Aurinko

[Kissatäti]

Laitetaan tänne kaikkea auringosta ja keskustellaan aurinkoasioista.

Maistelin tänään sanaa Aurinko ja se maistui hyvälle. Kaunis nimi tähdellemme.

Sana Aurinko kirjoitetaan isolla alkukirjaimella silloin, kun sanaa käytetään taivaankappaleen erisnimenä. Kun sanaa käytetään kiintotähdistä yleisesti tai jotenkin muuten kuin työtieteellisenä nimenä (esimerkiksi "Huomenna paistaa aurinko"), sana kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Nimitys aurinko on vanhastaan tunnettu vain suomen kielen länsimurteissa; itämurteissa sitä on vastannut myös samojedikielissä esiintyvä päivä. Pohjoissaamen kielessä aurinkoa kutsutaan nykyisinkin nimellä beaivi.

Nykyinen nimitys aurinko esiintyy kirjallisissa lähteissä 1500-luvulta alkaen. Sanan tarkka alkuperä on tuntematon, mutta sen on esitetty olevan mm. auer-sanan muunnos tai laina jostain balttilaisesta kielestä (vrt. liettuan aušrà, aamurusko). Koska sana esiintyy ensimmäisenä Agricolalla, sen on esitetty olevan jopa hänen luomansa uudismuodoste, pohjana ehkä latinan aurum, kulta. Joka tapauksessa saamelaiskielten epävarmoja vastineita lukuun ottamatta sukulaisissanoja muissa suomalais-ugrilaisissa kielissä ei ole

[Kissatäti]

Aurinko on aurinkokunta
Elämme planeetalla, joten uskomme sen olevan aurinkokunnan tasavertainen jäsen. Mutta se ei voisi olla kauempana totuudesta. Tosiasia on, että Auringon massa muodostaa 99,8 % aurinkokunnan massasta. Ja suurin osa tästä viimeisestä 0,2 %:sta tulee Jupiterilta. Maan massa on siis murto-osa aurinkokunnan massasta. Todellakin, meitä tuskin on olemassa.

[Kissatäti]

Aurinko on melko kirkas.
Tiedämme hämmästyttävän suuria ja kirkkaita tähtiä, kuten Eta Carina ja Betelgeuse. Mutta ne ovat uskomattoman kaukana. Oma aurinkomme on suhteellisen kirkas tähti. Jos voisit ottaa 50 lähintä tähteä 17 valovuoden säteellä Maasta, Aurinko olisi neljänneksi kirkkain tähti absoluuttisesti mitattuna. Ei paha ollenkaan.

[Ertsu]

[Kissatäti]

Auringonpalvonta on auringon palvomista jumalana joko sellaisenaan tai ihmisen tai jonkin eläimen hahmoisena. Aurinko on aina ollut hyvin tärkeässä asemassa elämän ja ihmisten hyvinvoinnin alkulähteenä, joten sitä on myös aina palvottu, usein pääjumalana.

Aurinkoa edustavat hahmot perustuivat alun perin animistisiin aurinkokäsityksiin, ja Aurinko nähtiin esimerkiksi jäniksenä tai härkänä. Tämä zoomorfinen aurinkokäsitys väistyi ajan myötä antropomorfisen aurinkokäsityksen tieltä, ja Auringosta tuli ihmishahmoinen.
Aurinkoa alettiin pitää ihmisolentona, joka oli läheisissä tekemisissä arkielämän kanssa ja vaikutti ihmisten elämään. Aurinkoa palvottiin suurena Isänä samalla kun Kuuta palvottiin suurena Äitinä. Joidenkin kansojen mytologiassa Aurinko saattoi kuitenkin olla naispuolinen.
Sukupuolikysymykseen on ehkä vaikuttanut ilmasto: Aurinko on nähty maskuliinisen voimakkaana etenkin kuumilla seuduilla, mutta viileämmillä seuduilla lempeän naisellisena. Monet kansat näkivät Auringon pitkähiuksisena ja partaisena: esimerkiksi kreikkalaiset hahmottivat auringonsäteet auringonjumala Helioksen keltaisiksi hiussuortuviksi, ja monet intiaanikansat näkivät Auringon parrakkaana miehenä.

Muinaisen Egyptin uskonnossa Auringon palvonta oli keskipisteessä. Egyptiläiset erottivat Auringon eri ominaisuudet toisistaan, joten auringonjumaliakin oli useita. Tärkeimmät niistä olivat Ra ja Osiris.
Ra edusti fyysistä Aurinkoa, ja häntä palvottiin koko Egyptissä kaikkivaltiaana. Osiris edusti laskevaa Aurinkoa, ja hän oli ikuisen elämän jumala.
Muita egyptiläisten auringonjumalia olivat esimerkiksi Atum, Horus, Ptah ja Mandu. Auringonkiekon, Atonin, palvonta syrjäytti Akhenatenin valtakaudella väliaikaisesti kaikki muut palvonnan muodot, ja faarao itsekin vaihtoi nimensä tarkoittamaan 'auringonkiekon hehkua.

Egeanmeren rannoilla palvottiin auringonjumala Aresta ennen kreikkalaisten saapumista, mutta tästä ajasta on jäänyt vain vähän todisteita. Kreikkalaisten auringonjumalat olivat Helios ja Apollon. Roomalaisten auringonjumala oli Sol.

Japanissa šintolaisuuden jumalien keskeisenä hahmona toimi auringonjumalatar

Professori Anna-Leena Siikala pitää mahdollisena, että suomalaisen kansanperinteen hahmo Päivätär oli alkuaan elämää ja valoa hallinnut jumala. Kristillisellä kaudella hänet korvasi Neitsyt Maria.

[Märkäruuti]

Oma aurinkomme on suhteellisen kirkas tähti. Jos voisit ottaa 50 lähintä tähteä 17 valovuoden säteellä Maasta, Aurinko olisi neljänneksi kirkkain tähti absoluuttisesti mitattuna. Ei paha ollenkaan.

Kannattaa huomioda myös sellainen totuus, että liika kirkkaus ei valaise, vaan sokaisee. Tästä voisi vääntää analogiaa vaikka ihmisen karismaan ja tietoon. Liiallinen ylivertaisuus sokaisee näkemästä vähemmän loistavaa, mutta sinänsä hyvää ja mielenkiintoista.

Vaikka Maa on massaltaan mitätön ja loistaa pääasiassa vain lainattua valoa, on Maa kaikessa vähäpätöisyydessään useita kertaluokkia monimutkaisempi ja kauniimpi kuin koko muu aurinkokuntamme. Se monimutkaisuus ja kauneus on siinä ohuessa silauksessa, jota kutsumme elokehäksi.

[Kissatäti]

Amerikassa Aurinkoa palvottiin etenkin Perun ylängöillä. Perulaisten auringonjumala oli nimeltään Viracocha. Perulaiset uskoivat, että Aurinko oli inkadynastian perustaja ja inkojen esi-isä. He rakensivat Auringolle mahtavia temppeleitä ja päällystivät ne runsaalla kullalla. Auringon palvonta oli Inkavaltakunnan virallinen uskonto.
Myös Meksikossa Auringolla oli hallitseva asema uskonnollisessa elämässä tolteekeista asteekkeihin.
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoista useat palvoivat Aurinkoa. Etenkin maanosan eteläosiessa harjoitettu Auringon palvonta oli mutkikasta ja kehittynyttä, ehkä siksi että sinne saatiin vaikutteita etelämpää. Tunnetuimpia pohjoisamerikkalaisia Aurinkoon liittyviä tapoja on aurinkotanssi.

Aueinkotanssi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aurinkotanssi

Voisi kehittää oman aurinkotanssin, sellaisen suomalaisen version. Sadetanssille täällä on harvoin tarvetta.

[Kissatäti]

Mikä on teidän suhteenne aurinkoon?

[Kissatäti]

Muistan pienenä kun tuli auringonpimennys jota odotettiin. En löytänyt mistään tietoa milloin on ollut auringonpimennyksiä ja tuskin tämä muisto oli ns kokonainen pimennys vaan jokin osittainen. Varoiteltiin silloin jo ettei saa katsoa suoraan aurinkoon ja annettiin jokin noettu lasinpala. En tiedä oliko siitä mitään apua. Mutta juhlavaa ja jännää oli.

[Märkäruuti]

Mikä on teidän suhteenne aurinkoon?

Melanoomaan sairastuneena kyräilevä
Ei vaan. Nautin auringosta, mutta nykyään joutuu kyttäämään UV indeksiä ja käyttämään isoja suojakertoimia. En tiedä, onko sillä enää minun kohdallani isoa merkitystä, mutta asioissa joita en itse tunne, noudatan asiantuntijoiden neuvoa.

[Märkäruuti]

Varoiteltiin silloin jo ettei saa katsoa suoraan aurinkoon ja annettiin jokin noettu lasinpala. En tiedä oliko siitä mitään apua.

Itsekin katselin pienenä noetun lasinpalan läpi, eikä se todellakaan ole riittävä suoja. Nyt minulla on ollut varmaan toistakymmentä vuotta URSA:n auringonpimennyslasit. Paria pimennystä olen niillä päässyt katselemaan.

[Kissatäti]

Mikä on teidän suhteenne aurinkoon?

Melanoomaan sairastuneena kyräilevä
Ei vaan. Nautin auringosta, mutta nykyään joutuu kyttäämään UV indeksiä ja käyttämään isoja suojakertoimia. En tiedä, onko sillä enää minun kohdallani isoa merkitystä, mutta asioissa joita en itse tunne, noudatan asiantuntijoiden neuvoa.

Harmillinen tuo melanooma. Oletko ollut paljon auringossa elämäsi aikana? Minäkin olen oppinut varomaan ja suojaan itseni.
Hirvittää ihan nuoruudessa eletty rusketuksen ihannointi. Minä rusketuin helposti, en tiedä onko se hyvä vai huono, mutta olen ajatellut että auringossa turhaan viivytyt hetket olisi voinut käyttää järkevämminkin. Sitten käytiin vielä aurinkolomilla. Kaksi kertaa olen polttanut itseni niin että lakanat tuntuivat hiekkapaperilta. Ei kuitenkaan nahka lähtenyt.

[Märkäruuti]

Oletko ollut paljon auringossa elämäsi aikana?

Viisikymmentäluvulla syntyneet maalaispojat viettivät lapsuuden kesät lähinnä pelkissä uimahousuissa. (ainakin sellainen mielikuva on jäänyt) Sokerijuurikasta harventaessa tai heinäpelloilla aurinko tarttui nahkaan. Vielä 1990 luvulla tuli käydyksi jopa solariumissa. Viisikymppisestä on tullut vietetyksi paljon aikaa järvellä ja aina kun sää salli, ilman paitaa. Eli on aurinkoa otettu. Onneksi ihotyyppini on sellainen, etten pala helposti.

Huomenna saattaa olla viimeinen syyni melanooman osalta. Ainakin jos kerroskuvauksessa tutkittava patti on normaali. Piti olla jo marraskuun lopulla viimeinen syyni, mutta jotain pattia silloin löytyi. Vähän on tutkimuskin viivästynyt.