Ajasta, Avaruudesta ja Valon Nopeudesta

[Goswell]

Jos tutkalla mitataan väliaineessa, ilmakehässä, paluuaalto pakkautuu heti väliaineeseen siirryttäessä väliaineen suhteen liikkuvasta kohteesta...
...kuin tyhjiössä jossa se pakkautuu vasta tutkan vastaanottimessa

Mitataan tutkalla väliaineessa tai tyhjiössä, niin tutkayhtälö on sama.
Pakkautuu vasta tutkan vastaanottimessa? Tuo oli outo väite. Ei se Heinosen Heikki noin opettanut. Dopplersiirtymä tapahtuu niin ilmassa kuin väliaineessakin. Ainoa ero tyhjiön ja ilman suhteen on ilman taitekertoimen aiheuttama nopeuskerroin vf. Ero on varsin mitätön, koska ilman taitekerroin (1.0003) poikkeaa hyvin vähän tyhjiön taitekertoimesta.

Niin on, ihan sama se on mutta se sama tulos syntyy täysin erilailla. Ilmakehässä valon nopeus on aina sama ilmakehän suhteen, liikkui lähde miten hyvänsä, ihan kuin junan pilli, vain aallonpituus ja taajuus muuttuu, mutta tyhjiössä väliainetta eikä eetteriä ole, siksi lähteensuhteen c.

Tyhjiössä ei ole väliainetta, mutta tyhjiö on teoreettinen käsite. Sellaista ei ole luonnossa, vaan ulkoavaruuskin on väliainetta. Hyvin harvaa väliainetta, mutta väliainetta silti. Valo käyttäytyy avaruudessa siis sinunkin mallisi mukaan samalla tavalla kuin ilmassa.

Jos sinulla on lamppu joka syttyy avaruudessa, valopallo laajenee nopeudella n 300 000km/s joka suuntaan täysin pallosymmetrisesti nopeudessa kuin nopeudessa kunhan kiihtyvyyttä ei ole. Minne se eetteri mahtoi kadota, sen sijaan lähteensuhteen c pätee.

Jos sinulla on lamppu väliaineessa, vaikka ilmamassassa, kun ilmamassa on paikoillaan lampun suhteen valopallo laajenee symmetrisesti hiukan alle valon tyhjönopeuden, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen, muodostuva valopallo ei ole enään symmetrinen vaan venyy liikesuuntaa vastaan sitä enenmin mitä suurempi nopeus lampulla on.

Mikä ihmeen eetteri? Millä perusteella valopallo ei olisi ilmassa symmetrinen? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Koska ilmamassa määrää valonnopeuden, jos mitattava liikkuu ilmamassan suhteen, hänelle valonnopeus on erilainen kuin paikoillaan ilmamassan suhteen olevalle. On sama liikkuuko ilmamassa lähteen suhteen vai lähde ilmamassassa. Aivan kuten ääni kulkee ilmassa, valo tekee saman väliaineessa, mutta ääni ei liiku tyhjiössä, valo liikkuu.

Mennääs poijaat ja ukonköriläät saunaan välillä.

Yhä edelleen kysyn, että millä perusteella? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi? Väitteesi ei muutu uskottavammaksi, vaikka toistaisit sen tuhat kertaa aina vähän eri sanoilla.

Koska valolla on väliaineessa tietty nopeus m/s, taitaa olla aika tarkkaan tiedossakin. Aallonpituuksilla ja taajuuksilla pelatessa ette saa nopeutta koska ne muuttuu siirryttäessä väliaineeseen ja sieltä pois.

[Vän]

Jos tutkalla mitataan väliaineessa, ilmakehässä, paluuaalto pakkautuu heti väliaineeseen siirryttäessä väliaineen suhteen liikkuvasta kohteesta...
...kuin tyhjiössä jossa se pakkautuu vasta tutkan vastaanottimessa

Mitataan tutkalla väliaineessa tai tyhjiössä, niin tutkayhtälö on sama.
Pakkautuu vasta tutkan vastaanottimessa? Tuo oli outo väite. Ei se Heinosen Heikki noin opettanut. Dopplersiirtymä tapahtuu niin ilmassa kuin väliaineessakin. Ainoa ero tyhjiön ja ilman suhteen on ilman taitekertoimen aiheuttama nopeuskerroin vf. Ero on varsin mitätön, koska ilman taitekerroin (1.0003) poikkeaa hyvin vähän tyhjiön taitekertoimesta.

Niin on, ihan sama se on mutta se sama tulos syntyy täysin erilailla. Ilmakehässä valon nopeus on aina sama ilmakehän suhteen, liikkui lähde miten hyvänsä, ihan kuin junan pilli, vain aallonpituus ja taajuus muuttuu, mutta tyhjiössä väliainetta eikä eetteriä ole, siksi lähteensuhteen c.

Tyhjiössä ei ole väliainetta, mutta tyhjiö on teoreettinen käsite. Sellaista ei ole luonnossa, vaan ulkoavaruuskin on väliainetta. Hyvin harvaa väliainetta, mutta väliainetta silti. Valo käyttäytyy avaruudessa siis sinunkin mallisi mukaan samalla tavalla kuin ilmassa.

Jos sinulla on lamppu joka syttyy avaruudessa, valopallo laajenee nopeudella n 300 000km/s joka suuntaan täysin pallosymmetrisesti nopeudessa kuin nopeudessa kunhan kiihtyvyyttä ei ole. Minne se eetteri mahtoi kadota, sen sijaan lähteensuhteen c pätee.

Jos sinulla on lamppu väliaineessa, vaikka ilmamassassa, kun ilmamassa on paikoillaan lampun suhteen valopallo laajenee symmetrisesti hiukan alle valon tyhjönopeuden, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen, muodostuva valopallo ei ole enään symmetrinen vaan venyy liikesuuntaa vastaan sitä enenmin mitä suurempi nopeus lampulla on.

Mikä ihmeen eetteri? Millä perusteella valopallo ei olisi ilmassa symmetrinen? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Koska ilmamassa määrää valonnopeuden, jos mitattava liikkuu ilmamassan suhteen, hänelle valonnopeus on erilainen kuin paikoillaan ilmamassan suhteen olevalle. On sama liikkuuko ilmamassa lähteen suhteen vai lähde ilmamassassa. Aivan kuten ääni kulkee ilmassa, valo tekee saman väliaineessa, mutta ääni ei liiku tyhjiössä, valo liikkuu.

Mennääs poijaat ja ukonköriläät saunaan välillä.

Yhä edelleen kysyn, että millä perusteella? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi? Väitteesi ei muutu uskottavammaksi, vaikka toistaisit sen tuhat kertaa aina vähän eri sanoilla.

Koska valolla on väliaineessa tietty nopeus m/s, taitaa olla aika tarkkaan tiedossakin. Aallonpituuksilla ja taajuuksilla pelatessa ette saa nopeutta koska ne muuttuu siirryttäessä väliaineeseen ja sieltä pois.

Tuo vastaus ei taas liity alkuperäiseen väitteeseesi ollenkaan. Edelleenkin kysyn, millä perusteella väität, että valopallo ei olisi symmetrinen, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen. Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Valon nopeuden väliaineessa saa mainiosti taajuudesta ja aallonpituudesta. Se on taajuus kertaa aallonpituus eli valon kulkema matka jaettuna siihen kuluneella ajalla. Väliaineessa laskuun täytyy ottaa väliaineessa havaittu taajuus ja aallonpituus ja sen ulkopuolella väliaineen ulkopuolella havaittu taajuus ja aallonpituus.

[Goswell]

Jos tutkalla mitataan väliaineessa, ilmakehässä, paluuaalto pakkautuu heti väliaineeseen siirryttäessä väliaineen suhteen liikkuvasta kohteesta...
...kuin tyhjiössä jossa se pakkautuu vasta tutkan vastaanottimessa

Mitataan tutkalla väliaineessa tai tyhjiössä, niin tutkayhtälö on sama.
Pakkautuu vasta tutkan vastaanottimessa? Tuo oli outo väite. Ei se Heinosen Heikki noin opettanut. Dopplersiirtymä tapahtuu niin ilmassa kuin väliaineessakin. Ainoa ero tyhjiön ja ilman suhteen on ilman taitekertoimen aiheuttama nopeuskerroin vf. Ero on varsin mitätön, koska ilman taitekerroin (1.0003) poikkeaa hyvin vähän tyhjiön taitekertoimesta.

Niin on, ihan sama se on mutta se sama tulos syntyy täysin erilailla. Ilmakehässä valon nopeus on aina sama ilmakehän suhteen, liikkui lähde miten hyvänsä, ihan kuin junan pilli, vain aallonpituus ja taajuus muuttuu, mutta tyhjiössä väliainetta eikä eetteriä ole, siksi lähteensuhteen c.

Tyhjiössä ei ole väliainetta, mutta tyhjiö on teoreettinen käsite. Sellaista ei ole luonnossa, vaan ulkoavaruuskin on väliainetta. Hyvin harvaa väliainetta, mutta väliainetta silti. Valo käyttäytyy avaruudessa siis sinunkin mallisi mukaan samalla tavalla kuin ilmassa.

Jos sinulla on lamppu joka syttyy avaruudessa, valopallo laajenee nopeudella n 300 000km/s joka suuntaan täysin pallosymmetrisesti nopeudessa kuin nopeudessa kunhan kiihtyvyyttä ei ole. Minne se eetteri mahtoi kadota, sen sijaan lähteensuhteen c pätee.

Jos sinulla on lamppu väliaineessa, vaikka ilmamassassa, kun ilmamassa on paikoillaan lampun suhteen valopallo laajenee symmetrisesti hiukan alle valon tyhjönopeuden, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen, muodostuva valopallo ei ole enään symmetrinen vaan venyy liikesuuntaa vastaan sitä enenmin mitä suurempi nopeus lampulla on.

Mikä ihmeen eetteri? Millä perusteella valopallo ei olisi ilmassa symmetrinen? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Koska ilmamassa määrää valonnopeuden, jos mitattava liikkuu ilmamassan suhteen, hänelle valonnopeus on erilainen kuin paikoillaan ilmamassan suhteen olevalle. On sama liikkuuko ilmamassa lähteen suhteen vai lähde ilmamassassa. Aivan kuten ääni kulkee ilmassa, valo tekee saman väliaineessa, mutta ääni ei liiku tyhjiössä, valo liikkuu.

Mennääs poijaat ja ukonköriläät saunaan välillä.

Yhä edelleen kysyn, että millä perusteella? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi? Väitteesi ei muutu uskottavammaksi, vaikka toistaisit sen tuhat kertaa aina vähän eri sanoilla.

Koska valolla on väliaineessa tietty nopeus m/s, taitaa olla aika tarkkaan tiedossakin. Aallonpituuksilla ja taajuuksilla pelatessa ette saa nopeutta koska ne muuttuu siirryttäessä väliaineeseen ja sieltä pois.

Tuo vastaus ei taas liity alkuperäiseen väitteeseesi ollenkaan. Edelleenkin kysyn, millä perusteella väität, että valopallo ei olisi symmetrinen, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen. Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Valon nopeuden väliaineessa saa mainiosti taajuudesta ja aallonpituudesta. Se on taajuus kertaa aallonpituus eli valon kulkema matka jaettuna siihen kuluneella ajalla. Väliaineessa laskuun täytyy ottaa väliaineessa havaittu taajuus ja aallonpituus ja sen ulkopuolella väliaineen ulkopuolella havaittu taajuus ja aallonpituus.

Alkaa heräilemään epäilys mitä mahtavat tarkoittaa valonnopeudella tässä yhteydessä, ei ainakaan valon kulkemaa matkaa suhteessa aikaykskköön.
Valo on saatu pysäytettyä väliaineeseen, siitä pääsee kävelemällä ohi. Otetaan valon nopeus vaikka lasissa, se liikkuu nopeudella 200 000km/s eli 200 000 kilometrin lasimötikän läpi sekunnissa, lasimötikän vierestä menevä valo liikkuu samassa ajassa 300 000 km, liikkui tuo mötikkä miten tahansa nopeus on lasissa aina sama ja liikkui tuon mötikän ympärillä miten tahansa, nopeus on sama lasissa.
Sama pätee ilmamassaan, vaikka nopeus on lähes sama kuin tyjiössä, tuo nopeus ilmamassassa pitää ilmamassan suhteen liikkui lähde miten hyvänsä ilmassassa.
Jos tuo lähde on tuo lamppu ja sytyteään, aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan.

[Eusa]

Väliainetta kaikki on vaan.

[Vän]

Mitataan tutkalla väliaineessa tai tyhjiössä, niin tutkayhtälö on sama.
Pakkautuu vasta tutkan vastaanottimessa? Tuo oli outo väite. Ei se Heinosen Heikki noin opettanut. Dopplersiirtymä tapahtuu niin ilmassa kuin väliaineessakin. Ainoa ero tyhjiön ja ilman suhteen on ilman taitekertoimen aiheuttama nopeuskerroin vf. Ero on varsin mitätön, koska ilman taitekerroin (1.0003) poikkeaa hyvin vähän tyhjiön taitekertoimesta.

Niin on, ihan sama se on mutta se sama tulos syntyy täysin erilailla. Ilmakehässä valon nopeus on aina sama ilmakehän suhteen, liikkui lähde miten hyvänsä, ihan kuin junan pilli, vain aallonpituus ja taajuus muuttuu, mutta tyhjiössä väliainetta eikä eetteriä ole, siksi lähteensuhteen c.

Tyhjiössä ei ole väliainetta, mutta tyhjiö on teoreettinen käsite. Sellaista ei ole luonnossa, vaan ulkoavaruuskin on väliainetta. Hyvin harvaa väliainetta, mutta väliainetta silti. Valo käyttäytyy avaruudessa siis sinunkin mallisi mukaan samalla tavalla kuin ilmassa.

Jos sinulla on lamppu joka syttyy avaruudessa, valopallo laajenee nopeudella n 300 000km/s joka suuntaan täysin pallosymmetrisesti nopeudessa kuin nopeudessa kunhan kiihtyvyyttä ei ole. Minne se eetteri mahtoi kadota, sen sijaan lähteensuhteen c pätee.

Jos sinulla on lamppu väliaineessa, vaikka ilmamassassa, kun ilmamassa on paikoillaan lampun suhteen valopallo laajenee symmetrisesti hiukan alle valon tyhjönopeuden, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen, muodostuva valopallo ei ole enään symmetrinen vaan venyy liikesuuntaa vastaan sitä enenmin mitä suurempi nopeus lampulla on.

Mikä ihmeen eetteri? Millä perusteella valopallo ei olisi ilmassa symmetrinen? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Koska ilmamassa määrää valonnopeuden, jos mitattava liikkuu ilmamassan suhteen, hänelle valonnopeus on erilainen kuin paikoillaan ilmamassan suhteen olevalle. On sama liikkuuko ilmamassa lähteen suhteen vai lähde ilmamassassa. Aivan kuten ääni kulkee ilmassa, valo tekee saman väliaineessa, mutta ääni ei liiku tyhjiössä, valo liikkuu.

Mennääs poijaat ja ukonköriläät saunaan välillä.

Yhä edelleen kysyn, että millä perusteella? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi? Väitteesi ei muutu uskottavammaksi, vaikka toistaisit sen tuhat kertaa aina vähän eri sanoilla.

Koska valolla on väliaineessa tietty nopeus m/s, taitaa olla aika tarkkaan tiedossakin. Aallonpituuksilla ja taajuuksilla pelatessa ette saa nopeutta koska ne muuttuu siirryttäessä väliaineeseen ja sieltä pois.

Tuo vastaus ei taas liity alkuperäiseen väitteeseesi ollenkaan. Edelleenkin kysyn, millä perusteella väität, että valopallo ei olisi symmetrinen, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen. Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Valon nopeuden väliaineessa saa mainiosti taajuudesta ja aallonpituudesta. Se on taajuus kertaa aallonpituus eli valon kulkema matka jaettuna siihen kuluneella ajalla. Väliaineessa laskuun täytyy ottaa väliaineessa havaittu taajuus ja aallonpituus ja sen ulkopuolella väliaineen ulkopuolella havaittu taajuus ja aallonpituus.

Alkaa heräilemään epäilys mitä mahtavat tarkoittaa valonnopeudella tässä yhteydessä, ei ainakaan valon kulkemaa matkaa suhteessa aikaykskköön.
Valo on saatu pysäytettyä väliaineeseen, siitä pääsee kävelemällä ohi. Otetaan valon nopeus vaikka lasissa, se liikkuu nopeudella 200 000km/s eli 200 000 kilometrin lasimötikän läpi sekunnissa, lasimötikän vierestä menevä valo liikkuu samassa ajassa 300 000 km, liikkui tuo mötikkä miten tahansa nopeus on lasissa aina sama ja liikkui tuon mötikän ympärillä miten tahansa, nopeus on sama lasissa.
Sama pätee ilmamassaan, vaikka nopeus on lähes sama kuin tyjiössä, tuo nopeus ilmamassassa pitää ilmamassan suhteen liikkui lähde miten hyvänsä ilmassassa.
Jos tuo lähde on tuo lamppu ja sytyteään, aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan.

Mielenkiintoista. Jälleen kerran ajatuksesi kulkevat ratoja, joita en pysty ymmärtämään. Olisi kiva tietää, millä logiikalla mielestäsi se tunnettu tosiasia, että valo liikkuu väliaineessa tietyllä nopeudella, oikeuttaisi sellaisen johtopäätöksen, että aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan. Sen ymmärrän, että havaitsijalle aallonpituus näkyy lyhyempänä, jos lähde tulee kohti, ja pidempänä, jos lähde etääntyy. Mutta tuo venyminen ja tiivistyminen ei aukea. Fysiikkakaan ei sellaista tunne.

Tarkoitan valonnopeudella juurikin sitä valon kulkemaa matkaa tyhjiössä suhteessa aikayksikköön. Sitähän tulo aallonpituus kertaa taajuus kuvaa. Aallonpituus on valon kulkema matka ja taajuus on se suhteessa aikayksikköön hertseinä. Niiden tulo on siis valon kulkema matka suhteessa aikayksikköön.

[Goswell]

Niin on, ihan sama se on mutta se sama tulos syntyy täysin erilailla. Ilmakehässä valon nopeus on aina sama ilmakehän suhteen, liikkui lähde miten hyvänsä, ihan kuin junan pilli, vain aallonpituus ja taajuus muuttuu, mutta tyhjiössä väliainetta eikä eetteriä ole, siksi lähteensuhteen c.

Tyhjiössä ei ole väliainetta, mutta tyhjiö on teoreettinen käsite. Sellaista ei ole luonnossa, vaan ulkoavaruuskin on väliainetta. Hyvin harvaa väliainetta, mutta väliainetta silti. Valo käyttäytyy avaruudessa siis sinunkin mallisi mukaan samalla tavalla kuin ilmassa.

Jos sinulla on lamppu joka syttyy avaruudessa, valopallo laajenee nopeudella n 300 000km/s joka suuntaan täysin pallosymmetrisesti nopeudessa kuin nopeudessa kunhan kiihtyvyyttä ei ole. Minne se eetteri mahtoi kadota, sen sijaan lähteensuhteen c pätee.

Jos sinulla on lamppu väliaineessa, vaikka ilmamassassa, kun ilmamassa on paikoillaan lampun suhteen valopallo laajenee symmetrisesti hiukan alle valon tyhjönopeuden, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen, muodostuva valopallo ei ole enään symmetrinen vaan venyy liikesuuntaa vastaan sitä enenmin mitä suurempi nopeus lampulla on.

Mikä ihmeen eetteri? Millä perusteella valopallo ei olisi ilmassa symmetrinen? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Koska ilmamassa määrää valonnopeuden, jos mitattava liikkuu ilmamassan suhteen, hänelle valonnopeus on erilainen kuin paikoillaan ilmamassan suhteen olevalle. On sama liikkuuko ilmamassa lähteen suhteen vai lähde ilmamassassa. Aivan kuten ääni kulkee ilmassa, valo tekee saman väliaineessa, mutta ääni ei liiku tyhjiössä, valo liikkuu.

Mennääs poijaat ja ukonköriläät saunaan välillä.

Yhä edelleen kysyn, että millä perusteella? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi? Väitteesi ei muutu uskottavammaksi, vaikka toistaisit sen tuhat kertaa aina vähän eri sanoilla.

Koska valolla on väliaineessa tietty nopeus m/s, taitaa olla aika tarkkaan tiedossakin. Aallonpituuksilla ja taajuuksilla pelatessa ette saa nopeutta koska ne muuttuu siirryttäessä väliaineeseen ja sieltä pois.

Tuo vastaus ei taas liity alkuperäiseen väitteeseesi ollenkaan. Edelleenkin kysyn, millä perusteella väität, että valopallo ei olisi symmetrinen, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen. Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Valon nopeuden väliaineessa saa mainiosti taajuudesta ja aallonpituudesta. Se on taajuus kertaa aallonpituus eli valon kulkema matka jaettuna siihen kuluneella ajalla. Väliaineessa laskuun täytyy ottaa väliaineessa havaittu taajuus ja aallonpituus ja sen ulkopuolella väliaineen ulkopuolella havaittu taajuus ja aallonpituus.

Alkaa heräilemään epäilys mitä mahtavat tarkoittaa valonnopeudella tässä yhteydessä, ei ainakaan valon kulkemaa matkaa suhteessa aikaykskköön.
Valo on saatu pysäytettyä väliaineeseen, siitä pääsee kävelemällä ohi. Otetaan valon nopeus vaikka lasissa, se liikkuu nopeudella 200 000km/s eli 200 000 kilometrin lasimötikän läpi sekunnissa, lasimötikän vierestä menevä valo liikkuu samassa ajassa 300 000 km, liikkui tuo mötikkä miten tahansa nopeus on lasissa aina sama ja liikkui tuon mötikän ympärillä miten tahansa, nopeus on sama lasissa.
Sama pätee ilmamassaan, vaikka nopeus on lähes sama kuin tyjiössä, tuo nopeus ilmamassassa pitää ilmamassan suhteen liikkui lähde miten hyvänsä ilmassassa.
Jos tuo lähde on tuo lamppu ja sytyteään, aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan.

Mielenkiintoista. Jälleen kerran ajatuksesi kulkevat ratoja, joita en pysty ymmärtämään. Olisi kiva tietää, millä logiikalla mielestäsi se tunnettu tosiasia, että valo liikkuu väliaineessa tietyllä nopeudella, oikeuttaisi sellaisen johtopäätöksen, että aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan. Sen ymmärrän, että havaitsijalle aallonpituus näkyy lyhyempänä, jos lähde tulee kohti, ja pidempänä, jos lähde etääntyy. Mutta tuo venyminen ja tiivistyminen ei aukea. Fysiikkakaan ei sellaista tunne.

Tarkoitan valonnopeudella juurikin sitä valon kulkemaa matkaa tyhjiössä suhteessa aikayksikköön. Sitähän tulo aallonpituus kertaa taajuus kuvaa. Aallonpituus on valon kulkema matka ja taajuus on se suhteessa aikayksikköön hertseinä. Niiden tulo on siis valon kulkema matka suhteessa aikayksikköön.

Lienen omituinen otus.
No, siksi tuo ilmiö tapahtuu koska valolla on vain yksi nopeus jolla se voi ilmassa kulkea, jos valon lähde liikkuu ilmamassassa, ei se lähteen nopeus voi vaikuttaa valon ilmamassassa olevaan vakionopeuteen koska silloin tuota rajoitusta ei olisi. Koska valonnopeus ilmassassa säilyy vaikka lähde liikkuu siinä, aallonpituus venyy valonlähteen tulosuuntaan ja samasta syystä se puristuu menosuuntaan. Jännä juttu tapahtuu kun valo läpäisee ilmamassan, sen nopeus kasvaa tyhjönopeuteen, siis jos se tulee tyhjiöön, ilmassa nopeusero on niin pieni tyhjöön verratuna että aika pikku juttu, mutta lasista tyhjiöön nopeus kasvaa kolmanneksen ja samalla aallonpituus venyy koska valonnopeus kasvaa lasista tyhjiöön siirryttäessä.

Ja tuossa se ongelma onkin kun pelataan aallonpituuksilla ja taajuuksilla, kosmoksessa lähteet säteilee hyvin laajalla kirjolla, mittalaite mittaa vain sille sopivaa aallonpituutta tuosta sekamelskasta, sen aallonpituuden löytää aina liikkui lähde miten hyvänsä avaruudessa (lähes miten nopeasti hyvänsä), mutta samalla mitataan aina eri aallonpituutta näkyvänä valona kuin se näkyvän valon alue on lähteellä itsellään.
Eli jos käytät aallonpituutta ja taajuutta valonnopeuden määrittämiseen, ei tule onnistumaan, saat tulokseksi että valo liikkuu aina nopeudella 300 000 km/s liikkui lähde miten hyvänsä mikä nyt selvästikään ei voi pitää paikkaansa tyhjiössä, koska valonnopeus on vakio n 300 000 km/s, lähteensuhteen nyt varmasti, eikä havaitsija vaikuta siihen. Eli loittonevasta lähteestä lähteen oma näkyvänvalon alue on ultravioletin suunassa havaitsijalle jolloin spektriviivat siirtyy havaitsijalle kohti punaista ja lähestyvästä lähteestä lähteen oma näkyvänvalonalue on infrapunan suunassa havaitsijalle ja spertriviivat siirtyy kohti sinistä havaitsijalle.

Jos valo kerran etenee tuolla tunnetulla nopeudella, niin sillä se etenee kunnes ei enään etene kun kohtaa jotakin, havaitsija kun ei kerran vaikuta siihen niin silloin se ei vaikuta.

[Vän]

Tyhjiössä ei ole väliainetta, mutta tyhjiö on teoreettinen käsite. Sellaista ei ole luonnossa, vaan ulkoavaruuskin on väliainetta. Hyvin harvaa väliainetta, mutta väliainetta silti. Valo käyttäytyy avaruudessa siis sinunkin mallisi mukaan samalla tavalla kuin ilmassa.

Jos sinulla on lamppu joka syttyy avaruudessa, valopallo laajenee nopeudella n 300 000km/s joka suuntaan täysin pallosymmetrisesti nopeudessa kuin nopeudessa kunhan kiihtyvyyttä ei ole. Minne se eetteri mahtoi kadota, sen sijaan lähteensuhteen c pätee.

Jos sinulla on lamppu väliaineessa, vaikka ilmamassassa, kun ilmamassa on paikoillaan lampun suhteen valopallo laajenee symmetrisesti hiukan alle valon tyhjönopeuden, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen, muodostuva valopallo ei ole enään symmetrinen vaan venyy liikesuuntaa vastaan sitä enenmin mitä suurempi nopeus lampulla on.

Mikä ihmeen eetteri? Millä perusteella valopallo ei olisi ilmassa symmetrinen? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Koska ilmamassa määrää valonnopeuden, jos mitattava liikkuu ilmamassan suhteen, hänelle valonnopeus on erilainen kuin paikoillaan ilmamassan suhteen olevalle. On sama liikkuuko ilmamassa lähteen suhteen vai lähde ilmamassassa. Aivan kuten ääni kulkee ilmassa, valo tekee saman väliaineessa, mutta ääni ei liiku tyhjiössä, valo liikkuu.

Mennääs poijaat ja ukonköriläät saunaan välillä.

Yhä edelleen kysyn, että millä perusteella? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi? Väitteesi ei muutu uskottavammaksi, vaikka toistaisit sen tuhat kertaa aina vähän eri sanoilla.

Koska valolla on väliaineessa tietty nopeus m/s, taitaa olla aika tarkkaan tiedossakin. Aallonpituuksilla ja taajuuksilla pelatessa ette saa nopeutta koska ne muuttuu siirryttäessä väliaineeseen ja sieltä pois.

Tuo vastaus ei taas liity alkuperäiseen väitteeseesi ollenkaan. Edelleenkin kysyn, millä perusteella väität, että valopallo ei olisi symmetrinen, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen. Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Valon nopeuden väliaineessa saa mainiosti taajuudesta ja aallonpituudesta. Se on taajuus kertaa aallonpituus eli valon kulkema matka jaettuna siihen kuluneella ajalla. Väliaineessa laskuun täytyy ottaa väliaineessa havaittu taajuus ja aallonpituus ja sen ulkopuolella väliaineen ulkopuolella havaittu taajuus ja aallonpituus.

Alkaa heräilemään epäilys mitä mahtavat tarkoittaa valonnopeudella tässä yhteydessä, ei ainakaan valon kulkemaa matkaa suhteessa aikaykskköön.
Valo on saatu pysäytettyä väliaineeseen, siitä pääsee kävelemällä ohi. Otetaan valon nopeus vaikka lasissa, se liikkuu nopeudella 200 000km/s eli 200 000 kilometrin lasimötikän läpi sekunnissa, lasimötikän vierestä menevä valo liikkuu samassa ajassa 300 000 km, liikkui tuo mötikkä miten tahansa nopeus on lasissa aina sama ja liikkui tuon mötikän ympärillä miten tahansa, nopeus on sama lasissa.
Sama pätee ilmamassaan, vaikka nopeus on lähes sama kuin tyjiössä, tuo nopeus ilmamassassa pitää ilmamassan suhteen liikkui lähde miten hyvänsä ilmassassa.
Jos tuo lähde on tuo lamppu ja sytyteään, aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan.

Mielenkiintoista. Jälleen kerran ajatuksesi kulkevat ratoja, joita en pysty ymmärtämään. Olisi kiva tietää, millä logiikalla mielestäsi se tunnettu tosiasia, että valo liikkuu väliaineessa tietyllä nopeudella, oikeuttaisi sellaisen johtopäätöksen, että aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan. Sen ymmärrän, että havaitsijalle aallonpituus näkyy lyhyempänä, jos lähde tulee kohti, ja pidempänä, jos lähde etääntyy. Mutta tuo venyminen ja tiivistyminen ei aukea. Fysiikkakaan ei sellaista tunne.

Tarkoitan valonnopeudella juurikin sitä valon kulkemaa matkaa tyhjiössä suhteessa aikayksikköön. Sitähän tulo aallonpituus kertaa taajuus kuvaa. Aallonpituus on valon kulkema matka ja taajuus on se suhteessa aikayksikköön hertseinä. Niiden tulo on siis valon kulkema matka suhteessa aikayksikköön.

Lienen omituinen otus.
No, siksi tuo ilmiö tapahtuu koska valolla on vain yksi nopeus jolla se voi ilmassa kulkea, jos valon lähde liikkuu ilmamassassa, ei se lähteen nopeus voi vaikuttaa valon ilmamassassa olevaan vakionopeuteen koska silloin tuota rajoitusta ei olisi. Koska valonnopeus ilmassassa säilyy vaikka lähde liikkuu siinä, aallonpituus venyy valonlähteen tulosuuntaan ja samasta syystä se puristuu menosuuntaan. Jännä juttu tapahtuu kun valo läpäisee ilmamassan, sen nopeus kasvaa tyhjönopeuteen, siis jos se tulee tyhjiöön, ilmassa nopeusero on niin pieni tyhjöön verratuna että aika pikku juttu, mutta lasista tyhjiöön nopeus kasvaa kolmanneksen ja samalla aallonpituus venyy koska valonnopeus kasvaa lasista tyhjiöön siirryttäessä.

Ja tuossa se ongelma onkin kun pelataan aallonpituuksilla ja taajuuksilla, kosmoksessa lähteet säteilee hyvin laajalla kirjolla, mittalaite mittaa vain sille sopivaa aallonpituutta tuosta sekamelskasta, sen aallonpituuden löytää aina liikkui lähde miten hyvänsä avaruudessa (lähes miten nopeasti hyvänsä), mutta samalla mitataan aina eri aallonpituutta näkyvänä valona kuin se näkyvän valon alue on lähteellä itsellään.
Eli jos käytät aallonpituutta ja taajuutta valonnopeuden määrittämiseen, ei tule onnistumaan, saat tulokseksi että valo liikkuu aina nopeudella 300 000 km/s liikkui lähde miten hyvänsä mikä nyt selvästikään ei voi pitää paikkaansa tyhjiössä, koska valonnopeus on vakio n 300 000 km/s, lähteensuhteen nyt varmasti, eikä havaitsija vaikuta siihen. Eli loittonevasta lähteestä lähteen oma näkyvänvalon alue on ultravioletin suunassa havaitsijalle jolloin spektriviivat siirtyy havaitsijalle kohti punaista ja lähestyvästä lähteestä lähteen oma näkyvänvalonalue on infrapunan suunassa havaitsijalle ja spertriviivat siirtyy kohti sinistä havaitsijalle.

Jos valo kerran etenee tuolla tunnetulla nopeudella, niin sillä se etenee kunnes ei enään etene kun kohtaa jotakin, havaitsija kun ei kerran vaikuta siihen niin silloin se ei vaikuta.

Saatat hyvin ollakin.
Jotenkin vaikuttaa, että pidät aallonpituutta jonkinlaisena olevaisena oliona, mitä se ei oikeasti ole. Valo lähtee sillä aallonpituudella, millä se lähtee lampusta venymättä tai puristumatta. Luonnollisesti väliaineessa aallonpituus on lyhyempi kuin se olisi tyhjiössä, mutta kyllä se aallonpituus on jo lähtiessään sellainen kuin se on. Havaitsijan liiketila lähteen suhteen sitten määrää, millainen aallonpituus havaitsijalle näkyy. Havaitsijalle näkyy sama aallonpituus kuin mikä lampusta lähti, jos ne liikkuvat samalla nopeudella. Jos niiden välimatka kasvaa, aallonpituus on pidempi, ja jos lyhenee, aallonpituus on lyhyempi.

Tuota spektrin siirtymistä olet selittänyt monta kertaa, mutta en ymmärrä, miten se muka liittyy valonnopeuden mittaamiseen. Jos halutaan mitata lähteen suhteen näkyvän valon aluetta, otetaan sellainen mittari, jolla se näkyy, vaikka se olisi punasiirtynyt mikroaalloille. Tai sinisiirtynyt röntgensäteilyyn. Ei se ole ongelma, mittareita löytyy joka lähtöön ja koko sähkömagneettinen spektri voidaan niillä mitata. Kun mitataan mitä tahansa aallonpituutta ja sitä vastaavaa taajuutta, saadaan aina tulokseksi valonnopeus c. Ja tämäkö, että kaikista mittauksista saadaan sama tulos, jotenkin sinun mielestäsi todistaa, että se on väärin? Mitataan asia miljoona kertaa ja saadaan joka kerta sama tulos, niin se osoittaa, että mittaus on väärin? En ymmärrä tuolaista logiikkaa. Minusta, jos asia mitataan monta kertaa ja saadaan aina sama tulos, silloin se tulos on oikein. Valonnopeus on vakio c.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Vaikka havaitsija liikkuisi, se on silti aina c jokaisen havaitsijan suhteen. Kun se on aina vakio c, havaitsija ei vaikuta siihen mitenkään. Otit millaisen havaitsijan tahansa, valonnopeus on aina vakio c. Miten mielestäsi havaitsija siihen vaikuttaisi, kun se ei lainkaan muutu?

[Goswell]

Jos sinulla on lamppu joka syttyy avaruudessa, valopallo laajenee nopeudella n 300 000km/s joka suuntaan täysin pallosymmetrisesti nopeudessa kuin nopeudessa kunhan kiihtyvyyttä ei ole. Minne se eetteri mahtoi kadota, sen sijaan lähteensuhteen c pätee.

Jos sinulla on lamppu väliaineessa, vaikka ilmamassassa, kun ilmamassa on paikoillaan lampun suhteen valopallo laajenee symmetrisesti hiukan alle valon tyhjönopeuden, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen, muodostuva valopallo ei ole enään symmetrinen vaan venyy liikesuuntaa vastaan sitä enenmin mitä suurempi nopeus lampulla on.

Mikä ihmeen eetteri? Millä perusteella valopallo ei olisi ilmassa symmetrinen? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Koska ilmamassa määrää valonnopeuden, jos mitattava liikkuu ilmamassan suhteen, hänelle valonnopeus on erilainen kuin paikoillaan ilmamassan suhteen olevalle. On sama liikkuuko ilmamassa lähteen suhteen vai lähde ilmamassassa. Aivan kuten ääni kulkee ilmassa, valo tekee saman väliaineessa, mutta ääni ei liiku tyhjiössä, valo liikkuu.

Mennääs poijaat ja ukonköriläät saunaan välillä.

Yhä edelleen kysyn, että millä perusteella? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi? Väitteesi ei muutu uskottavammaksi, vaikka toistaisit sen tuhat kertaa aina vähän eri sanoilla.

Koska valolla on väliaineessa tietty nopeus m/s, taitaa olla aika tarkkaan tiedossakin. Aallonpituuksilla ja taajuuksilla pelatessa ette saa nopeutta koska ne muuttuu siirryttäessä väliaineeseen ja sieltä pois.

Tuo vastaus ei taas liity alkuperäiseen väitteeseesi ollenkaan. Edelleenkin kysyn, millä perusteella väität, että valopallo ei olisi symmetrinen, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen. Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Valon nopeuden väliaineessa saa mainiosti taajuudesta ja aallonpituudesta. Se on taajuus kertaa aallonpituus eli valon kulkema matka jaettuna siihen kuluneella ajalla. Väliaineessa laskuun täytyy ottaa väliaineessa havaittu taajuus ja aallonpituus ja sen ulkopuolella väliaineen ulkopuolella havaittu taajuus ja aallonpituus.

Alkaa heräilemään epäilys mitä mahtavat tarkoittaa valonnopeudella tässä yhteydessä, ei ainakaan valon kulkemaa matkaa suhteessa aikaykskköön.
Valo on saatu pysäytettyä väliaineeseen, siitä pääsee kävelemällä ohi. Otetaan valon nopeus vaikka lasissa, se liikkuu nopeudella 200 000km/s eli 200 000 kilometrin lasimötikän läpi sekunnissa, lasimötikän vierestä menevä valo liikkuu samassa ajassa 300 000 km, liikkui tuo mötikkä miten tahansa nopeus on lasissa aina sama ja liikkui tuon mötikän ympärillä miten tahansa, nopeus on sama lasissa.
Sama pätee ilmamassaan, vaikka nopeus on lähes sama kuin tyjiössä, tuo nopeus ilmamassassa pitää ilmamassan suhteen liikkui lähde miten hyvänsä ilmassassa.
Jos tuo lähde on tuo lamppu ja sytyteään, aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan.

Mielenkiintoista. Jälleen kerran ajatuksesi kulkevat ratoja, joita en pysty ymmärtämään. Olisi kiva tietää, millä logiikalla mielestäsi se tunnettu tosiasia, että valo liikkuu väliaineessa tietyllä nopeudella, oikeuttaisi sellaisen johtopäätöksen, että aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan. Sen ymmärrän, että havaitsijalle aallonpituus näkyy lyhyempänä, jos lähde tulee kohti, ja pidempänä, jos lähde etääntyy. Mutta tuo venyminen ja tiivistyminen ei aukea. Fysiikkakaan ei sellaista tunne.

Tarkoitan valonnopeudella juurikin sitä valon kulkemaa matkaa tyhjiössä suhteessa aikayksikköön. Sitähän tulo aallonpituus kertaa taajuus kuvaa. Aallonpituus on valon kulkema matka ja taajuus on se suhteessa aikayksikköön hertseinä. Niiden tulo on siis valon kulkema matka suhteessa aikayksikköön.

Lienen omituinen otus.
No, siksi tuo ilmiö tapahtuu koska valolla on vain yksi nopeus jolla se voi ilmassa kulkea, jos valon lähde liikkuu ilmamassassa, ei se lähteen nopeus voi vaikuttaa valon ilmamassassa olevaan vakionopeuteen koska silloin tuota rajoitusta ei olisi. Koska valonnopeus ilmassassa säilyy vaikka lähde liikkuu siinä, aallonpituus venyy valonlähteen tulosuuntaan ja samasta syystä se puristuu menosuuntaan. Jännä juttu tapahtuu kun valo läpäisee ilmamassan, sen nopeus kasvaa tyhjönopeuteen, siis jos se tulee tyhjiöön, ilmassa nopeusero on niin pieni tyhjöön verratuna että aika pikku juttu, mutta lasista tyhjiöön nopeus kasvaa kolmanneksen ja samalla aallonpituus venyy koska valonnopeus kasvaa lasista tyhjiöön siirryttäessä.

Ja tuossa se ongelma onkin kun pelataan aallonpituuksilla ja taajuuksilla, kosmoksessa lähteet säteilee hyvin laajalla kirjolla, mittalaite mittaa vain sille sopivaa aallonpituutta tuosta sekamelskasta, sen aallonpituuden löytää aina liikkui lähde miten hyvänsä avaruudessa (lähes miten nopeasti hyvänsä), mutta samalla mitataan aina eri aallonpituutta näkyvänä valona kuin se näkyvän valon alue on lähteellä itsellään.
Eli jos käytät aallonpituutta ja taajuutta valonnopeuden määrittämiseen, ei tule onnistumaan, saat tulokseksi että valo liikkuu aina nopeudella 300 000 km/s liikkui lähde miten hyvänsä mikä nyt selvästikään ei voi pitää paikkaansa tyhjiössä, koska valonnopeus on vakio n 300 000 km/s, lähteensuhteen nyt varmasti, eikä havaitsija vaikuta siihen. Eli loittonevasta lähteestä lähteen oma näkyvänvalon alue on ultravioletin suunassa havaitsijalle jolloin spektriviivat siirtyy havaitsijalle kohti punaista ja lähestyvästä lähteestä lähteen oma näkyvänvalonalue on infrapunan suunassa havaitsijalle ja spertriviivat siirtyy kohti sinistä havaitsijalle.

Jos valo kerran etenee tuolla tunnetulla nopeudella, niin sillä se etenee kunnes ei enään etene kun kohtaa jotakin, havaitsija kun ei kerran vaikuta siihen niin silloin se ei vaikuta.

Saatat hyvin ollakin.
Jotenkin vaikuttaa, että pidät aallonpituutta jonkinlaisena olevaisena oliona, mitä se ei oikeasti ole. Valo lähtee sillä aallonpituudella, millä se lähtee lampusta venymättä tai puristumatta. Luonnollisesti väliaineessa aallonpituus on lyhyempi kuin se olisi tyhjiössä, mutta kyllä se aallonpituus on jo lähtiessään sellainen kuin se on. Havaitsijan liiketila lähteen suhteen sitten määrää, millainen aallonpituus havaitsijalle näkyy. Havaitsijalle näkyy sama aallonpituus kuin mikä lampusta lähti, jos ne liikkuvat samalla nopeudella. Jos niiden välimatka kasvaa, aallonpituus on pidempi, ja jos lyhenee, aallonpituus on lyhyempi.

Tuota spektrin siirtymistä olet selittänyt monta kertaa, mutta en ymmärrä, miten se muka liittyy valonnopeuden mittaamiseen. Jos halutaan mitata lähteen suhteen näkyvän valon aluetta, otetaan sellainen mittari, jolla se näkyy, vaikka se olisi punasiirtynyt mikroaalloille. Tai sinisiirtynyt röntgensäteilyyn. Ei se ole ongelma, mittareita löytyy joka lähtöön ja koko sähkömagneettinen spektri voidaan niillä mitata. Kun mitataan mitä tahansa aallonpituutta ja sitä vastaavaa taajuutta, saadaan aina tulokseksi valonnopeus c. Ja tämäkö, että kaikista mittauksista saadaan sama tulos, jotenkin sinun mielestäsi todistaa, että se on väärin? Mitataan asia miljoona kertaa ja saadaan joka kerta sama tulos, niin se osoittaa, että mittaus on väärin? En ymärrä tuolaista logiikkaa. Minusta, jos asia mitataan monta kertaa ja saadaan aina sama tulos, silloin se tulos on oikein. Valonnopeus on vakio c.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Vaikka havaitsija liikkuisi, se on silti aina c jokaisen havaitsijan suhteen. Kun se on aina vakio c, havaitsija ei vaikuta siihen mitenkään. Otit millaisen havaitsijan tahansa, valonnopeus on aina vakio c. Miten mielestäsi havaitsija siihen vaikuttaisi, kun se ei lainkaan muutu?

Olen olen.
Aallonpituus ei muutu minnekkään, vasta kun säteilyn nopeus muuttuu väliaineissa, aallonpituus muuttuu nopeuden muutosta vastaavasti, aina.
Jos säteily ei pääse etenemään sillä nopeudella joka sillä tyhjiössä olisi, eli jos väliaine rajoittaa säteilyn nopeutta, aallonpituus muuttuu.
Kuvitelleen lamppu joka lähettää koherenttia valoa lasikuution sisältä tyhjiöön, me tiedetään aallonpituus jota lampusta saadaan, yksi aallonpituus.
Lasissa valo ei pääse valon vakionopeuteen, aallonpituus lyhenee koska säteilyn nopeus on pienempi, kun valo saavuttaa lasin ja tyhjiön reunan, sen nopeus kasvaa normaaliin, eli n 300 000 km/s, samalla aallonpituus venyy samaksi mikä se olisi ilman lasiväliainetta.
Havaitsijan kohdalla menee juuri noin kuin sanoit, koherentilla valolla, jos sinä mittaat sitä näkyvää valoa ja lähde lähettää muitakin aallonpituuksia, nuo muutokset venymiset ja lyhenemiset johtuu juuri nopeuden muutoksista, tyhjiössä tietenkin tämä, väliaineessa ne tapahtuu välittömästi fotoni syntymässä.

Spetrin siirtymä kertoo suoraan että valonnopeus muuttuu tyhjiössä havaitsijalle. Voidaan toki mitata laajakirjoisella mittarilla, muutokset koskee koko spektriä tietenkin. Sama tulos saadaan nyt ainakin kahdella tavalla, toinen johtaa outouksiin, toinen ei, pidän siitä mikä ei johda outouksiin.
Joko valonnopeus pysyy vakiona kaikille ja venymät tai puristumiset johtuu siitä, tai mittava paikka spektrissä muuttuu eri liiketiloissa olevolle ja valonnopeus pysyy vakiona lähteen suhteen.

Juuri niin havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, mieti sitä. Jos lähde loittonee, lähde säteilee valonnopeudella itsensä suhteen joka suuntaan, havaitsija loittonee lähteestä, hän mittaa saman nopeuden, vaan kun havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Jos havaitsija mittaa sen c:n, lähteensuhteen tuo c ei enään päde, eihän näin voi ajatella, havaitsija selvästi vaikutti valonnopeuteen, se kasvoi. Aallonpituus ja taajuus ei kerro sitä asiaa mitä halutaan mitata, se kertoo että lähteen kokonaisspektristä löytyy sama aallonpituus jostakin toisesta kohdasta ja taajuus vastaa aallonpituutta loistavasti.

Ajattele koherenttia valoa, kun lähde loittonee tasaisella nopeudella, aallonpituus kasvaa havaitsijan mielestä, nyt ei ole korvaavaa aallonpituutta, tuota aallonpituutta mittaava laite ei havaitse koko säteilyä, harvemman aallonpituuden suunnasta löytyy kuitenkin lähete, se on harvempaa siksi että aallonharjoja tulee hitaammin, taajuus laskee, itse lähete ei muuksi muutu, mutta havaitsijan kokemus siitä muuttuu.
Selitys liittyy aikaan jota ei ole, havaitsijan mielestä liikkuvan kello hidastuu, se näyttää hidastuvan, se johtuu siitä että informaatio jonka nuo aallonhuiput tuo havaitsijalle liikkuvat hitaammin. Ts molempien kellot käy samoin koska kiihtyvyyttä ei ole, mutta informaatio hidastuu kellon käynnistä molemmille symmetrisesti.

[Vän]

Mikä ihmeen eetteri? Millä perusteella valopallo ei olisi ilmassa symmetrinen? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Koska ilmamassa määrää valonnopeuden, jos mitattava liikkuu ilmamassan suhteen, hänelle valonnopeus on erilainen kuin paikoillaan ilmamassan suhteen olevalle. On sama liikkuuko ilmamassa lähteen suhteen vai lähde ilmamassassa. Aivan kuten ääni kulkee ilmassa, valo tekee saman väliaineessa, mutta ääni ei liiku tyhjiössä, valo liikkuu.

Mennääs poijaat ja ukonköriläät saunaan välillä.

Yhä edelleen kysyn, että millä perusteella? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi? Väitteesi ei muutu uskottavammaksi, vaikka toistaisit sen tuhat kertaa aina vähän eri sanoilla.

Koska valolla on väliaineessa tietty nopeus m/s, taitaa olla aika tarkkaan tiedossakin. Aallonpituuksilla ja taajuuksilla pelatessa ette saa nopeutta koska ne muuttuu siirryttäessä väliaineeseen ja sieltä pois.

Tuo vastaus ei taas liity alkuperäiseen väitteeseesi ollenkaan. Edelleenkin kysyn, millä perusteella väität, että valopallo ei olisi symmetrinen, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen. Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Valon nopeuden väliaineessa saa mainiosti taajuudesta ja aallonpituudesta. Se on taajuus kertaa aallonpituus eli valon kulkema matka jaettuna siihen kuluneella ajalla. Väliaineessa laskuun täytyy ottaa väliaineessa havaittu taajuus ja aallonpituus ja sen ulkopuolella väliaineen ulkopuolella havaittu taajuus ja aallonpituus.

Alkaa heräilemään epäilys mitä mahtavat tarkoittaa valonnopeudella tässä yhteydessä, ei ainakaan valon kulkemaa matkaa suhteessa aikaykskköön.
Valo on saatu pysäytettyä väliaineeseen, siitä pääsee kävelemällä ohi. Otetaan valon nopeus vaikka lasissa, se liikkuu nopeudella 200 000km/s eli 200 000 kilometrin lasimötikän läpi sekunnissa, lasimötikän vierestä menevä valo liikkuu samassa ajassa 300 000 km, liikkui tuo mötikkä miten tahansa nopeus on lasissa aina sama ja liikkui tuon mötikän ympärillä miten tahansa, nopeus on sama lasissa.
Sama pätee ilmamassaan, vaikka nopeus on lähes sama kuin tyjiössä, tuo nopeus ilmamassassa pitää ilmamassan suhteen liikkui lähde miten hyvänsä ilmassassa.
Jos tuo lähde on tuo lamppu ja sytyteään, aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan.

Mielenkiintoista. Jälleen kerran ajatuksesi kulkevat ratoja, joita en pysty ymmärtämään. Olisi kiva tietää, millä logiikalla mielestäsi se tunnettu tosiasia, että valo liikkuu väliaineessa tietyllä nopeudella, oikeuttaisi sellaisen johtopäätöksen, että aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan. Sen ymmärrän, että havaitsijalle aallonpituus näkyy lyhyempänä, jos lähde tulee kohti, ja pidempänä, jos lähde etääntyy. Mutta tuo venyminen ja tiivistyminen ei aukea. Fysiikkakaan ei sellaista tunne.

Tarkoitan valonnopeudella juurikin sitä valon kulkemaa matkaa tyhjiössä suhteessa aikayksikköön. Sitähän tulo aallonpituus kertaa taajuus kuvaa. Aallonpituus on valon kulkema matka ja taajuus on se suhteessa aikayksikköön hertseinä. Niiden tulo on siis valon kulkema matka suhteessa aikayksikköön.

Lienen omituinen otus.
No, siksi tuo ilmiö tapahtuu koska valolla on vain yksi nopeus jolla se voi ilmassa kulkea, jos valon lähde liikkuu ilmamassassa, ei se lähteen nopeus voi vaikuttaa valon ilmamassassa olevaan vakionopeuteen koska silloin tuota rajoitusta ei olisi. Koska valonnopeus ilmassassa säilyy vaikka lähde liikkuu siinä, aallonpituus venyy valonlähteen tulosuuntaan ja samasta syystä se puristuu menosuuntaan. Jännä juttu tapahtuu kun valo läpäisee ilmamassan, sen nopeus kasvaa tyhjönopeuteen, siis jos se tulee tyhjiöön, ilmassa nopeusero on niin pieni tyhjöön verratuna että aika pikku juttu, mutta lasista tyhjiöön nopeus kasvaa kolmanneksen ja samalla aallonpituus venyy koska valonnopeus kasvaa lasista tyhjiöön siirryttäessä.

Ja tuossa se ongelma onkin kun pelataan aallonpituuksilla ja taajuuksilla, kosmoksessa lähteet säteilee hyvin laajalla kirjolla, mittalaite mittaa vain sille sopivaa aallonpituutta tuosta sekamelskasta, sen aallonpituuden löytää aina liikkui lähde miten hyvänsä avaruudessa (lähes miten nopeasti hyvänsä), mutta samalla mitataan aina eri aallonpituutta näkyvänä valona kuin se näkyvän valon alue on lähteellä itsellään.
Eli jos käytät aallonpituutta ja taajuutta valonnopeuden määrittämiseen, ei tule onnistumaan, saat tulokseksi että valo liikkuu aina nopeudella 300 000 km/s liikkui lähde miten hyvänsä mikä nyt selvästikään ei voi pitää paikkaansa tyhjiössä, koska valonnopeus on vakio n 300 000 km/s, lähteensuhteen nyt varmasti, eikä havaitsija vaikuta siihen. Eli loittonevasta lähteestä lähteen oma näkyvänvalon alue on ultravioletin suunassa havaitsijalle jolloin spektriviivat siirtyy havaitsijalle kohti punaista ja lähestyvästä lähteestä lähteen oma näkyvänvalonalue on infrapunan suunassa havaitsijalle ja spertriviivat siirtyy kohti sinistä havaitsijalle.

Jos valo kerran etenee tuolla tunnetulla nopeudella, niin sillä se etenee kunnes ei enään etene kun kohtaa jotakin, havaitsija kun ei kerran vaikuta siihen niin silloin se ei vaikuta.

Saatat hyvin ollakin.
Jotenkin vaikuttaa, että pidät aallonpituutta jonkinlaisena olevaisena oliona, mitä se ei oikeasti ole. Valo lähtee sillä aallonpituudella, millä se lähtee lampusta venymättä tai puristumatta. Luonnollisesti väliaineessa aallonpituus on lyhyempi kuin se olisi tyhjiössä, mutta kyllä se aallonpituus on jo lähtiessään sellainen kuin se on. Havaitsijan liiketila lähteen suhteen sitten määrää, millainen aallonpituus havaitsijalle näkyy. Havaitsijalle näkyy sama aallonpituus kuin mikä lampusta lähti, jos ne liikkuvat samalla nopeudella. Jos niiden välimatka kasvaa, aallonpituus on pidempi, ja jos lyhenee, aallonpituus on lyhyempi.

Tuota spektrin siirtymistä olet selittänyt monta kertaa, mutta en ymmärrä, miten se muka liittyy valonnopeuden mittaamiseen. Jos halutaan mitata lähteen suhteen näkyvän valon aluetta, otetaan sellainen mittari, jolla se näkyy, vaikka se olisi punasiirtynyt mikroaalloille. Tai sinisiirtynyt röntgensäteilyyn. Ei se ole ongelma, mittareita löytyy joka lähtöön ja koko sähkömagneettinen spektri voidaan niillä mitata. Kun mitataan mitä tahansa aallonpituutta ja sitä vastaavaa taajuutta, saadaan aina tulokseksi valonnopeus c. Ja tämäkö, että kaikista mittauksista saadaan sama tulos, jotenkin sinun mielestäsi todistaa, että se on väärin? Mitataan asia miljoona kertaa ja saadaan joka kerta sama tulos, niin se osoittaa, että mittaus on väärin? En ymärrä tuolaista logiikkaa. Minusta, jos asia mitataan monta kertaa ja saadaan aina sama tulos, silloin se tulos on oikein. Valonnopeus on vakio c.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Vaikka havaitsija liikkuisi, se on silti aina c jokaisen havaitsijan suhteen. Kun se on aina vakio c, havaitsija ei vaikuta siihen mitenkään. Otit millaisen havaitsijan tahansa, valonnopeus on aina vakio c. Miten mielestäsi havaitsija siihen vaikuttaisi, kun se ei lainkaan muutu?

Olen olen.
Aallonpituus ei muutu minnekkään, vasta kun säteilyn nopeus muuttuu väliaineissa, aallonpituus muuttuu nopeuden muutosta vastaavasti, aina.
Jos säteily ei pääse etenemään sillä nopeudella joka sillä tyhjiössä olisi, eli jos väliaine rajoittaa säteilyn nopeutta, aallonpituus muuttuu.
Kuvitelleen lamppu joka lähettää koherenttia valoa lasikuution sisältä tyhjiöön, me tiedetään aallonpituus jota lampusta saadaan, yksi aallonpituus.
Lasissa valo ei pääse valon vakionopeuteen, aallonpituus lyhenee koska säteilyn nopeus on pienempi, kun valo saavuttaa lasin ja tyhjiön reunan, sen nopeus kasvaa normaaliin, eli n 300 000 km/s, samalla aallonpituus venyy samaksi mikä se olisi ilman lasiväliainetta.
Havaitsijan kohdalla menee juuri noin kuin sanoit, koherentilla valolla, jos sinä mittaat sitä näkyvää valoa ja lähde lähettää muitakin aallonpituuksia, nuo muutokset venymiset ja lyhenemiset johtuu juuri nopeuden muutoksista, tyhjiössä tietenkin tämä, väliaineessa ne tapahtuu välittömästi fotoni syntymässä.

Spetrin siirtymä kertoo suoraan että valonnopeus muuttuu tyhjiössä havaitsijalle. Voidaan toki mitata laajakirjoisella mittarilla, muutokset koskee koko spektriä tietenkin. Sama tulos saadaan nyt ainakin kahdella tavalla, toinen johtaa outouksiin, toinen ei, pidän siitä mikä ei johda outouksiin.
Joko valonnopeus pysyy vakiona kaikille ja venymät tai puristumiset johtuu siitä, tai mittava paikka spektrissä muuttuu eri liiketiloissa olevolle ja valonnopeus pysyy vakiona lähteen suhteen.

Juuri niin havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, mieti sitä. Jos lähde loittonee, lähde säteilee valonnopeudella itsensä suhteen joka suuntaan, havaitsija loittonee lähteestä, hän mittaa saman nopeuden, vaan kun havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Jos havaitsija mittaa sen c:n, lähteensuhteen tuo c ei enään päde, eihän näin voi ajatella, havaitsija selvästi vaikutti valonnopeuteen, se kasvoi. Aallonpituus ja taajuus ei kerro sitä asiaa mitä halutaan mitata, se kertoo että lähteen kokonaisspektristä löytyy sama aallonpituus jostakin toisesta kohdasta ja taajuus vastaa aallonpituutta loistavasti.

Ajattele koherenttia valoa, kun lähde loittonee tasaisella nopeudella, aallonpituus kasvaa havaitsijan mielestä, nyt ei ole korvaavaa aallonpituutta, tuota aallonpituutta mittaava laite ei havaitse koko säteilyä, harvemman aallonpituuden suunnasta löytyy kuitenkin lähete, se on harvempaa siksi että aallonharjoja tulee hitaammin, taajuus laskee, itse lähete ei muuksi muutu, mutta havaitsijan kokemus siitä muuttuu.
Selitys liittyy aikaan jota ei ole, havaitsijan mielestä liikkuvan kello hidastuu, se näyttää hidastuvan, se johtuu siitä että informaatio jonka nuo aallonhuiput tuo havaitsijalle liikkuvat hitaammin. Ts molempien kellot käy samoin koska kiihtyvyyttä ei ole, mutta informaatio hidastuu kellon käynnistä molemmille symmetrisesti.

En ymmärrä. Ensin sanoit, että aallonpituus puristuu ja venyy, ja nyt, että se ei muutu, ellei säteily joudu väliaineeseen. No nyt tämä kuulostaa paremmalta, joten unohdetaan tuo aiempi puristuminen ja venyminen. Se käy minulle.

Spektrin siirtymä ei kerro valonnopeuden muutoksista havaitsijalle. Minusta tuo selitys, joka johtaa outouksiin, on parempi, koska se vastaa havaintoja ja mittauksia, muun muassa taajuus kertaa aallonpituus havaintoja. Minusta olis paljon oudompaa, jos taajuus kertaa aallonpituus ei kertoisi valonnopeutta oikein.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, vaan havaitsee sen aina vakioina c. Valonnopeus lähteen suhteen pysyy myös vakiona c havaitsijasta riippumatta. Ei mitään ongelmaa. Valonnopeus on aina vakio c kaikille. Havaitsija ei muuta sitä mitenkään eli ei vaikuta siihen lainkaan.

Selität siis asian ajalla, jota ei ole? Vähän niin kuin Olli selittää asiat Jumalalla, jota ei ole? Tuo on jo niin epätieteellinen lähtökohta, etten halua edes alkaa purkamaan sitä sen pidemmälle.

[Goswell]

Koska ilmamassa määrää valonnopeuden, jos mitattava liikkuu ilmamassan suhteen, hänelle valonnopeus on erilainen kuin paikoillaan ilmamassan suhteen olevalle. On sama liikkuuko ilmamassa lähteen suhteen vai lähde ilmamassassa. Aivan kuten ääni kulkee ilmassa, valo tekee saman väliaineessa, mutta ääni ei liiku tyhjiössä, valo liikkuu.

Mennääs poijaat ja ukonköriläät saunaan välillä.

Yhä edelleen kysyn, että millä perusteella? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi? Väitteesi ei muutu uskottavammaksi, vaikka toistaisit sen tuhat kertaa aina vähän eri sanoilla.

Koska valolla on väliaineessa tietty nopeus m/s, taitaa olla aika tarkkaan tiedossakin. Aallonpituuksilla ja taajuuksilla pelatessa ette saa nopeutta koska ne muuttuu siirryttäessä väliaineeseen ja sieltä pois.

Tuo vastaus ei taas liity alkuperäiseen väitteeseesi ollenkaan. Edelleenkin kysyn, millä perusteella väität, että valopallo ei olisi symmetrinen, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen. Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Valon nopeuden väliaineessa saa mainiosti taajuudesta ja aallonpituudesta. Se on taajuus kertaa aallonpituus eli valon kulkema matka jaettuna siihen kuluneella ajalla. Väliaineessa laskuun täytyy ottaa väliaineessa havaittu taajuus ja aallonpituus ja sen ulkopuolella väliaineen ulkopuolella havaittu taajuus ja aallonpituus.

Alkaa heräilemään epäilys mitä mahtavat tarkoittaa valonnopeudella tässä yhteydessä, ei ainakaan valon kulkemaa matkaa suhteessa aikaykskköön.
Valo on saatu pysäytettyä väliaineeseen, siitä pääsee kävelemällä ohi. Otetaan valon nopeus vaikka lasissa, se liikkuu nopeudella 200 000km/s eli 200 000 kilometrin lasimötikän läpi sekunnissa, lasimötikän vierestä menevä valo liikkuu samassa ajassa 300 000 km, liikkui tuo mötikkä miten tahansa nopeus on lasissa aina sama ja liikkui tuon mötikän ympärillä miten tahansa, nopeus on sama lasissa.
Sama pätee ilmamassaan, vaikka nopeus on lähes sama kuin tyjiössä, tuo nopeus ilmamassassa pitää ilmamassan suhteen liikkui lähde miten hyvänsä ilmassassa.
Jos tuo lähde on tuo lamppu ja sytyteään, aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan.

Mielenkiintoista. Jälleen kerran ajatuksesi kulkevat ratoja, joita en pysty ymmärtämään. Olisi kiva tietää, millä logiikalla mielestäsi se tunnettu tosiasia, että valo liikkuu väliaineessa tietyllä nopeudella, oikeuttaisi sellaisen johtopäätöksen, että aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan. Sen ymmärrän, että havaitsijalle aallonpituus näkyy lyhyempänä, jos lähde tulee kohti, ja pidempänä, jos lähde etääntyy. Mutta tuo venyminen ja tiivistyminen ei aukea. Fysiikkakaan ei sellaista tunne.

Tarkoitan valonnopeudella juurikin sitä valon kulkemaa matkaa tyhjiössä suhteessa aikayksikköön. Sitähän tulo aallonpituus kertaa taajuus kuvaa. Aallonpituus on valon kulkema matka ja taajuus on se suhteessa aikayksikköön hertseinä. Niiden tulo on siis valon kulkema matka suhteessa aikayksikköön.

Lienen omituinen otus.
No, siksi tuo ilmiö tapahtuu koska valolla on vain yksi nopeus jolla se voi ilmassa kulkea, jos valon lähde liikkuu ilmamassassa, ei se lähteen nopeus voi vaikuttaa valon ilmamassassa olevaan vakionopeuteen koska silloin tuota rajoitusta ei olisi. Koska valonnopeus ilmassassa säilyy vaikka lähde liikkuu siinä, aallonpituus venyy valonlähteen tulosuuntaan ja samasta syystä se puristuu menosuuntaan. Jännä juttu tapahtuu kun valo läpäisee ilmamassan, sen nopeus kasvaa tyhjönopeuteen, siis jos se tulee tyhjiöön, ilmassa nopeusero on niin pieni tyhjöön verratuna että aika pikku juttu, mutta lasista tyhjiöön nopeus kasvaa kolmanneksen ja samalla aallonpituus venyy koska valonnopeus kasvaa lasista tyhjiöön siirryttäessä.

Ja tuossa se ongelma onkin kun pelataan aallonpituuksilla ja taajuuksilla, kosmoksessa lähteet säteilee hyvin laajalla kirjolla, mittalaite mittaa vain sille sopivaa aallonpituutta tuosta sekamelskasta, sen aallonpituuden löytää aina liikkui lähde miten hyvänsä avaruudessa (lähes miten nopeasti hyvänsä), mutta samalla mitataan aina eri aallonpituutta näkyvänä valona kuin se näkyvän valon alue on lähteellä itsellään.
Eli jos käytät aallonpituutta ja taajuutta valonnopeuden määrittämiseen, ei tule onnistumaan, saat tulokseksi että valo liikkuu aina nopeudella 300 000 km/s liikkui lähde miten hyvänsä mikä nyt selvästikään ei voi pitää paikkaansa tyhjiössä, koska valonnopeus on vakio n 300 000 km/s, lähteensuhteen nyt varmasti, eikä havaitsija vaikuta siihen. Eli loittonevasta lähteestä lähteen oma näkyvänvalon alue on ultravioletin suunassa havaitsijalle jolloin spektriviivat siirtyy havaitsijalle kohti punaista ja lähestyvästä lähteestä lähteen oma näkyvänvalonalue on infrapunan suunassa havaitsijalle ja spertriviivat siirtyy kohti sinistä havaitsijalle.

Jos valo kerran etenee tuolla tunnetulla nopeudella, niin sillä se etenee kunnes ei enään etene kun kohtaa jotakin, havaitsija kun ei kerran vaikuta siihen niin silloin se ei vaikuta.

Saatat hyvin ollakin.
Jotenkin vaikuttaa, että pidät aallonpituutta jonkinlaisena olevaisena oliona, mitä se ei oikeasti ole. Valo lähtee sillä aallonpituudella, millä se lähtee lampusta venymättä tai puristumatta. Luonnollisesti väliaineessa aallonpituus on lyhyempi kuin se olisi tyhjiössä, mutta kyllä se aallonpituus on jo lähtiessään sellainen kuin se on. Havaitsijan liiketila lähteen suhteen sitten määrää, millainen aallonpituus havaitsijalle näkyy. Havaitsijalle näkyy sama aallonpituus kuin mikä lampusta lähti, jos ne liikkuvat samalla nopeudella. Jos niiden välimatka kasvaa, aallonpituus on pidempi, ja jos lyhenee, aallonpituus on lyhyempi.

Tuota spektrin siirtymistä olet selittänyt monta kertaa, mutta en ymmärrä, miten se muka liittyy valonnopeuden mittaamiseen. Jos halutaan mitata lähteen suhteen näkyvän valon aluetta, otetaan sellainen mittari, jolla se näkyy, vaikka se olisi punasiirtynyt mikroaalloille. Tai sinisiirtynyt röntgensäteilyyn. Ei se ole ongelma, mittareita löytyy joka lähtöön ja koko sähkömagneettinen spektri voidaan niillä mitata. Kun mitataan mitä tahansa aallonpituutta ja sitä vastaavaa taajuutta, saadaan aina tulokseksi valonnopeus c. Ja tämäkö, että kaikista mittauksista saadaan sama tulos, jotenkin sinun mielestäsi todistaa, että se on väärin? Mitataan asia miljoona kertaa ja saadaan joka kerta sama tulos, niin se osoittaa, että mittaus on väärin? En ymärrä tuolaista logiikkaa. Minusta, jos asia mitataan monta kertaa ja saadaan aina sama tulos, silloin se tulos on oikein. Valonnopeus on vakio c.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Vaikka havaitsija liikkuisi, se on silti aina c jokaisen havaitsijan suhteen. Kun se on aina vakio c, havaitsija ei vaikuta siihen mitenkään. Otit millaisen havaitsijan tahansa, valonnopeus on aina vakio c. Miten mielestäsi havaitsija siihen vaikuttaisi, kun se ei lainkaan muutu?

Olen olen.
Aallonpituus ei muutu minnekkään, vasta kun säteilyn nopeus muuttuu väliaineissa, aallonpituus muuttuu nopeuden muutosta vastaavasti, aina.
Jos säteily ei pääse etenemään sillä nopeudella joka sillä tyhjiössä olisi, eli jos väliaine rajoittaa säteilyn nopeutta, aallonpituus muuttuu.
Kuvitelleen lamppu joka lähettää koherenttia valoa lasikuution sisältä tyhjiöön, me tiedetään aallonpituus jota lampusta saadaan, yksi aallonpituus.
Lasissa valo ei pääse valon vakionopeuteen, aallonpituus lyhenee koska säteilyn nopeus on pienempi, kun valo saavuttaa lasin ja tyhjiön reunan, sen nopeus kasvaa normaaliin, eli n 300 000 km/s, samalla aallonpituus venyy samaksi mikä se olisi ilman lasiväliainetta.
Havaitsijan kohdalla menee juuri noin kuin sanoit, koherentilla valolla, jos sinä mittaat sitä näkyvää valoa ja lähde lähettää muitakin aallonpituuksia, nuo muutokset venymiset ja lyhenemiset johtuu juuri nopeuden muutoksista, tyhjiössä tietenkin tämä, väliaineessa ne tapahtuu välittömästi fotoni syntymässä.

Spetrin siirtymä kertoo suoraan että valonnopeus muuttuu tyhjiössä havaitsijalle. Voidaan toki mitata laajakirjoisella mittarilla, muutokset koskee koko spektriä tietenkin. Sama tulos saadaan nyt ainakin kahdella tavalla, toinen johtaa outouksiin, toinen ei, pidän siitä mikä ei johda outouksiin.
Joko valonnopeus pysyy vakiona kaikille ja venymät tai puristumiset johtuu siitä, tai mittava paikka spektrissä muuttuu eri liiketiloissa olevolle ja valonnopeus pysyy vakiona lähteen suhteen.

Juuri niin havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, mieti sitä. Jos lähde loittonee, lähde säteilee valonnopeudella itsensä suhteen joka suuntaan, havaitsija loittonee lähteestä, hän mittaa saman nopeuden, vaan kun havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Jos havaitsija mittaa sen c:n, lähteensuhteen tuo c ei enään päde, eihän näin voi ajatella, havaitsija selvästi vaikutti valonnopeuteen, se kasvoi. Aallonpituus ja taajuus ei kerro sitä asiaa mitä halutaan mitata, se kertoo että lähteen kokonaisspektristä löytyy sama aallonpituus jostakin toisesta kohdasta ja taajuus vastaa aallonpituutta loistavasti.

Ajattele koherenttia valoa, kun lähde loittonee tasaisella nopeudella, aallonpituus kasvaa havaitsijan mielestä, nyt ei ole korvaavaa aallonpituutta, tuota aallonpituutta mittaava laite ei havaitse koko säteilyä, harvemman aallonpituuden suunnasta löytyy kuitenkin lähete, se on harvempaa siksi että aallonharjoja tulee hitaammin, taajuus laskee, itse lähete ei muuksi muutu, mutta havaitsijan kokemus siitä muuttuu.
Selitys liittyy aikaan jota ei ole, havaitsijan mielestä liikkuvan kello hidastuu, se näyttää hidastuvan, se johtuu siitä että informaatio jonka nuo aallonhuiput tuo havaitsijalle liikkuvat hitaammin. Ts molempien kellot käy samoin koska kiihtyvyyttä ei ole, mutta informaatio hidastuu kellon käynnistä molemmille symmetrisesti.

En ymmärrä. Ensin sanoit, että aallonpituus puristuu ja venyy, ja nyt, että se ei muutu, ellei säteily joudu väliaineeseen. No nyt tämä kuulostaa paremmalta, joten unohdetaan tuo aiempi puristuminen ja venyminen. Se käy minulle.

Spektrin siirtymä ei kerro valonnopeuden muutoksista havaitsijalle. Minusta tuo selitys, joka johtaa outouksiin, on parempi, koska se vastaa havaintoja ja mittauksia, muun muassa taajuus kertaa aallonpituus havaintoja. Minusta olis paljon oudompaa, jos taajuus kertaa aallonpituus ei kertoisi valonnopeutta oikein.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, vaan havaitsee sen aina vakioina c. Valonnopeus lähteen suhteen pysyy myös vakiona c havaitsijasta riippumatta. Ei mitään ongelmaa. Valonnopeus on aina vakio c kaikille. Havaitsija ei muuta sitä mitenkään eli ei vaikuta siihen lainkaan.

Selität siis asian ajalla, jota ei ole? Vähän niin kuin Olli selittää asiat Jumalalla, jota ei ole? Tuo on jo niin epätieteellinen lähtökohta, etten halua edes alkaa purkamaan sitä sen pidemmälle.

Väliaineessa se puristuu ja venyy jos valon lähde liikkuu väliaineen suhteen, tyhjiössä ei ja silloin kun ollaan ilmassa, joka on myös väliaine, se puristuu tasaisesti joka suuntaan koska valonnopeus on hiukan hitaampi ilmassa kuin tyhjiössä.

Spekriviivojen siirtymä juuri todistaa että valonnopeus muuttuu. Aallonpituus ja taajuus kertoo totuuden jos lähde on paikoillaan, mutta funtsaas nyt, mittaat tietyn aallonpituuden lähteestä joka on paikoillaan sinun suhteen, tietyssä ajassa saat tietyn määrän aallonhuippuja, saat taajuuden. Jos lähete liikkuu hitaammin koska lähde loittonee, aallonpituus on kireämpi mutta koska lähete hitaampi, saat saman määrän aallonhuippuja samassa ajassa ja saman taajuuden.

Aika muutos jossakin, cesiumatomin värähtelyä tässä käytetään kellossa joita verrataan koska se on niin teknistä.

[Vän]

Yhä edelleen kysyn, että millä perusteella? Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi? Väitteesi ei muutu uskottavammaksi, vaikka toistaisit sen tuhat kertaa aina vähän eri sanoilla.

Koska valolla on väliaineessa tietty nopeus m/s, taitaa olla aika tarkkaan tiedossakin. Aallonpituuksilla ja taajuuksilla pelatessa ette saa nopeutta koska ne muuttuu siirryttäessä väliaineeseen ja sieltä pois.

Tuo vastaus ei taas liity alkuperäiseen väitteeseesi ollenkaan. Edelleenkin kysyn, millä perusteella väität, että valopallo ei olisi symmetrinen, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen. Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Valon nopeuden väliaineessa saa mainiosti taajuudesta ja aallonpituudesta. Se on taajuus kertaa aallonpituus eli valon kulkema matka jaettuna siihen kuluneella ajalla. Väliaineessa laskuun täytyy ottaa väliaineessa havaittu taajuus ja aallonpituus ja sen ulkopuolella väliaineen ulkopuolella havaittu taajuus ja aallonpituus.

Alkaa heräilemään epäilys mitä mahtavat tarkoittaa valonnopeudella tässä yhteydessä, ei ainakaan valon kulkemaa matkaa suhteessa aikaykskköön.
Valo on saatu pysäytettyä väliaineeseen, siitä pääsee kävelemällä ohi. Otetaan valon nopeus vaikka lasissa, se liikkuu nopeudella 200 000km/s eli 200 000 kilometrin lasimötikän läpi sekunnissa, lasimötikän vierestä menevä valo liikkuu samassa ajassa 300 000 km, liikkui tuo mötikkä miten tahansa nopeus on lasissa aina sama ja liikkui tuon mötikän ympärillä miten tahansa, nopeus on sama lasissa.
Sama pätee ilmamassaan, vaikka nopeus on lähes sama kuin tyjiössä, tuo nopeus ilmamassassa pitää ilmamassan suhteen liikkui lähde miten hyvänsä ilmassassa.
Jos tuo lähde on tuo lamppu ja sytyteään, aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan.

Mielenkiintoista. Jälleen kerran ajatuksesi kulkevat ratoja, joita en pysty ymmärtämään. Olisi kiva tietää, millä logiikalla mielestäsi se tunnettu tosiasia, että valo liikkuu väliaineessa tietyllä nopeudella, oikeuttaisi sellaisen johtopäätöksen, että aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan. Sen ymmärrän, että havaitsijalle aallonpituus näkyy lyhyempänä, jos lähde tulee kohti, ja pidempänä, jos lähde etääntyy. Mutta tuo venyminen ja tiivistyminen ei aukea. Fysiikkakaan ei sellaista tunne.

Tarkoitan valonnopeudella juurikin sitä valon kulkemaa matkaa tyhjiössä suhteessa aikayksikköön. Sitähän tulo aallonpituus kertaa taajuus kuvaa. Aallonpituus on valon kulkema matka ja taajuus on se suhteessa aikayksikköön hertseinä. Niiden tulo on siis valon kulkema matka suhteessa aikayksikköön.

Lienen omituinen otus.
No, siksi tuo ilmiö tapahtuu koska valolla on vain yksi nopeus jolla se voi ilmassa kulkea, jos valon lähde liikkuu ilmamassassa, ei se lähteen nopeus voi vaikuttaa valon ilmamassassa olevaan vakionopeuteen koska silloin tuota rajoitusta ei olisi. Koska valonnopeus ilmassassa säilyy vaikka lähde liikkuu siinä, aallonpituus venyy valonlähteen tulosuuntaan ja samasta syystä se puristuu menosuuntaan. Jännä juttu tapahtuu kun valo läpäisee ilmamassan, sen nopeus kasvaa tyhjönopeuteen, siis jos se tulee tyhjiöön, ilmassa nopeusero on niin pieni tyhjöön verratuna että aika pikku juttu, mutta lasista tyhjiöön nopeus kasvaa kolmanneksen ja samalla aallonpituus venyy koska valonnopeus kasvaa lasista tyhjiöön siirryttäessä.

Ja tuossa se ongelma onkin kun pelataan aallonpituuksilla ja taajuuksilla, kosmoksessa lähteet säteilee hyvin laajalla kirjolla, mittalaite mittaa vain sille sopivaa aallonpituutta tuosta sekamelskasta, sen aallonpituuden löytää aina liikkui lähde miten hyvänsä avaruudessa (lähes miten nopeasti hyvänsä), mutta samalla mitataan aina eri aallonpituutta näkyvänä valona kuin se näkyvän valon alue on lähteellä itsellään.
Eli jos käytät aallonpituutta ja taajuutta valonnopeuden määrittämiseen, ei tule onnistumaan, saat tulokseksi että valo liikkuu aina nopeudella 300 000 km/s liikkui lähde miten hyvänsä mikä nyt selvästikään ei voi pitää paikkaansa tyhjiössä, koska valonnopeus on vakio n 300 000 km/s, lähteensuhteen nyt varmasti, eikä havaitsija vaikuta siihen. Eli loittonevasta lähteestä lähteen oma näkyvänvalon alue on ultravioletin suunassa havaitsijalle jolloin spektriviivat siirtyy havaitsijalle kohti punaista ja lähestyvästä lähteestä lähteen oma näkyvänvalonalue on infrapunan suunassa havaitsijalle ja spertriviivat siirtyy kohti sinistä havaitsijalle.

Jos valo kerran etenee tuolla tunnetulla nopeudella, niin sillä se etenee kunnes ei enään etene kun kohtaa jotakin, havaitsija kun ei kerran vaikuta siihen niin silloin se ei vaikuta.

Saatat hyvin ollakin.
Jotenkin vaikuttaa, että pidät aallonpituutta jonkinlaisena olevaisena oliona, mitä se ei oikeasti ole. Valo lähtee sillä aallonpituudella, millä se lähtee lampusta venymättä tai puristumatta. Luonnollisesti väliaineessa aallonpituus on lyhyempi kuin se olisi tyhjiössä, mutta kyllä se aallonpituus on jo lähtiessään sellainen kuin se on. Havaitsijan liiketila lähteen suhteen sitten määrää, millainen aallonpituus havaitsijalle näkyy. Havaitsijalle näkyy sama aallonpituus kuin mikä lampusta lähti, jos ne liikkuvat samalla nopeudella. Jos niiden välimatka kasvaa, aallonpituus on pidempi, ja jos lyhenee, aallonpituus on lyhyempi.

Tuota spektrin siirtymistä olet selittänyt monta kertaa, mutta en ymmärrä, miten se muka liittyy valonnopeuden mittaamiseen. Jos halutaan mitata lähteen suhteen näkyvän valon aluetta, otetaan sellainen mittari, jolla se näkyy, vaikka se olisi punasiirtynyt mikroaalloille. Tai sinisiirtynyt röntgensäteilyyn. Ei se ole ongelma, mittareita löytyy joka lähtöön ja koko sähkömagneettinen spektri voidaan niillä mitata. Kun mitataan mitä tahansa aallonpituutta ja sitä vastaavaa taajuutta, saadaan aina tulokseksi valonnopeus c. Ja tämäkö, että kaikista mittauksista saadaan sama tulos, jotenkin sinun mielestäsi todistaa, että se on väärin? Mitataan asia miljoona kertaa ja saadaan joka kerta sama tulos, niin se osoittaa, että mittaus on väärin? En ymärrä tuolaista logiikkaa. Minusta, jos asia mitataan monta kertaa ja saadaan aina sama tulos, silloin se tulos on oikein. Valonnopeus on vakio c.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Vaikka havaitsija liikkuisi, se on silti aina c jokaisen havaitsijan suhteen. Kun se on aina vakio c, havaitsija ei vaikuta siihen mitenkään. Otit millaisen havaitsijan tahansa, valonnopeus on aina vakio c. Miten mielestäsi havaitsija siihen vaikuttaisi, kun se ei lainkaan muutu?

Olen olen.
Aallonpituus ei muutu minnekkään, vasta kun säteilyn nopeus muuttuu väliaineissa, aallonpituus muuttuu nopeuden muutosta vastaavasti, aina.
Jos säteily ei pääse etenemään sillä nopeudella joka sillä tyhjiössä olisi, eli jos väliaine rajoittaa säteilyn nopeutta, aallonpituus muuttuu.
Kuvitelleen lamppu joka lähettää koherenttia valoa lasikuution sisältä tyhjiöön, me tiedetään aallonpituus jota lampusta saadaan, yksi aallonpituus.
Lasissa valo ei pääse valon vakionopeuteen, aallonpituus lyhenee koska säteilyn nopeus on pienempi, kun valo saavuttaa lasin ja tyhjiön reunan, sen nopeus kasvaa normaaliin, eli n 300 000 km/s, samalla aallonpituus venyy samaksi mikä se olisi ilman lasiväliainetta.
Havaitsijan kohdalla menee juuri noin kuin sanoit, koherentilla valolla, jos sinä mittaat sitä näkyvää valoa ja lähde lähettää muitakin aallonpituuksia, nuo muutokset venymiset ja lyhenemiset johtuu juuri nopeuden muutoksista, tyhjiössä tietenkin tämä, väliaineessa ne tapahtuu välittömästi fotoni syntymässä.

Spetrin siirtymä kertoo suoraan että valonnopeus muuttuu tyhjiössä havaitsijalle. Voidaan toki mitata laajakirjoisella mittarilla, muutokset koskee koko spektriä tietenkin. Sama tulos saadaan nyt ainakin kahdella tavalla, toinen johtaa outouksiin, toinen ei, pidän siitä mikä ei johda outouksiin.
Joko valonnopeus pysyy vakiona kaikille ja venymät tai puristumiset johtuu siitä, tai mittava paikka spektrissä muuttuu eri liiketiloissa olevolle ja valonnopeus pysyy vakiona lähteen suhteen.

Juuri niin havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, mieti sitä. Jos lähde loittonee, lähde säteilee valonnopeudella itsensä suhteen joka suuntaan, havaitsija loittonee lähteestä, hän mittaa saman nopeuden, vaan kun havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Jos havaitsija mittaa sen c:n, lähteensuhteen tuo c ei enään päde, eihän näin voi ajatella, havaitsija selvästi vaikutti valonnopeuteen, se kasvoi. Aallonpituus ja taajuus ei kerro sitä asiaa mitä halutaan mitata, se kertoo että lähteen kokonaisspektristä löytyy sama aallonpituus jostakin toisesta kohdasta ja taajuus vastaa aallonpituutta loistavasti.

Ajattele koherenttia valoa, kun lähde loittonee tasaisella nopeudella, aallonpituus kasvaa havaitsijan mielestä, nyt ei ole korvaavaa aallonpituutta, tuota aallonpituutta mittaava laite ei havaitse koko säteilyä, harvemman aallonpituuden suunnasta löytyy kuitenkin lähete, se on harvempaa siksi että aallonharjoja tulee hitaammin, taajuus laskee, itse lähete ei muuksi muutu, mutta havaitsijan kokemus siitä muuttuu.
Selitys liittyy aikaan jota ei ole, havaitsijan mielestä liikkuvan kello hidastuu, se näyttää hidastuvan, se johtuu siitä että informaatio jonka nuo aallonhuiput tuo havaitsijalle liikkuvat hitaammin. Ts molempien kellot käy samoin koska kiihtyvyyttä ei ole, mutta informaatio hidastuu kellon käynnistä molemmille symmetrisesti.

En ymmärrä. Ensin sanoit, että aallonpituus puristuu ja venyy, ja nyt, että se ei muutu, ellei säteily joudu väliaineeseen. No nyt tämä kuulostaa paremmalta, joten unohdetaan tuo aiempi puristuminen ja venyminen. Se käy minulle.

Spektrin siirtymä ei kerro valonnopeuden muutoksista havaitsijalle. Minusta tuo selitys, joka johtaa outouksiin, on parempi, koska se vastaa havaintoja ja mittauksia, muun muassa taajuus kertaa aallonpituus havaintoja. Minusta olis paljon oudompaa, jos taajuus kertaa aallonpituus ei kertoisi valonnopeutta oikein.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, vaan havaitsee sen aina vakioina c. Valonnopeus lähteen suhteen pysyy myös vakiona c havaitsijasta riippumatta. Ei mitään ongelmaa. Valonnopeus on aina vakio c kaikille. Havaitsija ei muuta sitä mitenkään eli ei vaikuta siihen lainkaan.

Selität siis asian ajalla, jota ei ole? Vähän niin kuin Olli selittää asiat Jumalalla, jota ei ole? Tuo on jo niin epätieteellinen lähtökohta, etten halua edes alkaa purkamaan sitä sen pidemmälle.

Väliaineessa se puristuu ja venyy jos valon lähde liikkuu väliaineen suhteen, tyhjiössä ei ja silloin kun ollaan ilmassa, joka on myös väliaine, se puristuu tasaisesti joka suuntaan koska valonnopeus on hiukan hitaampi ilmassa kuin tyhjiössä.

Spekriviivojen siirtymä juuri todistaa että valonnopeus muuttuu. Aallonpituus ja taajuus kertoo totuuden jos lähde on paikoillaan, mutta funtsaas nyt, mittaat tietyn aallonpituuden lähteestä joka on paikoillaan sinun suhteen, tietyssä ajassa saat tietyn määrän aallonhuippuja, saat taajuuden. Jos lähete liikkuu hitaammin koska lähde loittonee, aallonpituus on kireämpi mutta koska lähete hitaampi, saat saman määrän aallonhuippuja samassa ajassa ja saman taajuuden.

Aika muutos jossakin, cesiumatomin värähtelyä tässä käytetään kellossa joita verrataan koska se on niin teknistä.

Juu, ei puristu eikä veny väliaineessa lähteen liikkuessa.

Spektriviivojen siirtymä ei todista, että valonnopeus muuttuu. Jos se muuttuisi, pitäisi käydä noin niin kuin sanot. Kun mitataan paikallaan olevaa, saadaan tietty aallonpituus ja taajuus ja kun mitataan loittonevasta lähteestä, aallonpituus olisi pitempi, mutta taajuus voisi pysyä samana. Mutta näin ei havaintojen mukaan käy, vaan taajuus muuttuu samassa suhteessa kuin aallonpituuskin. Aina. Ja niiden tulo on valonnopeus c. Aina.

Kyllä. Aika ja muutos ovat yhteydessä keskenään. Muutos on ajan luoma illuusio. Nyt-hetkessä ei ole muutosta. Mikään ei muutu nyt. Muutoksen näkee vasta, kun vertaa nyt-hetkeä johonkin aiempaan nyt-hetkeen. Eli muutos on ajan luoma illuusio.

[Goswell]

Koska valolla on väliaineessa tietty nopeus m/s, taitaa olla aika tarkkaan tiedossakin. Aallonpituuksilla ja taajuuksilla pelatessa ette saa nopeutta koska ne muuttuu siirryttäessä väliaineeseen ja sieltä pois.

Tuo vastaus ei taas liity alkuperäiseen väitteeseesi ollenkaan. Edelleenkin kysyn, millä perusteella väität, että valopallo ei olisi symmetrinen, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen. Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Valon nopeuden väliaineessa saa mainiosti taajuudesta ja aallonpituudesta. Se on taajuus kertaa aallonpituus eli valon kulkema matka jaettuna siihen kuluneella ajalla. Väliaineessa laskuun täytyy ottaa väliaineessa havaittu taajuus ja aallonpituus ja sen ulkopuolella väliaineen ulkopuolella havaittu taajuus ja aallonpituus.

Alkaa heräilemään epäilys mitä mahtavat tarkoittaa valonnopeudella tässä yhteydessä, ei ainakaan valon kulkemaa matkaa suhteessa aikaykskköön.
Valo on saatu pysäytettyä väliaineeseen, siitä pääsee kävelemällä ohi. Otetaan valon nopeus vaikka lasissa, se liikkuu nopeudella 200 000km/s eli 200 000 kilometrin lasimötikän läpi sekunnissa, lasimötikän vierestä menevä valo liikkuu samassa ajassa 300 000 km, liikkui tuo mötikkä miten tahansa nopeus on lasissa aina sama ja liikkui tuon mötikän ympärillä miten tahansa, nopeus on sama lasissa.
Sama pätee ilmamassaan, vaikka nopeus on lähes sama kuin tyjiössä, tuo nopeus ilmamassassa pitää ilmamassan suhteen liikkui lähde miten hyvänsä ilmassassa.
Jos tuo lähde on tuo lamppu ja sytyteään, aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan.

Mielenkiintoista. Jälleen kerran ajatuksesi kulkevat ratoja, joita en pysty ymmärtämään. Olisi kiva tietää, millä logiikalla mielestäsi se tunnettu tosiasia, että valo liikkuu väliaineessa tietyllä nopeudella, oikeuttaisi sellaisen johtopäätöksen, että aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan. Sen ymmärrän, että havaitsijalle aallonpituus näkyy lyhyempänä, jos lähde tulee kohti, ja pidempänä, jos lähde etääntyy. Mutta tuo venyminen ja tiivistyminen ei aukea. Fysiikkakaan ei sellaista tunne.

Tarkoitan valonnopeudella juurikin sitä valon kulkemaa matkaa tyhjiössä suhteessa aikayksikköön. Sitähän tulo aallonpituus kertaa taajuus kuvaa. Aallonpituus on valon kulkema matka ja taajuus on se suhteessa aikayksikköön hertseinä. Niiden tulo on siis valon kulkema matka suhteessa aikayksikköön.

Lienen omituinen otus.
No, siksi tuo ilmiö tapahtuu koska valolla on vain yksi nopeus jolla se voi ilmassa kulkea, jos valon lähde liikkuu ilmamassassa, ei se lähteen nopeus voi vaikuttaa valon ilmamassassa olevaan vakionopeuteen koska silloin tuota rajoitusta ei olisi. Koska valonnopeus ilmassassa säilyy vaikka lähde liikkuu siinä, aallonpituus venyy valonlähteen tulosuuntaan ja samasta syystä se puristuu menosuuntaan. Jännä juttu tapahtuu kun valo läpäisee ilmamassan, sen nopeus kasvaa tyhjönopeuteen, siis jos se tulee tyhjiöön, ilmassa nopeusero on niin pieni tyhjöön verratuna että aika pikku juttu, mutta lasista tyhjiöön nopeus kasvaa kolmanneksen ja samalla aallonpituus venyy koska valonnopeus kasvaa lasista tyhjiöön siirryttäessä.

Ja tuossa se ongelma onkin kun pelataan aallonpituuksilla ja taajuuksilla, kosmoksessa lähteet säteilee hyvin laajalla kirjolla, mittalaite mittaa vain sille sopivaa aallonpituutta tuosta sekamelskasta, sen aallonpituuden löytää aina liikkui lähde miten hyvänsä avaruudessa (lähes miten nopeasti hyvänsä), mutta samalla mitataan aina eri aallonpituutta näkyvänä valona kuin se näkyvän valon alue on lähteellä itsellään.
Eli jos käytät aallonpituutta ja taajuutta valonnopeuden määrittämiseen, ei tule onnistumaan, saat tulokseksi että valo liikkuu aina nopeudella 300 000 km/s liikkui lähde miten hyvänsä mikä nyt selvästikään ei voi pitää paikkaansa tyhjiössä, koska valonnopeus on vakio n 300 000 km/s, lähteensuhteen nyt varmasti, eikä havaitsija vaikuta siihen. Eli loittonevasta lähteestä lähteen oma näkyvänvalon alue on ultravioletin suunassa havaitsijalle jolloin spektriviivat siirtyy havaitsijalle kohti punaista ja lähestyvästä lähteestä lähteen oma näkyvänvalonalue on infrapunan suunassa havaitsijalle ja spertriviivat siirtyy kohti sinistä havaitsijalle.

Jos valo kerran etenee tuolla tunnetulla nopeudella, niin sillä se etenee kunnes ei enään etene kun kohtaa jotakin, havaitsija kun ei kerran vaikuta siihen niin silloin se ei vaikuta.

Saatat hyvin ollakin.
Jotenkin vaikuttaa, että pidät aallonpituutta jonkinlaisena olevaisena oliona, mitä se ei oikeasti ole. Valo lähtee sillä aallonpituudella, millä se lähtee lampusta venymättä tai puristumatta. Luonnollisesti väliaineessa aallonpituus on lyhyempi kuin se olisi tyhjiössä, mutta kyllä se aallonpituus on jo lähtiessään sellainen kuin se on. Havaitsijan liiketila lähteen suhteen sitten määrää, millainen aallonpituus havaitsijalle näkyy. Havaitsijalle näkyy sama aallonpituus kuin mikä lampusta lähti, jos ne liikkuvat samalla nopeudella. Jos niiden välimatka kasvaa, aallonpituus on pidempi, ja jos lyhenee, aallonpituus on lyhyempi.

Tuota spektrin siirtymistä olet selittänyt monta kertaa, mutta en ymmärrä, miten se muka liittyy valonnopeuden mittaamiseen. Jos halutaan mitata lähteen suhteen näkyvän valon aluetta, otetaan sellainen mittari, jolla se näkyy, vaikka se olisi punasiirtynyt mikroaalloille. Tai sinisiirtynyt röntgensäteilyyn. Ei se ole ongelma, mittareita löytyy joka lähtöön ja koko sähkömagneettinen spektri voidaan niillä mitata. Kun mitataan mitä tahansa aallonpituutta ja sitä vastaavaa taajuutta, saadaan aina tulokseksi valonnopeus c. Ja tämäkö, että kaikista mittauksista saadaan sama tulos, jotenkin sinun mielestäsi todistaa, että se on väärin? Mitataan asia miljoona kertaa ja saadaan joka kerta sama tulos, niin se osoittaa, että mittaus on väärin? En ymärrä tuolaista logiikkaa. Minusta, jos asia mitataan monta kertaa ja saadaan aina sama tulos, silloin se tulos on oikein. Valonnopeus on vakio c.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Vaikka havaitsija liikkuisi, se on silti aina c jokaisen havaitsijan suhteen. Kun se on aina vakio c, havaitsija ei vaikuta siihen mitenkään. Otit millaisen havaitsijan tahansa, valonnopeus on aina vakio c. Miten mielestäsi havaitsija siihen vaikuttaisi, kun se ei lainkaan muutu?

Olen olen.
Aallonpituus ei muutu minnekkään, vasta kun säteilyn nopeus muuttuu väliaineissa, aallonpituus muuttuu nopeuden muutosta vastaavasti, aina.
Jos säteily ei pääse etenemään sillä nopeudella joka sillä tyhjiössä olisi, eli jos väliaine rajoittaa säteilyn nopeutta, aallonpituus muuttuu.
Kuvitelleen lamppu joka lähettää koherenttia valoa lasikuution sisältä tyhjiöön, me tiedetään aallonpituus jota lampusta saadaan, yksi aallonpituus.
Lasissa valo ei pääse valon vakionopeuteen, aallonpituus lyhenee koska säteilyn nopeus on pienempi, kun valo saavuttaa lasin ja tyhjiön reunan, sen nopeus kasvaa normaaliin, eli n 300 000 km/s, samalla aallonpituus venyy samaksi mikä se olisi ilman lasiväliainetta.
Havaitsijan kohdalla menee juuri noin kuin sanoit, koherentilla valolla, jos sinä mittaat sitä näkyvää valoa ja lähde lähettää muitakin aallonpituuksia, nuo muutokset venymiset ja lyhenemiset johtuu juuri nopeuden muutoksista, tyhjiössä tietenkin tämä, väliaineessa ne tapahtuu välittömästi fotoni syntymässä.

Spetrin siirtymä kertoo suoraan että valonnopeus muuttuu tyhjiössä havaitsijalle. Voidaan toki mitata laajakirjoisella mittarilla, muutokset koskee koko spektriä tietenkin. Sama tulos saadaan nyt ainakin kahdella tavalla, toinen johtaa outouksiin, toinen ei, pidän siitä mikä ei johda outouksiin.
Joko valonnopeus pysyy vakiona kaikille ja venymät tai puristumiset johtuu siitä, tai mittava paikka spektrissä muuttuu eri liiketiloissa olevolle ja valonnopeus pysyy vakiona lähteen suhteen.

Juuri niin havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, mieti sitä. Jos lähde loittonee, lähde säteilee valonnopeudella itsensä suhteen joka suuntaan, havaitsija loittonee lähteestä, hän mittaa saman nopeuden, vaan kun havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Jos havaitsija mittaa sen c:n, lähteensuhteen tuo c ei enään päde, eihän näin voi ajatella, havaitsija selvästi vaikutti valonnopeuteen, se kasvoi. Aallonpituus ja taajuus ei kerro sitä asiaa mitä halutaan mitata, se kertoo että lähteen kokonaisspektristä löytyy sama aallonpituus jostakin toisesta kohdasta ja taajuus vastaa aallonpituutta loistavasti.

Ajattele koherenttia valoa, kun lähde loittonee tasaisella nopeudella, aallonpituus kasvaa havaitsijan mielestä, nyt ei ole korvaavaa aallonpituutta, tuota aallonpituutta mittaava laite ei havaitse koko säteilyä, harvemman aallonpituuden suunnasta löytyy kuitenkin lähete, se on harvempaa siksi että aallonharjoja tulee hitaammin, taajuus laskee, itse lähete ei muuksi muutu, mutta havaitsijan kokemus siitä muuttuu.
Selitys liittyy aikaan jota ei ole, havaitsijan mielestä liikkuvan kello hidastuu, se näyttää hidastuvan, se johtuu siitä että informaatio jonka nuo aallonhuiput tuo havaitsijalle liikkuvat hitaammin. Ts molempien kellot käy samoin koska kiihtyvyyttä ei ole, mutta informaatio hidastuu kellon käynnistä molemmille symmetrisesti.

En ymmärrä. Ensin sanoit, että aallonpituus puristuu ja venyy, ja nyt, että se ei muutu, ellei säteily joudu väliaineeseen. No nyt tämä kuulostaa paremmalta, joten unohdetaan tuo aiempi puristuminen ja venyminen. Se käy minulle.

Spektrin siirtymä ei kerro valonnopeuden muutoksista havaitsijalle. Minusta tuo selitys, joka johtaa outouksiin, on parempi, koska se vastaa havaintoja ja mittauksia, muun muassa taajuus kertaa aallonpituus havaintoja. Minusta olis paljon oudompaa, jos taajuus kertaa aallonpituus ei kertoisi valonnopeutta oikein.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, vaan havaitsee sen aina vakioina c. Valonnopeus lähteen suhteen pysyy myös vakiona c havaitsijasta riippumatta. Ei mitään ongelmaa. Valonnopeus on aina vakio c kaikille. Havaitsija ei muuta sitä mitenkään eli ei vaikuta siihen lainkaan.

Selität siis asian ajalla, jota ei ole? Vähän niin kuin Olli selittää asiat Jumalalla, jota ei ole? Tuo on jo niin epätieteellinen lähtökohta, etten halua edes alkaa purkamaan sitä sen pidemmälle.

Väliaineessa se puristuu ja venyy jos valon lähde liikkuu väliaineen suhteen, tyhjiössä ei ja silloin kun ollaan ilmassa, joka on myös väliaine, se puristuu tasaisesti joka suuntaan koska valonnopeus on hiukan hitaampi ilmassa kuin tyhjiössä.

Spekriviivojen siirtymä juuri todistaa että valonnopeus muuttuu. Aallonpituus ja taajuus kertoo totuuden jos lähde on paikoillaan, mutta funtsaas nyt, mittaat tietyn aallonpituuden lähteestä joka on paikoillaan sinun suhteen, tietyssä ajassa saat tietyn määrän aallonhuippuja, saat taajuuden. Jos lähete liikkuu hitaammin koska lähde loittonee, aallonpituus on kireämpi mutta koska lähete hitaampi, saat saman määrän aallonhuippuja samassa ajassa ja saman taajuuden.

Aika muutos jossakin, cesiumatomin värähtelyä tässä käytetään kellossa joita verrataan koska se on niin teknistä.

Juu, ei puristu eikä veny väliaineessa lähteen liikkuessa.

Spektriviivojen siirtymä ei todista, että valonnopeus muuttuu. Jos se muuttuisi, pitäisi käydä noin niin kuin sanot. Kun mitataan paikallaan olevaa, saadaan tietty aallonpituus ja taajuus ja kun mitataan loittonevasta lähteestä, aallonpituus olisi pitempi, mutta taajuus voisi pysyä samana. Mutta näin ei havaintojen mukaan käy, vaan taajuus muuttuu samassa suhteessa kuin aallonpituuskin. Aina. Ja niiden tulo on valonnopeus c. Aina.

Kyllä. Aika ja muutos ovat yhteydessä keskenään. Muutos on ajan luoma illuusio. Nyt-hetkessä ei ole muutosta. Mikään ei muutu nyt. Muutoksen näkee vasta, kun vertaa nyt-hetkeä johonkin aiempaan nyt-hetkeen. Eli muutos on ajan luoma illuusio.

Luulen että olet väärässä. Miten olisi mahdollista että tuota ei tapahtuisi, jos noin olisi, väliaineella ei olisi mitään merkitystä säteilyn etenemiseen, sama kuin sitä ei olisi ollenkaan.

Kun säteily liikkuu aallonpituus ja taajuus kulkee käsi kädessä, jos toinen muuttuu muuttuu toinenkin. Kun tiheämpi aallonpituus liikkuu hitaammin, saat vähemmin aallonhuippuja kuin jos se liikuisi nopeammin, taajuus muutos seuraa tuota nopeusmuutosta luonnollisesti.

Ei kun päinvastoin, ensin on muutos, siitä seuraa aika. Ei ole nyt-hetkeä, on vain olevaisuus, kaikki on olemassa, se ei ole aika, muutos olevaisessa luo ajan illuusion.
Lisää tuohon "kaikki on olemassa" tuo "nyt" sana, metsään menee koska se viittaa aikaan jota ei ole olemassa olevaisena.
Olevaisuus ei ole kuin sarjakuva jossa on staattisia tapahtumakuvia perä perään, eilistä ei ole, sen paremmin kuin huomista. "Huomenna ilmasta olutta" erään baarin ikkunassa,

[MooM]

Tuo vastaus ei taas liity alkuperäiseen väitteeseesi ollenkaan. Edelleenkin kysyn, millä perusteella väität, että valopallo ei olisi symmetrinen, jos lamppu liikkuu ilmamassan suhteen. Onko sinulla jotain laskuja tai mittauksia tuon väitteen tueksi?

Valon nopeuden väliaineessa saa mainiosti taajuudesta ja aallonpituudesta. Se on taajuus kertaa aallonpituus eli valon kulkema matka jaettuna siihen kuluneella ajalla. Väliaineessa laskuun täytyy ottaa väliaineessa havaittu taajuus ja aallonpituus ja sen ulkopuolella väliaineen ulkopuolella havaittu taajuus ja aallonpituus.

Alkaa heräilemään epäilys mitä mahtavat tarkoittaa valonnopeudella tässä yhteydessä, ei ainakaan valon kulkemaa matkaa suhteessa aikaykskköön.
Valo on saatu pysäytettyä väliaineeseen, siitä pääsee kävelemällä ohi. Otetaan valon nopeus vaikka lasissa, se liikkuu nopeudella 200 000km/s eli 200 000 kilometrin lasimötikän läpi sekunnissa, lasimötikän vierestä menevä valo liikkuu samassa ajassa 300 000 km, liikkui tuo mötikkä miten tahansa nopeus on lasissa aina sama ja liikkui tuon mötikän ympärillä miten tahansa, nopeus on sama lasissa.
Sama pätee ilmamassaan, vaikka nopeus on lähes sama kuin tyjiössä, tuo nopeus ilmamassassa pitää ilmamassan suhteen liikkui lähde miten hyvänsä ilmassassa.
Jos tuo lähde on tuo lamppu ja sytyteään, aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan.

Mielenkiintoista. Jälleen kerran ajatuksesi kulkevat ratoja, joita en pysty ymmärtämään. Olisi kiva tietää, millä logiikalla mielestäsi se tunnettu tosiasia, että valo liikkuu väliaineessa tietyllä nopeudella, oikeuttaisi sellaisen johtopäätöksen, että aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan. Sen ymmärrän, että havaitsijalle aallonpituus näkyy lyhyempänä, jos lähde tulee kohti, ja pidempänä, jos lähde etääntyy. Mutta tuo venyminen ja tiivistyminen ei aukea. Fysiikkakaan ei sellaista tunne.

Tarkoitan valonnopeudella juurikin sitä valon kulkemaa matkaa tyhjiössä suhteessa aikayksikköön. Sitähän tulo aallonpituus kertaa taajuus kuvaa. Aallonpituus on valon kulkema matka ja taajuus on se suhteessa aikayksikköön hertseinä. Niiden tulo on siis valon kulkema matka suhteessa aikayksikköön.

Lienen omituinen otus.
No, siksi tuo ilmiö tapahtuu koska valolla on vain yksi nopeus jolla se voi ilmassa kulkea, jos valon lähde liikkuu ilmamassassa, ei se lähteen nopeus voi vaikuttaa valon ilmamassassa olevaan vakionopeuteen koska silloin tuota rajoitusta ei olisi. Koska valonnopeus ilmassassa säilyy vaikka lähde liikkuu siinä, aallonpituus venyy valonlähteen tulosuuntaan ja samasta syystä se puristuu menosuuntaan. Jännä juttu tapahtuu kun valo läpäisee ilmamassan, sen nopeus kasvaa tyhjönopeuteen, siis jos se tulee tyhjiöön, ilmassa nopeusero on niin pieni tyhjöön verratuna että aika pikku juttu, mutta lasista tyhjiöön nopeus kasvaa kolmanneksen ja samalla aallonpituus venyy koska valonnopeus kasvaa lasista tyhjiöön siirryttäessä.

Ja tuossa se ongelma onkin kun pelataan aallonpituuksilla ja taajuuksilla, kosmoksessa lähteet säteilee hyvin laajalla kirjolla, mittalaite mittaa vain sille sopivaa aallonpituutta tuosta sekamelskasta, sen aallonpituuden löytää aina liikkui lähde miten hyvänsä avaruudessa (lähes miten nopeasti hyvänsä), mutta samalla mitataan aina eri aallonpituutta näkyvänä valona kuin se näkyvän valon alue on lähteellä itsellään.
Eli jos käytät aallonpituutta ja taajuutta valonnopeuden määrittämiseen, ei tule onnistumaan, saat tulokseksi että valo liikkuu aina nopeudella 300 000 km/s liikkui lähde miten hyvänsä mikä nyt selvästikään ei voi pitää paikkaansa tyhjiössä, koska valonnopeus on vakio n 300 000 km/s, lähteensuhteen nyt varmasti, eikä havaitsija vaikuta siihen. Eli loittonevasta lähteestä lähteen oma näkyvänvalon alue on ultravioletin suunassa havaitsijalle jolloin spektriviivat siirtyy havaitsijalle kohti punaista ja lähestyvästä lähteestä lähteen oma näkyvänvalonalue on infrapunan suunassa havaitsijalle ja spertriviivat siirtyy kohti sinistä havaitsijalle.

Jos valo kerran etenee tuolla tunnetulla nopeudella, niin sillä se etenee kunnes ei enään etene kun kohtaa jotakin, havaitsija kun ei kerran vaikuta siihen niin silloin se ei vaikuta.

Saatat hyvin ollakin.
Jotenkin vaikuttaa, että pidät aallonpituutta jonkinlaisena olevaisena oliona, mitä se ei oikeasti ole. Valo lähtee sillä aallonpituudella, millä se lähtee lampusta venymättä tai puristumatta. Luonnollisesti väliaineessa aallonpituus on lyhyempi kuin se olisi tyhjiössä, mutta kyllä se aallonpituus on jo lähtiessään sellainen kuin se on. Havaitsijan liiketila lähteen suhteen sitten määrää, millainen aallonpituus havaitsijalle näkyy. Havaitsijalle näkyy sama aallonpituus kuin mikä lampusta lähti, jos ne liikkuvat samalla nopeudella. Jos niiden välimatka kasvaa, aallonpituus on pidempi, ja jos lyhenee, aallonpituus on lyhyempi.

Tuota spektrin siirtymistä olet selittänyt monta kertaa, mutta en ymmärrä, miten se muka liittyy valonnopeuden mittaamiseen. Jos halutaan mitata lähteen suhteen näkyvän valon aluetta, otetaan sellainen mittari, jolla se näkyy, vaikka se olisi punasiirtynyt mikroaalloille. Tai sinisiirtynyt röntgensäteilyyn. Ei se ole ongelma, mittareita löytyy joka lähtöön ja koko sähkömagneettinen spektri voidaan niillä mitata. Kun mitataan mitä tahansa aallonpituutta ja sitä vastaavaa taajuutta, saadaan aina tulokseksi valonnopeus c. Ja tämäkö, että kaikista mittauksista saadaan sama tulos, jotenkin sinun mielestäsi todistaa, että se on väärin? Mitataan asia miljoona kertaa ja saadaan joka kerta sama tulos, niin se osoittaa, että mittaus on väärin? En ymärrä tuolaista logiikkaa. Minusta, jos asia mitataan monta kertaa ja saadaan aina sama tulos, silloin se tulos on oikein. Valonnopeus on vakio c.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Vaikka havaitsija liikkuisi, se on silti aina c jokaisen havaitsijan suhteen. Kun se on aina vakio c, havaitsija ei vaikuta siihen mitenkään. Otit millaisen havaitsijan tahansa, valonnopeus on aina vakio c. Miten mielestäsi havaitsija siihen vaikuttaisi, kun se ei lainkaan muutu?

Olen olen.
Aallonpituus ei muutu minnekkään, vasta kun säteilyn nopeus muuttuu väliaineissa, aallonpituus muuttuu nopeuden muutosta vastaavasti, aina.
Jos säteily ei pääse etenemään sillä nopeudella joka sillä tyhjiössä olisi, eli jos väliaine rajoittaa säteilyn nopeutta, aallonpituus muuttuu.
Kuvitelleen lamppu joka lähettää koherenttia valoa lasikuution sisältä tyhjiöön, me tiedetään aallonpituus jota lampusta saadaan, yksi aallonpituus.
Lasissa valo ei pääse valon vakionopeuteen, aallonpituus lyhenee koska säteilyn nopeus on pienempi, kun valo saavuttaa lasin ja tyhjiön reunan, sen nopeus kasvaa normaaliin, eli n 300 000 km/s, samalla aallonpituus venyy samaksi mikä se olisi ilman lasiväliainetta.
Havaitsijan kohdalla menee juuri noin kuin sanoit, koherentilla valolla, jos sinä mittaat sitä näkyvää valoa ja lähde lähettää muitakin aallonpituuksia, nuo muutokset venymiset ja lyhenemiset johtuu juuri nopeuden muutoksista, tyhjiössä tietenkin tämä, väliaineessa ne tapahtuu välittömästi fotoni syntymässä.

Spetrin siirtymä kertoo suoraan että valonnopeus muuttuu tyhjiössä havaitsijalle. Voidaan toki mitata laajakirjoisella mittarilla, muutokset koskee koko spektriä tietenkin. Sama tulos saadaan nyt ainakin kahdella tavalla, toinen johtaa outouksiin, toinen ei, pidän siitä mikä ei johda outouksiin.
Joko valonnopeus pysyy vakiona kaikille ja venymät tai puristumiset johtuu siitä, tai mittava paikka spektrissä muuttuu eri liiketiloissa olevolle ja valonnopeus pysyy vakiona lähteen suhteen.

Juuri niin havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, mieti sitä. Jos lähde loittonee, lähde säteilee valonnopeudella itsensä suhteen joka suuntaan, havaitsija loittonee lähteestä, hän mittaa saman nopeuden, vaan kun havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Jos havaitsija mittaa sen c:n, lähteensuhteen tuo c ei enään päde, eihän näin voi ajatella, havaitsija selvästi vaikutti valonnopeuteen, se kasvoi. Aallonpituus ja taajuus ei kerro sitä asiaa mitä halutaan mitata, se kertoo että lähteen kokonaisspektristä löytyy sama aallonpituus jostakin toisesta kohdasta ja taajuus vastaa aallonpituutta loistavasti.

Ajattele koherenttia valoa, kun lähde loittonee tasaisella nopeudella, aallonpituus kasvaa havaitsijan mielestä, nyt ei ole korvaavaa aallonpituutta, tuota aallonpituutta mittaava laite ei havaitse koko säteilyä, harvemman aallonpituuden suunnasta löytyy kuitenkin lähete, se on harvempaa siksi että aallonharjoja tulee hitaammin, taajuus laskee, itse lähete ei muuksi muutu, mutta havaitsijan kokemus siitä muuttuu.
Selitys liittyy aikaan jota ei ole, havaitsijan mielestä liikkuvan kello hidastuu, se näyttää hidastuvan, se johtuu siitä että informaatio jonka nuo aallonhuiput tuo havaitsijalle liikkuvat hitaammin. Ts molempien kellot käy samoin koska kiihtyvyyttä ei ole, mutta informaatio hidastuu kellon käynnistä molemmille symmetrisesti.

En ymmärrä. Ensin sanoit, että aallonpituus puristuu ja venyy, ja nyt, että se ei muutu, ellei säteily joudu väliaineeseen. No nyt tämä kuulostaa paremmalta, joten unohdetaan tuo aiempi puristuminen ja venyminen. Se käy minulle.

Spektrin siirtymä ei kerro valonnopeuden muutoksista havaitsijalle. Minusta tuo selitys, joka johtaa outouksiin, on parempi, koska se vastaa havaintoja ja mittauksia, muun muassa taajuus kertaa aallonpituus havaintoja. Minusta olis paljon oudompaa, jos taajuus kertaa aallonpituus ei kertoisi valonnopeutta oikein.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, vaan havaitsee sen aina vakioina c. Valonnopeus lähteen suhteen pysyy myös vakiona c havaitsijasta riippumatta. Ei mitään ongelmaa. Valonnopeus on aina vakio c kaikille. Havaitsija ei muuta sitä mitenkään eli ei vaikuta siihen lainkaan.

Selität siis asian ajalla, jota ei ole? Vähän niin kuin Olli selittää asiat Jumalalla, jota ei ole? Tuo on jo niin epätieteellinen lähtökohta, etten halua edes alkaa purkamaan sitä sen pidemmälle.

Väliaineessa se puristuu ja venyy jos valon lähde liikkuu väliaineen suhteen, tyhjiössä ei ja silloin kun ollaan ilmassa, joka on myös väliaine, se puristuu tasaisesti joka suuntaan koska valonnopeus on hiukan hitaampi ilmassa kuin tyhjiössä.

Spekriviivojen siirtymä juuri todistaa että valonnopeus muuttuu. Aallonpituus ja taajuus kertoo totuuden jos lähde on paikoillaan, mutta funtsaas nyt, mittaat tietyn aallonpituuden lähteestä joka on paikoillaan sinun suhteen, tietyssä ajassa saat tietyn määrän aallonhuippuja, saat taajuuden. Jos lähete liikkuu hitaammin koska lähde loittonee, aallonpituus on kireämpi mutta koska lähete hitaampi, saat saman määrän aallonhuippuja samassa ajassa ja saman taajuuden.

Aika muutos jossakin, cesiumatomin värähtelyä tässä käytetään kellossa joita verrataan koska se on niin teknistä.

Juu, ei puristu eikä veny väliaineessa lähteen liikkuessa.

Spektriviivojen siirtymä ei todista, että valonnopeus muuttuu. Jos se muuttuisi, pitäisi käydä noin niin kuin sanot. Kun mitataan paikallaan olevaa, saadaan tietty aallonpituus ja taajuus ja kun mitataan loittonevasta lähteestä, aallonpituus olisi pitempi, mutta taajuus voisi pysyä samana. Mutta näin ei havaintojen mukaan käy, vaan taajuus muuttuu samassa suhteessa kuin aallonpituuskin. Aina. Ja niiden tulo on valonnopeus c. Aina.

Kyllä. Aika ja muutos ovat yhteydessä keskenään. Muutos on ajan luoma illuusio. Nyt-hetkessä ei ole muutosta. Mikään ei muutu nyt. Muutoksen näkee vasta, kun vertaa nyt-hetkeä johonkin aiempaan nyt-hetkeen. Eli muutos on ajan luoma illuusio.

Luulen että olet väärässä. Miten olisi mahdollista että tuota ei tapahtuisi, jos noin olisi, väliaineella ei olisi mitään merkitystä säteilyn etenemiseen, sama kuin sitä ei olisi ollenkaan.

Kun säteily liikkuu aallonpituus ja taajuus kulkee käsi kädessä, jos toinen muuttuu muuttuu toinenkin. Kun tiheämpi aallonpituus liikkuu hitaammin, saat vähemmin aallonhuippuja kuin jos se liikuisi nopeammin, taajuus muutos seuraa tuota nopeusmuutosta luonnollisesti.

Ei kun päinvastoin, ensin on muutos, siitä seuraa aika. Ei ole nyt-hetkeä, on vain olevaisuus, kaikki on olemassa, se ei ole aika, muutos olevaisessa luo ajan illuusion.
Lisää tuohon "kaikki on olemassa" tuo "nyt" sana, metsään menee koska se viittaa aikaan jota ei ole olemassa olevaisena.
Olevaisuus ei ole kuin sarjakuva jossa on staattisia tapahtumakuvia perä perään, eilistä ei ole, sen paremmin kuin huomista. "Huomenna ilmasta olutta" erään baarin ikkunassa,

Olet väärässä. Taajuus, aallonpituus ja nopeus ovat sidoksissa, mutta taajuus säilyy väliaineesta toiseen liikuttaessa. Nopeus ja aallonpituus muuttuvat. SItä kuvataan usein arkielämän käsitteillä, että optisesti tiheämpään väliaineeseen tulevan säteilyn nopeus hidastuu ja aaltorintamat pakkautuvat tiukempaan, eli aallonpituus lyhenee. Ja vastaavasti harvempaan aineeseen siirryttäessä aallonpituus lähtee rajapinnalla venymään, kun nopeus laittaa isompaa silmään.

Tässä lisäksi taittuminen, mutta myös se hidastuminen ja sen vaikutus aallonpituuteen näkyy. Mutta sivusta katsoen sotilaita etenee edelleen samaan tahtiin ukkoa/sekunti, eli taajuus pysyy.



ja
https://www.mathsisfun.com/physics/refraction.html

[Goswell]

Alkaa heräilemään epäilys mitä mahtavat tarkoittaa valonnopeudella tässä yhteydessä, ei ainakaan valon kulkemaa matkaa suhteessa aikaykskköön.
Valo on saatu pysäytettyä väliaineeseen, siitä pääsee kävelemällä ohi. Otetaan valon nopeus vaikka lasissa, se liikkuu nopeudella 200 000km/s eli 200 000 kilometrin lasimötikän läpi sekunnissa, lasimötikän vierestä menevä valo liikkuu samassa ajassa 300 000 km, liikkui tuo mötikkä miten tahansa nopeus on lasissa aina sama ja liikkui tuon mötikän ympärillä miten tahansa, nopeus on sama lasissa.
Sama pätee ilmamassaan, vaikka nopeus on lähes sama kuin tyjiössä, tuo nopeus ilmamassassa pitää ilmamassan suhteen liikkui lähde miten hyvänsä ilmassassa.
Jos tuo lähde on tuo lamppu ja sytyteään, aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan.

Mielenkiintoista. Jälleen kerran ajatuksesi kulkevat ratoja, joita en pysty ymmärtämään. Olisi kiva tietää, millä logiikalla mielestäsi se tunnettu tosiasia, että valo liikkuu väliaineessa tietyllä nopeudella, oikeuttaisi sellaisen johtopäätöksen, että aallonpituus tiivistyy menosuuntaan ja venyy tulosuuntaan. Sen ymmärrän, että havaitsijalle aallonpituus näkyy lyhyempänä, jos lähde tulee kohti, ja pidempänä, jos lähde etääntyy. Mutta tuo venyminen ja tiivistyminen ei aukea. Fysiikkakaan ei sellaista tunne.

Tarkoitan valonnopeudella juurikin sitä valon kulkemaa matkaa tyhjiössä suhteessa aikayksikköön. Sitähän tulo aallonpituus kertaa taajuus kuvaa. Aallonpituus on valon kulkema matka ja taajuus on se suhteessa aikayksikköön hertseinä. Niiden tulo on siis valon kulkema matka suhteessa aikayksikköön.

Lienen omituinen otus.
No, siksi tuo ilmiö tapahtuu koska valolla on vain yksi nopeus jolla se voi ilmassa kulkea, jos valon lähde liikkuu ilmamassassa, ei se lähteen nopeus voi vaikuttaa valon ilmamassassa olevaan vakionopeuteen koska silloin tuota rajoitusta ei olisi. Koska valonnopeus ilmassassa säilyy vaikka lähde liikkuu siinä, aallonpituus venyy valonlähteen tulosuuntaan ja samasta syystä se puristuu menosuuntaan. Jännä juttu tapahtuu kun valo läpäisee ilmamassan, sen nopeus kasvaa tyhjönopeuteen, siis jos se tulee tyhjiöön, ilmassa nopeusero on niin pieni tyhjöön verratuna että aika pikku juttu, mutta lasista tyhjiöön nopeus kasvaa kolmanneksen ja samalla aallonpituus venyy koska valonnopeus kasvaa lasista tyhjiöön siirryttäessä.

Ja tuossa se ongelma onkin kun pelataan aallonpituuksilla ja taajuuksilla, kosmoksessa lähteet säteilee hyvin laajalla kirjolla, mittalaite mittaa vain sille sopivaa aallonpituutta tuosta sekamelskasta, sen aallonpituuden löytää aina liikkui lähde miten hyvänsä avaruudessa (lähes miten nopeasti hyvänsä), mutta samalla mitataan aina eri aallonpituutta näkyvänä valona kuin se näkyvän valon alue on lähteellä itsellään.
Eli jos käytät aallonpituutta ja taajuutta valonnopeuden määrittämiseen, ei tule onnistumaan, saat tulokseksi että valo liikkuu aina nopeudella 300 000 km/s liikkui lähde miten hyvänsä mikä nyt selvästikään ei voi pitää paikkaansa tyhjiössä, koska valonnopeus on vakio n 300 000 km/s, lähteensuhteen nyt varmasti, eikä havaitsija vaikuta siihen. Eli loittonevasta lähteestä lähteen oma näkyvänvalon alue on ultravioletin suunassa havaitsijalle jolloin spektriviivat siirtyy havaitsijalle kohti punaista ja lähestyvästä lähteestä lähteen oma näkyvänvalonalue on infrapunan suunassa havaitsijalle ja spertriviivat siirtyy kohti sinistä havaitsijalle.

Jos valo kerran etenee tuolla tunnetulla nopeudella, niin sillä se etenee kunnes ei enään etene kun kohtaa jotakin, havaitsija kun ei kerran vaikuta siihen niin silloin se ei vaikuta.

Saatat hyvin ollakin.
Jotenkin vaikuttaa, että pidät aallonpituutta jonkinlaisena olevaisena oliona, mitä se ei oikeasti ole. Valo lähtee sillä aallonpituudella, millä se lähtee lampusta venymättä tai puristumatta. Luonnollisesti väliaineessa aallonpituus on lyhyempi kuin se olisi tyhjiössä, mutta kyllä se aallonpituus on jo lähtiessään sellainen kuin se on. Havaitsijan liiketila lähteen suhteen sitten määrää, millainen aallonpituus havaitsijalle näkyy. Havaitsijalle näkyy sama aallonpituus kuin mikä lampusta lähti, jos ne liikkuvat samalla nopeudella. Jos niiden välimatka kasvaa, aallonpituus on pidempi, ja jos lyhenee, aallonpituus on lyhyempi.

Tuota spektrin siirtymistä olet selittänyt monta kertaa, mutta en ymmärrä, miten se muka liittyy valonnopeuden mittaamiseen. Jos halutaan mitata lähteen suhteen näkyvän valon aluetta, otetaan sellainen mittari, jolla se näkyy, vaikka se olisi punasiirtynyt mikroaalloille. Tai sinisiirtynyt röntgensäteilyyn. Ei se ole ongelma, mittareita löytyy joka lähtöön ja koko sähkömagneettinen spektri voidaan niillä mitata. Kun mitataan mitä tahansa aallonpituutta ja sitä vastaavaa taajuutta, saadaan aina tulokseksi valonnopeus c. Ja tämäkö, että kaikista mittauksista saadaan sama tulos, jotenkin sinun mielestäsi todistaa, että se on väärin? Mitataan asia miljoona kertaa ja saadaan joka kerta sama tulos, niin se osoittaa, että mittaus on väärin? En ymärrä tuolaista logiikkaa. Minusta, jos asia mitataan monta kertaa ja saadaan aina sama tulos, silloin se tulos on oikein. Valonnopeus on vakio c.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Vaikka havaitsija liikkuisi, se on silti aina c jokaisen havaitsijan suhteen. Kun se on aina vakio c, havaitsija ei vaikuta siihen mitenkään. Otit millaisen havaitsijan tahansa, valonnopeus on aina vakio c. Miten mielestäsi havaitsija siihen vaikuttaisi, kun se ei lainkaan muutu?

Olen olen.
Aallonpituus ei muutu minnekkään, vasta kun säteilyn nopeus muuttuu väliaineissa, aallonpituus muuttuu nopeuden muutosta vastaavasti, aina.
Jos säteily ei pääse etenemään sillä nopeudella joka sillä tyhjiössä olisi, eli jos väliaine rajoittaa säteilyn nopeutta, aallonpituus muuttuu.
Kuvitelleen lamppu joka lähettää koherenttia valoa lasikuution sisältä tyhjiöön, me tiedetään aallonpituus jota lampusta saadaan, yksi aallonpituus.
Lasissa valo ei pääse valon vakionopeuteen, aallonpituus lyhenee koska säteilyn nopeus on pienempi, kun valo saavuttaa lasin ja tyhjiön reunan, sen nopeus kasvaa normaaliin, eli n 300 000 km/s, samalla aallonpituus venyy samaksi mikä se olisi ilman lasiväliainetta.
Havaitsijan kohdalla menee juuri noin kuin sanoit, koherentilla valolla, jos sinä mittaat sitä näkyvää valoa ja lähde lähettää muitakin aallonpituuksia, nuo muutokset venymiset ja lyhenemiset johtuu juuri nopeuden muutoksista, tyhjiössä tietenkin tämä, väliaineessa ne tapahtuu välittömästi fotoni syntymässä.

Spetrin siirtymä kertoo suoraan että valonnopeus muuttuu tyhjiössä havaitsijalle. Voidaan toki mitata laajakirjoisella mittarilla, muutokset koskee koko spektriä tietenkin. Sama tulos saadaan nyt ainakin kahdella tavalla, toinen johtaa outouksiin, toinen ei, pidän siitä mikä ei johda outouksiin.
Joko valonnopeus pysyy vakiona kaikille ja venymät tai puristumiset johtuu siitä, tai mittava paikka spektrissä muuttuu eri liiketiloissa olevolle ja valonnopeus pysyy vakiona lähteen suhteen.

Juuri niin havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, mieti sitä. Jos lähde loittonee, lähde säteilee valonnopeudella itsensä suhteen joka suuntaan, havaitsija loittonee lähteestä, hän mittaa saman nopeuden, vaan kun havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen. Jos havaitsija mittaa sen c:n, lähteensuhteen tuo c ei enään päde, eihän näin voi ajatella, havaitsija selvästi vaikutti valonnopeuteen, se kasvoi. Aallonpituus ja taajuus ei kerro sitä asiaa mitä halutaan mitata, se kertoo että lähteen kokonaisspektristä löytyy sama aallonpituus jostakin toisesta kohdasta ja taajuus vastaa aallonpituutta loistavasti.

Ajattele koherenttia valoa, kun lähde loittonee tasaisella nopeudella, aallonpituus kasvaa havaitsijan mielestä, nyt ei ole korvaavaa aallonpituutta, tuota aallonpituutta mittaava laite ei havaitse koko säteilyä, harvemman aallonpituuden suunnasta löytyy kuitenkin lähete, se on harvempaa siksi että aallonharjoja tulee hitaammin, taajuus laskee, itse lähete ei muuksi muutu, mutta havaitsijan kokemus siitä muuttuu.
Selitys liittyy aikaan jota ei ole, havaitsijan mielestä liikkuvan kello hidastuu, se näyttää hidastuvan, se johtuu siitä että informaatio jonka nuo aallonhuiput tuo havaitsijalle liikkuvat hitaammin. Ts molempien kellot käy samoin koska kiihtyvyyttä ei ole, mutta informaatio hidastuu kellon käynnistä molemmille symmetrisesti.

En ymmärrä. Ensin sanoit, että aallonpituus puristuu ja venyy, ja nyt, että se ei muutu, ellei säteily joudu väliaineeseen. No nyt tämä kuulostaa paremmalta, joten unohdetaan tuo aiempi puristuminen ja venyminen. Se käy minulle.

Spektrin siirtymä ei kerro valonnopeuden muutoksista havaitsijalle. Minusta tuo selitys, joka johtaa outouksiin, on parempi, koska se vastaa havaintoja ja mittauksia, muun muassa taajuus kertaa aallonpituus havaintoja. Minusta olis paljon oudompaa, jos taajuus kertaa aallonpituus ei kertoisi valonnopeutta oikein.

Havaitsija ei vaikuta valonnopeuteen, vaan havaitsee sen aina vakioina c. Valonnopeus lähteen suhteen pysyy myös vakiona c havaitsijasta riippumatta. Ei mitään ongelmaa. Valonnopeus on aina vakio c kaikille. Havaitsija ei muuta sitä mitenkään eli ei vaikuta siihen lainkaan.

Selität siis asian ajalla, jota ei ole? Vähän niin kuin Olli selittää asiat Jumalalla, jota ei ole? Tuo on jo niin epätieteellinen lähtökohta, etten halua edes alkaa purkamaan sitä sen pidemmälle.

Väliaineessa se puristuu ja venyy jos valon lähde liikkuu väliaineen suhteen, tyhjiössä ei ja silloin kun ollaan ilmassa, joka on myös väliaine, se puristuu tasaisesti joka suuntaan koska valonnopeus on hiukan hitaampi ilmassa kuin tyhjiössä.

Spekriviivojen siirtymä juuri todistaa että valonnopeus muuttuu. Aallonpituus ja taajuus kertoo totuuden jos lähde on paikoillaan, mutta funtsaas nyt, mittaat tietyn aallonpituuden lähteestä joka on paikoillaan sinun suhteen, tietyssä ajassa saat tietyn määrän aallonhuippuja, saat taajuuden. Jos lähete liikkuu hitaammin koska lähde loittonee, aallonpituus on kireämpi mutta koska lähete hitaampi, saat saman määrän aallonhuippuja samassa ajassa ja saman taajuuden.

Aika muutos jossakin, cesiumatomin värähtelyä tässä käytetään kellossa joita verrataan koska se on niin teknistä.

Juu, ei puristu eikä veny väliaineessa lähteen liikkuessa.

Spektriviivojen siirtymä ei todista, että valonnopeus muuttuu. Jos se muuttuisi, pitäisi käydä noin niin kuin sanot. Kun mitataan paikallaan olevaa, saadaan tietty aallonpituus ja taajuus ja kun mitataan loittonevasta lähteestä, aallonpituus olisi pitempi, mutta taajuus voisi pysyä samana. Mutta näin ei havaintojen mukaan käy, vaan taajuus muuttuu samassa suhteessa kuin aallonpituuskin. Aina. Ja niiden tulo on valonnopeus c. Aina.

Kyllä. Aika ja muutos ovat yhteydessä keskenään. Muutos on ajan luoma illuusio. Nyt-hetkessä ei ole muutosta. Mikään ei muutu nyt. Muutoksen näkee vasta, kun vertaa nyt-hetkeä johonkin aiempaan nyt-hetkeen. Eli muutos on ajan luoma illuusio.

Luulen että olet väärässä. Miten olisi mahdollista että tuota ei tapahtuisi, jos noin olisi, väliaineella ei olisi mitään merkitystä säteilyn etenemiseen, sama kuin sitä ei olisi ollenkaan.

Kun säteily liikkuu aallonpituus ja taajuus kulkee käsi kädessä, jos toinen muuttuu muuttuu toinenkin. Kun tiheämpi aallonpituus liikkuu hitaammin, saat vähemmin aallonhuippuja kuin jos se liikuisi nopeammin, taajuus muutos seuraa tuota nopeusmuutosta luonnollisesti.

Ei kun päinvastoin, ensin on muutos, siitä seuraa aika. Ei ole nyt-hetkeä, on vain olevaisuus, kaikki on olemassa, se ei ole aika, muutos olevaisessa luo ajan illuusion.
Lisää tuohon "kaikki on olemassa" tuo "nyt" sana, metsään menee koska se viittaa aikaan jota ei ole olemassa olevaisena.
Olevaisuus ei ole kuin sarjakuva jossa on staattisia tapahtumakuvia perä perään, eilistä ei ole, sen paremmin kuin huomista. "Huomenna ilmasta olutta" erään baarin ikkunassa,

Olet väärässä. Taajuus, aallonpituus ja nopeus ovat sidoksissa, mutta taajuus säilyy väliaineesta toiseen liikuttaessa. Nopeus ja aallonpituus muuttuvat. SItä kuvataan usein arkielämän käsitteillä, että optisesti tiheämpään väliaineeseen tulevan säteilyn nopeus hidastuu ja aaltorintamat pakkautuvat tiukempaan, eli aallonpituus lyhenee. Ja vastaavasti harvempaan aineeseen siirryttäessä aallonpituus lähtee rajapinnalla venymään, kun nopeus laittaa isompaa silmään.

Tässä lisäksi taittuminen, mutta myös se hidastuminen ja sen vaikutus aallonpituuteen näkyy. Mutta sivusta katsoen sotilaita etenee edelleen samaan tahtiin ukkoa/sekunti, eli taajuus pysyy.



ja
https://www.mathsisfun.com/physics/refraction.html

Tuo on totta, kun valo siirtyy väliaineeseen ja hidastuu taajuus säilyy koska aallonpituus pakkautuu. Kontran kanssa tästä tuli selvyys joku aika sitten, pääsi taas kerran unohtumaan.
Sama toimii toisinkin päin, kun väliaineen läpäisyn jälkeen nopeus kasvaa, aallonpituus kasvaa, taajuus säilyy tässäkin.
Tuo ei nyt muuta tuota spektrijuttua minnekkään, siinä ei ole välianetta, vain kokonaissäteilyn (kaikki aallonpituudet), nopeus muuttuu havaitsijan suhteen ja siinä säteilyssä aallonpituus ja taajuus kulkee käsikädessä, molemmat muuttuu koska mitään muutosta ei säteilyssä itsessään ole eikä sen nopeudessa lähteen suhteen, vain kohtaamisnopeus muuttuu havaitsijalle ja se aiheuttaa sen näennäisen aikamuutoksen havaitsijalle josta Albertti rykäisi sen kaksosparadoksin.

[Eusa]

Entäpä jos väliaineessa nimenomaan valon osallistuminen tiheämmän aine-energian ympäristöön energisoi aaltopaketin ja koska liikemäärä ei voi lisääntyä, kasvavan taajuuden tarve kompensoituu vauhdin putoamisella ja aallonpituus lyhenee? Tämä olisi analogista sen idean kanssa, että valo jatkaa valovauhdilla c mutta mutkitellen säilyttäen liikemäärän mitan ja suunnan...