Jumala tieteessä

[OlliS]

Todellisuus on sellainen kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Sellainen absoluuttinen totuus on olemassa. Siitä ei etukäteen sanota että se on sellainen, että siitä henkimaailma puuttuisi. Se on jo sitten metafyysistä materialismia, ei realismia.

Eipä sitten sanota sitäkään, että todellisuudesta puuttuvat miljoonat hindujumalat, spagettimonsteri, Mikki Hiiri, Batman, hattivatti, pinkki yksisarvinen tai mikään muu asia, mitä joku on joskus kuvitellut tai tulee mahdollisesti kuvittelemaan

Sinulla on todella joustava realismikäsitys, millä ei tee tieteessä hevon humppaa.

Joistakin asioista tiedetään, että niitä ei ole todellisuudessa, kuten joulupukki jne. Toisista ei tiedetä, kuten henkimaailma. Ja tästä on kiista, jotkut väittävät, että tiedetään jo henkimaailmastakin, ettei sitä ole.

Asia selviää sillä, että tutkitaan ja analysoidaan jokaisen asian kohdalla, mihin kategoriaan se kuuluu. Tiedetään että on todellisuudessa, ja millä lailla on, ja tiedetään, ettei ole todellisuudessa, ja ei tiedetä kummin päin asia on.

Henkimaailma ja Jumala kuuluvat asioihin, joista ei tiedetä onko niitä todellisuudessa. Silti on ateisteja, jotka väittävät, että tiedetään jo, että ovat vain mielikuvitusolentoja tai olemattomia, eivätkä kuulu ainakaan tieteeseen millään tavalla, ja teistejä, joiden mielestä tiedetään jo, että kuuluvat todellisuuteen.

Tämä on ikuista väittelyä, eikä tässä ole vielä voittajia. Agnostismi on ainoa, mikä todistuu. Siksi on vaan turhaa kiihkoilua molemmin puolin. Idiot on turhan kiihkoilun malliesimerkki, ja toistaa vaan Spagettihirviötodistusta uudestaan ja uudestaan. Se todistus ei läpäise loogista analyysiä. Todistaa ihan muuta kuin sen väitetään todistavan.

[ID10T]

Todellisuus on sellainen kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Sellainen absoluuttinen totuus on olemassa. Siitä ei etukäteen sanota että se on sellainen, että siitä henkimaailma puuttuisi. Se on jo sitten metafyysistä materialismia, ei realismia.

Eipä sitten sanota sitäkään, että todellisuudesta puuttuvat miljoonat hindujumalat, spagettimonsteri, Mikki Hiiri, Batman, hattivatti, pinkki yksisarvinen tai mikään muu asia, mitä joku on joskus kuvitellut tai tulee mahdollisesti kuvittelemaan

Sinulla on todella joustava realismikäsitys, millä ei tee tieteessä hevon humppaa.

Joistakin asioista tiedetään, että niitä ei ole todellisuudessa, kuten joulupukki jne. Toisista ei tiedetä, kuten henkimaailma.

EI TIEDETÄ VARMUUDELLA MISTÄÄN ASIOISTA! Itsekin toitotat, että todellisuus on sellainen kuin se on.

Universumi on niin laaja, että teoriassa joulupukki voisi lymytä jossain vieraassa galaksissa, eikä meillä olisi mitään mahdollisuutta selvittää, onko joulupukki siellä vai ei. Sama koskee jumalaa ja kaikkia muitakin mielikuvitusolentoja, ja siksi olematonta on mahdotonta todista olemattomaksi.

Asia selviää sillä, että tutkitaan ja analysoidaan jokaisen asian kohdalla, mihin kategoriaan se kuuluu. Tiedetään että on todellisuudessa, ja millä lailla on, ja tiedetään, ettei ole todellisuudessa, ja ei tiedetä kummin päin asia on.

Ainoa mikä selvittää asian, ovat havainnot. Ja nekin vain poissulkevat olemattomuuden, olemattomuus ei varmistu havainnoilla.

Henkimaailma ja Jumala kuuluvat asioihin, joista ei tiedetä onko niitä todellisuudessa. Silti on ateisteja, jotka väittävät, että tiedetään jo, että ovat vain mielikuvitusolentoja tai olemattomia, eivätkä kuulu ainakaan tieteeseen millään tavalla, ja teistejä, joiden mielestä tiedetään jo, että kuuluvat todellisuuteen.

Mikään ei viittaa jumalan ja henkimaailman olemassaoloon, siksi asia ei liikuta ateisteja eikä tiedettä. En minäkään silti väitä niitä olemattomiksi.

Tämä on ikuista väittelyä, eikä tässä ole vielä voittajia. Agnostismi on ainoa, mikä todistuu.

Siis se todistuu, että asiasta ei ole varmuutta? Miten se todistuu ja mikä siinä todistuu, kun se ei ole väite?

Siksi on vaan turhaa kiihkoilua molemmin puolin. Idiot on turhan kiihkoilun malliesimerkki, ja toistaa vaan Spagettihirviötodistusta uudestaan ja uudestaan. Se todistus ei läpäise loogista analyysiä. Todistaa ihan muuta kuin sen väitetään todistavan.

Ja sinäkö et kiihkoile?

En minä väitä spagettimonsterin todistavan mitään muuta kuin sen, miten helposti jumalakonsepti muuntuu omiin tarkoitusperiin ja miten heikosti kaikki mielikuvitusolennot jumala mukaanluettuna todistuvat. Todistus ei siis liity pelkästään sinun jumalaasi.

[Vän]

Todellisuus on sellainen kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Sellainen absoluuttinen totuus on olemassa. Siitä ei etukäteen sanota että se on sellainen, että siitä henkimaailma puuttuisi. Se on jo sitten metafyysistä materialismia, ei realismia.

Eipä sitten sanota sitäkään, että todellisuudesta puuttuvat miljoonat hindujumalat, spagettimonsteri, Mikki Hiiri, Batman, hattivatti, pinkki yksisarvinen tai mikään muu asia, mitä joku on joskus kuvitellut tai tulee mahdollisesti kuvittelemaan

Sinulla on todella joustava realismikäsitys, millä ei tee tieteessä hevon humppaa.

Joistakin asioista tiedetään, että niitä ei ole todellisuudessa, kuten joulupukki jne. Toisista ei tiedetä, kuten henkimaailma. Ja tästä on kiista, jotkut väittävät, että tiedetään jo henkimaailmastakin, ettei sitä ole.

Asia selviää sillä, että tutkitaan ja analysoidaan jokaisen asian kohdalla, mihin kategoriaan se kuuluu. Tiedetään että on todellisuudessa, ja millä lailla on, ja tiedetään, ettei ole todellisuudessa, ja ei tiedetä kummin päin asia on.

Henkimaailma ja Jumala kuuluvat asioihin, joista ei tiedetä onko niitä todellisuudessa. Silti on ateisteja, jotka väittävät, että tiedetään jo, että ovat vain mielikuvitusolentoja tai olemattomia, eivätkä kuulu ainakaan tieteeseen millään tavalla, ja teistejä, joiden mielestä tiedetään jo, että kuuluvat todellisuuteen.

Tämä on ikuista väittelyä, eikä tässä ole vielä voittajia. Agnostismi on ainoa, mikä todistuu. Siksi on vaan turhaa kiihkoilua molemmin puolin. Idiot on turhan kiihkoilun malliesimerkki, ja toistaa vaan Spagettihirviötodistusta uudestaan ja uudestaan. Se todistus ei läpäise loogista analyysiä. Todistaa ihan muuta kuin sen väitetään todistavan.

Agnostismi ei todistu sen paremmin kuin muutkaan näkökannat. Itse asiassa sen todistuminen on vähän ristiriitainen käsite. Miten todistamme, että se on oikea maailmankuva, että emme tiedä? Jos emme tiedä, emme tiedä todistustakaan.

Joulupukista tiedämme, että sitä ei ole olemassa samalla varmuudella kuin tiedämme, että Jumala ja henkimaailma eivät ole olemassa. Kummastakaan ei ole mitään todisteita. Niistä ei näy jälkeäkään. Todisteiden puuttuminen on todiste siitä, että sitä ei ole olemassa. Jos ne olisivat olemassa, niistä olisi pakko olla jäänyt jälkiä, jotka voimme löytää. Kun jälkiä ei ole löytynyt, tieteellinen johtopäätös on, että niitä ei ole olemassa.

Spagettihirviötodistus todistaa juuri sen, mitä sen on tarkoituskin todistaa. Se osoittaa, että voimme määritellä olion, josta ei jää jälkiä, ja jota ei voi todistaa olemattomaksi, ellemme hyväksy sitä, että jälkien puuttuminen todistaa sen, että se ei ole olemassa. Muuta spagettihirviön ei ole tarkoituskaan todistaa.

[OlliS]

Todellisuus on sellainen kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Sellainen absoluuttinen totuus on olemassa. Siitä ei etukäteen sanota että se on sellainen, että siitä henkimaailma puuttuisi. Se on jo sitten metafyysistä materialismia, ei realismia.

Eipä sitten sanota sitäkään, että todellisuudesta puuttuvat miljoonat hindujumalat, spagettimonsteri, Mikki Hiiri, Batman, hattivatti, pinkki yksisarvinen tai mikään muu asia, mitä joku on joskus kuvitellut tai tulee mahdollisesti kuvittelemaan

Sinulla on todella joustava realismikäsitys, millä ei tee tieteessä hevon humppaa.

Joistakin asioista tiedetään, että niitä ei ole todellisuudessa, kuten joulupukki jne. Toisista ei tiedetä, kuten henkimaailma. Ja tästä on kiista, jotkut väittävät, että tiedetään jo henkimaailmastakin, ettei sitä ole.

Asia selviää sillä, että tutkitaan ja analysoidaan jokaisen asian kohdalla, mihin kategoriaan se kuuluu. Tiedetään että on todellisuudessa, ja millä lailla on, ja tiedetään, ettei ole todellisuudessa, ja ei tiedetä kummin päin asia on.

Henkimaailma ja Jumala kuuluvat asioihin, joista ei tiedetä onko niitä todellisuudessa. Silti on ateisteja, jotka väittävät, että tiedetään jo, että ovat vain mielikuvitusolentoja tai olemattomia, eivätkä kuulu ainakaan tieteeseen millään tavalla, ja teistejä, joiden mielestä tiedetään jo, että kuuluvat todellisuuteen.

Tämä on ikuista väittelyä, eikä tässä ole vielä voittajia. Agnostismi on ainoa, mikä todistuu. Siksi on vaan turhaa kiihkoilua molemmin puolin. Idiot on turhan kiihkoilun malliesimerkki, ja toistaa vaan Spagettihirviötodistusta uudestaan ja uudestaan. Se todistus ei läpäise loogista analyysiä. Todistaa ihan muuta kuin sen väitetään todistavan.

Agnostismi ei todistu sen paremmin kuin muutkaan näkökannat. Itse asiassa sen todistuminen on vähän ristiriitainen käsite. Miten todistamme, että se on oikea maailmankuva, että emme tiedä? Jos emme tiedä, emme tiedä todistustakaan.

Joulupukista tiedämme, että sitä ei ole olemassa samalla varmuudella kuin tiedämme, että Jumala ja henkimaailma eivät ole olemassa. Kummastakaan ei ole mitään todisteita. Niistä ei näy jälkeäkään. Todisteiden puuttuminen on todiste siitä, että sitä ei ole olemassa. Jos ne olisivat olemassa, niistä olisi pakko olla jäänyt jälkiä, jotka voimme löytää. Kun jälkiä ei ole löytynyt, tieteellinen johtopäätös on, että niitä ei ole olemassa.

Spagettihirviötodistus todistaa juuri sen, mitä sen on tarkoituskin todistaa. Se osoittaa, että voimme määritellä olion, josta ei jää jälkiä, ja jota ei voi todistaa olemattomaksi, ellemme hyväksy sitä, että jälkien puuttuminen todistaa sen, että se ei ole olemassa. Muuta spagettihirviön ei ole tarkoituskaan todistaa.

Jumalasta ja henkimaailmasta on jälkiä ja todisteita, voidaan myös perustellusti väittää. Eikä edes tarvi olla, jos teoriat niiden kanssa osoittautuvat tieteessä ja filosofiassa paremmiksi kuin ilman niitä.

Tämä on ikuinen kysymys, eikä ratkaisua vielä niin ole, että kaikkien olisi se hyväksyttävä. Jotkut kummallakin puolella vaan ovat kiihkoja, eivätkä suostu myöntämään tätä tilannetta tosiasiaksi tieteessä ja filosofiassa tällä hetkellä. Ja se on ollut niin antiikissa, renessanssissa, valistuksen aikana ja nykyään. Vain diktatuureissa on ollut toisin. Keskiajan katolisessa diktatuurissa, islamin, marxismin ja fasismin ym. diktatuureissa.

Nyt on tieteessä ateismin hegemonia, muttei mitään diktatuuria.

[ID10T]

Todellisuus on sellainen kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Sellainen absoluuttinen totuus on olemassa. Siitä ei etukäteen sanota että se on sellainen, että siitä henkimaailma puuttuisi. Se on jo sitten metafyysistä materialismia, ei realismia.

Eipä sitten sanota sitäkään, että todellisuudesta puuttuvat miljoonat hindujumalat, spagettimonsteri, Mikki Hiiri, Batman, hattivatti, pinkki yksisarvinen tai mikään muu asia, mitä joku on joskus kuvitellut tai tulee mahdollisesti kuvittelemaan

Sinulla on todella joustava realismikäsitys, millä ei tee tieteessä hevon humppaa.

Joistakin asioista tiedetään, että niitä ei ole todellisuudessa, kuten joulupukki jne. Toisista ei tiedetä, kuten henkimaailma. Ja tästä on kiista, jotkut väittävät, että tiedetään jo henkimaailmastakin, ettei sitä ole.

Asia selviää sillä, että tutkitaan ja analysoidaan jokaisen asian kohdalla, mihin kategoriaan se kuuluu. Tiedetään että on todellisuudessa, ja millä lailla on, ja tiedetään, ettei ole todellisuudessa, ja ei tiedetä kummin päin asia on.

Henkimaailma ja Jumala kuuluvat asioihin, joista ei tiedetä onko niitä todellisuudessa. Silti on ateisteja, jotka väittävät, että tiedetään jo, että ovat vain mielikuvitusolentoja tai olemattomia, eivätkä kuulu ainakaan tieteeseen millään tavalla, ja teistejä, joiden mielestä tiedetään jo, että kuuluvat todellisuuteen.

Tämä on ikuista väittelyä, eikä tässä ole vielä voittajia. Agnostismi on ainoa, mikä todistuu. Siksi on vaan turhaa kiihkoilua molemmin puolin. Idiot on turhan kiihkoilun malliesimerkki, ja toistaa vaan Spagettihirviötodistusta uudestaan ja uudestaan. Se todistus ei läpäise loogista analyysiä. Todistaa ihan muuta kuin sen väitetään todistavan.

Agnostismi ei todistu sen paremmin kuin muutkaan näkökannat. Itse asiassa sen todistuminen on vähän ristiriitainen käsite. Miten todistamme, että se on oikea maailmankuva, että emme tiedä? Jos emme tiedä, emme tiedä todistustakaan.

Joulupukista tiedämme, että sitä ei ole olemassa samalla varmuudella kuin tiedämme, että Jumala ja henkimaailma eivät ole olemassa. Kummastakaan ei ole mitään todisteita. Niistä ei näy jälkeäkään. Todisteiden puuttuminen on todiste siitä, että sitä ei ole olemassa. Jos ne olisivat olemassa, niistä olisi pakko olla jäänyt jälkiä, jotka voimme löytää. Kun jälkiä ei ole löytynyt, tieteellinen johtopäätös on, että niitä ei ole olemassa.

Spagettihirviötodistus todistaa juuri sen, mitä sen on tarkoituskin todistaa. Se osoittaa, että voimme määritellä olion, josta ei jää jälkiä, ja jota ei voi todistaa olemattomaksi, ellemme hyväksy sitä, että jälkien puuttuminen todistaa sen, että se ei ole olemassa. Muuta spagettihirviön ei ole tarkoituskaan todistaa.

Jumalasta ja henkimaailmasta on jälkiä ja todisteita, voidaan myös perustellusti väittää. Eikä edes tarvi olla, jos teoriat niiden kanssa osoittautuvat tieteessä ja filosofiassa paremmiksi kuin ilman niitä.

Miten ihmeessä mikään havaitsematon sopii mihinkään teoriaan? Havaitsemattomien entiteettien avulla voi ainoastaan jossitella.

Ja jos jumalan todisteeksi tarjoat tätä luotua maapalloa, niin se, jos mikä, on kehäpäättelyä. Koska jumala niin luominen ja koska luominen niin jumala.

[Vän]

Todellisuus on sellainen kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Sellainen absoluuttinen totuus on olemassa. Siitä ei etukäteen sanota että se on sellainen, että siitä henkimaailma puuttuisi. Se on jo sitten metafyysistä materialismia, ei realismia.

Eipä sitten sanota sitäkään, että todellisuudesta puuttuvat miljoonat hindujumalat, spagettimonsteri, Mikki Hiiri, Batman, hattivatti, pinkki yksisarvinen tai mikään muu asia, mitä joku on joskus kuvitellut tai tulee mahdollisesti kuvittelemaan

Sinulla on todella joustava realismikäsitys, millä ei tee tieteessä hevon humppaa.

Joistakin asioista tiedetään, että niitä ei ole todellisuudessa, kuten joulupukki jne. Toisista ei tiedetä, kuten henkimaailma. Ja tästä on kiista, jotkut väittävät, että tiedetään jo henkimaailmastakin, ettei sitä ole.

Asia selviää sillä, että tutkitaan ja analysoidaan jokaisen asian kohdalla, mihin kategoriaan se kuuluu. Tiedetään että on todellisuudessa, ja millä lailla on, ja tiedetään, ettei ole todellisuudessa, ja ei tiedetä kummin päin asia on.

Henkimaailma ja Jumala kuuluvat asioihin, joista ei tiedetä onko niitä todellisuudessa. Silti on ateisteja, jotka väittävät, että tiedetään jo, että ovat vain mielikuvitusolentoja tai olemattomia, eivätkä kuulu ainakaan tieteeseen millään tavalla, ja teistejä, joiden mielestä tiedetään jo, että kuuluvat todellisuuteen.

Tämä on ikuista väittelyä, eikä tässä ole vielä voittajia. Agnostismi on ainoa, mikä todistuu. Siksi on vaan turhaa kiihkoilua molemmin puolin. Idiot on turhan kiihkoilun malliesimerkki, ja toistaa vaan Spagettihirviötodistusta uudestaan ja uudestaan. Se todistus ei läpäise loogista analyysiä. Todistaa ihan muuta kuin sen väitetään todistavan.

Agnostismi ei todistu sen paremmin kuin muutkaan näkökannat. Itse asiassa sen todistuminen on vähän ristiriitainen käsite. Miten todistamme, että se on oikea maailmankuva, että emme tiedä? Jos emme tiedä, emme tiedä todistustakaan.

Joulupukista tiedämme, että sitä ei ole olemassa samalla varmuudella kuin tiedämme, että Jumala ja henkimaailma eivät ole olemassa. Kummastakaan ei ole mitään todisteita. Niistä ei näy jälkeäkään. Todisteiden puuttuminen on todiste siitä, että sitä ei ole olemassa. Jos ne olisivat olemassa, niistä olisi pakko olla jäänyt jälkiä, jotka voimme löytää. Kun jälkiä ei ole löytynyt, tieteellinen johtopäätös on, että niitä ei ole olemassa.

Spagettihirviötodistus todistaa juuri sen, mitä sen on tarkoituskin todistaa. Se osoittaa, että voimme määritellä olion, josta ei jää jälkiä, ja jota ei voi todistaa olemattomaksi, ellemme hyväksy sitä, että jälkien puuttuminen todistaa sen, että se ei ole olemassa. Muuta spagettihirviön ei ole tarkoituskaan todistaa.

Jumalasta ja henkimaailmasta on jälkiä ja todisteita, voidaan myös perustellusti väittää. Eikä edes tarvi olla, jos teoriat niiden kanssa osoittautuvat tieteessä ja filosofiassa paremmiksi kuin ilman niitä.

Tämä on ikuinen kysymys, eikä ratkaisua vielä niin ole, että kaikkien olisi se hyväksyttävä. Jotkut kummallakin puolella vaan ovat kiihkoja, eivätkä suostu myöntämään tätä tilannetta tosiasiaksi tieteessä ja filosofiassa tällä hetkellä. Ja se on ollut niin antiikissa, renessanssissa, valistuksen aikana ja nykyään. Vain diktatuureissa on ollut toisin. Keskiajan katolisessa diktatuurissa, islamin, marxismin ja fasismin ym. diktatuureissa.

Nyt on tieteessä ateismin hegemonia, muttei mitään diktatuuria.

No kerro yksi objektiivinen jälki. Yksi riittää.

Se onkin iso JOS. Yhtään sellaista teoriaa niiden kanssa ei ole pystytty tekemään, joka olisi parempi kuin ilman niitä. Ei ensimmäistäkään. Eikä pystytä.

Tieteessä on ateismin hegemonia ja se on hyvä. Niin sen kuuluukin olla.

[Märkäruuti]

Miten ihmeessä mikään havaitsematon sopii mihinkään teoriaan?

Itse asiassa sopii.
Standardimalli vaati Higgsin bosonia vuosikymmeniä ennen kuin se löytyi.
Einstein ennusti painovoima-aallot, jotka löytyivät vasta äsken.
Dirac väitti positronin olevan olemassa ennen kuin sitä oli havaittu.

Tiede kulkee useinkin teoria edellä.

[OlliS]

Todellisuus on sellainen kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Sellainen absoluuttinen totuus on olemassa. Siitä ei etukäteen sanota että se on sellainen, että siitä henkimaailma puuttuisi. Se on jo sitten metafyysistä materialismia, ei realismia.

Eipä sitten sanota sitäkään, että todellisuudesta puuttuvat miljoonat hindujumalat, spagettimonsteri, Mikki Hiiri, Batman, hattivatti, pinkki yksisarvinen tai mikään muu asia, mitä joku on joskus kuvitellut tai tulee mahdollisesti kuvittelemaan

Sinulla on todella joustava realismikäsitys, millä ei tee tieteessä hevon humppaa.

Joistakin asioista tiedetään, että niitä ei ole todellisuudessa, kuten joulupukki jne. Toisista ei tiedetä, kuten henkimaailma. Ja tästä on kiista, jotkut väittävät, että tiedetään jo henkimaailmastakin, ettei sitä ole.

Asia selviää sillä, että tutkitaan ja analysoidaan jokaisen asian kohdalla, mihin kategoriaan se kuuluu. Tiedetään että on todellisuudessa, ja millä lailla on, ja tiedetään, ettei ole todellisuudessa, ja ei tiedetä kummin päin asia on.

Henkimaailma ja Jumala kuuluvat asioihin, joista ei tiedetä onko niitä todellisuudessa. Silti on ateisteja, jotka väittävät, että tiedetään jo, että ovat vain mielikuvitusolentoja tai olemattomia, eivätkä kuulu ainakaan tieteeseen millään tavalla, ja teistejä, joiden mielestä tiedetään jo, että kuuluvat todellisuuteen.

Tämä on ikuista väittelyä, eikä tässä ole vielä voittajia. Agnostismi on ainoa, mikä todistuu. Siksi on vaan turhaa kiihkoilua molemmin puolin. Idiot on turhan kiihkoilun malliesimerkki, ja toistaa vaan Spagettihirviötodistusta uudestaan ja uudestaan. Se todistus ei läpäise loogista analyysiä. Todistaa ihan muuta kuin sen väitetään todistavan.

Agnostismi ei todistu sen paremmin kuin muutkaan näkökannat. Itse asiassa sen todistuminen on vähän ristiriitainen käsite. Miten todistamme, että se on oikea maailmankuva, että emme tiedä? Jos emme tiedä, emme tiedä todistustakaan.

Joulupukista tiedämme, että sitä ei ole olemassa samalla varmuudella kuin tiedämme, että Jumala ja henkimaailma eivät ole olemassa. Kummastakaan ei ole mitään todisteita. Niistä ei näy jälkeäkään. Todisteiden puuttuminen on todiste siitä, että sitä ei ole olemassa. Jos ne olisivat olemassa, niistä olisi pakko olla jäänyt jälkiä, jotka voimme löytää. Kun jälkiä ei ole löytynyt, tieteellinen johtopäätös on, että niitä ei ole olemassa.

Spagettihirviötodistus todistaa juuri sen, mitä sen on tarkoituskin todistaa. Se osoittaa, että voimme määritellä olion, josta ei jää jälkiä, ja jota ei voi todistaa olemattomaksi, ellemme hyväksy sitä, että jälkien puuttuminen todistaa sen, että se ei ole olemassa. Muuta spagettihirviön ei ole tarkoituskaan todistaa.

Jumalasta ja henkimaailmasta on jälkiä ja todisteita, voidaan myös perustellusti väittää. Eikä edes tarvi olla, jos teoriat niiden kanssa osoittautuvat tieteessä ja filosofiassa paremmiksi kuin ilman niitä.

Miten ihmeessä mikään havaitsematon sopii mihinkään teoriaan? Havaitsemattomien entiteettien avulla voi ainoastaan jossitella.

Ja jos jumalan todisteeksi tarjoat tätä luotua maapalloa, niin se, jos mikä, on kehäpäättelyä. Koska jumala niin luominen ja koska luominen niin jumala.

Minä teen teorioita, eivätkä ne vielä ole voittaneet tiedeyhteisössä. Se on tilanne, eikä tuo, mitä väität. Sitä paitsi ne on määrätty täällä tieteen ulkopuolisiksi, enkä voi niistä keskustella tiede ketjuissa.

[Vän]

Todellisuus on sellainen kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Sellainen absoluuttinen totuus on olemassa. Siitä ei etukäteen sanota että se on sellainen, että siitä henkimaailma puuttuisi. Se on jo sitten metafyysistä materialismia, ei realismia.

Eipä sitten sanota sitäkään, että todellisuudesta puuttuvat miljoonat hindujumalat, spagettimonsteri, Mikki Hiiri, Batman, hattivatti, pinkki yksisarvinen tai mikään muu asia, mitä joku on joskus kuvitellut tai tulee mahdollisesti kuvittelemaan

Sinulla on todella joustava realismikäsitys, millä ei tee tieteessä hevon humppaa.

Joistakin asioista tiedetään, että niitä ei ole todellisuudessa, kuten joulupukki jne. Toisista ei tiedetä, kuten henkimaailma. Ja tästä on kiista, jotkut väittävät, että tiedetään jo henkimaailmastakin, ettei sitä ole.

Asia selviää sillä, että tutkitaan ja analysoidaan jokaisen asian kohdalla, mihin kategoriaan se kuuluu. Tiedetään että on todellisuudessa, ja millä lailla on, ja tiedetään, ettei ole todellisuudessa, ja ei tiedetä kummin päin asia on.

Henkimaailma ja Jumala kuuluvat asioihin, joista ei tiedetä onko niitä todellisuudessa. Silti on ateisteja, jotka väittävät, että tiedetään jo, että ovat vain mielikuvitusolentoja tai olemattomia, eivätkä kuulu ainakaan tieteeseen millään tavalla, ja teistejä, joiden mielestä tiedetään jo, että kuuluvat todellisuuteen.

Tämä on ikuista väittelyä, eikä tässä ole vielä voittajia. Agnostismi on ainoa, mikä todistuu. Siksi on vaan turhaa kiihkoilua molemmin puolin. Idiot on turhan kiihkoilun malliesimerkki, ja toistaa vaan Spagettihirviötodistusta uudestaan ja uudestaan. Se todistus ei läpäise loogista analyysiä. Todistaa ihan muuta kuin sen väitetään todistavan.

Agnostismi ei todistu sen paremmin kuin muutkaan näkökannat. Itse asiassa sen todistuminen on vähän ristiriitainen käsite. Miten todistamme, että se on oikea maailmankuva, että emme tiedä? Jos emme tiedä, emme tiedä todistustakaan.

Joulupukista tiedämme, että sitä ei ole olemassa samalla varmuudella kuin tiedämme, että Jumala ja henkimaailma eivät ole olemassa. Kummastakaan ei ole mitään todisteita. Niistä ei näy jälkeäkään. Todisteiden puuttuminen on todiste siitä, että sitä ei ole olemassa. Jos ne olisivat olemassa, niistä olisi pakko olla jäänyt jälkiä, jotka voimme löytää. Kun jälkiä ei ole löytynyt, tieteellinen johtopäätös on, että niitä ei ole olemassa.

Spagettihirviötodistus todistaa juuri sen, mitä sen on tarkoituskin todistaa. Se osoittaa, että voimme määritellä olion, josta ei jää jälkiä, ja jota ei voi todistaa olemattomaksi, ellemme hyväksy sitä, että jälkien puuttuminen todistaa sen, että se ei ole olemassa. Muuta spagettihirviön ei ole tarkoituskaan todistaa.

Jumalasta ja henkimaailmasta on jälkiä ja todisteita, voidaan myös perustellusti väittää. Eikä edes tarvi olla, jos teoriat niiden kanssa osoittautuvat tieteessä ja filosofiassa paremmiksi kuin ilman niitä.

Miten ihmeessä mikään havaitsematon sopii mihinkään teoriaan? Havaitsemattomien entiteettien avulla voi ainoastaan jossitella.

Ja jos jumalan todisteeksi tarjoat tätä luotua maapalloa, niin se, jos mikä, on kehäpäättelyä. Koska jumala niin luominen ja koska luominen niin jumala.

Minä teen teorioita, eivätkä ne vielä ole voittaneet tiedeyhteisössä. Se on tilanne, eikä tuo, mitä väität. Sitä paitsi ne on määrätty täällä tieteen ulkopuolisiksi, enkä voi niistä keskustella tiede ketjuissa.

Vielä on turha sana tuossa. Ne eivät ole voittaneet eivätkä koskaan voita. Se on fakta.

Siitäkin voidaan olla eri mieltä, ovatko tekeleesi edes teorioita. Riippuu paljon siitä, käytetäänkö teoria-sanaa sen tieteellisessä merkityksessä, jolloin ne eivät ole, vai puhekielisessä merkityksessä eli hatusta vedettynä arvauksena, jolloin ne auttavasti kyllä ovat teorioita. Arvauksia ja haaveiluja.

[ID10T]

Miten ihmeessä mikään havaitsematon sopii mihinkään teoriaan?

Itse asiassa sopii.
Standardimalli vaati Higgsin bosonia vuosikymmeniä ennen kuin se löytyi.
Einstein ennusti painovoima-aallot, jotka löytyivät vasta äsken.
Dirac väitti positronin olevan olemassa ennen kuin sitä oli havaittu.

Tiede kulkee useinkin teoria edellä.

Tässä pelastuksena on "syytä olettaa". Jumalasta ei ole havaintoja eikä sitä ole syytä olettaa.

[OlliS]

Todellisuus on sellainen kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Sellainen absoluuttinen totuus on olemassa. Siitä ei etukäteen sanota että se on sellainen, että siitä henkimaailma puuttuisi. Se on jo sitten metafyysistä materialismia, ei realismia.

Eipä sitten sanota sitäkään, että todellisuudesta puuttuvat miljoonat hindujumalat, spagettimonsteri, Mikki Hiiri, Batman, hattivatti, pinkki yksisarvinen tai mikään muu asia, mitä joku on joskus kuvitellut tai tulee mahdollisesti kuvittelemaan

Sinulla on todella joustava realismikäsitys, millä ei tee tieteessä hevon humppaa.

Joistakin asioista tiedetään, että niitä ei ole todellisuudessa, kuten joulupukki jne. Toisista ei tiedetä, kuten henkimaailma. Ja tästä on kiista, jotkut väittävät, että tiedetään jo henkimaailmastakin, ettei sitä ole.

Asia selviää sillä, että tutkitaan ja analysoidaan jokaisen asian kohdalla, mihin kategoriaan se kuuluu. Tiedetään että on todellisuudessa, ja millä lailla on, ja tiedetään, ettei ole todellisuudessa, ja ei tiedetä kummin päin asia on.

Henkimaailma ja Jumala kuuluvat asioihin, joista ei tiedetä onko niitä todellisuudessa. Silti on ateisteja, jotka väittävät, että tiedetään jo, että ovat vain mielikuvitusolentoja tai olemattomia, eivätkä kuulu ainakaan tieteeseen millään tavalla, ja teistejä, joiden mielestä tiedetään jo, että kuuluvat todellisuuteen.

Tämä on ikuista väittelyä, eikä tässä ole vielä voittajia. Agnostismi on ainoa, mikä todistuu. Siksi on vaan turhaa kiihkoilua molemmin puolin. Idiot on turhan kiihkoilun malliesimerkki, ja toistaa vaan Spagettihirviötodistusta uudestaan ja uudestaan. Se todistus ei läpäise loogista analyysiä. Todistaa ihan muuta kuin sen väitetään todistavan.

Agnostismi ei todistu sen paremmin kuin muutkaan näkökannat. Itse asiassa sen todistuminen on vähän ristiriitainen käsite. Miten todistamme, että se on oikea maailmankuva, että emme tiedä? Jos emme tiedä, emme tiedä todistustakaan.

Joulupukista tiedämme, että sitä ei ole olemassa samalla varmuudella kuin tiedämme, että Jumala ja henkimaailma eivät ole olemassa. Kummastakaan ei ole mitään todisteita. Niistä ei näy jälkeäkään. Todisteiden puuttuminen on todiste siitä, että sitä ei ole olemassa. Jos ne olisivat olemassa, niistä olisi pakko olla jäänyt jälkiä, jotka voimme löytää. Kun jälkiä ei ole löytynyt, tieteellinen johtopäätös on, että niitä ei ole olemassa.

Spagettihirviötodistus todistaa juuri sen, mitä sen on tarkoituskin todistaa. Se osoittaa, että voimme määritellä olion, josta ei jää jälkiä, ja jota ei voi todistaa olemattomaksi, ellemme hyväksy sitä, että jälkien puuttuminen todistaa sen, että se ei ole olemassa. Muuta spagettihirviön ei ole tarkoituskaan todistaa.

Jumalasta ja henkimaailmasta on jälkiä ja todisteita, voidaan myös perustellusti väittää. Eikä edes tarvi olla, jos teoriat niiden kanssa osoittautuvat tieteessä ja filosofiassa paremmiksi kuin ilman niitä.

Miten ihmeessä mikään havaitsematon sopii mihinkään teoriaan? Havaitsemattomien entiteettien avulla voi ainoastaan jossitella.

Ja jos jumalan todisteeksi tarjoat tätä luotua maapalloa, niin se, jos mikä, on kehäpäättelyä. Koska jumala niin luominen ja koska luominen niin jumala.

Minä teen teorioita, eivätkä ne vielä ole voittaneet tiedeyhteisössä. Se on tilanne, eikä tuo, mitä väität. Sitä paitsi ne on määrätty täällä tieteen ulkopuolisiksi, enkä voi niistä keskustella tiede ketjuissa.

Vielä on turha sana tuossa. Ne eivät ole voittaneet eivätkä koskaan voita. Se on fakta.

Siitäkin voidaan olla eri mieltä, ovatko tekeleesi edes teorioita. Riippuu paljon siitä, käytetäänkö teoria-sanaa sen tieteellisessä merkityksessä, jolloin ne eivät ole, vai puhekielisessä merkityksessä eli hatusta vedettynä arvauksena, jolloin ne auttavasti kyllä ovat teorioita. Arvauksia ja haaveiluja.

Voivat voittaa. Tuo ei ole fakta, vaan yksi skenaario.

Käytän teoria-sanaa sen teologisessa ja filosofisessa merkityksessä, en luonnontieteellisessä.

[Vän]

Todellisuus on sellainen kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Sellainen absoluuttinen totuus on olemassa. Siitä ei etukäteen sanota että se on sellainen, että siitä henkimaailma puuttuisi. Se on jo sitten metafyysistä materialismia, ei realismia.

Eipä sitten sanota sitäkään, että todellisuudesta puuttuvat miljoonat hindujumalat, spagettimonsteri, Mikki Hiiri, Batman, hattivatti, pinkki yksisarvinen tai mikään muu asia, mitä joku on joskus kuvitellut tai tulee mahdollisesti kuvittelemaan

Sinulla on todella joustava realismikäsitys, millä ei tee tieteessä hevon humppaa.

Joistakin asioista tiedetään, että niitä ei ole todellisuudessa, kuten joulupukki jne. Toisista ei tiedetä, kuten henkimaailma. Ja tästä on kiista, jotkut väittävät, että tiedetään jo henkimaailmastakin, ettei sitä ole.

Asia selviää sillä, että tutkitaan ja analysoidaan jokaisen asian kohdalla, mihin kategoriaan se kuuluu. Tiedetään että on todellisuudessa, ja millä lailla on, ja tiedetään, ettei ole todellisuudessa, ja ei tiedetä kummin päin asia on.

Henkimaailma ja Jumala kuuluvat asioihin, joista ei tiedetä onko niitä todellisuudessa. Silti on ateisteja, jotka väittävät, että tiedetään jo, että ovat vain mielikuvitusolentoja tai olemattomia, eivätkä kuulu ainakaan tieteeseen millään tavalla, ja teistejä, joiden mielestä tiedetään jo, että kuuluvat todellisuuteen.

Tämä on ikuista väittelyä, eikä tässä ole vielä voittajia. Agnostismi on ainoa, mikä todistuu. Siksi on vaan turhaa kiihkoilua molemmin puolin. Idiot on turhan kiihkoilun malliesimerkki, ja toistaa vaan Spagettihirviötodistusta uudestaan ja uudestaan. Se todistus ei läpäise loogista analyysiä. Todistaa ihan muuta kuin sen väitetään todistavan.

Agnostismi ei todistu sen paremmin kuin muutkaan näkökannat. Itse asiassa sen todistuminen on vähän ristiriitainen käsite. Miten todistamme, että se on oikea maailmankuva, että emme tiedä? Jos emme tiedä, emme tiedä todistustakaan.

Joulupukista tiedämme, että sitä ei ole olemassa samalla varmuudella kuin tiedämme, että Jumala ja henkimaailma eivät ole olemassa. Kummastakaan ei ole mitään todisteita. Niistä ei näy jälkeäkään. Todisteiden puuttuminen on todiste siitä, että sitä ei ole olemassa. Jos ne olisivat olemassa, niistä olisi pakko olla jäänyt jälkiä, jotka voimme löytää. Kun jälkiä ei ole löytynyt, tieteellinen johtopäätös on, että niitä ei ole olemassa.

Spagettihirviötodistus todistaa juuri sen, mitä sen on tarkoituskin todistaa. Se osoittaa, että voimme määritellä olion, josta ei jää jälkiä, ja jota ei voi todistaa olemattomaksi, ellemme hyväksy sitä, että jälkien puuttuminen todistaa sen, että se ei ole olemassa. Muuta spagettihirviön ei ole tarkoituskaan todistaa.

Jumalasta ja henkimaailmasta on jälkiä ja todisteita, voidaan myös perustellusti väittää. Eikä edes tarvi olla, jos teoriat niiden kanssa osoittautuvat tieteessä ja filosofiassa paremmiksi kuin ilman niitä.

Miten ihmeessä mikään havaitsematon sopii mihinkään teoriaan? Havaitsemattomien entiteettien avulla voi ainoastaan jossitella.

Ja jos jumalan todisteeksi tarjoat tätä luotua maapalloa, niin se, jos mikä, on kehäpäättelyä. Koska jumala niin luominen ja koska luominen niin jumala.

Minä teen teorioita, eivätkä ne vielä ole voittaneet tiedeyhteisössä. Se on tilanne, eikä tuo, mitä väität. Sitä paitsi ne on määrätty täällä tieteen ulkopuolisiksi, enkä voi niistä keskustella tiede ketjuissa.

Vielä on turha sana tuossa. Ne eivät ole voittaneet eivätkä koskaan voita. Se on fakta.

Siitäkin voidaan olla eri mieltä, ovatko tekeleesi edes teorioita. Riippuu paljon siitä, käytetäänkö teoria-sanaa sen tieteellisessä merkityksessä, jolloin ne eivät ole, vai puhekielisessä merkityksessä eli hatusta vedettynä arvauksena, jolloin ne auttavasti kyllä ovat teorioita. Arvauksia ja haaveiluja.

Voivat voittaa. Tuo ei ole fakta, vaan yksi skenaario.

Käytän teoria-sanaa sen teologisessa ja filosofisessa merkityksessä, en luonnontieteellisessä.

Eivät voi. Jos ne voittaisivat, tiedettä siinä mielessä kuin nyt tieteen käsitämme, ei enää olisi olemassa. Teoriasi ei siis voi voittaa tieteessä, koska voitto vaatisi, että tiede katoaisi. Teoriasi ei siis olisi tiedettä, koska tiedettä ei olisi enää olemassa. Jäljelle jäisi vain jokin arvailuihin ja haaveiluun perustuva maailmanselitys, joka ei olisi tiedettä nähnytkään.

Eli käytät teoria-sanaa merkityksessä arvaus ja haaveilu.

[ID10T]

Todellisuus on sellainen kuin se on, käsityksistämme riippumatta. Sellainen absoluuttinen totuus on olemassa. Siitä ei etukäteen sanota että se on sellainen, että siitä henkimaailma puuttuisi. Se on jo sitten metafyysistä materialismia, ei realismia.

Eipä sitten sanota sitäkään, että todellisuudesta puuttuvat miljoonat hindujumalat, spagettimonsteri, Mikki Hiiri, Batman, hattivatti, pinkki yksisarvinen tai mikään muu asia, mitä joku on joskus kuvitellut tai tulee mahdollisesti kuvittelemaan

Sinulla on todella joustava realismikäsitys, millä ei tee tieteessä hevon humppaa.

Joistakin asioista tiedetään, että niitä ei ole todellisuudessa, kuten joulupukki jne. Toisista ei tiedetä, kuten henkimaailma. Ja tästä on kiista, jotkut väittävät, että tiedetään jo henkimaailmastakin, ettei sitä ole.

Asia selviää sillä, että tutkitaan ja analysoidaan jokaisen asian kohdalla, mihin kategoriaan se kuuluu. Tiedetään että on todellisuudessa, ja millä lailla on, ja tiedetään, ettei ole todellisuudessa, ja ei tiedetä kummin päin asia on.

Henkimaailma ja Jumala kuuluvat asioihin, joista ei tiedetä onko niitä todellisuudessa. Silti on ateisteja, jotka väittävät, että tiedetään jo, että ovat vain mielikuvitusolentoja tai olemattomia, eivätkä kuulu ainakaan tieteeseen millään tavalla, ja teistejä, joiden mielestä tiedetään jo, että kuuluvat todellisuuteen.

Tämä on ikuista väittelyä, eikä tässä ole vielä voittajia. Agnostismi on ainoa, mikä todistuu. Siksi on vaan turhaa kiihkoilua molemmin puolin. Idiot on turhan kiihkoilun malliesimerkki, ja toistaa vaan Spagettihirviötodistusta uudestaan ja uudestaan. Se todistus ei läpäise loogista analyysiä. Todistaa ihan muuta kuin sen väitetään todistavan.

Agnostismi ei todistu sen paremmin kuin muutkaan näkökannat. Itse asiassa sen todistuminen on vähän ristiriitainen käsite. Miten todistamme, että se on oikea maailmankuva, että emme tiedä? Jos emme tiedä, emme tiedä todistustakaan.

Joulupukista tiedämme, että sitä ei ole olemassa samalla varmuudella kuin tiedämme, että Jumala ja henkimaailma eivät ole olemassa. Kummastakaan ei ole mitään todisteita. Niistä ei näy jälkeäkään. Todisteiden puuttuminen on todiste siitä, että sitä ei ole olemassa. Jos ne olisivat olemassa, niistä olisi pakko olla jäänyt jälkiä, jotka voimme löytää. Kun jälkiä ei ole löytynyt, tieteellinen johtopäätös on, että niitä ei ole olemassa.

Spagettihirviötodistus todistaa juuri sen, mitä sen on tarkoituskin todistaa. Se osoittaa, että voimme määritellä olion, josta ei jää jälkiä, ja jota ei voi todistaa olemattomaksi, ellemme hyväksy sitä, että jälkien puuttuminen todistaa sen, että se ei ole olemassa. Muuta spagettihirviön ei ole tarkoituskaan todistaa.

Jumalasta ja henkimaailmasta on jälkiä ja todisteita, voidaan myös perustellusti väittää. Eikä edes tarvi olla, jos teoriat niiden kanssa osoittautuvat tieteessä ja filosofiassa paremmiksi kuin ilman niitä.

Miten ihmeessä mikään havaitsematon sopii mihinkään teoriaan? Havaitsemattomien entiteettien avulla voi ainoastaan jossitella.

Ja jos jumalan todisteeksi tarjoat tätä luotua maapalloa, niin se, jos mikä, on kehäpäättelyä. Koska jumala niin luominen ja koska luominen niin jumala.

Minä teen teorioita, eivätkä ne vielä ole voittaneet tiedeyhteisössä. Se on tilanne, eikä tuo, mitä väität. Sitä paitsi ne on määrätty täällä tieteen ulkopuolisiksi, enkä voi niistä keskustella tiede ketjuissa.

Vielä on turha sana tuossa. Ne eivät ole voittaneet eivätkä koskaan voita. Se on fakta.

Siitäkin voidaan olla eri mieltä, ovatko tekeleesi edes teorioita. Riippuu paljon siitä, käytetäänkö teoria-sanaa sen tieteellisessä merkityksessä, jolloin ne eivät ole, vai puhekielisessä merkityksessä eli hatusta vedettynä arvauksena, jolloin ne auttavasti kyllä ovat teorioita. Arvauksia ja haaveiluja.

Voivat voittaa. Tuo ei ole fakta, vaan yksi skenaario.

Pelottavaa ajatella, että jumalateoriat olisivat joskus valtavirtaa. Sehän olisi paluu keskiajalle.

Käytän teoria-sanaa sen teologisessa ja filosofisessa merkityksessä, en luonnontieteellisessä.

Arvatenkin käytät, silloin säännöt ovat hyvin joustavia.

[Purdue]

Eli bottom-up prosessoinnin ohella aivot tekevät top-down prosessointia aistihavaintojen ohella, ja tällöin meidän konseptit ja odotukset vaikuttavat myös meidän havaintokokemuksiimme.

Mutta siis, tuo on mielenkiintoinen ajatus, että konseptit olisivat "aivojen merkitysrepresentaatioita".

Minusta tulee erottaa edelleen tiukasti pari eri asiaa:
Sosilogian ja memetiikan käsitys "meemistä" ja "konseptista" ja aivojen materialistiset prosessit.
Koska kyseessä on maailmankatsomuksen liittyvä ketju, on syytä kysyä:
Ovatko "konsepti" ja "meemi" pelkkiä sosiologian tutkimus- ja työkalukäyttöön tarkoitettuja käsitteitä, vai peräti materialistisia ilmiöitä jotka ovat vaikkapa tietoisuuden perusyksikkö? Jälkimmäisessä vaihtoehdossa niitä voitaisiin jopa käyttää apuna esimerkiksi aivotutkimuksessa ja konkreettisen tekoaivon kehittämisessä.

Jälkimmäiseen väitteeseen pitää löytyä vankat tieteelliset todisteet. Ja toimintaperiaate pitää pystyä kuvaamaan tieteellisesti. Ja materialistisessa kehyksessä on löydyttävä tästä myös selkeät fysiologiset todisteet.
Pelkkiä filosofisia käsitteitä kirjallisuudesta tutkimalla, ei pystytä todistelemaan aivojen ajavan fysiologisesti konsepteja tai meemejä todellisina materialistisina prosesseina.

Käytettäessä käsitteitä pelkästään tieteellisen keskustelun karkeana apuvälineenä, kuvaamaan löyhästi ihmisen tapaa ajatella ja jäsentää informaatiota, asian laita on aivan toinen. Tällöin puhuttaessa "konseptista" ja "meemistä" voitaisiin puhua lähinnä tietoisuuden päällä olevasta yhdestä modulista tai "apuohjelmasta", ei suinkaan koko tietoisuuden perusluonteesta.

Olen itse mainitsemallasi kannalla että tietoisuus on kaksisuuntainen "bottom-up" ja "top-down" -tyyppinen dynaaminen prosessi. Joka ei ole täysin irti todellisuudesta, mutta ei myöskään siinä täydellisesti kiinni. Vaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa sen kanssa.
Näistä "top-down" on ihmisen itsensä huomattavasti vaikeampi havaita itsessään.

Joo, hyvä kysymyksenasettelu sulla. En ole tän aihepiirin asiantuntija, mutta yritän vastata parhaani mukaan.

Naturalisti toki nosti esiin käsitteet sosiologiassa, mutta mä olen viitannut omissa kommenteissani siihen kuinka käsitteitä on tutkittu (kognitiivisessa) psykologiassa:

Wiki: Concept

Ja näistä konsepteista on olemassa erilaisia teorioita: klassinen, prototyyppi, theory-theory, jne.


Tosta sun materialistisesta kehyksestä Wikipedia osaa sanoa:

Concepts are thought to be stored in long term cortical memory, in contrast to episodic memory of the particular objects and events which they abstract, which are stored in hippocampus. Evidence for this separation comes from hippocampal damaged patients such as patient HM.

Lähde: Tuo yllä linkattu Wikipedian artikkeli konsepteista.


Tossa puolestaan löytyy tieteellistä artikkelia aiheesta, vaikka ilmeisesti ihan kaikkia noita neuraalisia prosesseja ei tunnetakaan konseptien osalta:

How concepts are encoded in the human brain: A modality independent, category-based cortical organization of semantic knowledge


Pointti kuitenkin se, että kognitiivinen psykologia ja neurotiede tutkivat nimenomaan "konsepteja" eikä mun käsittääkseni niinkään "meemejä" osana ajatteluamme.

Wikipedian kuvauksen perusteella ja tuon paperin intron selanneena, tulee vaikutelma että ainakin fysiologisessa mielessä konseptit ovat taltioituneena yhteen aivojen osaan. Josta niitä "ajetaan" (IT-termein kuvattuna). Nillä on äärimmäisen tärkeä funktio ajattelussa ja tietoisuudessa, mutta ne eivät sinänsä ole käsitettävissä suoraan tietoisuuden perusyksiköksi.

Ertyisesti moniulotteinen semanttinen tulokulma konseptin ja representaatioiden käsitteeseen, kannattaa ottaa huomioon. Ainakin ennen kuin alkaa soveltamaan käsitteitä suoraan aivojen toiminnan luonnehdintaan.
----
Wikipedia:

The semantic view of concepts suggests that concepts are abstract objects. In this view, concepts are abstract objects of a category out of a human's mind rather than some mental representations.

There is debate as to the relationship between concepts and natural language. However, it is necessary at least to begin by understanding that the concept "dog" is philosophically distinct from the things in the world grouped by this concept—or the reference class or extension. Concepts that can be equated to a single word are called "lexical concepts".

The study of concepts and conceptual structure falls into the disciplines of linguistics, philosophy, psychology, and cognitive science.

In the simplest terms, a concept is a name or label that regards or treats an abstraction as if it had concrete or material existence, such as a person, a place, or a thing. It may represent a natural object that exists in the real world like a tree, an animal, a stone, etc.

Joo, tossa on aiheesta lisää:

Scientific Americanin lyhyt artikkeli "concept cell" soluista aivoissa

Connecting concepts in the brain by mapping cortical representations of semantic relations

From reference to sense: how the brain encodes meaning for speaking


Ja tossa potentiaalisesti mielenkiintoinen artikkeli maksumuurin takana:

Ultra-detailed brain map shows neurons that encode words’ meaning

"For the first time, scientists identify individual brain cells linked to the linguistic essence of a word."


Pointti tässä siis vieläkin se, että "konsepteja" tutkitaan niin neurofysiologisesti, kognitiivisesti kuin filosofisestikin.

En ole vielä nähnyt, että "meemejä" tutkittaisiin tällä tavalla, joten näkisin ettei tuo Naturalistin "Memeettinen naturalismi" oikein vastaa sitä mitä tiedeyhteisö aiheesta ajattelee.

[Naturalisti]

Voisiko siis ajatella, että kaikki havaitsemamme – niin aistikokemukset kuin abstraktimmat ajatussisällötkin – ovat aivojen rakentamia konsepteja? Eli meille ei varsinaisesti ilmenisi mitään, mikä ei olisi jo ilmentyessään tulkinnan läpäisemää. Tällöin konseptin käsite kattaa paitsi tietoiset symbooliset ajatusmallit myös mielikuva-ajattelun oppimisen ja vuorovaikutuksen kautta muodostuneet jäsennystavat.

Mitä ajattelet tästä? Olisiko sen avulla mahdollista yhdistää ajatuksia myös meemikäsityksen suuntaan, jossa korostuu kulttuuristen merkitysten ja toimintatapojen periytyminen? Voiko konsepteja, meemejä ja representastioita pitää kohta synonyyminä?

Aistihavainnot kuuluvat sinne liskoaivojen osastolle. Jopa koomapotilaalla on aistihavaintoja.

https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset ... bcaa4ca5f9

Uskomaton läpimurto: Kaksi pitkäaikaista koomapotilasta herätettiin tajuihinsa yksinkertaisella ultraäänihoidolla, jonka voisi tehdä jopa kotona

Meemit eroavat konsepteista siinä, että meemit ovat määritelmällisesti kulttuurisia. Omaksi iloksi kehitetty konsepti ei siis ole meemi.

Mielenkiintoinen linkki, mutta mulle maksumuurin takana.

Olen samaa mieltä siitä mitä sanoit itse aistihavainnoista. Ne ovat liskoaivojen hommaa ja liskoaivot reagoivat tähän aistimusvirtaa lajityypillisillä reaktioilla.

Emme ole tietoisia tästä liskoaivojen aistimusvirrasta. Olemme tietoisia vasta tämän aistimusvirran meemikoneen tulkinnasta. Ajattelen, ettei tietoisuus mitään muuta olekkaan, kuin tämän aistimusvirran tietoista kokemusta ja silloin pelissä on jo tulkinta.

Mä olen ehkä hiukan laventanut tuota määritelmää: kaikki mielensisällöt, jotka voivat levittää vaikutuksiaan kultttuurisesti (kyse ei ole kopioitumisesta, koska vaikutukset omaksutaan subjektiivisella tavalla) ovat meemejä.

Olen suhtautunut konseptin käsitteeseen aiemnin torjuvasti, kun olen kokenut sen liian staattisena ja ihmetellyt, että missä ja miten se on materiaalisesti olemassa.

Nyt, kun Purdue totesi pitävänsä kiinnostavana ajatuksena, että konseptit olisivat representaatioita (joita itse ajattelen jo oikeastaan meemien synonyymeinä), näyttää myös konseptit olevan saman asian synonyymejä. Tämä on kuitenkin vasta ensivaikutelma, jota pitää vielä pohtia.