Homo Concepticus - Eli kuinka ihminen ymmärtää merkityksiä?
Tässäpä lanka, joka on monitieteellinen luonteeltaan. Tarkoituksena on pohtia sitä kuinka ihminen ymmärtää sanojen ja aistihavaintojen merkityksiä. Eli aihepiiri sivuaa semantiikkaa, kognitiivista psykologiaa ja neurotieteitä.
Keskeinen käsite tän langan kannalta on KONSEPTI: Wiki: Concept
Yleisesti konseptit ovat mentaalisia representaatioita, taikka abstrakteja ideoita, jotka toimivat ajatusten ja ymmärtämisen välineinä.
Tuon mukaan aivot ensin prosessoivat sisään tulevaa informaatiota, josta osa nousee tietoisuuteen. Ja vasta tämän tietoisen kokemuksen pohjalta syntyy aivojen merkitystulkinta.
Lisäksi laitan tähän pohjustukseen mukaan ajatuksen Ogden & Richards "Merkityskolmiosta":
Sana <> Konsepti <> Objekti
Sanat sinällään siis ei merkitse mitään, vaan sanat vain viittaavat objekteihin, ja me ymmärrämme objektien, sanojen ja ylipäätään aisti-informaation merkityksen konseptien välityksellä.
Nykyinen neurotiede on alkanut tuottamaan tutkimustuloksia, joidenka mukaan aivoissa olisi erityisiä "konseptisoluja" (Concept Cells, CC), jotka ovat erikoistuneet semanttisen tiedon tallentamiseen.
Ylipäätään tuon yllä linkatun kuvan perusteella voisi todeta, että aivot ensiksi analysoivat sisään tulevaa aisti-informaatiota, josta osa nousee tietoiseen mieleen, ja jonka perusteella vasta tuo konseptuaalinen ajattelu mahdollistuu.
Mutta joo, keskustelu on auki. Tähän lankaan voi laittaa kommentteja kaikesta siitä mitä konseptuaalinen ymmärtäminen pitää sisällään ja mihinkä se liittyy. Niin neurotiede, kognitiivinen psykologia, kuin filosofia, semantiikka ja lingvistiikka käyvät näkökulmiksi sekä keskustelun sytykkeiksi.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑10 Joulu 2024, 15:27
Koska aloitus oli niin kattava, niin muotoillaan tieteen nimissä konsepti konseptista. Jotta keskusteluun tulee konseptin tunnelmaa.
Miten allekirjoittanut käsittää konseptin konseptin: Konsepti on valikoima erilaisia ideoita tai konkreettiseen muotoon koostettuja, toisiinsa loogisesti liittyviä ja toisiaan täydentäviä sisältöjä.
Tämän kokonaisuuden on tarkoitus ilmentää uutta mahdollisuutta tai potentiaalia.
Yksinkertaisimmillaan konsepti on siis ihmisen aktiivisesti ja tietoisesti luoma objekti tai informaatiosisältö.
--
Tästä eteenpäin onkin sitten iso määrä erilaisia yhteyksiä, joissa konseptin käsitettä käytetään.
Joo, tuossa on APA:n lyhyt määritelmä konseptista:
... an idea that represents a class of objects or events or their properties, such as cats, walking, honesty, blue, or fast.
Perinteisesti kognitiivisen psykologian puolella konseptin määritelmään on liittynyt läheisesti kategorisaatio.
Eli jos ajatellaan "kissan" konseptia, niin siihen liittyy kategoriat "on karvainen", "kehrää", "saalistaa hiiriä", jne...
Käytännössä kuitenkin tuo kategorisaatio tökkii ja on luonteeltaan epätarkkaa. Ajatellaan vaikkapa "linnun" konseptia. Epätarkkuus johtuu siitä, että osa linnuista lentää ja osa ei, joten lento-ominaisuus ei luonnehdi kaikkia lintuja universaalisti.
Mä luulen, että tuossa keskustelussa "konsepteista" ollaan tultu viime vuosina siihen pisteeseen, ettei ole olemassa kaiken kattavia kategorisointeja, vaan kun yksilö havaitsee vaikkapa kissan olohuoneessa, niin hänen tietoisuuteensa nousee siihen kontekstiin relevantit kategoriat taikka assosiaatiot siitä kissasta.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑10 Joulu 2024, 15:27
Koska aloitus oli niin kattava, niin muotoillaan tieteen nimissä konsepti konseptista. Jotta keskusteluun tulee konseptin tunnelmaa.
Miten allekirjoittanut käsittää konseptin konseptin: Konsepti on valikoima erilaisia ideoita tai konkreettiseen muotoon koostettuja, toisiinsa loogisesti liittyviä ja toisiaan täydentäviä sisältöjä.
Tämän kokonaisuuden on tarkoitus ilmentää uutta mahdollisuutta tai potentiaalia.
Yksinkertaisimmillaan konsepti on siis ihmisen aktiivisesti ja tietoisesti luoma objekti tai informaatiosisältö.
--
Tästä eteenpäin onkin sitten iso määrä erilaisia yhteyksiä, joissa konseptin käsitettä käytetään.
Joo, tuossa on APA:n lyhyt määritelmä konseptista:
... an idea that represents a class of objects or events or their properties, such as cats, walking, honesty, blue, or fast.
Perinteisesti kognitiivisen psykologian puolella konseptin määritelmään on liittynyt läheisesti kategorisaatio.
Eli jos ajatellaan "kissan" konseptia, niin siihen liittyy kategoriat "on karvainen", "kehrää", "saalistaa hiiriä", jne...
Käytännössä kuitenkin tuo kategorisaatio tökkii ja on luonteeltaan epätarkkaa. Ajatellaan vaikkapa "linnun" konseptia. Epätarkkuus johtuu siitä, että osa linnuista lentää ja osa ei, joten lento-ominaisuus ei luonnehdi kaikkia lintuja universaalisti.
Mä luulen, että tuossa keskustelussa "konsepteista" ollaan tultu viime vuosina siihen pisteeseen, ettei ole olemassa kaiken kattavia kategorisointeja, vaan kun yksilö havaitsee vaikkapa kissan olohuoneessa, niin hänen tietoisuuteensa nousee siihen kontekstiin relevantit kategoriat taikka assosiaatiot siitä kissasta.
Tässä on minusta kiteytetty asian ydin. Konseptit (eli meemit eli representaatiot) ovat subjektiivisia memeettisessä evoluutiossa kehittyviä käsityksiä, joiden avulla ihmiset jäsentävät todellisuutta. Eri yksilöiden käsityksissä on aina diversiteettiä, mikä itseasiassa on memeettistä evoluutiota edistävä "voima".
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑10 Joulu 2024, 15:27
Koska aloitus oli niin kattava, niin muotoillaan tieteen nimissä konsepti konseptista. Jotta keskusteluun tulee konseptin tunnelmaa.
Miten allekirjoittanut käsittää konseptin konseptin: Konsepti on valikoima erilaisia ideoita tai konkreettiseen muotoon koostettuja, toisiinsa loogisesti liittyviä ja toisiaan täydentäviä sisältöjä.
Tämän kokonaisuuden on tarkoitus ilmentää uutta mahdollisuutta tai potentiaalia.
Yksinkertaisimmillaan konsepti on siis ihmisen aktiivisesti ja tietoisesti luoma objekti tai informaatiosisältö.
--
Tästä eteenpäin onkin sitten iso määrä erilaisia yhteyksiä, joissa konseptin käsitettä käytetään.
Joo, tuossa on APA:n lyhyt määritelmä konseptista:
... an idea that represents a class of objects or events or their properties, such as cats, walking, honesty, blue, or fast.
Perinteisesti kognitiivisen psykologian puolella konseptin määritelmään on liittynyt läheisesti kategorisaatio.
Eli jos ajatellaan "kissan" konseptia, niin siihen liittyy kategoriat "on karvainen", "kehrää", "saalistaa hiiriä", jne...
Käytännössä kuitenkin tuo kategorisaatio tökkii ja on luonteeltaan epätarkkaa. Ajatellaan vaikkapa "linnun" konseptia. Epätarkkuus johtuu siitä, että osa linnuista lentää ja osa ei, joten lento-ominaisuus ei luonnehdi kaikkia lintuja universaalisti.
Mä luulen, että tuossa keskustelussa "konsepteista" ollaan tultu viime vuosina siihen pisteeseen, ettei ole olemassa kaiken kattavia kategorisointeja, vaan kun yksilö havaitsee vaikkapa kissan olohuoneessa, niin hänen tietoisuuteensa nousee siihen kontekstiin relevantit kategoriat taikka assosiaatiot siitä kissasta.
Tässä on minusta kiteytetty asian ydin. Konseptit (eli meemit eli representaatiot) ovat subjektiivisia memeettisessä evoluutiossa kehittyviä käsityksiä, joiden avulla ihmiset jäsentävät todellisuutta. Eri yksilöiden käsityksissä on aina diversiteettiä, mikä itseasiassa on memeettistä evoluutiota edistävä "voima".
No hyvä että ollaan sun kanssa ainakin jostakin sitten suurin piirtein samaa mieltä.
Mutta avaatko mulle vähän mitä tuo "memeettinen evoluutio" pitää sisällään?
Mä itse ajattelen, että tuo memeettinen evoluutio lähinnä kattaa sen ajatuksen kuinka meemit leviävät yksilöltä toiselle sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta ja avulla.
Mutta kun puhutaan konsepteista, niin niiden idea ei ole niinkään leviäminen yksilöltä toiselle vaan konseptien ideana on "yksilökeskeisyys" eli ajatteleva ja tietoa prosessoiva ihminen.
Toki ihmiset myös vuorovaikuttavat keskenään, ja jakavat täten käsityksiään konsepteista toisilleen, joten ei ihmiset mitään eristyneitä saarekkeita ole, mutta pointti siis mun mielestä se ettei yksilöt ole passiivisia konseptien omaksujia, vaan niiden aktiivisia muokkaajia.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑10 Joulu 2024, 16:50
Tässä on minusta kiteytetty asian ydin. Konseptit (eli meemit eli representaatiot) ovat subjektiivisia memeettisessä evoluutiossa kehittyviä käsityksiä, joiden avulla ihmiset jäsentävät todellisuutta. Eri yksilöiden käsityksissä on aina diversiteettiä, mikä itseasiassa on memeettistä evoluutiota edistävä "voima".
Hep, tämä ei ole konseptin ainoa määritelmä.
Mutta luen nyt ketjua niin, että tämä on sinun näkemyksesi siitä mikä on konsepti.
Konseptin käsitteen/ilmiön tutkimukselle, on ihan omat tieteensuuntansa.
On vain tärkeää erottaa selkeästi, milloin puhutaan omasta tai vaikka tietyn tutkijan tulkinnasta (mielellään lähteineen). Ja milloin taas tieteen yleisesti hyväksytystä näkemyksestä.
Tässä on oltava tarkkana.
Tuota konseptin määritelmää voi myös lähestyä kognitiivisen psykologian tutkimuksen lähtökohdista.
Konsepteista on aikojen kuluessa esitetty eri teorioita, joista tuossa yksi mahdollinen kehityskulku:
- Klassiset teoriat konsepteista painottivat sitä, että konseptit ovat määritelmän omaisia kognitiivisia rakenteita.
- Sen jälkeen Prototyyppi teoriat olettivat, että jonkin ominaisuuden tai ominaisuuksien tyypillisyys ja esiintyvyys jossakin objektissa on konseptien keskeinen ominaisuus. Jotkut lintulajit esim. ovat tyypillisempiä lintuja kuin toiset.
- Sitten on ollut Exemplar theories eli esimerkki teoriat, joissa konseptin on ajateltu koostuvan niistä esimerkeistä, joita yksilöllä on jostakin objektista omaan kokemukseen liittyen.
- Kaikissa näissä eri lähestymistavoissa on ongelmia, ja viime vuosina erilaiset pluralistiset kontekstisidonnaiset teoriat ovat nostaneet päätään.
Yksi hyvä esimerkki tästä pluralistisesta ajattelusta on Daniel Aaron Weiskopfin "Synthese" julkaisuun vuonna 2009 kirjoittama artikkeli "The plurality of concepts".
Tuossa siis lähestymistapoja psykologisen tutkimuksen puolelta. Tuolta löytyy myös hieman vastaavia luokitteluja:
Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑10 Joulu 2024, 15:27
Koska aloitus oli niin kattava, niin muotoillaan tieteen nimissä konsepti konseptista. Jotta keskusteluun tulee konseptin tunnelmaa.
Miten allekirjoittanut käsittää konseptin konseptin: Konsepti on valikoima erilaisia ideoita tai konkreettiseen muotoon koostettuja, toisiinsa loogisesti liittyviä ja toisiaan täydentäviä sisältöjä.
Tämän kokonaisuuden on tarkoitus ilmentää uutta mahdollisuutta tai potentiaalia.
Yksinkertaisimmillaan konsepti on siis ihmisen aktiivisesti ja tietoisesti luoma objekti tai informaatiosisältö.
--
Tästä eteenpäin onkin sitten iso määrä erilaisia yhteyksiä, joissa konseptin käsitettä käytetään.
Joo, tuossa on APA:n lyhyt määritelmä konseptista:
... an idea that represents a class of objects or events or their properties, such as cats, walking, honesty, blue, or fast.
Perinteisesti kognitiivisen psykologian puolella konseptin määritelmään on liittynyt läheisesti kategorisaatio.
Eli jos ajatellaan "kissan" konseptia, niin siihen liittyy kategoriat "on karvainen", "kehrää", "saalistaa hiiriä", jne...
Käytännössä kuitenkin tuo kategorisaatio tökkii ja on luonteeltaan epätarkkaa. Ajatellaan vaikkapa "linnun" konseptia. Epätarkkuus johtuu siitä, että osa linnuista lentää ja osa ei, joten lento-ominaisuus ei luonnehdi kaikkia lintuja universaalisti.
Mä luulen, että tuossa keskustelussa "konsepteista" ollaan tultu viime vuosina siihen pisteeseen, ettei ole olemassa kaiken kattavia kategorisointeja, vaan kun yksilö havaitsee vaikkapa kissan olohuoneessa, niin hänen tietoisuuteensa nousee siihen kontekstiin relevantit kategoriat taikka assosiaatiot siitä kissasta.
Tässä on minusta kiteytetty asian ydin. Konseptit (eli meemit eli representaatiot) ovat subjektiivisia memeettisessä evoluutiossa kehittyviä käsityksiä, joiden avulla ihmiset jäsentävät todellisuutta. Eri yksilöiden käsityksissä on aina diversiteettiä, mikä itseasiassa on memeettistä evoluutiota edistävä "voima".
No hyvä että ollaan sun kanssa ainakin jostakin sitten suurin piirtein samaa mieltä.
Mutta avaatko mulle vähän mitä tuo "memeettinen evoluutio" pitää sisällään?
Mä itse ajattelen, että tuo memeettinen evoluutio lähinnä kattaa sen ajatuksen kuinka meemit leviävät yksilöltä toiselle sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta ja avulla.
Mutta kun puhutaan konsepteista, niin niiden idea ei ole niinkään leviäminen yksilöltä toiselle vaan konseptien ideana on "yksilökeskeisyys" eli ajatteleva ja tietoa prosessoiva ihminen.
Toki ihmiset myös vuorovaikuttavat keskenään, ja jakavat täten käsityksiään konsepteista toisilleen, joten ei ihmiset mitään eristyneitä saarekkeita ole, mutta pointti siis mun mielestä se ettei yksilöt ole passiivisia konseptien omaksujia, vaan niiden aktiivisia muokkaajia.
Kiitos palautteesta! Mainitsit memeettisen evoluution yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, ja juuri siihen liittyen viittaan aiemmin kirjoittamaani selvennykseen 'Memeettinen luonnonvalinta selkokielellä'. Siinä esitin näkemykseni siitä, miten memeettinen evoluutio tapahtuu intersubjektiivisen vuorovaikutuksen yhteydessä: vuorovaikutus itsessään on prosessi, jossa meemit siirtyvät ja samalla muuttuvat. Tässä mielessä meemien leviäminen ja niiden evoluutio ovat yksi ja sama prosessi. Vuorovaikutuksessa molemmat osapuolet käsittelevät subjektiivisesti omia representaatioitaan ja potentiaalisesti myös muokkaavat niitä vuorovaikutuksen myötä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei yksilöt ole passiivisia konseptien omaksujia vaan niiden aktiivisia muokkaajia. Tämä muokkaaminen tapahtuu paitsi vuorovaikutustilanteissa myös – ja ehkä jopa erityisemmin – itsekseen asioita muistellessa ja pohtiessa. Näissä prosesseissa vuorovaikutus toimii usein virikkeenä, joka laukaisee nämä subjektiiviset käsittely- ja muokkaamisprosessit, kuten esimerkiksi kirjan lukeminen voi tehdä.
Lisään tähän vielä kommentoitavaksi tekstin 'Aivokuoren pylväät ja konseptisolut: käsitteiden ja muistojen synty', joka liittyy edellä linkittämäsi materiaalin herättäminen ajatuksiin.
---- Liite:
Aivokuoren pylväät ja konseptisolut: käsitteiden ja muistojen synty
Johdanto
Tutkimus ihmisen aivojen "konseptisoluista" on tuottanut mielenkiintoisia havaintoja aivokuoren korkean tason hermosolujen toiminnasta. Nämä hermosolut, erityisesti mediaalisessa ohimolohkossa (MTL), näyttävät liittyvän vahvasti subjektiiviseen tietoisuuteen ja havaintoihin. Kuitenkin ajatus siitä, että tietyillä hermosoluilla olisi yksinomaan erillinen rooli konseptien edustamisessa, voidaan kyseenalaistaa. Tätä voidaan lähestyä tarkastelemalla hermosolujen toimintaa osana aivokuoren pylväsrakennetta, joka muodostaa hierarkkisen verkoston ärsykkeen käsittelyyn ja assosiatiiviseen oppimiseen.
Aivokuoren pylväsrakenne ja hermosolujen toiminnallinen integraatio
Aivokuoren pylväsrakenne toimii keskeisenä elementtinä aisti- ja havaintotiedon prosessoinnissa. Jokainen pylväs koostuu toisiinsa kytkeytyneistä hermosoluista, jotka käsittelevät ärsykkeiden eri piirteitä eri hierarkkisilla tasoilla. Pylväiden korkean tason solut, kuten inferotemporaalisella (IT) alueella sijaitsevat TE-neuronit, välittävät tietoa mediaalisen ohimolohkon rakenteisiin. Näissä rakenteissa, kuten hippokampuksessa, tapahtuu ärsykkeiden merkityksen abstrahointia ja pitkäaikaisen muistin muodostumista.
Kokeelliset havainnot osoittavat, että MTL:n neuronit seuraavat yksilön subjektiivisia havaintopäätöksiä pikemminkin kuin pelkästään visuaalisia ärsykepiirteitä. Tämä viittaa siihen, että MTL-solujen toiminta liittyy havaintojen yhdistämiseen assosiatiivisten muistojen rakentamiseksi, ei pelkästään ärsykkeiden yksittäisten ominaisuuksien koodaamiseen.
Konseptisolut: abstrahointia vai yksittäisiä toimijoita?
Niin sanotut "konseptisolut" ovat hermosoluja, jotka näyttävät reagoivan tietyn ärsykkeen abstraktiin merkitykseen. Esimerkiksi eräs tutkimus osoitti, että yksi hermosolu hippokampuksessa aktivoitui sekä näyttelijä Halle Berryn kuvista että hänen nimensä kirjoitetusta muodosta. Tällaiset havainnot ovat herättäneet ajatuksen, että nämä solut edustaisivat käsitteitä sellaisenaan.
On kuitenkin syytä epäillä, että kyseessä ei ole yksittäisten solujen erityinen ominaisuus, vaan pikemminkin pylväsrakenteen yleisempi ominaisuus. Aivokuoren pylväiden korkean tason solut voivat olla erikoistuneet yhdistämään ärsykkeen eri muodot yhdeksi kokonaisvaltaiseksi representaatioksi. Tällainen yhdistämiskyky perustuu assosiatiiviseen oppimiseen ja tilastollisten säännönmukaisuuksien hyödyntämiseen, eikä vaadi erillisten "konseptisolujen" olettamista.
Assosiatiivinen oppiminen ja muistojen muodostuminen
MTL:n neuronit koodaavat ärsykkeiden välisiä assosiaatioita ja mahdollistavat erilaisten ärsykkeiden yhdistämisen abstrakteiksi konsepteiksi. Esimerkiksi visuaalisten ärsykkeiden, kuten kasvokuvien ja kirjoitetun nimen, yhteisesiintyminen johtaa siihen, että nämä ärsykkeet aktivoivat saman hermosolun. Tämä ilmiö perustuu yksinkertaiseen assosiatiiviseen oppimissääntöön, jossa synaptiset painot kasvavat samanaikaisten ärsykkeiden esiintymistiheyden perusteella.
Kokeelliset tulokset osoittavat, että MTL-neuronien aktiivisuus liittyy vahvasti yksilön havaintopäätöksiin. Tämä näkyy erityisesti tilanteissa, joissa ärsykkeet ovat moniselitteisiä. Esimerkiksi kun koehenkilöille näytettiin kahta eri kasvokuvaa yhdistävä morfoitu kuva, MTL-neuronit aktivoituivat havaintopäätöksen mukaisesti, riippumatta alkuperäisen visuaalisen syötteen epäselvyydestä.
Muistojen vakiinnuttaminen neokorteksin ja MTL:n yhteistyöllä
MTL-solujen toiminnallinen rooli näyttää liittyvän nykyisten havaintokokemusten muuntamiseen pitkäaikaisiksi muistoiksi. Tämä edellyttää yhteistyötä neokorteksin kanssa, jossa aisti-informaatiota käsitellään yksityiskohtaisemmin. Muistojen muodostuminen vaatii erityisesti niitä aivotoiminnan malleja, jotka säilyvät riittävän pitkään, jotta ne voidaan tallentaa synaptisina muutoksina.
Päätelmät
Ajatus erillisistä "konseptisoluista" voidaan kyseenalaistaa, kun tarkastellaan hermosolujen toimintaa osana laajempaa pylväshierarkiaa. MTL-solujen toiminta näyttää liittyvän assosiatiivisen oppimisen ja abstrahoinnin mekanismeihin, jotka pohjautuvat aivokuoren korkean tason alueiden synergiseen toimintaan. Tämä lähestymistapa tarjoaa uuden näkökulman hermosolujen rooliin käsitteiden ja muistojen muodostumisessa ja haastaa yksinkertaistavan ajatuksen yksittäisten solujen spesifisestä tehtävästä.
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Naturalisti kirjoitti: ↑10 Joulu 2024, 16:50
Tässä on minusta kiteytetty asian ydin. Konseptit (eli meemit eli representaatiot) ovat subjektiivisia memeettisessä evoluutiossa kehittyviä käsityksiä, joiden avulla ihmiset jäsentävät todellisuutta. Eri yksilöiden käsityksissä on aina diversiteettiä, mikä itseasiassa on memeettistä evoluutiota edistävä "voima".
Hep, tämä ei ole konseptin ainoa määritelmä.
Mutta luen nyt ketjua niin, että tämä on sinun näkemyksesi siitä mikä on konsepti.
Konseptin käsitteen/ilmiön tutkimukselle, on ihan omat tieteensuuntansa.
On vain tärkeää erottaa selkeästi, milloin puhutaan omasta tai vaikka tietyn tutkijan tulkinnasta (mielellään lähteineen). Ja milloin taas tieteen yleisesti hyväksytystä näkemyksestä.
Tässä on oltava tarkkana.
Täsmensin näkemystäni konseptista äsken kommentissani Purduelle. Konseptin määritelmiä on varmasti monenlaisia ja olet oikeassa, että esitän tässä keskustelussa asiasta omia käsityksiäni, joita olen jostakin omaksunut tai joihin olen muuten päätynyt.
Tuosta sun kommentista mulle herää kysymys, että minkälainen sinun käsitys konseptista on sekä missä ja miten konsepti on materiaalisesti olemassa?
Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
Mulla on tuon avausviestin kuvan kansssa samanlainen intuitio siitä miten merkitykset muodostovat. Eli aistittu ärsyke avaa sille luonteenomaisen konseptuaalisen avaruuden ts. käsiteavaruuden, josta aivot ennustavat sen tarkoitetun aistihavaonnon. Käsiteavaruudella viittaan tuossa aloitusviestissä olevassa kuvassa olevaa keltaisten nuolien yhdistävää valikoimaa, mitä kaikkea asitiärsykkeestä tietoisuuteen voi saapua. Eli kun katsotaan kuvaa GW Bushista, aivot yhdistävät sen käsiteavaruuteen korruptiosta ja aivot ennustavat, että katsotaan kuvaa Bill Clintonista.
Se miten noiden konseptionaalisten karttojen alkiot syntyvät, syntyvät siitä millaiset alkiot ovat läsnä kun vastaava aistiärsyke on havaittu vieläpä niin, että ne muistetaan.
Vanhasta kehityspsykologiasta käsitys oppimisesta:
Shapiro and Gerke offer an important analysis of the development of practical thinking in children based upon experiments modeled after Köhler’s problem-solving studies with chimpanzees. They theorize that children’s practical thinking is similar to adult thought in certain respects and different in others, and emphasize the dominant role of social experience in human development. In their view, social experience exerts its effect through imitation; when the child imitates the way adults use tools and objects, she masters the very principle involved in a particular activity. They suggest that repeated actions pile up, one upon another, as in a multi-exposure photograph; the common traits become clear and the differences become blurred. The result is a crystalized scheme, a definite principle of activity. The child, as she becomes more experienced, acquires a greater number of models that she understands. These models represent, as it were, a refined cumulative design of all similar actions; at the same time, they are also a rough blueprint for possible types of action in the future. (Vygotsky, L. S.. Mind in Society: Development of Higher Psychological Processes (p. 21). Harvard University Press. Kindle Edition.)
Viimeksi muokannut Stadin öljylanne, 10 Joulu 2024, 20:03. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Jalo Arkkivalo kirjoitti: ↑10 Joulu 2024, 15:27
Koska aloitus oli niin kattava, niin muotoillaan tieteen nimissä konsepti konseptista. Jotta keskusteluun tulee konseptin tunnelmaa.
Miten allekirjoittanut käsittää konseptin konseptin: Konsepti on valikoima erilaisia ideoita tai konkreettiseen muotoon koostettuja, toisiinsa loogisesti liittyviä ja toisiaan täydentäviä sisältöjä.
Tämän kokonaisuuden on tarkoitus ilmentää uutta mahdollisuutta tai potentiaalia.
Yksinkertaisimmillaan konsepti on siis ihmisen aktiivisesti ja tietoisesti luoma objekti tai informaatiosisältö.
--
Tästä eteenpäin onkin sitten iso määrä erilaisia yhteyksiä, joissa konseptin käsitettä käytetään.
Joo, tuossa on APA:n lyhyt määritelmä konseptista:
... an idea that represents a class of objects or events or their properties, such as cats, walking, honesty, blue, or fast.
Perinteisesti kognitiivisen psykologian puolella konseptin määritelmään on liittynyt läheisesti kategorisaatio.
Eli jos ajatellaan "kissan" konseptia, niin siihen liittyy kategoriat "on karvainen", "kehrää", "saalistaa hiiriä", jne...
Käytännössä kuitenkin tuo kategorisaatio tökkii ja on luonteeltaan epätarkkaa. Ajatellaan vaikkapa "linnun" konseptia. Epätarkkuus johtuu siitä, että osa linnuista lentää ja osa ei, joten lento-ominaisuus ei luonnehdi kaikkia lintuja universaalisti.
Mä luulen, että tuossa keskustelussa "konsepteista" ollaan tultu viime vuosina siihen pisteeseen, ettei ole olemassa kaiken kattavia kategorisointeja, vaan kun yksilö havaitsee vaikkapa kissan olohuoneessa, niin hänen tietoisuuteensa nousee siihen kontekstiin relevantit kategoriat taikka assosiaatiot siitä kissasta.
Tässä on minusta kiteytetty asian ydin. Konseptit (eli meemit eli representaatiot) ovat subjektiivisia memeettisessä evoluutiossa kehittyviä käsityksiä, joiden avulla ihmiset jäsentävät todellisuutta. Eri yksilöiden käsityksissä on aina diversiteettiä, mikä itseasiassa on memeettistä evoluutiota edistävä "voima".
No hyvä että ollaan sun kanssa ainakin jostakin sitten suurin piirtein samaa mieltä.
Mutta avaatko mulle vähän mitä tuo "memeettinen evoluutio" pitää sisällään?
Mä itse ajattelen, että tuo memeettinen evoluutio lähinnä kattaa sen ajatuksen kuinka meemit leviävät yksilöltä toiselle sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta ja avulla.
Mutta kun puhutaan konsepteista, niin niiden idea ei ole niinkään leviäminen yksilöltä toiselle vaan konseptien ideana on "yksilökeskeisyys" eli ajatteleva ja tietoa prosessoiva ihminen.
Toki ihmiset myös vuorovaikuttavat keskenään, ja jakavat täten käsityksiään konsepteista toisilleen, joten ei ihmiset mitään eristyneitä saarekkeita ole, mutta pointti siis mun mielestä se ettei yksilöt ole passiivisia konseptien omaksujia, vaan niiden aktiivisia muokkaajia.
Kiitos palautteesta! Mainitsit memeettisen evoluution yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, ja juuri siihen liittyen viittaan aiemmin kirjoittamaani selvennykseen 'Memeettinen luonnonvalinta selkokielellä'. Siinä esitin näkemykseni siitä, miten memeettinen evoluutio tapahtuu intersubjektiivisen vuorovaikutuksen yhteydessä: vuorovaikutus itsessään on prosessi, jossa meemit siirtyvät ja samalla muuttuvat. Tässä mielessä meemien leviäminen ja niiden evoluutio ovat yksi ja sama prosessi. Vuorovaikutuksessa molemmat osapuolet käsittelevät subjektiivisesti omia representaatioitaan ja potentiaalisesti myös muokkaavat niitä vuorovaikutuksen myötä.
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, ettei yksilöt ole passiivisia konseptien omaksujia vaan niiden aktiivisia muokkaajia. Tämä muokkaaminen tapahtuu paitsi vuorovaikutustilanteissa myös – ja ehkä jopa erityisemmin – itsekseen asioita muistellessa ja pohtiessa. Näissä prosesseissa vuorovaikutus toimii usein virikkeenä, joka laukaisee nämä subjektiiviset käsittely- ja muokkaamisprosessit, kuten esimerkiksi kirjan lukeminen voi tehdä.
Lisään tähän vielä kommentoitavaksi tekstin 'Aivokuoren pylväät ja konseptisolut: käsitteiden ja muistojen synty', joka liittyy edellä linkittämäsi materiaalin herättäminen ajatuksiin.
---- Liite:
Aivokuoren pylväät ja konseptisolut: käsitteiden ja muistojen synty
Johdanto
Tutkimus ihmisen aivojen "konseptisoluista" on tuottanut mielenkiintoisia havaintoja aivokuoren korkean tason hermosolujen toiminnasta. Nämä hermosolut, erityisesti mediaalisessa ohimolohkossa (MTL), näyttävät liittyvän vahvasti subjektiiviseen tietoisuuteen ja havaintoihin. Kuitenkin ajatus siitä, että tietyillä hermosoluilla olisi yksinomaan erillinen rooli konseptien edustamisessa, voidaan kyseenalaistaa. Tätä voidaan lähestyä tarkastelemalla hermosolujen toimintaa osana aivokuoren pylväsrakennetta, joka muodostaa hierarkkisen verkoston ärsykkeen käsittelyyn ja assosiatiiviseen oppimiseen.
Aivokuoren pylväsrakenne ja hermosolujen toiminnallinen integraatio
Aivokuoren pylväsrakenne toimii keskeisenä elementtinä aisti- ja havaintotiedon prosessoinnissa. Jokainen pylväs koostuu toisiinsa kytkeytyneistä hermosoluista, jotka käsittelevät ärsykkeiden eri piirteitä eri hierarkkisilla tasoilla. Pylväiden korkean tason solut, kuten inferotemporaalisella (IT) alueella sijaitsevat TE-neuronit, välittävät tietoa mediaalisen ohimolohkon rakenteisiin. Näissä rakenteissa, kuten hippokampuksessa, tapahtuu ärsykkeiden merkityksen abstrahointia ja pitkäaikaisen muistin muodostumista.
Kokeelliset havainnot osoittavat, että MTL:n neuronit seuraavat yksilön subjektiivisia havaintopäätöksiä pikemminkin kuin pelkästään visuaalisia ärsykepiirteitä. Tämä viittaa siihen, että MTL-solujen toiminta liittyy havaintojen yhdistämiseen assosiatiivisten muistojen rakentamiseksi, ei pelkästään ärsykkeiden yksittäisten ominaisuuksien koodaamiseen.
Konseptisolut: abstrahointia vai yksittäisiä toimijoita?
Niin sanotut "konseptisolut" ovat hermosoluja, jotka näyttävät reagoivan tietyn ärsykkeen abstraktiin merkitykseen. Esimerkiksi eräs tutkimus osoitti, että yksi hermosolu hippokampuksessa aktivoitui sekä näyttelijä Halle Berryn kuvista että hänen nimensä kirjoitetusta muodosta. Tällaiset havainnot ovat herättäneet ajatuksen, että nämä solut edustaisivat käsitteitä sellaisenaan.
On kuitenkin syytä epäillä, että kyseessä ei ole yksittäisten solujen erityinen ominaisuus, vaan pikemminkin pylväsrakenteen yleisempi ominaisuus. Aivokuoren pylväiden korkean tason solut voivat olla erikoistuneet yhdistämään ärsykkeen eri muodot yhdeksi kokonaisvaltaiseksi representaatioksi. Tällainen yhdistämiskyky perustuu assosiatiiviseen oppimiseen ja tilastollisten säännönmukaisuuksien hyödyntämiseen, eikä vaadi erillisten "konseptisolujen" olettamista.
Assosiatiivinen oppiminen ja muistojen muodostuminen
MTL:n neuronit koodaavat ärsykkeiden välisiä assosiaatioita ja mahdollistavat erilaisten ärsykkeiden yhdistämisen abstrakteiksi konsepteiksi. Esimerkiksi visuaalisten ärsykkeiden, kuten kasvokuvien ja kirjoitetun nimen, yhteisesiintyminen johtaa siihen, että nämä ärsykkeet aktivoivat saman hermosolun. Tämä ilmiö perustuu yksinkertaiseen assosiatiiviseen oppimissääntöön, jossa synaptiset painot kasvavat samanaikaisten ärsykkeiden esiintymistiheyden perusteella.
Kokeelliset tulokset osoittavat, että MTL-neuronien aktiivisuus liittyy vahvasti yksilön havaintopäätöksiin. Tämä näkyy erityisesti tilanteissa, joissa ärsykkeet ovat moniselitteisiä. Esimerkiksi kun koehenkilöille näytettiin kahta eri kasvokuvaa yhdistävä morfoitu kuva, MTL-neuronit aktivoituivat havaintopäätöksen mukaisesti, riippumatta alkuperäisen visuaalisen syötteen epäselvyydestä.
Muistojen vakiinnuttaminen neokorteksin ja MTL:n yhteistyöllä
MTL-solujen toiminnallinen rooli näyttää liittyvän nykyisten havaintokokemusten muuntamiseen pitkäaikaisiksi muistoiksi. Tämä edellyttää yhteistyötä neokorteksin kanssa, jossa aisti-informaatiota käsitellään yksityiskohtaisemmin. Muistojen muodostuminen vaatii erityisesti niitä aivotoiminnan malleja, jotka säilyvät riittävän pitkään, jotta ne voidaan tallentaa synaptisina muutoksina.
Päätelmät
Ajatus erillisistä "konseptisoluista" voidaan kyseenalaistaa, kun tarkastellaan hermosolujen toimintaa osana laajempaa pylväshierarkiaa. MTL-solujen toiminta näyttää liittyvän assosiatiivisen oppimisen ja abstrahoinnin mekanismeihin, jotka pohjautuvat aivokuoren korkean tason alueiden synergiseen toimintaan. Tämä lähestymistapa tarjoaa uuden näkökulman hermosolujen rooliin käsitteiden ja muistojen muodostumisessa ja haastaa yksinkertaistavan ajatuksen yksittäisten solujen spesifisestä tehtävästä.
Joo, tuo sun liite taitaa olla aika lailla melko suora suomennos tuosta yhdestä mun linkkaamastani artikkelista?
Mutta toisaalta mä linkkasin tonne edelle myös artikkelin, jossa kokeellisesti oli havaittu näiden "konseptisolujen" toiminta.
Eli mä käsittäisin, että tässä ollaan tutkimuksessa nyt siinä vaiheessa ettei niiden olemassaoloa voida myöskään poissulkea.
Ja sitten sellainen pyyntö, että jos käytät esim. Copilottia suomentamaan ja tekemään tuollaisia lyhyitä johtopäätös tyyppisiä päätelmiä tänne linkatuista artikkeleista, niin olisi ihan kiva tietää mihin artikkeleihin nämä johtopäätökset perustuvat!
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Purdue kirjoitti: ↑10 Joulu 2024, 18:49
Yksi hyvä esimerkki tästä pluralistisesta ajattelusta on Daniel Aaron Weiskopfin "Synthese" julkaisuun vuonna 2009 kirjoittama artikkeli "The plurality of concepts".
Tuossa siis lähestymistapoja psykologisen tutkimuksen puolelta. Tuolta löytyy myös hieman vastaavia luokitteluja:
Pelkästään nuo introt selattuani aihe laajenee mielessäni valtavan suureksi.
Tässä tajunnanvirtaa jota tuli mieleen:
Konsepti on tosiaan tietyin reunaehdoin nähtävissä ajattelun peruspalikkana, tarkasteltaessa ajattelun luonnetta ja miten käsittelemme tietoa. Ehkäpä jonkinlaisena staattisena kuvauksena aivoihin ja ajatteluun. Jopa jossain määrin aivojen fysiologiaan.
Mutta käsitteen filosofinen ja maailmankatsomuksellinen haastaminen, muuttaa sen heti huomattavasti monitahoisemmaksi käsitteeksi. Jo pelkät lingvistiset haasteet riittävät horjuttamaan tulkintaa.
Erityisesti kun siirrytään laajempiin ja moniulotteisempiin hypoteeseihin, on otettava huomioon jopa se miten konsepti käsitetään. Erityisesti yksilön vastaanotettaessa ja muodostaessa konseptia. Varsinkin laajojen yhteisöjen tapauksessa.
Tulee mieleen klassikosanonta: "Katsoa asiaa tietyn väristen lasien läpi". Se sisältää tavallaan jo itsessään konseptin. Katsotaan tavallaan konseptia konseptin läpi.
Eli konseptien "siirto" yksilöltä toiselle, jos näin voidaan sanoa; ei ole niin puhdasta ja yksisuuntaista välittämistä, kuin ehkä helposti voisi kuvitella. Eikä se ole edes välttämättä kovinkaan puhdasta yhteisöllistä konseptien jalostumista vastavuoroisesssa kommunikaatiossa.
Vaan taustalla voi olla vaikuttavuustekijöitä, jotka merkittävästi vaikuttavat miten konsepti rakentuu tilanteissa.
Tulee mieleen myös jonkinlainen passiivisen konseptin ajatus. Eli syvästi omaksuttu staattisempi ja vähemmän tiedostettu ajattelutapa, joka värittää sitä miten sisäistämme uusia konsepteja.
Yhtäkaikki, vuorovaikutus ei ole ehkä niin suoraa vaihtokauppaa kuin kuvittelemme.
Myös biologia, sanotaan vaikapa nälkä, voi varmasti vaikuttaa merkittävästi siihen miten tulkitsemme ja muodostamme konsepteja.
Joo, toki konsepteja voidaan lähestyä monella tasolla, ja niin pitääkin. Mutta mä lähtisin oikeastaan siitä, että jos neurotiede ja kuvantaminen on pikku hiljaa avaamassa sitä kuinka aivot käsittelevät konsepteja neuronien tasolla, niin tietyssä mielessä täytyy olla niin, että kaikkien muiden tasojen johtopäätösten on oltava näiden neuraalisten johtopäätösten kanssa yhteneviä.
Se vaan, että kun konsepteja sitten tarkastellaan eri tasoilla: neuronit ja aivot; tietoinen mieli, ajattelu ja ylipäätään kognitiivinen toiminta; lingvistinen ja semanttinen taso, jne. niin näillä ylemmillä tasoilla saattaa myös esiintyä sellaisia emergenttejä piirteitä, jotka ei ole selitettävissä alempien tasojen toiminnalla.
Eli tää olis aika mielenkiintoinen pohdittava.
Tasot olisi karkeasti ottaen tossa:
1. Aivojen ja neuronien toiminnallinen taso
2. Tietoinen mieli ja kognitiivinen toiminta
3. Kielellinen ja semanttinen taso
4. Konseptien sosiaalinen taso, eli intersubjektiivisuuden ongelmat ja konseptien leviäminen kulttuurissa
Sitten mä ajattelisin näin konsepteista, kun puhuit tuosta konseptien sosiaalisesta ulottuvuudesta, niin mä näen että asiaan vaikuttaa kolme asiaa:
- Jaetut merkitykset, eli se että konsepteilla viitataan samoihin objekteihin ja asioihin
- Subjektiiviset merkitykset, eli se että yksilöt muokkaavat konsepteja kukin omista lähtökohdistaan
- Konteksti ja tilannesidonnaisuus, joka täsmentää konseptien merkitystä
Nämä kolme tekijää enemmän taikka vähemmän auttavat intersubjektiivisuutta taikka sitten haittaavat sitä.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Naturalisti kirjoitti: ↑10 Joulu 2024, 16:50
Tässä on minusta kiteytetty asian ydin. Konseptit (eli meemit eli representaatiot) ovat subjektiivisia memeettisessä evoluutiossa kehittyviä käsityksiä, joiden avulla ihmiset jäsentävät todellisuutta. Eri yksilöiden käsityksissä on aina diversiteettiä, mikä itseasiassa on memeettistä evoluutiota edistävä "voima".
Hep, tämä ei ole konseptin ainoa määritelmä.
Mutta luen nyt ketjua niin, että tämä on sinun näkemyksesi siitä mikä on konsepti.
Konseptin käsitteen/ilmiön tutkimukselle, on ihan omat tieteensuuntansa.
On vain tärkeää erottaa selkeästi, milloin puhutaan omasta tai vaikka tietyn tutkijan tulkinnasta (mielellään lähteineen). Ja milloin taas tieteen yleisesti hyväksytystä näkemyksestä.
Tässä on oltava tarkkana.
Täsmensin näkemystäni konseptista äsken kommentissani Purduelle. Konseptin määritelmiä on varmasti monenlaisia ja olet oikeassa, että esitän tässä keskustelussa asiasta omia käsityksiäni, joita olen jostakin omaksunut tai joihin olen muuten päätynyt.
Tuosta sun kommentista mulle herää kysymys, että minkälainen sinun käsitys konseptista on sekä missä ja miten konsepti on materiaalisesti olemassa?
Sen verran ollen Purduen linkeistä oppinut, että aivoista on löydetty fysiologinen sijainti/osio, jossa konseptien käsittely tapahtuu. Eli aivojen ja ajattelun osalta konseptien voi ajatella majailevan siellä.
Minun oman maailmankuvakonseptini mukaan, konsepti voi olla olemassa myös vaikka tekstinä kirjassa.
Jos esimerkiksi joudut yksin autiolle saarelle, voit löytää sieltä kuitenkin kirjan josta opit kulttuurin, joka on jo aikoja sitten kuollut sieltä pois. Ja voit alkaa toteuttaa kulttuuria. En näe eroa siinä opinko kulttuurin esim. suullisesti sen edustajalta, vai kirjasta. Se on ratkaisevampaa mitä tapahtuu todellisuudessa. Onko kulttuurin siirtymistä tai säilymistä tapahtunut. Tapahtuuko kulttuuria materialistisessa todellisuudessa kirjan lukemisen jälkeen, vai ei.
Olen antanut itseni ymmärtää, että eläimet kaiketi oppivat ja viestivät asenteita. Kieli olisi sitten nuorempi evolutiivinen kerros noiden evoluution vanhempien asennekerosten päällä. Wittgenstein kiteytti kielen rajoitteet seuraavasti: "Kieleni rajat ovat maailmani rajat". Eli jos löytää autiolta saarelta liian "ohuen" kirjan kulttuurista, voi sen toisintaminen jäädä alkuperäisen kulttuurin arvojen ja asenteiden tasolla vaillinaiseksi.
Mä taas lähden siitä, että on kolmen tyyppisiä kognitioita näin analyyttisesti:
- Faktat ja uskomukset
- Normit ja käyttäytyminen
- Hedoninen ja emotionaalinen aspekti
Nää on ne ajattelun kolme ulottuvuutta. Toki ei ihmiset noita erotteluja noiden kolmen ulottuvuuden suhteen tietoisesti tee, ja ne sekoittuu käytännön ajatusten virrassa keskenään, mutta noin tuo suurin piirtein menee.
~ The road to wisdom is paved with the pain of understanding the world.
Mä taas lähden siitä, että on kolmen tyyppisiä kognitioita näin analyyttisesti:
- Faktat ja uskomukset
- Normit ja käyttäytyminen
- Hedoninen ja emotionaalinen aspekti
Nää on ne ajattelun kolme ulottuvuutta. Toki ei ihmiset noita erotteluja noiden kolmen ulottuvuuden suhteen tietoisesti tee, ja ne sekoittuu käytännön ajatusten virrassa keskenään, mutta noin tuo suurin piirtein menee.
Se mitä ja miten ihminen ymmärtää asioita vaihtelee, jotkut jopa ymmärtävät väärin.
Ja käyttävät kukin oikein tai väärin ymmärtämäänsä tietoa omin tavoin ja omiin tarkoituksiinsa.
Naturalisti kirjoitti: ↑10 Joulu 2024, 16:50
Tässä on minusta kiteytetty asian ydin. Konseptit (eli meemit eli representaatiot) ovat subjektiivisia memeettisessä evoluutiossa kehittyviä käsityksiä, joiden avulla ihmiset jäsentävät todellisuutta. Eri yksilöiden käsityksissä on aina diversiteettiä, mikä itseasiassa on memeettistä evoluutiota edistävä "voima".
Hep, tämä ei ole konseptin ainoa määritelmä.
Mutta luen nyt ketjua niin, että tämä on sinun näkemyksesi siitä mikä on konsepti.
Konseptin käsitteen/ilmiön tutkimukselle, on ihan omat tieteensuuntansa.
On vain tärkeää erottaa selkeästi, milloin puhutaan omasta tai vaikka tietyn tutkijan tulkinnasta (mielellään lähteineen). Ja milloin taas tieteen yleisesti hyväksytystä näkemyksestä.
Tässä on oltava tarkkana.
Täsmensin näkemystäni konseptista äsken kommentissani Purduelle. Konseptin määritelmiä on varmasti monenlaisia ja olet oikeassa, että esitän tässä keskustelussa asiasta omia käsityksiäni, joita olen jostakin omaksunut tai joihin olen muuten päätynyt.
Tuosta sun kommentista mulle herää kysymys, että minkälainen sinun käsitys konseptista on sekä missä ja miten konsepti on materiaalisesti olemassa?
Sen verran ollen Purduen linkeistä oppinut, että aivoista on löydetty fysiologinen sijainti/osio, jossa konseptien käsittely tapahtuu. Eli aivojen ja ajattelun osalta konseptien voi ajatella majailevan siellä.
Minun oman maailmankuvakonseptini mukaan, konsepti voi olla olemassa myös vaikka tekstinä kirjassa.
Jos esimerkiksi joudut yksin autiolle saarelle, voit löytää sieltä kuitenkin kirjan josta opit kulttuurin, joka on jo aikoja sitten kuollut sieltä pois. Ja voit alkaa toteuttaa kulttuuria. En näe eroa siinä opinko kulttuurin esim. suullisesti sen edustajalta, vai kirjasta. Se on ratkaisevampaa mitä tapahtuu todellisuudessa. Onko kulttuurin siirtymistä tai säilymistä tapahtunut. Tapahtuuko kulttuuria materialistisessa todellisuudessa kirjan lukemisen jälkeen, vai ei.
Olen antanut itseni ymmärtää, että eläimet kaiketi oppivat ja viestivät asenteita. Kieli olisi sitten nuorempi evolutiivinen kerros noiden evoluution vanhempien asennekerosten päällä. Wittgenstein kiteytti kielen rajoitteet seuraavasti: "Kieleni rajat ovat maailmani rajat". Eli jos löytää autiolta saarelta liian "ohuen" kirjan kulttuurista, voi sen toisintaminen jäädä alkuperäisen kulttuurin arvojen ja asenteiden tasolla vaillinaiseksi.
Hyvin mahdollista. Toisaalta on myös mahdollista että jos kirja on yhteisön johtajan huolella tekemä, sisäistät kulttuurin paljon syvällisemmin kuin kulttuurista jo vieraantuneet ja hajaantuneet kansalaiset, juuri ennen lopullista tuhoa. Eli perinteessä voi tulla myös merkittävä vahvistuminen. Kuten modernin aikamme tutkijan perehtyessä kadonneeseen kansanperinteeseen, ja hänen alkaessaan elvyttää sitä järjestämällä kansanopistolla kursseja.
Pelkän kielen rajoitteiden näkökulmasta, on toki ilman muuta selvää, että kulttuurin siirto pelkän kirjan kautta, suhteessa siihen että elää kulttuurissa vuosia, on eri asia.
Yritin muotoilla tekstini niin että siinä puhutaan "siirtyykö kulttuuria" ja "toteutuuko kulttuuria". Juuri siksi että ei tulisi vaikutelmaa kulttuurin täydellisestä siirtymisestä kirjan kautta.
Pointtisi on kuitenkin mielestäni hyvin relevantti.
Jos olisin pannut merkille tuon, että et puhunut kulttuurin siirtämisestä puhuessasi sen toteuttamisesta, olisi viestini jäänyt tarpeettomana kirjoittamatta. Olen kanssasi toisin sanoen samaa mieltä. Myös siitä, että johtajilla voi olla varmasti paremmat valmiudet välittää kultuurista parempi (tai ainakin kokonaisvaltaisempi) kuva kuin niillä, jotka ovat siitä jo tavalla tai toisella vieraantuneet.
