Homo Economicus: hyödyllinen fiktio?

[Kohina]

Päinvastoin suuri organisaatio on rationaalisempi kuin toimijansa.

Tarjoitatko jonkinlaista emergenssiä, missä kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa?

Palatakseni tähän se ei varsinaisesti ole emergenssiä, kun vastaukset ovat janalla hyvä ja parempi, mutta tavallaan joo, kun jokainen ajattelee top-down, joten sitä voisi luulla kaiken olevan top-down, mutta itse prosessi on bottom up, kuten se miten se yksilön top-down ajattelukin on muodostunut elämänkokemuksen myötä.

[HuuHaata]

Demokratia on bottom-up, siksi se on vähiten huono ratkaisumalli ja kehittyneet maat ovat demokraattisia. Parlamentarismi on toki top-down, mutta kun kaikki top-down huomioidaan, on se jo metodologisesti bottom-up, vaikka onkin top down jokaiselle.

Ei ole. Tuon ajattelun mukaisesti vielä joskus Väyrysen aikaan Keskustan puoluekenttä valitsi puheenjohtajan. Nykyään media valitsee. Tai siis ne, jotka ohjaa median toimintaa.

Ei ihmisiä kuunnella missään.

[Purdue]

No niin, saatiinpa keskustelua aikaiseksi. Kiitos ja kumarrus osallistujille.


Mä laajennan keskustelua sillä tavalla, että jaan ihmisen kognitiivisen ajattelun kolmeen osaan:

- Analyyttinen ajattelu eli faktapohjainen ajattelu
- Normatiivinen ajattelu eli oikein/väärin -ajattelu
- Hedoninen ajattelu eli hyvä/paha ajattelu


Ja oikeastaan voisi sanoa, että tuosta hedonisesta ajattelusta ja sen merkityksestä on kolme variaatiota.

1. Ensiksi on rationaalisen valinnan teoria, joka yhdistää analyyttisen ja hedonisen ajattelun. Rationaalinen toimija siis tekee faktojen ja preferenssien pohjalta ratkaisun, joka maksimoi odotettavissa olevan hyödyn.

2. Toisekseen on emotionaalinen päätöksentekijä, joka tekee emootioiden perusteella tunnepitoisen hedonisen ratkaisun.

3. Ja kolmanneksi on hedoninen päätöksentekijä, joka tekee ärsykkeen valenssiin (positiivinen vs negatiivinen) perustuvan ratkaisun.


Summa summarum. Yleensä tunnepitoista ja rationaalista ratkaisua pidetään toistensa vastakohtina, mutta tarkemmin ajateltuna ne ovat vain variaatioita samasta teemasta, eli siitä että yksilö tekee päätöksen sen hedonisen merkityksen pohjalta.

Rationaalinen, emotionaalinen ja hedoninen päätöksentekijä siis kaikki tekevät päätöksen viime kädessä hedonisen ajattelun eikä analyyttisen taikka normatiivisen ajattelun perusteella.

Tämä käy hyvin järkeen, kun ottaa huomioon sen että nykytutkimus on osoittanut emootioiden ja ärsykkeisiin liittyvän valenssin merkityksen päätöksenteossa. Rationaalisen valinnan teoria liittää tähän yhtälöön informaation eli analyyttisen ajattelun, jolloin se paras vaihtoehto löytyy järkiperäisen ajatteluprosessin seurauksena, vaikka lopputulokseen vaikuttaa sitten preferenssien muodossa "odotettavissa oleva hyöty" eli hedoninen valinta.

[Kohina]

O tempora o mores

[Märkäruuti]

1. Ensiksi on rationaalisen valinnan teoria, joka yhdistää analyyttisen ja hedonisen ajattelun. Rationaalinen toimija siis tekee faktojen ja preferenssien pohjalta ratkaisun, joka maksimoi odotettavissa olevan hyödyn.

2. Toisekseen on emotionaalinen päätöksentekijä, joka tekee emootioiden perusteella tunnepitoisen hedonisen ratkaisun.

Löysin hataraa yhtymäkohtaa rahastosijoittamiseeni.
Periaatteessa kohta 1. on sijoituskohteita valittaessa lähtökohta. Rationaaliseen analyysiin ( ) perustuva riski/tuotto kartoitus (eli minun kohdallani lähinnä arvaus)
Rationalisuutta, tai maksimaalisen tuoton tavoitelua tässä tapauksessa, rajoittaa kohdallani sijoituskohteen epäeettisyys. Rajaan joitain kohteita pois, vaikka todennäköisesti saisin niistä suuremman tuoton. Sen ratkaisun teen pelkästään omaa mieltäni rauhoittaakseni. Käytännön merkityksen oman kuuppani ulkopuolella tajuan itsekin olemattomaksi.

[Märkäruuti]

Nykyään media valitsee. Tai siis ne, jotka ohjaa median toimintaa.

Sinulla on perin kova luottamus median valtaan. Olen asiasta eri mieltä.

[HuuHaata]

Nykyään media valitsee. Tai siis ne, jotka ohjaa median toimintaa.

Sinulla on perin kova luottamus median valtaan. Olen asiasta eri mieltä.

Sanna Marin on Suomessa selkein esimerkki. Sanna Marin mietti Jungerin kanssa miten tehdään jostain jota kukaan ei tiedä pääministeri.

[Märkäruuti]

Sanna Marin mietti Jungerin kanssa miten tehdään jostain jota kukaan ei tiedä pääministeri.

Ja mediako Sannasta pääministerin teki? Minä kun luulin, että SDP.
Marin toimi Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 2013–2017. Kyllä siitä joku tiesi. Ainakin Mansesa nääs.

[HuuHaata]

Sanna Marin mietti Jungerin kanssa miten tehdään jostain jota kukaan ei tiedä pääministeri.

Ja mediako Sannasta pääministerin teki? Minä kun luulin, että SDP.
Marin toimi Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 2013–2017. Kyllä siitä joku tiesi. Ainakin Mansesa nääs.

Eivät puolueet ole tuossa muodoin alkuunkaan itsenäisiä. Keskusta oli pitkä aika sitten eniten tuota. Media tekee jo puolueiden puheenjohtajat nykyään. Informaatioluukuttamalla suosikista tarpeeksi materiaalia.

Tuota on mahdoton estää. Tai se esto on julistaa itsensä median vastapuolen edustajaksi, jolloin joissain puolueissa voi kyseenalaistaa mediaeliitin päättämän.

[apetteri]

Tämän keskustelun spekseissä ei avattu, oletetaanko rationalisuuden olevan subjektiivinen vai objektiivinen kokemus.. jos ensimmäinen, niin silloinhan se voitaneen tuomita jääräpäisyydeksi, jolle tosin joskus onni osuu..

[Purdue]

Tämän keskustelun spekseissä ei avattu, oletetaanko rationalisuuden olevan subjektiivinen vai objektiivinen kokemus.. jos ensimmäinen, niin silloinhan se voitaneen tuomita jääräpäisyydeksi, jolle tosin joskus onni osuu..

Yhteiskuntatieteissähän yleensä rationaalisuusoletusta käytetään, jotta voidaan "ennustaa" eri toimijoiden käyttäytymistä. Tällöin ilmeisesti tuo rationaalinen valinta on objektiivinen asia, jonka kaikki voivat tulkita samoin.

[apetteri]

Tämän keskustelun spekseissä ei avattu, oletetaanko rationalisuuden olevan subjektiivinen vai objektiivinen kokemus.. jos ensimmäinen, niin silloinhan se voitaneen tuomita jääräpäisyydeksi, jolle tosin joskus onni osuu..

Yhteiskuntatieteissähän yleensä rationaalisuusoletusta käytetään, jotta voidaan "ennustaa" eri toimijoiden käyttäytymistä. Tällöin ilmeisesti tuo rationaalinen valinta on objektiivinen asia, jonka kaikki voivat tulkita samoin.

En tiedä mitä yhteiskuntatieteissä opetetaan, mutta veikkaan että ihminen rationaalinen toiminta objektiivisesti on näennäinen ilmiö, oikeasti sitä suoritetaan subjektiivisen kokemuksen vuoksi. Ymmärtääkseni tämä on selitetty myös peliteoriassa, pelaajien kannattaa pelata samaa peliä, koska silloin jokainen voittaa varmasti enemmän kuin yksin pelaamalla. Sit on erikseen riskillä yksin pelaajat, jotka haluavat voittaa kaiken, hinnalla millä hyvänsä.

[Purdue]

Homo Economicus: hyödyllinen fiktio?


Aloitetaanpa keskustelu ihmisen mahdollisesta rationaalisuudesta. Termillä Homo Economicus viitataan toimijaan, joka on rationaalinen ja egoistinen, ja joka tavoittelee subjektiivisesti määriteltyjä päämääriään optimaalisesti.

Rationaalinen valinta myös määritellään usein siten, että rationaalinen toimija on toimija jolla on täydellinen tieto tilanteesta, ja joka pystyy analysoimaan kaikkiin lopputuloksiin ja päämääriin liittyvät todennäköisyydet sekä hyödyt ja kustannukset, ja joka pystyy tämän perusteella tekemään päätöksen joka maksimoi odotettavissa olevan hyödyn. Taloustieteellinen rationaalinen toimija on siis toimija, joka maksimoi odotettavissa olevan hyödyn kussakin valintatilanteessa.

Peliteoria puolestaan tarkastelee strategisia valintoja ja niiden rationaalisuutta tilanteessa, jossa on useita toimijoita jolloin kunkin toimijan lopputulos riippuu myös siitä mitä muut tekevät.

Rationaalisen valinnan teoriaa ja oletusta rationaalisesta toimijasta käytetään hyväksi laajasti yhteiskuntatieteissä eritoten taloustieteessä, politiikan tutkimuksessa ja kansainvälisen politiikan tutkimuksessa.

Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa rationaalisuusoletus tehdään usein siitä syystä, että sen avulla pyritään ennustamaan eri toimijoiden valintoja ja käyttäytymistä. Oletus on siis se, että esim. kansainvälisen järjestelmän anarkia ja voimatasapaino johtaa rationaaliset toimijat tekemään yhdensuuntaisia valintoja eri valintatilanteissa.

Sanomattakin on selvää, että rationaalisen valinnan teoriaa ja sen eri sovelluksia on kritisoitu laajasti. Käyttäytymistaloustiede ja psykologinen tutkimus esim. on tuonut esiin koko joukon tekijöitä, jotka kertovat siitä, että ihmiset eivät ole täydellisiä informaation prosessoijia.

Lisäksi esim. kansainvälinen maailma on sellainen, ettei valtiotoimijoilla ole erilaisissa valintatilanteissa käytettävissään täydellistä informaatioita, eikä erilaisia kustannus-hyöty laskelmia eri vaihtoehtojen välillä voida luotettavasti tehdä.

Silti, valtavirran tutkimus käyttää hyödykseen tätä fiktiota rationaalisesta toimijasta.

Yksi vaihtoehto rationaalisen valinnan teorialle onkin Emotionaalisen valinnan teoria, ja ylipäätään hedoninen valenssi on nykytutkimuksen mukaan se mikä toimii laajalti ihmisten päätösten taustalla.


Mutta siis, tässä lanka jonka puitteissa voi keskustella ihmisen rationaalisuudesta ja järkevyydestä eri näkökulmista. Tämä aihealue on todellakin laaja, ja erilaisia mielipiteitä puolesta ja vastaan on paljonkin.


Tuossa vielä muutama lähde keskustelun pohjaksi:
Homo Economicus
Rationality
Decision theory
Game theory
Behavioral economics
Emotional choice theory

Tämä tavallaan viistää aavistuksen tuota, "Jos jumala on mikä on hänen merkityksensä!" -ketjua. Tai ainakin niitä maisemia, joita itse siellä maalasin ja joista meuhkasin.
viewtopic.php?t=6227
Uskotko, että mietin joitain juttuja joita olin oppinut sinun teksteistäsi lukemalla.
Siltä pohjalta heitän tähän lyhyesti pari ajatuksen luontoista kysymystä jota nousi mieleen ja joihin en tiedä vastausta.

-Miten suuri merkitys on sillä, että meillä on kolektiivinen ymmärrys ja tieto omasta epärationaalisuudestamme, verrattuna siihen että operoimme kuvitellen/uskoen, että olemme analyyttisia ja loogisia päättäjiä. Eli luulemme yhteisönä olevamme täydellisessä kontrollissa, kunhan vain ajattelemme ainoastaan rationaalisesti.

-Pääseekö yhteisö kokonaisuutena parempiin lopputuloksiin, jos se on sisäistänyt ja hyväksynyt yhteisöjen systeemin kompleksisuuden ja hallitsemattomuuden, ja jopa institutionalisoi siihen liittyvän epärationaalisen ja abstraktin ajattelun. Jota emme voi yksilötasollakaan kuitenkaan täydellisesti perustella ja hallita.
(Vihaan käyttää sanaa instituutio, mutta nyt on pakko.)

Joo, mietin tässä että millä tavalla oikein tähän vastaisin. Olet varmastikin oikeassa siinä, että "täydellinen kontrolli" on illuusio, ja toisaalta maailma ja yhteiskunta on kompleksinen.

Mutta, tuo rationaalisuus, joka perustuu a) informaation käyttöön, ja b) siihen että pyritään informaation ja preferenssien pohjalta sellaiseen lopputulokseen, joka maksimoi hyödyn, niin riippuu aika pitkälti tuosta a) kohdasta.


Jos ajatellaan determinististä maailmaa, jossa tiedetään täsmälleen vallitsevat syy-seuraussuhteet, niin rationaalinen valinta on helppo.

Jos sitten ajatellaan probabilistista maailmaa, jossa tiedetään vain eri vaihtoehtojen todennäköisyys, niin sitä maailmaa hallitsee "riski". Pokeri ja nopanheitto kuvaavat tällaista maailmaa.

Ja sitten on tämä meidän kansainvälinen maailmamme, joka on "ennustamaton" siinä mielessä että eri toimijoilla on vain rajatusti informaatiota toistensa motiiveista sun muusta, ja silloin edes kovin tarkkoja ennusteita vuorovaikutustapahtumien lopputuloksista ei voida tehdä. Sota on esimerkki tällaisesta ennustamattomasta maailmasta, jonka lopputulosta ja kulkua ei voi juurikaan ennalta ennustaa.

Rationaalisuus on suurinta deterministisessä maailmassa, ja toimii jokseenkin myös probabilistisessa maailmassa, mutta ei juurikaan ennustamattomassa maailmassa.

Suurin virhe on jos elääkin ennustamattomassa maailmassa, ja kuvittelee että on "kontrollissa". Kansainvälinen maailma on aika lailla sellainen ettei kukaan ole kontrollissa, vaan kaikki reagoivat enemmän taikka vähemmän toistensa tekemisiin. Siinä maailmassa ei kontrolloida vaan reagoidaan.

[Purdue]

Tämän keskustelun spekseissä ei avattu, oletetaanko rationalisuuden olevan subjektiivinen vai objektiivinen kokemus.. jos ensimmäinen, niin silloinhan se voitaneen tuomita jääräpäisyydeksi, jolle tosin joskus onni osuu..

Yhteiskuntatieteissähän yleensä rationaalisuusoletusta käytetään, jotta voidaan "ennustaa" eri toimijoiden käyttäytymistä. Tällöin ilmeisesti tuo rationaalinen valinta on objektiivinen asia, jonka kaikki voivat tulkita samoin.

En tiedä mitä yhteiskuntatieteissä opetetaan, mutta veikkaan että ihminen rationaalinen toiminta objektiivisesti on näennäinen ilmiö, oikeasti sitä suoritetaan subjektiivisen kokemuksen vuoksi. Ymmärtääkseni tämä on selitetty myös peliteoriassa, pelaajien kannattaa pelata samaa peliä, koska silloin jokainen voittaa varmasti enemmän kuin yksin pelaamalla. Sit on erikseen riskillä yksin pelaajat, jotka haluavat voittaa kaiken, hinnalla millä hyvänsä.

Mä olen käsittänyt peliteorian vähän toisin. Jos tehdään rationaalisuusoletus, niin silloin kaikki rationaaliset toimijat ovat juuri näitä "yksin pelaajia" hyvin pitkälle.

Klassinen esimerkki on vangin dilemma, jossa rationaaliset toimijat jotka toimivat omien intressiensä pohjalta, niin päätyvät yhdessä epäoptimaaliseen ratkaisuun.

Eli se riippuu aika lailla siitä "pelistä" että mitkä on kunkin pelaajan hyödyt kussakin pelitilanteessa, joka määrittelee sen että voiko ne pelaajat saavuttaa lopputuloksen, joka hyödyttää kumpaakin, ja joka on tässä mielessä optimaalinen.


Jos sitten ajatellaan vaikkapa kansainvälisessä politiikassa olevaa "turvallisuusdilemmaa", niin se saa alkunsa siitä, että maailma on anarkkinen ja valtiot eivät voi luottaa toistensa tarkoitusperiin. Tämä ajaa jokaisen rationaalisen valtion lisäämään turvallisuuttaan. Ongelma on vain se, että kyseessä on nollasummapeli. Kun minä lisään turvallisuuttani, niin sinun turvallisuutesi suhteessa heikkenee.

Eli tämä on oikeastaan turvallisuuspolitiikan ongelma. Rationaaliset toimijat pyrkivät kukin lisäämään omaa turvallisuuttaan, mutta samalla luovat pelkoa ja epäluuloa toisissa toimijoissa.

[Stadin öljylanne]

Nykyään media valitsee. Tai siis ne, jotka ohjaa median toimintaa.

Sinulla on perin kova luottamus median valtaan. Olen asiasta eri mieltä.

Hän on palstamme viimeisimpiä aitoja optimisteja: kun pahat päättäjät ja paha media korvataan hyvillä päättäjillä ja hyvällä medialla, ongelmat korjaantuvat. Pessimistinä tilanne näyttää kuitenkin paljon lohduttomammalta: päättäjät ja media ovat jo hyviä.