Homo Concepticus - Eli kuinka ihminen ymmärtää merkityksiä?

[Purdue]

Mä löysin tällaisen juuri julkaistun Open Access julkaisun, jossa pohditaan konsepteja rationalismi-empirismi näkökulmasta ja nää kirjoittajat kannattavat jonkin sortin nativismia tässä hommassa.

Tuo Open Acces linkki löytyy tuolta sivulta siitä oikeasta yläkulmasta, josta pääsee lataamaan PDF muotoisena koko tuon 600-sivuisen pumaskan täysin ilmaiseksi omalle koneelle:

The Building Blocks of Thought: A Rationalist Account of the Origins of Concepts - Stephen Laurence and Eric Margolis


Tutkailin kyllä tuota julkaisua, mutten vielä ladannut omalle koneelle, kun mulla on aika lailla muutenkin luettavaa tällä hetkellä. Mutta ketä aihe kiinnostaa, niin käykäähän katselemassa.

[Naturalisti]

Purdue, voi olla, että muistan väärin, mutta muistaakseni sinä pohdit (ehkä jonkun kirja-arvostelun inspiroimana) tuon kirjan uusimman version hankkimista ja minä taas tein kirjasta hankinta ehdotuksen paikalliseen kirjastoon.

Jalo, tuon kirjan lopussa erillisessä liitteessä käsitellään Searlen biologista naturalismia, mitä itse pidän puutteemlisena selityksenä. Koska geneettinen informaatio muuttuu vain hedelmöittymishetkillä, tarvitaan memeettinen informastiosysteemi, johon tallentuu yksilön elinaikana omaksuma informaatio. Erotukseksi Searlen biologisesta naturalusmiata käytän omasta ajattelustani nimitystä memeettinen naturalismi (joskus keväällä puhuin reduktiivisestä emergentismistä, mikä aiheutti ymmärrettävää hämmennystä).

Tuon kirjan kirjoittajien erikoinen asenne tulee ilmi seuraavasta lyhyestä keskustelusta ChatGPT:n kanssa:

Minä:
Mitä kirjan: "Philosophical Foundations of Neuroscience" kirjan kirjoittajat tarkoittavat käsitteellä "The Mereological Fallacy in Neuroscience"?

ChatGPT:
Kirjan Philosophical Foundations of Neuroscience kirjoittajat, Maxwell Bennett ja Peter Hacker, esittävät käsitteen "The Mereological Fallacy in Neuroscience" viittaamaan loogiseen virheeseen, jossa aivoille tai niiden osille attribuoidaan ominaisuuksia tai kykyjä, jotka kuuluvat oikeastaan kokonaiselle ihmiselle. Tämä mereologinen virhe (osien ja kokonaisuuden virhe) tarkoittaa sitä, että aivojen osille annetaan sellaisia toimintoja, jotka eivät ole osien tehtäviä, vaan liittyvät koko organismin – tietoisen, toimivan ihmisen – käyttäytymiseen ja kokemuksiin.

Esimerkiksi, kirjoittajien mukaan olisi virheellistä sanoa, että "aivot ajattelevat", "hippokampus muistaa" tai "amygdala tuntee pelkoa". Heidän näkemyksensä mukaan ajattelu, muistaminen ja pelkääminen ovat kokonaisen ihmisen toimintoja, jotka edellyttävät kielen, kehon ja ympäristön osallistumista. Aivot toki ovat välttämättömiä näiden toimintojen mahdollistamisessa, mutta ne eivät yksinään "ajattelee" tai "muista".

Kirjoittajien kritiikki kohdistuu erityisesti siihen, miten neurotieteilijät ja psykologit joskus epähuomiossa puhuvat ikään kuin aivojen osilla olisi itsenäisiä intentionaalisia kykyjä, kun taas nämä kyvyt ovat pohjimmiltaan kytköksissä ihmisen kokonaisvaltaiseen toimintaan ja kokemuksiin. Tämä voi heidän mukaansa johtaa virheellisiin käsityksiin ihmisen mielestä ja käyttäytymisestä.

Keskeiset kohdat:

Mereologinen virhe: Ominaisuuksien tai toimintojen virheellinen attribuointi osille, jotka kuuluvat kokonaisuudelle.
Kritiikin kohde: Ajattelu, muistaminen ja tunteminen ovat ihmisen toimintoja, eivät yksittäisten aivojen osien.
Tavoite: Selventää ja korjata kielellisiä ja loogisia väärinkäsityksiä neurotieteessä.
Oletko samaa mieltä heidän lähestymistavastaan?

Minä:
Tämä kirjoittajien väite on kummallinen: "Aivot toki ovat välttämättömiä näiden toimintojen mahdollistamisessa, mutta ne eivät yksinään 'ajattelee' tai 'muista'" . Monutkaisissa organismeissa elimet voivat erikoistua erilaisten funktioiden toteuttamiseen. On esimermiksi täysin selvää, että sydän pumppaa verta, eikä koko ihminen. Vastaavasti on yhtä selvää, että aivot ajattelevat, eikä koko ihminen.

ChatGPT:
Tämä on perusteltu näkökulma, ja se asettaa Bennettin ja Hackerin kritiikin neurotiedettä kohtaan ongelmalliseen valoon. Jos hyväksymme, että kehon eri osat suorittavat erikoistuneita toimintoja (kuten sydän verenkierron ylläpitämisen), on loogista ajatella, että aivot toteuttavat ajattelun, muistamisen ja tuntemisen prosessit. Nämä toiminnot voidaan nähdä aivojen erikoistuneina funktioina, vaikka ne ilmentyvät osana kokonaisen ihmisen käyttäytymistä.

Keskeinen ero:
Sydämen pumppaaminen on prosessi, joka voidaan yksiselitteisesti rajata sydämen toiminnaksi, mutta Bennett ja Hacker väittävät, että ajattelu tai muistaminen ei ole vastaavalla tavalla "pelkästään" aivojen toiminto, koska näihin ilmiöihin liittyy heidän mukaansa aina koko keho, ympäristö ja sosiaalinen konteksti. Tämä ajattelutapa heijastaa heidän filosofiaansa, jossa mieli ja keho eivät ole erillisiä, mutta mentaaliset kyvyt tulisi silti tulkita ihmisen kokonaisvaltaisena toimintana.

Kritiikin kohta:
Ajattelusi seuraa kuitenkin hyvin erilaisia premissejä:

Materialistinen näkökulma: Jos ajattelu ja muistaminen ovat aivojen tuottamia prosesseja, ei ole mielekästä vaatia, että koko organismi (kuten keho tai ympäristö) tulee ottaa huomioon ilmiön selittämisessä. Tietoisuus on erikoistuneiden aivorakenteiden emergentti ominaisuus, aivan kuten sydämen rakenteiden erityispiirteet tekevät siitä verenkierron ylläpitäjän.
Selvyyden vaatimus: Aivot ovat välttämättömiä ja riittäviä tuottamaan nämä toiminnot. Onko todella tarpeen kutsua "muistamista" ihmisen toimintoon, jos se voidaan paikantaa selkeästi aivojen hermoverkkoihin?
Vasta-argumentti kirjoittajille:
Jos heidän logiikkaansa sovellettaisiin muihin biologisiin funktioihin, väite "sydän pumppaa verta" olisi myös virheellinen, koska tämä toiminto kytkeytyy koko kehon tarpeisiin ja esimerkiksi verisuoniston toimintaan. Tämä kuitenkin hämärtäisi tarpeettomasti biologisten prosessien analyysia.

Johtopäätös:
Näyttäisi siltä, että Bennettin ja Hackerin kritiikki mereologisesta virheestä ei ota riittävästi huomioon modernia neurotiedettä ja sen reduktionistista lähestymistapaa. Aivot ovat ajattelun ja muistamisen prosessien toteuttaja, vaikka nämä prosessit liittyvätkin koko ihmisen toimintaan.

[Purdue]

Heitetäänpäs hieman kierrepalloa tänne sekaan...

Eli mitä yhteistä on Marxilla, kansainvälisellä politiikalla ja kansallisen edun käsitteellä, konseptien psykologialla, ja todellisuudella?


Lueskelin tuossa Scott Burchillin kirjaa "The National Interest in International Relations Theory" (2005), ja siinä Burchill lainaa Marxin kirjoituksia seuraavasti (s. 12):

The production of ideas, of conceptions, of consciousness, is at first directly interwoven with the material activity and the material intercourse of men, the language of real life. Conceiving, thinking, the mental intercourse of men, appear at this stage as the direct efflux of their material behavior.

En tunnustaudu marxilaiseksi sentään, mutta huomasin että tuossa Marxin ajatuksessa on ihan sama logiikka kun tuossa mun käsityksessä sosiaalisesta todellisuudesta, jonka jaoin tässä ketjussa käydyssä keskustelussa aiemmin objektiiviseen ja subjektiiviseen todellisuuteen.

Eli se materiaalinen objektiivinen todellisuus, jossa oikeat fyysiset ihmiset vuorovaikuttavat, heijastuu näiden yksilöiden subjektiivisiin todellisuuskäsityksiin. (Toisaalta katson, että tämä subjektiivinen todellisuus vaikuttaa siihen millaiseksi se materiaalinen vuorovaikutus sitten muodostuu.)


Elikkä, ne konseptit joita ihmiset luovat subjektiivisissa todellisuuksissaan heijastelevat materiaalisen reaalisen maailman ilmiöitä. Tästä olen Marxin kanssa siis samaa mieltä.

Lisäksi voi ajatella, että konsepti ja termi nimeltä "kansallinen etu" viittaa tuon materiaalisen todellisuuden tapahtumiin, ja "kansallisen edun IDEA" on se subjektiivisen todellisuuden ilmentymä, joka heijastelee tuota materiaalista todellisuutta.


Elikkä, summa summarum, tuo mun todellisuuskäsitys "sosiaalisen todellisuuden duaalisuudesta" eli jaosta objektiiviseen materiaaliseen todellisuuteen ja subjektiiviseen tulkittuun todellisuuteen, on siis yhteensopiva sen ajatuksen kanssa, että kansallinen etu viittaa sekä materiaaliseen todellisuuteen että tämän todellisuuden subjektiiviseen tulkintaan.

Kansallinen etu voidaan siis nähdä sekä osana materiaalista todellisuutta että subjektiivisena konseptuaalisena tulkintana tuosta materiaalisesta todellisuudesta.


Joo, ihan vaan kuriositeettina tämän tänne postasin. Asioilla tuppaa usein olemaan sellaisia yhteyksiä toisiin asioihin ja aiheisiin, joita niillä ei aina osaisi ajatella olevan.

[Naturalisti]

...

Minä:
Tämä kirjoittajien väite on kummallinen: "Aivot toki ovat välttämättömiä näiden toimintojen mahdollistamisessa, mutta ne eivät yksinään 'ajattelee' tai 'muista'" . Monutkaisissa organismeissa elimet voivat erikoistua erilaisten funktioiden toteuttamiseen. On esimermiksi täysin selvää, että sydän pumppaa verta, eikä koko ihminen. Vastaavasti on yhtä selvää, että aivot ajattelevat, eikä koko ihminen.

ChatGPT:
Tämä on perusteltu näkökulma, ja se asettaa Bennettin ja Hackerin kritiikin neurotiedettä kohtaan ongelmalliseen valoon...

Arvostan että esität GPT-keskustelun avoimesti, vaikka pidänkin tapaasi tuottaa sillä tekstiä varsin omituisena, enkä kovin rakentavana. Jopa harhaanjohtavana.

Juuri tästä syystä olenkin pyytänyt, että esitetäisiin ne keskustelut ja kysymykset, koska GPT:tä voisi manipuloida myös esimerkiksi näin:

Minä:
Mikä seuraavassa kirjan: "Philosophical Foundations of Neuroscience" väitteessä, on neurotieteiden kannalta merkittävää:
"Aivot toki ovat välttämättömiä näiden toimintojen mahdollistamisessa, mutta ne eivät yksinään 'ajattelee' tai 'muista"

GPT:
Väite, että "aivot ovat välttämättömiä näiden toimintojen mahdollistamisessa, mutta ne eivät yksinään 'ajattele' tai 'muista'", on neurotieteiden kannalta merkittävä, koska se haastaa reduktionistisen käsityksen, jossa kaikki mentaaliset toiminnot selitettäisiin pelkästään aivojen fysikaalisilla ja kemiallisilla prosesseilla. Väite avaa filosofisen ja tieteellisen keskustelun mielen ja aivojen välisestä suhteesta sekä laajentaa tapaa, jolla neurotieteet voivat lähestyä mielen tutkimusta.

Tärkeimmät näkökohdat:

1. Kehon ja ympäristön rooli

Väite viittaa siihen, että kognitiiviset toiminnot eivät ole aivojen yksinomaisia ominaisuuksia, vaan ne edellyttävät kehon ja ympäristön vuorovaikutusta. Tämä on yhteneväinen esimerkiksi laajentuneen mielen teorian (Extended Mind Theory) kanssa, joka korostaa, että mieli voi ulottua aivojen ulkopuolelle, esimerkiksi fyysisiin artefakteihin (kuten muistiinpanoihin) tai sosiaalisiin järjestelmiin.

Neurotieteet voivat hyötyä tästä näkemyksestä tutkimalla, miten aivot, keho ja ympäristö yhdessä muodostavat kognitiivisia järjestelmiä.



2. Emergenssi ja systeemiajattelu

Ajatus siitä, että aivot eivät yksinään "ajattele" tai "muista", korostaa emergenssiä. Korkeamman tason ilmiöt, kuten ajattelu ja muistaminen, eivät palaudu suoraan yksittäisten neuronien toimintaan, vaan ne ovat systeemitason ominaisuuksia, jotka syntyvät neuronien, kehon ja ympäristön vuorovaikutuksessa.

Tämä kannustaa neurotieteitä integroimaan systeemisiä ja verkostopohjaisia lähestymistapoja.



3. Reduktionismin rajojen korostaminen

Väite kyseenalaistaa neurotieteellisen reduktionismin, joka saattaa nähdä aivot yksinään mielen ainoana perustana. Tämä on tärkeä filosofinen haaste, koska se korostaa, että pelkkä aivomekanismien tutkimus ei välttämättä riitä ymmärtämään mentaalisia prosesseja.

Neurotieteissä tämä tarkoittaa, että tutkijoiden on otettava huomioon esimerkiksi käyttäytyminen, kulttuuri, kieli ja ympäristö tietoisuuden ja ajattelun tutkimuksessa.



4. Mielenfilosofian ja neurotieteiden rajapinta

Väite heijastaa mielenfilosofian kysymyksiä siitä, mikä on aivojen suhde mieleen ja miten mentaaliset prosessit kuten ajattelu ja muistaminen toteutuvat. Neurotieteet ja filosofia voivat tässä täydentää toisiaan, esimerkiksi kehittämällä malleja, jotka kuvaavat aivojen ja muun järjestelmän välistä yhteistyötä.




Yhteenveto

Väite on merkittävä neurotieteille, koska se laajentaa niiden fokusta pelkistä aivoprosesseista kohti kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä mielen ja kehon vuorovaikutuksesta sekä siitä, miten ympäristö vaikuttaa kognitiivisiin toimintoihin. Se kannustaa huomioimaan emergentit ilmiöt ja monimutkaiset systeemit aivotoiminnan ja mielen yhteydessä.

Tämä onkin mainio esimerkki, joka havainnollistaa sen, ettei ChatGPT asetu minkään olemassa olevan ajattelutavan puolelle. Olemassa on monenlaisia filosofioita, ajatteluperinteitä, tieteellisiä teorioita, jne.. et voi kysyä mikä niistä on oikeassa.

Sen sijaan voit kysyä miten tuon tai tämän näkemyksen mukaan ajatellaan.

Se mitä tuossa sanot manipuloinniksi on lähtötietojen antamista tekoälylle. Tekoäly on vain oman ajattelusi avustaja. Sinun on itse puolustettava esittämiäsi ajatuksia riippumatta siitä, minkälaisilla keinoilla olet ne tuottanut.

Olen edelleen sitä mieltä, että kovin pitkien keskustelujen jakaminen, ei ole mielekästä. On selkeämpää jakaa vain keskustelujen tiivistetyt lopputulemat, joita on myös valmis puolustamaan. Niihin päätyminen saattaa vaatia pitkän (=pitkästyttävän) keskustelun.

Mitä tulee sitten tuohon jakamaasi keskusteluun, niin miten se mielestäsi oli esimerkki manipuloinnista, vai oliko se sitä?

[Purdue]

Naturalisti kirjoitti aiemmin tuossa yllä, että:

Purdue, voi olla, että muistan väärin, mutta muistaakseni sinä pohdit (ehkä jonkun kirja-arvostelun inspiroimana) tuon kirjan uusimman version hankkimista ja minä taas tein kirjasta hankinta ehdotuksen paikalliseen kirjastoon.

Tässä olet varmastikin oikeassa, muistan tapauksen, mutten enää muista mikä kirja oli kyseessä.

[Stadin öljylanne]

Mä löysin tällaisen juuri julkaistun Open Access julkaisun, jossa pohditaan konsepteja rationalismi-empirismi näkökulmasta ja nää kirjoittajat kannattavat jonkin sortin nativismia tässä hommassa.

Tuo Open Acces linkki löytyy tuolta sivulta siitä oikeasta yläkulmasta, josta pääsee lataamaan PDF muotoisena koko tuon 600-sivuisen pumaskan täysin ilmaiseksi omalle koneelle:

The Building Blocks of Thought: A Rationalist Account of the Origins of Concepts - Stephen Laurence and Eric Margolis


Tutkailin kyllä tuota julkaisua, mutten vielä ladannut omalle koneelle, kun mulla on aika lailla muutenkin luettavaa tällä hetkellä. Mutta ketä aihe kiinnostaa, niin käykäähän katselemassa.

Olen hieman ensimmäistä lukua lukenut ja tuo on siis ilmeisesti naturen (myötäsyntyisiä ominaisuuksia on) puolestapuhe nurturea (mieli on tabula rasa) vastaan. Itselläni on rationalistinen kanta, mutta näin kirjan alussa vaikuttaisi siltä, että myötäsyntyiset ominaisuudet tai konseptit(?), joita kirja on tähän asti esitellyt ovat minulle enemmän tai vähemmän hepreaa ts. en ymmärrä niiden relevanssia, mikä viittaa vahvasti siihen, että luen kirjaa hyvin voimakkaan Dunning & Gruger -vaikutuksen alaisena

[Naturalisti]

Heitetäänpäs hieman kierrepalloa tänne sekaan...

Eli mitä yhteistä on Marxilla, kansainvälisellä politiikalla ja kansallisen edun käsitteellä, konseptien psykologialla, ja todellisuudella?


Lueskelin tuossa Scott Burchillin kirjaa "The National Interest in International Relations Theory" (2005), ja siinä Burchill lainaa Marxin kirjoituksia seuraavasti (s. 12):

The production of ideas, of conceptions, of consciousness, is at first directly interwoven with the material activity and the material intercourse of men, the language of real life. Conceiving, thinking, the mental intercourse of men, appear at this stage as the direct efflux of their material behavior.

En tunnustaudu marxilaiseksi sentään, mutta huomasin että tuossa Marxin ajatuksessa on ihan sama logiikka kun tuossa mun käsityksessä sosiaalisesta todellisuudesta, jonka jaoin tässä ketjussa käydyssä keskustelussa aiemmin objektiiviseen ja subjektiiviseen todellisuuteen.

Eli se materiaalinen objektiivinen todellisuus, jossa oikeat fyysiset ihmiset vuorovaikuttavat, heijastuu näiden yksilöiden subjektiivisiin todellisuuskäsityksiin. (Toisaalta katson, että tämä subjektiivinen todellisuus vaikuttaa siihen millaiseksi se materiaalinen vuorovaikutus sitten muodostuu.)


Elikkä, ne konseptit joita ihmiset luovat subjektiivisissa todellisuuksissaan heijastelevat materiaalisen reaalisen maailman ilmiöitä. Tästä olen Marxin kanssa siis samaa mieltä.

Lisäksi voi ajatella, että konsepti ja termi nimeltä "kansallinen etu" viittaa tuon materiaalisen todellisuuden tapahtumiin, ja "kansallisen edun IDEA" on se subjektiivisen todellisuuden ilmentymä, joka heijastelee tuota materiaalista todellisuutta.


Elikkä, summa summarum, tuo mun todellisuuskäsitys "sosiaalisen todellisuuden duaalisuudesta" eli jaosta objektiiviseen materiaaliseen todellisuuteen ja subjektiiviseen tulkittuun todellisuuteen, on siis yhteensopiva sen ajatuksen kanssa, että kansallinen etu viittaa sekä materiaaliseen todellisuuteen että tämän todellisuuden subjektiiviseen tulkintaan.

Kansallinen etu voidaan siis nähdä sekä osana materiaalista todellisuutta että subjektiivisena konseptuaalisena tulkintana tuosta materiaalisesta todellisuudesta.


Joo, ihan vaan kuriositeettina tämän tänne postasin. Asioilla tuppaa usein olemaan sellaisia yhteyksiä toisiin asioihin ja aiheisiin, joita niillä ei aina osaisi ajatella olevan.

Mielenkiintoinen haaste! Haluaisin ensin tarkentaa, voiko näkemyksesi tulkita seuraavasti:

Kuvaat, että kansallinen etu muodostuu kaksitasoisesti. Toisaalta sillä on objektiivinen ulottuvuus, joka pohjautuu materiaalisiin olosuhteisiin ja tapahtumiin, kuten taloudelliseen kilpailuun tai turvallisuustilanteeseen. Toisaalta sillä on subjektiivinen ulottuvuus, joka syntyy meemimäisenä tulkintana näistä olosuhteista, ja tämä tulkinta voi vaihdella yksilöiden ja tilanteiden mukaan. Lisäksi subjektiivinen tulkinta voi toimia aktiivisesti ja muokata takaisin materiaalista todellisuutta esimerkiksi poliittisten päätösten kautta.

Kytken tämän omaan aiempaan kuvaukseeni memeettisestä naturalismista, jossa aivot jaetaan kahteen pääosaan:
1. Lisko-aivot, jotka käsittelevät perustavia aistimuksia ja eloonjäämisvaistoja biologis-genetiivisen evoluution pohjalta.
2. Meemikone, joka neokorteksin alueella mahdollistaa oppimisen, tulkinnan ja kulttuuristen meemien välittämisen.

Memeettisen naturalismin mukaan meemit – kuten esimerkiksi kansallinen etu – ovat kulttuurisia rakennuspalikoita, jotka muokkaavat yksilöiden ja yhteisöjen käyttäytymistä, mutta elävät aina subjektiivisten mielten kautta. Ne eivät myöskään ole tarkkoja kopioita todellisuudesta, vaan muokkautuvia ja subjektiivisesti tulkittuja representaatioita.

Kysymys kuuluukin:
1. Voiko näkemyksesi nähdä tämän kuvauksen mukaisesti yhteensopivana memeettisen naturalismin kanssa?
2. Näetkö, että kansallinen etu on memeettinen konstruktio, joka sekä heijastaa materiaalista todellisuutta että aktiivisesti muokkaa sitä?

Miten hahmotat tämän ehdotuksen ajatustemme yhteensopivuudeesta ja mitä mahdollisia ongelmia siihen liittyy?

[Stadin öljylanne]

^
Itse asiassa se pitäsi kai kirjoittaa "Dunning–Kruger -efektin alaisena" kun googlehaku vaikuttaisi listaavan tuollaisia nimiä kyseiselle kognitiiviselle vinoumalle. En ulkomuistista muistanut. On kulunut kuukausi siitä kun viimeksi sain itseni kiinni vastaavasta, eli minulla oli asiantuntijan kanssa päinvastaisia mielipiteitä, joita pidin oikeampina kuin asiantuntijan mielipiteitä juuri asiantuntijan osaamisalueella. ...tai siis tarkemmin ajateltuna ei taida olla kuin pari viikkoa kun luulin saaneeni ChatGPT:n kiinni siitä, että se tietää jonkun asian väärin ja minä oikein. Tosin en tarkista kyseisen kognitiivisen biassin kirjoitusasua kun ChatGPT tietää paremin kuin minä. Jääräpäisesti yritän silloin vain intäää vastaan kaikilla eri tavoilla kunnes ChatGPT huomaa, mitä minä ajattelen ja sitten se selittää kädestä pitäen, miten asia oikeasti on ja mihin minun selitykseni liittyvät, joka on usein kokonaan eri asia, kuin minkä luulen mielipiteeni olevan

[Naturalisti]

Keväällä minulla oli lainassa suosittelemasi kirja "Philosophical Foundations of Neuroscience", mutta jouduin palauttamaan sen kesken lukemisen ja olen nyt taas sen varausjonossa. Kirjan perusasenne tuli kuitenkin jo selväksi: pyrkimys asettaa filosofisia reunaehtoja sille, miten neurotieteilijöillä on lupa ajatella.

Kirja on jaettu ilmeisesti kahteen osaan. Alku on enemmän filosofia-painotteinen ja loppu neurotiedettä?
Voisiko olla, että olet ehtinyt lukea vasta alkuosaa?
https://ndpr.nd.edu/reviews/philosophic ... roscience/

Mutta siis kuulostaa sinänsä mielenkiintoiselta tuo sun mainitsema kirja, koskapa filosofeillakin on varmastikin aiheesta sanottavaa.

Mutta marssijärjestys ehkäpä menee kuitenkin niin että tiede edellä ja filosofia perässä.

En ole lukenut tätä mielenkiintoista kirjaa, mutta kiinnostuin kirjoittajien kannasta suhteessa biologiseen naturalismiin.

Kysyin GPT:ltä seuraavaa:
Mikä on kirjan: "Philosophical Foundations of Neuroscience" kanta, biologiseen naturalismiin?

Linkkasin koko vastauksen tunkiolle:
viewtopic.php?t=6117#p307458


Poimin tähän pääkohdat GPT:n vastauksesta:

Biologinen naturalismi on filosofinen kanta, joka on erityisesti liitetty John Searleen.
Searle korostaa, että tietoisuus on emergentti ominaisuus, mutta ei pelkisty aivotoiminnan yksittäisiin komponentteihin.
---
Bennett ja Hacker esittävät teoksessaan kriittisiä huomioita sellaisista lähestymistavoista, kuten biologinen naturalismi.

Kategoriset virheet:
Bennett ja Hacker kritisoivat ajatusta, että tietoisuus voidaan yksinkertaisesti paikantaa aivoihin. Heidän mukaansa tietoisuus ei ole aivojen ominaisuus, vaan ihmisen ja hänen toimintansa ominaisuus.

Emergenssi:
Vaikka biologinen naturalismi käyttää emergenssin käsitettä, Bennett ja Hacker eivät hyväksy sitä tapaa, jolla biologinen naturalismi yrittää yhdistää mielen emergenssin biologisiin prosesseihin

Reduktiivisuus:
He myös kritisoivat kaikkia lähestymistapoja, jotka pyrkivät redusoimaan mielen toiminnat aivojen biologisiin prosesseihin,

Tiivistelmä:
He korostavat, että mieli ja tietoisuus ovat ihmisen kokonaisvaltaisen toiminnan ilmiöitä, eivät pelkästään aivojen tai biologian ilmentymiä. Tämä kanta on osa heidän laajempaa projektiaan korjata virheellisiä oletuksia, joita he näkevät sekä neurotieteessä että sitä tukevassa filosofiassa.

Tuo linkkaamasi juttu liittyy kirjan vanhempaan versioon. Uusin versio on julkaistu 2022.

[Naturalisti]

Kysyin:
Miten kirjan "Philosophical Foundations of Neuroscience" kirjoittajat määrittelevät konseptin käsitteen?

ChatGPT vastasi:
Kirjassa *Philosophical Foundations of Neuroscience* (PFN), kirjoittajat Max Bennett ja Peter Hacker määrittelevät konseptin käsitteen Wittgensteinilaisesta filosofiasta kumpuavan lähestymistavan mukaisesti. Heidän mukaansa konseptit eivät ole mentaalisia olioita, abstrakteja entiteettejä tai neurofysiologisia prosesseja, vaan ne ovat osa kieltä ja inhimillistä toimintaa. Konseptit ovat kielellisiä työkaluja, jotka määrittelevät sen, kuinka käsitteellistämme ja ymmärrämme asioita, eli millä tavoin voimme puhua ja ajatella tietystä ilmiöstä.

**Keskeisiä piirteitä konseptien määrittelyssä PFN:ssä ovat seuraavat:**

1. **Kieliperustaisuus:**
Konseptit ovat kiinteästi sidoksissa kieleen ja sen käyttöön. Ne eivät ole riippumattomia yksilön subjektiivisista mielikuvista, vaan ne ovat sosiaalisesti jaetun kielen kautta käytettäviä ja ymmärrettäviä.

2. **Käyttöä määrittävät säännöt:**
Konseptien merkitys ja käyttö määräytyvät kielellisten sääntöjen ja konventioiden kautta. Näin ollen konseptien ymmärtäminen vaatii ymmärrystä siitä, miten niitä käytetään tiettyjen asioiden kuvaamiseen tai selittämiseen.

3. **Konseptit eivät ole mentaalisia entiteettejä:**
Bennett ja Hacker vastustavat Cartesian dualismiin viittaavaa ajatusta, jossa konseptit olisivat yksilön mielessä itsenäisesti olemassa olevia "ideoita" tai representaatioita. Heidän mukaansa tämä on väärinkäsitys, joka johtaa niin sanottuihin *kategorisemiin* (category mistakes).

4. **Rooli tieteellisessä tutkimuksessa:**
Konseptit ovat välttämättömiä sekä arkipäiväisessä ajattelussa että tieteellisessä työssä, koska ne määrittelevät, millä tavoin voimme kysyä ja vastata kysymyksiin. Esimerkiksi neurotieteissä käsitteet kuten "tietoisuus" tai "muisti" eivät viittaa aivojen yksittäisiin osiin tai mekanismeihin sellaisenaan, vaan ne ovat kielellisiä rakennelmia, jotka kuvaavat laajempia inhimillisiä kykyjä ja kokemuksia.

**Konseptit ja aivot:**
PFN:ssä korostetaan, että konseptit eivät sijaitse aivoissa. Vaikka aivojen toiminta mahdollistaa kielellisen ajattelun ja toiminnan, konseptit ovat osa ihmisen sosiaalista ja kulttuurista todellisuutta, eivät pelkästään neurofysiologisia tapahtumia.

**Yhteenveto:**
Bennettin ja Hackerin mukaan konseptit ovat olennaisesti kielellisiä ja yhteisöllisiä välineitä, jotka auttavat meitä tekemään erotteluja ja järjestämään havaintojamme ja kokemuksiamme maailmasta. Heidän näkemyksensä torjuu mentaaliset tai neurotieteelliset tulkinnat, jotka pyrkivät redusoimaan konseptit pelkiksi aivotoiminnan ilmentymiksi.

Vastaus herätti minussa monia vastaväitteitä. Tyydyttääkö tuo muita?

[Stadin öljylanne]

Kysyin:
Miten kirjan "Philosophical Foundations of Neuroscience" kirjoittajat määrittelevät konseptin käsitteen?

ChatGPT vastasi:
[nips] ...Wittgensteinilaisesta filosofiasta... [naps]

Vastaus herätti minussa monia vastaväitteitä. Tyydyttääkö tuo muita?

Mulla on noitten historiallisten jättiläisten ajattelua seuratessani sellainen ikuisen optimistin käsitys, että ehkä he kilpailivat aidosti eri tieteenalojen tutkijoita vastaan eliitin suomasta sosiaalisesta statuksesta. Jos esimerkiksi kielitieteilijä olisi lipsauttanut, että kieltä voi tutkia ja sen voi ymmärtää muillakin menetelmillä kuin lingvistisilla, ilman että oli itse muiden alojen asiantuntija, sosiaalinen status ja leipä pöydässä olisivat voineet helposti kadota. Ehkä heillä oli huomattavasti nykyaikaisemmat käsitykset oman alansa rajoitteista kuin julkisesti antoivat ymmärtää – tai jos ei, sekin saattoi johtua aikakauden kilpailuasetelmasta. Olen siis siinä luulossa, että poikkitieteelliset hankkeet ovat nykyään yleisempiä kuin aiemmin. Enkä sen takia, että tutkijat vain olisivat olleet tuolloin tämän päivän tutkijoita typerämpiä.

[Koo]

Faktaa ja fiktiota, mutta ei mahdotonta toteuttaa nyky-yhteiskunnassa.

Ihmiskunta on WOKE-tyylisessä ajattelussa (tieteelliset faktat on sovitettava kulloiseenkin valtion tai mahdollisesti tulevan EU-liittovaltion politiikkaan, mutta politiikkaa ei saa sovittaa edes tieteellisiin faktoihin, etteivät mitkään vähemmistöryhmät tuntisi itseään syrjityiksi ja kulloisetkin päättäjät etteivät heidän ajamansa modernit liberaalit enkelinpukuun puetut ja turvallista mieltä antavat uudistukset näyttäisi tyhmiltä kansalaisten silmissä) niin ollaan jo syvällä.

Käsitteet subjektiivinen ja objektiivinen lakkaisivat samalla olemasta ja voimme ottaa pian käyttöön, hmmm, minkähän nimen keksisin nopeasti modernille euroihmiselle joka ei loukkaisi ketään.....
Homo Toleranticus Maximus voisi olla hyvä vaikka on toki varmaan joitain parempiakin.

Homo Toleranticus Maximus pyrkii aina sopuun kaikessa eikä kyseenalaista valtion ääriliberaalia arvomaailmaa tai politiikkaa yleensä, hänelle ihmisen sukupuolen määrittelee ihminen itse, eikä mitään fyysisiä todisteita tarvittaisi enää, kuten ennen.

Homo Toleranticus Maximus arvostaa turvallisuutta ja mitään rahaa ei tarvittaisi vaihdon välineenä sillä Homo Toleranticus Maximus on antanut istuttaa itseensä mikrosirun joka on vähän samantyylinen kun lemmikeilläkin ja siitä on paljon apua esimerkiksi jos eksyy niin löytyy heti ja ostokset velottuvat automaattiisesti, kun kävelee kassan lukulaitteen ohi.

Identiteettivarkaudet olisivat lähes mahdottomia. Homo Toleranticus Maximus nukkuu yönsä aina hyvin.

Monet EU:n hiljaiset ja kiltit kansalaiset ovat uskoneet tämänkaltaisten uudistusten olevan hyviä ja helpottavan elämää sekä sopivan paremmin modernin euroihmisen kiireiseen turvallisuushakuiseen elämänrytmiin. Tässä taloudellinenkin turvallisuus on tietenkin tärkeällä sijalla.

Eli jos et pidä siruttelusta onko sinulla ehkä jotain salattavaa valtiolta / tulevalta liittovaltiolta?

On myös ehdotettu että siru istutettaisiin jokaiseen jo lapsena perusteluna esimerkiksi se että koiria, kissojakin on sirutettu jo kauan. Lakiehdotus sirun istuttamiseen kansalaisiin jo lapsena on eduskunnan käsiteltävänä ja sen uskotaan menevän läpi jos hyvin todennäköisesti tuleva EU-liittovaltio asettuu sen kannalle, perusteluna kansalaisten turvallisuus.

Niin ja eihän ihmiskunnan kehitys koko ajan paremmaksi voi pysähtyä koskaan......
Oiiiii minua jo huimaa nämä näkymät hahahahahaha

Pysähtyä ei voi koskaan, huutaa varmaan lähes kaikki ääriliberaalit, jotka ovat hyötyneet eniten, et kai haluaisi palata 1800-luvulle kasvoillaan kauhistunut ilme.

_______________________________________________________________

Onkin tärkeää ettei mieliänne voi manipuloida tyyliin:

- Ihminen älä mene metsäteitä siellä voi olla pahoja rosvoja ja erilaisia vaarallisia kiihkomielisiä kansalaisiakin jotka ovat eri mieltä valtion kanssa, kulje kanssamme helppoa laveaa hyvin valaistua tietä, me huolehdimme rahoistanne, mielipiteistännekin. Emme tarvitse enää "erilaisia" mielipiteitä jotka lietsovat vain vihaa ja epäjärjestystä.

Paradis Perfectos Perverticos on saavutettu

[Naturalisti]

Faktaa ja fiktiota, mutta ei mahdotonta toteuttaa nyky-yhteiskunnassa.

Ihmiskunta on WOKE-tyylisessä ajattelussa (tieteelliset faktat on sovitettava kulloiseenkin valtion tai mahdollisesti tulevan EU-liittovaltion politiikkaan, mutta politiikkaa ei saa sovittaa edes tieteellisiin faktoihin, etteivät mitkään vähemmistöryhmät tuntisi itseään syrjityiksi ja kulloisetkin päättäjät etteivät heidän ajamansa modernit liberaalit enkelinpukuun puetut ja turvallista mieltä antavat uudistukset näyttäisi tyhmiltä kansalaisten silmissä) niin ollaan jo syvällä.

Käsitteet subjektiivinen ja objektiivinen lakkaisivat samalla olemasta ja voimme ottaa pian käyttöön, hmmm, minkähän nimen keksisin nopeasti modernille euroihmiselle joka ei loukkaisi ketään.....
Homo Toleranticus Maximus voisi olla hyvä vaikka on toki varmaan joitain parempiakin.

Homo Toleranticus Maximus pyrkii aina sopuun kaikessa eikä kyseenalaista valtion ääriliberaalia arvomaailmaa tai politiikkaa yleensä, hänelle ihmisen sukupuolen määrittelee ihminen itse, eikä mitään fyysisiä todisteita tarvittaisi enää, kuten ennen.

Homo Toleranticus Maximus arvostaa turvallisuutta ja mitään rahaa ei tarvittaisi vaihdon välineenä sillä Homo Toleranticus Maximus on antanut istuttaa itseensä mikrosirun joka on vähän samantyylinen kun lemmikeilläkin ja siitä on paljon apua esimerkiksi jos eksyy niin löytyy heti ja ostokset velottuvat automaattiisesti, kun kävelee kassan lukulaitteen ohi.

Identiteettivarkaudet olisivat lähes mahdottomia. Homo Toleranticus Maximus nukkuu yönsä aina hyvin.

Monet EU:n hiljaiset ja kiltit kansalaiset ovat uskoneet tämänkaltaisten uudistusten olevan hyviä ja helpottavan elämää sekä sopivan paremmin modernin euroihmisen kiireiseen turvallisuushakuiseen elämänrytmiin. Tässä taloudellinenkin turvallisuus on tietenkin tärkeällä sijalla.

Eli jos et pidä siruttelusta onko sinulla ehkä jotain salattavaa valtiolta / tulevalta liittovaltiolta?

On myös ehdotettu että siru istutettaisiin jokaiseen jo lapsena perusteluna esimerkiksi se että koiria, kissojakin on sirutettu jo kauan. Lakiehdotus sirun istuttamiseen kansalaisiin jo lapsena on eduskunnan käsiteltävänä ja sen uskotaan menevän läpi jos hyvin todennäköisesti tuleva EU-liittovaltio asettuu sen kannalle, perusteluna kansalaisten turvallisuus.

Niin ja eihän ihmiskunnan kehitys koko ajan paremmaksi voi pysähtyä koskaan......
Oiiiii minua jo huimaa nämä näkymät hahahahahaha

Pysähtyä ei voi koskaan, huutaa varmaan lähes kaikki ääriliberaalit, jotka ovat hyötyneet eniten, et kai haluaisi palata 1800-luvulle kasvoillaan kauhistunut ilme.

_______________________________________________________________

Onkin tärkeää ettei mieliänne voi manipuloida tyyliin:

- Ihminen älä mene metsäteitä siellä voi olla pahoja rosvoja ja erilaisia vaarallisia kiihkomielisiä kansalaisiakin jotka ovat eri mieltä valtion kanssa, kulje kanssamme helppoa laveaa hyvin valaistua tietä, me huolehdimme rahoistanne, mielipiteistännekin. Emme tarvitse enää "erilaisia" mielipiteitä jotka lietsovat vain vihaa ja epäjärjestystä.

Paradis Perfectos Perverticos on saavutettu

Kiitos tästä kommentista, joka epäilemättä avaa aivan uusia ulottuvuuksia Homo Concepticus -keskusteluun! Häikäisevän terävänäköiset pohdintasi Homo Toleranticus Maximus -lajin kehityksestä ja heidän sirutetusta utopiastaan todella pakottavat meidät kysymään: missä onkaan ihmisyyden raja? Vai onko Homo Concepticus, kuten tässä annetaan ymmärtää, jo evoluution viimeinen askel kohti täydellistä Paradis Perfectos Perverticos -tilaa?

Ehdottaisin kuitenkin, että jatkossa tämänkaltaiset syväluotaavat näkemykset julkaistaisiin suoraan yhteiskuntafilosofian huippujulkaisuissa, sillä tällainen terävä satiiri voi muuten hukkua pelkkien keskustelupalstojen arkisuuteen. Homo Toleranticus Maximus -konseptisi esimerkiksi voisi herättää runsaasti akateemista keskustelua siitä, missä määrin ihminen voi luopua yksilöllisyydestään "turvallisen yhteiskunnan" nimissä.

Erityisen vaikuttunut olin pohdinnastasi mikrosirujen vaikutuksesta identiteettivarkauksiin – voisiko Homo Concepticus kenties oppia tästä jotain? Ehkäpä he voisivat ottaa käyttöön digitaalisen "käsitekannan," jossa kaikki ideat rekisteröidään ja suojataan manipulaatiolta, aivan kuten EU:n tuleva mikrosiruhallinto epäilemättä suojelee kansalaisten ostokäyttäytymistä.

Lopuksi haluaisin vain kysyä: oliko tarkoituksesi haastaa meidät miettimään tulevaisuuden utooppisten visioiden absurdiutta vai ehkä esittää uusi lajikuvaus vakavasti otettavaksi pohdinnaksi? Molemmissa tapauksissa voimme vain kumartaa älyllisen oivalluksesi edessä – ja samalla ehdottaa sinulle ehdokkuutta seuraavan EU-komission utopististen uudistusten pääarkkitehdiksi!

[Koo]

Kiitos kommentistasi ja mielipiteestäsi.
Olen rehellisesti huolestunut modernista nykykehityksestä ja en ole periaatteessa uudistusvastainen mutta olen ihmisten tietämättömyyden, pelkojen, halujen, hyväksikäytöstä loppujen lopuksi heille itselleen haitallisten uudistusten läpiviemiseen.

[Naturalisti]

Kysyin:
Miten kirjan "Philosophical Foundations of Neuroscience" kirjoittajat määrittelevät konseptin käsitteen?

ChatGPT vastasi:
[nips] ...Wittgensteinilaisesta filosofiasta... [naps]

Vastaus herätti minussa monia vastaväitteitä. Tyydyttääkö tuo muita?

Mulla on noitten historiallisten jättiläisten ajattelua seuratessani sellainen ikuisen optimistin käsitys, että ehkä he kilpailivat aidosti eri tieteenalojen tutkijoita vastaan eliitin suomasta sosiaalisesta statuksesta. Jos esimerkiksi kielitieteilijä olisi lipsauttanut, että kieltä voi tutkia ja sen voi ymmärtää muillakin menetelmillä kuin lingvistisilla, ilman että oli itse muiden alojen asiantuntija, sosiaalinen status ja leipä pöydässä olisivat voineet helposti kadota. Ehkä heillä oli huomattavasti nykyaikaisemmat käsitykset oman alansa rajoitteista kuin julkisesti antoivat ymmärtää – tai jos ei, sekin saattoi johtua aikakauden kilpailuasetelmasta. Olen siis siinä luulossa, että poikkitieteelliset hankkeet ovat nykyään yleisempiä kuin aiemmin. Enkä sen takia, että tutkijat vain olisivat olleet tuolloin tämän päivän tutkijoita typerämpiä.

Mielenkiintoinen kommentti! Pohdit tutkijoiden sosiaalista statusta ja sen vaikutusta tieteen rajojen vartiointiin – hyvin ajankohtainen teema.

Nykyään poikkitieteellisyyttä ainakin puheiissa arvostetaan, mutta näetkö silti, että tieteenalan autonomian korostus ja status voi edelleen olla esteinä yhteistyölle?

Entä tarkoititko rationalismilla empirismin vastakohtaa, eli sitä, että nojaat enemmän teoreettiseen päättelyyn kuin empirismiin?