Blogeista kalasteltuja

[Eusa]

Kuun quadrupolimomentin Maan kanssa aiheuttama kenttämuutos ei kumoudu niin nopeasti kuin neutronitähden parinsa kanssa tuottama, jolloin vastakkainen aaltovaihe heti perässä palauttaa. Muistijälkeä syntyy enemmän.

[Eusa]

Perehdyin tarkemmin aiheeseen.

Yleisen suhteellisuusteorian tarkoittamat muistijäljet liittyvät siihen, että aaltoilevasta järjestelmästä poistuu energiaa ja muuttuneen energiatiheysjakauman mukaisesti aika-avaruuden kaarevuus muuttuu.

Dipolisäteilyn, kuten valo, tai monopoli”säteilyn”, kuten massakappalesiirtymät, mukainen muistijälki kaarevuuteen on sileää. Gravitaatiosäteilyn quadrupolinen luonne voisi tuottaa erityisempiä muistijälkiä, jossa testihiukkaset eivät pelkästään koe muuttunutta kaarevuutta, vaan myös niiden väliset etäisyydet voisivat lajittua. Mutta ilmiön pienimittakaavaisuuden vuoksi mittaamisen haaste on vielä vaativampi kuin gravitomagnetismissa.

Erehdyin siis Kuun vuorovesijälkeä miettiessäni puhumaan aiheen ohi.

[Eusa]

Jos fysikaalista jatkumoa tarkastellaan vain näkökulmasta, jossa merkityksellistä ainoastaan on se aine mikä voi vaikuttaa kausaalisesti, niin mitään merkityksellistä ei koskaan edes siirry mustan aukon tapahtumahorisontin sisään kyseisen fysikaalisen jatkumon elinaikana.

[Lyde19]

Heitit taas tuuban paskaa

[Stadin öljylanne]

^
Minä voisin hyväksyä tuon Eusan viimeisimmän, kausaalittoman merktyksen teorian, mikäli se olisi esimerkiksi jonkun tilastollisen lainalaisuuden tulkinta intuitiivisella logiikalla. Silloin päättelyketjun epäjohdonmukaisuus, ei olisi välttämättä odottamatonta. Mutta on toki myös mahdollista, että nyt tarvitaan kokonaan muunlaista lähestymistapaa, jotta Eusan ajatelmasta saisi tolkun.

[Eusa]

"...paikallisen ajan kulun on todettu vaihtelevan olosuhteiden mukaan..."

Haluaisin tuota tarkentaa. Paikallisuudella fysiikassa tarkoitetaan, että mikrotilojen prosessit ovat universaaleja, samojen lakien alaisia. Paikallinen aika kulkee siten kaikkialla samoin kausaliteetin vauhdin c mukaisesti.

Sen sijaan muista paikallisuuksista havainnoin tehtävässä projektiossa kellot näyttävät hidastuvan - ja hidastuvatkin, jos altistuvat kaikkien havaitsijoiden kannalta absoluuttisille fysikaalisille muutoksille kuten vuorovaikutuskiihtyvyydelle tai aika-avaruuden gravitaatiokaarevuuden johdosta itseisajaltaan erimittaiselle maailmanviivalle, ajallisuuslinjan polulle.

[Eusa]

Räsänen ei vastaa selvään kysymykseen eikä huoli muidenkaan vastauksia?

--
Lentotaidoton sanoo:
31.12.2024 15:27
Räsänen: ”Koska pimeä aine liikkuu noin 200 kilometriä sekunnissa…” Mistä tämä tiedetään? Gravitaatiovaikutuksista?

Eusa sanoo:
Kommenttisi odottaa hyväksyntää.
14.1.2025 09:58
Linnunradan kokoisissa galakseissa rotaatiovauhti on tuota luokkaa.

Jos pimeä aine on tavallisen hidasta, sen nopeusjakauman tulee keskimäärin noudattaa samaa vauhtia muun aineen kanssa. Jos pimeä aine on sumeaa, silloin se saattaa asettua galaksissa ainakin ytimen yhteydessä pitkäaaltoisuutensa myötä solitonimaiseen tilastollisesti seisovaan tasapainoon ja ulompana aaltointerferenssirakenteiksi. Mikäli pimeä aine olisi kuumaa eli valovauhtista tai hyvin nopeasti siirtyviin aaltoihin liittyvää, silloinkin sillä tulisi olla jotain korreloivaa resonaattoria gravitaatiokentän geometriassa voidakseen vastata havaintoja, esimerkiksi pitäisi spekuloida itseisvuorovaikutuksin rakentuvilla aika-avaruuden jännityksillä, twistoreilla tms fysikaalisella kaarevuudella ja hylätä Einsteinin ajatus kaarevuudesta vain kuvausmatematiikkana.

[Eusa]

Räsänen ei vastaa selvään kysymykseen eikä huoli muidenkaan vastauksia?

--
Lentotaidoton sanoo:
31.12.2024 15:27
Räsänen: ”Koska pimeä aine liikkuu noin 200 kilometriä sekunnissa…” Mistä tämä tiedetään? Gravitaatiovaikutuksista?

Eusa sanoo:
Kommenttisi odottaa hyväksyntää.
14.1.2025 09:58
Linnunradan kokoisissa galakseissa rotaatiovauhti on tuota luokkaa.

Jos pimeä aine on tavallisen hidasta, sen nopeusjakauman tulee keskimäärin noudattaa samaa vauhtia muun aineen kanssa. Jos pimeä aine on sumeaa, silloin se saattaa asettua galaksissa ainakin ytimen yhteydessä pitkäaaltoisuutensa myötä solitonimaiseen tilastollisesti seisovaan tasapainoon ja ulompana aaltointerferenssirakenteiksi. Mikäli pimeä aine olisi kuumaa eli valovauhtista tai hyvin nopeasti siirtyviin aaltoihin liittyvää, silloinkin sillä tulisi olla jotain korreloivaa resonaattoria gravitaatiokentän geometriassa voidakseen vastata havaintoja, esimerkiksi pitäisi spekuloida itseisvuorovaikutuksin rakentuvilla aika-avaruuden jännityksillä, twistoreilla tms fysikaalisella kaarevuudella ja hylätä Einsteinin ajatus kaarevuudesta vain kuvausmatematiikkana.

Miksihän blogisti ei tosiaan itse vastaa mitään Lentotaidottomalle?

[Eusa]

Jätin pyynnön vastata:

"Vastaukseni ei ylittänyt julkaisukynnystä.

Voisiko blogisti vastata aiheelliseen kysymykseen. Onko nopeusjakauma jollain perusteella universaali vai galaksikohtainen?"

Syksy Räsänen sanoo:
15.1.2025 12:37
Muistutan, että blogin kommenttiosio ei ole paikka omien fysiikan teorioiden esittelemiseen.

Pimeän aineen hiukkasten nopeusjakauman odotetaan olevan pääpiirteiltään samanlainen eri galakseissa – tietysti siinä on galaksikohtaisia eroja. Kokeellista havaintoa nopeusjakaumasta ei ole.

Seuraava replikointini ei varmastikaan taas kelpaa
...
Kävin peruslogiikalla vastausehdotuksessani läpi pimeän aineen perusvaihtoehdot, kylmä, sumea ja kuuma, en "omaa teoriaa"? Vieläkään ei selviä mihin perustuu tarkka lukemasi 200 km/s - viittaatko vain oman galaksimme rotaationopeuteen? Eli kyseessä oli löysä heitto...

[Eusa]

Syksyä ei mustien aukkojen merkinnässään tämä kiinnostanut, niin laitanpa tänne:

https://arxiv.org/html/2405.16673v2

Varsin mielenkiintoinen hoksautus mustien aukkojen asetelmasta laajenevassa maailmankaikkeudessa.

[Kohina]

Viisaita sanoja

[Eusa]

Räsänen ilmoitti, ettei julkaise Suntolan DU-teorian yksityiskohtien ruotimista:

Energia on huono peruslähtökohta holistiselle teoriakehykselle, koska energian määritelmä on kehys‑ ja symmetriariippuvainen eikä yleisesti globalisoidu aika-avaruudessa. Tässä mielessä DU:n “globaali nollaenergia” on luonteeltaan ei‑lokaali systeemitason rajoite, ei energiasumma. Termin “energia” sijaan on perustellumpaa puhua integraalisesta tasapainoehdosta, joka kytkee paikalliset kehykset toisiinsa.

DU:n “absoluuttinen aika” voidaan käytännössä ymmärtää parametrina, josta suljetun järjestelmän yhteisikääntyminen itseisaikana (Minkowskin inertiaaliaika yhteisessä kehyksessä) saadaan skaalaamalla ja kiinittämällä massakeskipistekoordinaatistoon. Kaikkeuden tasolla tällaisen parametrin kutsuminen “ajaksi” on konseptuaalisesti ongelmallista, koska universumilla ei ole ulkoista referenssiä; yleisesti ajassa on kyse erillisyyden määrän projektiosta eri paikallisten ajoitusten välillä.

DU:n matematiikka voi silti tuottaa käyttökelpoisia ja osuvia ennusteita. Jotta teorian omaperäisyydestä voidaan keskustella vakavasti, käsitteistö on syytä eriyttää ja ankkuroida täsmällisesti. Silloin nähdäkseni voidaan päästä yllättävänkin hyvin samalle kartalle ja tarkastelemaan todellisia teoriaeroja.

Se, että otettaisiin yleistajuisuus teorian perusteluksi, kuulostaa kyllä varsin huolestuttavalta - voi osaltaan selittää käsitesekamelskaa, vaikka itse matematiikalla olisi ansionsa.

[Eusa]

Kosmokseen kirjoitettua -blogissa on mustiin aukkoihin liittyvää kiintoisaa aihetta. Saattaa olla, ettei Syksy julkaise viimeisintä kommenttiani - joka tapauksessa se on sikäli huolellisesti mietitty, että liitän tänne Pekka Janhusen ja Syksy Räsäsen repliikkeihin liittyen:

Pekka Janhunen sanoo:
19.10.2025 18:28
Olin siinä käsityksessä että horisontti muodostuu ensin pienenä ja sitten vasta voi kasvaa, eli että se ei voisi ilmestyä massasysteemin ympärille yhtäkkisesti. Mutta näinkö ei olekaan?

Syksy Räsänen sanoo:
20.10.2025 14:56
Ei. Horisontti (tai tarkemmin sanottuna vangittu pinta) muodostuu samaan aikaan isolla alueella.

Eusa sanoo:
Kommenttisi odottaa hyväksyntää.
20.10.2025 18:53
Voitte hyvinkin molemmat olla enemmän oikeassa kuin väärässä. Näennäinen horisontti (ansapinta) on GR:ssä laskennallinen ehto θ_out = 0 – ei etenevä rintama vaan vain ei-lokaali korrelaatio – ja kuten Rindler-horisontti, se pysyy itseiskiihtyvän kongruenssipinnan takana eikä voi “ohittaa” sitä. Romahtavassa tähdessä Pauli-ekskluusion synnyttämä äkillinen pinta-itseiskiihtyvyyden jerk voi siirtää laskennallisen horisontin nopeasti lähemmäs pintaa (Rindler-periaatteella horisontti “hyppää” kiihtyvyyden taakse), jolloin sen sisäpuolelle voi hetkellisesti jäädä muuta ainetta – tämä ”tapahtuu superluminaalisesti” koordinaattiprojektiona ilman että mikään kausaalinen rintama etenisi valovauhtia c nopeammin. Nämä jerkit kuitenkin tyypillisesti tasaantuvat painegradienteiksi, jolloin on pidettävä gravastar-tyyppiset singulariteetittomat vaihtoehdot epäilyn piirissä – tarkoittaa siis sitä, että foliaatioon sidotut asymptoottiset θ_out =< 0 -seudut pakenevat sitä mukaa edellä syvemmälle, kun siirrytään kongruenssista sisempään väliaineessa.

Väliaineolosuhteista ei ole riittäviä (edes epäsuoria) havaintoja, joten esimerkiksi Kerrin rengassingulariteetti saati Schwarzschild-keskiösingulariteetti voivat GR-tarkennuksessa aivan hyvin osoittautua keskeneräisen mallinnuksen artefakteiksi. Pauli-ekskluusio äärimmäisessä energiatiheydessä voi hyvinkin tarkoittaa tuntematon eksoottista aineen olomuotoa. Olkaamme avoimia.

PJ:n “ensin pieni ja sitten kasvu” kuvaa ansapinnan korrelatiivista kehityssuhdetta ainetensorin virtoihin, kun taas SR:n “kerralla isolla alueella” viittaa samaan aikaan laajalla alueella täyttyvään ei-lokaaliin ehtoon ilman signaalivaihtoa – näkökulmat ovat yhteensopivat.

[Eusa]

Ei läpäissyt Räsäsen julkaisukynnystä tämä:

Onko järjetöntä epäillä, että takyoniset sektorit suhteellisuusteorioissa ovat sähköisten vastakkaisten varausten relaatio nollageodeesinipuissa?

Myös kielen käyttö on tulkinnanvaraista ja uudet teoreettiset kehykset edellyttävät helposti ihan omia käsitteitään, mutta matemaattisin esityksin saadaan yleensä yksikäsitteisyyttä.