Homo Concepticus - Eli kuinka ihminen ymmärtää merkityksiä?

[Purdue]

Pohdiskelin tuota "tekoa" (Deed) ja sen erilaisia aspekteja, ja syntyikin tuollainen kuvio. Liitän sen tänne pohdittavaksi:

Deed_Teko_Vienti_231224a.png

Ajatellaanpa kuviota tuon "Bussipysäkkiesimerkin" kautta, ja otetaan siitä sekvenssistä tarkasteluun potentiaalisen matkustajan käden heilautus pysäkillä bussin pysäyttämiseksi.

¤ Intentio (mielen taso): määrittyy merkitysten ja odotusten kautta.
- Ensinnäkin käden heilautukseen liittyy kulttuurinen merkitys (kulttuurin taso).
- Ja toisekseen käden heilautuksella on se odotus (sosiaalisella tasolla), että sen odotetaan johtavan siihen että bussi pysähtyy ja ottaa matkustajan kyytiin.

¤ Merkitys (kulttuurin taso): määrittyy intentioiden ja odotusten kautta.
- Ensinnäkin teon merkitys liittyy siihen intentioon (mielen tasolla) eli mihinkä teolla pyritään.
- Ja toisekseen teon merkitys liittyy siihen odotukseen (sosiaalisella tasolla), eli niihin seurauksiin joita teolla oletetaan olevan.

¤ Odotukset (sosiaalinen taso): määrittyvät intentioiden ja merkitysten kautta.
- Ensinnäkin tekoon liittyvät odotukset liittyvät intentioon (mielen tasolla) eli siihen mihin teolla pyritään.
- Ja toisaalta odotuksilla on kulttuurinen merkitys (kulttuurin tasolla).


¤ Mieli, Kulttuuri ja Sosiaalinen Maailma teon aspekteina.
- Intentiot, merkitykset ja odotukset liittyvät läheisesti mieleen, kulttuuriin sekä sosiaaliseen maailmaan.
- Intentiot muodostuvat yksilön tietoisen mielen tasolla.
- Merkitykset kuten käden heilautus bussipysäkillä ovat kulttuurisesti määrittyneitä.
- Ja tekoon liittyvät odotukset liittyvät sosiaaliseen maailmaan. Käden heilautukseen bussipysäkillä liittyy tiettyjä odotuksia toisten tilanteessa vaikuttavien toimijoiden suhteen.

Ja jotta bussikuski pystyy siis toimimaan tekoon liittyvien odotusten suhteen, niin hänen täytyy tuntea teon kulttuurinen merkitys sekä matkustajan intentio, joka tähän tekoon liittyy.


Elikkä, summa summarum, tässä siis malli jonka avulla pystytään kuvaamaan ja selittämään oikeata materiaalista ja fyysistä vuorovaikutusta ihmisyksilöiden kesken, joka liittyy kehon avulla suoritettaviin akteihin. Näihin fyysisiin akteihin saattaa liittyä puheakteja taikka siten ei, riippuen ihan tilanteesta.

Mutta joo, eli miltäs tuo kuvio ja siitä tekemäni tulkinta vaikuttaa?

[Purdue]

Olette edenneet niin intensiivisesti, että en ole ehtinyt varmasti mitenkään riittävän syvällisellä tasolla lukea tekstejänne.
Kiva jos Naturalistilla on ollut intoa kuunnella Schopenhaueria.
Koska tietoni oikeista käsitteistä on suppeaa, kommentoin tuttuun tyyliini maalailevasti ja vertauskuvin.

Kokonaisuutena sanoisin, että Naturalistin näkemykset ovat tällä hetkellä sikäli aavistuksen lähempänä omiani, että koen hänen käyttämänsä memetiikan jättävän enemmän mahdollisuuksia auki; kokemuksellisille selittämättömille ilmiöille. Ja selittämätön ei tarkoita tässä yliluonnollista, vaan jotain jota emme pysty täysin käsitteelistämään ja kielellistämään.
En allekirjoita memetiikkaa selittäjänä sosiaalisille ilmiöille, enkä allekirjoita sitä että tietoisuus voitaisiin nähdä pelkkinä käsitteelistettävinä meemeinä, joista se syntyy emergentisti. Mutta voisin nähdä memetiikan pointin eräänlaisena ilmiöiden mekanismin kuvauksena.
Tätä voisi verrata luonnontieteissä vaikka siihen, että meillä on johonkin ilmiöön liittyvä kaava joka kuvaa periaatetta. Mutta kaava ei selitä kaikkia ilmiöitä joita todellisuudessa havaitaan, kun ilmiö vuorovaikuttaa ympäristön kanssa. Se ei siis ole kaiken teoria, mutta auttaa työkaluna jäsentämään ja luonnostelemaan asioita.

Minusta tällaisia ei-käsitteellistettäviä selittämättömiä ilmiöitä voisi sisältyä seuraaviin teemoihin:
-Taiteen kokeminen, (selittämätön liikuttuminen, voimaantuminen, hämmennys...)
-Hengellinen kokemus. Kokemus aitoudesta, alkuvoimasta tai jonkin pyhän läsnäolosta
-Taiteen tekeminen itsessään
-Kokemus merkityksestä, älystä tai "jumlasta", kaiken takana
-Tahto tietää mitä on kaiken takana. Mikä on elämän tarkoitus?
-Yhteisön voima, yksilöiden ylittäessä itsensä ollessaan osa yhteisöä, ja liittyessään johonkin.

Minusta yllä olevista teemoista voi aistia niiden herättävän ei-käsitteellisiä tuntemuksia, jos kykenee tarkastelemaan ajatuksiaan ilman tarvetta käsitteellistää kaikkea.
Tiedän toki että sosiologinen näkökulma ei poissulje näitä ei-käsiteellisiä ilmiöitä, mutta tässä ketjussa esillä olevat käsitteellistävät mallit, eivät myöskään selitä niitä mielestäni tyydyttävästi. Ne enemmänkin kategorisoivat ja luetteloivat niitä. Ehkä jopa rajaavat ja sulkevat ajattelua.

Esimerkiksi Naturalisti havainnoi mielestäni hyvin sen, että meditaatio voisi ehkä olla taiteen kokemisen tai tekemisen tyyppinen ilmiö. Näin ajattelen itsekin.
Havainto syntyi siitäkin huolimatta että hän ei itse harrasta meditaatiota.
Näen että hänen havaintonsa ponnistaa juuri siitä ajattelumme yhtymäkohdasta, että me ehkä molemmat ajattelemme todellisuudessa olevan mekanismeja jotka ovat oudosti saman tyyppisiä, mutta ilmenevät eri muodoissa.
Sosiologinen näkökulma taas pyrkii jäsentämään olemassa olevien käsiteiden ja konseptien avulla nämä ilmiöt. Ja keksimään tarvittaessa uusia käsitteitä. Mutta se ei saa minusta niistä tyydyttävällä tavalla kiinni, jotta se kattaisi ja selittäisi ihmisenä olemisen kokemusta.
Joka taas liityy minusta itse tietoisuuteenkin.

Se mikä taas sosiologisessa tulokulmassa viehättää minua enemmän on, että uskon sen kykenevän kuvaamaan paremmin esim. artefaktien voimaa tietoisuuteemme. Itse asiassa se selittää ne erinomaisesti. Koska itse en pysty sisäistämään ajatusta että kulttuurin artefaktit olisivat vain molekyylikasoja, eikä niillä olisi itsessään vaikutuksia tapahtumien kulkuun. Filosofialla ja kulttuurilla pitää kuitenkin olla merkitystä ihmiselle itselleen. Olisi minun näkökulmastani aivan liian nihilististä asettua näiden inhimillisten kehysten ulkopuolelle, ja todeta kaiken materian olevan vain tahroja paperilla ja tietoisuuden pelkkiä sähkökemiallisia prosesseja.

Joo, ihan hyvää pohdintaa sulla. Tuosta "ei-käsitteellisestä" ajattelusta ja kokemisesta mä sanoisin, että sosiologi Anthony Giddens on aikoinaan esittänyt tähän liittyen eräänlaisen tietoisuuden kolmijaon:
- alitajuinen tietoisuus
- käytännöllinen tietoisuus
- diskursiivinen tietoisuus

Tuossa tuo diskursiivinen tietoisuus edustaa sellaista itsetietoista refleksiivistä, ehkäpä jopa konseptuaalista, tietoisuutta jonka henkilö pystyy pukemaan sanoiksi ja selittämään muille.

Käytännöllinen tietoisuus on taas intuitiivista luonteeltaan, ja tätä tietoisuutta henkilö ei osaa pukea sanoiksi. Silti, hän osaa käyttäytyä käytännön tilanteissa oikein ja tilanteen vaatimalla tavalla.


Mä ajattelisin, että suuri osa siitä mitä me teemme käytännön arjessa osuu tuon käytännöllisen tietoisuuden alle. Me ollaan opittu tekemään asioita rutiinilla ilman että meidän pitää tietoisesti ja refleksiivisesti pohtia asioiden merkityksiä joka tilanteessa kovin syvällisesti.

Tämä liittyy noihin aiemmin mainitsemiini odotuksiin. Meillä on tiettyjä odotuksia käytännön tietoisuudessa että kuinka "homma toimii", ja vasta kun asiat ei sujukaan odotusten mukaisesti, niin tarvitaan tuota käsitteellistä ajattelua.


Ja noista artefakteista kun mainitsit, niin mulla on yksi kulttuuriantropologian kirja, jossa kulttuuri määritellään kolmen ulottuvuuden mukaan:
- Se mitä ihmiset ajattelevat (kulttuurin mentaalinen aspekti)
- Se kuinka ihmiset käyttäytyvät ja vuorovaikuttavat (kulttuurin sosiaalinen aspekti)
- Se mitä ihmiset tuottavat (kulttuurin materiaalinen aspekti)

Me ollaan näissä keskusteluissa keskitytty lähinnä kahteen ensimmäiseen, mutta kaikki rakennettu ympäristö (infrastruktuuri, rakennukset, kulkuvälineet, työkalut, vaatteet, jne.) on osa kulttuuria ja kulttuuri ilmenee myös niiden kautta.

[Naturalisti]

No nyt muuten löytyi mielenkiintoinen kirja. Pitänee joulun jälkeen harkita jos vaikka pistäisi tilaukseen:


Culture and Cognition


Tuo näyttäisi ainakin sisällysluettelon perusteella pureutuvan tän ketjun aiheeseen hyvinkin. Eli kyse on kulttuurin ja kognition vuorovaikutuksesta. Kuinka kulttuuri muokkaa ajatteluamme? Ja kuinka sosiaaliset ja kulttuuriset maailmat tulevat osaksi mentaalisia maailmojamme?


Tuli tässä mieleen Talcott Parsonsin tapa jäsentää todellisuutta: Sosiaalinen järjestelmä, kulttuuri ja persoonallisuus.

Tuon voisi hyvinkin muotoilla uuteen uskoon näin:
- Sosiaalinen vuorovaikutus: normit, oikeudet ja velvollisuudet, käyttäytymiseen liittyvät odotukset.
- Kulttuuri: tieto, merkitykset, tavat, kommunikaatio.
- Subjektiivinen mieli/tietoisuus: kulttuuri ja sosiaalinen sisäistettynä konseptien muodossa.


Noista odotuksista vielä sellainen pointti, että musta tuntuu että ihmiset loppupeleissä toimivat ja käyttäytyvät "odotusten" perusteella.

Eli ihmiset ei oikeastaan pohdi mielessään jatkuvasti normeja, että mikä on kiellettyä ja sallittua, tai mitkä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa kussakin tilanteessa on. Nämä on sisäistetty sosialisaatio- ja oppimisprosessien yhteydessä, ja niistä ihmisillä ei edes välttämättä ole joka asiassa kattavaa eksplisiittistä käsitystä.

Sen sijaan ihmiset ajattelevat omien ja muiden tekojen seurauksia. Eli "jos teen näin niin tapahtuu näin" tai "jos toimin näin niin henkilö B toimii puolestaan näin".

Eli ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Kun aamulla tervehdit naapuria niin odotat että naapuri tervehtii sinua takaisin.

Kun heilutat kättäsi bussipysäkillä matkalla töihin, niin odotat että bussi pysähtyy pysäkille ja päästää sinut kyytiin.

Eli lopulta sosiaalinen vuorovaikutus koostuu pitkälti vastavuoroisista odotuksista. Ja näihin odotuksiin liittyy merkityksiä. Kätesi heilautus bussipysäkillä merkitsee siis siinä kontekstissa jotakin, ja sinulla ja bussikuskilla on yhdensuuntaiset odotukset sen suhteen mitä tuo käden heilautus merkitsee. Sinä odotat bussin pysähtyvän, ja bussikuski odottaa sinun nousevan mukaan kyytiin.


Ja voisi oikeastaan ajatella, että nuo kolme tekijää eli sosiaalinen, kulttuuri ja subjektiivinen tietoisuus nivoutuvat yhteen juuri odotusten muodossa.


Miltäs tällainen ajattelu puolestaan kuulostaa? Eli merkitykset nivoutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lopulta odotuksiin, joita siinä tilanteessa eri osapuolten kesken vallitsee.

Keskustelin ChatGPT:n kanssa tuosta kirjasta ja pyysin sitä kirjoittamaan esseen keskustelumme yhteenvedoksi:

### Aivot kulttuurisen, sosiologisen ja psykologisen tiedon käsittelijänä: Neurotieteellinen näkökulma

Kulttuuri, sosiologia ja psykologia tarjoavat erilaisia näkökulmia ihmisen toimintaan, mutta kaikki nämä tasot kietoutuvat hermostollisiin prosesseihin. Wayne H. Brekhusin teos *"Culture and Cognition: Patterns in the Social Construction of Reality"* ei ole kognitiivisen neurotieteen kirja, mutta se tunnustaa neurotieteen merkityksen kulttuuristen, sosiologisten ja psykologisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Brekhus tarjoaa viitteitä siitä, miten aivot toimivat kulttuuristen ja sosiaalisten skeemojen mukaisina tiedonkäsittelijöinä. Tämä essee tarkastelee kulttuurin ja kognition vuorovaikutusta kognitiivisen neurotieteen näkökulmasta, hyödyntäen Brekhusin kirjan sisältöä.

---

### Kulttuuriset kehykset ja havaintojen ohjaus

Brekhus korostaa, että kulttuuri vaikuttaa siihen, miten ihmiset suodattavat ja tulkitsevat havaintojaan. Aivojen tarkkaavaisuus on rajallista, mikä tekee kulttuurisista kehyksistä ratkaisevia. Neurotieteellinen tutkimus osoittaa, että aivojen huomiojärjestelmät, kuten dorsaalinen ja ventraalinen tarkkaavaisuusjärjestelmä, aktivoituvat erilaisten ärsykkeiden kohdalla riippuen kulttuurisista odotuksista. Esimerkiksi yksilöiden, jotka on kasvatettu kollektivistisessa kulttuurissa, havaitaan olevan tarkkaavaisempia sosiaalisiin vihjeisiin ja ryhmädynamiikkaan kuin individualistisessa kulttuurissa kasvaneiden.

Tässä yhteydessä Brekhus viittaa siihen, että kulttuuri kehystää havaintoja ohjaamalla sitä, mitä aivojen tarkkaavaisuusjärjestelmät priorisoivat. Kulttuuriset skeemat ohjaavat aistien välittämää tietoa, jolloin ihmiset kiinnittävät huomiota kulttuurisesti merkityksellisiin yksityiskohtiin samalla kun muut asiat jäävät huomiotta.

---

### Luokittelu: Biologinen perusta ja kulttuurinen sisältö

Luokittelun mekanismit ovat yksi kognitiivisen neurotieteen keskeisistä tutkimuskohteista. Aivot pyrkivät luokittelemaan havaintoja tehokkaasti ja nopeasti käyttäen ennustemalleja, jotka perustuvat aiempiin kokemuksiin. Brekhus esittää, että vaikka luokittelun biologiset perusteet ovat universaaleja, kulttuuri määrittää, miten nämä mekanismit toimivat. Esimerkiksi aivojen alueet, kuten fusiform face area (FFA), voivat olla erityisen herkkiä tunnistamaan tietynlaisia piirteitä, kuten kulttuurisesti merkityksellisiä kasvonilmeitä tai sosiaalisia vihjeitä.

Luokittelu liittyy vahvasti myös stereotyyppien muodostumiseen, mikä on sekä psykologinen että kulttuurinen prosessi. Aivot hyödyntävät kategorisointia vähentääkseen kognitiivista kuormitusta, mutta kulttuuri muokkaa näitä kategorioita. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, miten ihmiset jakavat toisiaan sosiaalisiin ryhmiin (esim. "me" ja "he"), mikä vaikuttaa aivojen amygdalan ja muiden limbisten rakenteiden aktivoitumiseen.

---

### Muisti ja kulttuurin vaikutus muistijälkiin

Muisti on keskeinen osa aivojen toimintaa, joka yhdistää menneet kokemukset nykyhetkeen. Brekhus käsittelee muistin ja kulttuurin välistä yhteyttä viittaamalla siihen, että muistijäljet ovat kulttuurisesti muokattuja. Neurotieteellisesti tämä tarkoittaa, että hippokampus ja prefrontaalinen aivokuori, jotka vastaavat muistiprosesseista, toimivat tiiviissä yhteistyössä kulttuuristen skeemojen kanssa.

Kulttuuri vaikuttaa siihen, mitä ihmiset muistavat ja miten he muistavat. Esimerkiksi kollektiiviset muistot, kuten kansalliset tai uskonnolliset narratiivit, voivat vahvistua yksilöllisissä aivoissa sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Tässä prosessissa aivot eivät pelkästään tallenna tietoa, vaan muokkaavat sitä jatkuvasti sosiaalisten ja kulttuuristen vaikutteiden mukaisesti.

---

### Kielellinen ja visuaalinen ajattelu

Brekhus tekee erottelun kielellisen ja visuaalisen ajattelun välillä ja viittaa siihen, että nämä kaksi ajattelumuotoa ovat aivojen puoliskoihin osittain eriytyneitä. Neurotieteelliset tutkimukset tukevat tätä havaintoa: vasen aivopuolisko liittyy tyypillisesti kielelliseen prosessointiin ja symboliseen ajatteluun, kun taas oikea aivopuolisko liittyy enemmän visuaaliseen ja tilalliseen prosessointiin.

Kognitiivisen neurotieteen näkökulmasta tämä eriytyminen on merkittävä kulttuuristen vaikutusten ymmärtämisessä. Esimerkiksi kulttuuri voi määrittää, miten kielelliset ja visuaaliset symbolit kytkeytyvät toisiinsa, mikä vaikuttaa aivojen hermoverkkojen organisoitumiseen.

---

### Kulttuurinen mieli ja muutos

Kirjassa korostetaan, että kulttuuriset skeemat ovat dynaamisia ja muuttuvat jatkuvasti. Tämä sopii yhteen neurotieteellisen muovautuvuuden (neuroplastisuuden) periaatteen kanssa, jonka mukaan aivojen hermoverkot muokkautuvat kokemusten ja ympäristön vaikutuksesta. Kulttuurin ja aivojen välinen vuorovaikutus on siten kaksisuuntaista: kulttuuri muokkaa aivoja, mutta samalla aivot luovat ja uusintavat kulttuuria.

---

### Johtopäätökset

Wayne H. Brekhusin *"Culture and Cognition"* osoittaa, että kulttuuri, sosiologia ja psykologia eivät ole erillisiä tieteenaloja, vaan ne kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa kognitiivisen neurotieteen kautta. Aivot käsittelevät kulttuurista, sosiologista ja psykologista tietoa hyödyntäen biologisia mekanismeja, joita muokkaa ympäristö ja sosiaalinen vuorovaikutus.

Kognitiivinen neurotiede tarjoaa tärkeän kehyksen ymmärtää, miten kulttuuriset skeemat, sosiaaliset normit ja yksilölliset kokemukset kytkeytyvät hermostollisiin prosesseihin. Brekhusin kirjan neurotieteelliset viittaukset avaavat ovia monitieteiselle keskustelulle, jossa kulttuurisia ja kognitiivisia ilmiöitä tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena.

Pyysin siltä myös listan kirjoista, jotka keskittyvät samaan aiheeseen. Onko tässä sulle tuttuja kirjoja? Voitko suositella jotakin?

Kulttuurin, kognition ja neurotieteen välisiä yhteyksiä tarkastelevia teoksia on useita. Seuraavassa on muutamia suositeltavia kirjoja, jotka syventyvät näihin teemoihin:

:::contextList

**Cultural Neuroscience: Cultural Influences on Brain Function**
Toimittaneet Joan Y. Chiao, Shu-Chen Li, Rebecca Seligman ja Robert Turner. Tämä teos kokoaa yhteen tutkimuksia, jotka käsittelevät kulttuurin vaikutusta aivojen toimintaan ja kognitioon.
:::

:::contextList

**The Encultured Brain: An Introduction to Neuroanthropology**
Toimittaneet Daniel H. Lende ja Greg Downey. Kirja yhdistää antropologian ja neurotieteen näkökulmia tutkiakseen, miten kulttuuri ja aivot vaikuttavat toisiinsa.
:::

:::contextList

**Cultural Neuroscience: New Directions in Cognitive Science**
Toimittaneet Shinobu Kitayama ja Dov Cohen. Teos tarkastelee, miten kulttuuriset tekijät muokkaavat kognitiivisia prosesseja ja aivotoimintaa.
:::

:::contextList

**Neuroculture: On the Implications of Brain Science**
Kirjoittanut Francisco Ortega. Kirja käsittelee neurotieteen vaikutusta kulttuuriin ja yhteiskuntaan sekä pohtii, miten aivotutkimus muokkaa käsityksiämme ihmisyydestä.
:::

:::contextList

**The Cultural Nature of Human Development**
Kirjoittanut Barbara Rogoff. Vaikka teos keskittyy kehityspsykologiaan, se tarjoaa syvällisiä näkemyksiä kulttuurin ja kognition välisestä suhteesta.
:::

Nämä teokset tarjoavat syvällisiä näkemyksiä siitä, miten kulttuuri, kognitio ja neurotiede kietoutuvat toisiinsa, ja ne voivat syventää ymmärrystäsi näistä monimutkaisista vuorovaikutuksista.

Eipä ole noista kirjoista yksikään tuttu, ja aihe siis itselleni vielä täysin vieras. Mutta siis periaatteessa tuo yksi kirja kiinnostaisi, eikä nää sunkaan linkkaamat esimerkit vaikuta pöllömmiltä. Mutta pitänee katsoa vielä että kerkiääkö tässä jotakin noista lukemaan vaiko ei. Mulla on koko ajan lukemista aika paljon mun lukuprojektiin liittyen, joten näitä pitää priorisoida, kun kaikkeen ei yksinkertaisesti ole aikaa.

Mutta selvästikin tuota kulttuurin ja kognitioiden yhteyttä on tutkittu jotenka siitä löytyy tarvittaessa tietoa.


Mua kiinnostaa tämä kolmio: Sosiaalinen <> Kulttuuri <> Mieli/Kognitio

Jatkoin edelleen noiden kirjojen sisällön selvittämistä kognitiivisen neurotieteen näkökulmasta ja tämän ChatGPT:n yhteenvedon perusteella ainakin näiden kirjojen osalta anti jää vielä kevyeksi. Aivojen kokonaisvaltainen toiminnallinen viitekehys antaa yhä odottaa itseään. Jatketaan etsimistä!

Aivot kulttuurisen, sosiologisen ja psykologisen tiedon käsittelijänä: Neurotieteellinen näkökulma

Aivot ovat ihmiskehon monimutkaisin elin, joka toimii sekä biologisena koneistona että kulttuuristen ja sosiaalisten vaikutusten muokkaamana järjestelmänä. Nykyisen kognitiivisen neurotieteen ja kulttuuristen lähestymistapojen leikkauspisteessä tarkastellaan, miten aivot käsittelevät kulttuurista, sosiologista ja psykologista tietoa. Tämä essee yhdistää kuuden merkittävän teoksen näkökulmat tarjoten moniulotteisen kuvan tästä ilmiöstä.


---

1. Kulttuurin ja kognition vuorovaikutus

Wayne H. Brekhusin teos Culture and Cognition korostaa kulttuurin ja kognition kiinteää yhteyttä. Kulttuuri vaikuttaa kognitiivisiin prosesseihin tarjoamalla ihmisille skeemoja, joiden avulla he järjestävät ja tulkitsevat tietoa. Kulttuuriset käytännöt ohjaavat esimerkiksi havaintojen painotuksia ja muistiprosesseja.

Neurotieteellisen näkökulman mukaan tämä yhteys ilmenee aivojen plastisuutena, jolloin ympäristön vaikutukset muokkaavat hermoverkkojen toimintaa. Erityisesti aivojen assosiatiiviset alueet, kuten etuotsalohko, sopeutuvat kulttuuristen vaatimusten mukaisesti. Tämä dynamiikka on erityisen tärkeää lapsuudessa, jolloin kulttuuriset normit ja odotukset ohjaavat aivojen kehitystä.


---

2. Kulttuuriset vaikutukset aivotoimintaan

Cultural Neuroscience: Cultural Influences on Brain Function esittää, että kulttuuriset rakenteet vaikuttavat paitsi käyttäytymiseen myös aivojen perustoimintoihin. Kulttuurierot näkyvät esimerkiksi siinä, miten eri kulttuureihin kuuluvat yksilöt havaitsevat ympäristöä ja käsittelevät sosiaalista tietoa. Itäaasialaisissa yhteisökeskeisissä kulttuureissa yksilöt painottavat kontekstia ja ryhmän merkitystä, mikä aktivoi laajasti dorsolateraalista prefrontaalista aivokuorta. Länsimaisissa yksilökeskeisissä kulttuureissa korostuvat itsereflektio ja yksilölliset tavoitteet, jotka aktivoivat mediaalista prefrontaalista korteksia.


---

3. Neuroantropologinen näkökulma: kulttuurin ruumiillistuminen

Daniel H. Lenden ja Greg Downeyn The Encultured Brain painottaa, että kulttuuri ei ole vain kognitiivinen prosessi, vaan se ilmenee myös kehon tasolla. Tämä käsitys liittyy läheisesti embodied cognition -teoriaan, joka korostaa, että aivot, keho ja ympäristö muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Esimerkiksi tanssi tai musiikki voi toimia kulttuurisen tiedon välittäjänä siten, että hermoverkot rakentuvat toistuvien, kulttuurisesti merkityksellisten liikkeiden ympärille.

Aivot eivät ainoastaan tallenna kulttuurisia muotoja, vaan ne myös ohjaavat niiden soveltamista arjen tilanteissa. Peilineuronijärjestelmä on keskeisessä roolissa kulttuurisen tiedon omaksumisessa ja välittämisessä, sillä se mahdollistaa jäljittelyn ja oppimisen sosiaalisissa tilanteissa.


---

4. Kognitiivinen tiede ja kulttuuri: Uusia suuntauksia

Cultural Neuroscience: New Directions in Cognitive Science tuo esiin monitieteisen lähestymistavan, jossa kognitiivinen tiede ja neurotiede yhdistyvät kulttuurisiin kysymyksiin. Kirja esittää, että kulttuuriset uskomukset ja normit voivat muokata hermoverkkojen toiminnallista rakennetta pitkällä aikavälillä. Kulttuuriset erot oppimisessa näkyvät esimerkiksi kielellisten ja tilallisten prosessointimallien eroina eri kulttuureissa.

Näitä muutoksia voidaan tutkia modernien kuvantamistekniikoiden, kuten fMRI:n, avulla, jotka paljastavat kulttuurispesifisiä aivotoiminnan malleja. Esimerkiksi kiinalaisissa aivoissa numerosarjojen prosessointi aktivoi eri alueita kuin länsimaisissa aivoissa, mikä kuvastaa kulttuurista eroa matemaattisten tehtävien oppimisessa.


---

5. Neurokulttuurin vaikutukset

Francisco Ortegan Neuroculture: On the Implications of Brain Science analysoi neurotieteellisen ajattelun laajempia kulttuurisia ja filosofisia vaikutuksia. Kirja osoittaa, että neurotiede ei ole vain tutkimuskenttä, vaan se myös muokkaa käsityksiämme ihmisyydestä. Ortegan mukaan neurotiede tarjoaa uusia välineitä ymmärtää kulttuurisia ilmiöitä, mutta samalla se herättää kysymyksiä determinismin ja vapauden välisestä suhteesta.

Aivot eivät ole vain kulttuurin kohde, vaan ne myös tuottavat ja ylläpitävät kulttuurisia merkityksiä. Neurokulttuurinen lähestymistapa kannustaa tarkastelemaan, miten tieteelliset löydöt vaikuttavat yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja yksilöiden käsityksiin omasta identiteetistään.


---

6. Kulttuurinen kehitys ja hermoston plastisuus

Barbara Rogoffin The Cultural Nature of Human Development täydentää kuvaa ihmisen kehityksestä kulttuuristen ja sosiaalisten käytäntöjen kautta. Rogoffin mukaan oppiminen tapahtuu aina sosiaalisessa kontekstissa, ja tämä prosessi muokkaa aivojen hermoverkkoja.

Hänen esimerkkinsä eri kulttuurien kasvatustavoista osoittavat, että aivojen kehitys on riippuvainen ympäristön tarjoamista kulttuurisista resursseista. Tämä näkyy esimerkiksi kielten oppimisessa, jossa aivojen vasemman ja oikean puoliskon välinen yhteys kehittyy kulttuurisesti merkityksellisten kielellisten ärsykkeiden pohjalta.


---

Johtopäätökset

Aivot eivät ole irrallinen biologinen järjestelmä, vaan ne ovat tiiviisti kytköksissä kulttuurisiin, sosiologisiin ja psykologisiin vaikutuksiin. Yhdistämällä neurotieteelliset, kognitiiviset ja kulttuuriset lähestymistavat voimme ymmärtää paremmin, miten aivot käsittelevät monimutkaista tietoa.

Kirjat, kuten Culture and Cognition, The Encultured Brain ja The Cultural Nature of Human Development, tarjoavat arvokkaita näkökulmia tähän prosessiin. Ne osoittavat, että kulttuuri ja neurotiede eivät ole toisistaan erillisiä alueita, vaan ne vaikuttavat toisiinsa jatkuvassa vuorovaikutuksessa, jossa aivot eivät pelkästään vastaanota kulttuurista tietoa, vaan myös aktiivisesti muokkaavat ja tuottavat sitä.

[Naturalisti]

Noista odotuksista vielä sellainen pointti, että musta tuntuu että ihmiset loppupeleissä toimivat ja käyttäytyvät "odotusten" perusteella.

Eli ihmiset ei oikeastaan pohdi mielessään jatkuvasti normeja, että mikä on kiellettyä ja sallittua, tai mitkä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa kussakin tilanteessa on. Nämä on sisäistetty sosialisaatio- ja oppimisprosessien yhteydessä, ja niistä ihmisillä ei edes välttämättä ole joka asiassa kattavaa eksplisiittistä käsitystä.

Sen sijaan ihmiset ajattelevat omien ja muiden tekojen seurauksia. Eli "jos teen näin niin tapahtuu näin" tai "jos toimin näin niin henkilö B toimii puolestaan näin".

Eli ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Kun aamulla tervehdit naapuria niin odotat että naapuri tervehtii sinua takaisin.

Kun heilutat kättäsi bussipysäkillä matkalla töihin, niin odotat että bussi pysähtyy pysäkille ja päästää sinut kyytiin.

Eli lopulta sosiaalinen vuorovaikutus koostuu pitkälti vastavuoroisista odotuksista. Ja näihin odotuksiin liittyy merkityksiä. Kätesi heilautus bussipysäkillä merkitsee siis siinä kontekstissa jotakin, ja sinulla ja bussikuskilla on yhdensuuntaiset odotukset sen suhteen mitä tuo käden heilautus merkitsee. Sinä odotat bussin pysähtyvän, ja bussikuski odottaa sinun nousevan mukaan kyytiin.


Ja voisi oikeastaan ajatella, että nuo kolme tekijää eli sosiaalinen, kulttuuri ja subjektiivinen tietoisuus nivoutuvat yhteen juuri odotusten muodossa.


Miltäs tällainen ajattelu puolestaan kuulostaa? Eli merkitykset nivoutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lopulta odotuksiin, joita siinä tilanteessa eri osapuolten kesken vallitsee.

Eli Naturalistille lisää pohdittavaa tässä: voisiko sosiaalisessa vuorovaikutuksessa "tekojen" merkitys perustua niiden intentionaalisuuteen?


Eli jos ajatellaan, että ihmiset toimivat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa molemminpuolisten odotusten perusteella.

Ja "teon" voisi määritellä "intentionaaliseksi toiminnaksi" eli teolla pyritään johonkin päämäärään, ja tämä päämäärä liittyy siinä tilanteessa ja kontekstissa molemminpuolisiin odotuksiin.


Ajatellaan taas tuota bussipysäkki esimerkkiä. Siinä potentiaalinen matkustaja suorittaa teon eli käden heilautuksen. Tuo teko on intentionaalinen ja sen tarkoituksena on pysäyttää bussi, jotta matkustaja pääsee kyytiin. Ja tän ajattelutavan mukaan tuon teon merkitys olisi tuossa intentiossa, eli siinä mihin sillä teolla pyritään.


Tää on taas kokonaan uusi käsitys merkityksistä mun mielestä eikä tätä ole pohdittu vielä tässä ketjussa. On lähdetty siitä että objektien merkitys perustuu konsepteihin, taikka sitten siitä että symbolisen interaktionismin mukaan objektien merkitys muodostuu niiden kontekstisidonnaisen käyttötarkoituksen mukaan.

Mutta tässä olisi nyt tarjolla merkityksen käsitteellistäminen siten kuin se ilmenee "fyysisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa". Eli tää liittyisi juurikin tuohon objektiivisessa sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuvan fyysisen vuorovaikutuksen tulkintaan.

Tuossa todellisuudessa vuorovaikutus koostuisi intentionaalisista teoista ja niiden sekvensseistä, joiden avulla toimijat pyrkivät saavuttamaan joitakin tavoitteita ja päämääriä. Tuon bussi sekvenssin tarkoituksena olisi siis päästä bussiin kyytiin, ja se sekvenssi siis koostuu sekä matkustajan että bussikuskin suorittamista teoista siinä sekvenssissä, ja näiden yksittäisten tekojen merkitys on siis niiden intentioissa.

Samalla niillä sekvenssin osateoilla siis viestitään sille toiselle osapuolelle sekvenssin etenemisestä. Nämä teot siis edellyttävät siltä sekvenssin toiselta osapuolelta vastatekoja, joten päädymme taas tuohon "odotusten" käsitteeseen.

Se teko, kuten käden heilautus bussipysäkillä bussin pysäyttämiseksi, tehdään siis tietty intentio mielessä ja tähän intentioon liittyy sekä odotus että merkitys. Intention merkitys liittyy sen teon intersubjektiiviseen tulkintaan, ja odotus puolestaan siihen että teon suorittaja odottaa sen vastapuolen tekevän sopivan vastateon.

Selasin äsken aiempia kommentteja. Ilmeisesti ainakin tähän on jäänyt vastaamatta. Tämä on mielestäni kiinnostava näkökulma merkityksen intentionaalisuuteen! Se avaa uuden tavan käsitteellistää merkitys sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ajattelen, että intentionaalisuus voidaan nähdä merkityksen lähtökohtana, mutta se saa täyden muotonsa vasta intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa.

Tässä prosessissa molemminpuoliset odotukset ovat keskeisiä: jokainen teko on paitsi tavoitesuuntautunut myös osa sekvenssiä, jossa toimijoiden odotukset ohjaavat toistensa tekoja. Tällä tavoin intention merkitys on kontekstisidonnainen ja emergentti – se syntyy sekvenssin sisällä eikä ole yksinomaan yksilön sisäinen asia.

Käsityksesi siitä, että teot viestittävät odotuksia ja sekvenssin etenemistä, muistuttaa mielestäni oman memetiikan tulkintani periaatteita. Sosiaalinen vuorovaikutus voidaan nähdä tapahtumien verkostona, jossa odotukset ja intentiot muokkaavat toisiaan jatkuvasti kulttuurisen evoluution kautta. Näin teon merkitys on aina suhteessa muihin tekoihin ja kontekstiin – se ei ole kiinteä vaan alati muotoutuva. Olen verrannut tästä metaforisesti evoluutioalgoritmin toimintaan, mutta sitä voisi ajatella myös eräänlaisena parviälynä.

[Purdue]

Noista odotuksista vielä sellainen pointti, että musta tuntuu että ihmiset loppupeleissä toimivat ja käyttäytyvät "odotusten" perusteella.

Eli ihmiset ei oikeastaan pohdi mielessään jatkuvasti normeja, että mikä on kiellettyä ja sallittua, tai mitkä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa kussakin tilanteessa on. Nämä on sisäistetty sosialisaatio- ja oppimisprosessien yhteydessä, ja niistä ihmisillä ei edes välttämättä ole joka asiassa kattavaa eksplisiittistä käsitystä.

Sen sijaan ihmiset ajattelevat omien ja muiden tekojen seurauksia. Eli "jos teen näin niin tapahtuu näin" tai "jos toimin näin niin henkilö B toimii puolestaan näin".

Eli ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Kun aamulla tervehdit naapuria niin odotat että naapuri tervehtii sinua takaisin.

Kun heilutat kättäsi bussipysäkillä matkalla töihin, niin odotat että bussi pysähtyy pysäkille ja päästää sinut kyytiin.

Eli lopulta sosiaalinen vuorovaikutus koostuu pitkälti vastavuoroisista odotuksista. Ja näihin odotuksiin liittyy merkityksiä. Kätesi heilautus bussipysäkillä merkitsee siis siinä kontekstissa jotakin, ja sinulla ja bussikuskilla on yhdensuuntaiset odotukset sen suhteen mitä tuo käden heilautus merkitsee. Sinä odotat bussin pysähtyvän, ja bussikuski odottaa sinun nousevan mukaan kyytiin.


Ja voisi oikeastaan ajatella, että nuo kolme tekijää eli sosiaalinen, kulttuuri ja subjektiivinen tietoisuus nivoutuvat yhteen juuri odotusten muodossa.


Miltäs tällainen ajattelu puolestaan kuulostaa? Eli merkitykset nivoutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lopulta odotuksiin, joita siinä tilanteessa eri osapuolten kesken vallitsee.

Eli Naturalistille lisää pohdittavaa tässä: voisiko sosiaalisessa vuorovaikutuksessa "tekojen" merkitys perustua niiden intentionaalisuuteen?


Eli jos ajatellaan, että ihmiset toimivat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa molemminpuolisten odotusten perusteella.

Ja "teon" voisi määritellä "intentionaaliseksi toiminnaksi" eli teolla pyritään johonkin päämäärään, ja tämä päämäärä liittyy siinä tilanteessa ja kontekstissa molemminpuolisiin odotuksiin.


Ajatellaan taas tuota bussipysäkki esimerkkiä. Siinä potentiaalinen matkustaja suorittaa teon eli käden heilautuksen. Tuo teko on intentionaalinen ja sen tarkoituksena on pysäyttää bussi, jotta matkustaja pääsee kyytiin. Ja tän ajattelutavan mukaan tuon teon merkitys olisi tuossa intentiossa, eli siinä mihin sillä teolla pyritään.


Tää on taas kokonaan uusi käsitys merkityksistä mun mielestä eikä tätä ole pohdittu vielä tässä ketjussa. On lähdetty siitä että objektien merkitys perustuu konsepteihin, taikka sitten siitä että symbolisen interaktionismin mukaan objektien merkitys muodostuu niiden kontekstisidonnaisen käyttötarkoituksen mukaan.

Mutta tässä olisi nyt tarjolla merkityksen käsitteellistäminen siten kuin se ilmenee "fyysisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa". Eli tää liittyisi juurikin tuohon objektiivisessa sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuvan fyysisen vuorovaikutuksen tulkintaan.

Tuossa todellisuudessa vuorovaikutus koostuisi intentionaalisista teoista ja niiden sekvensseistä, joiden avulla toimijat pyrkivät saavuttamaan joitakin tavoitteita ja päämääriä. Tuon bussi sekvenssin tarkoituksena olisi siis päästä bussiin kyytiin, ja se sekvenssi siis koostuu sekä matkustajan että bussikuskin suorittamista teoista siinä sekvenssissä, ja näiden yksittäisten tekojen merkitys on siis niiden intentioissa.

Samalla niillä sekvenssin osateoilla siis viestitään sille toiselle osapuolelle sekvenssin etenemisestä. Nämä teot siis edellyttävät siltä sekvenssin toiselta osapuolelta vastatekoja, joten päädymme taas tuohon "odotusten" käsitteeseen.

Se teko, kuten käden heilautus bussipysäkillä bussin pysäyttämiseksi, tehdään siis tietty intentio mielessä ja tähän intentioon liittyy sekä odotus että merkitys. Intention merkitys liittyy sen teon intersubjektiiviseen tulkintaan, ja odotus puolestaan siihen että teon suorittaja odottaa sen vastapuolen tekevän sopivan vastateon.

Selasin äsken aiempia kommentteja. Ilmeisesti ainakin tähän on jäänyt vastaamatta. Tämä on mielestäni kiinnostava näkökulma merkityksen intentionaalisuuteen! Se avaa uuden tavan käsitteellistää merkitys sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ajattelen, että intentionaalisuus voidaan nähdä merkityksen lähtökohtana, mutta se saa täyden muotonsa vasta intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa.

Tässä prosessissa molemminpuoliset odotukset ovat keskeisiä: jokainen teko on paitsi tavoitesuuntautunut myös osa sekvenssiä, jossa toimijoiden odotukset ohjaavat toistensa tekoja. Tällä tavoin intention merkitys on kontekstisidonnainen ja emergentti – se syntyy sekvenssin sisällä eikä ole yksinomaan yksilön sisäinen asia.

Käsityksesi siitä, että teot viestittävät odotuksia ja sekvenssin etenemistä, muistuttaa mielestäni oman memetiikan tulkintani periaatteita. Sosiaalinen vuorovaikutus voidaan nähdä tapahtumien verkostona, jossa odotukset ja intentiot muokkaavat toisiaan jatkuvasti kulttuurisen evoluution kautta. Näin teon merkitys on aina suhteessa muihin tekoihin ja kontekstiin – se ei ole kiinteä vaan alati muotoutuva. Olen verrannut tästä metaforisesti evoluutioalgoritmin toimintaan, mutta sitä voisi ajatella myös eräänlaisena parviälynä.

No sinäpä muotoilit tuon mun ajatuksen hyvinkin kauniilla ja ymmärrettävällä tavalla! Oletko muuten lukenut Herbert Blumerin kirjoituksia? Mä tässä juuri selailin hänen kirjaansa "Symbolic Interactionism: Perspective and Method" (1969), ja siitä hänen ensimmäistä esseetään "The Methodological Position of Symbolic Interactionism".

Siitä on oiva lainaus sivulta 9, joka sivuaa tätä aihetta plus mun esittämää kuviota tässä kommentissani :

From this brief account it can be seen that the meaning of the gesture flows out along three lines (Mead's triadic nature of meaning): It signifies what the person to whom it is directed is to do; it signifies what the person who is making the gesture plans to do; and it signifies the joint action that is to arise by the articulation of the acts of both. Thus, for illustration, a robber's command to his victim to put up his hands is a) an indication of what the victim is to do; b) an indication of what the robber plans to do, that is, relieve the victim of his money; and c) an indication of the joint act being formed, in this case a holdup.

Tuossa kun vaihtaa sanan "gesture" sanaan "DEED" eli TEKO, niin pääsee kiinni tuohon mun ajatukseen tuossa kuviossa, jossa TEKO määrittyy INTENTION, MERKITYKSEN sekä ODOTUSTEN perusteella.

Jos tuota Blumerin esimerkkiä käy läpi, niin a) kohta vastaa odotuksia joita ryöstäjällä on ryöstön uhria kohtaan, kohta b) intentioita eli niitä aikeita, joita ryöstäjällä on ja kohta c) merkityksiä eli sitä että tekoon liittyvä tilanne tai konteksti liittyy merkitykseltään ryöstöön. Kumpikin ymmärtää siis mistä tilanteessa on kysymys.

Tuossa siis tuo Herbert Blumerin selitys Symbolisesta Interaktionismista on yhteensopiva tuon mun kuvion kanssa, joka taas perustuu Talcott Parsonsin tekemään analyyttiseen kolmijakoon "kulttuuri, sosiaalinen järjestelmä ja persoonallisuus". Eli teon merkitykset ovat kulttuurisia, tekoon liittyvät odotukset sosiaalisia, ja tekoon liittyvät intentiot kognitiivisia eli liittyvät ryöstäjän subjektiiviseen mieleen.


Eli tässä on nyt mukavan laatuinen yhteys Talcott Parsonsin ja Herbert Blumerin ajatusten välillä, ja se yhteinen nimittävä tekijä tässä on tuo TEKO (Deed).

Tästä voisi itse asiassa kehitellä uutta näkökulmaa eli "Tekojen sosiologiaa " (Sociology of Deeds) jossa Parsonsin kulttuuri, sosiaalinen sekä persoonallinen saataisiin yhdistettyä Blumerin indikoimiin odotuksiin, intentioihin sekä merkityksiin.

Ja lopulta voidaan ajatella, että nämä kolme tekijää, eli odotukset, intentiot sekä merkitykset, ovat myös kaikki havaittavissa kummankin vuorovaikutuksen osapuolen kognitiivisella subjektiivisella tasolla. Eli nämä henkilöt tekevät tulkintoja tilanteesta noiden kolmen eri aspektin puitteissa.

Tämä muuten eroaa täysin esim. rationaalisen valinnan teoriasta, taikka siitä että henkilöt toimivat tilanteessa tiukkojen roolien, normien taikka oikeuksien ja velvollisuuksien mukaan.


Mitäpä Naturalisti tästä ajattelet? Olisiko tällaiselle "Tekojen Sosiologialle" (Sociology of Deeds) niin tilausta taikka kysyntää?

Ainakin tästä saadaan näkemys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, joka perustuu tietyllä tapaa Herbert Blumerin Symboliseen Interaktionismiin!

[Purdue]

No kun alkuun päästiin, niin jatketaan... Tässä vielä kaiken kukkuraksi kuvio, joka pohtii niitä erilaisia merkityksiä, joita sosiaaliseen vuorovaikutustilanteeseen liittyy. Lähtökohta on se, että sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa on kaksi luokkaa joihin merkitykset liittyvät: Teot ja Objektit.

Tekoja on jo käsitelty edellä, mutta objekteja on edellisessä kommentissa mainitun Herbert Blumerin mukaan kolmenlaisia: fysikaalisia, sosiaalisia ja abstrakteja. Ja nämä objektit määrittyvät kussakin vuorovaikutustilanteessa ja sekvenssissä kolmen tekijän mukaan: Identiteetti, Merkitys ja Relaatio.

Identiteetti liittyy esim. sosiaalisten objektien statuksiin, kuten ryöstäjä ja ryöstettävä. Objektin merkitys liittyy siihen konseptiin, joka tulkitsijalla kussakin kontekstissa tuosta objektista on. Ja relaatio liittyy puolestaan siihen hedoniseen suhteeseen (+/- valenssi), joka tulkitsijalla on tuohon objektiin.

Tätä kokonaisuutta voidaan havainnollistaa tuolla kuviolla:

Teko_Objektit_Vienti_231224a.png

Idea siis tossa kuvion alaosassa, että vuorovaikutuksen kukin osapuoli muodostaa esim. toisista osapuolista käsityksen kolmen ulottuvuuden mukaan, eli identifioi tuon toisen osapuolen, tekee hänestä merkitystulkinnan, ja muodostaa jonkinlaisen suhteen tuohon toiseen osapuoleen.


Elikkä siinä hieman lisää pohdittavaa jouluksi kaikille sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden merkityksistä sekä tulkinnoista kiinnostuneille!

[Naturalisti]

Noista odotuksista vielä sellainen pointti, että musta tuntuu että ihmiset loppupeleissä toimivat ja käyttäytyvät "odotusten" perusteella.

Eli ihmiset ei oikeastaan pohdi mielessään jatkuvasti normeja, että mikä on kiellettyä ja sallittua, tai mitkä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa kussakin tilanteessa on. Nämä on sisäistetty sosialisaatio- ja oppimisprosessien yhteydessä, ja niistä ihmisillä ei edes välttämättä ole joka asiassa kattavaa eksplisiittistä käsitystä.

Sen sijaan ihmiset ajattelevat omien ja muiden tekojen seurauksia. Eli "jos teen näin niin tapahtuu näin" tai "jos toimin näin niin henkilö B toimii puolestaan näin".

Eli ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Kun aamulla tervehdit naapuria niin odotat että naapuri tervehtii sinua takaisin.

Kun heilutat kättäsi bussipysäkillä matkalla töihin, niin odotat että bussi pysähtyy pysäkille ja päästää sinut kyytiin.

Eli lopulta sosiaalinen vuorovaikutus koostuu pitkälti vastavuoroisista odotuksista. Ja näihin odotuksiin liittyy merkityksiä. Kätesi heilautus bussipysäkillä merkitsee siis siinä kontekstissa jotakin, ja sinulla ja bussikuskilla on yhdensuuntaiset odotukset sen suhteen mitä tuo käden heilautus merkitsee. Sinä odotat bussin pysähtyvän, ja bussikuski odottaa sinun nousevan mukaan kyytiin.


Ja voisi oikeastaan ajatella, että nuo kolme tekijää eli sosiaalinen, kulttuuri ja subjektiivinen tietoisuus nivoutuvat yhteen juuri odotusten muodossa.


Miltäs tällainen ajattelu puolestaan kuulostaa? Eli merkitykset nivoutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lopulta odotuksiin, joita siinä tilanteessa eri osapuolten kesken vallitsee.

Eli Naturalistille lisää pohdittavaa tässä: voisiko sosiaalisessa vuorovaikutuksessa "tekojen" merkitys perustua niiden intentionaalisuuteen?


Eli jos ajatellaan, että ihmiset toimivat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa molemminpuolisten odotusten perusteella.

Ja "teon" voisi määritellä "intentionaaliseksi toiminnaksi" eli teolla pyritään johonkin päämäärään, ja tämä päämäärä liittyy siinä tilanteessa ja kontekstissa molemminpuolisiin odotuksiin.


Ajatellaan taas tuota bussipysäkki esimerkkiä. Siinä potentiaalinen matkustaja suorittaa teon eli käden heilautuksen. Tuo teko on intentionaalinen ja sen tarkoituksena on pysäyttää bussi, jotta matkustaja pääsee kyytiin. Ja tän ajattelutavan mukaan tuon teon merkitys olisi tuossa intentiossa, eli siinä mihin sillä teolla pyritään.


Tää on taas kokonaan uusi käsitys merkityksistä mun mielestä eikä tätä ole pohdittu vielä tässä ketjussa. On lähdetty siitä että objektien merkitys perustuu konsepteihin, taikka sitten siitä että symbolisen interaktionismin mukaan objektien merkitys muodostuu niiden kontekstisidonnaisen käyttötarkoituksen mukaan.

Mutta tässä olisi nyt tarjolla merkityksen käsitteellistäminen siten kuin se ilmenee "fyysisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa". Eli tää liittyisi juurikin tuohon objektiivisessa sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuvan fyysisen vuorovaikutuksen tulkintaan.

Tuossa todellisuudessa vuorovaikutus koostuisi intentionaalisista teoista ja niiden sekvensseistä, joiden avulla toimijat pyrkivät saavuttamaan joitakin tavoitteita ja päämääriä. Tuon bussi sekvenssin tarkoituksena olisi siis päästä bussiin kyytiin, ja se sekvenssi siis koostuu sekä matkustajan että bussikuskin suorittamista teoista siinä sekvenssissä, ja näiden yksittäisten tekojen merkitys on siis niiden intentioissa.

Samalla niillä sekvenssin osateoilla siis viestitään sille toiselle osapuolelle sekvenssin etenemisestä. Nämä teot siis edellyttävät siltä sekvenssin toiselta osapuolelta vastatekoja, joten päädymme taas tuohon "odotusten" käsitteeseen.

Se teko, kuten käden heilautus bussipysäkillä bussin pysäyttämiseksi, tehdään siis tietty intentio mielessä ja tähän intentioon liittyy sekä odotus että merkitys. Intention merkitys liittyy sen teon intersubjektiiviseen tulkintaan, ja odotus puolestaan siihen että teon suorittaja odottaa sen vastapuolen tekevän sopivan vastateon.

Selasin äsken aiempia kommentteja. Ilmeisesti ainakin tähän on jäänyt vastaamatta. Tämä on mielestäni kiinnostava näkökulma merkityksen intentionaalisuuteen! Se avaa uuden tavan käsitteellistää merkitys sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ajattelen, että intentionaalisuus voidaan nähdä merkityksen lähtökohtana, mutta se saa täyden muotonsa vasta intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa.

Tässä prosessissa molemminpuoliset odotukset ovat keskeisiä: jokainen teko on paitsi tavoitesuuntautunut myös osa sekvenssiä, jossa toimijoiden odotukset ohjaavat toistensa tekoja. Tällä tavoin intention merkitys on kontekstisidonnainen ja emergentti – se syntyy sekvenssin sisällä eikä ole yksinomaan yksilön sisäinen asia.

Käsityksesi siitä, että teot viestittävät odotuksia ja sekvenssin etenemistä, muistuttaa mielestäni oman memetiikan tulkintani periaatteita. Sosiaalinen vuorovaikutus voidaan nähdä tapahtumien verkostona, jossa odotukset ja intentiot muokkaavat toisiaan jatkuvasti kulttuurisen evoluution kautta. Näin teon merkitys on aina suhteessa muihin tekoihin ja kontekstiin – se ei ole kiinteä vaan alati muotoutuva. Olen verrannut tästä metaforisesti evoluutioalgoritmin toimintaan, mutta sitä voisi ajatella myös eräänlaisena parviälynä.

No sinäpä muotoilit tuon mun ajatuksen hyvinkin kauniilla ja ymmärrettävällä tavalla! Oletko muuten lukenut Herbert Blumerin kirjoituksia? Mä tässä juuri selailin hänen kirjaansa "Symbolic Interactionism: Perspective and Method" (1969), ja siitä hänen ensimmäistä esseetään "The Methodological Position of Symbolic Interactionism".

Siitä on oiva lainaus sivulta 9, joka sivuaa tätä aihetta plus mun esittämää kuviota tässä kommentissani :

From this brief account it can be seen that the meaning of the gesture flows out along three lines (Mead's triadic nature of meaning): It signifies what the person to whom it is directed is to do; it signifies what the person who is making the gesture plans to do; and it signifies the joint action that is to arise by the articulation of the acts of both. Thus, for illustration, a robber's command to his victim to put up his hands is a) an indication of what the victim is to do; b) an indication of what the robber plans to do, that is, relieve the victim of his money; and c) an indication of the joint act being formed, in this case a holdup.

Tuossa kun vaihtaa sanan "gesture" sanaan "DEED" eli TEKO, niin pääsee kiinni tuohon mun ajatukseen tuossa kuviossa, jossa TEKO määrittyy INTENTION, MERKITYKSEN sekä ODOTUSTEN perusteella.

Jos tuota Blumerin esimerkkiä käy läpi, niin a) kohta vastaa odotuksia joita ryöstäjällä on ryöstön uhria kohtaan, kohta b) intentioita eli niitä aikeita, joita ryöstäjällä on ja kohta c) merkityksiä eli sitä että tekoon liittyvä tilanne tai konteksti liittyy merkitykseltään ryöstöön. Kumpikin ymmärtää siis mistä tilanteessa on kysymys.

Tuossa siis tuo Herbert Blumerin selitys Symbolisesta Interaktionismista on yhteensopiva tuon mun kuvion kanssa, joka taas perustuu Talcott Parsonsin tekemään analyyttiseen kolmijakoon "kulttuuri, sosiaalinen järjestelmä ja persoonallisuus". Eli teon merkitykset ovat kulttuurisia, tekoon liittyvät odotukset sosiaalisia, ja tekoon liittyvät intentiot kognitiivisia eli liittyvät ryöstäjän subjektiiviseen mieleen.


Eli tässä on nyt mukavan laatuinen yhteys Talcott Parsonsin ja Herbert Blumerin ajatusten välillä, ja se yhteinen nimittävä tekijä tässä on tuo TEKO (Deed).

Tästä voisi itse asiassa kehitellä uutta näkökulmaa eli "Tekojen sosiologiaa " (Sociology of Deeds) jossa Parsonsin kulttuuri, sosiaalinen sekä persoonallinen saataisiin yhdistettyä Blumerin indikoimiin odotuksiin, intentioihin sekä merkityksiin.

Ja lopulta voidaan ajatella, että nämä kolme tekijää, eli odotukset, intentiot sekä merkitykset, ovat myös kaikki havaittavissa kummankin vuorovaikutuksen osapuolen kognitiivisella subjektiivisella tasolla. Eli nämä henkilöt tekevät tulkintoja tilanteesta noiden kolmen eri aspektin puitteissa.

Tämä muuten eroaa täysin esim. rationaalisen valinnan teoriasta, taikka siitä että henkilöt toimivat tilanteessa tiukkojen roolien, normien taikka oikeuksien ja velvollisuuksien mukaan.


Mitäpä Naturalisti tästä ajattelet? Olisiko tällaiselle "Tekojen Sosiologialle" (Sociology of Deeds) niin tilausta taikka kysyntää?

Ainakin tästä saadaan näkemys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, joka perustuu tietyllä tapaa Herbert Blumerin Symboliseen Interaktionismiin!

No en ole lukenut Herbert Blumerin kirjoja, mutta kiitos vinkistä. Luin äsken hänen Wikipedia sivun. Olin tunnistavinani siitä hyvin paljon omaa ajatteluani. Kokeilin kirjoittaa tuon artikkelin pohjalta, mitä interaktionismi voisi tarkoittaa memeettisen naturalismin näkövinkkelistä. Miltä tämä seuraava teksti sinusta kuulostaa? Mahtuko se interaktionismin otsikon alle.?

Symbolinen interaktionismi memeettisen naturalismin näkökulmasta

Ihminen suhtautuu asioihin niiden merkitysten perusteella. Merkitykset eivät ole universaaleja, vaan subjektiivisia ja riippuvat yksilön tulkinnasta. Merkitykset syntyvät ja kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, mutta ne eivät pelkisty yhteiskunnallisiin normeihin tai sääntöihin. Jokainen yksilö tulkitsee merkityksiä oman ainutlaatuisen kokemusmaailmansa pohjalta, ja näin merkitykset voivat vaihdella suuresti yksilöiden välillä.

Merkitys on sosiaalinen tuote: asioilla ei ole luontaisia merkityksiä. Merkityksen muodostuminen on dynaaminen prosessi, jossa toimijat tulkitsevat ympäristöään ja antavat objekteille, symboleille ja tapahtumille merkityksiä käyttäytymisen ja interaktion perusteella. Samalla merkitykset ohjaavat toimijoiden käyttäytymistä ja niiden vaikutuksia arvioidaan tulevien toimien suuntaamiseksi.

Mielen mekanismit ja rationaalinen käyttäytyminen

Mielen toiminta voidaan jakaa kahteen osaan:

1. Liskoaivojen taso
Tämä vastaa aistimusten jatkuvasta virrasta ja lajityypillisistä reaktioista, jotka perustuvat geneettisesti määräytyviin mekanismeihin.

2. Memeettinen taso
Tämä on ihmisen ainutlaatuinen kyky tallentaa ja käsitellä aistimusten pohjalta tapahtumasekvenssejä, ei tarkkoina "filmeinä", vaan kykyinä tuottaa uusia tilanteita varten soveltuvia vaihtoehtoisia sekvenssejä. Tällä tasolla mielikuva-ajattelu mahdollistaa tilanteiden sisäisen arvioinnin ilman ulkoisia toimia.

Memeettinen mielikuva-ajattelu on sisäistä "keskustelua", jossa aiempia kokemuksia tarkastellaan ja muokataan uusien tilanteiden valossa. Tämä prosessi mahdollistaa rationaalisen toiminnan, jossa vanhoja tapoja tarkistetaan odottamattomien tilanteiden tai uusien haasteiden edessä.

Sosiaalinen todellisuus ja intersubjektiivisuus

Sosiaaliset käytännöt ja rakenteet ovat subjektiivisten mielen tuotteita. Ne syntyvät ja kehittyvät yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, mutta eivät ole kollektiivisesti jaettuja "objekteja". Sen sijaan ne ovat hajautuneita subjektiivisia käsityksiä, jotka ilmenevät vain toimijoiden välisessä kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa.

Meemit – kulttuuriset käytännöt, normit ja tavat – kantavat sosiaalisen evoluution tuottamaa informaatiota. Niiden olemassaolo on rajattu yksilöiden subjektiivisiin mieliin ja niiden fenotyyppisiin ilmentymiin vuorovaikutuksessa. Toisin kuin geenit, meemeillä ei ole genotyyppiä; ne muuttuvat jokaisessa vuorovaikutustilanteessa.

Symbolinen interaktio ja sosiaalisen elämän kehykset

Yksilöt ohjaavat käyttäytymistään symboleille ja objekteille antamiensa merkitysten perusteella. Nämä merkitykset eivät ole staattisia, vaan ne muokkautuvat jatkuvasti jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Sosiaalinen systeemi on dynaaminen tapahtumasekvenssi, jossa merkitykset ja tottumukset kehittyvät askel askeleelta tilanteen vaatimusten mukaan.

Sosiaalinen järjestys ei synny staattisista makrorakenteista, vaan mikrorakenteiden – yksilöiden ja heidän toiminnastaan – vuorovaikutuksesta. Suuret rakenteet, kuten kulttuurit ja yhteiskunnalliset instituutiot, ovat toimintakehyksiä, jotka tarjoavat toimijoille symboleja ja resursseja, mutta eivät määritä yksilöiden toimintaa. Näin sosiaalinen elämä on jatkuvaa ja muuttuvaa prosessia, jossa yksilöiden subjektiiviset merkitykset ja tavat kohtaavat toisiaan intersubjektiivisessa tilassa.

Memeettinen naturalismi kuvaa sosiaalista elämää dynaamisena prosessina, jossa merkitykset, tottumukset ja käyttäytymismallit kehittyvät jatkuvasti yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa.

[Purdue]

Noista odotuksista vielä sellainen pointti, että musta tuntuu että ihmiset loppupeleissä toimivat ja käyttäytyvät "odotusten" perusteella.

Eli ihmiset ei oikeastaan pohdi mielessään jatkuvasti normeja, että mikä on kiellettyä ja sallittua, tai mitkä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa kussakin tilanteessa on. Nämä on sisäistetty sosialisaatio- ja oppimisprosessien yhteydessä, ja niistä ihmisillä ei edes välttämättä ole joka asiassa kattavaa eksplisiittistä käsitystä.

Sen sijaan ihmiset ajattelevat omien ja muiden tekojen seurauksia. Eli "jos teen näin niin tapahtuu näin" tai "jos toimin näin niin henkilö B toimii puolestaan näin".

Eli ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Kun aamulla tervehdit naapuria niin odotat että naapuri tervehtii sinua takaisin.

Kun heilutat kättäsi bussipysäkillä matkalla töihin, niin odotat että bussi pysähtyy pysäkille ja päästää sinut kyytiin.

Eli lopulta sosiaalinen vuorovaikutus koostuu pitkälti vastavuoroisista odotuksista. Ja näihin odotuksiin liittyy merkityksiä. Kätesi heilautus bussipysäkillä merkitsee siis siinä kontekstissa jotakin, ja sinulla ja bussikuskilla on yhdensuuntaiset odotukset sen suhteen mitä tuo käden heilautus merkitsee. Sinä odotat bussin pysähtyvän, ja bussikuski odottaa sinun nousevan mukaan kyytiin.


Ja voisi oikeastaan ajatella, että nuo kolme tekijää eli sosiaalinen, kulttuuri ja subjektiivinen tietoisuus nivoutuvat yhteen juuri odotusten muodossa.


Miltäs tällainen ajattelu puolestaan kuulostaa? Eli merkitykset nivoutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lopulta odotuksiin, joita siinä tilanteessa eri osapuolten kesken vallitsee.

Eli Naturalistille lisää pohdittavaa tässä: voisiko sosiaalisessa vuorovaikutuksessa "tekojen" merkitys perustua niiden intentionaalisuuteen?


Eli jos ajatellaan, että ihmiset toimivat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa molemminpuolisten odotusten perusteella.

Ja "teon" voisi määritellä "intentionaaliseksi toiminnaksi" eli teolla pyritään johonkin päämäärään, ja tämä päämäärä liittyy siinä tilanteessa ja kontekstissa molemminpuolisiin odotuksiin.


Ajatellaan taas tuota bussipysäkki esimerkkiä. Siinä potentiaalinen matkustaja suorittaa teon eli käden heilautuksen. Tuo teko on intentionaalinen ja sen tarkoituksena on pysäyttää bussi, jotta matkustaja pääsee kyytiin. Ja tän ajattelutavan mukaan tuon teon merkitys olisi tuossa intentiossa, eli siinä mihin sillä teolla pyritään.


Tää on taas kokonaan uusi käsitys merkityksistä mun mielestä eikä tätä ole pohdittu vielä tässä ketjussa. On lähdetty siitä että objektien merkitys perustuu konsepteihin, taikka sitten siitä että symbolisen interaktionismin mukaan objektien merkitys muodostuu niiden kontekstisidonnaisen käyttötarkoituksen mukaan.

Mutta tässä olisi nyt tarjolla merkityksen käsitteellistäminen siten kuin se ilmenee "fyysisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa". Eli tää liittyisi juurikin tuohon objektiivisessa sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuvan fyysisen vuorovaikutuksen tulkintaan.

Tuossa todellisuudessa vuorovaikutus koostuisi intentionaalisista teoista ja niiden sekvensseistä, joiden avulla toimijat pyrkivät saavuttamaan joitakin tavoitteita ja päämääriä. Tuon bussi sekvenssin tarkoituksena olisi siis päästä bussiin kyytiin, ja se sekvenssi siis koostuu sekä matkustajan että bussikuskin suorittamista teoista siinä sekvenssissä, ja näiden yksittäisten tekojen merkitys on siis niiden intentioissa.

Samalla niillä sekvenssin osateoilla siis viestitään sille toiselle osapuolelle sekvenssin etenemisestä. Nämä teot siis edellyttävät siltä sekvenssin toiselta osapuolelta vastatekoja, joten päädymme taas tuohon "odotusten" käsitteeseen.

Se teko, kuten käden heilautus bussipysäkillä bussin pysäyttämiseksi, tehdään siis tietty intentio mielessä ja tähän intentioon liittyy sekä odotus että merkitys. Intention merkitys liittyy sen teon intersubjektiiviseen tulkintaan, ja odotus puolestaan siihen että teon suorittaja odottaa sen vastapuolen tekevän sopivan vastateon.

Selasin äsken aiempia kommentteja. Ilmeisesti ainakin tähän on jäänyt vastaamatta. Tämä on mielestäni kiinnostava näkökulma merkityksen intentionaalisuuteen! Se avaa uuden tavan käsitteellistää merkitys sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ajattelen, että intentionaalisuus voidaan nähdä merkityksen lähtökohtana, mutta se saa täyden muotonsa vasta intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa.

Tässä prosessissa molemminpuoliset odotukset ovat keskeisiä: jokainen teko on paitsi tavoitesuuntautunut myös osa sekvenssiä, jossa toimijoiden odotukset ohjaavat toistensa tekoja. Tällä tavoin intention merkitys on kontekstisidonnainen ja emergentti – se syntyy sekvenssin sisällä eikä ole yksinomaan yksilön sisäinen asia.

Käsityksesi siitä, että teot viestittävät odotuksia ja sekvenssin etenemistä, muistuttaa mielestäni oman memetiikan tulkintani periaatteita. Sosiaalinen vuorovaikutus voidaan nähdä tapahtumien verkostona, jossa odotukset ja intentiot muokkaavat toisiaan jatkuvasti kulttuurisen evoluution kautta. Näin teon merkitys on aina suhteessa muihin tekoihin ja kontekstiin – se ei ole kiinteä vaan alati muotoutuva. Olen verrannut tästä metaforisesti evoluutioalgoritmin toimintaan, mutta sitä voisi ajatella myös eräänlaisena parviälynä.

No sinäpä muotoilit tuon mun ajatuksen hyvinkin kauniilla ja ymmärrettävällä tavalla! Oletko muuten lukenut Herbert Blumerin kirjoituksia? Mä tässä juuri selailin hänen kirjaansa "Symbolic Interactionism: Perspective and Method" (1969), ja siitä hänen ensimmäistä esseetään "The Methodological Position of Symbolic Interactionism".

Siitä on oiva lainaus sivulta 9, joka sivuaa tätä aihetta plus mun esittämää kuviota tässä kommentissani :

From this brief account it can be seen that the meaning of the gesture flows out along three lines (Mead's triadic nature of meaning): It signifies what the person to whom it is directed is to do; it signifies what the person who is making the gesture plans to do; and it signifies the joint action that is to arise by the articulation of the acts of both. Thus, for illustration, a robber's command to his victim to put up his hands is a) an indication of what the victim is to do; b) an indication of what the robber plans to do, that is, relieve the victim of his money; and c) an indication of the joint act being formed, in this case a holdup.

Tuossa kun vaihtaa sanan "gesture" sanaan "DEED" eli TEKO, niin pääsee kiinni tuohon mun ajatukseen tuossa kuviossa, jossa TEKO määrittyy INTENTION, MERKITYKSEN sekä ODOTUSTEN perusteella.

Jos tuota Blumerin esimerkkiä käy läpi, niin a) kohta vastaa odotuksia joita ryöstäjällä on ryöstön uhria kohtaan, kohta b) intentioita eli niitä aikeita, joita ryöstäjällä on ja kohta c) merkityksiä eli sitä että tekoon liittyvä tilanne tai konteksti liittyy merkitykseltään ryöstöön. Kumpikin ymmärtää siis mistä tilanteessa on kysymys.

Tuossa siis tuo Herbert Blumerin selitys Symbolisesta Interaktionismista on yhteensopiva tuon mun kuvion kanssa, joka taas perustuu Talcott Parsonsin tekemään analyyttiseen kolmijakoon "kulttuuri, sosiaalinen järjestelmä ja persoonallisuus". Eli teon merkitykset ovat kulttuurisia, tekoon liittyvät odotukset sosiaalisia, ja tekoon liittyvät intentiot kognitiivisia eli liittyvät ryöstäjän subjektiiviseen mieleen.


Eli tässä on nyt mukavan laatuinen yhteys Talcott Parsonsin ja Herbert Blumerin ajatusten välillä, ja se yhteinen nimittävä tekijä tässä on tuo TEKO (Deed).

Tästä voisi itse asiassa kehitellä uutta näkökulmaa eli "Tekojen sosiologiaa " (Sociology of Deeds) jossa Parsonsin kulttuuri, sosiaalinen sekä persoonallinen saataisiin yhdistettyä Blumerin indikoimiin odotuksiin, intentioihin sekä merkityksiin.

Ja lopulta voidaan ajatella, että nämä kolme tekijää, eli odotukset, intentiot sekä merkitykset, ovat myös kaikki havaittavissa kummankin vuorovaikutuksen osapuolen kognitiivisella subjektiivisella tasolla. Eli nämä henkilöt tekevät tulkintoja tilanteesta noiden kolmen eri aspektin puitteissa.

Tämä muuten eroaa täysin esim. rationaalisen valinnan teoriasta, taikka siitä että henkilöt toimivat tilanteessa tiukkojen roolien, normien taikka oikeuksien ja velvollisuuksien mukaan.


Mitäpä Naturalisti tästä ajattelet? Olisiko tällaiselle "Tekojen Sosiologialle" (Sociology of Deeds) niin tilausta taikka kysyntää?

Ainakin tästä saadaan näkemys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, joka perustuu tietyllä tapaa Herbert Blumerin Symboliseen Interaktionismiin!

No en ole lukenut Herbert Blumerin kirjoja, mutta kiitos vinkistä. Luin äsken hänen Wikipedia sivun. Olin tunnistavinani siitä hyvin paljon omaa ajatteluani. Kokeilin kirjoittaa tuon artikkelin pohjalta, mitä interaktionismi voisi tarkoittaa memeettisen naturalismin näkövinkkelistä. Miltä tämä seuraava teksti sinusta kuulostaa? Mahtuko se interaktionismin otsikon alle.?

Symbolinen interaktionismi memeettisen naturalismin näkökulmasta

Ihminen suhtautuu asioihin niiden merkitysten perusteella. Merkitykset eivät ole universaaleja, vaan subjektiivisia ja riippuvat yksilön tulkinnasta. Merkitykset syntyvät ja kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, mutta ne eivät pelkisty yhteiskunnallisiin normeihin tai sääntöihin. Jokainen yksilö tulkitsee merkityksiä oman ainutlaatuisen kokemusmaailmansa pohjalta, ja näin merkitykset voivat vaihdella suuresti yksilöiden välillä.

Merkitys on sosiaalinen tuote: asioilla ei ole luontaisia merkityksiä. Merkityksen muodostuminen on dynaaminen prosessi, jossa toimijat tulkitsevat ympäristöään ja antavat objekteille, symboleille ja tapahtumille merkityksiä käyttäytymisen ja interaktion perusteella. Samalla merkitykset ohjaavat toimijoiden käyttäytymistä ja niiden vaikutuksia arvioidaan tulevien toimien suuntaamiseksi.

Mielen mekanismit ja rationaalinen käyttäytyminen

Mielen toiminta voidaan jakaa kahteen osaan:

1. Liskoaivojen taso
Tämä vastaa aistimusten jatkuvasta virrasta ja lajityypillisistä reaktioista, jotka perustuvat geneettisesti määräytyviin mekanismeihin.

2. Memeettinen taso
Tämä on ihmisen ainutlaatuinen kyky tallentaa ja käsitellä aistimusten pohjalta tapahtumasekvenssejä, ei tarkkoina "filmeinä", vaan kykyinä tuottaa uusia tilanteita varten soveltuvia vaihtoehtoisia sekvenssejä. Tällä tasolla mielikuva-ajattelu mahdollistaa tilanteiden sisäisen arvioinnin ilman ulkoisia toimia.

Memeettinen mielikuva-ajattelu on sisäistä "keskustelua", jossa aiempia kokemuksia tarkastellaan ja muokataan uusien tilanteiden valossa. Tämä prosessi mahdollistaa rationaalisen toiminnan, jossa vanhoja tapoja tarkistetaan odottamattomien tilanteiden tai uusien haasteiden edessä.

Sosiaalinen todellisuus ja intersubjektiivisuus

Sosiaaliset käytännöt ja rakenteet ovat subjektiivisten mielen tuotteita. Ne syntyvät ja kehittyvät yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, mutta eivät ole kollektiivisesti jaettuja "objekteja". Sen sijaan ne ovat hajautuneita subjektiivisia käsityksiä, jotka ilmenevät vain toimijoiden välisessä kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa.

Meemit – kulttuuriset käytännöt, normit ja tavat – kantavat sosiaalisen evoluution tuottamaa informaatiota. Niiden olemassaolo on rajattu yksilöiden subjektiivisiin mieliin ja niiden fenotyyppisiin ilmentymiin vuorovaikutuksessa. Toisin kuin geenit, meemeillä ei ole genotyyppiä; ne muuttuvat jokaisessa vuorovaikutustilanteessa.

Symbolinen interaktio ja sosiaalisen elämän kehykset

Yksilöt ohjaavat käyttäytymistään symboleille ja objekteille antamiensa merkitysten perusteella. Nämä merkitykset eivät ole staattisia, vaan ne muokkautuvat jatkuvasti jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Sosiaalinen systeemi on dynaaminen tapahtumasekvenssi, jossa merkitykset ja tottumukset kehittyvät askel askeleelta tilanteen vaatimusten mukaan.

Sosiaalinen järjestys ei synny staattisista makrorakenteista, vaan mikrorakenteiden – yksilöiden ja heidän toiminnastaan – vuorovaikutuksesta. Suuret rakenteet, kuten kulttuurit ja yhteiskunnalliset instituutiot, ovat toimintakehyksiä, jotka tarjoavat toimijoille symboleja ja resursseja, mutta eivät määritä yksilöiden toimintaa. Näin sosiaalinen elämä on jatkuvaa ja muuttuvaa prosessia, jossa yksilöiden subjektiiviset merkitykset ja tavat kohtaavat toisiaan intersubjektiivisessa tilassa.

Memeettinen naturalismi kuvaa sosiaalista elämää dynaamisena prosessina, jossa merkitykset, tottumukset ja käyttäytymismallit kehittyvät jatkuvasti yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa.

Joo, aika lailla samoja elementtejä on sun memeettisessä ajattelussa ja sitten toisaalta Blumerin Symbolisessa Interaktionismissa.

Tuo Blumerin kirja, jossa hän käy Symbolista Interaktionismia esseiden muodossa lävitse voisi olla sulle hyvää luettavaa. Siitä löytyy Googlelta lyhyt esittely, ja mikä tärkeintä niin tuossa Googlen kirjan esikatselussa on luettavissa tuon kirjan ensimmäisen esseen ensimmäiset 20 sivua, joissa Blumer käytännössä tiivistetysti kertoo mistä SI:ssä on kysymys:


Herbert Blumer: The Methodological Position of Symbolic Interactionism


Tuo sun kannattaa ehdottomasti lukea, koska siitä tekstin pätkästä näet kyllä aika tarkasti, että kuinka tarkkaan sun ajatukset kohtaa Blumerin ajatusten kanssa.

[Naturalisti]

Noista odotuksista vielä sellainen pointti, että musta tuntuu että ihmiset loppupeleissä toimivat ja käyttäytyvät "odotusten" perusteella.

Eli ihmiset ei oikeastaan pohdi mielessään jatkuvasti normeja, että mikä on kiellettyä ja sallittua, tai mitkä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa kussakin tilanteessa on. Nämä on sisäistetty sosialisaatio- ja oppimisprosessien yhteydessä, ja niistä ihmisillä ei edes välttämättä ole joka asiassa kattavaa eksplisiittistä käsitystä.

Sen sijaan ihmiset ajattelevat omien ja muiden tekojen seurauksia. Eli "jos teen näin niin tapahtuu näin" tai "jos toimin näin niin henkilö B toimii puolestaan näin".

Eli ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Kun aamulla tervehdit naapuria niin odotat että naapuri tervehtii sinua takaisin.

Kun heilutat kättäsi bussipysäkillä matkalla töihin, niin odotat että bussi pysähtyy pysäkille ja päästää sinut kyytiin.

Eli lopulta sosiaalinen vuorovaikutus koostuu pitkälti vastavuoroisista odotuksista. Ja näihin odotuksiin liittyy merkityksiä. Kätesi heilautus bussipysäkillä merkitsee siis siinä kontekstissa jotakin, ja sinulla ja bussikuskilla on yhdensuuntaiset odotukset sen suhteen mitä tuo käden heilautus merkitsee. Sinä odotat bussin pysähtyvän, ja bussikuski odottaa sinun nousevan mukaan kyytiin.


Ja voisi oikeastaan ajatella, että nuo kolme tekijää eli sosiaalinen, kulttuuri ja subjektiivinen tietoisuus nivoutuvat yhteen juuri odotusten muodossa.


Miltäs tällainen ajattelu puolestaan kuulostaa? Eli merkitykset nivoutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lopulta odotuksiin, joita siinä tilanteessa eri osapuolten kesken vallitsee.

Eli Naturalistille lisää pohdittavaa tässä: voisiko sosiaalisessa vuorovaikutuksessa "tekojen" merkitys perustua niiden intentionaalisuuteen?


Eli jos ajatellaan, että ihmiset toimivat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa molemminpuolisten odotusten perusteella.

Ja "teon" voisi määritellä "intentionaaliseksi toiminnaksi" eli teolla pyritään johonkin päämäärään, ja tämä päämäärä liittyy siinä tilanteessa ja kontekstissa molemminpuolisiin odotuksiin.


Ajatellaan taas tuota bussipysäkki esimerkkiä. Siinä potentiaalinen matkustaja suorittaa teon eli käden heilautuksen. Tuo teko on intentionaalinen ja sen tarkoituksena on pysäyttää bussi, jotta matkustaja pääsee kyytiin. Ja tän ajattelutavan mukaan tuon teon merkitys olisi tuossa intentiossa, eli siinä mihin sillä teolla pyritään.


Tää on taas kokonaan uusi käsitys merkityksistä mun mielestä eikä tätä ole pohdittu vielä tässä ketjussa. On lähdetty siitä että objektien merkitys perustuu konsepteihin, taikka sitten siitä että symbolisen interaktionismin mukaan objektien merkitys muodostuu niiden kontekstisidonnaisen käyttötarkoituksen mukaan.

Mutta tässä olisi nyt tarjolla merkityksen käsitteellistäminen siten kuin se ilmenee "fyysisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa". Eli tää liittyisi juurikin tuohon objektiivisessa sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuvan fyysisen vuorovaikutuksen tulkintaan.

Tuossa todellisuudessa vuorovaikutus koostuisi intentionaalisista teoista ja niiden sekvensseistä, joiden avulla toimijat pyrkivät saavuttamaan joitakin tavoitteita ja päämääriä. Tuon bussi sekvenssin tarkoituksena olisi siis päästä bussiin kyytiin, ja se sekvenssi siis koostuu sekä matkustajan että bussikuskin suorittamista teoista siinä sekvenssissä, ja näiden yksittäisten tekojen merkitys on siis niiden intentioissa.

Samalla niillä sekvenssin osateoilla siis viestitään sille toiselle osapuolelle sekvenssin etenemisestä. Nämä teot siis edellyttävät siltä sekvenssin toiselta osapuolelta vastatekoja, joten päädymme taas tuohon "odotusten" käsitteeseen.

Se teko, kuten käden heilautus bussipysäkillä bussin pysäyttämiseksi, tehdään siis tietty intentio mielessä ja tähän intentioon liittyy sekä odotus että merkitys. Intention merkitys liittyy sen teon intersubjektiiviseen tulkintaan, ja odotus puolestaan siihen että teon suorittaja odottaa sen vastapuolen tekevän sopivan vastateon.

Selasin äsken aiempia kommentteja. Ilmeisesti ainakin tähän on jäänyt vastaamatta. Tämä on mielestäni kiinnostava näkökulma merkityksen intentionaalisuuteen! Se avaa uuden tavan käsitteellistää merkitys sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ajattelen, että intentionaalisuus voidaan nähdä merkityksen lähtökohtana, mutta se saa täyden muotonsa vasta intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa.

Tässä prosessissa molemminpuoliset odotukset ovat keskeisiä: jokainen teko on paitsi tavoitesuuntautunut myös osa sekvenssiä, jossa toimijoiden odotukset ohjaavat toistensa tekoja. Tällä tavoin intention merkitys on kontekstisidonnainen ja emergentti – se syntyy sekvenssin sisällä eikä ole yksinomaan yksilön sisäinen asia.

Käsityksesi siitä, että teot viestittävät odotuksia ja sekvenssin etenemistä, muistuttaa mielestäni oman memetiikan tulkintani periaatteita. Sosiaalinen vuorovaikutus voidaan nähdä tapahtumien verkostona, jossa odotukset ja intentiot muokkaavat toisiaan jatkuvasti kulttuurisen evoluution kautta. Näin teon merkitys on aina suhteessa muihin tekoihin ja kontekstiin – se ei ole kiinteä vaan alati muotoutuva. Olen verrannut tästä metaforisesti evoluutioalgoritmin toimintaan, mutta sitä voisi ajatella myös eräänlaisena parviälynä.

No sinäpä muotoilit tuon mun ajatuksen hyvinkin kauniilla ja ymmärrettävällä tavalla! Oletko muuten lukenut Herbert Blumerin kirjoituksia? Mä tässä juuri selailin hänen kirjaansa "Symbolic Interactionism: Perspective and Method" (1969), ja siitä hänen ensimmäistä esseetään "The Methodological Position of Symbolic Interactionism".

Siitä on oiva lainaus sivulta 9, joka sivuaa tätä aihetta plus mun esittämää kuviota tässä kommentissani :

From this brief account it can be seen that the meaning of the gesture flows out along three lines (Mead's triadic nature of meaning): It signifies what the person to whom it is directed is to do; it signifies what the person who is making the gesture plans to do; and it signifies the joint action that is to arise by the articulation of the acts of both. Thus, for illustration, a robber's command to his victim to put up his hands is a) an indication of what the victim is to do; b) an indication of what the robber plans to do, that is, relieve the victim of his money; and c) an indication of the joint act being formed, in this case a holdup.

Tuossa kun vaihtaa sanan "gesture" sanaan "DEED" eli TEKO, niin pääsee kiinni tuohon mun ajatukseen tuossa kuviossa, jossa TEKO määrittyy INTENTION, MERKITYKSEN sekä ODOTUSTEN perusteella.

Jos tuota Blumerin esimerkkiä käy läpi, niin a) kohta vastaa odotuksia joita ryöstäjällä on ryöstön uhria kohtaan, kohta b) intentioita eli niitä aikeita, joita ryöstäjällä on ja kohta c) merkityksiä eli sitä että tekoon liittyvä tilanne tai konteksti liittyy merkitykseltään ryöstöön. Kumpikin ymmärtää siis mistä tilanteessa on kysymys.

Tuossa siis tuo Herbert Blumerin selitys Symbolisesta Interaktionismista on yhteensopiva tuon mun kuvion kanssa, joka taas perustuu Talcott Parsonsin tekemään analyyttiseen kolmijakoon "kulttuuri, sosiaalinen järjestelmä ja persoonallisuus". Eli teon merkitykset ovat kulttuurisia, tekoon liittyvät odotukset sosiaalisia, ja tekoon liittyvät intentiot kognitiivisia eli liittyvät ryöstäjän subjektiiviseen mieleen.


Eli tässä on nyt mukavan laatuinen yhteys Talcott Parsonsin ja Herbert Blumerin ajatusten välillä, ja se yhteinen nimittävä tekijä tässä on tuo TEKO (Deed).

Tästä voisi itse asiassa kehitellä uutta näkökulmaa eli "Tekojen sosiologiaa " (Sociology of Deeds) jossa Parsonsin kulttuuri, sosiaalinen sekä persoonallinen saataisiin yhdistettyä Blumerin indikoimiin odotuksiin, intentioihin sekä merkityksiin.

Ja lopulta voidaan ajatella, että nämä kolme tekijää, eli odotukset, intentiot sekä merkitykset, ovat myös kaikki havaittavissa kummankin vuorovaikutuksen osapuolen kognitiivisella subjektiivisella tasolla. Eli nämä henkilöt tekevät tulkintoja tilanteesta noiden kolmen eri aspektin puitteissa.

Tämä muuten eroaa täysin esim. rationaalisen valinnan teoriasta, taikka siitä että henkilöt toimivat tilanteessa tiukkojen roolien, normien taikka oikeuksien ja velvollisuuksien mukaan.


Mitäpä Naturalisti tästä ajattelet? Olisiko tällaiselle "Tekojen Sosiologialle" (Sociology of Deeds) niin tilausta taikka kysyntää?

Ainakin tästä saadaan näkemys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, joka perustuu tietyllä tapaa Herbert Blumerin Symboliseen Interaktionismiin!

No en ole lukenut Herbert Blumerin kirjoja, mutta kiitos vinkistä. Luin äsken hänen Wikipedia sivun. Olin tunnistavinani siitä hyvin paljon omaa ajatteluani. Kokeilin kirjoittaa tuon artikkelin pohjalta, mitä interaktionismi voisi tarkoittaa memeettisen naturalismin näkövinkkelistä. Miltä tämä seuraava teksti sinusta kuulostaa? Mahtuko se interaktionismin otsikon alle.?

Symbolinen interaktionismi memeettisen naturalismin näkökulmasta

Ihminen suhtautuu asioihin niiden merkitysten perusteella. Merkitykset eivät ole universaaleja, vaan subjektiivisia ja riippuvat yksilön tulkinnasta. Merkitykset syntyvät ja kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, mutta ne eivät pelkisty yhteiskunnallisiin normeihin tai sääntöihin. Jokainen yksilö tulkitsee merkityksiä oman ainutlaatuisen kokemusmaailmansa pohjalta, ja näin merkitykset voivat vaihdella suuresti yksilöiden välillä.

Merkitys on sosiaalinen tuote: asioilla ei ole luontaisia merkityksiä. Merkityksen muodostuminen on dynaaminen prosessi, jossa toimijat tulkitsevat ympäristöään ja antavat objekteille, symboleille ja tapahtumille merkityksiä käyttäytymisen ja interaktion perusteella. Samalla merkitykset ohjaavat toimijoiden käyttäytymistä ja niiden vaikutuksia arvioidaan tulevien toimien suuntaamiseksi.

Mielen mekanismit ja rationaalinen käyttäytyminen

Mielen toiminta voidaan jakaa kahteen osaan:

1. Liskoaivojen taso
Tämä vastaa aistimusten jatkuvasta virrasta ja lajityypillisistä reaktioista, jotka perustuvat geneettisesti määräytyviin mekanismeihin.

2. Memeettinen taso
Tämä on ihmisen ainutlaatuinen kyky tallentaa ja käsitellä aistimusten pohjalta tapahtumasekvenssejä, ei tarkkoina "filmeinä", vaan kykyinä tuottaa uusia tilanteita varten soveltuvia vaihtoehtoisia sekvenssejä. Tällä tasolla mielikuva-ajattelu mahdollistaa tilanteiden sisäisen arvioinnin ilman ulkoisia toimia.

Memeettinen mielikuva-ajattelu on sisäistä "keskustelua", jossa aiempia kokemuksia tarkastellaan ja muokataan uusien tilanteiden valossa. Tämä prosessi mahdollistaa rationaalisen toiminnan, jossa vanhoja tapoja tarkistetaan odottamattomien tilanteiden tai uusien haasteiden edessä.

Sosiaalinen todellisuus ja intersubjektiivisuus

Sosiaaliset käytännöt ja rakenteet ovat subjektiivisten mielen tuotteita. Ne syntyvät ja kehittyvät yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, mutta eivät ole kollektiivisesti jaettuja "objekteja". Sen sijaan ne ovat hajautuneita subjektiivisia käsityksiä, jotka ilmenevät vain toimijoiden välisessä kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa.

Meemit – kulttuuriset käytännöt, normit ja tavat – kantavat sosiaalisen evoluution tuottamaa informaatiota. Niiden olemassaolo on rajattu yksilöiden subjektiivisiin mieliin ja niiden fenotyyppisiin ilmentymiin vuorovaikutuksessa. Toisin kuin geenit, meemeillä ei ole genotyyppiä; ne muuttuvat jokaisessa vuorovaikutustilanteessa.

Symbolinen interaktio ja sosiaalisen elämän kehykset

Yksilöt ohjaavat käyttäytymistään symboleille ja objekteille antamiensa merkitysten perusteella. Nämä merkitykset eivät ole staattisia, vaan ne muokkautuvat jatkuvasti jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Sosiaalinen systeemi on dynaaminen tapahtumasekvenssi, jossa merkitykset ja tottumukset kehittyvät askel askeleelta tilanteen vaatimusten mukaan.

Sosiaalinen järjestys ei synny staattisista makrorakenteista, vaan mikrorakenteiden – yksilöiden ja heidän toiminnastaan – vuorovaikutuksesta. Suuret rakenteet, kuten kulttuurit ja yhteiskunnalliset instituutiot, ovat toimintakehyksiä, jotka tarjoavat toimijoille symboleja ja resursseja, mutta eivät määritä yksilöiden toimintaa. Näin sosiaalinen elämä on jatkuvaa ja muuttuvaa prosessia, jossa yksilöiden subjektiiviset merkitykset ja tavat kohtaavat toisiaan intersubjektiivisessa tilassa.

Memeettinen naturalismi kuvaa sosiaalista elämää dynaamisena prosessina, jossa merkitykset, tottumukset ja käyttäytymismallit kehittyvät jatkuvasti yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa.

Joo, aika lailla samoja elementtejä on sun memeettisessä ajattelussa ja sitten toisaalta Blumerin Symbolisessa Interaktionismissa.

Tuo Blumerin kirja, jossa hän käy Symbolista Interaktionismia esseiden muodossa lävitse voisi olla sulle hyvää luettavaa. Siitä löytyy Googlelta lyhyt esittely, ja mikä tärkeintä niin tuossa Googlen kirjan esikatselussa on luettavissa tuon kirjan ensimmäisen esseen ensimmäiset 20 sivua, joissa Blumer käytännössä tiivistetysti kertoo mistä SI:ssä on kysymys:


Herbert Blumer: The Methodological Position of Symbolic Interactionism


Tuo sun kannattaa ehdottomasti lukea, koska siitä tekstin pätkästä näet kyllä aika tarkasti, että kuinka tarkkaan sun ajatukset kohtaa Blumerin ajatusten kanssa.

Olit oikeassa. Nuo 20 sivua kertoo pienin poikkeuksin hyvin pitkälle sen miten nyt ajattelen. Taidan viettää niiden parissa nyt jonkin aikaa ja yrittää sovittaa nuo ajatukset konkreettisemmin sekä meemikoneen että liskoaivojen kuorialueen kattavaan tilakonehypoteesiin. Siihen taitaa mennä vähän pidempi tovi, mutta onhan tässä muutakin puhumista.

Voisitko esimerkiksi avata vähän enemmän mitä sulla oli mielessä liittyen "Tekojen Sosiologiaan" (Sociology of Deeds)?

[Purdue]

Noista odotuksista vielä sellainen pointti, että musta tuntuu että ihmiset loppupeleissä toimivat ja käyttäytyvät "odotusten" perusteella.

Eli ihmiset ei oikeastaan pohdi mielessään jatkuvasti normeja, että mikä on kiellettyä ja sallittua, tai mitkä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa kussakin tilanteessa on. Nämä on sisäistetty sosialisaatio- ja oppimisprosessien yhteydessä, ja niistä ihmisillä ei edes välttämättä ole joka asiassa kattavaa eksplisiittistä käsitystä.

Sen sijaan ihmiset ajattelevat omien ja muiden tekojen seurauksia. Eli "jos teen näin niin tapahtuu näin" tai "jos toimin näin niin henkilö B toimii puolestaan näin".

Eli ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Kun aamulla tervehdit naapuria niin odotat että naapuri tervehtii sinua takaisin.

Kun heilutat kättäsi bussipysäkillä matkalla töihin, niin odotat että bussi pysähtyy pysäkille ja päästää sinut kyytiin.

Eli lopulta sosiaalinen vuorovaikutus koostuu pitkälti vastavuoroisista odotuksista. Ja näihin odotuksiin liittyy merkityksiä. Kätesi heilautus bussipysäkillä merkitsee siis siinä kontekstissa jotakin, ja sinulla ja bussikuskilla on yhdensuuntaiset odotukset sen suhteen mitä tuo käden heilautus merkitsee. Sinä odotat bussin pysähtyvän, ja bussikuski odottaa sinun nousevan mukaan kyytiin.


Ja voisi oikeastaan ajatella, että nuo kolme tekijää eli sosiaalinen, kulttuuri ja subjektiivinen tietoisuus nivoutuvat yhteen juuri odotusten muodossa.


Miltäs tällainen ajattelu puolestaan kuulostaa? Eli merkitykset nivoutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lopulta odotuksiin, joita siinä tilanteessa eri osapuolten kesken vallitsee.

Eli Naturalistille lisää pohdittavaa tässä: voisiko sosiaalisessa vuorovaikutuksessa "tekojen" merkitys perustua niiden intentionaalisuuteen?


Eli jos ajatellaan, että ihmiset toimivat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa molemminpuolisten odotusten perusteella.

Ja "teon" voisi määritellä "intentionaaliseksi toiminnaksi" eli teolla pyritään johonkin päämäärään, ja tämä päämäärä liittyy siinä tilanteessa ja kontekstissa molemminpuolisiin odotuksiin.


Ajatellaan taas tuota bussipysäkki esimerkkiä. Siinä potentiaalinen matkustaja suorittaa teon eli käden heilautuksen. Tuo teko on intentionaalinen ja sen tarkoituksena on pysäyttää bussi, jotta matkustaja pääsee kyytiin. Ja tän ajattelutavan mukaan tuon teon merkitys olisi tuossa intentiossa, eli siinä mihin sillä teolla pyritään.


Tää on taas kokonaan uusi käsitys merkityksistä mun mielestä eikä tätä ole pohdittu vielä tässä ketjussa. On lähdetty siitä että objektien merkitys perustuu konsepteihin, taikka sitten siitä että symbolisen interaktionismin mukaan objektien merkitys muodostuu niiden kontekstisidonnaisen käyttötarkoituksen mukaan.

Mutta tässä olisi nyt tarjolla merkityksen käsitteellistäminen siten kuin se ilmenee "fyysisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa". Eli tää liittyisi juurikin tuohon objektiivisessa sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuvan fyysisen vuorovaikutuksen tulkintaan.

Tuossa todellisuudessa vuorovaikutus koostuisi intentionaalisista teoista ja niiden sekvensseistä, joiden avulla toimijat pyrkivät saavuttamaan joitakin tavoitteita ja päämääriä. Tuon bussi sekvenssin tarkoituksena olisi siis päästä bussiin kyytiin, ja se sekvenssi siis koostuu sekä matkustajan että bussikuskin suorittamista teoista siinä sekvenssissä, ja näiden yksittäisten tekojen merkitys on siis niiden intentioissa.

Samalla niillä sekvenssin osateoilla siis viestitään sille toiselle osapuolelle sekvenssin etenemisestä. Nämä teot siis edellyttävät siltä sekvenssin toiselta osapuolelta vastatekoja, joten päädymme taas tuohon "odotusten" käsitteeseen.

Se teko, kuten käden heilautus bussipysäkillä bussin pysäyttämiseksi, tehdään siis tietty intentio mielessä ja tähän intentioon liittyy sekä odotus että merkitys. Intention merkitys liittyy sen teon intersubjektiiviseen tulkintaan, ja odotus puolestaan siihen että teon suorittaja odottaa sen vastapuolen tekevän sopivan vastateon.

Selasin äsken aiempia kommentteja. Ilmeisesti ainakin tähän on jäänyt vastaamatta. Tämä on mielestäni kiinnostava näkökulma merkityksen intentionaalisuuteen! Se avaa uuden tavan käsitteellistää merkitys sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ajattelen, että intentionaalisuus voidaan nähdä merkityksen lähtökohtana, mutta se saa täyden muotonsa vasta intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa.

Tässä prosessissa molemminpuoliset odotukset ovat keskeisiä: jokainen teko on paitsi tavoitesuuntautunut myös osa sekvenssiä, jossa toimijoiden odotukset ohjaavat toistensa tekoja. Tällä tavoin intention merkitys on kontekstisidonnainen ja emergentti – se syntyy sekvenssin sisällä eikä ole yksinomaan yksilön sisäinen asia.

Käsityksesi siitä, että teot viestittävät odotuksia ja sekvenssin etenemistä, muistuttaa mielestäni oman memetiikan tulkintani periaatteita. Sosiaalinen vuorovaikutus voidaan nähdä tapahtumien verkostona, jossa odotukset ja intentiot muokkaavat toisiaan jatkuvasti kulttuurisen evoluution kautta. Näin teon merkitys on aina suhteessa muihin tekoihin ja kontekstiin – se ei ole kiinteä vaan alati muotoutuva. Olen verrannut tästä metaforisesti evoluutioalgoritmin toimintaan, mutta sitä voisi ajatella myös eräänlaisena parviälynä.

No sinäpä muotoilit tuon mun ajatuksen hyvinkin kauniilla ja ymmärrettävällä tavalla! Oletko muuten lukenut Herbert Blumerin kirjoituksia? Mä tässä juuri selailin hänen kirjaansa "Symbolic Interactionism: Perspective and Method" (1969), ja siitä hänen ensimmäistä esseetään "The Methodological Position of Symbolic Interactionism".

Siitä on oiva lainaus sivulta 9, joka sivuaa tätä aihetta plus mun esittämää kuviota tässä kommentissani :

From this brief account it can be seen that the meaning of the gesture flows out along three lines (Mead's triadic nature of meaning): It signifies what the person to whom it is directed is to do; it signifies what the person who is making the gesture plans to do; and it signifies the joint action that is to arise by the articulation of the acts of both. Thus, for illustration, a robber's command to his victim to put up his hands is a) an indication of what the victim is to do; b) an indication of what the robber plans to do, that is, relieve the victim of his money; and c) an indication of the joint act being formed, in this case a holdup.

Tuossa kun vaihtaa sanan "gesture" sanaan "DEED" eli TEKO, niin pääsee kiinni tuohon mun ajatukseen tuossa kuviossa, jossa TEKO määrittyy INTENTION, MERKITYKSEN sekä ODOTUSTEN perusteella.

Jos tuota Blumerin esimerkkiä käy läpi, niin a) kohta vastaa odotuksia joita ryöstäjällä on ryöstön uhria kohtaan, kohta b) intentioita eli niitä aikeita, joita ryöstäjällä on ja kohta c) merkityksiä eli sitä että tekoon liittyvä tilanne tai konteksti liittyy merkitykseltään ryöstöön. Kumpikin ymmärtää siis mistä tilanteessa on kysymys.

Tuossa siis tuo Herbert Blumerin selitys Symbolisesta Interaktionismista on yhteensopiva tuon mun kuvion kanssa, joka taas perustuu Talcott Parsonsin tekemään analyyttiseen kolmijakoon "kulttuuri, sosiaalinen järjestelmä ja persoonallisuus". Eli teon merkitykset ovat kulttuurisia, tekoon liittyvät odotukset sosiaalisia, ja tekoon liittyvät intentiot kognitiivisia eli liittyvät ryöstäjän subjektiiviseen mieleen.


Eli tässä on nyt mukavan laatuinen yhteys Talcott Parsonsin ja Herbert Blumerin ajatusten välillä, ja se yhteinen nimittävä tekijä tässä on tuo TEKO (Deed).

Tästä voisi itse asiassa kehitellä uutta näkökulmaa eli "Tekojen sosiologiaa " (Sociology of Deeds) jossa Parsonsin kulttuuri, sosiaalinen sekä persoonallinen saataisiin yhdistettyä Blumerin indikoimiin odotuksiin, intentioihin sekä merkityksiin.

Ja lopulta voidaan ajatella, että nämä kolme tekijää, eli odotukset, intentiot sekä merkitykset, ovat myös kaikki havaittavissa kummankin vuorovaikutuksen osapuolen kognitiivisella subjektiivisella tasolla. Eli nämä henkilöt tekevät tulkintoja tilanteesta noiden kolmen eri aspektin puitteissa.

Tämä muuten eroaa täysin esim. rationaalisen valinnan teoriasta, taikka siitä että henkilöt toimivat tilanteessa tiukkojen roolien, normien taikka oikeuksien ja velvollisuuksien mukaan.


Mitäpä Naturalisti tästä ajattelet? Olisiko tällaiselle "Tekojen Sosiologialle" (Sociology of Deeds) niin tilausta taikka kysyntää?

Ainakin tästä saadaan näkemys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, joka perustuu tietyllä tapaa Herbert Blumerin Symboliseen Interaktionismiin!

No en ole lukenut Herbert Blumerin kirjoja, mutta kiitos vinkistä. Luin äsken hänen Wikipedia sivun. Olin tunnistavinani siitä hyvin paljon omaa ajatteluani. Kokeilin kirjoittaa tuon artikkelin pohjalta, mitä interaktionismi voisi tarkoittaa memeettisen naturalismin näkövinkkelistä. Miltä tämä seuraava teksti sinusta kuulostaa? Mahtuko se interaktionismin otsikon alle.?

Symbolinen interaktionismi memeettisen naturalismin näkökulmasta

Ihminen suhtautuu asioihin niiden merkitysten perusteella. Merkitykset eivät ole universaaleja, vaan subjektiivisia ja riippuvat yksilön tulkinnasta. Merkitykset syntyvät ja kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, mutta ne eivät pelkisty yhteiskunnallisiin normeihin tai sääntöihin. Jokainen yksilö tulkitsee merkityksiä oman ainutlaatuisen kokemusmaailmansa pohjalta, ja näin merkitykset voivat vaihdella suuresti yksilöiden välillä.

Merkitys on sosiaalinen tuote: asioilla ei ole luontaisia merkityksiä. Merkityksen muodostuminen on dynaaminen prosessi, jossa toimijat tulkitsevat ympäristöään ja antavat objekteille, symboleille ja tapahtumille merkityksiä käyttäytymisen ja interaktion perusteella. Samalla merkitykset ohjaavat toimijoiden käyttäytymistä ja niiden vaikutuksia arvioidaan tulevien toimien suuntaamiseksi.

Mielen mekanismit ja rationaalinen käyttäytyminen

Mielen toiminta voidaan jakaa kahteen osaan:

1. Liskoaivojen taso
Tämä vastaa aistimusten jatkuvasta virrasta ja lajityypillisistä reaktioista, jotka perustuvat geneettisesti määräytyviin mekanismeihin.

2. Memeettinen taso
Tämä on ihmisen ainutlaatuinen kyky tallentaa ja käsitellä aistimusten pohjalta tapahtumasekvenssejä, ei tarkkoina "filmeinä", vaan kykyinä tuottaa uusia tilanteita varten soveltuvia vaihtoehtoisia sekvenssejä. Tällä tasolla mielikuva-ajattelu mahdollistaa tilanteiden sisäisen arvioinnin ilman ulkoisia toimia.

Memeettinen mielikuva-ajattelu on sisäistä "keskustelua", jossa aiempia kokemuksia tarkastellaan ja muokataan uusien tilanteiden valossa. Tämä prosessi mahdollistaa rationaalisen toiminnan, jossa vanhoja tapoja tarkistetaan odottamattomien tilanteiden tai uusien haasteiden edessä.

Sosiaalinen todellisuus ja intersubjektiivisuus

Sosiaaliset käytännöt ja rakenteet ovat subjektiivisten mielen tuotteita. Ne syntyvät ja kehittyvät yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, mutta eivät ole kollektiivisesti jaettuja "objekteja". Sen sijaan ne ovat hajautuneita subjektiivisia käsityksiä, jotka ilmenevät vain toimijoiden välisessä kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa.

Meemit – kulttuuriset käytännöt, normit ja tavat – kantavat sosiaalisen evoluution tuottamaa informaatiota. Niiden olemassaolo on rajattu yksilöiden subjektiivisiin mieliin ja niiden fenotyyppisiin ilmentymiin vuorovaikutuksessa. Toisin kuin geenit, meemeillä ei ole genotyyppiä; ne muuttuvat jokaisessa vuorovaikutustilanteessa.

Symbolinen interaktio ja sosiaalisen elämän kehykset

Yksilöt ohjaavat käyttäytymistään symboleille ja objekteille antamiensa merkitysten perusteella. Nämä merkitykset eivät ole staattisia, vaan ne muokkautuvat jatkuvasti jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Sosiaalinen systeemi on dynaaminen tapahtumasekvenssi, jossa merkitykset ja tottumukset kehittyvät askel askeleelta tilanteen vaatimusten mukaan.

Sosiaalinen järjestys ei synny staattisista makrorakenteista, vaan mikrorakenteiden – yksilöiden ja heidän toiminnastaan – vuorovaikutuksesta. Suuret rakenteet, kuten kulttuurit ja yhteiskunnalliset instituutiot, ovat toimintakehyksiä, jotka tarjoavat toimijoille symboleja ja resursseja, mutta eivät määritä yksilöiden toimintaa. Näin sosiaalinen elämä on jatkuvaa ja muuttuvaa prosessia, jossa yksilöiden subjektiiviset merkitykset ja tavat kohtaavat toisiaan intersubjektiivisessa tilassa.

Memeettinen naturalismi kuvaa sosiaalista elämää dynaamisena prosessina, jossa merkitykset, tottumukset ja käyttäytymismallit kehittyvät jatkuvasti yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa.

Joo, aika lailla samoja elementtejä on sun memeettisessä ajattelussa ja sitten toisaalta Blumerin Symbolisessa Interaktionismissa.

Tuo Blumerin kirja, jossa hän käy Symbolista Interaktionismia esseiden muodossa lävitse voisi olla sulle hyvää luettavaa. Siitä löytyy Googlelta lyhyt esittely, ja mikä tärkeintä niin tuossa Googlen kirjan esikatselussa on luettavissa tuon kirjan ensimmäisen esseen ensimmäiset 20 sivua, joissa Blumer käytännössä tiivistetysti kertoo mistä SI:ssä on kysymys:


Herbert Blumer: The Methodological Position of Symbolic Interactionism


Tuo sun kannattaa ehdottomasti lukea, koska siitä tekstin pätkästä näet kyllä aika tarkasti, että kuinka tarkkaan sun ajatukset kohtaa Blumerin ajatusten kanssa.

Olit oikeassa. Nuo 20 sivua kertoo pienin poikkeuksin hyvin pitkälle sen miten nyt ajattelen. Taidan viettää niiden parissa nyt jonkin aikaa ja yrittää sovittaa nuo ajatukset konkreettisemmin sekä meemikoneen että liskoaivojen kuorialueen kattavaan tilakonehypoteesiin. Siihen taitaa mennä vähän pidempi tovi, mutta onhan tässä muutakin puhumista.

Voisitko esimerkiksi avata vähän enemmän mitä sulla oli mielessä liittyen "Tekojen Sosiologiaan" (Sociology of Deeds)?

Ensinnäkin, niin hienoa jos susta tuntui siltä, että Blumerin ajatukset resonoi sun omien ajatusten kanssa. Kannattaa ehdottomasti tutustua tuohon Symboliseen Interaktionismiin tarkemmin. Itsekään en sen varsinainen asiantuntija ole, mutta olen siis jollakin tavalla lukenut aiheesta, ja mulla on kotona tuo Blumerin vuoden 1969 kirja, jossa hän esseiden avulla käy tuota lähestymistapaa lävitse.

Tuosta "Tekojen Sosiologiasta" niin se on vasta orastavalla asteella oleva idea, joka mulle heräsi tuossa.

Jos ajatellaan, että toiminnan problematiikkaa on esimerkiksi kuvattu rationaalisen valinnan taikka rooliteorian näkökulmista, niin tuo Tekojen Sosiologia saattaisi olla keino tuoda sosiaalisen vuorovaikutuksen analyysi erilaisine merkityksineen analyysin kohteeksi.

Yleensähän toimintaa ja päätöksentekoa kuvaa prosessi, joka menee suurin piirtein näin:
- Ärsyke
- Sen analyysi ja toiminnan syiden pohtiminen (motiivi)
- Toiminnan päämäärä tai intentio motiivin perusteella
- Keinojen valinta (instrumentaalinen rationaalisuus)
- Itse teko tai toiminta
- Lopputulos ja seuraukset

Mä lähinnä ajattelin, että tuo Tekojen Sosiologia voisi sopia hyvin tuohon sosiaalisen vuorovaikutuksen taikka Blumerin termein "Joint Actionin" analyysiin ja tähän liittyviin sekvensseihin:

- Toimijan A teko
- Toimija B:n analyysi:
a) Objektianalyysi (Identiteetit, Merkitykset, Suhteet) sosiaalisten objektien eli vuorovaikutuksen osapuolten suhteen.
b) Tekoanalyysi (Intentiot, Merkitykset, Odotukset) vuorovaikutuksen osapuolten suhteen.
- Toimijan B käytösvastine (teko) toimijan A tekoon
- Toimijan A analyysi...


Elikkä idea on siinä, että voisiko tuota vuorovaikutustilannetta ja siinä osapuolten mentaalista prosessointia kuvatakin tällä tavalla?

Jos ajatellaan tuota Blumerin ryöstöesimerkkiä, jonka toin esiin tuossa aiemmissa kommenteissani, niin kun Ryöstäjä osoittaa Ryöstettävää aseella ja sanoo "Kädet ylös", niin tuo Ryöstettävä analysoi tuon teon objektianalyysin ja tekoanalyysin avulla.

Ensinnäkin objektianalyysi:
- Tässä on ensin identifioitava osapuolten identiteetit, ja tässä on apuna tuo merkitystulkinta. Ryöstettävä siis identifioi kummankin eli ymmärtää että hän itse on Ryöstettävä ja toinen osapuoli Ryöstäjä.
- Samalla muodostuu sosiaalinen suhde heidän välilleen, joka määrittelee heidän vuorovaikutustaan siinä tilanteessa.

Sitten tekoanalyysi:
- Ensinnäkin merkitystulkinta, eli että tuon Ryöstäjän teko merkitsee että että kyseessä on ryöstö. Ja ryöstäjän intentio on viedä Ryöstettävän rahat.
- Samalla Ryöstettävä määrittelee ne odotukset joita häneltä tilanteessa tekojen muodossa vaaditaan.

Ja myös on niin, että tuo objektianalyysi ja tekoanalyysi on osittain päällekkäisiä tulkinta prosesseja.


Eli tuo "Tekojen Sosiologia" olisi eräällä tavalla pyrkimys analysoida noita käytännön materiaalisia vuorovaikutustilanteita, niissä suoritettavia molemminpuolisten tekojen sekvenssejä, ja niitä tulkintoja joita tilanteen osapuolet siinä tekevät.

En siis väitä, että yksilöt siinä tilanteessa tulkitsevat tilannetta vain näiden tekijöiden kautta, vaan kyseessä on enemmänkin analyytikon tekemä yksinkertaistus taikka mallinnus siitä vuorovaikutustilanteesta, ja siitä mitä tulkintoja tekevien osapuolten päässä liikkuu siinä tilanteessa.


Elikkä miltäs tuo susta kuulostaa? Se olisi siis jollakin tapaa sovitettava yhteen myös Symbolisen Interaktionismin perusoletusten kanssa.

[Purdue]

Noista odotuksista vielä sellainen pointti, että musta tuntuu että ihmiset loppupeleissä toimivat ja käyttäytyvät "odotusten" perusteella.

Eli ihmiset ei oikeastaan pohdi mielessään jatkuvasti normeja, että mikä on kiellettyä ja sallittua, tai mitkä hänen oikeutensa ja velvollisuutensa kussakin tilanteessa on. Nämä on sisäistetty sosialisaatio- ja oppimisprosessien yhteydessä, ja niistä ihmisillä ei edes välttämättä ole joka asiassa kattavaa eksplisiittistä käsitystä.

Sen sijaan ihmiset ajattelevat omien ja muiden tekojen seurauksia. Eli "jos teen näin niin tapahtuu näin" tai "jos toimin näin niin henkilö B toimii puolestaan näin".

Eli ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Kun aamulla tervehdit naapuria niin odotat että naapuri tervehtii sinua takaisin.

Kun heilutat kättäsi bussipysäkillä matkalla töihin, niin odotat että bussi pysähtyy pysäkille ja päästää sinut kyytiin.

Eli lopulta sosiaalinen vuorovaikutus koostuu pitkälti vastavuoroisista odotuksista. Ja näihin odotuksiin liittyy merkityksiä. Kätesi heilautus bussipysäkillä merkitsee siis siinä kontekstissa jotakin, ja sinulla ja bussikuskilla on yhdensuuntaiset odotukset sen suhteen mitä tuo käden heilautus merkitsee. Sinä odotat bussin pysähtyvän, ja bussikuski odottaa sinun nousevan mukaan kyytiin.


Ja voisi oikeastaan ajatella, että nuo kolme tekijää eli sosiaalinen, kulttuuri ja subjektiivinen tietoisuus nivoutuvat yhteen juuri odotusten muodossa.


Miltäs tällainen ajattelu puolestaan kuulostaa? Eli merkitykset nivoutuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa lopulta odotuksiin, joita siinä tilanteessa eri osapuolten kesken vallitsee.

Eli Naturalistille lisää pohdittavaa tässä: voisiko sosiaalisessa vuorovaikutuksessa "tekojen" merkitys perustua niiden intentionaalisuuteen?


Eli jos ajatellaan, että ihmiset toimivat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa molemminpuolisten odotusten perusteella.

Ja "teon" voisi määritellä "intentionaaliseksi toiminnaksi" eli teolla pyritään johonkin päämäärään, ja tämä päämäärä liittyy siinä tilanteessa ja kontekstissa molemminpuolisiin odotuksiin.


Ajatellaan taas tuota bussipysäkki esimerkkiä. Siinä potentiaalinen matkustaja suorittaa teon eli käden heilautuksen. Tuo teko on intentionaalinen ja sen tarkoituksena on pysäyttää bussi, jotta matkustaja pääsee kyytiin. Ja tän ajattelutavan mukaan tuon teon merkitys olisi tuossa intentiossa, eli siinä mihin sillä teolla pyritään.


Tää on taas kokonaan uusi käsitys merkityksistä mun mielestä eikä tätä ole pohdittu vielä tässä ketjussa. On lähdetty siitä että objektien merkitys perustuu konsepteihin, taikka sitten siitä että symbolisen interaktionismin mukaan objektien merkitys muodostuu niiden kontekstisidonnaisen käyttötarkoituksen mukaan.

Mutta tässä olisi nyt tarjolla merkityksen käsitteellistäminen siten kuin se ilmenee "fyysisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa". Eli tää liittyisi juurikin tuohon objektiivisessa sosiaalisessa todellisuudessa tapahtuvan fyysisen vuorovaikutuksen tulkintaan.

Tuossa todellisuudessa vuorovaikutus koostuisi intentionaalisista teoista ja niiden sekvensseistä, joiden avulla toimijat pyrkivät saavuttamaan joitakin tavoitteita ja päämääriä. Tuon bussi sekvenssin tarkoituksena olisi siis päästä bussiin kyytiin, ja se sekvenssi siis koostuu sekä matkustajan että bussikuskin suorittamista teoista siinä sekvenssissä, ja näiden yksittäisten tekojen merkitys on siis niiden intentioissa.

Samalla niillä sekvenssin osateoilla siis viestitään sille toiselle osapuolelle sekvenssin etenemisestä. Nämä teot siis edellyttävät siltä sekvenssin toiselta osapuolelta vastatekoja, joten päädymme taas tuohon "odotusten" käsitteeseen.

Se teko, kuten käden heilautus bussipysäkillä bussin pysäyttämiseksi, tehdään siis tietty intentio mielessä ja tähän intentioon liittyy sekä odotus että merkitys. Intention merkitys liittyy sen teon intersubjektiiviseen tulkintaan, ja odotus puolestaan siihen että teon suorittaja odottaa sen vastapuolen tekevän sopivan vastateon.

Selasin äsken aiempia kommentteja. Ilmeisesti ainakin tähän on jäänyt vastaamatta. Tämä on mielestäni kiinnostava näkökulma merkityksen intentionaalisuuteen! Se avaa uuden tavan käsitteellistää merkitys sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ajattelen, että intentionaalisuus voidaan nähdä merkityksen lähtökohtana, mutta se saa täyden muotonsa vasta intersubjektiivisessa vuorovaikutuksessa.

Tässä prosessissa molemminpuoliset odotukset ovat keskeisiä: jokainen teko on paitsi tavoitesuuntautunut myös osa sekvenssiä, jossa toimijoiden odotukset ohjaavat toistensa tekoja. Tällä tavoin intention merkitys on kontekstisidonnainen ja emergentti – se syntyy sekvenssin sisällä eikä ole yksinomaan yksilön sisäinen asia.

Käsityksesi siitä, että teot viestittävät odotuksia ja sekvenssin etenemistä, muistuttaa mielestäni oman memetiikan tulkintani periaatteita. Sosiaalinen vuorovaikutus voidaan nähdä tapahtumien verkostona, jossa odotukset ja intentiot muokkaavat toisiaan jatkuvasti kulttuurisen evoluution kautta. Näin teon merkitys on aina suhteessa muihin tekoihin ja kontekstiin – se ei ole kiinteä vaan alati muotoutuva. Olen verrannut tästä metaforisesti evoluutioalgoritmin toimintaan, mutta sitä voisi ajatella myös eräänlaisena parviälynä.

No sinäpä muotoilit tuon mun ajatuksen hyvinkin kauniilla ja ymmärrettävällä tavalla! Oletko muuten lukenut Herbert Blumerin kirjoituksia? Mä tässä juuri selailin hänen kirjaansa "Symbolic Interactionism: Perspective and Method" (1969), ja siitä hänen ensimmäistä esseetään "The Methodological Position of Symbolic Interactionism".

Siitä on oiva lainaus sivulta 9, joka sivuaa tätä aihetta plus mun esittämää kuviota tässä kommentissani :

From this brief account it can be seen that the meaning of the gesture flows out along three lines (Mead's triadic nature of meaning): It signifies what the person to whom it is directed is to do; it signifies what the person who is making the gesture plans to do; and it signifies the joint action that is to arise by the articulation of the acts of both. Thus, for illustration, a robber's command to his victim to put up his hands is a) an indication of what the victim is to do; b) an indication of what the robber plans to do, that is, relieve the victim of his money; and c) an indication of the joint act being formed, in this case a holdup.

Tuossa kun vaihtaa sanan "gesture" sanaan "DEED" eli TEKO, niin pääsee kiinni tuohon mun ajatukseen tuossa kuviossa, jossa TEKO määrittyy INTENTION, MERKITYKSEN sekä ODOTUSTEN perusteella.

Jos tuota Blumerin esimerkkiä käy läpi, niin a) kohta vastaa odotuksia joita ryöstäjällä on ryöstön uhria kohtaan, kohta b) intentioita eli niitä aikeita, joita ryöstäjällä on ja kohta c) merkityksiä eli sitä että tekoon liittyvä tilanne tai konteksti liittyy merkitykseltään ryöstöön. Kumpikin ymmärtää siis mistä tilanteessa on kysymys.

Tuossa siis tuo Herbert Blumerin selitys Symbolisesta Interaktionismista on yhteensopiva tuon mun kuvion kanssa, joka taas perustuu Talcott Parsonsin tekemään analyyttiseen kolmijakoon "kulttuuri, sosiaalinen järjestelmä ja persoonallisuus". Eli teon merkitykset ovat kulttuurisia, tekoon liittyvät odotukset sosiaalisia, ja tekoon liittyvät intentiot kognitiivisia eli liittyvät ryöstäjän subjektiiviseen mieleen.


Eli tässä on nyt mukavan laatuinen yhteys Talcott Parsonsin ja Herbert Blumerin ajatusten välillä, ja se yhteinen nimittävä tekijä tässä on tuo TEKO (Deed).

Tästä voisi itse asiassa kehitellä uutta näkökulmaa eli "Tekojen sosiologiaa " (Sociology of Deeds) jossa Parsonsin kulttuuri, sosiaalinen sekä persoonallinen saataisiin yhdistettyä Blumerin indikoimiin odotuksiin, intentioihin sekä merkityksiin.

Ja lopulta voidaan ajatella, että nämä kolme tekijää, eli odotukset, intentiot sekä merkitykset, ovat myös kaikki havaittavissa kummankin vuorovaikutuksen osapuolen kognitiivisella subjektiivisella tasolla. Eli nämä henkilöt tekevät tulkintoja tilanteesta noiden kolmen eri aspektin puitteissa.

Tämä muuten eroaa täysin esim. rationaalisen valinnan teoriasta, taikka siitä että henkilöt toimivat tilanteessa tiukkojen roolien, normien taikka oikeuksien ja velvollisuuksien mukaan.


Mitäpä Naturalisti tästä ajattelet? Olisiko tällaiselle "Tekojen Sosiologialle" (Sociology of Deeds) niin tilausta taikka kysyntää?

Ainakin tästä saadaan näkemys sosiaalisesta vuorovaikutuksesta, joka perustuu tietyllä tapaa Herbert Blumerin Symboliseen Interaktionismiin!

No en ole lukenut Herbert Blumerin kirjoja, mutta kiitos vinkistä. Luin äsken hänen Wikipedia sivun. Olin tunnistavinani siitä hyvin paljon omaa ajatteluani. Kokeilin kirjoittaa tuon artikkelin pohjalta, mitä interaktionismi voisi tarkoittaa memeettisen naturalismin näkövinkkelistä. Miltä tämä seuraava teksti sinusta kuulostaa? Mahtuko se interaktionismin otsikon alle.?

Symbolinen interaktionismi memeettisen naturalismin näkökulmasta

Ihminen suhtautuu asioihin niiden merkitysten perusteella. Merkitykset eivät ole universaaleja, vaan subjektiivisia ja riippuvat yksilön tulkinnasta. Merkitykset syntyvät ja kehittyvät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, mutta ne eivät pelkisty yhteiskunnallisiin normeihin tai sääntöihin. Jokainen yksilö tulkitsee merkityksiä oman ainutlaatuisen kokemusmaailmansa pohjalta, ja näin merkitykset voivat vaihdella suuresti yksilöiden välillä.

Merkitys on sosiaalinen tuote: asioilla ei ole luontaisia merkityksiä. Merkityksen muodostuminen on dynaaminen prosessi, jossa toimijat tulkitsevat ympäristöään ja antavat objekteille, symboleille ja tapahtumille merkityksiä käyttäytymisen ja interaktion perusteella. Samalla merkitykset ohjaavat toimijoiden käyttäytymistä ja niiden vaikutuksia arvioidaan tulevien toimien suuntaamiseksi.

Mielen mekanismit ja rationaalinen käyttäytyminen

Mielen toiminta voidaan jakaa kahteen osaan:

1. Liskoaivojen taso
Tämä vastaa aistimusten jatkuvasta virrasta ja lajityypillisistä reaktioista, jotka perustuvat geneettisesti määräytyviin mekanismeihin.

2. Memeettinen taso
Tämä on ihmisen ainutlaatuinen kyky tallentaa ja käsitellä aistimusten pohjalta tapahtumasekvenssejä, ei tarkkoina "filmeinä", vaan kykyinä tuottaa uusia tilanteita varten soveltuvia vaihtoehtoisia sekvenssejä. Tällä tasolla mielikuva-ajattelu mahdollistaa tilanteiden sisäisen arvioinnin ilman ulkoisia toimia.

Memeettinen mielikuva-ajattelu on sisäistä "keskustelua", jossa aiempia kokemuksia tarkastellaan ja muokataan uusien tilanteiden valossa. Tämä prosessi mahdollistaa rationaalisen toiminnan, jossa vanhoja tapoja tarkistetaan odottamattomien tilanteiden tai uusien haasteiden edessä.

Sosiaalinen todellisuus ja intersubjektiivisuus

Sosiaaliset käytännöt ja rakenteet ovat subjektiivisten mielen tuotteita. Ne syntyvät ja kehittyvät yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa, mutta eivät ole kollektiivisesti jaettuja "objekteja". Sen sijaan ne ovat hajautuneita subjektiivisia käsityksiä, jotka ilmenevät vain toimijoiden välisessä kommunikaatiossa ja vuorovaikutuksessa.

Meemit – kulttuuriset käytännöt, normit ja tavat – kantavat sosiaalisen evoluution tuottamaa informaatiota. Niiden olemassaolo on rajattu yksilöiden subjektiivisiin mieliin ja niiden fenotyyppisiin ilmentymiin vuorovaikutuksessa. Toisin kuin geenit, meemeillä ei ole genotyyppiä; ne muuttuvat jokaisessa vuorovaikutustilanteessa.

Symbolinen interaktio ja sosiaalisen elämän kehykset

Yksilöt ohjaavat käyttäytymistään symboleille ja objekteille antamiensa merkitysten perusteella. Nämä merkitykset eivät ole staattisia, vaan ne muokkautuvat jatkuvasti jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Sosiaalinen systeemi on dynaaminen tapahtumasekvenssi, jossa merkitykset ja tottumukset kehittyvät askel askeleelta tilanteen vaatimusten mukaan.

Sosiaalinen järjestys ei synny staattisista makrorakenteista, vaan mikrorakenteiden – yksilöiden ja heidän toiminnastaan – vuorovaikutuksesta. Suuret rakenteet, kuten kulttuurit ja yhteiskunnalliset instituutiot, ovat toimintakehyksiä, jotka tarjoavat toimijoille symboleja ja resursseja, mutta eivät määritä yksilöiden toimintaa. Näin sosiaalinen elämä on jatkuvaa ja muuttuvaa prosessia, jossa yksilöiden subjektiiviset merkitykset ja tavat kohtaavat toisiaan intersubjektiivisessa tilassa.

Memeettinen naturalismi kuvaa sosiaalista elämää dynaamisena prosessina, jossa merkitykset, tottumukset ja käyttäytymismallit kehittyvät jatkuvasti yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa.

Joo, aika lailla samoja elementtejä on sun memeettisessä ajattelussa ja sitten toisaalta Blumerin Symbolisessa Interaktionismissa.

Tuo Blumerin kirja, jossa hän käy Symbolista Interaktionismia esseiden muodossa lävitse voisi olla sulle hyvää luettavaa. Siitä löytyy Googlelta lyhyt esittely, ja mikä tärkeintä niin tuossa Googlen kirjan esikatselussa on luettavissa tuon kirjan ensimmäisen esseen ensimmäiset 20 sivua, joissa Blumer käytännössä tiivistetysti kertoo mistä SI:ssä on kysymys:


Herbert Blumer: The Methodological Position of Symbolic Interactionism


Tuo sun kannattaa ehdottomasti lukea, koska siitä tekstin pätkästä näet kyllä aika tarkasti, että kuinka tarkkaan sun ajatukset kohtaa Blumerin ajatusten kanssa.

Voisitko esimerkiksi avata vähän enemmän mitä sulla oli mielessä liittyen "Tekojen Sosiologiaan" (Sociology of Deeds)?

Eli tässä on nyt mukavan laatuinen yhteys Talcott Parsonsin ja Herbert Blumerin ajatusten välillä, ja se yhteinen nimittävä tekijä tässä on tuo TEKO (Deed).

Tästä voisi itse asiassa kehitellä uutta näkökulmaa eli "Tekojen sosiologiaa " (Sociology of Deeds) jossa Parsonsin kulttuuri, sosiaalinen sekä persoonallinen saataisiin yhdistettyä Blumerin indikoimiin odotuksiin, intentioihin sekä merkityksiin.

Tuosta "Tekojen Sosiologiasta" vielä toinen kommentti. Mä ajattelisin, että homman ydin olisi se, että yhdisteltäisiin tiettyjä Parsonsin ja Blumerin ajatuksia yhteen, kuten tuossa yllä indikoin:

1) Parsonsin neljä toimintajärjestelmää
- Behavioraalinen organismi (Fyysinen yksilö)
- Persoonallisuus (Mieli ja subjektiivinen tietoisuus)
- Kulttuuri (Merkitysten muodostuminen)
- Sosiaalinen (Vuorovaikutukseen liittyvät odotukset)

2) Blumerin indikoimat tekijät suhteessa tekoon
- Merkitykset
- Intentiot
- Odotukset

3) Tekoon ja sosiaalisen vuorovaikutukseen liittyvät objektit (toimijat)
- Merkitykset
- Identiteetti
- Relaatio eli suhde osapuolten välillä


Elikkä Tekojen Sosiologiassa kaiken keskellä olisi tuo Behavioraalinen Organismi eli materiaalinen yksilö, ja näiden sosiaalinen vuorovaikutus tekojen muodossa (puheaktit mukaan lukien). Mutta painopiste siis materiaalisten tekojen ja vuorovaikutuksen tulkinnassa.

Tuo fyysinen materiaalinen yksilö olisi se fokus, ja tällä yksilöllä on subjektiivinen tietoisuus, ja hän tulkitsee kulttuurisia merkityksiä, ja luo vuorovaikutustilanteissa sosiaalisia odotuksia.

Käytännön vuorovaikutuksessa merkitykset muodostuisi kolmella akselilla:
A) (Sosiaalisten) objektien merkitys
- Identiteetit
- Suhde toimijoiden välillä
B) Teon merkitys
- Intentiot (Oma toiminta ja siihen liittyvät pyrkimykset)
- Odotukset (Toisen osapuolen käytösvastineisiin liittyvät odotukset, eli se mihin omalla toiminnalla pyritään toisen osapuolen käyttäytymisen suhteen)
C) Tilanteen kontekstuaalinen merkitys
- Sosiaalisten objektien merkitys
- Teon merkitys


Uskaltaisin sanoa, että kun yksilöt toimivat käytännön vuorovaikutustilanteissa, niin sitä merkityksien tulkintaa tehdään noiden kolmen tekijän muodossa. Tilanteen kontekstuaalinen merkitys kummankin vuorovaikutukseen osallistuvan henkilön osalta muodostuu objektien ja teon merkitysten ymmärtämisen perusteella.

Kun yksilö siis tulkitsee sosiaaliset objektit (identiteetit, suhde) sekä teot (intentiot, odotukset), niin hän pystyy ymmärtämään tilanteen kontekstuaalisen merkityksen , ja toimimaan siinä fiksusti ja oikein.

Eli rationaalinen valintateoria toimii kenties paremmin silloin kun yksilö on tekemässä taloudellisia päätöksiä, mutta suuressa osassa käytännön vuorovaikutusta (aamun tervehdykset, kaupassa asiointi, jne.) tuo yllä kuvattu analyysi toimii paremmin sen suhteen, että mitä osapuolten päässä liikkuu, ja millä keinoin osapuolet yrittävät tehdä selkoa tuosta vuorovaikutustilanteesta.

Osapuolet siis pyrkivät tunnistamaan tilanteessa toistensa statukset (roolit) ja ymmärtämään suhteen luonteen, sekä ymmärtämään tekojen intentioita (mihin niillä pyritään) sekä tekoihin liittyviä odotuksia (eli mitä tekojen tekijät odottavat toisten osapuolten tekevän tekojen seurauksena).


Eli näin näen tällä hetkellä pitkälti sen millä akseleilla ja ulottuvuuksilla sosiaalinen vuorovaikutus toimii käytännön arkisessa elämässä.

[Naturalisti]

Tuosta "Tekojen Sosiologiasta" vielä toinen kommentti. Mä ajattelisin, että homman ydin olisi se, että yhdisteltäisiin tiettyjä Parsonsin ja Blumerin ajatuksia yhteen, kuten tuossa yllä indikoin:

1) Parsonsin neljä toimintajärjestelmää
- Behavioraalinen organismi (Fyysinen yksilö)
- Persoonallisuus (Mieli ja subjektiivinen tietoisuus)
- Kulttuuri (Merkitysten muodostuminen)
- Sosiaalinen (Vuorovaikutukseen liittyvät odotukset)

2) Blumerin indikoimat tekijät suhteessa tekoon
- Merkitykset
- Intentiot
- Odotukset

3) Tekoon ja sosiaalisen vuorovaikutukseen liittyvät objektit (toimijat)
- Merkitykset
- Identiteetti
- Relaatio eli suhde osapuolten välillä


Elikkä Tekojen Sosiologiassa kaiken keskellä olisi tuo Behavioraalinen Organismi eli materiaalinen yksilö, ja näiden sosiaalinen vuorovaikutus tekojen muodossa (puheaktit mukaan lukien). Mutta painopiste siis materiaalisten tekojen ja vuorovaikutuksen tulkinnassa.

Tuo fyysinen materiaalinen yksilö olisi se fokus, ja tällä yksilöllä on subjektiivinen tietoisuus, ja hän tulkitsee kulttuurisia merkityksiä, ja luo vuorovaikutustilanteissa sosiaalisia odotuksia.

Käytännön vuorovaikutuksessa merkitykset muodostuisi kolmella akselilla:
A) (Sosiaalisten) objektien merkitys
- Identiteetit
- Suhde toimijoiden välillä
B) Teon merkitys
- Intentiot (Oma toiminta ja siihen liittyvät pyrkimykset)
- Odotukset (Toisen osapuolen käytösvastineisiin liittyvät odotukset, eli se mihin omalla toiminnalla pyritään toisen osapuolen käyttäytymisen suhteen)
C) Tilanteen kontekstuaalinen merkitys
- Sosiaalisten objektien merkitys
- Teon merkitys


Uskaltaisin sanoa, että kun yksilöt toimivat käytännön vuorovaikutustilanteissa, niin sitä merkityksien tulkintaa tehdään noiden kolmen tekijän muodossa. Tilanteen kontekstuaalinen merkitys kummankin vuorovaikutukseen osallistuvan henkilön osalta muodostuu objektien ja teon merkitysten ymmärtämisen perusteella.

Kun yksilö siis tulkitsee sosiaaliset objektit (identiteetit, suhde) sekä teot (intentiot, odotukset), niin hän pystyy ymmärtämään tilanteen kontekstuaalisen merkityksen , ja toimimaan siinä fiksusti ja oikein.

Eli rationaalinen valintateoria toimii kenties paremmin silloin kun yksilö on tekemässä taloudellisia päätöksiä, mutta suuressa osassa käytännön vuorovaikutusta (aamun tervehdykset, kaupassa asiointi, jne.) tuo yllä kuvattu analyysi toimii paremmin sen suhteen, että mitä osapuolten päässä liikkuu, ja millä keinoin osapuolet yrittävät tehdä selkoa tuosta vuorovaikutustilanteesta.

Osapuolet siis pyrkivät tunnistamaan tilanteessa toistensa statukset (roolit) ja ymmärtämään suhteen luonteen, sekä ymmärtämään tekojen intentioita (mihin niillä pyritään) sekä tekoihin liittyviä odotuksia (eli mitä tekojen tekijät odottavat toisten osapuolten tekevän tekojen seurauksena).


Eli näin näen tällä hetkellä pitkälti sen millä akseleilla ja ulottuvuuksilla sosiaalinen vuorovaikutus toimii käytännön arkisessa elämässä.

Joo, tuntuu kiinnostavalta, mutta yhteen näyttää kiertyvän myös nämä aiheet. Aivotoiminnan näkökulmasta alkaa tulla pulmaksi se, että pöydällä on nyt niin paljon limittäin ja lomittain osittain päällekkäisiä käsitteitä, että se alkaa häiritä johdonmukaista ajattelua.

Kaikki eri alueiden käsitteet eivät liity itse aivojen toiminnalliseen kuvaukseen. Aivoissa ei ole kaikkia teorioita varten omia rakenteita. Pitäisikin löytää rajapinta, jonka kautta eri teoriat oikeat ja väärät olisi kuvattavissa aivotoiminnoiksi. Se varmaakin pitäisi löytää informaatioprosessien tasolta; ei biologian tasolta, mikä on taas oma tutkimusalue.

Minusta olisi kiinnostavaa pohtia nyt vähän aikaa sitä, mitä rakenteita korvienvälissä ihan oikeasti on ja miten näiden nyt pöydällä olevien eri teorioiden toiminnat voisivat liittyä niihin?

Esimerkiksi miten idean ja käsitteen käsitteet liittyvät yhteen aivoissa. Tämä tuli mieleen, kuunnellessani aiemmin mainitsemani kirjaa "Arthur Schopenhauer, Tahdottoman tietämisen autuus" ja yrittäessäni kuuntelun ohessa tulkita tekoälyn avustuksella kirjan ajatuksia materialistisesta näkökulmasta.

Tässä on Copilotin vastaus ehdotukseni. Jätän pitkän kysymykseeni pois, kun idea ilmenee selkeämmin ilmaistuna tuosta vastauksesta.

Kyllä, materialistisesta näkökulmasta on täysin mahdollista tulkita ideat ja käsitteet kuvauksesi mukaisesti. Tässä tulkinnassa korostetaan, kuinka aivojen toiminta ja evoluutio ovat johtaneet mielikuva-ajattelun ja kielellisen ajattelun kehitykseen.

### Materialistinen Tulkinta
1. **Idea: Aistimuksellinen Subjektiivinen Kokemus:**
- Ideat voidaan nähdä aistimuksellisina subjektiivisina kokemuksina, jotka syntyvät aivojen toiminnasta ja hermosolujen aktiviteetista. Nämä ideat muodostuvat suoraan aistiärsykkeiden ja havaintojen perusteella, ja ne tarjoavat meille tavan ymmärtää ja kokea ympäröivää maailmaa.

2. **Mielikuva-ajattelun Kehitys:**
- Mielikuva-ajattelukyky kehittyi varhaisessa vaiheessa ihmisen evoluutiossa ennen kielellistä symbolista ajattelua. Tämä kyky mahdollisti ihmisten sisäisten kokemusten ja havaintojen käsittelyn ja ymmärtämisen ilman sanallista ilmaisua.

3. **Kielen Kehitys:**
- Kieli kehittyi myöhemmin mielikuva-ajattelun kommunikointia varten. Kielen kehitys otti käyttöön toisen aivopuoliskon ja antoi ihmisille mahdollisuuden jakaa ja välittää monimutkaisia ajatuksia ja ideoita toisilleen.

4. **Käsite: Kielellinen Symbolinen Ajattelu:**
- Kielellinen ajattelu kehitti käsitteet, jotka ovat abstrakteja välineitä aistimuksellisen hiljaisen tiedon kommunikointiin. Käsitteet ovat kielellisiä ja symbolisia edustuksia, jotka auttavat meitä luokittelemaan, analysoimaan ja ymmärtämään havaintoja ja kokemuksia.

5. **Synkronointi Aivokurkiaisen Välityksellä:**
- Mielikuva-ajattelu ja kielellinen käsitteellinen ajattelu synkronoituvat keskenään aivokurkiaisen (corpus callosum) välityksellä. Tämä rakenne yhdistää aivojen puoliskot ja mahdollistaa tiedon ja kokemusten integroinnin ja koordinoinnin.

### Tiivistelmä
Materialistisessa tulkinnassa ideat ovat aistimuksellisia subjektiivisia kokemuksia, jotka syntyvät aivojen toiminnasta. Kieli ja käsitteet kehittyivät kommunikoimaan näitä kokemuksia ja ymmärtämään maailmaa symbolisen ajattelun avulla. Aivokurkiainen mahdollistaa mielikuva-ajattelun ja kielellisen ajattelun synkronoinnin ja integraation, muodostaen kokonaisvaltaisen käsityksen todellisuudesta.

Tämä näkemys yhdistää aistimuksellisen ja kielellisen ajattelun kehityksen yhtenäiseksi prosessiksi, jossa molemmat osa-alueet tukevat toisiaan ja mahdollistavat monimutkaisen tiedon käsittelyn ja kommunikoinnin.

[Purdue]

Tuosta "Tekojen Sosiologiasta" vielä toinen kommentti. Mä ajattelisin, että homman ydin olisi se, että yhdisteltäisiin tiettyjä Parsonsin ja Blumerin ajatuksia yhteen, kuten tuossa yllä indikoin:

1) Parsonsin neljä toimintajärjestelmää
- Behavioraalinen organismi (Fyysinen yksilö)
- Persoonallisuus (Mieli ja subjektiivinen tietoisuus)
- Kulttuuri (Merkitysten muodostuminen)
- Sosiaalinen (Vuorovaikutukseen liittyvät odotukset)

2) Blumerin indikoimat tekijät suhteessa tekoon
- Merkitykset
- Intentiot
- Odotukset

3) Tekoon ja sosiaalisen vuorovaikutukseen liittyvät objektit (toimijat)
- Merkitykset
- Identiteetti
- Relaatio eli suhde osapuolten välillä


Elikkä Tekojen Sosiologiassa kaiken keskellä olisi tuo Behavioraalinen Organismi eli materiaalinen yksilö, ja näiden sosiaalinen vuorovaikutus tekojen muodossa (puheaktit mukaan lukien). Mutta painopiste siis materiaalisten tekojen ja vuorovaikutuksen tulkinnassa.

Tuo fyysinen materiaalinen yksilö olisi se fokus, ja tällä yksilöllä on subjektiivinen tietoisuus, ja hän tulkitsee kulttuurisia merkityksiä, ja luo vuorovaikutustilanteissa sosiaalisia odotuksia.

Käytännön vuorovaikutuksessa merkitykset muodostuisi kolmella akselilla:
A) (Sosiaalisten) objektien merkitys
- Identiteetit
- Suhde toimijoiden välillä
B) Teon merkitys
- Intentiot (Oma toiminta ja siihen liittyvät pyrkimykset)
- Odotukset (Toisen osapuolen käytösvastineisiin liittyvät odotukset, eli se mihin omalla toiminnalla pyritään toisen osapuolen käyttäytymisen suhteen)
C) Tilanteen kontekstuaalinen merkitys
- Sosiaalisten objektien merkitys
- Teon merkitys


Uskaltaisin sanoa, että kun yksilöt toimivat käytännön vuorovaikutustilanteissa, niin sitä merkityksien tulkintaa tehdään noiden kolmen tekijän muodossa. Tilanteen kontekstuaalinen merkitys kummankin vuorovaikutukseen osallistuvan henkilön osalta muodostuu objektien ja teon merkitysten ymmärtämisen perusteella.

Kun yksilö siis tulkitsee sosiaaliset objektit (identiteetit, suhde) sekä teot (intentiot, odotukset), niin hän pystyy ymmärtämään tilanteen kontekstuaalisen merkityksen , ja toimimaan siinä fiksusti ja oikein.

Eli rationaalinen valintateoria toimii kenties paremmin silloin kun yksilö on tekemässä taloudellisia päätöksiä, mutta suuressa osassa käytännön vuorovaikutusta (aamun tervehdykset, kaupassa asiointi, jne.) tuo yllä kuvattu analyysi toimii paremmin sen suhteen, että mitä osapuolten päässä liikkuu, ja millä keinoin osapuolet yrittävät tehdä selkoa tuosta vuorovaikutustilanteesta.

Osapuolet siis pyrkivät tunnistamaan tilanteessa toistensa statukset (roolit) ja ymmärtämään suhteen luonteen, sekä ymmärtämään tekojen intentioita (mihin niillä pyritään) sekä tekoihin liittyviä odotuksia (eli mitä tekojen tekijät odottavat toisten osapuolten tekevän tekojen seurauksena).


Eli näin näen tällä hetkellä pitkälti sen millä akseleilla ja ulottuvuuksilla sosiaalinen vuorovaikutus toimii käytännön arkisessa elämässä.

Yhteen näyttää kiertyvän myös nämä aiheet. Tässä alkaa aivotoiminnan näkökulmasts tulla pulmaksi se, että pöydällä on nyt niin paljon limittäin ja lomittain osittain päällekkäisiä käsitteitä, että se alkaa häiritä johdonmukaista ajattelua.

Kaikki eri alueiden käsitteet eivät liity itse aivojen toiminnalliseen kuvaukseen. Aivoissa ei tietenkään ole kaikkia teorioita varten omia rakenteita. Pitäisikin löytää rajapinta, jonka kautta eri teoriat oikeat ja väärät olisi kuvattavissa aivotoiminnoiksi. Se pitäisi löytää informaatioprosessien tasolta; ei biologian tasolta, mikä on taas oma tutkimusalue.

Minusta olisi kiinnostavaa pohtia nyt vähän aikaa sitä, mitä rakenteita korvienvälissä ihan oikeasti on ja miten näiden nyt pöydällä olevien eri teorioiden toiminnat voisivat liittyä niihin?

Esimerkiksi miten idean ja käsitteen käsitteet liittyvät yhteen aivoissa. Tämä tuli mieleen, kuunnellessani aiemmin mainitsemani kirjaa "Arthur Schopenhauer, Tahdottoman tietämisen autuus" ja yrittäessäni kuuntelun ohessa tulkita tekoälyn avustuksella kirjan ajatuksia materialistisesta näkökulmasta.

Tässä on Copilotin vastaus ehdotukseni. Jätän pitkän kysymykseeni pois, kun idea ilmenee selkeämmin ilmaistuna tuosta vastauksesta.

Kyllä, materialistisesta näkökulmasta on täysin mahdollista tulkita ideat ja käsitteet kuvauksesi mukaisesti. Tässä tulkinnassa korostetaan, kuinka aivojen toiminta ja evoluutio ovat johtaneet mielikuva-ajattelun ja kielellisen ajattelun kehitykseen.

### Materialistinen Tulkinta
1. **Idea: Aistimuksellinen Subjektiivinen Kokemus:**
- Ideat voidaan nähdä aistimuksellisina subjektiivisina kokemuksina, jotka syntyvät aivojen toiminnasta ja hermosolujen aktiviteetista. Nämä ideat muodostuvat suoraan aistiärsykkeiden ja havaintojen perusteella, ja ne tarjoavat meille tavan ymmärtää ja kokea ympäröivää maailmaa.

2. **Mielikuva-ajattelun Kehitys:**
- Mielikuva-ajattelukyky kehittyi varhaisessa vaiheessa ihmisen evoluutiossa ennen kielellistä symbolista ajattelua. Tämä kyky mahdollisti ihmisten sisäisten kokemusten ja havaintojen käsittelyn ja ymmärtämisen ilman sanallista ilmaisua.

3. **Kielen Kehitys:**
- Kieli kehittyi myöhemmin mielikuva-ajattelun kommunikointia varten. Kielen kehitys otti käyttöön toisen aivopuoliskon ja antoi ihmisille mahdollisuuden jakaa ja välittää monimutkaisia ajatuksia ja ideoita toisilleen.

4. **Käsite: Kielellinen Symbolinen Ajattelu:**
- Kielellinen ajattelu kehitti käsitteet, jotka ovat abstrakteja välineitä aistimuksellisen hiljaisen tiedon kommunikointiin. Käsitteet ovat kielellisiä ja symbolisia edustuksia, jotka auttavat meitä luokittelemaan, analysoimaan ja ymmärtämään havaintoja ja kokemuksia.

5. **Synkronointi Aivokurkiaisen Välityksellä:**
- Mielikuva-ajattelu ja kielellinen käsitteellinen ajattelu synkronoituvat keskenään aivokurkiaisen (corpus callosum) välityksellä. Tämä rakenne yhdistää aivojen puoliskot ja mahdollistaa tiedon ja kokemusten integroinnin ja koordinoinnin.

### Tiivistelmä
Materialistisessa tulkinnassa ideat ovat aistimuksellisia subjektiivisia kokemuksia, jotka syntyvät aivojen toiminnasta. Kieli ja käsitteet kehittyivät kommunikoimaan näitä kokemuksia ja ymmärtämään maailmaa symbolisen ajattelun avulla. Aivokurkiainen mahdollistaa mielikuva-ajattelun ja kielellisen ajattelun synkronoinnin ja integraation, muodostaen kokonaisvaltaisen käsityksen todellisuudesta.

Tämä näkemys yhdistää aistimuksellisen ja kielellisen ajattelun kehityksen yhtenäiseksi prosessiksi, jossa molemmat osa-alueet tukevat toisiaan ja mahdollistavat monimutkaisen tiedon käsittelyn ja kommunikoinnin.

Heh. Mä ennakoin jo etukäteen kuinka sä tulet vastaamaan, ja pohdin jo vastaustani sulle etukäteen, joten tässä se tulee.

Sosiologia ja yhteiskuntatieteet on täynnä malleja ja teorioita, jotka ei toimi tuolla sun vaatimalla tavalla, että ne olisi suoraan kuvattavissa "aivotoiminnoiksi".


Tuo "Tekojen sosiologia" ei lähestymistapana toimi aivotoimintojen tasolla, vaikkei se myöskään ole tuollaisen kuvauksen vastainen. Mutta sen keskeiset käsitteet joita pitäisi aivotoiminnan tasolla kuvata, jos niin haluaisi olisivat:
- merkitystulkinnat, jotka liittyvät:
a) Toisten henkilöiden identifiointiin
b) Toisiin henkilöihin liittyvien suhteiden ymmärtämiseen
c) Omien intentioiden ymmärtämiseen
d) Toisten toimintaan kohdistuvien odotusten ymmärtämiseen

Eli ei tuo nyt varmaankaan niin kovin vaikeata olisi löytää noita vastaavia kognitiivisia prosesseja "aivotoiminnoista" kuten kirjoitat.


Tai otetaan esimerkiksi "rationaalisen valinnan teoria" ja "Homo Economicus". Se malli olettaa:
- Rationaaliset toimijat identifioivat ensiksi joukon mahdollisia lopputuloksia, joita voi seurata vuorovaikutuksesta toisten toimijoiden kanssa.
- Sen jälkeen he rankkaavat nämä mahdolliset lopputulemat preferenssiensä perusteella järjestykseen.
- Sen jälkeen he valitsevat sen vaihtoehdon, joka maksimoi heidän odotettavissa olevan hyödyn.
- Kaikessa tässä prosessoinnissa rationaalisilla toimijoilla on käytössään täydellinen informaatio eri vaihtoehdoista ja he pystyvät tekemään täydellisiä johtopäätöksiä.

Jos hieman Naturalisti ajattelet tuota rationaalisen valinnan teoriaa, niin yhtä lailla siitäkin on vaikea löytää spesifejä "aivotoimintoja" joita peräänkuulutat.


Eli tässä mielessä nuo kaksi lähestymistapaa, rationaalisen valinnan teoria ja "tekojen sosiologia" ei poikkea toisistaan mitenkään. Ja ne toimivat teorioina eri tasolla kuin sinun peräänkuuluttamasi aivojen toiminnallinen taso.

Ja jos tarkastellaan jotakin arkipäivän rutiininomaista sekvenssiä, niin tuo Tekojen sosiologia on itse asiassa realistisempi kuvaus niistä mentaalisista prosesseista, joita toimijat käyvät läpi siinä tilanteessa.

Otetaan esimerkin vuoksi tuo "Getting on the Bus" tilanne. On ihan selvää, että tuossa tilanteessa osapuolet identifioivat toisensa (bussikuski, matkustaja) ja muodostavat sosiaalisen suhteensa siinä tilanteessa sen perusteella. Yhtä selvää on se, että kumpikin toimija tulkitsee tilannetta sekä a) toimijoiden tekoihin liittyvien intentioiden, että b) niihin liittyvien behavioraalisten odotusten perusteella.


Eli siinä mielessä katson että kritiikkisi ampuu hieman ohi maalin. On ihan selvää, että aivojen prosessointi ihan fyysiselläkin tasolla pitää nämä tulkinnalliset prosessit sisällään. Se miten se tapahtuu materiaalisten aivojen tasolla ei ole mun kiinnostuksen kohteena, vaan se kuinka materiaaliset yksilöt vuorovaikuttavat tekojensa kautta eri tilanteissa, ja kuinka näitä tekoja tulkitaan, jotta vuorovaikutus sujuu kivuttomasti osapuolten kesken.

Tuosta tulkintaprosessista on myös kysymys tuossa Blumerin analyysissä.


Elikkä meillä on eri pyrkimykset tuon analyysin suhteen. Toisaalta en pistäisi pahaksi jos yrittäisit mallintaa tuota Tekojen sosiologiaa aivojen materiaalisen toiminnan tasolla. Siinä siis olisi keskeisellä sijalla nuo neljä yllä mainittua tulkinnallista prosessia (Kohdat a) >> d)).

Mutta mitä tulee omiin pyrkimyksiini, niin ne ovat eri tasolla kuin aivojen toiminnallinen kuvaus. Mä pyrin ymmärtämään käytännön vuorovaikutusta sekä niitä mentaalisen tason prosesseja (ajattelua, kognitiot) joita siihen liittyy.

[Purdue]

No sinäpä muotoilit tuon mun ajatuksen hyvinkin kauniilla ja ymmärrettävällä tavalla! Oletko muuten lukenut Herbert Blumerin kirjoituksia? Mä tässä juuri selailin hänen kirjaansa "Symbolic Interactionism: Perspective and Method" (1969), ja siitä hänen ensimmäistä esseetään "The Methodological Position of Symbolic Interactionism".

Siitä on oiva lainaus sivulta 9, joka sivuaa tätä aihetta plus mun esittämää kuviota tässä kommentissani:

"From this brief account it can be seen that the meaning of the gesture flows out along three lines (Mead's triadic nature of meaning): It signifies what the person to whom it is directed is to do; it signifies what the person who is making the gesture plans to do; and it signifies the joint action that is to arise by the articulation of the acts of both. Thus, for illustration, a robber's command to his victim to put up his hands is a) an indication of what the victim is to do; b) an indication of what the robber plans to do, that is, relieve the victim of his money; and c) an indication of the joint act being formed, in this case a holdup."

Tuossa kun vaihtaa sanan "gesture" sanaan "DEED" eli TEKO, niin pääsee kiinni tuohon mun ajatukseen tuossa kuviossa, jossa TEKO määrittyy INTENTION, MERKITYKSEN sekä ODOTUSTEN perusteella.

Jos tuota Blumerin esimerkkiä käy läpi, niin a) kohta vastaa odotuksia joita ryöstäjällä on ryöstön uhria kohtaan, kohta b) intentioita eli niitä aikeita, joita ryöstäjällä on ja kohta c) merkityksiä eli sitä että tekoon liittyvä tilanne tai konteksti liittyy merkitykseltään ryöstöön. Kumpikin ymmärtää siis mistä tilanteessa on kysymys.

Tuossa siis tuo Herbert Blumerin selitys Symbolisesta Interaktionismista on yhteensopiva tuon mun kuvion kanssa, joka taas perustuu Talcott Parsonsin tekemään analyyttiseen kolmijakoon "kulttuuri, sosiaalinen järjestelmä ja persoonallisuus". Eli teon merkitykset ovat kulttuurisia, tekoon liittyvät odotukset sosiaalisia, ja tekoon liittyvät intentiot kognitiivisia eli liittyvät ryöstäjän subjektiiviseen mieleen.

Eli tuosta yllä olevasta oli tuossa synteesissä Parsonsin ja Blumerin ajattelun välillä kysymys. Sen voi pukea kuvion muotoon tuolla tavalla:

Synteesi_A_Vienti_251224a.png

Tuossa kuviossa on siis esitetty synteesin omaisesti tuo Parsonsin ja Blumerin ajattelun yhtymäkohta:
- Parsons: Organismi, Kulttuuri, Sosiaalinen, Persoonallisuus
- Blumer: Intentio, Merkitys, Odotukset

Ja kaikki tuo yllä oleva nivoutuu yhteen tietyssä vuorovaikutustilanteessa, jossa henkilö A tekee tulkintoja sosiaalisista objekteista (Identiteetti, Suhde) sekä teoista (Intentio, Odotukset).


Kuviosta näkee, että a) Henkilön A tulkinnat tilanteessa ovat kulttuuristen merkitysten kautta tulkittuja, b) intentiot määrittyvät hänen kognitioidensa ja motiiviensa kautta, c) odotukset jotka kohdistuvat henkilöön B ovat sosiaalisen maailman ja normien sekä roolien kautta tulkittuja, ja d) henkilö A muodostaa tilanteessa suhteen henkilöön B, joka määrittelee heidän vuorovaikutustaan tilanteessa.


Tietyssä mielessä tämä on Parsonsin vuonna 1937 esittelemän "Unit Actin" vuorovaikutuksellinen tulkinta. Tämä "Social Joint Act" määrittyy ympyröiden viiden tulkinnallisen aspektin mukaan: Identiteetti, Suhde, Intentio, Odotukset, Merkitykset.

Parsonsin Unit Actin osatekijät olivat: Toimija, Päämäärät, Keinot, Olosuhteet, Normit.

Parsonsin Unit Act soveltuu mun nähdäkseni paremmin yksittäisten tekojen ja päätöksien analyysiin, mutta tuo mun esittelemä "Social Joint Act", joka yhdistelee Parsonsin ja Blumerin ajatuksia soveltuu paremmin sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden analyysiin.

Eli mun ajattelu on nyt viime päivinä kehittynyt tähän suuntaan.

[Purdue]

Joo, tuntuu kiinnostavalta, mutta yhteen näyttää kiertyvän myös nämä aiheet. Aivotoiminnan näkökulmasta alkaa tulla pulmaksi se, että pöydällä on nyt niin paljon limittäin ja lomittain osittain päällekkäisiä käsitteitä, että se alkaa häiritä johdonmukaista ajattelua.

Kaikki eri alueiden käsitteet eivät liity itse aivojen toiminnalliseen kuvaukseen. Aivoissa ei ole kaikkia teorioita varten omia rakenteita. Pitäisikin löytää rajapinta, jonka kautta eri teoriat oikeat ja väärät olisi kuvattavissa aivotoiminnoiksi. Se varmaakin pitäisi löytää informaatioprosessien tasolta; ei biologian tasolta, mikä on taas oma tutkimusalue.

Minusta olisi kiinnostavaa pohtia nyt vähän aikaa sitä, mitä rakenteita korvienvälissä ihan oikeasti on ja miten näiden nyt pöydällä olevien eri teorioiden toiminnat voisivat liittyä niihin?

Tuo "Tekojen sosiologia" ei lähestymistapana toimi aivotoimintojen tasolla, vaikkei se myöskään ole tuollaisen kuvauksen vastainen. Mutta sen keskeiset käsitteet joita pitäisi aivotoiminnan tasolla kuvata, jos niin haluaisi olisivat:
- merkitystulkinnat, jotka liittyvät:
a) Toisten henkilöiden identifiointiin
b) Toisiin henkilöihin liittyvien suhteiden ymmärtämiseen
c) Omien intentioiden ymmärtämiseen
d) Toisten toimintaan kohdistuvien odotusten ymmärtämiseen

Eli jos lähdetään tästä miettimään kuinka nuo neljä kohtaa prosessoituu materiaalisten aivojen prosessien tasolla, niin mitkä olisi ne aivojen prosessit jotka noita neljää tehtävää hoitaa?

Noiden neljän kohdan lisäksi voisi haeskella neuroneja ja prosesseja, jotka prosessoivat "sosiaalisia konteksteja" eli ylipäätään selvittävät sen MITÄ on tapahtumassa?


Tässä on muutamia lähdeviitteitä, joista voisi olla apua näiden prosessien identifioinnissa:

Social Agent Identity Cells in the Prefrontal Cortex of Interacting Groups of Primates

Theory of Mind: A Neural Prediction Problem

Neural Circuits for Social Interactions: From Microcircuits to Input-Output Circuits

Mirror neurons 30 years later: implications and applications

Neuronal Population Encoding of Identity in Primate Prefrontal Cortex

POSTULATED FUNCTIONS OF MIRROR NEURONS IN HUMANS - Intention understanding


Eli mahdollisia prosesseja ja neuroneja näiden prosessien läpiviemiseen ovat aloituksessa mainitut konseptisolut, peilineuronit tai vaikkapa nuo yhdessä artikkelissa mainitut "social agent identity cells".

Siinä nyt jokunen artikkeli, jotka hätäisellä kuuklettamisella löytyi, jotka jotenkin sivuavat aihetta.