Tulevaisuus vaikuttaa nykyisyyteen.

[Kohina]

Tässä esitettiin myös koejärjestely jonka tulos osoittaa että todennäköisemmin elektroni tietää vaihtoehtoisia reittejä kulkiessaan mihin tulee päätymään.

Kuvaillessaan kirjassaan "QED – valon ja aineen ihmeellinen teoria" (suomentanut Kimmo Pietiläinen vuonna 1991, alkup. "QED: The Strange Theory of Light and Matter", 1985), Richard Feynman esitteli teoriaansa muun muassa siten, että ennustettaessa fotonin sijaintia täytyy laskuissa ottaa huomioon fotonin kaikki mahdolliset ja mahdottomat reitit sekä vuorovaikutukset virtuaalihiukkasten kanssa näillä reiteillä. Näitä reittejä ja virtuaalihiukkasia ei pidetä todellisina, vaan ne ovat teoreettinen keino, jolla vältetään turhat pyöristysvirheet. Muistaakseni tämä sisälsi myös reitit, joilla fotonit kulkevat millä tahansa nopeudella, jopa ylivalonnopeudella.

Feynman kuitenkin totesi, että valon käyttämä toteutunut aika – lähtöhetkestä siihen, että se havaitaan – on lopulta sama, ennustettiinpa se kvanttimekaniikan yhtälöillä tai suppeamman suhteellisuusteorian avulla. Tämä osoittaa, että suppeampi suhteellisuusteoria on yhdenmukainen kvanttimekaniikan kanssa. Luin kirjan ennen sen toista suomennettua painosta vuonna 2002 – ehkä jo vuonna 2001. Jo tuolloin pohdin, että valon täytyy jotenkin "tietää" etukäteen, millä reitillä suppeampi suhteellisuusteoria on voimassa, jotta se osaisi liikkua juuri sitä pitkin.

On hienoa, jos nykyään voidaan määritellä koejärjestelmä, jolla testattaisiin, oliko pohdintani oikeutettu vai vain rajallisen ymmärrykseni tuottamaa ylimielisyyttä. Olisi myös kiva jos joku, joka osaa, suorittaisi kyseisen kokeen ja raportoisi tulokset.

Puhut kait Bohmin pilottiaaltoteoriasta.

[Stadin öljylanne]

Tässä esitettiin myös koejärjestely jonka tulos osoittaa että todennäköisemmin elektroni tietää vaihtoehtoisia reittejä kulkiessaan mihin tulee päätymään.

Kuvaillessaan kirjassaan "QED – valon ja aineen ihmeellinen teoria" (suomentanut Kimmo Pietiläinen vuonna 1991, alkup. "QED: The Strange Theory of Light and Matter", 1985), Richard Feynman esitteli teoriaansa muun muassa siten, että ennustettaessa fotonin sijaintia täytyy laskuissa ottaa huomioon fotonin kaikki mahdolliset ja mahdottomat reitit sekä vuorovaikutukset virtuaalihiukkasten kanssa näillä reiteillä. Näitä reittejä ja virtuaalihiukkasia ei pidetä todellisina, vaan ne ovat teoreettinen keino, jolla vältetään turhat pyöristysvirheet. Muistaakseni tämä sisälsi myös reitit, joilla fotonit kulkevat millä tahansa nopeudella, jopa ylivalonnopeudella.

Feynman kuitenkin totesi, että valon käyttämä toteutunut aika – lähtöhetkestä siihen, että se havaitaan – on lopulta sama, ennustettiinpa se kvanttimekaniikan yhtälöillä tai suppeamman suhteellisuusteorian avulla. Tämä osoittaa, että suppeampi suhteellisuusteoria on yhdenmukainen kvanttimekaniikan kanssa. Luin kirjan ennen sen toista suomennettua painosta vuonna 2002 – ehkä jo vuonna 2001. Jo tuolloin pohdin, että valon täytyy jotenkin "tietää" etukäteen, millä reitillä suppeampi suhteellisuusteoria on voimassa, jotta se osaisi liikkua juuri sitä pitkin.

On hienoa, jos nykyään voidaan määritellä koejärjestelmä, jolla testattaisiin, oliko pohdintani oikeutettu vai vain rajallisen ymmärrykseni tuottamaa ylimielisyyttä. Olisi myös kiva jos joku, joka osaa, suorittaisi kyseisen kokeen ja raportoisi tulokset.

Puhut kait Bohmin pilottiaaltoteoriasta.

Tuolla tavalla tosiaan taisin puhua. Haastattelin asiasta juuri ChatGPT:tä ja vastauksensa perusteella olen yrittänyt ymmärtää kvanttisähködynamiikan ilmiöitä klassisen mekaniikan lainalaisuuksilla enkä kvanttimekaniikalle ominaisilla tilastollisilla lainalaisuuksilla. Pitääpä yrittää jatkossa olla kriittisempi sen suhteen kun luulen ymmärtäväni jotain kvanttimekaniikasta

[Lyde19]

Esitin muuten jo edellisellä palstalla että hiukkanen ei ole sidottu tarkasti aikaan. Ts esim elektroni kulkiessaan hilan läpi tietää minne päätyy ja siksi hilarakkokokeen tulokset ovat "omituisia".

[Tauko]

Esitin muuten jo edellisellä palstalla että hiukkanen ei ole sidottu tarkasti aikaan. Ts esim elektroni kulkiessaan hilan läpi tietää minne päätyy ja siksi hilarakkokokeen tulokset ovat "omituisia".

Menisiköhän tuo ihan Heisenbergin epätarkkuuden mukaisesti ΔEΔt ~ h

[Lyde19]

Voihan tuollaista heitellä. Minulla oli ajatus että hiukkasen paikka myös ajassa noudattaa normaalijaumaa.

[Lyde19]

Eli nopeasti liikkuvat pienimassaiset hiukkaset toimivat niin että niiden "tulevaisuus" toteutuu. Ts elektroni tekee matkan niin että päätyy oikeaan kohtioon koska tietää mihin sen kuuluu päätyä.

[Damokles]

Jos suunnittelet tulevaisuudessa tekeväsi jotain muutat jo siinä tulevaisuutta. Noin käytännössä ja arjessa. Astrologia perustuu tähän eli horoskooppimerkit. Luet merkkisi ennustuksen mitä tuleman pitää. Tiedostamatta alat toteuttamaan "Ennustusta". Jos vaikka merkillesi luvataan romantiikkaa ehkä täysin tiedostamatta hakeudut vastakkaisen sukupuolen seuraan (Tai nykypäivänä myös saman sukupuolen seuraan). Jopa siinäkin tapauksessa että ennustus lupaa rahaa (Jopa huomattavia summia) voi se yhdestä sadastamiljoonasta pitääkin paikkansa. Muut vain kohauttavat olkapäitään etteipä horoskooppi tiennyt asiasta mitään.

Eräs tutkija havainnolisti myös tuota tulevaisuuden tietämistä näin että jos tietäisimme universumin jokaisen alkeishiukkasen paikan täydellisesti voisimme ekstrapoloida eli simuloida myös tulevaisuuden eli tietää täsmälleen mitä tulee tapahtumaan tuleviauudessa. Jokainen ymmärtää että tämä skenaario on mahdoton, ehkä universumin loppuun saakka. Nykyään voimme ekstrapoloida karkeasti nykytilasta miltei universumin alkuun. Todisteena simulaatio jossa muodostuivat aika tarkalleen Linnunrata sekä Andromeda (Simuloitiin "Alusta" nykypäivään.).

[Stadin öljylanne]

^^
Harmi, etten ole nähnyt Morgan Freemanin houstaamaa ohjelmaa. En ehkä tunne sen kontekstia riittävän hyvin välttääkseni sekoilemasta omiani, mutta mikäli ymmärsin ChatGPT:n näkemyksen fotonin "tietämisestä", eli siitä, millä reitillä suppeampi suhteellisuusteoria toteutuu, ajatus siitä, että hiukkasen täytyisi tietää etukäteen, mitä reittiä kulkea tai minne päätyä, ei vaikuta välttämättömältä.

Kvanttimekaniikan aaltofunktio, joka sisältää kaikki mahdolliset reitit ja lopputulokset, selittää hiukkasen käyttäytymisen ilman tarvetta olettaa hiukkaselle tietoisuutta tai ennakkotietoa. Se, onko tämä selitys intuitiivisesti ymmärrettävä, on tietysti kokonaan toinen kysymys. Näennäinen "tietäminen" voi olla seurausta siitä, että oletamme hiukkaselle fyysiset ominaisuudet kaiken aikaa tai että hiukkasmaailma olisi deterministinen. Jos kuitenkin pidämme ajatusta ominaisuuksien olemassaolosta mittausten ulkopuolella pelkkänä olettamuksena, voi ehkä olla helpompaa ajatella, että nämä ominaisuudet kuten mahdollinen determinismi ilmenevät vain mittaushetkellä. Nykykokeiden perusteella on vaikea testata tätä olettamusta, sillä ne eivät sulje pois esimerkiksi Kööpenhaminan tulkintaa, jossa hiukkasia ei ole fyysisesti olemassa mittaushetkien ulkopuolella. Kööpenhaminan tulkinta kiehtoo itseäni siitä syystä, että koska kaikki, mitä hiukkasesta voidaan tämän päivän kokein tietää, määräytyvät eli voidaan tietää käytetystä tulkinnasta riippumatta vain mittaustilanteen ominaisuuksien kautta. Kööpenhaminan tulkinta vaikuttaisi siis sisältävän kaikkein vähiten ylimääräisiä olettamia. Intuition vastainen se ehkä sitten kumminkin on.

Viivästetyn valinnan kokeessa näyttää siltä, että mittausasetelma päätetään vasta sen jälkeen, kun hiukkanen, kuten fotoni, on jo kulkenut järjestelmän läpi. Tätä tulosta voi kuitenkin tulkita myös niin, että mittauksen tyyppi eli tapa, jolla aaltofunktio romahdutetaan, määrittää sen, miten fotoni näyttää käyttäytyneen: jos mittaat interferenssikuvion, eli romahdutat aaltofunktion interferenssikuvion ominaisuuksilla, näyttää siltä, että fotoni on kulkenut molempia reittejä yhtä aikaa. Jos taas mittaat, kummasta raosta fotoni kulki, eli romahdutat aaltofunktion reitin mittaavilla asetuksilla, näyttää siltä että, että interferenssikuvio katoaa, ja että fotoni on kulkenut vain yhtä reittiä pitkin.

Jos taas ajattelee, että hiukkasella on ominaisuutensa myös mittausten ulkopuolella, ehkä sen kvattimekaniikkaa voisi silti ymmärtää vertaamalla sitä heitetyn nopan todennäköisyysjakaumaan. Vaikka tietyt todennäköisyysjakaumat noppien silmäluvuille ovat todennäköisempiä kuin toiset, yksikään noppa ei "tiedä" tai "valitse" tulostaan. Jakauma seuraa tilastollisia lainalaisuuksia. Samoin hiukkasen ei tarvitse välttämättä "tietää" reittiään tai päämääräänsä etukäteen – sen käyttäytyminen määräytyy aaltofunktion tuottamien tilastollisten lainalaisuuksien mukaan, joka realisoituu tosin vasta mittauksen yhteydessä.

Lopuksi on vielä painotettava, että ilmiö on agnostinen selittävälle tulkinnalle/ teorialle. Ei ole pakottavaa tarvetta tulkita kvanttimekaniikkaa Kööpenhaminan tulkinnan mukaisesti. Samalla on mahdollista järkeillä, että hiukkanen voi "tietää" tulevan käyttäytymisensä, mutta valinta selittävien tulkintojen / teorioiden välillä siirtyy enemmän filosofian kuin fysiikan alueelle. Luajan kiitos, minullakin on mahdolisuus – vasinkin oikein solipsistisesti tosiasioihin suhtautuessamme – kokea olevani oikeassa

[JMe1]

Kommentti otsikkoon : Tulevaisuus vaikuttaa nykyisyyteen.

Katsottuani joukon fyysikoiden YouTube esityksiä kvanttimekaniikan tulkinnoista, pilottiaaltoteoria tuntui eniten järkeenkäyvältä. Se kuitenkin edellyttää että tyhjiö ei olekaan täysin tyhjää vaan siellä on erilaisia aallokkoja. Fotonin kulkuun liittyvä aallokko muodostuu sen mukaan, millaisia ovat koejärjestelyn reunaesteet. Aaltokuvio on eräällä tavalla mielenkiintoinen (animaatio jonka näin jossakin esityksessä) : Se on täysin staattinen jos reunaesteitä ei siirrellä.

Kun kaksoisrakokokeessa lähetetään fotoneja rakojen läpi, kaikki teoriat antavat samat tulokset, ja fotonien lähetystaajuus ei vaikuta mitenkään kuvioon joka screenille muodostuu.

Silti, jostakin tulee satunnaiskomponentti koejärjestelyyn, se piirtää kauniin Gaussin käyrän. Tämä viittaa siihen että rakojen tuntumassa on jokin luonnon synnyttämä "kohina" joka päättää mitä reittiä fotoni tulee etenemään kohti tunnistustaulua. Mielestäni juuri tämä puhdas satunnaisgeneraattori joka on jotenkin integroitu luontoon, sulkee pois sen ajatuksen että tulevaisuus voisi vaikuttaa nykyisyyteen. Mehän nimittäin voisimme päättää että tulevaisuudessa teemme jotakin joka rikkoo Gaussin käyrän, suorittaa kaksoisrakokoe, kirjata tulokset, sitten pari päivää myöhemmin aiheuttaa häiriö joka takaisin kytkeytyy Gaussin käyrän syntymekanismiin. Ja se näkyisi heti "lommona" käyrässä. Tällaista koetta ei ole onnistuttu tekemään, tai toisella tavalla sanoen, käyrä on aina ollut matemaattisesti kaunis.

Eli, itse olen sitä mieltä että luonnossa ei ole minkäänlaista kytkentää tulevaisuudesta menneisyyteen. Ja kun kvanttimekaniikan alin taso on satunnainen, se vaikuttaa myös klassiseen fysiikkaan "vaimeasti". Tämä taas tekee sen että simulaatiomallit eivät voi olla luotettavia laskiessaan avaruutta eteen tai taaksepäin.

[mies.suomesta]

Kommentti otsikkoon : Tulevaisuus vaikuttaa nykyisyyteen.

Katsottuani joukon fyysikoiden YouTube esityksiä kvanttimekaniikan tulkinnoista, pilottiaaltoteoria tuntui eniten järkeenkäyvältä. Se kuitenkin edellyttää että tyhjiö ei olekaan täysin tyhjää vaan siellä on erilaisia aallokkoja. Fotonin kulkuun liittyvä aallokko muodostuu sen mukaan, millaisia ovat koejärjestelyn reunaesteet. Aaltokuvio on eräällä tavalla mielenkiintoinen (animaatio jonka näin jossakin esityksessä) : Se on täysin staattinen jos reunaesteitä ei siirrellä.

Kun kaksoisrakokokeessa lähetetään fotoneja rakojen läpi, kaikki teoriat antavat samat tulokset, ja fotonien lähetystaajuus ei vaikuta mitenkään kuvioon joka screenille muodostuu.

Silti, jostakin tulee satunnaiskomponentti koejärjestelyyn, se piirtää kauniin Gaussin käyrän. Tämä viittaa siihen että rakojen tuntumassa on jokin luonnon synnyttämä "kohina" joka päättää mitä reittiä fotoni tulee etenemään kohti tunnistustaulua. Mielestäni juuri tämä puhdas satunnaisgeneraattori joka on jotenkin integroitu luontoon, sulkee pois sen ajatuksen että tulevaisuus voisi vaikuttaa nykyisyyteen. Mehän nimittäin voisimme päättää että tulevaisuudessa teemme jotakin joka rikkoo Gaussin käyrän, suorittaa kaksoisrakokoe, kirjata tulokset, sitten pari päivää myöhemmin aiheuttaa häiriö joka takaisin kytkeytyy Gaussin käyrän syntymekanismiin. Ja se näkyisi heti "lommona" käyrässä. Tällaista koetta ei ole onnistuttu tekemään, tai toisella tavalla sanoen, käyrä on aina ollut matemaattisesti kaunis.

Eli, itse olen sitä mieltä että luonnossa ei ole minkäänlaista kytkentää tulevaisuudesta menneisyyteen. Ja kun kvanttimekaniikan alin taso on satunnainen, se vaikuttaa myös klassiseen fysiikkaan "vaimeasti". Tämä taas tekee sen että simulaatiomallit eivät voi olla luotettavia laskiessaan avaruutta eteen tai taaksepäin.

En ole minkään sortin ekspertti fysiikassa, mutta suhteellisuusteorian mukaan asioiden aikajärjestys ei ole absoluuttinen. Jonkun havaitsijan näkökulmasta A voi tapahtua ennen B:tä, ja jonkun näkökulmasta B ennen A:ta. (Voi olla, että jos A ja B ovat samassa lepokoordinaatistossa, sitten ne nähdään aina samassa järjestyksessä.) Tällöin "tulevaisuus" voi vaikuttaa "menneisyyteen", tai paremminkin tulevaisuus on ihan yhtä olemassa kuin menneisyys. Onko tällainen maailmankuva väistämättä deterministinen? Jos tulevaisuus on olemassa? Ehkä satunnaisuus on siinä, pystytäänkö tapahtuma B laskemaan tapahtumasta A jollain matemattisella kaavalla, vai jääkö niiden välinen yhteys aina käsittämättömäksi.

[Eusa]

Ei tulevaisuus vaikuta mihinkään.

Mutta jatkuva kentän pilottiaallokko hyvinkin interferoi siinä liikkuvien energiaeksitaatioiden aaltojen kanssa ja siten on "etukäteen tiedossa" kavennettu kohdistuma absorptiosta.

[Brainwashed]

Olen samaa mieltä Eusan kanssa, että tulevaisuus ei vaikuta nykyisyyteen, taikka kuten Eusa kirjoittaa ”mihinkään”, vaikken tosin ymmärrä asian puolesta esittämiään argumentteja.



.

[Lyde19]

No nyt on kuitenkin niin että kokeet osoittavat hiukkasen tulevan tilan vaikuttavan sen nykyiseen käytökseen.

[Eusa]

No nyt on kuitenkin niin että kokeet osoittavat hiukkasen tulevan tilan vaikuttavan sen nykyiseen käytökseen.

Kyseessä on vajaalla ymmärryksellä tehty tulkinta.

[Eusa]

Voiko gravitaatiota olla ilma tulevaisuutta?
Kaikki mihin liittyy potentiaali suhteessa johonkin, näyttäisi vaativan referensin johon sitä verrataan. Potentiaalin muutoksen referenssipiste voi mielestäni sijaita vain tulevaisuudessa.
Gravitaatio itsessään on jo pelkästään "referenssi-ilmiö" ja sitä ei voi olla olemassa ilman vertailukohtaa. Se ilmenee vain ikään kuin "romahduksena".
Potentiaali ja romahdus eivät voi olla olemassa samaan aikaan. Vai voivatko?

Ideassani 4-ulotteisen erillisyysjatkumon väännöt ja jännitteet päivittyvät paikallisesti, josta aika-avaruuden kaarevuus seuraa ja näennäinen gravitaatio. Paikallinen fysiikka ei tarvitse tulevaisuutta vaan tekee sen itse.