Geneettinen entropia eli rappeutuminen

[mies.suomesta]

Nämä on vähän määrittelykysymyksiä. Onko diabeetikko epäkelpo yksilö yhteiskunnassa, jossa diabeteshoito on käytännössä varmasti saatavilla? Ihminen on sopeutunut elämään järjestäytyneessä yhteiskunnassa.

Loppujen lopuksi evoluutiolla ei ole suuntaa tai päämäärää, vaan "hyviä" ominaisuuksia ovat tautologisesti ne, joiden määrä lisääntyy. Ihmisen tapauksessa nämä ominaisuudet voivat olla vähän yllättäviäkin. Muistelen lukeneeni, että pienet ja pyöreät naiset saavat enemmän lapsia kuin pitkät ja laihat. Eipä uskoisi, jos katsoo Cosmpolitanin ja Voguen kansia!

[MooM]

Toisin sanoen ihmisyys ei kehity parhaimmillaan, koska lääketiede estää tuhoisien geenien tms. poistumista yhteisöstämme.
Pakko sanoa, että tuossa lienee totuuden siementä. Luonto karsisi rankemmin meitä...

Tuota on hankala arvioida, sillä jos ihminen on muuten "täydellinen", mutta hänellä on diabetes (hypoglykemia tappaa pahimmillaan), niin eikö niitä muita loistavia ominaisuuksia ole hyvä saada jatkoon?

Tässä on oleellista sekin, onko joku vamma tai puute periytyvä vai ei. Diabetes (se ilman insuliinia tappava ykkönen; kakkonen on eri tauti) on ilmeisesti aika vahvasti perinnöllinen, n. 50 % selittyy perimällä. Ja kun tauti tappoi usein jo lapsuus- tai nuoruusiässä, se varmasti pysyi vähäisempänä evoluution kautta. Kokonaan se ei kadonnut, koska ei ole täysin perinnöllinen, eikä toisaalta aina ilmene ennen lisääntymisikää.

Mutta meillä tuo tauti vain vähän lyhentää keskimääräistä elinaikaa ja lisää tiettyjen terveysongelmien riskiä. Ja ykköstyypin diabeetikot pariutuvat ja lisääntyvät siinä missä muutkin. Jos olosuhteet muuttuvat niin, että terveydenhuolto ja lääkevalmistus romahtaa täysin, diabetes alkaa vähentyä populaatiossa. Kuten moni muukin perinnöllinen, nuoruusiässä tappava/vammauttava sairaus. Mutta siinä vaiheessa on paljon muutakin huolen aihetta.

[Märkäruuti]

Loppujen lopuksi evoluutiolla ei ole suuntaa tai päämäärää, vaan "hyviä" ominaisuuksia ovat tautologisesti ne, joiden määrä lisääntyy.

Yhtenä esimerkkinä tästä sirppisoluanemia, joka on vaikea tauti, mutta koska se ehkäisee tehokkaasti malariaa, se on yleistynyt vaikeilla malaria-alueilla.
Evoluutio toimii tässä ja nyt. Kun olosuhteet vaihtuvat ennen geenien hyödyllisyys kelpoisuuden määrittäjänä vaihtuu myös.

[MooM]

Loppujen lopuksi evoluutiolla ei ole suuntaa tai päämäärää, vaan "hyviä" ominaisuuksia ovat tautologisesti ne, joiden määrä lisääntyy.

Yhtenä esimerkkinä tästä sirppisoluanemia, joka on vaikea tauti, mutta koska se ehkäisee tehokkaasti malariaa, se on yleistynyt vaikeilla malaria-alueilla.
Evoluutio toimii tässä ja nyt. Kun olosuhteet vaihtuvat ennen geenien hyödyllisyys kelpoisuuden määrittäjänä vaihtuu myös.

Umpisuoli (tai siis oikeasti umpilisäke) on samanlainen. Se on riskirakenne, joka voi tulehtua tappavan vakavasti, mutta se elättää myös hyödyllisiä bakteerikantoja, jotka auttavat suoliston toiminnassa. Siksi se ei ole karsiutunut pois.