Homo Economicus: hyödyllinen fiktio?

[Stadin öljylanne]

Lisään edelliseen. Minulla on tunne että toimiva ja vahva yhteisö, ylittää aina jollain tasolla jonkun yksilön rationaalisena pitämät toimintamallit, ja ajatustottumukset.

Joo, vastaan näihin sun kahteen kommenttiin tässä kerralla. Olet ihan oikeassa, että rationaalinen toimija ei vastaa reaalimaailmaa.

Tuo rationaalinen toimija, taikka Homo economicus, on taloustieteestä alkunsa saanut yksinkertaistus, jossa ei oteta huomioon yksilön sosiaalisuutta. Me ihmiset ollaan kuitenkin sosiaalisia olentoja, ja suurin osa meistä ei käyttäydy kuin Homo economicus sosiaalisissa suhteissaan, vaan yksilöiden toimintaan vaikuttavat nuo vihaamasi instituutiot eli käytännössä ihmisten toimintaa ja odotuksia ohjaavat normit.

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

Koska en tiedä asiasta mitään väitänkin täysin päinvastoin. Kaikki ihmiset ovat rationaalisia. Ovat vain oppineet priorisomaan keskenään eri asioita eri tavoin. Tällöin ne, joilla on eri prioriteetit kuin itsellä on, eikä itsellä ole teoriaa mielestä, vaikuttavat käyttäytyvän irrationaalisesti.

Tässä sun oletuksessa on vaan se ongelma, että tutkimustulokset ei tue rationaalisuusoletusta.

Käyttäytymistaloustiede (behavioral economics) ja psykologinen tutkimus on nostanut esiin kymmenittäin erilaisia seikkoja ja ilmiöitä, jotka rajoittavat yksilön rationaalisuutta.

Rationaalisuus on siis reaalimaailmaa yksinkertaistava oletus, ei empiirinen ja universaali fakta.

Kaikkien oletusten taikka teorioiden ei tarvitse olla 100% realistisia, vaan sen teorian käyttökelpoisuuden ratkaisee se, että kuinka hyvin se tuottaa sellaisia tuloksia, joista on hyötyä reaalimaailman ymmärtämisessä.

Rationaalisuusoletus nostaa esim. kansainvälisen politiikan tutkimuksessa esiin yleisiä tendenssejä, mutta on sokea ainutkertaisille ja valtiokohtaisille yksityiskohdille.

Juu. Tarkensinkin tuota kommenttiani seuraavassa viestissäni, että sen paikkansapitävyys riippuu siitä, kuka saa määritellä, mitä rationaalisuus tarkoittaa.

[Purdue]

Lisään edelliseen. Minulla on tunne että toimiva ja vahva yhteisö, ylittää aina jollain tasolla jonkun yksilön rationaalisena pitämät toimintamallit, ja ajatustottumukset.

Joo, vastaan näihin sun kahteen kommenttiin tässä kerralla. Olet ihan oikeassa, että rationaalinen toimija ei vastaa reaalimaailmaa.

Tuo rationaalinen toimija, taikka Homo economicus, on taloustieteestä alkunsa saanut yksinkertaistus, jossa ei oteta huomioon yksilön sosiaalisuutta. Me ihmiset ollaan kuitenkin sosiaalisia olentoja, ja suurin osa meistä ei käyttäydy kuin Homo economicus sosiaalisissa suhteissaan, vaan yksilöiden toimintaan vaikuttavat nuo vihaamasi instituutiot eli käytännössä ihmisten toimintaa ja odotuksia ohjaavat normit.

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

Koska en tiedä asiasta mitään väitänkin täysin päinvastoin. Kaikki ihmiset ovat rationaalisia. Ovat vain oppineet priorisomaan keskenään eri asioita eri tavoin. Tällöin ne, joilla on eri prioriteetit kuin itsellä on, eikä itsellä ole teoriaa mielestä, vaikuttavat käyttäytyvän irrationaalisesti.

Tässä sun oletuksessa on vaan se ongelma, että tutkimustulokset ei tue rationaalisuusoletusta.

Käyttäytymistaloustiede (behavioral economics) ja psykologinen tutkimus on nostanut esiin kymmenittäin erilaisia seikkoja ja ilmiöitä, jotka rajoittavat yksilön rationaalisuutta.

Rationaalisuus on siis reaalimaailmaa yksinkertaistava oletus, ei empiirinen ja universaali fakta.

Kaikkien oletusten taikka teorioiden ei tarvitse olla 100% realistisia, vaan sen teorian käyttökelpoisuuden ratkaisee se, että kuinka hyvin se tuottaa sellaisia tuloksia, joista on hyötyä reaalimaailman ymmärtämisessä.

Rationaalisuusoletus nostaa esim. kansainvälisen politiikan tutkimuksessa esiin yleisiä tendenssejä, mutta on sokea ainutkertaisille ja valtiokohtaisille yksityiskohdille.

Juu. Tarkensinkin tuota kommenttiani seuraavassa viestissäni, että sen paikkansapitävyys riippuu siitä, kuka saa määritellä, mitä rationaalisuus tarkoittaa.

Toki. Ja onhan tuo rationaalisuusoletus tietyissä tapauksissa ihan hyödyllinen fiktio. Se kertoo sen kuinka ideaalinen täysin rationaalinen toimija toimisi, mutta pitää aina muistaa ettei tuo ole koko totuus.

[Stadin öljylanne]

Lisään edelliseen. Minulla on tunne että toimiva ja vahva yhteisö, ylittää aina jollain tasolla jonkun yksilön rationaalisena pitämät toimintamallit, ja ajatustottumukset.

Joo, vastaan näihin sun kahteen kommenttiin tässä kerralla. Olet ihan oikeassa, että rationaalinen toimija ei vastaa reaalimaailmaa.

Tuo rationaalinen toimija, taikka Homo economicus, on taloustieteestä alkunsa saanut yksinkertaistus, jossa ei oteta huomioon yksilön sosiaalisuutta. Me ihmiset ollaan kuitenkin sosiaalisia olentoja, ja suurin osa meistä ei käyttäydy kuin Homo economicus sosiaalisissa suhteissaan, vaan yksilöiden toimintaan vaikuttavat nuo vihaamasi instituutiot eli käytännössä ihmisten toimintaa ja odotuksia ohjaavat normit.

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

Koska en tiedä asiasta mitään väitänkin täysin päinvastoin. Kaikki ihmiset ovat rationaalisia. Ovat vain oppineet priorisomaan keskenään eri asioita eri tavoin. Tällöin ne, joilla on eri prioriteetit kuin itsellä on, eikä itsellä ole teoriaa mielestä, vaikuttavat käyttäytyvän irrationaalisesti.

Tässä sun oletuksessa on vaan se ongelma, että tutkimustulokset ei tue rationaalisuusoletusta.

Käyttäytymistaloustiede (behavioral economics) ja psykologinen tutkimus on nostanut esiin kymmenittäin erilaisia seikkoja ja ilmiöitä, jotka rajoittavat yksilön rationaalisuutta.

Rationaalisuus on siis reaalimaailmaa yksinkertaistava oletus, ei empiirinen ja universaali fakta.

Kaikkien oletusten taikka teorioiden ei tarvitse olla 100% realistisia, vaan sen teorian käyttökelpoisuuden ratkaisee se, että kuinka hyvin se tuottaa sellaisia tuloksia, joista on hyötyä reaalimaailman ymmärtämisessä.

Rationaalisuusoletus nostaa esim. kansainvälisen politiikan tutkimuksessa esiin yleisiä tendenssejä, mutta on sokea ainutkertaisille ja valtiokohtaisille yksityiskohdille.

Juu. Tarkensinkin tuota kommenttiani seuraavassa viestissäni, että sen paikkansapitävyys riippuu siitä, kuka saa määritellä, mitä rationaalisuus tarkoittaa.

Toki. Ja onhan tuo rationaalisuusoletus tietyissä tapauksissa ihan hyödyllinen fiktio. Se kertoo sen kuinka ideaalinen täysin rationaalinen toimija toimisi, mutta pitää aina muistaa ettei tuo ole koko totuus.

Onko tosiaan noin? Olen antanut itseni ymmärtää, ettei rationaalisuus ota kantaa siihen, mikä on toiminnan tavoite, vaan vain siihen, että valittu strategia on riittävän johdonmukainen suhteessa tavoitteisiin. Homo economicus ei ole nähdäkseni vain rationaalisuutta, vaan se määrittelee myös toiminnan tavoitteet. Jos noista tavoitteista poikkeaa, ei se ota nähdäkseni kantaa toiminnan rationaalisuuteen, vaikka homo economicus -tavoitteiden saavuttamisen näkövinkkelistä, toiminta ei enää rationaalista olisikaan.

[Purdue]

Lisään edelliseen. Minulla on tunne että toimiva ja vahva yhteisö, ylittää aina jollain tasolla jonkun yksilön rationaalisena pitämät toimintamallit, ja ajatustottumukset.

Joo, vastaan näihin sun kahteen kommenttiin tässä kerralla. Olet ihan oikeassa, että rationaalinen toimija ei vastaa reaalimaailmaa.

Tuo rationaalinen toimija, taikka Homo economicus, on taloustieteestä alkunsa saanut yksinkertaistus, jossa ei oteta huomioon yksilön sosiaalisuutta. Me ihmiset ollaan kuitenkin sosiaalisia olentoja, ja suurin osa meistä ei käyttäydy kuin Homo economicus sosiaalisissa suhteissaan, vaan yksilöiden toimintaan vaikuttavat nuo vihaamasi instituutiot eli käytännössä ihmisten toimintaa ja odotuksia ohjaavat normit.

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

Koska en tiedä asiasta mitään väitänkin täysin päinvastoin. Kaikki ihmiset ovat rationaalisia. Ovat vain oppineet priorisomaan keskenään eri asioita eri tavoin. Tällöin ne, joilla on eri prioriteetit kuin itsellä on, eikä itsellä ole teoriaa mielestä, vaikuttavat käyttäytyvän irrationaalisesti.

Tässä sun oletuksessa on vaan se ongelma, että tutkimustulokset ei tue rationaalisuusoletusta.

Käyttäytymistaloustiede (behavioral economics) ja psykologinen tutkimus on nostanut esiin kymmenittäin erilaisia seikkoja ja ilmiöitä, jotka rajoittavat yksilön rationaalisuutta.

Rationaalisuus on siis reaalimaailmaa yksinkertaistava oletus, ei empiirinen ja universaali fakta.

Kaikkien oletusten taikka teorioiden ei tarvitse olla 100% realistisia, vaan sen teorian käyttökelpoisuuden ratkaisee se, että kuinka hyvin se tuottaa sellaisia tuloksia, joista on hyötyä reaalimaailman ymmärtämisessä.

Rationaalisuusoletus nostaa esim. kansainvälisen politiikan tutkimuksessa esiin yleisiä tendenssejä, mutta on sokea ainutkertaisille ja valtiokohtaisille yksityiskohdille.

Juu. Tarkensinkin tuota kommenttiani seuraavassa viestissäni, että sen paikkansapitävyys riippuu siitä, kuka saa määritellä, mitä rationaalisuus tarkoittaa.

Toki. Ja onhan tuo rationaalisuusoletus tietyissä tapauksissa ihan hyödyllinen fiktio. Se kertoo sen kuinka ideaalinen täysin rationaalinen toimija toimisi, mutta pitää aina muistaa ettei tuo ole koko totuus.

Onko tosiaan noin? Olen antanut itseni ymmärtää, ettei rationaalisuus ota kantaa siihen, mikä on toiminnan tavoite, vaan vain siihen, että valittu strategia on riittävän johdonmukainen suhteessa tavoitteisiin. Homo economicus ei ole nähdäkseni vain rationaalisuutta, vaan se määrittelee myös toiminnan tavoitteet. Jos noista tavoitteista poikkeaa, ei se ota nähdäkseni kantaa toiminnan rationaalisuuteen, vaikka homo economicus -tavoitteiden saavuttamisen näkövinkkelistä, toiminta ei enää rationaalista olisikaan.

En tainnut mainita sanallakaan toiminnan tavoitteista, joten mistä moinen johtopäätös.

Ja termillä Homo economicus yleensä viitataan taloustieteelliseen rationaalisen toimijaan, jolloin termi ei ota kantaa toiminnan tavoitteisiin.


Gerald Gaus ja John Thrasher kuvaavat kirjassaan "Philosophy, Politics, and Economics" Homo economicusta seuraavasti:

Homo economicus looks like a full-fledged model of an instrumentally rational agent.

Tällainen agentti pyrkii optimaaliseen tulokseen, jolle pätee myös laskeva rajahyöty. Se pohtii myös vaihtoehtoiskustannuksia, ja on egoistinen.


Eli Homo economicus on instrumentaalisesti rationaalinen toimija. Se kuvaa siis agenttia, joka pyrkii annettujen päämäärien valossa saavuttamaan suurimman hyödyn.

[Stadin öljylanne]

Lisään edelliseen. Minulla on tunne että toimiva ja vahva yhteisö, ylittää aina jollain tasolla jonkun yksilön rationaalisena pitämät toimintamallit, ja ajatustottumukset.

Joo, vastaan näihin sun kahteen kommenttiin tässä kerralla. Olet ihan oikeassa, että rationaalinen toimija ei vastaa reaalimaailmaa.

Tuo rationaalinen toimija, taikka Homo economicus, on taloustieteestä alkunsa saanut yksinkertaistus, jossa ei oteta huomioon yksilön sosiaalisuutta. Me ihmiset ollaan kuitenkin sosiaalisia olentoja, ja suurin osa meistä ei käyttäydy kuin Homo economicus sosiaalisissa suhteissaan, vaan yksilöiden toimintaan vaikuttavat nuo vihaamasi instituutiot eli käytännössä ihmisten toimintaa ja odotuksia ohjaavat normit.

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

Koska en tiedä asiasta mitään väitänkin täysin päinvastoin. Kaikki ihmiset ovat rationaalisia. Ovat vain oppineet priorisomaan keskenään eri asioita eri tavoin. Tällöin ne, joilla on eri prioriteetit kuin itsellä on, eikä itsellä ole teoriaa mielestä, vaikuttavat käyttäytyvän irrationaalisesti.

Tässä sun oletuksessa on vaan se ongelma, että tutkimustulokset ei tue rationaalisuusoletusta.

Käyttäytymistaloustiede (behavioral economics) ja psykologinen tutkimus on nostanut esiin kymmenittäin erilaisia seikkoja ja ilmiöitä, jotka rajoittavat yksilön rationaalisuutta.

Rationaalisuus on siis reaalimaailmaa yksinkertaistava oletus, ei empiirinen ja universaali fakta.

Kaikkien oletusten taikka teorioiden ei tarvitse olla 100% realistisia, vaan sen teorian käyttökelpoisuuden ratkaisee se, että kuinka hyvin se tuottaa sellaisia tuloksia, joista on hyötyä reaalimaailman ymmärtämisessä.

Rationaalisuusoletus nostaa esim. kansainvälisen politiikan tutkimuksessa esiin yleisiä tendenssejä, mutta on sokea ainutkertaisille ja valtiokohtaisille yksityiskohdille.

Juu. Tarkensinkin tuota kommenttiani seuraavassa viestissäni, että sen paikkansapitävyys riippuu siitä, kuka saa määritellä, mitä rationaalisuus tarkoittaa.

Toki. Ja onhan tuo rationaalisuusoletus tietyissä tapauksissa ihan hyödyllinen fiktio. Se kertoo sen kuinka ideaalinen täysin rationaalinen toimija toimisi, mutta pitää aina muistaa ettei tuo ole koko totuus.

Onko tosiaan noin? Olen antanut itseni ymmärtää, ettei rationaalisuus ota kantaa siihen, mikä on toiminnan tavoite, vaan vain siihen, että valittu strategia on riittävän johdonmukainen suhteessa tavoitteisiin. Homo economicus ei ole nähdäkseni vain rationaalisuutta, vaan se määrittelee myös toiminnan tavoitteet. Jos noista tavoitteista poikkeaa, ei se ota nähdäkseni kantaa toiminnan rationaalisuuteen, vaikka homo economicus -tavoitteiden saavuttamisen näkövinkkelistä, toiminta ei enää rationaalista olisikaan.

En tainnut mainita sanallakaan toiminnan tavoitteista, joten mistä moinen johtopäätös.

Ja termillä Homo economicus yleensä viitataan taloustieteelliseen rationaalisen toimijaan, jolloin termi ei ota kantaa toiminnan tavoitteisiin.


Gerald Gaus ja John Thrasher kuvaavat kirjassaan "Philosophy, Politics, and Economics" Homo economicusta seuraavasti:

Homo economicus looks like a full-fledged model of an instrumentally rational agent.

Tällainen agentti pyrkii optimaaliseen tulokseen, jolle pätee myös laskeva rajahyöty. Se pohtii myös vaihtoehtoiskustannuksia, ja on egoistinen.


Eli Homo economicus on instrumentaalisesti rationaalinen toimija. Se kuvaa siis agenttia, joka pyrkii annettujen päämäärien valossa saavuttamaan suurimman hyödyn.

Pahoittelut. Tulkitsin sinua sitten väärin. Homo economicusin tavoite on käsittääkseni maksimoida oma taloudellinen hyötynsä. Ajattelin, että esittäessäsi homo economicusta rationalisuuden ideaalina, olisit tarkoittanut samalla tämän tavoitteita rationaalisuuden ideaalina. Itse kun pohdin, että jos tavoite on vaikkapa altruismissa, toiminta on irrationaalista oman edun tavoittelun näkökulmasta, mutta voi olla täysin rationaalista, altruistisessa käyttäytymisessä.

Eli jos tavoite on rakentaa auto, mutta rakentaakin veneen niin auton rakentamisen näkökulmasta veneen rakentaja on irrationaalinen, kun taas jotta veneen rakentaminen ylipäätään onnistuu, pitää olla rationaalinen myös. Määritellesämme rationaalisuutta tavoitteen kannalta, sitä veneen rakentaminen ei kuitenkaan ollut. Jos taas käytämme sanaa rationaalisuus tieteellisessä kielipelisä, sen näkökulmasta sekä auton että veneen rakentaminen voivat olla molemmat ratioinaalista, kunhan niissä otetaan tieteelliset faktat ja teoriat asianmukaisesti huomioon.

[Purdue]

Lisään edelliseen. Minulla on tunne että toimiva ja vahva yhteisö, ylittää aina jollain tasolla jonkun yksilön rationaalisena pitämät toimintamallit, ja ajatustottumukset.

Joo, vastaan näihin sun kahteen kommenttiin tässä kerralla. Olet ihan oikeassa, että rationaalinen toimija ei vastaa reaalimaailmaa.

Tuo rationaalinen toimija, taikka Homo economicus, on taloustieteestä alkunsa saanut yksinkertaistus, jossa ei oteta huomioon yksilön sosiaalisuutta. Me ihmiset ollaan kuitenkin sosiaalisia olentoja, ja suurin osa meistä ei käyttäydy kuin Homo economicus sosiaalisissa suhteissaan, vaan yksilöiden toimintaan vaikuttavat nuo vihaamasi instituutiot eli käytännössä ihmisten toimintaa ja odotuksia ohjaavat normit.

Kansainvälinen maailma valtiotasolla on siitä jännä paikka, että varsinkin realistinen koulukunta on katsonut, että moraali ei kuulu kansainvälisiin suhteisiin, koska valtioiden välillä vallitsee anarkia ja toisiin ei voi luottaa.

Koska en tiedä asiasta mitään väitänkin täysin päinvastoin. Kaikki ihmiset ovat rationaalisia. Ovat vain oppineet priorisomaan keskenään eri asioita eri tavoin. Tällöin ne, joilla on eri prioriteetit kuin itsellä on, eikä itsellä ole teoriaa mielestä, vaikuttavat käyttäytyvän irrationaalisesti.

Tässä sun oletuksessa on vaan se ongelma, että tutkimustulokset ei tue rationaalisuusoletusta.

Käyttäytymistaloustiede (behavioral economics) ja psykologinen tutkimus on nostanut esiin kymmenittäin erilaisia seikkoja ja ilmiöitä, jotka rajoittavat yksilön rationaalisuutta.

Rationaalisuus on siis reaalimaailmaa yksinkertaistava oletus, ei empiirinen ja universaali fakta.

Kaikkien oletusten taikka teorioiden ei tarvitse olla 100% realistisia, vaan sen teorian käyttökelpoisuuden ratkaisee se, että kuinka hyvin se tuottaa sellaisia tuloksia, joista on hyötyä reaalimaailman ymmärtämisessä.

Rationaalisuusoletus nostaa esim. kansainvälisen politiikan tutkimuksessa esiin yleisiä tendenssejä, mutta on sokea ainutkertaisille ja valtiokohtaisille yksityiskohdille.

Juu. Tarkensinkin tuota kommenttiani seuraavassa viestissäni, että sen paikkansapitävyys riippuu siitä, kuka saa määritellä, mitä rationaalisuus tarkoittaa.

Toki. Ja onhan tuo rationaalisuusoletus tietyissä tapauksissa ihan hyödyllinen fiktio. Se kertoo sen kuinka ideaalinen täysin rationaalinen toimija toimisi, mutta pitää aina muistaa ettei tuo ole koko totuus.

Onko tosiaan noin? Olen antanut itseni ymmärtää, ettei rationaalisuus ota kantaa siihen, mikä on toiminnan tavoite, vaan vain siihen, että valittu strategia on riittävän johdonmukainen suhteessa tavoitteisiin. Homo economicus ei ole nähdäkseni vain rationaalisuutta, vaan se määrittelee myös toiminnan tavoitteet. Jos noista tavoitteista poikkeaa, ei se ota nähdäkseni kantaa toiminnan rationaalisuuteen, vaikka homo economicus -tavoitteiden saavuttamisen näkövinkkelistä, toiminta ei enää rationaalista olisikaan.

En tainnut mainita sanallakaan toiminnan tavoitteista, joten mistä moinen johtopäätös.

Ja termillä Homo economicus yleensä viitataan taloustieteelliseen rationaalisen toimijaan, jolloin termi ei ota kantaa toiminnan tavoitteisiin.


Gerald Gaus ja John Thrasher kuvaavat kirjassaan "Philosophy, Politics, and Economics" Homo economicusta seuraavasti:

Homo economicus looks like a full-fledged model of an instrumentally rational agent.

Tällainen agentti pyrkii optimaaliseen tulokseen, jolle pätee myös laskeva rajahyöty. Se pohtii myös vaihtoehtoiskustannuksia, ja on egoistinen.


Eli Homo economicus on instrumentaalisesti rationaalinen toimija. Se kuvaa siis agenttia, joka pyrkii annettujen päämäärien valossa saavuttamaan suurimman hyödyn.

Pahoittelut. Tulkitsin sinua sitten väärin. Homo economicusin tavoite on käsittääkseni maksimoida oma taloudellinen hyötynsä. Ajattelin, että esittäessäsi homo economicusta rationalisuuden ideaalina, olisit tarkoittanut samalla tämän tavoitteita rationaalisuuden ideaalina. Itse kun pohdin, että jos tavoite on vaikkapa altruismissa, toiminta on irrationaalista oman edun tavoittelun näkökulmasta, mutta voi olla täysin rationaalista, altruistisessa käyttäytymisessä.

Tuossa olet mun käsittääkseni oikeassa, että rationaalisuuden näkökulmasta altruismi on irrationaalista jos sillä ajatellaan sitä että altruisti ei pyri hyödyn maksimointiin.

Mutta tässäkin mielessä Homo economicus ja rationaalinen agentti on vain idealisaatio. On nimittäin kiistaton fakta, että ihmiset toimivat myös altruistisesti, ja samoin doktriinit nimeltä psykologinen egoismi ja samoin psykologinen hedonismi ei vastaa todellisuutta.

Psykologinen egoismi lähtee siitä, että yksilöä motivoi oman edun tavoittelu (self-interest) ja psykologinen hedonismi siitä, että yksilöä ohjaa nautinnon tavoittelu ja kivun välttely.

Jos ajatuksen kääntää jonkin agentin kuvaukseksi, niin asiaa on motiivien sijaan helpompi tarkastella hyötyjen ja kustannusten näkökulmasta.


Jos otetaan käyttöön standardi egoismin ja hedonismin sijaan "pääsääntöinen hedonismi" (predominant hedonism), niin sen lisäksi, että yksilö:

a) pyrkii saavuttamaan hyötyjä
b) pyrkii välttelemään kustannuksia

niin se voi myös pyrkiä:

c) hyväksymään kustannuksia


Kohta a) kuvaa eniten Homo economicusta, joka pyrkii maksimoimaan hyödyt. Sen sijaan reaalimaailman toimijat toimivat vaihtelevasti kohtien a), b) ja c) mukaisesti.

Altruismin voi määritellä siten, että agentti A hyväksyy itselleen kustannuksia, jotta agentti B voi nauttia hyödyistä.


Ylipäätään jokin agentti voi hyväksyä kustannukset hyötyjen tavoittelun sijaan siksi, että 1) se viivyttää hyötyjen saavuttamista (delayed gratification), 2) se noudattaa jotakin normia, tai 3) se pyrkii toimimaan altruistisesti.


Tällainen agentti kuvaa sosiaalisia toimijoita paremmin kuin Homo economicus taikka malli rationaalisesta toimijasta.

Silti rationaalinen ja egoistinen toiminta on ihan normaalia taloussuhteissa ja esim. valtioiden välisessä turvallisuuspolitiikassa.

Kansainvälisissä suhteissa tuo pääsääntöinen hedonismi, jonka puitteissa valtio voi hyväksyä itselleen kustannuksia pätee lähinnä kehitysapuun ja humanitaarisen apuun. Myös ilmastoneuvotteluissa kehittyneet valtiot ovat sitoutuneet auttamaan kehitysmaita ilmastonsuojelun aiheuttamissa kustannuksissa.

[Stadin öljylanne]

^
Käsittääkseni reaalimaailman toimija ei maksimoi hyötyään, vaan pyrkii täyttämään geneettiset ja opitut tarpeensa. Eri ihmisillä oman edun maksimointi on vähintään tilannesidonnaista jos kohta joillain loistaa poissaolollaan kokonaan. Toisin sanoen sekin riippuu kontekstista, voiko prosessia ymmärtää hyödyn ja kustannusten näkövinkkelistä tai ainakin, että mitä niilläkään käsitteille voidaan ymmärtää milloinkin tarkoitettavan.

[Purdue]

^
Käsittääkseni reaalimaaliman toimija ei maksimoi hyötyään, vaan pyrkii täyttämään geneettiset ja opitut tarpeensa. Eri ihmisillä oman edun maksimointi on vähintään tilannesidonnaista jos kohta joillain loistaa poissaolollaan kokonaan. Toisin sanoen sekin riippuu kontekstista, voiko prosessia ymmärtää hyödyn ja kustannusten näkövinkkelistä tai ainakin, että mitä niilläkään käsitteille voidaan ymmärtää milloinkin tarkoitettavan.

Joo, asioita voi tarkastella monista lähtökohdista. Kuten tämän langan otsikossakin kysytään, niin onko rationaalinen toimija "hyödyllinen fiktio"? Samoin hyödyn ja kustannusten käsitteet vaihtelevat kontekstin mukaan.

Kyse ei siis ole siitä, että noilla malleilla pyrittäisiin kuvaamaan tasan tarkasti reaalimaailmaa, vaan sitä hieman idealisoidaan, jotta voidaan näiden yksinkertaistusten avulla tehdä johtopäätöksiä ihmisten ja agenttien toiminnasta.

Psykologinen tutkimus ja käyttäytymistaloustiede on löytänyt kymmenittäin sellaisia piirteitä ihmisissä, jotka tekevät niistä rajoitetusti rationaalisia tosielämän tilanteissa.

Silti, tuo hyödyn maksimointi oletuksena lähtee ihan yksinkertaisesti siitä että yksilöt ottavat mieluummin ilmaisen sata euroa kuin tyytyvät ilmaiseen 50 euroon.

[Stadin öljylanne]

^
Käsittääkseni reaalimaaliman toimija ei maksimoi hyötyään, vaan pyrkii täyttämään geneettiset ja opitut tarpeensa. Eri ihmisillä oman edun maksimointi on vähintään tilannesidonnaista jos kohta joillain loistaa poissaolollaan kokonaan. Toisin sanoen sekin riippuu kontekstista, voiko prosessia ymmärtää hyödyn ja kustannusten näkövinkkelistä tai ainakin, että mitä niilläkään käsitteille voidaan ymmärtää milloinkin tarkoitettavan.

Joo, asioita voi tarkastella monista lähtökohdista. Kuten tämän langan otsikossakin kysytään, niin onko rationaalinen toimija "hyödyllinen fiktio"? Samoin hyödyn ja kustannusten käsitteet vaihtelevat kontekstin mukaan.

Kyse ei siis ole siitä, että noilla malleilla pyrittäisiin kuvaamaan tasan tarkasti reaalimaailmaa, vaan sitä hieman idealisoidaan, jotta voidaan näiden yksinkertaistusten avulla tehdä johtopäätöksiä ihmisten ja agenttien toiminnasta.

Psykologinen tutkimus ja käyttäytymistaloustiede on löytänyt kymmenittäin sellaisia piirteitä ihmisissä, jotka tekevät niistä rajoitetusti rationaalisia tosielämän tilanteissa.

Silti, tuo hyödyn maksimointi oletuksena lähtee ihan yksinkertaisesti siitä että yksilöt ottavat mieluummin ilmaisen sata euroa kuin tyytyvät ilmaiseen 50 euroon.

Minulla on tuttu, joka kieltäytyi ottamassa koko perintöä vastaan kuolleelta lähiomaiseltaan, vaan vain pienen summan, koska tunsi sen moraalisesti vääräksi hyötyä isoja summia tämän kuolemasta. Toki tuo on pelkkä anekdootti, mutta antaa mahdollisuuden ajatella, että ehkä kaikki eivät ota ilmaista 100 euroa vaan ottavat mielummin sen ilmaisen 50 euroa. Homo economicus on nähdäkseni parhaimmillaankin yksikertaistus kun taas "hyödyllinen yksinkertaistus" usein oksymoroni.

[Stadin öljylanne]

^
Yksinkertaistukset huijaavat meitä luulemaan, että ymmärtäisimme miten homma toimii. Se luulo johtuu kuitenkin vain ja ainoastaan siitä, ettemme syystä tai toisesta kiinnitä asiaan riittävästi huomiotamme.

[Purdue]

^
Yksinkertaistukset huijaavat meitä luulemaan, että ymmärtäisimme miten homma toimii. Se luulo johtuu kuitenkin vain ja ainoastaan siitä, ettemme syystä tai toisesta kiinnitä asiaan riittävästi huomiotamme.

Yksinkertaistuksia useimmiten käytetään siksi, että ne auttavat meitä hallitsemaan suuria informaatiomääriä.

Homo economicus ja malli rationaalisesta toimijasta perustuu muutamalle hallittavissa olevalle oletukselle.

Sen sijaan jos joka analyysin kohdalla pitäisi ottaa huomioon ne ilmeisesti päälle 100 poikkeusta tuohon rationaalisuusoletukseen, niin siitä hommasta ei ottaisi selvää se kuuluisa Erkkikään.

Ja ei nuo taloustieteilijät luule, että ihmiset ovat oikeasti täysin rationaalisia. Kuten sanottu, he ovat täysin perillä siitä että kyseessä on todellisuutta yksinkertaistava oletus, joka helpottaa potentiaalisesti suuren datamäärän analyysiä.

[Stadin öljylanne]

^
Yksinkertaistukset huijaavat meitä luulemaan, että ymmärtäisimme miten homma toimii. Se luulo johtuu kuitenkin vain ja ainoastaan siitä, ettemme syystä tai toisesta kiinnitä asiaan riittävästi huomiotamme.

Yksinkertaistuksia useimmiten käytetään siksi, että ne auttavat meitä hallitsemaan suuria informaatiomääriä.

Homo economicus ja malli rationaalisesta toimijasta perustuu muutamalle hallittavissa olevalle oletukselle.

Sen sijaan jos joka analyysin kohdalla pitäisi ottaa huomioon ne ilmeisesti päälle 100 poikkeusta tuohon rationaalisuusoletukseen, niin siitä hommasta ei ottaisi selvää se kuuluisa Erkkikään.

Ja ei nuo taloustieteilijät luule, että ihmiset ovat oikeasti täysin rationaalisia. Kuten sanottu, he ovat täysin perillä siitä että kyseessä on todellisuutta yksinkertaistava oletus, joka helpottaa potentiaalisesti suuren datamäärän analyysiä.

Hallinan tunne on kuitenkin eri asia kuin itse hallinta. Yhteiskuntia, joita hallitaan hallinan tunteella, kaatuvat ennen pitkään niin sisäisiin kuin ulkoisiinkin riitoihin. Eivätkä siksi, että hallitsijat olisivat pahan tahtoisia riitapukareita, vaan siksi, että yksinkertaistukset estävät hallitsioita ottamasta huomioon yksinkertaistustensa ulkopuolelle kumuloituvan hoitamattomien asioiden keon.

[Purdue]

^
Yksinkertaistukset huijaavat meitä luulemaan, että ymmärtäisimme miten homma toimii. Se luulo johtuu kuitenkin vain ja ainoastaan siitä, ettemme syystä tai toisesta kiinnitä asiaan riittävästi huomiotamme.

Yksinkertaistuksia useimmiten käytetään siksi, että ne auttavat meitä hallitsemaan suuria informaatiomääriä.

Homo economicus ja malli rationaalisesta toimijasta perustuu muutamalle hallittavissa olevalle oletukselle.

Sen sijaan jos joka analyysin kohdalla pitäisi ottaa huomioon ne ilmeisesti päälle 100 poikkeusta tuohon rationaalisuusoletukseen, niin siitä hommasta ei ottaisi selvää se kuuluisa Erkkikään.

Ja ei nuo taloustieteilijät luule, että ihmiset ovat oikeasti täysin rationaalisia. Kuten sanottu, he ovat täysin perillä siitä että kyseessä on todellisuutta yksinkertaistava oletus, joka helpottaa potentiaalisesti suuren datamäärän analyysiä.

Hallinan tunne on kuitenkin eri asia kuin itse hallinta. Yhteiskuntia, joita hallitaan hallinan tunteella, kaatuvat ennen pitkään niin sisäisiin kuin ulkoisiinkin riitoihin. Eivätkä siksi, että hallitsijat olisivat pahan tahtoisia riitapukareita, vaan siksi, että yksinkertaistukset estävät hallitsioita ottamasta huomioon yksinkertaistustensa ulkopuolelle kumuloituvan hoitamattomien asioiden keon.

Niin, mä vähän veikkaan että esim. kansainvälisen politiikan puolella kenelläkään ei ole illuusiota, että maailmaa "hallittaisiin" jotenkin.

Edes USA:n presidentti ei kykene tätä maailmaa hallitsemaan.

Ei, hallinnan sijaan valtiojohtajat reagoivat ulkoisiin tapahtumiin.

Kun jotakin tapahtuu kansainvälisesti millä on merkitystä valtion intressien kannalta, niin se valtiojohto pyrkii luomaan jonkinlaisen toimintavaihtoehdon, jolla siihen tapahtumaan reagoidaan.

Rationaalisen valinnan teoria olettaa, että tämä reagointi ja toimintavaihtoehdon valinta tapahtuu rationaalisesti.

Mutta on muitakin selityksiä kuin rationaalisuus, ja foreign policy analysis (FPA) on tässäkin tapauksessa löytänyt koko joukon tekijöitä, jotka ovat vaihtoehtoisia selityksiä rationaalisuudelle, taikka jotka rajoittavat tuota rationaalisuutta.

Jonathan Kirshner suht tuoreessa kirjassaan "An Unwritten Future: Realism and Uncertainty in World Politics" muuten juurikin kritisoi tuota rationaalisuusoletusta, joka useimmiten tehdään valtavirran tutkimuksessa.

Se miksei valtiot voi viime kädessä toimia kuten Homo economicus rationaalisuus oletus edellyttää on informaation puute. Kansainvälinen maailma ei ole deterministinen eikä edes probabilistinen vaan tulevaisuudeltaan epävarma, koska yhdelläkään valtiolla ei ole kykyä arvioida täysin luotettavasti erilaisia toimintavaihtoehtoja, niiden riskejä ja hyötyjä, ja näiden todennäköisyyksiä.