Cesium vai kesium?

[Purdue]

Tää taitaa olla näitä "ensimmäisen maailman ongelmia".


Mutta ääntämistäkin tärkeämpää on sanojen tavujen oikeat painotukset.

Otetaan esimerkiksi sana "psychology". Suomalainen juntti ääntää sen "saikho-lozi" kun englantia äidinkielenään puhuva ääntää sen "sai-kholozi". Tuossa mallia oikeasta ääntämisestä:

[Ertsu]

Tää taitaa olla näitä "ensimmäisen maailman ongelmia".


Mutta ääntämistäkin tärkeämpää on sanojen tavujen oikeat painotukset.

Otetaan esimerkiksi sana "psychology". Suomalainen juntti ääntää sen "saikho-lozi" kun englantia äidinkielenään puhuva ääntää sen "sai-kholozi". Tuossa mallia oikeasta ääntämisestä:

Joo no, englanninkielessä paino on aina toisella tavulla. Suomen kielessä se on ensimmäisellä tavulla. Sen sijaan nimen Cesium englanninkieliset lausuvat "sisium".

[Purdue]

Tää taitaa olla näitä "ensimmäisen maailman ongelmia".


Mutta ääntämistäkin tärkeämpää on sanojen tavujen oikeat painotukset.

Otetaan esimerkiksi sana "psychology". Suomalainen juntti ääntää sen "saikho-lozi" kun englantia äidinkielenään puhuva ääntää sen "sai-kholozi". Tuossa mallia oikeasta ääntämisestä:

Joo no, englanninkielessä paino on aina toisella tavulla. Suomen kielessä se on ensimmäisellä tavulla. Sen sijaan nimen Cesium englanninkieliset lausuvat "sisium".

Onko fakta? Mä olen ymmärtänyt, että englannin kielessä paino voi vaihdella niin, että se voi olla eri sanoissa eri tavuilla.

Vai oliko se nyt sitten kiinan kieli?

[Ertsu]

Tää taitaa olla näitä "ensimmäisen maailman ongelmia".


Mutta ääntämistäkin tärkeämpää on sanojen tavujen oikeat painotukset.

Otetaan esimerkiksi sana "psychology". Suomalainen juntti ääntää sen "saikho-lozi" kun englantia äidinkielenään puhuva ääntää sen "sai-kholozi". Tuossa mallia oikeasta ääntämisestä:

Joo no, englanninkielessä paino on aina toisella tavulla. Suomen kielessä se on ensimmäisellä tavulla. Sen sijaan nimen Cesium englanninkieliset lausuvat "sisium".

Onko fakta? Mä olen ymmärtänyt, että englannin kielessä paino voi vaihdella niin, että se voi olla eri sanoissa eri tavuilla.

Vai oliko se nyt sitten kiinan kieli?

En osaa täydellistä englantia, mutta mun tietääkseni paino on aina toisella tavulla, jos sanassa on enemmän kuin kolme tavua?

[Purdue]

Tää taitaa olla näitä "ensimmäisen maailman ongelmia".


Mutta ääntämistäkin tärkeämpää on sanojen tavujen oikeat painotukset.

Otetaan esimerkiksi sana "psychology". Suomalainen juntti ääntää sen "saikho-lozi" kun englantia äidinkielenään puhuva ääntää sen "sai-kholozi". Tuossa mallia oikeasta ääntämisestä:

Joo no, englanninkielessä paino on aina toisella tavulla. Suomen kielessä se on ensimmäisellä tavulla. Sen sijaan nimen Cesium englanninkieliset lausuvat "sisium".

Onko fakta? Mä olen ymmärtänyt, että englannin kielessä paino voi vaihdella niin, että se voi olla eri sanoissa eri tavuilla.

Vai oliko se nyt sitten kiinan kieli?

En osaa täydellistä englantia, mutta mun tietääkseni paino on aina toisella tavulla, jos sanassa on enemmän kuin kolme tavua?

Joo, ei munkaan englanti ole täydellistä, mutta tollaseen sivuston löysin, jossa asiaa tavujen painotuksista englannin kielessä:

Word stress rules in English


Tosiaan, se painotus voi olla ekalla, vikalla, tokavikalla, kolmanneksi vikalla tavulla. Ja yhdyssanoissa se riippuu siitä onko sana substantiivi, adjektiivi vaiko verbi.


Joo, pakko oli itsekin vähän luntata kun en tällaista ulkomuistista tietenkään tiennyt.

[JeeSe]

Mua on aina ärsyttänyt se yksi poliitikko jonka nimi on väärin taivutettu.
Siis Tuomioja, kun se pitäisi olla Tuomioita.

[JeeSe]

Englanninkielen arkinen sana "tool", näyttäisi uupuvan vastaavana yksittäisenä sanana monista muista kielistä.
Suomenkielessäkin se on yhdyssana "työkalu".
"Kalu", voisi viitata yleispätevään tarve-esineeseen, mutta ei yleisesti ottaen näin tee. Tai sillä on ainakin useita käyttöesineen luontoisia merkityksiä, kuten taikakalu ja huonekalu.
Toisin sanoen, meillä on vain käytettäväksi tarkoitettuja erilaisia kaluja. Kalulla voi tehdä taikoja, istua, porata reikiä tai vääntää mutteria. Siihen voi ripustaa sateenvarjon roikkumaan, tai sen päällä voi nukkua.
Kalu on sanana siis hyvin letkeä, vaikka se yleisesti mielletäänkin kovana käyttöesineenä. Sitä harvoin liitetään pehmeisiin objekteihin.

"Kalu" -sanan liukkaudesta kertoo myös sen tuottamat oudot mielleyhtymät.
Ajatellaanpa piirongin päällä jököttävää kaktusta. Sehän on "huonekasvi". Mutta mikä ihme olisikaan sitten "huonekalu", tässä somistuskontekstissa. En usko että edes Ikeassa on ajatellut asiaa näin pitkälle.

Eli sanana "kalu", on siis melko epätyydyttävä. Se vaatii aina että jotain pannaan eteen. Että se yhtyy johonkin, ainakin mielikuvatasolla.
Ehdottaisin tieteellisessä yhteydessä (kuten nyt vaikka laborattorioissa huhkiessa), käytettävän sanaa "instrumentti". Joka on englanniksi "instrument", ja latinaksi "instrumentum". Koska se viittaa "välineeseen". Se on kansainvälisempi, ja sulkee monia muita merkityksiä ulos.
Se olisi myös sopivan ei-binääri, ja on omiaan kuvaamaan paremmin erilaisia "värktyykkejä". Eikä se uhku ja puhku "kalumaista" yksipuolista dominanssia. Vaan kutsuu tasapuolisesti kaikkia älykkääseen pikku flirttiin, arkisen aherruksen keskellä. Kukaties joskus jopa vahingossa, mikä voi johtaa vaikka mihin seurauksiin.

Olette varmasti taas kanssani samaa mieltä. Ja innostuneita.

Suomenkieli on sillai eksaktimpaa.
Eihän tuollainen yleispätevä "tool" kerro yhtään millainen värkki, vehje tai meisseli on kyseessä, niin siksi sellaista sanaakaan ei ole turhaan keksitty.