Uusi hallitus

[Ed.]

Tavio on piilohintti ja pelkää omaa seksuaalisuuttansa.

[Toope]

Tavio on piilohintti ja pelkää omaa seksuaalisuuttansa.

Olet ilmeisen vihervasuri, koska kommenttisi ovat aggressiivisia ja henkilökohtaisia, eivätkä puutu poliittisiin ajatuksiin. Ei Tavio ole se kysymys, vaan se asia, jota hän esitti!
Ei joka helevetin asiaan tule sekoittaa tuota quorr-lghb- ajatusta, koska olemme kaikki jo kurkkuamme täynnä tuota. Yritetään hoitaa asioita ilman, että nuo woke-queer-porukka olisi sekaantumatta asioihin.

[Naturalisti]

Matti Vanhanen avautuu “velkaralli”-puheista – katsoo nykyhallituksen ajavan nuorisoa vasemmalle

https://demokraatti.fi/matti-vanhanen-a ... vasemmalle

Vanhasen uuden kirjan nimi on Kriisien keskellä – Näkymä valtiojohtamisen todellisuuteen (Otava). Vanhanen listaa koronan ja Ukrainan sodan sävyttämän ajan viiden suuren kriisiajan joukkoon yhdessä sisällissodan, 1920-30-luvun laman, toisen maailmansodan ja 1990-luvun laman kanssa.

– Viidettä kriisien sarjaan kuuluvaa jaksoa eletään yhä, hän muistuttaa.

Kiinnostavaa tietoa tulee esimerkiksi koronajohtamiseen liittyneestä silloisen tasavallan presidentin Sauli Niinistön ja hallituksen välisestä köydenvedosta.

Kansanedustaja Jussi Halla-ahon (ps.) erilaiset suorasukaiset Venäjän toimiin Ukrainassa liittyneet pohdiskelut ovat päiväkirjamerkintöjen perusteella ottaneet Vanhasta päähän.

Maaliskuussa käytiin keskustelua myös mahdollisuudesta perustaa niin kutsuttu koronanyrkki. Taustalla hääri muun muassa presidentti Niinistö.

– Valitettavasti uskon, että hän ei malta pitäytyä sivussa, ja näillä kontakteilla hän heikentää hallituksen toimintakykyä, vaikka pyrkimys olisi kuinka auttaa. Sanoin omana kantanani, että kriisin johtoryhmä kuuluu vakiotoiminnan mukaan valtioneuvoston kanslian (VNK) valtiosihteerin johdettavaksi, eikä tätä perusjärjestelmää pitäisi rikkoa, kun sitä nyt kerrankin kunnolla tarvitaan, Vanhanen on kirjoittanut.

VANHANEN kirjoitti jopa, että “suppean ‘nyrkin’ ajajat käytännössä ajavat ‘kaappausta’ normaaliin parlamentaariseen järjestelmään verrattuna”.

VANHANEN sanoo, että vallassa oleva Orpon hallitus on tehnyt monta virhettä.

Hänen mukaansa hallitus suojele suurituloisia yrityksiä ja yritysten omistajia ja pääomatulon saajia – kuten Vanhanen tosin muistuttaa myös itsensä politiikassa tehneen.

– Nyt olisi ollut paikka tehdä juustohöyläkiristys myös näihin veroihin. Vanha oppi siitä, että hallituksen pitää leikkauksia tehdessään leikata myös ”omiltaan”, on perusteltu. Tätä ei nyt noudatettu ja ennustukseni valitettavasti on, että seuraavassa sellaisessa hallituksessa, jossa myös vasemmistopuolueita on mukana, halutaan tehdä rajumpi uudistus. Se taas vaarantaisi nykyisen järjestelmän, jossa on tietoisesti haluttu kannustaa yrityksiä vahvistamaan vakavaraisuutta, jotta ne kestäisivät kriiseissä. Thomas Pikettyn ajama ajattelutapa saa vasemmalla yhä ideologisemman työn ja pääoman ristiriitaa korostavan luonteen, ja ennustan, että niiden ehtona hallitustyöhön osallistumiselle on pääomaan puuttuminen.

Vanhanen katsoo nykyhallituksen ajavan valinnoillaan nuorisoa pitkästä aikaa vasemmalle

Thomas Pikettyn ajattelun ydin keskittyy tulo- ja varallisuuserojen kasvuun sekä niiden vaikutuksiin yhteiskunnassa. Hänen tunnetuin teoksensa, *Capital in the Twenty-First Century*, esittää, että varallisuuserot ovat kasvaneet historiallisesti ja voivat kasvaa edelleen, ellei niihin puututa. Pikettyn keskeisiä ideoita ovat seuraavat:

1. **Pääoman kasautuminen**: Piketty väittää, että varallisuus keskittyy harvoille, koska varallisuus (pääoma) tuottaa usein suuremman tuoton kuin talouden yleinen kasvu. Tämä johtaa siihen, että rikkaat rikastuvat nopeammin kuin muut, mikä lisää eriarvoisuutta.

2. **"r > g" -periaate**: Tämä tarkoittaa, että varallisuuden tuotto (r) on historiallisesti ollut suurempi kuin talouskasvu (g). Tämä mekanismi on keskeinen varallisuuden kasautumisessa ja eriarvoisuuden kasvussa.

3. **Historiallinen analyysi**: Piketty käyttää laajaa historiallista dataa osoittaakseen, kuinka tulo- ja varallisuuserot ovat muuttuneet ajan myötä. Hän huomauttaa, että 1900-luvun alkupuolen suuret sodat ja sosiaaliset uudistukset tasoittivat eroja, mutta viime vuosikymmeninä eriarvoisuus on taas kasvanut.

4. **Progressiivinen verotus**: Piketty ehdottaa, että eriarvoisuuden hillitsemiseksi tarvitaan vahvempia julkisia toimia, kuten progressiivista verotusta, erityisesti varallisuusveroilla. Tämä auttaisi jakamaan varallisuutta tasaisemmin ja rahoittamaan hyvinvointivaltion palveluita.

5. **Globalisaation vaikutukset**: Piketty käsittelee myös globalisaation roolia eriarvoisuudessa ja pohtii, kuinka talouden avoimuus ja globaalit markkinat ovat hyödyttäneet eniten varakkaimpia.

Pikettyn ajattelu haastaa perinteiset taloustieteelliset teoriat siitä, että vapaat markkinat tasoittavat tuloeroja ja parantavat kaikkien elintasoa. Hän korostaa poliittisen päätöksenteon ja verotuksen merkitystä eriarvoisuuden hallinnassa.

[Naturalisti]

Allekirjoittaako Suomen hallitus ja myös persut tämän?

Stubbin ensimmäinen YK-puhe: mikä meitä yhdistää?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010714973.html

Ensimmäiseksi keskityn siihen, mikä meitä yhdistää, enkä siihen, mikä meitä erottaa. Kun kylmä sota päättyi, monet meistä, minä mukaan luettuna, uskoivat "historian loppuun". Siihen, että suurin osa maailman noin 200 kansallisvaltiosta palaisi kohti rauhaa, vaurautta ja harmonista rinnakkaiseloa.

Uskottiin vahvasti, että vapaus, demokratia ja globalisaatio voittaisivat. Teknologia, vapaakauppa ja avoin tiedonvälitys johtaisivat automaattisesti maailmanlaajuiseen kehitykseen ja vakauteen.

Mutta niin ei käynyt. Unohdimme, että ihmiskunnan pimeät puolet – myös valta – on pidettävä kurissa kansainvälisten instituutioiden, kuten YK:n avulla. Oletimme liikaa ja teimme liian vähän.

Asiat, joiden oli määrä yhdistää meidät, kuten kauppa, keskinäinen riippuvuus ja tieto, repivät meitä nyt erilleen. Meidän on käännettävä kurssia ja keskityttävä siihen, miten voimme löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisiin maailmanlaajuisiin ongelmiin.

Maailman suurimmat haasteet – ilmastonmuutos, teknologia, kestävä kehitys ja konfliktit – ovat juuri niitä, joihin meidän on vastattava yhdessä. Tarvitsemme YK:ta enemmän kuin koskaan. Meidän on palattava tielle, jolla yhteiset haasteemme edistävät yhteistyötä konfliktien sijasta. Meidän on etsittävä ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia, eikä nollasummapelejä, jotka hyödyttävät vain harvoja.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi sekä luontokadon pysäyttämiseksi tarvitsemme yhteistyötä. Tulevaisuutemme riippuu siitä, miten käytännössä vastaamme näihin haasteisiin. Emme voi reagoida pienten kehittyvien saarivaltioiden todellisiin huolenaiheisiin vain suunnittelulla. Tarvitsemme tuloksia. Jos emme ratkaise ilmastohaastetta, sen jälkeiset kriisit ovat mahdottomia ratkaista.

Sama pätee teknologiaan. Noin 30 vuotta sitten luulimme, että digitalisaatio, tekoäly, robotisaatio ja biotekniikka toisivat meille automaattisesti paremman maailman. Luulimme, että teknologia olisi vain hyvää edistävä voima. Unohdimme, että kaikki läpimurtoteknologiat toimivat molempiin suuntiin – hyvässä ja pahassa.

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat karkaamassa tavoittamattomiin. Maailmanlaajuinen köyhyys on kasvussa. Kun elämän perustarpeet – kuten ruoka ja turvallisuus – eivät täyty, on mahdotonta keskittyä tulevaisuuden suunnitteluun. Olemme edistyneet monissa asioissa, mutta meidän on varmistettava, että perusoikeudet – joista olemme kaikki yhdessä sopineet– koskevat kaikkia, kaikilla tasoilla: alueita, kansakuntia, kansoja ja yksilöitä. Meidän on varmistettava, että naisten ja tyttöjen oikeuksia kunnioitetaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on suojeltava.

Riippumatta siitä, mistä olemme kotoisin, puheemme ja tekomme ovat usein epäjohdonmukaisia – sanomme yhtä ja teemme toista. Juuri nyt olemme tilanteessa, jossa meidän on toimittava sanojemme mukaisesti ja työskenneltävä yhdessä. Keskittykäämme siis siihen, mikä meitä yhdistää, ei siihen, mikä meitä erottaa.

[jared33]

Allekirjoittaako Suomen hallitus ja myös persut tämän?

Stubbin ensimmäinen YK-puhe: mikä meitä yhdistää?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010714973.html

Ensimmäiseksi keskityn siihen, mikä meitä yhdistää, enkä siihen, mikä meitä erottaa. Kun kylmä sota päättyi, monet meistä, minä mukaan luettuna, uskoivat "historian loppuun". Siihen, että suurin osa maailman noin 200 kansallisvaltiosta palaisi kohti rauhaa, vaurautta ja harmonista rinnakkaiseloa.

Uskottiin vahvasti, että vapaus, demokratia ja globalisaatio voittaisivat. Teknologia, vapaakauppa ja avoin tiedonvälitys johtaisivat automaattisesti maailmanlaajuiseen kehitykseen ja vakauteen.

Mutta niin ei käynyt. Unohdimme, että ihmiskunnan pimeät puolet – myös valta – on pidettävä kurissa kansainvälisten instituutioiden, kuten YK:n avulla. Oletimme liikaa ja teimme liian vähän.

Asiat, joiden oli määrä yhdistää meidät, kuten kauppa, keskinäinen riippuvuus ja tieto, repivät meitä nyt erilleen. Meidän on käännettävä kurssia ja keskityttävä siihen, miten voimme löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisiin maailmanlaajuisiin ongelmiin.

Maailman suurimmat haasteet – ilmastonmuutos, teknologia, kestävä kehitys ja konfliktit – ovat juuri niitä, joihin meidän on vastattava yhdessä. Tarvitsemme YK:ta enemmän kuin koskaan. Meidän on palattava tielle, jolla yhteiset haasteemme edistävät yhteistyötä konfliktien sijasta. Meidän on etsittävä ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia, eikä nollasummapelejä, jotka hyödyttävät vain harvoja.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi sekä luontokadon pysäyttämiseksi tarvitsemme yhteistyötä. Tulevaisuutemme riippuu siitä, miten käytännössä vastaamme näihin haasteisiin. Emme voi reagoida pienten kehittyvien saarivaltioiden todellisiin huolenaiheisiin vain suunnittelulla. Tarvitsemme tuloksia. Jos emme ratkaise ilmastohaastetta, sen jälkeiset kriisit ovat mahdottomia ratkaista.

Sama pätee teknologiaan. Noin 30 vuotta sitten luulimme, että digitalisaatio, tekoäly, robotisaatio ja biotekniikka toisivat meille automaattisesti paremman maailman. Luulimme, että teknologia olisi vain hyvää edistävä voima. Unohdimme, että kaikki läpimurtoteknologiat toimivat molempiin suuntiin – hyvässä ja pahassa.

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat karkaamassa tavoittamattomiin. Maailmanlaajuinen köyhyys on kasvussa. Kun elämän perustarpeet – kuten ruoka ja turvallisuus – eivät täyty, on mahdotonta keskittyä tulevaisuuden suunnitteluun. Olemme edistyneet monissa asioissa, mutta meidän on varmistettava, että perusoikeudet – joista olemme kaikki yhdessä sopineet– koskevat kaikkia, kaikilla tasoilla: alueita, kansakuntia, kansoja ja yksilöitä. Meidän on varmistettava, että naisten ja tyttöjen oikeuksia kunnioitetaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on suojeltava.

Riippumatta siitä, mistä olemme kotoisin, puheemme ja tekomme ovat usein epäjohdonmukaisia – sanomme yhtä ja teemme toista. Juuri nyt olemme tilanteessa, jossa meidän on toimittava sanojemme mukaisesti ja työskenneltävä yhdessä. Keskittykäämme siis siihen, mikä meitä yhdistää, ei siihen, mikä meitä erottaa.

Kyllä oli taas kaksinaamaista hölinää. Suomi on luopunut täysin globaalista vaikutusvallastaan. Jäljellä on enää omia saavutettuja etujaan puollustava Yhdysvaltojen marionetti, joka uskoo arvoperusteisen rajoitus- ja sulkupolitiikan autuuteen.

[Naturalisti]

Allekirjoittaako Suomen hallitus ja myös persut tämän?

Stubbin ensimmäinen YK-puhe: mikä meitä yhdistää?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010714973.html

Ensimmäiseksi keskityn siihen, mikä meitä yhdistää, enkä siihen, mikä meitä erottaa. Kun kylmä sota päättyi, monet meistä, minä mukaan luettuna, uskoivat "historian loppuun". Siihen, että suurin osa maailman noin 200 kansallisvaltiosta palaisi kohti rauhaa, vaurautta ja harmonista rinnakkaiseloa.

Uskottiin vahvasti, että vapaus, demokratia ja globalisaatio voittaisivat. Teknologia, vapaakauppa ja avoin tiedonvälitys johtaisivat automaattisesti maailmanlaajuiseen kehitykseen ja vakauteen.

Mutta niin ei käynyt. Unohdimme, että ihmiskunnan pimeät puolet – myös valta – on pidettävä kurissa kansainvälisten instituutioiden, kuten YK:n avulla. Oletimme liikaa ja teimme liian vähän.

Asiat, joiden oli määrä yhdistää meidät, kuten kauppa, keskinäinen riippuvuus ja tieto, repivät meitä nyt erilleen. Meidän on käännettävä kurssia ja keskityttävä siihen, miten voimme löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisiin maailmanlaajuisiin ongelmiin.

Maailman suurimmat haasteet – ilmastonmuutos, teknologia, kestävä kehitys ja konfliktit – ovat juuri niitä, joihin meidän on vastattava yhdessä. Tarvitsemme YK:ta enemmän kuin koskaan. Meidän on palattava tielle, jolla yhteiset haasteemme edistävät yhteistyötä konfliktien sijasta. Meidän on etsittävä ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia, eikä nollasummapelejä, jotka hyödyttävät vain harvoja.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi sekä luontokadon pysäyttämiseksi tarvitsemme yhteistyötä. Tulevaisuutemme riippuu siitä, miten käytännössä vastaamme näihin haasteisiin. Emme voi reagoida pienten kehittyvien saarivaltioiden todellisiin huolenaiheisiin vain suunnittelulla. Tarvitsemme tuloksia. Jos emme ratkaise ilmastohaastetta, sen jälkeiset kriisit ovat mahdottomia ratkaista.

Sama pätee teknologiaan. Noin 30 vuotta sitten luulimme, että digitalisaatio, tekoäly, robotisaatio ja biotekniikka toisivat meille automaattisesti paremman maailman. Luulimme, että teknologia olisi vain hyvää edistävä voima. Unohdimme, että kaikki läpimurtoteknologiat toimivat molempiin suuntiin – hyvässä ja pahassa.

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat karkaamassa tavoittamattomiin. Maailmanlaajuinen köyhyys on kasvussa. Kun elämän perustarpeet – kuten ruoka ja turvallisuus – eivät täyty, on mahdotonta keskittyä tulevaisuuden suunnitteluun. Olemme edistyneet monissa asioissa, mutta meidän on varmistettava, että perusoikeudet – joista olemme kaikki yhdessä sopineet– koskevat kaikkia, kaikilla tasoilla: alueita, kansakuntia, kansoja ja yksilöitä. Meidän on varmistettava, että naisten ja tyttöjen oikeuksia kunnioitetaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on suojeltava.

Riippumatta siitä, mistä olemme kotoisin, puheemme ja tekomme ovat usein epäjohdonmukaisia – sanomme yhtä ja teemme toista. Juuri nyt olemme tilanteessa, jossa meidän on toimittava sanojemme mukaisesti ja työskenneltävä yhdessä. Keskittykäämme siis siihen, mikä meitä yhdistää, ei siihen, mikä meitä erottaa.

Kyllä oli taas kaksinaamaista hölinää. Suomi on luopunut täysin globaalista vaikutusvallastaan. Jäljellä on enää omia saavutettuja etujaan puollustava Yhdysvaltojen marionetti, joka uskoo arvoperusteisen rajoitus- ja sulkupolitiikan autuuteen.

Täsmennätkö miltä osin sinua, persuja tai koko hallitusta ei presidentin YK-puhe miellyttänyt?

[Pattinero]

Allekirjoittaako Suomen hallitus ja myös persut tämän?

Stubbin ensimmäinen YK-puhe: mikä meitä yhdistää?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010714973.html

Ensimmäiseksi keskityn siihen, mikä meitä yhdistää, enkä siihen, mikä meitä erottaa. Kun kylmä sota päättyi, monet meistä, minä mukaan luettuna, uskoivat "historian loppuun". Siihen, että suurin osa maailman noin 200 kansallisvaltiosta palaisi kohti rauhaa, vaurautta ja harmonista rinnakkaiseloa.

Uskottiin vahvasti, että vapaus, demokratia ja globalisaatio voittaisivat. Teknologia, vapaakauppa ja avoin tiedonvälitys johtaisivat automaattisesti maailmanlaajuiseen kehitykseen ja vakauteen.

Mutta niin ei käynyt. Unohdimme, että ihmiskunnan pimeät puolet – myös valta – on pidettävä kurissa kansainvälisten instituutioiden, kuten YK:n avulla. Oletimme liikaa ja teimme liian vähän.

Asiat, joiden oli määrä yhdistää meidät, kuten kauppa, keskinäinen riippuvuus ja tieto, repivät meitä nyt erilleen. Meidän on käännettävä kurssia ja keskityttävä siihen, miten voimme löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisiin maailmanlaajuisiin ongelmiin.

Maailman suurimmat haasteet – ilmastonmuutos, teknologia, kestävä kehitys ja konfliktit – ovat juuri niitä, joihin meidän on vastattava yhdessä. Tarvitsemme YK:ta enemmän kuin koskaan. Meidän on palattava tielle, jolla yhteiset haasteemme edistävät yhteistyötä konfliktien sijasta. Meidän on etsittävä ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia, eikä nollasummapelejä, jotka hyödyttävät vain harvoja.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi sekä luontokadon pysäyttämiseksi tarvitsemme yhteistyötä. Tulevaisuutemme riippuu siitä, miten käytännössä vastaamme näihin haasteisiin. Emme voi reagoida pienten kehittyvien saarivaltioiden todellisiin huolenaiheisiin vain suunnittelulla. Tarvitsemme tuloksia. Jos emme ratkaise ilmastohaastetta, sen jälkeiset kriisit ovat mahdottomia ratkaista.

Sama pätee teknologiaan. Noin 30 vuotta sitten luulimme, että digitalisaatio, tekoäly, robotisaatio ja biotekniikka toisivat meille automaattisesti paremman maailman. Luulimme, että teknologia olisi vain hyvää edistävä voima. Unohdimme, että kaikki läpimurtoteknologiat toimivat molempiin suuntiin – hyvässä ja pahassa.

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat karkaamassa tavoittamattomiin. Maailmanlaajuinen köyhyys on kasvussa. Kun elämän perustarpeet – kuten ruoka ja turvallisuus – eivät täyty, on mahdotonta keskittyä tulevaisuuden suunnitteluun. Olemme edistyneet monissa asioissa, mutta meidän on varmistettava, että perusoikeudet – joista olemme kaikki yhdessä sopineet– koskevat kaikkia, kaikilla tasoilla: alueita, kansakuntia, kansoja ja yksilöitä. Meidän on varmistettava, että naisten ja tyttöjen oikeuksia kunnioitetaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on suojeltava.

Riippumatta siitä, mistä olemme kotoisin, puheemme ja tekomme ovat usein epäjohdonmukaisia – sanomme yhtä ja teemme toista. Juuri nyt olemme tilanteessa, jossa meidän on toimittava sanojemme mukaisesti ja työskenneltävä yhdessä. Keskittykäämme siis siihen, mikä meitä yhdistää, ei siihen, mikä meitä erottaa.

Kyllä oli taas kaksinaamaista hölinää. Suomi on luopunut täysin globaalista vaikutusvallastaan. Jäljellä on enää omia saavutettuja etujaan puollustava Yhdysvaltojen marionetti, joka uskoo arvoperusteisen sulku-ja pakotepolitiikan autuuteen.

Suomi on luopunut mistä? Suomen "globaali vaikutusvalta" on juuri sellaista hölinää, jota viljelee ne, jotka kuvittelevat meistä aivan liikoja. Ja se tässä nyt juuri näkyykin kasvavina velkakasoina.

Mielestäni Stubb on esiintynyt YK:ssa täysin omaksi ja Suomen eduksi. Olen tyytyväinen kaveriin, joka uskaltaa olla aivan selvästi Niinistöä suorempi puheissaan.

Mutta, siihenkin on varmasti syynsä. Eikä vähäisin niistä ole Natojäsenyys, jota Suomi ei ollut yhdenkään edellisen presidentin aikana. Niinistön loppukaudella asialla ei ehtinyt olla enää niin suurta merkitystäkään. Sitä varjosti paljon enemmän koronapaniikki ja vielä sitäkin enemmän Ukrainan sota.

Stubbin ehdotukset YK:n toiminnan kehittämiseksi ovat olleet oikean suuntaisia. Pääsyy niihin on tietenkin Venäjän aggressiivinen käyttäytyminen Ukrainassa. Ja sellaisella paskavaltiolla on vielä jokin helvetin veto-oikeus YK:ssa. On YK:n omaa kykenemättömyyttä se, että jos se ei tuollaiseen asiaan reagoi viimeinkin. Maailmassa on muitakin valtioita kuin pelkästään USA, Venäjä, Kiina, Britannia ja Ranska. Viime aikoina onkin korostettu mm. juuri Afrikan merkityksen kasvua monellakin saralla. Tulevaisuuden kasvupotentiaali on hyvin pitkälti juuri Afrikassa.

https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/art-2 ... 21876.html

[jared33]

Allekirjoittaako Suomen hallitus ja myös persut tämän?

Stubbin ensimmäinen YK-puhe: mikä meitä yhdistää?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010714973.html

Ensimmäiseksi keskityn siihen, mikä meitä yhdistää, enkä siihen, mikä meitä erottaa. Kun kylmä sota päättyi, monet meistä, minä mukaan luettuna, uskoivat "historian loppuun". Siihen, että suurin osa maailman noin 200 kansallisvaltiosta palaisi kohti rauhaa, vaurautta ja harmonista rinnakkaiseloa.

Uskottiin vahvasti, että vapaus, demokratia ja globalisaatio voittaisivat. Teknologia, vapaakauppa ja avoin tiedonvälitys johtaisivat automaattisesti maailmanlaajuiseen kehitykseen ja vakauteen.

Mutta niin ei käynyt. Unohdimme, että ihmiskunnan pimeät puolet – myös valta – on pidettävä kurissa kansainvälisten instituutioiden, kuten YK:n avulla. Oletimme liikaa ja teimme liian vähän.

Asiat, joiden oli määrä yhdistää meidät, kuten kauppa, keskinäinen riippuvuus ja tieto, repivät meitä nyt erilleen. Meidän on käännettävä kurssia ja keskityttävä siihen, miten voimme löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisiin maailmanlaajuisiin ongelmiin.

Maailman suurimmat haasteet – ilmastonmuutos, teknologia, kestävä kehitys ja konfliktit – ovat juuri niitä, joihin meidän on vastattava yhdessä. Tarvitsemme YK:ta enemmän kuin koskaan. Meidän on palattava tielle, jolla yhteiset haasteemme edistävät yhteistyötä konfliktien sijasta. Meidän on etsittävä ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia, eikä nollasummapelejä, jotka hyödyttävät vain harvoja.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi sekä luontokadon pysäyttämiseksi tarvitsemme yhteistyötä. Tulevaisuutemme riippuu siitä, miten käytännössä vastaamme näihin haasteisiin. Emme voi reagoida pienten kehittyvien saarivaltioiden todellisiin huolenaiheisiin vain suunnittelulla. Tarvitsemme tuloksia. Jos emme ratkaise ilmastohaastetta, sen jälkeiset kriisit ovat mahdottomia ratkaista.

Sama pätee teknologiaan. Noin 30 vuotta sitten luulimme, että digitalisaatio, tekoäly, robotisaatio ja biotekniikka toisivat meille automaattisesti paremman maailman. Luulimme, että teknologia olisi vain hyvää edistävä voima. Unohdimme, että kaikki läpimurtoteknologiat toimivat molempiin suuntiin – hyvässä ja pahassa.

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat karkaamassa tavoittamattomiin. Maailmanlaajuinen köyhyys on kasvussa. Kun elämän perustarpeet – kuten ruoka ja turvallisuus – eivät täyty, on mahdotonta keskittyä tulevaisuuden suunnitteluun. Olemme edistyneet monissa asioissa, mutta meidän on varmistettava, että perusoikeudet – joista olemme kaikki yhdessä sopineet– koskevat kaikkia, kaikilla tasoilla: alueita, kansakuntia, kansoja ja yksilöitä. Meidän on varmistettava, että naisten ja tyttöjen oikeuksia kunnioitetaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on suojeltava.

Riippumatta siitä, mistä olemme kotoisin, puheemme ja tekomme ovat usein epäjohdonmukaisia – sanomme yhtä ja teemme toista. Juuri nyt olemme tilanteessa, jossa meidän on toimittava sanojemme mukaisesti ja työskenneltävä yhdessä. Keskittykäämme siis siihen, mikä meitä yhdistää, ei siihen, mikä meitä erottaa.

Kyllä oli taas kaksinaamaista hölinää. Suomi on luopunut täysin globaalista vaikutusvallastaan. Jäljellä on enää omia saavutettuja etujaan puollustava Yhdysvaltojen marionetti, joka uskoo arvoperusteisen sulku-ja pakotepolitiikan autuuteen.

Suomi on luopunut mistä? Suomen "globaali vaikutusvalta" on juuri sellaista hölinää, jota viljelee ne, jotka kuvittelevat meistä aivan liikoja. Ja se tässä nyt juuri näkyykin kasvavina velkakasoina.

Mielestäni Stubb on esiintynyt YK:ssa täysin omaksi ja Suomen eduksi. Olen tyytyväinen kaveriin, joka uskaltaa olla aivan selvästi Niinistöä suorempi puheissaan.

Mutta, siihenkin on varmasti syynsä. Eikä vähäisin niistä ole Natojäsenyys, jota Suomi ei ollut yhdenkään edellisen presidentin aikana. Niinistön loppukaudella asialla ei ehtinyt olla enää niin suurta merkitystäkään. Sitä varjosti paljon enemmän koronapaniikki ja vielä sitäkin enemmän Ukrainan sota.

Stubbin ehdotukset YK:n toiminnan kehittämiseksi ovat olleet oikean suuntaisia. Pääsyy niihin on tietenkin Venäjän aggressiivinen käyttäytyminen Ukrainassa. Ja sellaisella paskavaltiolla on vielä jokin helvetin veto-oikeus YK:ssa. On YK:n omaa kykenemättömyyttä se, että jos se ei tuollaiseen asiaan reagoi viimeinkin. Maailmassa on muitakin valtioita kuin pelkästään USA, Venäjä, Kiina, Britannia ja Ranska. Viime aikoina onkin korostettu mm. juuri Afrikan merkityksen kasvua monellakin saralla. Tulevaisuuden kasvupotentiaali on hyvin pitkälti juuri Afrikassa.

https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/art-2 ... 21876.html

Suomihan on juuri pilannut suhteensa sinne Afrikkaan. Jo Niinistökin sai siellä kylmän vaataanoton.

[Pattinero]

Allekirjoittaako Suomen hallitus ja myös persut tämän?

Stubbin ensimmäinen YK-puhe: mikä meitä yhdistää?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010714973.html

Ensimmäiseksi keskityn siihen, mikä meitä yhdistää, enkä siihen, mikä meitä erottaa. Kun kylmä sota päättyi, monet meistä, minä mukaan luettuna, uskoivat "historian loppuun". Siihen, että suurin osa maailman noin 200 kansallisvaltiosta palaisi kohti rauhaa, vaurautta ja harmonista rinnakkaiseloa.

Uskottiin vahvasti, että vapaus, demokratia ja globalisaatio voittaisivat. Teknologia, vapaakauppa ja avoin tiedonvälitys johtaisivat automaattisesti maailmanlaajuiseen kehitykseen ja vakauteen.

Mutta niin ei käynyt. Unohdimme, että ihmiskunnan pimeät puolet – myös valta – on pidettävä kurissa kansainvälisten instituutioiden, kuten YK:n avulla. Oletimme liikaa ja teimme liian vähän.

Asiat, joiden oli määrä yhdistää meidät, kuten kauppa, keskinäinen riippuvuus ja tieto, repivät meitä nyt erilleen. Meidän on käännettävä kurssia ja keskityttävä siihen, miten voimme löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisiin maailmanlaajuisiin ongelmiin.

Maailman suurimmat haasteet – ilmastonmuutos, teknologia, kestävä kehitys ja konfliktit – ovat juuri niitä, joihin meidän on vastattava yhdessä. Tarvitsemme YK:ta enemmän kuin koskaan. Meidän on palattava tielle, jolla yhteiset haasteemme edistävät yhteistyötä konfliktien sijasta. Meidän on etsittävä ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia, eikä nollasummapelejä, jotka hyödyttävät vain harvoja.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi sekä luontokadon pysäyttämiseksi tarvitsemme yhteistyötä. Tulevaisuutemme riippuu siitä, miten käytännössä vastaamme näihin haasteisiin. Emme voi reagoida pienten kehittyvien saarivaltioiden todellisiin huolenaiheisiin vain suunnittelulla. Tarvitsemme tuloksia. Jos emme ratkaise ilmastohaastetta, sen jälkeiset kriisit ovat mahdottomia ratkaista.

Sama pätee teknologiaan. Noin 30 vuotta sitten luulimme, että digitalisaatio, tekoäly, robotisaatio ja biotekniikka toisivat meille automaattisesti paremman maailman. Luulimme, että teknologia olisi vain hyvää edistävä voima. Unohdimme, että kaikki läpimurtoteknologiat toimivat molempiin suuntiin – hyvässä ja pahassa.

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat karkaamassa tavoittamattomiin. Maailmanlaajuinen köyhyys on kasvussa. Kun elämän perustarpeet – kuten ruoka ja turvallisuus – eivät täyty, on mahdotonta keskittyä tulevaisuuden suunnitteluun. Olemme edistyneet monissa asioissa, mutta meidän on varmistettava, että perusoikeudet – joista olemme kaikki yhdessä sopineet– koskevat kaikkia, kaikilla tasoilla: alueita, kansakuntia, kansoja ja yksilöitä. Meidän on varmistettava, että naisten ja tyttöjen oikeuksia kunnioitetaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on suojeltava.

Riippumatta siitä, mistä olemme kotoisin, puheemme ja tekomme ovat usein epäjohdonmukaisia – sanomme yhtä ja teemme toista. Juuri nyt olemme tilanteessa, jossa meidän on toimittava sanojemme mukaisesti ja työskenneltävä yhdessä. Keskittykäämme siis siihen, mikä meitä yhdistää, ei siihen, mikä meitä erottaa.

Kyllä oli taas kaksinaamaista hölinää. Suomi on luopunut täysin globaalista vaikutusvallastaan. Jäljellä on enää omia saavutettuja etujaan puollustava Yhdysvaltojen marionetti, joka uskoo arvoperusteisen sulku-ja pakotepolitiikan autuuteen.

Suomi on luopunut mistä? Suomen "globaali vaikutusvalta" on juuri sellaista hölinää, jota viljelee ne, jotka kuvittelevat meistä aivan liikoja. Ja se tässä nyt juuri näkyykin kasvavina velkakasoina.

Mielestäni Stubb on esiintynyt YK:ssa täysin omaksi ja Suomen eduksi. Olen tyytyväinen kaveriin, joka uskaltaa olla aivan selvästi Niinistöä suorempi puheissaan.

Mutta, siihenkin on varmasti syynsä. Eikä vähäisin niistä ole Natojäsenyys, jota Suomi ei ollut yhdenkään edellisen presidentin aikana. Niinistön loppukaudella asialla ei ehtinyt olla enää niin suurta merkitystäkään. Sitä varjosti paljon enemmän koronapaniikki ja vielä sitäkin enemmän Ukrainan sota.

Stubbin ehdotukset YK:n toiminnan kehittämiseksi ovat olleet oikean suuntaisia. Pääsyy niihin on tietenkin Venäjän aggressiivinen käyttäytyminen Ukrainassa. Ja sellaisella paskavaltiolla on vielä jokin helvetin veto-oikeus YK:ssa. On YK:n omaa kykenemättömyyttä se, että jos se ei tuollaiseen asiaan reagoi viimeinkin. Maailmassa on muitakin valtioita kuin pelkästään USA, Venäjä, Kiina, Britannia ja Ranska. Viime aikoina onkin korostettu mm. juuri Afrikan merkityksen kasvua monellakin saralla. Tulevaisuuden kasvupotentiaali on hyvin pitkälti juuri Afrikassa.

https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/art-2 ... 21876.html

Suomihan on juuri pilannut suhteensa sinne Afrikkaan. Jo Niinistökin sai siellä kylmän vaataanoton.

No enpä oikein usko, että Suomi tai suomalaiset olisivat jotenkin erityisen huonossa valossa Afrikassa. Eiköhän niillä seuduilla valkonaamaiset länkkärit ole aika automaattisesti epäsuosittuja. Eikä ole ihme. Ikioma vika on sekin.

[marjatta1]

Kuten aiemmin kirjoitin, myös Gazalle annettavaan tukeen on lisättävä ehto, että homoseksuaaleja ja muitakin muitakin vähemmistöjä kohdellaan tasavertaisesti heteroenemmistön kanssa. Myös samansukupuolisten keskinäiset avioliitot on hyväksyttävä. Jotta voidaan varmistua että vaatimus on toteutettu, gazalaisten tulee järjestää Pride-paraati. Muuten tukihanat kiinni!

...ja Taviolle ohjeistusta, että pysyis ruodussa Stubbin kanssa....

[Naturalisti]

Allekirjoittaako Suomen hallitus ja myös persut tämän?

Stubbin ensimmäinen YK-puhe: mikä meitä yhdistää?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010714973.html

Ensimmäiseksi keskityn siihen, mikä meitä yhdistää, enkä siihen, mikä meitä erottaa. Kun kylmä sota päättyi, monet meistä, minä mukaan luettuna, uskoivat "historian loppuun". Siihen, että suurin osa maailman noin 200 kansallisvaltiosta palaisi kohti rauhaa, vaurautta ja harmonista rinnakkaiseloa.

Uskottiin vahvasti, että vapaus, demokratia ja globalisaatio voittaisivat. Teknologia, vapaakauppa ja avoin tiedonvälitys johtaisivat automaattisesti maailmanlaajuiseen kehitykseen ja vakauteen.

Mutta niin ei käynyt. Unohdimme, että ihmiskunnan pimeät puolet – myös valta – on pidettävä kurissa kansainvälisten instituutioiden, kuten YK:n avulla. Oletimme liikaa ja teimme liian vähän.

Asiat, joiden oli määrä yhdistää meidät, kuten kauppa, keskinäinen riippuvuus ja tieto, repivät meitä nyt erilleen. Meidän on käännettävä kurssia ja keskityttävä siihen, miten voimme löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisiin maailmanlaajuisiin ongelmiin.

Maailman suurimmat haasteet – ilmastonmuutos, teknologia, kestävä kehitys ja konfliktit – ovat juuri niitä, joihin meidän on vastattava yhdessä. Tarvitsemme YK:ta enemmän kuin koskaan. Meidän on palattava tielle, jolla yhteiset haasteemme edistävät yhteistyötä konfliktien sijasta. Meidän on etsittävä ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia, eikä nollasummapelejä, jotka hyödyttävät vain harvoja.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi sekä luontokadon pysäyttämiseksi tarvitsemme yhteistyötä. Tulevaisuutemme riippuu siitä, miten käytännössä vastaamme näihin haasteisiin. Emme voi reagoida pienten kehittyvien saarivaltioiden todellisiin huolenaiheisiin vain suunnittelulla. Tarvitsemme tuloksia. Jos emme ratkaise ilmastohaastetta, sen jälkeiset kriisit ovat mahdottomia ratkaista.

Sama pätee teknologiaan. Noin 30 vuotta sitten luulimme, että digitalisaatio, tekoäly, robotisaatio ja biotekniikka toisivat meille automaattisesti paremman maailman. Luulimme, että teknologia olisi vain hyvää edistävä voima. Unohdimme, että kaikki läpimurtoteknologiat toimivat molempiin suuntiin – hyvässä ja pahassa.

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat karkaamassa tavoittamattomiin. Maailmanlaajuinen köyhyys on kasvussa. Kun elämän perustarpeet – kuten ruoka ja turvallisuus – eivät täyty, on mahdotonta keskittyä tulevaisuuden suunnitteluun. Olemme edistyneet monissa asioissa, mutta meidän on varmistettava, että perusoikeudet – joista olemme kaikki yhdessä sopineet– koskevat kaikkia, kaikilla tasoilla: alueita, kansakuntia, kansoja ja yksilöitä. Meidän on varmistettava, että naisten ja tyttöjen oikeuksia kunnioitetaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on suojeltava.

Riippumatta siitä, mistä olemme kotoisin, puheemme ja tekomme ovat usein epäjohdonmukaisia – sanomme yhtä ja teemme toista. Juuri nyt olemme tilanteessa, jossa meidän on toimittava sanojemme mukaisesti ja työskenneltävä yhdessä. Keskittykäämme siis siihen, mikä meitä yhdistää, ei siihen, mikä meitä erottaa.

Kyllä oli taas kaksinaamaista hölinää. Suomi on luopunut täysin globaalista vaikutusvallastaan. Jäljellä on enää omia saavutettuja etujaan puollustava Yhdysvaltojen marionetti, joka uskoo arvoperusteisen sulku-ja pakotepolitiikan autuuteen.

Suomi on luopunut mistä? Suomen "globaali vaikutusvalta" on juuri sellaista hölinää, jota viljelee ne, jotka kuvittelevat meistä aivan liikoja. Ja se tässä nyt juuri näkyykin kasvavina velkakasoina.

Mielestäni Stubb on esiintynyt YK:ssa täysin omaksi ja Suomen eduksi. Olen tyytyväinen kaveriin, joka uskaltaa olla aivan selvästi Niinistöä suorempi puheissaan.

Mutta, siihenkin on varmasti syynsä. Eikä vähäisin niistä ole Natojäsenyys, jota Suomi ei ollut yhdenkään edellisen presidentin aikana. Niinistön loppukaudella asialla ei ehtinyt olla enää niin suurta merkitystäkään. Sitä varjosti paljon enemmän koronapaniikki ja vielä sitäkin enemmän Ukrainan sota.

Stubbin ehdotukset YK:n toiminnan kehittämiseksi ovat olleet oikean suuntaisia. Pääsyy niihin on tietenkin Venäjän aggressiivinen käyttäytyminen Ukrainassa. Ja sellaisella paskavaltiolla on vielä jokin helvetin veto-oikeus YK:ssa. On YK:n omaa kykenemättömyyttä se, että jos se ei tuollaiseen asiaan reagoi viimeinkin. Maailmassa on muitakin valtioita kuin pelkästään USA, Venäjä, Kiina, Britannia ja Ranska. Viime aikoina onkin korostettu mm. juuri Afrikan merkityksen kasvua monellakin saralla. Tulevaisuuden kasvupotentiaali on hyvin pitkälti juuri Afrikassa.

https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/art-2 ... 21876.html

Suomihan on juuri pilannut suhteensa sinne Afrikkaan. Jo Niinistökin sai siellä kylmän vaataanoton.

No enpä oikein usko, että Suomi tai suomalaiset olisivat jotenkin erityisen huonossa valossa Afrikassa. Eiköhän niillä seuduilla valkonaamaiset länkkärit ole aika automaattisesti epäsuosittuja. Eikä ole ihme. Ikioma vika on sekin.

Juuri näin! Vaikka länsimaiden maine Afrikassa on usein ongelmallinen siirtomaahistorian takia, Suomi on kuitenkin tehnyt merkittävää työtä Afrikan hyväksi. Esimerkiksi Martti Ahtisaari on edistänyt rauhanprosesseja, Pekka Haavisto on ollut mukana neuvotteluissa ja sovittelussa kriisialueilla, ja Jutta Urpilainen on toiminut EU:n kansainvälisten kumppanuuksien komissaarina, jossa Afrikka on keskeinen painopiste. Lisäksi Alexander Stubbin äskeinen puhe YK:ssa korosti kansainvälistä yhteistyötä ja rauhanrakentamista, mikä on tärkeää myös Afrikan kannalta. Eli Suomi on edelleen aktiivinen ja arvostettu toimija monella rintamalla Afrikan suhteen.

[marjatta1]

Allekirjoittaako Suomen hallitus ja myös persut tämän?

Stubbin ensimmäinen YK-puhe: mikä meitä yhdistää?

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010714973.html

Ensimmäiseksi keskityn siihen, mikä meitä yhdistää, enkä siihen, mikä meitä erottaa. Kun kylmä sota päättyi, monet meistä, minä mukaan luettuna, uskoivat "historian loppuun". Siihen, että suurin osa maailman noin 200 kansallisvaltiosta palaisi kohti rauhaa, vaurautta ja harmonista rinnakkaiseloa.

Uskottiin vahvasti, että vapaus, demokratia ja globalisaatio voittaisivat. Teknologia, vapaakauppa ja avoin tiedonvälitys johtaisivat automaattisesti maailmanlaajuiseen kehitykseen ja vakauteen.

Mutta niin ei käynyt. Unohdimme, että ihmiskunnan pimeät puolet – myös valta – on pidettävä kurissa kansainvälisten instituutioiden, kuten YK:n avulla. Oletimme liikaa ja teimme liian vähän.

Asiat, joiden oli määrä yhdistää meidät, kuten kauppa, keskinäinen riippuvuus ja tieto, repivät meitä nyt erilleen. Meidän on käännettävä kurssia ja keskityttävä siihen, miten voimme löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisiin maailmanlaajuisiin ongelmiin.

Maailman suurimmat haasteet – ilmastonmuutos, teknologia, kestävä kehitys ja konfliktit – ovat juuri niitä, joihin meidän on vastattava yhdessä. Tarvitsemme YK:ta enemmän kuin koskaan. Meidän on palattava tielle, jolla yhteiset haasteemme edistävät yhteistyötä konfliktien sijasta. Meidän on etsittävä ratkaisuja, jotka hyödyttävät kaikkia, eikä nollasummapelejä, jotka hyödyttävät vain harvoja.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi sekä luontokadon pysäyttämiseksi tarvitsemme yhteistyötä. Tulevaisuutemme riippuu siitä, miten käytännössä vastaamme näihin haasteisiin. Emme voi reagoida pienten kehittyvien saarivaltioiden todellisiin huolenaiheisiin vain suunnittelulla. Tarvitsemme tuloksia. Jos emme ratkaise ilmastohaastetta, sen jälkeiset kriisit ovat mahdottomia ratkaista.

Sama pätee teknologiaan. Noin 30 vuotta sitten luulimme, että digitalisaatio, tekoäly, robotisaatio ja biotekniikka toisivat meille automaattisesti paremman maailman. Luulimme, että teknologia olisi vain hyvää edistävä voima. Unohdimme, että kaikki läpimurtoteknologiat toimivat molempiin suuntiin – hyvässä ja pahassa.

Kestävän kehityksen tavoitteet ovat karkaamassa tavoittamattomiin. Maailmanlaajuinen köyhyys on kasvussa. Kun elämän perustarpeet – kuten ruoka ja turvallisuus – eivät täyty, on mahdotonta keskittyä tulevaisuuden suunnitteluun. Olemme edistyneet monissa asioissa, mutta meidän on varmistettava, että perusoikeudet – joista olemme kaikki yhdessä sopineet– koskevat kaikkia, kaikilla tasoilla: alueita, kansakuntia, kansoja ja yksilöitä. Meidän on varmistettava, että naisten ja tyttöjen oikeuksia kunnioitetaan. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia on suojeltava.

Riippumatta siitä, mistä olemme kotoisin, puheemme ja tekomme ovat usein epäjohdonmukaisia – sanomme yhtä ja teemme toista. Juuri nyt olemme tilanteessa, jossa meidän on toimittava sanojemme mukaisesti ja työskenneltävä yhdessä. Keskittykäämme siis siihen, mikä meitä yhdistää, ei siihen, mikä meitä erottaa.

Kyllä oli taas kaksinaamaista hölinää. Suomi on luopunut täysin globaalista vaikutusvallastaan. Jäljellä on enää omia saavutettuja etujaan puollustava Yhdysvaltojen marionetti, joka uskoo arvoperusteisen rajoitus- ja sulkupolitiikan autuuteen.

Suomen globaalinen vaikutusvalta???? Suomi on kuin lastu laineilla maailmanmenossa ja pienenä vähälukuisena kansakuntana meidän on luovittava niissä yhteisöissä joihin katsomme kuuluvamme. Mieluummin liberaaleissa ja kansalaisiaan kunnioittavissa yhteisöissä. Stubb on pitänyt ihan ansiokkaan puheen tuolla, ei ole mitään häpeämisen aihetta ole meillä presidentin puheesta.

[marjatta1]

Tavio on piilohintti ja pelkää omaa seksuaalisuuttansa.

Tavio on Orbanin linjoilla ja hänen hengenheimolaisiaan.... häpeäpilkku Suomelle!

[Tuomari Hurmio]

Toivottavasti kaikkien aikojen paras hallitus puuttuu tuohon nhulluuteen ja koventaa sanktiot vähintäänkin kaksinkertaisiksi. Uusintarikoksesta pitäisi seurata automaattisesti linnaa.

– Helsingin kaupunginvaltuustossa on tehty valtuustoaloite siitä, että kaupunki ei enää vaatisi vahingonkorvausta elokapinallisilta näiden aiheuttamista taloudellisista vahingoista. Tämä homma alkaa mennä ihan hulluksi, Meri kirjoittaa.

– Aha. Nyt samasta aiheesta on tehty myös toinen aloite. Eri puolueen edustajan tekemä, hän jatkaa.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9 ... 1a70dac96d

[angela m]

Toivottavasti kaikkien aikojen paras hallitus puuttuu tuohon nhulluuteen ja koventaa sanktiot vähintäänkin kaksinkertaisiksi. Uusintarikoksesta pitäisi seurata automaattisesti linnaa.

– Helsingin kaupunginvaltuustossa on tehty valtuustoaloite siitä, että kaupunki ei enää vaatisi vahingonkorvausta elokapinallisilta näiden aiheuttamista taloudellisista vahingoista. Tämä homma alkaa mennä ihan hulluksi, Meri kirjoittaa.

– Aha. Nyt samasta aiheesta on tehty myös toinen aloite. Eri puolueen edustajan tekemä, hän jatkaa.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9 ... 1a70dac96d

Tuota se vasemmistolaisuus on, niin sakeeta paskaa ja loisimista ettei mitään rajaa.

En koskaan voisi itse vajota noin alas, minä kun natsina kannatan sitä että aikuiset ihmiset on vastuussa omista teoistaan.

Ikävä ettei tämä ole vasemmistossa suosiossa, eiväthän he edes tunnista sanaa vastuu.