä järjestyksessähän on ollut tapana.

Jep, hyvä pointti. Eli tuohan kiteyttää tuon puolueellisuus ajatuksen aika hyvin loppupeleissä.

Ihmisiähän neuvotaan kohdeltavan kuten tahoisi itseään kohdeltavan, ei niin kuin he haluavat itseään kohdeltavan, vaikka toki nykyään yritetäänkin ujuttaa jälkimmäistä käyttäytymisen perustaksi, mutta eihän kukaan voi tietää etukäteen kuinka joku haluaa itseään kohdeltavan, joten se ei edes voi olla lähtökohta.

[Purdue]

Koti, uskonto ja isämmaa ja siinä järjestyksessähän on ollut tapana.

Jep, hyvä pointti. Eli tuohan kiteyttää tuon puolueellisuus ajatuksen aika hyvin loppupeleissä.

Ihmisiähän neuvotaan kohdeltavan kuten tahoisi itseään kohdeltavan, ei niin kuin he haluavat itseään kohdeltavan, vaikka toki nykyään yritetäänkin ujuttaa jälkimmäistä käyttäytymisen perustaksi, mutta eihän kukaan voi tietää etukäteen kuinka joku haluaa itseään kohdeltavan, joten se ei edes voi olla lähtökohta.

Mä lähden oikeastaan "pääsääntöisen hedonismin" näkökulmasta liikkeelle, jossa yksilöllä on 3 motiivia ja/tai intentiota:

- Lähestyä positiivisia kokemuksia
- Estää negatiiviset kokemukset
- Suvaita negatiivisia kokemuksia (lähinnä altruismi ja viivästetty tarpeen tyydytys)


Itsekkyys on sitä, että henkilö omien positiivisten kokemustensa tavoittelussa aiheuttaa toiselle negatiivisia kokemuksia, ja tämä liittyy mun mielestä tuohon sun yllä olevaan kommenttiin. Ihmiset haluavat heitä kohdeltavan niin, että minimissään ei aiheuteta niitä negatiivisia kokemuksia. Musta tää on aika universaali halu.

Se sitten, että onko joku yksilö velvollinen tuottamaan positiivisia kokemuksia toiselle, taikka toimimaan altruistisesti ja suvaitsemaan negatiivisia kokemuksia toisen puolesta, niin kuuluu tähän puolueellisuus/puolueettomuus keskusteluun.

Mä näkisin, että kaikkia ihmisiä kohtaan tulisi käyttäytyä siten, jos se vaan suinkin on mahdollista, ettei tarkoituksella aiheuteta negatiivisia kokemuksia toiselle. Tuttujen kesken voidaan myös luoda win-win tilanteita, joissa kumpikin hyötyy eli kokee positiivisia asioita. Ja läheisimpien kesken voidaan vieläpä käyttäytyä altruistisesti ja suvaita negatiivisia kokemuksia toisen puolesta.

[Märkäruuti]

1) Täysin vieraat (Näitä kohtaa vain kerran elämässä.)
2) Tutut mutta ei läheiset (Näitä kohtaa elämässä, mutta nämä ihmiset eivät ole läheisiä.)
3) Läheiset (Rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset.)

Evoluution kannalta tarkasteltuna voisi tehdä jaottelun:
1. Oma jälkikasvu.
2. Oma lauma.
3. Oma laji.

Tämä pätee ainakin useimpiin laumaeläimiin.
Kolmosporukan kanssa tullaan toimeen tai sitten voidaan tapella verisesti ja käyttää jopa ravinnoksi, lajista riippuen.

Vaikka tosiasioista ei Humen mukaan voikaan johtaa moraalia, niin jonkinlaista osviittaa kannattaisi ainakin sosiaalisten eläinten käyttäytymisestä ottaa ihmisten moraalisääntöihinkin.

[Purdue]

1) Täysin vieraat (Näitä kohtaa vain kerran elämässä.)
2) Tutut mutta ei läheiset (Näitä kohtaa elämässä, mutta nämä ihmiset eivät ole läheisiä.)
3) Läheiset (Rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset.)

Evoluution kannalta tarkasteltuna voisi tehdä jaottelun:
1. Oma jälkikasvu.
2. Oma lauma.
3. Oma laji.

Tämä pätee ainakin useimpiin laumaeläimiin.
Kolmosporukan kanssa tullaan toimeen tai sitten voidaan tapella verisesti ja käyttää jopa ravinnoksi, lajista riippuen.

Vaikka tosiasioista ei Humen mukaan voikaan johtaa moraalia, niin jonkinlaista osviittaa kannattaisi ainakin sosiaalisten eläinten käyttäytymisestä ottaa ihmisten moraalisääntöihinkin.

Joo, kyllä tuo sunkin jaottelu on ihan kurantti. Mitä tulee tuohon Humen klassiseen toteamukseen, niin olen itse lähestynyt asiaa tuollaisen kolmijaon näkökulmasta:

1. Analyyttinen ajattelu (tosi/epätosi) eli "faktat"
2. Hedoninen ajattelu (hyvä/paha) eli "arvot"
3. Normatiivinen ajattelu (oikein/väärin) eli "normit"


Tuo Humen toteamushan lähtee siitä ettei normatiivisia lauseita voida johtaa analyyttisistä lauseista. Mä itse lähdenkin siitä, että normatiiviset lauseet on johdettavissa hedonisista lauseista.

Ajatellaan vaikkapa niin, että ihmiset kokevat sen negatiivisesti jos toiset yksilöt vievät heidän tavaroitaan (hedoninen lause). Tästä voidaan johtaa arvo, jonka mukaan toisten tavaroiden vieminen on paha asia. Tämä arvo voidaan esim. johtaa Kantin kategorisella imperatiivilla (universaalius periaate) taikka sopimalla yksilöiden kesken, jotka ajattelevat tuon negatiivisen kokemuksen samalla tavalla.

Ja kun meillä on arvo (Varastaminen on paha asia), niin siitä arvosta voidaan johtaa normi, eli sellainen lause joka kertoo kuinka tulee käyttäytyä: Älä varasta! (Varastaminen on väärin.)

Sitten jos tota ajattelee yhteiskunnallisesti, niin varmaankin on olemassa sellaisia arvoja, joita löytyy kaikista kulttuureista. Se että toisten ihmisten tappaminen koetaan pahaksi asiaksi useimmissa kulttuureissa (arvo) johtaa useimmiten perusnormiin älä tapa (normi).

Sitten sosiaaliset instituutiot, jotka ohjaavat vuorovaikutusta, ja jotka ovat erilaisten normien ja odotusten yhteenliitoksia, niin edelleen muokkaavat noita perusnormeja.

Ajatellaan vaikkapa että on yleinen normi "älä tapa", jota esim. sodan instituutioilla muokataan ja spesifioidaan. Sodan olosuhteissa onkin sitten lupa tappaa vihollisen sotilaita, mutta tätäkin tappamista kontrolloidaan mm. siten ettei kemiallisia ja biologisia aseita sallita taistelukentällä, ja toisaalta sotavankeja ei saisi tappaa vaan heidät pitäisi pitää elossa vankeina.

Eli se ketju menee näin: Arvot >> Normit >> Instituutiot

Missään tossa ketjussa ei tarvita faktoja eli analyyttisiä lauseita, ja täten tuo kaikki on sopusoinnussa Humen toteamuksen kanssa, että tosiasioista ei voida johtaa normeja.

[Märkäruuti]

Mä itse lähdenkin siitä, että normatiiviset lauseet on johdettavissa hedonisista lauseista.

Tähän ajatukseen on helppo yhtyä.

[Stadin öljylanne]

Puolueellisuus moraalifilosofiassa


Puolueettomuus on yleinen ihanne länsimaisessa moraalifilosofiassa ja tämä puolueettomuus (impartiality) tarkoittaa sitä, että kaikkia tulisi kohdella samalla tavalla.

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että omia rakkaitaan taikka itseään ei saa laittaa muiden edelle. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa henkilö joutuu uhraamaan omat läheisensä suuremman hyvän takia.

Mutta onko tällainen ajattelu käytännössä suotavaa, haluttavaa taikka käytännössä mahdollistakaan? Eikö jokaisen tulisi kuitenkin panostaa enemmän omien läheistensä hyvinvointiin? Eli tällöin puolueellisuus olisikin se lähtökohta?


Mutta mä teen tuossa tuollaisen jaottelun, jossa ihmiset on jaettu kolmeen luokkaan sen mukaan millainen suhde heillä on henkilöön A:

1) Täysin vieraat (Näitä kohtaa vain kerran elämässä.)
2) Tutut mutta ei läheiset (Näitä kohtaa elämässä, mutta nämä ihmiset eivät ole läheisiä.)
3) Läheiset (Rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset.)


Mun oletus on se, että on ihan normaalia suhtautua näihin kolmeen ryhmään kuuluviin ihmisiin moraalisesti eri tavalla. Kaikkien kunnioitus voisi olla yleinen vaatimus, mutta kysymykset altruismista onkin sitten sellaisia, että tässä suhteessa nämä ryhmät eroavat toisistaan.

Vieraita ei tarvitse auttaa kuin hädässä, tuttujen kesken toimii vastavuoroinen altruismi periaatteella "autan nyt sua kun sä autat sitten myöhemmin mua", ja vain läheisiä kohtaan voidaan odottaa pyyteetöntä altruismia joka ei vaadi mitään vastalahjaksi...


Miltäs tää kuulostaa? Onko oikein luokitella ihmiset eri luokkiin tällä tavoin ja luopua puolueettomuus ihanteesta, vai tulisiko kaikkia ihmisiä eli siis myös vieraita kohdella kuin omia läheisimpiään? Ja loppuhuomiona, että kristillinen etiikkahan perustuu tällaiseen puolueettomuus ihanteeseen, jossa naapuriakin pitäisi kohdella ja rakastaa kuin itseään.

Mitä vähemmän ihminen on itsekeskeinen, sitä suurempi porukka tällä kuuluu läheisiin ja tuttuihin. Porukka ei tosin tarkoita aina satunnaista joukkoa ihmisiä, vaan vain yleensä sellaisia ihmisiä, jotka asennoituvat asioihin kanssaan samalla tavalla. Jos on sukset ristissä sukulaisensa kanssa, tämä ei ehkä kuulu läheisiin, kun taas joku sympaattinen televisio- tai YuoTube-vaikuttaja voi kuulua, vaikka mitään ilmeisiä siteitä ei olisikaan.

[Purdue]

Puolueellisuus moraalifilosofiassa


Puolueettomuus on yleinen ihanne länsimaisessa moraalifilosofiassa ja tämä puolueettomuus (impartiality) tarkoittaa sitä, että kaikkia tulisi kohdella samalla tavalla.

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että omia rakkaitaan taikka itseään ei saa laittaa muiden edelle. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa henkilö joutuu uhraamaan omat läheisensä suuremman hyvän takia.

Mutta onko tällainen ajattelu käytännössä suotavaa, haluttavaa taikka käytännössä mahdollistakaan? Eikö jokaisen tulisi kuitenkin panostaa enemmän omien läheistensä hyvinvointiin? Eli tällöin puolueellisuus olisikin se lähtökohta?


Mutta mä teen tuossa tuollaisen jaottelun, jossa ihmiset on jaettu kolmeen luokkaan sen mukaan millainen suhde heillä on henkilöön A:

1) Täysin vieraat (Näitä kohtaa vain kerran elämässä.)
2) Tutut mutta ei läheiset (Näitä kohtaa elämässä, mutta nämä ihmiset eivät ole läheisiä.)
3) Läheiset (Rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset.)


Mun oletus on se, että on ihan normaalia suhtautua näihin kolmeen ryhmään kuuluviin ihmisiin moraalisesti eri tavalla. Kaikkien kunnioitus voisi olla yleinen vaatimus, mutta kysymykset altruismista onkin sitten sellaisia, että tässä suhteessa nämä ryhmät eroavat toisistaan.

Vieraita ei tarvitse auttaa kuin hädässä, tuttujen kesken toimii vastavuoroinen altruismi periaatteella "autan nyt sua kun sä autat sitten myöhemmin mua", ja vain läheisiä kohtaan voidaan odottaa pyyteetöntä altruismia joka ei vaadi mitään vastalahjaksi...


Miltäs tää kuulostaa? Onko oikein luokitella ihmiset eri luokkiin tällä tavoin ja luopua puolueettomuus ihanteesta, vai tulisiko kaikkia ihmisiä eli siis myös vieraita kohdella kuin omia läheisimpiään? Ja loppuhuomiona, että kristillinen etiikkahan perustuu tällaiseen puolueettomuus ihanteeseen, jossa naapuriakin pitäisi kohdella ja rakastaa kuin itseään.

Mitä vähemmän ihminen on itsekeskeinen, sitä suurempi porukka tällä kuuluu läheisiin ja tuttuihin. Porukka ei tosin tarkoita aina satunnaista joukkoa ihmisiä, vaan vain yleensä sellaisia ihmisiä, jotka asennoituvat asioihin kanssaan samalla tavalla. Jos on sukset ristissä sukulaisensa kanssa, tämä ei ehkä kuulu läheisiin, kun taas joku sympaattinen televisio- tai YuoTube-vaikuttaja voi kuulua, vaikka mitään ilmeisiä siteitä ei olisikaan.

Toki. Ihmisten suhteet ja tilanteet vaihtelevat. Mitään 100% algoritmia sille kuinka yksilön tulisi suhtautua muihin ihmisiin ei ole.

Ja tosta itsekeskeisyydestä mä itse ajattelisin niin, että sen itsekkyyden eli negatiivisten kokemusten aiheuttaminen toisille oman edun nimissä, niin sen rajoittaminen tulisi kohdistua niin läheisiin kuin täysin vieraisiin ihmisiin.

Eli toiselta varastaminen on ihan yhtä tuomittavaa oli kyseessä sitten läheinen taikka umpivieras henkilö.

Mutta toisaalta "hyvän edistäminen", niin kenelläkään ei ole mun mielestä velvollisuutta edistää täysin vieraiden hyvää, vaikka tällainen toiminta ja hyväntekeväisyys vapaaehtoisena toimintana onkin erittäin hyödyllistä ja suotavaa.

[Stadin öljylanne]

Puolueellisuus moraalifilosofiassa


Puolueettomuus on yleinen ihanne länsimaisessa moraalifilosofiassa ja tämä puolueettomuus (impartiality) tarkoittaa sitä, että kaikkia tulisi kohdella samalla tavalla.

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että omia rakkaitaan taikka itseään ei saa laittaa muiden edelle. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa henkilö joutuu uhraamaan omat läheisensä suuremman hyvän takia.

Mutta onko tällainen ajattelu käytännössä suotavaa, haluttavaa taikka käytännössä mahdollistakaan? Eikö jokaisen tulisi kuitenkin panostaa enemmän omien läheistensä hyvinvointiin? Eli tällöin puolueellisuus olisikin se lähtökohta?


Mutta mä teen tuossa tuollaisen jaottelun, jossa ihmiset on jaettu kolmeen luokkaan sen mukaan millainen suhde heillä on henkilöön A:

1) Täysin vieraat (Näitä kohtaa vain kerran elämässä.)
2) Tutut mutta ei läheiset (Näitä kohtaa elämässä, mutta nämä ihmiset eivät ole läheisiä.)
3) Läheiset (Rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset.)


Mun oletus on se, että on ihan normaalia suhtautua näihin kolmeen ryhmään kuuluviin ihmisiin moraalisesti eri tavalla. Kaikkien kunnioitus voisi olla yleinen vaatimus, mutta kysymykset altruismista onkin sitten sellaisia, että tässä suhteessa nämä ryhmät eroavat toisistaan.

Vieraita ei tarvitse auttaa kuin hädässä, tuttujen kesken toimii vastavuoroinen altruismi periaatteella "autan nyt sua kun sä autat sitten myöhemmin mua", ja vain läheisiä kohtaan voidaan odottaa pyyteetöntä altruismia joka ei vaadi mitään vastalahjaksi...


Miltäs tää kuulostaa? Onko oikein luokitella ihmiset eri luokkiin tällä tavoin ja luopua puolueettomuus ihanteesta, vai tulisiko kaikkia ihmisiä eli siis myös vieraita kohdella kuin omia läheisimpiään? Ja loppuhuomiona, että kristillinen etiikkahan perustuu tällaiseen puolueettomuus ihanteeseen, jossa naapuriakin pitäisi kohdella ja rakastaa kuin itseään.

Mitä vähemmän ihminen on itsekeskeinen, sitä suurempi porukka tällä kuuluu läheisiin ja tuttuihin. Porukka ei tosin tarkoita aina satunnaista joukkoa ihmisiä, vaan vain yleensä sellaisia ihmisiä, jotka asennoituvat asioihin kanssaan samalla tavalla. Jos on sukset ristissä sukulaisensa kanssa, tämä ei ehkä kuulu läheisiin, kun taas joku sympaattinen televisio- tai YuoTube-vaikuttaja voi kuulua, vaikka mitään ilmeisiä siteitä ei olisikaan.

Toki. Ihmisten suhteet ja tilanteet vaihtelevat. Mitään 100% algoritmia sille kuinka yksilön tulisi suhtautua muihin ihmisiin ei ole.

Ja tosta itsekeskeisyydestä mä itse ajattelisin niin, että sen itsekkyyden eli negatiivisten kokemusten aiheuttaminen toisille oman edun nimissä, niin sen rajoittaminen tulisi kohdistua niin läheisiin kuin täysin vieraisiin ihmisiin.

Eli toiselta varastaminen on ihan yhtä tuomittavaa oli kyseessä sitten läheinen taikka umpivieras henkilö.

Mutta toisaalta "hyvän edistäminen", niin kenelläkään ei ole mun mielestä velvollisuutta edistää täysin vieraiden hyvää, vaikka tällainen toiminta ja hyväntekeväisyys vapaaehtoisena toimintana onkin erittäin hyödyllistä ja suotavaa.

Moraali on nähdäkseni ensisijaisesti resurssikysymys eli se on tavalla tai toisella aina elitististä tai jos ei elitististä niin edellyttää etuoikeutettua asemaa, jotta siis voi ajatella muitakin, eikä tyyliin selviytymisviettinsä allokoi kaikkia resurssejaan.

Mitä ohuemmat ovat esimerkiksi omat henkiset, taloudelliset ja tai muut resurssit, sitä vähemmän on mahdollisuuksia keskittyä muiden, puhumattakaan kaikkien hyvän edistämiseen, vaikka haluaisikin. Silloin on ehkä ihan hyvä priorisoida, keiden hyvää edistää ja keiden hyvän edistämiseen resurssit eivät riitä.

Abstraktissa mielessä minulle moraali tarkoittaa siis oppia "hyvän edistämisestä", jolloin itsekeskeisyys määrittyisi siten, kenen hyvää edistää ja kenen hyvää ei edistä. Mutta riippuu paljon resurssien määrästä ja laadusta, keiden hyvän edistämiseen niitä riittää. Esimerkiksi varastamisessa ei tällöin ehkä edistetä sen hyvää, keneltä varastetaan, mutta jos varastaa ruokkiakseen lapsensa, edistää ehkä hyvää lapsilleen.

[Purdue]

Puolueellisuus moraalifilosofiassa


Puolueettomuus on yleinen ihanne länsimaisessa moraalifilosofiassa ja tämä puolueettomuus (impartiality) tarkoittaa sitä, että kaikkia tulisi kohdella samalla tavalla.

Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että omia rakkaitaan taikka itseään ei saa laittaa muiden edelle. Tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa henkilö joutuu uhraamaan omat läheisensä suuremman hyvän takia.

Mutta onko tällainen ajattelu käytännössä suotavaa, haluttavaa taikka käytännössä mahdollistakaan? Eikö jokaisen tulisi kuitenkin panostaa enemmän omien läheistensä hyvinvointiin? Eli tällöin puolueellisuus olisikin se lähtökohta?


Mutta mä teen tuossa tuollaisen jaottelun, jossa ihmiset on jaettu kolmeen luokkaan sen mukaan millainen suhde heillä on henkilöön A:

1) Täysin vieraat (Näitä kohtaa vain kerran elämässä.)
2) Tutut mutta ei läheiset (Näitä kohtaa elämässä, mutta nämä ihmiset eivät ole läheisiä.)
3) Läheiset (Rakkaimmat ja läheisimmät ihmiset.)


Mun oletus on se, että on ihan normaalia suhtautua näihin kolmeen ryhmään kuuluviin ihmisiin moraalisesti eri tavalla. Kaikkien kunnioitus voisi olla yleinen vaatimus, mutta kysymykset altruismista onkin sitten sellaisia, että tässä suhteessa nämä ryhmät eroavat toisistaan.

Vieraita ei tarvitse auttaa kuin hädässä, tuttujen kesken toimii vastavuoroinen altruismi periaatteella "autan nyt sua kun sä autat sitten myöhemmin mua", ja vain läheisiä kohtaan voidaan odottaa pyyteetöntä altruismia joka ei vaadi mitään vastalahjaksi...


Miltäs tää kuulostaa? Onko oikein luokitella ihmiset eri luokkiin tällä tavoin ja luopua puolueettomuus ihanteesta, vai tulisiko kaikkia ihmisiä eli siis myös vieraita kohdella kuin omia läheisimpiään? Ja loppuhuomiona, että kristillinen etiikkahan perustuu tällaiseen puolueettomuus ihanteeseen, jossa naapuriakin pitäisi kohdella ja rakastaa kuin itseään.

Mitä vähemmän ihminen on itsekeskeinen, sitä suurempi porukka tällä kuuluu läheisiin ja tuttuihin. Porukka ei tosin tarkoita aina satunnaista joukkoa ihmisiä, vaan vain yleensä sellaisia ihmisiä, jotka asennoituvat asioihin kanssaan samalla tavalla. Jos on sukset ristissä sukulaisensa kanssa, tämä ei ehkä kuulu läheisiin, kun taas joku sympaattinen televisio- tai YuoTube-vaikuttaja voi kuulua, vaikka mitään ilmeisiä siteitä ei olisikaan.

Toki. Ihmisten suhteet ja tilanteet vaihtelevat. Mitään 100% algoritmia sille kuinka yksilön tulisi suhtautua muihin ihmisiin ei ole.

Ja tosta itsekeskeisyydestä mä itse ajattelisin niin, että sen itsekkyyden eli negatiivisten kokemusten aiheuttaminen toisille oman edun nimissä, niin sen rajoittaminen tulisi kohdistua niin läheisiin kuin täysin vieraisiin ihmisiin.

Eli toiselta varastaminen on ihan yhtä tuomittavaa oli kyseessä sitten läheinen taikka umpivieras henkilö.

Mutta toisaalta "hyvän edistäminen", niin kenelläkään ei ole mun mielestä velvollisuutta edistää täysin vieraiden hyvää, vaikka tällainen toiminta ja hyväntekeväisyys vapaaehtoisena toimintana onkin erittäin hyödyllistä ja suotavaa.

Moraali on nähdäkseni ensisijaisesti resurssikysymys eli se on tavalla tai toisella aina elitististä tai jos ei elitististä niin edellyttää etuoikeutettua asemaa, jotta siis voi ajatella muitakin, eikä tyyliin selviytymisviettinsä allokoi kaikkia resurssejaan.

Mitä ohuemmat ovat esimerkiksi omat henkiset, taloudelliset ja tai muut resurssit, sitä vähemmän on mahdollisuuksia keskittyä muiden, puhumattakaan kaikkien hyvän edistämiseen, vaikka haluaisikin. Silloin on ehkä ihan hyvä priorisoida, keiden hyvää edistää ja keiden hyvän edistämiseen resurssit eivät riitä.

Abstraktissa mielessä minulle moraali tarkoittaa siis oppia "hyvän edistämisestä", jolloin itsekeskeisyys määrittyisi siten, kenen hyvää edistää ja kenen hyvää ei edistä. Mutta riippuu paljon resurssien määrästä ja laadusta, keiden hyvän edistämiseen niitä riittää. Esimerkiksi varastamisessa ei tällöin ehkä edistetä sen hyvää, keneltä varastetaan, mutta jos varastaa ruokkiakseen lapsensa, edistää ehkä hyvää lapsilleen.

Moraali, joo, se voi olla resurssikysymys, mutta kyllä paljon muutakin. Toki jos moraali ymmärretään "hyvän edistämisenä" suppeasti taikka materialistisesti niin silloin voisi ajatella noin.

Itse kuitenkin näen, että moraalilla paitsi että sillä edistetään hyvää niin myös ohjataan ihmisten välistä vuorovaikutusta. Puhutaan siis että jokin teko on moraalisesti oikein taikka väärin. Ja tuon hyvän edistämisenkin voi nähdä tekojen kautta, että edistetään vaikkapa toisen hyvää mieltä, joka ei vaadi taloudellisia resursseja.


Mun omissa pohdinnoissa ajattelen, että ihmisillä on kolmenlaisia motiiveja taikka tavoitteita:

- Edistää positiivisia kokemuksia
- Vältellä negatiivisia kokemuksia
- Suvaita negatiivisia kokemuksia esim. altruistisista syistä

Ja erilaisten arvojen ja niiden perusteella muodostettavien normien (taikka instituutioiden) tehtävä on säädellä yhteiskunnassa sitä kuinka ihmiset näitä kolmenlaisia tavoitteita tavoittelevat. Eli moraalin tarkoitus on ensisijassa ohjata ihmisten välistä vuorovaikutusta, joka voi olla siis sosiaalista, taloudellista, poliittista, kommunikatiivista, jne...

Ja mä näkisin, että jos moraali nähdään niiden sääntöjen kautta, joilla noiden tavoitteiden tavoittelua säädellään vuorovaikutuksessa, niin ehdottomasti suurin osa normeista, instituutioista ja lainsäädännöstäkin koskee tuota keskimmäistä motiivia ja tavoitetta, eli pyritään ohjaamaan negatiivisten kokemusten välttelyä.

Jos itsekkyys on sitä, että henkilö A edistää omia positiivisia kokemuksiaan tuottamalla henkilölle B negatiivisia kokemuksia, niin pääosa erilaisista normeista, instituutioista ja lainsäädännöstäkin (esim. rikoslaki) pyrkii kitkemään tällaisen "itsekkyyden" pois.


Ja sitten tuo sun varastamis esimerkki, että varastamalla toiselta tekeekin enemmän hyvää lapsilleen.

Mä näkisin niin, että jos moraalin lähtökohtana olisi utilitarianismi eli pyrkimys maksimoida positiiviset kokemukset, niin tällöin se saattaisi edellyttää sitä, että yhdeltä varastetaan jotakin jotta voidaan ruokkia kolme nälkäistä suuta.

Mutta kuten edellä totesin, niin nää tällaiset moraaliset yleispätevät ohjeet ei voi antaa sitä lopullista vastausta tällaisessa asiassa. Näkisin siis asian niin, että lainsäädännön (ja instituutioiden) keinoin tuollaiset yleispätevät säännöt spesifioidaan ja modifioidaan.

Yhteiskunnassa kuitenkin laki ajaa yksityisten taikka yleispätevien moraalifilosofisten pohdintojen edelle, jolloinka varastaminen on lähtökohtaisesti väärin, ja niiden nälkäisten lasten ruokkiminen varastamalla naapurilta ei ole hyväksyttävää.

[Stadin öljylanne]

^
Oikein hyvää pohdintaa. Palaan muihin kohtiin ehkä myöhemmin, mutta avaan hieman käyttämääni käsitettä "resurssi". Kirjoitin, että "Mitä ohuemmat ovat esimerkiksi omat henkiset, taloudelliset ja tai muut resurssit,.." Henkisillä resursseilla tarkoitan sitä, että voi pohtia jonkun toisen etua, keksiä moraalisia sääntöjä, tai että voi tehdä immateriaalisia moraalisia tekoja kuten toimia moraalisten sääntöjensä mukaan, antaa henkistä tukea jollekin, olla kaveri tai ystävä jollekin tai kuunnella jonkun huolia jne. Taloudellisella resurssilla tarkoitan, että on mahdollisuus sponsoroida toisia asioilla, joiden käyttö edellyttää rahaa. Muilla resursseilla viittasin enempi olosuhteisiin eli sellaisiin, joita ajatuksilla tai rahalla ei juurikaan voida muuttaa. (Moraalinen) resurssi on siis minulla tuossa tavallaan sitä mistä voidaan muille jakaa hyvää tai ehkä paremminkin, minkä ehdoin muille voidaan tai ei voida jakaa hyvää.

[Purdue]

^
Oikein hyvää pohdintaa. Palaan muihin kohtiin ehkä myöhemmin, mutta avaan hieman käyttämääni käsitettä "resurssi". Kirjoitin, että "Mitä ohuemmat ovat esimerkiksi omat henkiset, taloudelliset ja tai muut resurssit,.." Henkisillä resursseilla tarkoitan sitä, että voi pohtia jonkun toisen etua, keksiä moraalisia sääntöjä, tai että voi tehdä immateriaalisia moraalisia tekoja kuten toimia moraalisten sääntöjensä mukaan, antaa henkistä tukea jollekin, olla kaveri tai ystävä jollekin tai kuunnella jonkun huolia jne. Taloudellisella resurssilla tarkoitan, että on mahdollisuus sponsoroida toisia asioilla, joiden käyttö edellyttää rahaa. Muilla resursseilla viittasin enempi olosuhteisiin eli sellaisiin, joita ajatuksilla tai rahalla ei juurikaan voida muuttaa. (Moraalinen) resurssi on siis minulla tuossa tavallaan sitä mistä voidaan muille jakaa hyvää tai ehkä paremminkin, minkä ehdoin muille voidaan tai ei voida jakaa hyvää.

Ok, tämä täsmensikin sun ajattelua aikalailla.

Luin juuri sellaisesta etiikkaan liittyvästä suuntauksesta kuin "Capability approach", joka on siis aika lailla uutta pohdintaa minulle, mutta mulle tuli mieleen että vähän samoilla apajilla liikutaan.

Toki sun "moraaliset resurssit" on sitä että kuinka voidaan jakaa muille hyvää.

Jos ymmärsin tuon Capability approach homman oikein, niin siinä pohditaan jonkun agentin kykyä saada itselle sitä hyvää.


Tuossa pari linkkiä jotka liittyvät tähän:
SEP: The Capability Approach
Wiki: Capability approach


Mä näkisin siis että sekä tossa sun ajattelussa että tässä "kykyetiikassa" tärkeitä ovat henkilön omaavat resurssit sekä vapaus toimia ulkoisesti.

Henkiset ja taloudelliset resurssit on helppo ymmärtää, mutta sosiaaliset instituutiotkin voidaan ainakin joissakin tapauksissa nähdä "sosiaalisina resursseina", koska sosiaalinen instituutio määrittelee sen mitä sinulla on lupa odottaa muilta (oikeudet) ja mitä muilla on lupa odottaa sinulta (velvollisuudet).

Nuo oikeudet ovat siis eräänlaisia sosiaalisia resursseja, joiden avulla henkilö pystyy saavuttamaan asioita. Ajatellaan vaikkapa vanhemman ja lapsen suhdetta. Lapsella on oikeus odottaa vanhemmalta huolenpitoa ja hyvää kohtelua. Tuo suhde siis tarjoaa lapselle eräänlaisen resurssin, jonka puitteissa hän saa tarpeensa tyydytettyä.

Toki niillä vanhemmilla täytyy sitten olla noita sinun tarkoittamiasi taloudellisia ja moraalisia resursseja, että heillä on oikeasti kyky ja motivaatio pitää huolta jälkikasvustaan (eli jakaa muille sitä hyvää).