Onko valo mielen ominaisuus?

[Purdue]

Onko valo mielen ominaisuus?


Heitetäänpä tällainen kysymys palstan viisaammille pohdittavaksi, eli että onko valo mielen ominaisuus, jota ei olisi ilman aivojen tekemää aistitulkintaa näköhavainnosta? Onko valo siis samalla tavalla kuin vaikkapa värit, niin aivojen ja mielen representaatio?


Ajatellaan maailmaa, jonka objekteja meidän on mahdollista nähdä "valon" ansiosta, eli silloin kun on valoisaa. Kun on pimeää, niin emme näe mitään. Tarvitsemme siis näköhavaintojen tueksi "valoa" joka on tietty sähkömagneettisen säteilyn spektrin osa (tarkemmin sanottuna aallonpituudet välillä 380-750 nm). Muita sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksia emme silmien avulla havaitse.

Mutta se tuhannen taalan kysymys kuuluu: onko kesäinen maisema "valoisa" ilman havaitsijaa, jonka aivot pystyvät tuon valon tulkitsemaan? Vai onko fysikaalinen maailma ja todellisuus perimmiltään "pimeä"?


Onko valo ja maailman valoisuus siis samanlainen aistien muodostama representaatio kuin väritkin ovat, vai onko maailma valoisa ilman siitä havaintoja tekevää havainnoitsijaa?

Tämän voisi kääntää kysymykseksi myös maailman luomisesta. Eli tuliko valo maailmaan alkuräjähdyksen seurauksena vai edellyttääkö valo kokijaa joka pystyy tuon valoisuuden aistimaan?


Eli tässä siis pohdintaa "valon" ja "valoisuuden" perimmäisestä olemuksesta!

[ID10T]

Valo on olemassa, vaikka sitä ei havaittaisikaan. Kasvit reagoivat valoon, mutta eivät tietoisesti havaitse sitä. Valokuvauskin toimii vallan mainiosti automatisoituna, tästä on esimerkkinä mm. erilaiset valvontakamerat. Ja pihavalot voivat toimia hämäräkytkimellä. Mitä on hämärä ilman valoa?

[MooM]

Minusta tuo riippuu valoisan määritelmästä. Jos se on ihmisen tekemä tilannearvio, niin ei, ilman aistijaa sitä ei ole. Kuten ei ole kauneutta, punaista tms. abstraktia. Ihmisen sijaan voi laittaa muun aistijan, jolla on käsite sille tilanteelle. Ehkä myös epäelollisen.

Sen sijaan jos valoisuus määritellään fysikaalisesti, esim tietyn spektrikaistan intensiteetiksi (W/m^2 tai J/m^2) jossain silmässä/sensorissa (tai ei-aistivassa kohteessakin) tai tietyn pinnan luminositeetiksi (W), raja valoisuudelle ja pimeälle voidaan määrittää, ja silloin valoisuus on olemassa huolimatta siitä, onko ihmistä sitä arvioimassa. Toki tästä päästään siihen, tapahtuuko jotain oikeasti, jos kukaan ei siitä tiedä, mutta se on toinen eikä minusta kovin kiinnostava aihe.

[jester]

Mielenkiintoista olisi, jos näkisi vähän laajemmalla spektrillä. Radioaalloilla olisi jatkuva valoshow menossa, nukkumaan ei varmaan pystyisi.

[Why]

Jokin ominaisuus, esim valo on "olemassa" vaan niille olioille (valoa), joilla on sen vastaanottamiseen/näkemiseen tarvittavat aistit/anturit. Vaikka ei olisi näitä aisteja, niin valo tietenkin edelleen on - epäsuorasti havaittuna.

[Purdue]

Valo on olemassa, vaikka sitä ei havaittaisikaan. Kasvit reagoivat valoon, mutta eivät tietoisesti havaitse sitä. Valokuvauskin toimii vallan mainiosti automatisoituna, tästä on esimerkkinä mm. erilaiset valvontakamerat. Ja pihavalot voivat toimia hämäräkytkimellä. Mitä on hämärä ilman valoa?

Toki valo on olemassa sähkömagneettisena säteilynä, mutta onko "ulkona valoisaa" ilman sitä kokijaa, jonka mieli tuottaa sen kokemuksen valoisuudesta?

[Purdue]

Leikin joskus ajatuksella, että voisiko kokonaan uuden värin keksiä ja kuvitella.
Ei ole onnistunut.

Täten vaikuttaisi, että näköhavaintomme on jollakin tavoin oudosti jumissa vain siinä paletissa, jonka todellisuus meille tarjoilee. Eikä mielen kyky tuottaa ihan mitä tahansa illuusioita, ehkä ulotukkaan ihan niin pitkälle kuin kuvittelemme.

Tää oli itse asiassa mielenkiintoinen näkökulma. Emme siis ilmeisesti pysty kuvittelemaan sellaista väriä mielessämme, jota luonnossa näkyvän valon aallonpituuksien mahdollistamat värien variaatiot eivät mahdollista.

Eli jollakin tapaa luonto rajoittaa sitä tapaa jolla aivot voivat tuottaa väriaistimuksia?

Toisaalta tuo väripaletti, jonka voimme nähdä, niin sitä määrittää näkyvän valon aallonpituudet. Mitäpä jos voisimme nähdä myös "infrapunaisen" taikka "ultravioletin" värisävyt? Olisiko tämä mahdollista, ja millä tavalla väripalettimme muuttuisi tällaisen seurauksena?

[Märkäruuti]

Jos yksinkertaisena ihmisenä yksinkertaistan asiaa.
Onko valoa ilman havaitsijaa, riippuu termin "valo" määrittelystä. Sähkömagneettisen säteilyspektrin osana se on olemassa ja vaikuttaa ympäristöön vaikka ei olisi olemassa valoa aistivia soluja. Jos se riittää valon määrittelyksi, niin se on olemassa.

MooM tuossa olikin jo vastannut asiallisesti saman vastauksen, mutta tarkemmin eriteltynä. Pitäisi varmaan lukea koko ketju ennen kuin kirjoittaa mitään.

[Märkäruuti]

Mitäpä jos voisimme nähdä myös "infrapunaisen" taikka "ultravioletin" värisävyt? Olisiko tämä mahdollista, ja millä tavalla väripalettimme muuttuisi tällaisen seurauksena?

Tietääkseni ainakin perhosilla havaintoikkuna menee ultravioletin suuntaan ihmissilmää laajemmin. Ei varmaan ole ainoa lajiryhmä.
Luin jostain, että jos ihmisen silmä reagoisi laajemmin infrapunan suuntaan, niin kehon oma lämpötila aiheuttaisi jonkinlaista näköaistimusta silmissä.

[Purdue]

Leikin joskus ajatuksella, että voisiko kokonaan uuden värin keksiä ja kuvitella.
Ei ole onnistunut.

Täten vaikuttaisi, että näköhavaintomme on jollakin tavoin oudosti jumissa vain siinä paletissa, jonka todellisuus meille tarjoilee. Eikä mielen kyky tuottaa ihan mitä tahansa illuusioita, ehkä ulotukkaan ihan niin pitkälle kuin kuvittelemme.

Tää oli itse asiassa mielenkiintoinen näkökulma. Emme siis ilmeisesti pysty kuvittelemaan sellaista väriä mielessämme, jota luonnossa näkyvän valon aallonpituuksien mahdollistamat värien variaatiot eivät mahdollista.

Eli jollakin tapaa luonto rajoittaa sitä tapaa jolla aivot voivat tuottaa väriaistimuksia?

Toisaalta tuo väripaletti, jonka voimme nähdä, niin sitä määrittää näkyvän valon aallonpituudet. Mitäpä jos voisimme nähdä myös "infrapunaisen" taikka "ultravioletin" värisävyt? Olisiko tämä mahdollista, ja millä tavalla väripalettimme muuttuisi tällaisen seurauksena?

Olen miettinyt tätä myös.

Äänen osalta ainakin kuvittelen, että pystyn luonnostelemaan, tai löyhästi ainaki mieltämään taajuuden, joka menee yli tai ali kuuloalueeni.

Mutta valon ja siten värien osalta, se ei tunnu onnistuvan.

Näin äkkiseltään kun itsekin asiaa pohdin, niin tuntuu kovin vaikealta ajatella sellaisia värisävyjä "joita ei ole olemassa".

Toisaalta värisokeilta puuttuu esim. joidenkin värien näkemisen kyky, mutta tämä on eri asia. Siinä ei vielä luoda mitään uusia värejä, vaan sen paletin kaikkien värien aistiminen ei onnistu.

Tässä mielessä voisi kysyä värien aistimisen "intersubjektiivisuudesta" että jos emme pysty kuvittelemaan punaista minään muuna värinä, niin näkeekö kaikki punaisen samana värinä, jos otetaan huomioon yksilölliset erot esim. silmän linssien vanhenemisen seurauksena. Mutta että silmän sauva- ja tappisolut ja aivot toimisivat kaikilla samalla tavalla?

Onko kuulon kanssa sama homma? Me kaikki kuulemme toistemme puheen taikka musiikin samalla tavalla, vaikka esteettiset arviomme musiikista saattavatkin vaihdella?

[Märkäruuti]

Äänen osalta ainakin kuvittelen, että pystyn luonnostelemaan, tai löyhästi ainaki mieltämään taajuuden, joka menee yli tai ali kuuloalueeni.

Vähän menee ohi, mutta omalta kohdaltani heinäsirkat kuolivat kauan siitten. Oikea korva ei kuudessa tonnissa kuule mitään ja sen molemmin puolin kuulo palautuu, kunnes 12 000 Hz:n taajudella minun kohdallani vallitsee syvä hiljaisuus.
Ammatin tuomia pulmia.
Ei minulla silti ole vaikeuksia hahmottaa, miltä musiikki kuulosti silloin, kun yläraja oli lähellä 20 000 Hz:ä. Menneinä vuosikymmeninä, kun kuuntelin paljon musiikkia, orkesteri saattoi joskus juuri nukahtamisen hetkenä alkaa soida päässä kovalla volyymillä. Sen muutaman kerran kun se tapahtui, kokemus oli järisyttävä.

[Purdue]

Mitäpä jos voisimme nähdä myös "infrapunaisen" taikka "ultravioletin" värisävyt? Olisiko tämä mahdollista, ja millä tavalla väripalettimme muuttuisi tällaisen seurauksena?

Tietääkseni ainakin perhosilla havaintoikkuna menee ultravioletin suuntaan ihmissilmää laajemmin. Ei varmaan ole ainoa lajiryhmä.

Luin jostain, että jos ihmisen silmä reagoisi laajemmin infrapunan suuntaan, niin kehon oma lämpötila aiheuttaisi jonkinlaista näköaistimusta silmissä.

Toki. Eri eläimillä on mahdollisuus aistia näitä näkyvän valon rajojen ulkopuolella olevia taajuuksia. Jotkin käärmeet esim. aistivat infrapunaa, jolloin niiden on helpompi paikallistaa saaliinsa.

Se kysymys kuuluukin, että näkeekö se infrapunaisena kohteensa näkevä käärme jotakin sellaista värisävyä, jota me ihmiset emme näe emmekä osaa kuvitella?

[Märkäruuti]

Se kysymys kuuluukin, että näkeekö se infrapunaisena kohteensa näkevä käärme jotakin sellaista värisävyä, jota me ihmiset emme näe emmekä osaa kuvitella?

Arvaus:
Kuten jutussani orkesterista soimassa päässä juuri nukahtamisen hetkenä käy ilmi, aistimus on aivojen tuottama. Se syntyy niistä ärsykkeistä, joita hermoston kautta kuuppaamme tulee. Pitäisin epätodennäköisenä, että käärme hahmottaisi aistimukset samoin kuin ihminen.

[MooM]

Silmän kolmen värinäköön osallistuvien solutyyppien vastekäyrät ovat yksilölliset. Jos kahdella eri solutyypillä käyrät ovat liian lähekkäin (eli lähes päällekkäin taajuusavaruudessa), henkilö ei erota näitä värejä.

Mutta jos on suunnilleen tavanomainen profiili, värinäkö kalibroituu siihen, miten värejä nimitetään omassa kielessä. Jos sinisellä ja vihreällä ei ole eroa kielessä, näitä värejä ja niiden rajaa on vaikea oppia tunnistamaan.

Yritän kaivella kuvan.

[MooM]