Jumala tieteessä

[Naturalisti]

Teologia ei ole tiedettä

Kyllä teologia on tiedettä. Mitään luonnontiedettä se ei ole. Se painii samassa mitä-jos-sarjassa kuin filosofia, astrologia ja ilmastonlämpenemistiede.

Vaikka teologia saattaa noudattaa osittain tieteen kaltaisia käytäntöjä, ei se täytä tieteen kriteerejä, koska se hyväksyy teorioidensa lähtökohdaksi ilmoitustiedon eikä perustu empiiriseen tutkimukseen ja toistettaviin havaintoihin, sen lähtökohdat ovat tieteen periaatteiden vastaiset. Tästä syystä sitä ei voida pitää varsinaisena tieteenä.

Ei nyt ihan noinkaan. Tieteenä teologia tutkii uskonnon ulkoisia tunnusmerkkejä, kuten palvontamenoja ja palvonnan kohteita luettelonomaisesti, ottamatta kuitenkaan kantaan palvontakohteiden olemassaoloon.

Sä taidat puhua nyt uskontotieteestä.

En, vaan teologiasta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Teologia

Tieteenalana teologia ei ole uskonnon harjoittamista, vaan uskontoa, erityisesti kristinuskoa, uskomuksia ja uskonnollisuutta tutkiva oppiala.
...
Nykyaikainen akateeminen teologinen tutkimus on luonteeltaan kuvailevaa,[4] toisin sanoen se tutkii kohteena olevan uskonnon uskomuksia käyttäen apunaan myös muiden tutkimusalojen menetelmiä.
...
Tieteenalana teologia eroaa uskontotieteestä ennen kaikkea kahdella tavalla. Ensiksi, teologia rajautuu yleensä tutkijoiden omaan uskonnolliseen perinteeseen, usein kristinuskoon. Tällöin tutkitaan kristinuskon perusteita, kuten sen historiaa, sisältöä ja ilmenemismuotoja. Uskontotieteen tutkimuskohteena ovat puolestaan kaikki maailman uskontoperinteet. Toiseksi, teologia ei tavallisesti ”vertaile” uskontoja. Uskontojen vertailua voidaan tehdä uskontotieteen alalla.

Joo (joku uskovainen on varmaan kirjoittanut Wikipedian artikkelin), mutta teologian ja uskontotieteen välillä on merkittävä ero. Vaikka teologia saattaa käyttää tieteen menetelmiä, se yleensä suhtautuu oman uskontonsa oppeihin hyväksyvästi, ilman kriittistä tarkastelua.

Tunnustuksellinen teologia ei ole tiedettä. Se, mitä opetetaan yliopistoissa, vastaa wikipedian kuvausta. Teologia ei siis tieteenä ota minkäänlaista kantaa jumalan olemassaoloon tai Jeesuksen ihmetekoihin, muuten kuin toteamalla, että niitä oletetaan tapahtuneen ja jumala oletetaan olemassaolevaksi. Niiden pohjalta ei siis rakenneta väitöskirjoja, vaan se materiaali tulee jostain paljon ulkokohtaisemmasta, kuten esim. papin kaavun saumojen taitoksista.

Ymmärrän, että tunnustuksellinen teologia ja akateeminen teologia eroavat toisistaan. Mutta myös akateeminen teologia lähestyy uskontonsa oppeja hyväksyvästi ja ottaa ne annettuina, ilman kriittistä tarkastelua tai empiiristä testaamista. Tällainen asenne poikkeaa tieteellisistä periaatteista, jotka perustuvat kriittiseen tarkasteluun ja empiiriseen todistusaineistoon.

Näin ollen, vaikka teologia saattaakin käyttää tieteen menetelmiä kuvaillessaan ja järjestäessään uskonnollisia ilmiöitä, se ei mallinna reaalitodellisuutta samalla tavalla kuin luonnontieteet. Sen hyödyllisyys ajattelun apuvälineenä voi olla verrattavissa logiikan ja matematiikan hyödyllisyyteen, jotka nekin perustuvat aksioomiin ja ovat olemassa ihmisten mielissä fiktioina ilman vastinetta reaalitodellisuudessa. Normaalit tieteet ovat kuitenkin osoittaneet hyödyllisyytensä empiiristen kokemusten organisoinnissa efektiivisiksi teorioiksi. Teologia sen sijaan herättää kysymyksen: onko sillä hyötyä todellisuuden tutkimuksessa, mikä on tieteen päätehtävä?

[ID10T]

Teologia ei ole tiedettä

Kyllä teologia on tiedettä. Mitään luonnontiedettä se ei ole. Se painii samassa mitä-jos-sarjassa kuin filosofia, astrologia ja ilmastonlämpenemistiede.

Vaikka teologia saattaa noudattaa osittain tieteen kaltaisia käytäntöjä, ei se täytä tieteen kriteerejä, koska se hyväksyy teorioidensa lähtökohdaksi ilmoitustiedon eikä perustu empiiriseen tutkimukseen ja toistettaviin havaintoihin, sen lähtökohdat ovat tieteen periaatteiden vastaiset. Tästä syystä sitä ei voida pitää varsinaisena tieteenä.

Ei nyt ihan noinkaan. Tieteenä teologia tutkii uskonnon ulkoisia tunnusmerkkejä, kuten palvontamenoja ja palvonnan kohteita luettelonomaisesti, ottamatta kuitenkaan kantaan palvontakohteiden olemassaoloon.

Sä taidat puhua nyt uskontotieteestä.

En, vaan teologiasta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Teologia

Tieteenalana teologia ei ole uskonnon harjoittamista, vaan uskontoa, erityisesti kristinuskoa, uskomuksia ja uskonnollisuutta tutkiva oppiala.
...
Nykyaikainen akateeminen teologinen tutkimus on luonteeltaan kuvailevaa,[4] toisin sanoen se tutkii kohteena olevan uskonnon uskomuksia käyttäen apunaan myös muiden tutkimusalojen menetelmiä.
...
Tieteenalana teologia eroaa uskontotieteestä ennen kaikkea kahdella tavalla. Ensiksi, teologia rajautuu yleensä tutkijoiden omaan uskonnolliseen perinteeseen, usein kristinuskoon. Tällöin tutkitaan kristinuskon perusteita, kuten sen historiaa, sisältöä ja ilmenemismuotoja. Uskontotieteen tutkimuskohteena ovat puolestaan kaikki maailman uskontoperinteet. Toiseksi, teologia ei tavallisesti ”vertaile” uskontoja. Uskontojen vertailua voidaan tehdä uskontotieteen alalla.

Joo (joku uskovainen on varmaan kirjoittanut Wikipedian artikkelin), mutta teologian ja uskontotieteen välillä on merkittävä ero. Vaikka teologia saattaa käyttää tieteen menetelmiä, se yleensä suhtautuu oman uskontonsa oppeihin hyväksyvästi, ilman kriittistä tarkastelua.

Tunnustuksellinen teologia ei ole tiedettä. Se, mitä opetetaan yliopistoissa, vastaa wikipedian kuvausta. Teologia ei siis tieteenä ota minkäänlaista kantaa jumalan olemassaoloon tai Jeesuksen ihmetekoihin, muuten kuin toteamalla, että niitä oletetaan tapahtuneen ja jumala oletetaan olemassaolevaksi. Niiden pohjalta ei siis rakenneta väitöskirjoja, vaan se materiaali tulee jostain paljon ulkokohtaisemmasta, kuten esim. papin kaavun saumojen taitoksista.

Näin ollen, vaikka teologia saattaakin käyttää tieteen menetelmiä kuvaillessaan ja järjestäessään uskonnollisia ilmiöitä, se ei mallinna reaalitodellisuutta samalla tavalla kuin luonnontieteet.

Ei tuolla ole mitään merkitystä, sillä teologia ei tee tiedettä opeillaan. Ainutkaan väitöskirja ei punnitse mahdollisuutta vetten päällä kävelemiseen tai merien halkaisemiseen. Ne saatetaan mainita, mutta niihin ei pureuduta ilmiöinä. Teologia on paljolti sukua folkloristiikalle.

[Naturalisti]

Teologia ei ole tiedettä

Kyllä teologia on tiedettä. Mitään luonnontiedettä se ei ole. Se painii samassa mitä-jos-sarjassa kuin filosofia, astrologia ja ilmastonlämpenemistiede.

Vaikka teologia saattaa noudattaa osittain tieteen kaltaisia käytäntöjä, ei se täytä tieteen kriteerejä, koska se hyväksyy teorioidensa lähtökohdaksi ilmoitustiedon eikä perustu empiiriseen tutkimukseen ja toistettaviin havaintoihin, sen lähtökohdat ovat tieteen periaatteiden vastaiset. Tästä syystä sitä ei voida pitää varsinaisena tieteenä.

Ei nyt ihan noinkaan. Tieteenä teologia tutkii uskonnon ulkoisia tunnusmerkkejä, kuten palvontamenoja ja palvonnan kohteita luettelonomaisesti, ottamatta kuitenkaan kantaan palvontakohteiden olemassaoloon.

Sä taidat puhua nyt uskontotieteestä.

En, vaan teologiasta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Teologia

Tieteenalana teologia ei ole uskonnon harjoittamista, vaan uskontoa, erityisesti kristinuskoa, uskomuksia ja uskonnollisuutta tutkiva oppiala.
...
Nykyaikainen akateeminen teologinen tutkimus on luonteeltaan kuvailevaa,[4] toisin sanoen se tutkii kohteena olevan uskonnon uskomuksia käyttäen apunaan myös muiden tutkimusalojen menetelmiä.
...
Tieteenalana teologia eroaa uskontotieteestä ennen kaikkea kahdella tavalla. Ensiksi, teologia rajautuu yleensä tutkijoiden omaan uskonnolliseen perinteeseen, usein kristinuskoon. Tällöin tutkitaan kristinuskon perusteita, kuten sen historiaa, sisältöä ja ilmenemismuotoja. Uskontotieteen tutkimuskohteena ovat puolestaan kaikki maailman uskontoperinteet. Toiseksi, teologia ei tavallisesti ”vertaile” uskontoja. Uskontojen vertailua voidaan tehdä uskontotieteen alalla.

Joo (joku uskovainen on varmaan kirjoittanut Wikipedian artikkelin), mutta teologian ja uskontotieteen välillä on merkittävä ero. Vaikka teologia saattaa käyttää tieteen menetelmiä, se yleensä suhtautuu oman uskontonsa oppeihin hyväksyvästi, ilman kriittistä tarkastelua.

Tunnustuksellinen teologia ei ole tiedettä. Se, mitä opetetaan yliopistoissa, vastaa wikipedian kuvausta. Teologia ei siis tieteenä ota minkäänlaista kantaa jumalan olemassaoloon tai Jeesuksen ihmetekoihin, muuten kuin toteamalla, että niitä oletetaan tapahtuneen ja jumala oletetaan olemassaolevaksi. Niiden pohjalta ei siis rakenneta väitöskirjoja, vaan se materiaali tulee jostain paljon ulkokohtaisemmasta, kuten esim. papin kaavun saumojen taitoksista.

Näin ollen, vaikka teologia saattaakin käyttää tieteen menetelmiä kuvaillessaan ja järjestäessään uskonnollisia ilmiöitä, se ei mallinna reaalitodellisuutta samalla tavalla kuin luonnontieteet.

Ei tuolla ole mitään merkitystä, sillä teologia ei tee tiedettä opeillaan. Ainutkaan väitöskirja ei punnitse mahdollisuutta vetten päällä kävelemiseen tai merien halkaisemiseen. Ne saatetaan mainita, mutta niihin ei pureuduta ilmiöinä. Teologia on paljolti sukua folkloristiikalle.

Ymmärrän, että teologia keskittyy kuvailevaan tutkimukseen ilman kritiikkiä uskonnoiden perusoppeja kohtaan, ja tässä mielessä se muistuttaa folkloristiikkaa. Kuitenkin kysymys mielikuvitushahmoista, kuten spagettihirviöstä, tuo esiin teologian luonteen. Jos jokin uskonto perustuu ilmoitustietoon ja otetaan annettuna ilman empiiristä todistusaineistoa, sen teoreettiset lähtökohdat eivät vastaa tieteen periaatteita. Tämä asettaa teologian lähemmäksi fiktiivisiä aksioomia kuin reaalitodellisuutta mallintavaa tiedettä. Onko teologia siis hyödyllinen työkalu todellisuuden tutkimisessa, mikä on tieteen perimmäinen tehtävä?

[ID10T]

Kyllä teologia on tiedettä. Mitään luonnontiedettä se ei ole. Se painii samassa mitä-jos-sarjassa kuin filosofia, astrologia ja ilmastonlämpenemistiede.

Vaikka teologia saattaa noudattaa osittain tieteen kaltaisia käytäntöjä, ei se täytä tieteen kriteerejä, koska se hyväksyy teorioidensa lähtökohdaksi ilmoitustiedon eikä perustu empiiriseen tutkimukseen ja toistettaviin havaintoihin, sen lähtökohdat ovat tieteen periaatteiden vastaiset. Tästä syystä sitä ei voida pitää varsinaisena tieteenä.

Ei nyt ihan noinkaan. Tieteenä teologia tutkii uskonnon ulkoisia tunnusmerkkejä, kuten palvontamenoja ja palvonnan kohteita luettelonomaisesti, ottamatta kuitenkaan kantaan palvontakohteiden olemassaoloon.

Sä taidat puhua nyt uskontotieteestä.

En, vaan teologiasta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Teologia

Tieteenalana teologia ei ole uskonnon harjoittamista, vaan uskontoa, erityisesti kristinuskoa, uskomuksia ja uskonnollisuutta tutkiva oppiala.
...
Nykyaikainen akateeminen teologinen tutkimus on luonteeltaan kuvailevaa,[4] toisin sanoen se tutkii kohteena olevan uskonnon uskomuksia käyttäen apunaan myös muiden tutkimusalojen menetelmiä.
...
Tieteenalana teologia eroaa uskontotieteestä ennen kaikkea kahdella tavalla. Ensiksi, teologia rajautuu yleensä tutkijoiden omaan uskonnolliseen perinteeseen, usein kristinuskoon. Tällöin tutkitaan kristinuskon perusteita, kuten sen historiaa, sisältöä ja ilmenemismuotoja. Uskontotieteen tutkimuskohteena ovat puolestaan kaikki maailman uskontoperinteet. Toiseksi, teologia ei tavallisesti ”vertaile” uskontoja. Uskontojen vertailua voidaan tehdä uskontotieteen alalla.

Joo (joku uskovainen on varmaan kirjoittanut Wikipedian artikkelin), mutta teologian ja uskontotieteen välillä on merkittävä ero. Vaikka teologia saattaa käyttää tieteen menetelmiä, se yleensä suhtautuu oman uskontonsa oppeihin hyväksyvästi, ilman kriittistä tarkastelua.

Tunnustuksellinen teologia ei ole tiedettä. Se, mitä opetetaan yliopistoissa, vastaa wikipedian kuvausta. Teologia ei siis tieteenä ota minkäänlaista kantaa jumalan olemassaoloon tai Jeesuksen ihmetekoihin, muuten kuin toteamalla, että niitä oletetaan tapahtuneen ja jumala oletetaan olemassaolevaksi. Niiden pohjalta ei siis rakenneta väitöskirjoja, vaan se materiaali tulee jostain paljon ulkokohtaisemmasta, kuten esim. papin kaavun saumojen taitoksista.

Näin ollen, vaikka teologia saattaakin käyttää tieteen menetelmiä kuvaillessaan ja järjestäessään uskonnollisia ilmiöitä, se ei mallinna reaalitodellisuutta samalla tavalla kuin luonnontieteet.

Ei tuolla ole mitään merkitystä, sillä teologia ei tee tiedettä opeillaan. Ainutkaan väitöskirja ei punnitse mahdollisuutta vetten päällä kävelemiseen tai merien halkaisemiseen. Ne saatetaan mainita, mutta niihin ei pureuduta ilmiöinä. Teologia on paljolti sukua folkloristiikalle.

Ymmärrän, että teologia keskittyy kuvailevaan tutkimukseen ilman kritiikkiä uskonnoiden perusoppeja kohtaan, ja tässä mielessä se muistuttaa folkloristiikkaa. Kuitenkin kysymys mielikuvitushahmoista, kuten spagettihirviöstä, tuo esiin teologian luonteen. Jos jokin uskonto perustuu ilmoitustietoon ja otetaan annettuna ilman empiiristä todistusaineistoa, sen teoreettiset lähtökohdat eivät vastaa tieteen periaatteita. Tämä asettaa teologian lähemmäksi fiktiivisiä aksioomia kuin reaalitodellisuutta mallintavaa tiedettä. Onko teologia siis hyödyllinen työkalu todellisuuden tutkimisessa, mikä on tieteen perimmäinen tehtävä?

Teologia ei ole hyödyllinen työkalu todellisuuden tutkimisessa. Teologisen tiedekunnan hyöty onkin lähinnä "taivaallisten" poliisien, eli pappien kouluttamisessa. Omasta uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta valtaapitävien kannalta kirkko on edelleen hyödyllinen apu massojen hallitsemisessa.

[Naturalisti]

Vaikka teologia saattaa noudattaa osittain tieteen kaltaisia käytäntöjä, ei se täytä tieteen kriteerejä, koska se hyväksyy teorioidensa lähtökohdaksi ilmoitustiedon eikä perustu empiiriseen tutkimukseen ja toistettaviin havaintoihin, sen lähtökohdat ovat tieteen periaatteiden vastaiset. Tästä syystä sitä ei voida pitää varsinaisena tieteenä.

Ei nyt ihan noinkaan. Tieteenä teologia tutkii uskonnon ulkoisia tunnusmerkkejä, kuten palvontamenoja ja palvonnan kohteita luettelonomaisesti, ottamatta kuitenkaan kantaan palvontakohteiden olemassaoloon.

Sä taidat puhua nyt uskontotieteestä.

En, vaan teologiasta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Teologia

Tieteenalana teologia ei ole uskonnon harjoittamista, vaan uskontoa, erityisesti kristinuskoa, uskomuksia ja uskonnollisuutta tutkiva oppiala.
...
Nykyaikainen akateeminen teologinen tutkimus on luonteeltaan kuvailevaa,[4] toisin sanoen se tutkii kohteena olevan uskonnon uskomuksia käyttäen apunaan myös muiden tutkimusalojen menetelmiä.
...
Tieteenalana teologia eroaa uskontotieteestä ennen kaikkea kahdella tavalla. Ensiksi, teologia rajautuu yleensä tutkijoiden omaan uskonnolliseen perinteeseen, usein kristinuskoon. Tällöin tutkitaan kristinuskon perusteita, kuten sen historiaa, sisältöä ja ilmenemismuotoja. Uskontotieteen tutkimuskohteena ovat puolestaan kaikki maailman uskontoperinteet. Toiseksi, teologia ei tavallisesti ”vertaile” uskontoja. Uskontojen vertailua voidaan tehdä uskontotieteen alalla.

Joo (joku uskovainen on varmaan kirjoittanut Wikipedian artikkelin), mutta teologian ja uskontotieteen välillä on merkittävä ero. Vaikka teologia saattaa käyttää tieteen menetelmiä, se yleensä suhtautuu oman uskontonsa oppeihin hyväksyvästi, ilman kriittistä tarkastelua.

Tunnustuksellinen teologia ei ole tiedettä. Se, mitä opetetaan yliopistoissa, vastaa wikipedian kuvausta. Teologia ei siis tieteenä ota minkäänlaista kantaa jumalan olemassaoloon tai Jeesuksen ihmetekoihin, muuten kuin toteamalla, että niitä oletetaan tapahtuneen ja jumala oletetaan olemassaolevaksi. Niiden pohjalta ei siis rakenneta väitöskirjoja, vaan se materiaali tulee jostain paljon ulkokohtaisemmasta, kuten esim. papin kaavun saumojen taitoksista.

Näin ollen, vaikka teologia saattaakin käyttää tieteen menetelmiä kuvaillessaan ja järjestäessään uskonnollisia ilmiöitä, se ei mallinna reaalitodellisuutta samalla tavalla kuin luonnontieteet.

Ei tuolla ole mitään merkitystä, sillä teologia ei tee tiedettä opeillaan. Ainutkaan väitöskirja ei punnitse mahdollisuutta vetten päällä kävelemiseen tai merien halkaisemiseen. Ne saatetaan mainita, mutta niihin ei pureuduta ilmiöinä. Teologia on paljolti sukua folkloristiikalle.

Ymmärrän, että teologia keskittyy kuvailevaan tutkimukseen ilman kritiikkiä uskonnoiden perusoppeja kohtaan, ja tässä mielessä se muistuttaa folkloristiikkaa. Kuitenkin kysymys mielikuvitushahmoista, kuten spagettihirviöstä, tuo esiin teologian luonteen. Jos jokin uskonto perustuu ilmoitustietoon ja otetaan annettuna ilman empiiristä todistusaineistoa, sen teoreettiset lähtökohdat eivät vastaa tieteen periaatteita. Tämä asettaa teologian lähemmäksi fiktiivisiä aksioomia kuin reaalitodellisuutta mallintavaa tiedettä. Onko teologia siis hyödyllinen työkalu todellisuuden tutkimisessa, mikä on tieteen perimmäinen tehtävä?

Teologia ei ole hyödyllinen työkalu todellisuuden tutkimisessa. Teologisen tiedekunnan hyöty onkin lähinnä "taivaallisten" poliisien, eli pappien kouluttamisessa. Omasta uskonnollisesta vakaumuksesta riippumatta valtaapitävien kannalta kirkko on edelleen hyödyllinen apu massojen hallitsemisessa.

Nyt puhumme taas samaa kieltä. Teologia on teograattisen hallinnon työkalu: "hyödyllinen apu massojen hallitsemisessa".

[Märkäruuti]

Teologisen tiedekunnan hyöty onkin lähinnä "taivaallisten" poliisien, eli pappien kouluttamisessa.

Yliopistotasoinen koulutus on myös taannut edes jonkinlaista laatua Suomen evlut papistoon. Vapaiden suuntien "pastorit" ovat jokseenkin paljon villimpää porukkaa.

Kun itse olin nuori ja muutama kaverini lähti teologiseen puhuttiin viidesläisistä sorsateologeista.
Termi tuli virren sanoista:

"Kuin vesilintu lahdella,
käy alle veden pinnan,
ja huuhdottuaan sulkansa,
taas nostaa puhtaan rinnan."

Viidesläinen fundisuskova sukelsi muutamaksi vuodeksi teologiseen ja nousi uskossaan puhtaana ja asenteiltaan muuttumattomana. Ihan näin ei kuitenkaan tainnut käytännössä käydä. Kyllä koulutus jätti jälkensä.

[Prometheus]

Teologisen tiedekunnan hyöty onkin lähinnä "taivaallisten" poliisien, eli pappien kouluttamisessa.

Yliopistotasoinen koulutus on myös taannut edes jonkinlaista laatua Suomen evlut papistoon. Vapaiden suuntien "pastorit" ovat jokseenkin paljon villimpää porukkaa.

Kun itse olin nuori ja muutama kaverini lähti teologiseen puhuttiin viidesläisistä sorsateologeista.
Termi tuli virren sanoista:

"Kuin vesilintu lahdella,
käy alle veden pinnan,
ja huuhdottuaan sulkansa,
taas nostaa puhtaan rinnan."

Viidesläinen fundisuskova sukelsi muutamaksi vuodeksi teologiseen ja nousi uskossaan puhtaana ja asenteiltaan muuttumattomana. Ihan näin ei kuitenkaan tainnut käytännössä käydä. Kyllä koulutus jätti jälkensä.

Ei välttämättä liity ihan suoraan keskustelun aiheeseen, mutta olisipa mielenkiitoista tietää, miten paljon Suomessa on ns. leipäpappeja?
Asian tutkiminen on tietenkin aika vaikeaa, sillä moniko pappi vastaisi rehellisesti kysymyksiin todellisesta uskonnollisesta vakaumuksestaan?
Vaikka tutkimus tehtäisiin anonyyminä, niin kuitenkin viran menetys saattaisi olla pelkona.

Leipäpappeja ihan varmasti kuitenkin on, ja voin kuvitella että se on rankkaa duunia, jos itse ei ko. asioihin (enää) usko.
Työpaikassa pitäis kuitenkin pysyä, koska teologian maisterin koulutus ei anna pätevyyttä kovinkaan monelle alalle.

[Märkäruuti]

Leipäpappeja ihan varmasti kuitenkin on, ja voin kuvitella että se on rankkaa duunia, jos itse ei ko. asioihin (enää) usko.

Kyseiset papit näkevät uskoakseni kirkon ja myös papin roolin yhteiskunnallisena enemmän kuin uskonnollisena.

On myös kyse siitä, mihin rajan vetää. Helluntailaisille kaikki luterilaiset papit taitavat olla leipäpappeja. Leipäpappeuden raja on melko häilyvä. Oman uskon epäily (alatien kulkeminen) on vahvasti mukana mm. körttiläissyydessä, kun taas viidesläiset puhuvat henkilökohtaisesta uskonratkaisusta ja pelastusvarmuudesta. Luterilaisessa kirkossa seinät ovat levällään ja jos ei suorastaan kiellä kirkon oppia, voi olla papinvirassaan hyvinkin liberaali.

[Prometheus]

Leipäpappeja ihan varmasti kuitenkin on, ja voin kuvitella että se on rankkaa duunia, jos itse ei ko. asioihin (enää) usko.

Kyseiset papit näkevät uskoakseni kirkon ja myös papin roolin yhteiskunnallisena enemmän kuin uskonnollisena.

On myös kyse siitä, mihin rajan vetää. Helluntailaisille kaikki luterilaiset papit taitavat olla leipäpappeja. Leipäpappeuden raja on melko häilyvä. Oman uskon epäily (alatien kulkeminen) on vahvasti mukana mm. körttiläissyydessä, kun taas viidesläiset puhuvat henkilökohtaisesta uskonratkaisusta ja pelastusvarmuudesta. Luterilaisessa kirkossa seinät ovat levällään ja jos ei suorastaan kiellä kirkon oppia, voi olla papinvirassaan hyvinkin liberaali.

Joo, mutta tarkoitin nyt lähinnä niitä, jotka eivät enää itse usko siihen, mitä joutuvat joka tilaisuudessa höpisemään.

Olin viikko sitten erään läheiseni hautajaisissa.
Kiitollisuutta "armollista" jumalaa kohtaan, joka vihdoinkin otti pitkään syövän kourissa kituneen ihmisen pois tästä maailmasta.
Rukoilua ja veisaamista yms. lohduttavia sanoja omaisille. Kuollut on nyt matkalla isän tykö paratiisiin jne.jne.
Isä meidän -rukousta, virsiä ja herran siunaamista...

Vaikka tiedän, että nämä hautaanpanijaiset on näytelmä elossa olevia omaisia varten, niin silti et itse pystyisi syöttämään kenellekään sellaista soopaa, jota nämä papit tekevät joka ikinen päivä.
Sillä vaan ihmettelen, miten kukaan näihin juttuihin uskonsa menettänyt pystyy sitä enää hyvällä omallatunnolla tekemään, vaikka se kuinka olisi "vain" työ tai yhteiskunnallisesti tärkeä tehtävä.

Minä en pystyisi, mutta ehkä se on vain minun heikkouttani.

[Märkäruuti]

Minä en pystyisi, mutta ehkä se on vain minun heikkouttani.

Olin itse nuorena viidesläinen. Kun ristiriita uskonopin ja järjen välillä tuli liian suureksi, kasvoin ulos uskostani. Tapauskovaksi minusta ei ollut, mutta joillekin sekin varmasti onnistuu. Etenkin, jos ei muuta elämää ole.

[Prometheus]

Minä en pystyisi, mutta ehkä se on vain minun heikkouttani.

Olin itse nuorena viidesläinen. Kun ristiriita uskonopin ja järjen välillä tuli liian suureksi, kasvoin ulos uskostani. Tapauskovaksi minusta ei ollut, mutta joillekin sekin varmasti onnistuu. Etenkin, jos ei muuta elämää ole.

Moni ei siihen irtautumiseen pysty. Indoktrinaation voima on uskomaton.
Minullakin oli kauan sitten yhtenä vaihtoehtona tai jopa "haaveena" lähteä lukemaan teologiaa, eli ns. pappisseminaariin, kuten sitä siihen aikaan kutsuttiin.

Onneksi sattuma vei oikeisiin tieteisiin.
Liekö ollut korkeimman johdatusta sekin.

[Tauko]

.Olin viikko sitten erään läheiseni hautajaisissa.
Kiitollisuutta "armollista" jumalaa kohtaan, joka vihdoinkin otti pitkään syövän kourissa kituneen ihmisen pois tästä maailmasta.
Rukoilua ja veisaamista yms. lohduttavia sanoja omaisille. Kuollut on nyt matkalla isän tykö paratiisiin jne.jne.
Isä meidän -rukousta, virsiä ja herran siunaamista...

Tuo "Isä meidän..." menettelee, en siitä pidä, mutta menettelee.

Kolmen vuoden aikana ollut kolmet läheisten hautajaiset. Surusta huolimatta eniten jurpppii ne papit. Aina jonkin tason saattoväen käännytystyö mukana agendassa.

Eli, nouskaamne kaikki ja...
"Uskontunnustus:
Minä uskon Jumalaan,
Isään, Kaikkivaltiaaseen
taivaan ja maan Luojaan....."

Ehkä en ollut riittävän tarkka ohjeistuksessa, tai pappi ei maallisista ohjeista välitä.

Senkin vielä sietäisi, ellei tarinat taas olisi apostoleista ja evankeliumista jatkuneet muistotilaisuudessa.

[Tuulispää]

Jordan Peterson Raamatusta:

[Prometheus]

Jordan Peterson Raamatusta:

And the point was... ?

[ID10T]

Jordan Peterson Raamatusta:

And the point was... ?

Pointti oli se, että joidenkin mielestä satukirjan ruotiminen on tiedettä