Inertia.

[Goswell]

Jos kappaleeseen ei vaikuta voimaa, liiketila luonnollisesti säilyy, ei tämä ole inertiaa.
Inertiaa on esimerkiksi se kun olet avaruudessa ja yrität pysäytää pyörivää satelliittia käsin, vaaditaan voimaa ja jos et ole varovainen, satelliitti nakkaa sinut huitsin nevadaan sotkemasta hyvää pyörimistä.

Inertia on siis voimaa, säilöttyä voimaa, voimaa jonka saa ulos muuttamalla kappaleen kiihtyvyyttä monella tapaa.
Inertian voima taas syntyy ihan samoin kuin kaikki muutkin voimat, vuorovaikutuksista, niiden epäsymmetriasta.
Otetaan vaikka tuo pyörivä satelliitti, sen pyörimiseen saattaminen vaatii voimaa, mutta koska satelliitti ei avaruudessa koe muita voimia, pyöriminen jatkuu lähes loputtomiin, keskipakovoima vaikuttaa kaiken aikaa satelliitissa, satelliitti pyrkii laajenemaan mutta sen sisäiset sidokset estää laajenemisen. Kiihtyvyyttä on ts kaiken aikaa mutta se on symmetristä eikä vaikuta liiketilaan, rasittaa kuitenkin rakenteita.

Kun astronautti alkaa kädellään jarruttaa pyörivää satelliitia, syntyy kiihtyvyyttä koska setelliitin pyöriminen hidastuu, nyt jos katsotaan tuota kuvaa jonka laitoin, pyörivässä satelliitissa se keskinappula osoittaa suoraan säteen suuntaan ulos joka puolella satelliittia koska keskipakovoima, vuorovaikutustaajuus on suurempi ulospäin satelliitin aineen muodostavassa kvanttirakenteessa, se aine on atomeja ja sen omanlaisensa rakenteen johdosta voimaa kohdistuu ulospäin jokaisessa atomissa satelliitissa, pl massakeskipisteen kohta, tuo voima kasvaa kohti sateliitin ulkopintaa atomi atomilta.
Kun astronautti yrittää hidastaa pyörimistä, kuvassa oleva pallero siirtyy osoittamaan poispäin astronautista edellisen sijainnin lisäksi ja tuo voima alkaa kohtistua astronautin aiheuttamaa voimaa vastaan vetäen astronauttia mukanaan.

Nyt puretaan se kuva järkevämmäksi.
Se pallero, kaikki tykkää pulleroista, se kuvaa atomin ydintä, siellä on lähes kaikki atomin massa, ytimen ympärillä on elektronikuori/verho/kenttä, vittu ihan sama mikä, ydin on joka tapauksessa tuon hässäkän sisällä, ytimen ja hässäkän välillä on vuorovaikutus, tuosta vuorovaiktuksesta löytyy syy inertialle, kun ydin siirtyy hiukankin pois absoluuttisesta keskipisteestään, syntyy epäsymmetrinen voima atomiin, se pyrkii siihen suuntaan josta tuon syntyneen epäsymmetrian aiheuttama voima vaikuttaa, voimaa kun vaatii työntäminen ja vetäminen, astronautin kohdalla se on tavallaan vetämistä.
Eli se ytimen ympärillä kuvassa oleva epäsymmetrinen renkaisto kuvaa vuorovaikutustaajuutta kiihdytystilanteessa, jos kiihtyvyyttä ei ole, renkaisto on symmetrinen ja kun kiihtyvyyttä on se on epäsymmetrinen ja samalla vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi ja saadaan voimaa.

Siinä on teille inertia=hitaus.

Mistä se ytimen hitaus sitten tulee? Miksi ytimeen tarvitsee kohdistaa voimaa tai vuorovaikutusta, että ydin liikkuisi tai muuttaisi liiketilaansa?

Sinun selityksesi ei ole muuta, kuin että kappaleella on hitaus eli inertia, koska sen osilla on hitaus eli inertia. Selityksesi ei avaa itse ongelmaa ollenkaan. Mistä inertia tulee kappaleeseen tai sen osiin, ytimiin?

Täsmälleen samasta syystä kuin tuossa esimerkissä, vuorovaikutustaajuuksien epätasapainosta ytimen rakenteessa.
Kun sukelletaan vieläkin syvemmälle asiaan niin huomataan että massakin on tavallaan vain illuusio, Albertin kaava E=mcc kertoo että materia ja energia saman asian kaksi puolta, asia ei ole ihan noin vaan materia on myös vain energiaa, se sisäisesti sidottu energia eli massa vain näyttätyy meille kiinteänä massana tai nesteenä tai kaasuna, se massaton massa.

Jos katsotaan tuota kuvaa edelleen, kun käännät kuvan niin että se piste on alhaalla, nyt tuo hiukkanen on vaikka maan pinnalla paikoillaan ja gravitaatio vetää ydintä, siis sitä pistettä kohti maan keskipistettä, vuorovaikutus on pisteen ja maan pinnan suunnassa suurempi kuin vastakkaisella puolella ekuoreen, verhoon tai kenttään, miksi sitä nyt kutsutaankaan, saat massalle painon, mitä voimakkaampi gravikenttä sen suurempi epätasapaino sen suurempi paino. Avaruudessa se vuorovaikutus taas on symmetrinen ja massa on kirjaimellisesti painotonta, mutta kiihdytä sitä massaa avaruudessa, epäsymmetria syntyy välittömästi.
Joten massa on vain sisäisesti sidottua energiaa, mitään varsinaista hidasta tai painavaa massaa ei ole edes olemassa, siis jos tarkkoja ollaan, meillehän nuo massan ominaisuudet tietysti löytyy kun elämme tällä olemisen tasolla.

Ts jos hitautta yrittää sovittaa massaan Newtonilaisittain, ei tule onnistumaan, syntyy Eusamaisia selityksiä tai selityksiä että kaikkeuden massat ovat vastuussa hitaudesta, mutta kun massa pilkotaan alkeisosiinsa ja otetaan huomioon massan sisäiset vuorovaikutukset pohjia myöten, asia alkaa aueta. Tosin pohjia ihmiskunta tuskin on vielä selvittänyt, mutta ei tarvikkaan, periaate on sama olkoon mittakaava mikä hyvänsä.

[Vän]

Jos kappaleeseen ei vaikuta voimaa, liiketila luonnollisesti säilyy, ei tämä ole inertiaa.
Inertiaa on esimerkiksi se kun olet avaruudessa ja yrität pysäytää pyörivää satelliittia käsin, vaaditaan voimaa ja jos et ole varovainen, satelliitti nakkaa sinut huitsin nevadaan sotkemasta hyvää pyörimistä.

Inertia on siis voimaa, säilöttyä voimaa, voimaa jonka saa ulos muuttamalla kappaleen kiihtyvyyttä monella tapaa.
Inertian voima taas syntyy ihan samoin kuin kaikki muutkin voimat, vuorovaikutuksista, niiden epäsymmetriasta.
Otetaan vaikka tuo pyörivä satelliitti, sen pyörimiseen saattaminen vaatii voimaa, mutta koska satelliitti ei avaruudessa koe muita voimia, pyöriminen jatkuu lähes loputtomiin, keskipakovoima vaikuttaa kaiken aikaa satelliitissa, satelliitti pyrkii laajenemaan mutta sen sisäiset sidokset estää laajenemisen. Kiihtyvyyttä on ts kaiken aikaa mutta se on symmetristä eikä vaikuta liiketilaan, rasittaa kuitenkin rakenteita.

Kun astronautti alkaa kädellään jarruttaa pyörivää satelliitia, syntyy kiihtyvyyttä koska setelliitin pyöriminen hidastuu, nyt jos katsotaan tuota kuvaa jonka laitoin, pyörivässä satelliitissa se keskinappula osoittaa suoraan säteen suuntaan ulos joka puolella satelliittia koska keskipakovoima, vuorovaikutustaajuus on suurempi ulospäin satelliitin aineen muodostavassa kvanttirakenteessa, se aine on atomeja ja sen omanlaisensa rakenteen johdosta voimaa kohdistuu ulospäin jokaisessa atomissa satelliitissa, pl massakeskipisteen kohta, tuo voima kasvaa kohti sateliitin ulkopintaa atomi atomilta.
Kun astronautti yrittää hidastaa pyörimistä, kuvassa oleva pallero siirtyy osoittamaan poispäin astronautista edellisen sijainnin lisäksi ja tuo voima alkaa kohtistua astronautin aiheuttamaa voimaa vastaan vetäen astronauttia mukanaan.

Nyt puretaan se kuva järkevämmäksi.
Se pallero, kaikki tykkää pulleroista, se kuvaa atomin ydintä, siellä on lähes kaikki atomin massa, ytimen ympärillä on elektronikuori/verho/kenttä, vittu ihan sama mikä, ydin on joka tapauksessa tuon hässäkän sisällä, ytimen ja hässäkän välillä on vuorovaikutus, tuosta vuorovaiktuksesta löytyy syy inertialle, kun ydin siirtyy hiukankin pois absoluuttisesta keskipisteestään, syntyy epäsymmetrinen voima atomiin, se pyrkii siihen suuntaan josta tuon syntyneen epäsymmetrian aiheuttama voima vaikuttaa, voimaa kun vaatii työntäminen ja vetäminen, astronautin kohdalla se on tavallaan vetämistä.
Eli se ytimen ympärillä kuvassa oleva epäsymmetrinen renkaisto kuvaa vuorovaikutustaajuutta kiihdytystilanteessa, jos kiihtyvyyttä ei ole, renkaisto on symmetrinen ja kun kiihtyvyyttä on se on epäsymmetrinen ja samalla vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi ja saadaan voimaa.

Siinä on teille inertia=hitaus.

Mistä se ytimen hitaus sitten tulee? Miksi ytimeen tarvitsee kohdistaa voimaa tai vuorovaikutusta, että ydin liikkuisi tai muuttaisi liiketilaansa?

Sinun selityksesi ei ole muuta, kuin että kappaleella on hitaus eli inertia, koska sen osilla on hitaus eli inertia. Selityksesi ei avaa itse ongelmaa ollenkaan. Mistä inertia tulee kappaleeseen tai sen osiin, ytimiin?

Täsmälleen samasta syystä kuin tuossa esimerkissä, vuorovaikutustaajuuksien epätasapainosta ytimen rakenteessa.
Kun sukelletaan vieläkin syvemmälle asiaan niin huomataan että massakin on tavallaan vain illuusio, Albertin kaava E=mcc kertoo että materia ja energia saman asian kaksi puolta, asia ei ole ihan noin vaan materia on myös vain energiaa, se sisäisesti sidottu energia eli massa vain näyttätyy meille kiinteänä massana tai nesteenä tai kaasuna, se massaton massa.

Jos katsotaan tuota kuvaa edelleen, kun käännät kuvan niin että se piste on alhaalla, nyt tuo hiukkanen on vaikka maan pinnalla paikoillaan ja gravitaatio vetää ydintä, siis sitä pistettä kohti maan keskipistettä, vuorovaikutus on pisteen ja maan pinnan suunnassa suurempi kuin vastakkaisella puolella ekuoreen, verhoon tai kenttään, miksi sitä nyt kutsutaankaan, saat massalle painon, mitä voimakkaampi gravikenttä sen suurempi epätasapaino sen suurempi paino. Avaruudessa se vuorovaikutus taas on symmetrinen ja massa on kirjaimellisesti painotonta, mutta kiihdytä sitä massaa avaruudessa, epäsymmetria syntyy välittömästi.
Joten massa on vain sisäisesti sidottua energiaa, mitään varsinaista hidasta tai painavaa massaa ei ole edes olemassa, siis jos tarkkoja ollaan, meillehän nuo massan ominaisuudet tietysti löytyy kun elämme tällä olemisen tasolla.

Ts jos hitautta yrittää sovittaa massaan Newtonilaisittain, ei tule onnistumaan, syntyy Eusamaisia selityksiä tai selityksiä että kaikkeuden massat ovat vastuussa hitaudesta, mutta kun massa pilkotaan alkeisosiinsa ja otetaan huomioon massan sisäiset vuorovaikutukset pohjia myöten, asia alkaa aueta. Tosin pohjia ihmiskunta tuskin on vielä selvittänyt, mutta ei tarvikkaan, periaate on sama olkoon mittakaava mikä hyvänsä.

Juu, ja energiakin on silloin vain illuusio. Eihän puhdasta energiaa ole olemassa missään, sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Ainoa tapa havaita energia on vuorovaikutus, joten energia on vain illuusio. Samoin kuin materia, aika, avaruus, tila ja liike. Kaikki illuusiota vain, eikö niin?

[Goswell]

Jos kappaleeseen ei vaikuta voimaa, liiketila luonnollisesti säilyy, ei tämä ole inertiaa.
Inertiaa on esimerkiksi se kun olet avaruudessa ja yrität pysäytää pyörivää satelliittia käsin, vaaditaan voimaa ja jos et ole varovainen, satelliitti nakkaa sinut huitsin nevadaan sotkemasta hyvää pyörimistä.

Inertia on siis voimaa, säilöttyä voimaa, voimaa jonka saa ulos muuttamalla kappaleen kiihtyvyyttä monella tapaa.
Inertian voima taas syntyy ihan samoin kuin kaikki muutkin voimat, vuorovaikutuksista, niiden epäsymmetriasta.
Otetaan vaikka tuo pyörivä satelliitti, sen pyörimiseen saattaminen vaatii voimaa, mutta koska satelliitti ei avaruudessa koe muita voimia, pyöriminen jatkuu lähes loputtomiin, keskipakovoima vaikuttaa kaiken aikaa satelliitissa, satelliitti pyrkii laajenemaan mutta sen sisäiset sidokset estää laajenemisen. Kiihtyvyyttä on ts kaiken aikaa mutta se on symmetristä eikä vaikuta liiketilaan, rasittaa kuitenkin rakenteita.

Kun astronautti alkaa kädellään jarruttaa pyörivää satelliitia, syntyy kiihtyvyyttä koska setelliitin pyöriminen hidastuu, nyt jos katsotaan tuota kuvaa jonka laitoin, pyörivässä satelliitissa se keskinappula osoittaa suoraan säteen suuntaan ulos joka puolella satelliittia koska keskipakovoima, vuorovaikutustaajuus on suurempi ulospäin satelliitin aineen muodostavassa kvanttirakenteessa, se aine on atomeja ja sen omanlaisensa rakenteen johdosta voimaa kohdistuu ulospäin jokaisessa atomissa satelliitissa, pl massakeskipisteen kohta, tuo voima kasvaa kohti sateliitin ulkopintaa atomi atomilta.
Kun astronautti yrittää hidastaa pyörimistä, kuvassa oleva pallero siirtyy osoittamaan poispäin astronautista edellisen sijainnin lisäksi ja tuo voima alkaa kohtistua astronautin aiheuttamaa voimaa vastaan vetäen astronauttia mukanaan.

Nyt puretaan se kuva järkevämmäksi.
Se pallero, kaikki tykkää pulleroista, se kuvaa atomin ydintä, siellä on lähes kaikki atomin massa, ytimen ympärillä on elektronikuori/verho/kenttä, vittu ihan sama mikä, ydin on joka tapauksessa tuon hässäkän sisällä, ytimen ja hässäkän välillä on vuorovaikutus, tuosta vuorovaiktuksesta löytyy syy inertialle, kun ydin siirtyy hiukankin pois absoluuttisesta keskipisteestään, syntyy epäsymmetrinen voima atomiin, se pyrkii siihen suuntaan josta tuon syntyneen epäsymmetrian aiheuttama voima vaikuttaa, voimaa kun vaatii työntäminen ja vetäminen, astronautin kohdalla se on tavallaan vetämistä.
Eli se ytimen ympärillä kuvassa oleva epäsymmetrinen renkaisto kuvaa vuorovaikutustaajuutta kiihdytystilanteessa, jos kiihtyvyyttä ei ole, renkaisto on symmetrinen ja kun kiihtyvyyttä on se on epäsymmetrinen ja samalla vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi ja saadaan voimaa.

Siinä on teille inertia=hitaus.

Mistä se ytimen hitaus sitten tulee? Miksi ytimeen tarvitsee kohdistaa voimaa tai vuorovaikutusta, että ydin liikkuisi tai muuttaisi liiketilaansa?

Sinun selityksesi ei ole muuta, kuin että kappaleella on hitaus eli inertia, koska sen osilla on hitaus eli inertia. Selityksesi ei avaa itse ongelmaa ollenkaan. Mistä inertia tulee kappaleeseen tai sen osiin, ytimiin?

Täsmälleen samasta syystä kuin tuossa esimerkissä, vuorovaikutustaajuuksien epätasapainosta ytimen rakenteessa.
Kun sukelletaan vieläkin syvemmälle asiaan niin huomataan että massakin on tavallaan vain illuusio, Albertin kaava E=mcc kertoo että materia ja energia saman asian kaksi puolta, asia ei ole ihan noin vaan materia on myös vain energiaa, se sisäisesti sidottu energia eli massa vain näyttätyy meille kiinteänä massana tai nesteenä tai kaasuna, se massaton massa.

Jos katsotaan tuota kuvaa edelleen, kun käännät kuvan niin että se piste on alhaalla, nyt tuo hiukkanen on vaikka maan pinnalla paikoillaan ja gravitaatio vetää ydintä, siis sitä pistettä kohti maan keskipistettä, vuorovaikutus on pisteen ja maan pinnan suunnassa suurempi kuin vastakkaisella puolella ekuoreen, verhoon tai kenttään, miksi sitä nyt kutsutaankaan, saat massalle painon, mitä voimakkaampi gravikenttä sen suurempi epätasapaino sen suurempi paino. Avaruudessa se vuorovaikutus taas on symmetrinen ja massa on kirjaimellisesti painotonta, mutta kiihdytä sitä massaa avaruudessa, epäsymmetria syntyy välittömästi.
Joten massa on vain sisäisesti sidottua energiaa, mitään varsinaista hidasta tai painavaa massaa ei ole edes olemassa, siis jos tarkkoja ollaan, meillehän nuo massan ominaisuudet tietysti löytyy kun elämme tällä olemisen tasolla.

Ts jos hitautta yrittää sovittaa massaan Newtonilaisittain, ei tule onnistumaan, syntyy Eusamaisia selityksiä tai selityksiä että kaikkeuden massat ovat vastuussa hitaudesta, mutta kun massa pilkotaan alkeisosiinsa ja otetaan huomioon massan sisäiset vuorovaikutukset pohjia myöten, asia alkaa aueta. Tosin pohjia ihmiskunta tuskin on vielä selvittänyt, mutta ei tarvikkaan, periaate on sama olkoon mittakaava mikä hyvänsä.

Juu, ja energiakin on silloin vain illuusio. Eihän puhdasta energiaa ole olemassa missään, sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Ainoa tapa havaita energia on vuorovaikutus, joten energia on vain illuusio. Samoin kuin materia, aika, avaruus, tila ja liike. Kaikki illuusiota vain, eikö niin?

No jos ajatellaan fotonia, sitä ei voi havaita ennen kuin sen energia siirtyy, se siirtyminen on kuitenkin todellinen ja mitattava tapahtuma, saadaan impulssi ja tai jokin muu muutos, joten energian nimen alla on todellisia mitattavia muutoksia.
Materia on todellista, sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa, sen todellinen rakenne on piilossa siellä kvanttimaailmassa jonne meidän normaalit havaintovälineet ei oikein yllä puhumattakaan arkikokemuksista materiasta.
Aika on seuraus muutoksesta. Avaruus on olevaisena olemattomuutta siinä kuin tilakin. Liike, nopeus on vain suhteellista, eli ei ihan kaikki ole illuusiota mutta paljon on. Vaikka puhun illuusiosta, onhan ne silti käyttökelpoisia, meillä on ihan kätevä aika joka helpottaa elämää, kosketeltava ja muokattava materia, nopeuskin toimii normaalisti omissa pikku kuvioissa vaikka suhteellista onkin, ylinopeussakot tulee kuin Manulle illallinen jos ajaa ylinopeutta tutkaan, mutta ne voimat josta tässä hitaudessa on kysymys löytyy vasta kun mennään tarpeeksi syvälle aineen rakenteisiin, on vain mentävä pirun syvälle.

[KultaKikkare]

Jos kappaleeseen ei vaikuta voimaa, liiketila luonnollisesti säilyy, ei tämä ole inertiaa.
Inertiaa on esimerkiksi se kun olet avaruudessa ja yrität pysäytää pyörivää satelliittia käsin, vaaditaan voimaa ja jos et ole varovainen, satelliitti nakkaa sinut huitsin nevadaan sotkemasta hyvää pyörimistä.

Inertia on siis voimaa, säilöttyä voimaa, voimaa jonka saa ulos muuttamalla kappaleen kiihtyvyyttä monella tapaa.
Inertian voima taas syntyy ihan samoin kuin kaikki muutkin voimat, vuorovaikutuksista, niiden epäsymmetriasta.
Otetaan vaikka tuo pyörivä satelliitti, sen pyörimiseen saattaminen vaatii voimaa, mutta koska satelliitti ei avaruudessa koe muita voimia, pyöriminen jatkuu lähes loputtomiin, keskipakovoima vaikuttaa kaiken aikaa satelliitissa, satelliitti pyrkii laajenemaan mutta sen sisäiset sidokset estää laajenemisen. Kiihtyvyyttä on ts kaiken aikaa mutta se on symmetristä eikä vaikuta liiketilaan, rasittaa kuitenkin rakenteita.

Kun astronautti alkaa kädellään jarruttaa pyörivää satelliitia, syntyy kiihtyvyyttä koska setelliitin pyöriminen hidastuu, nyt jos katsotaan tuota kuvaa jonka laitoin, pyörivässä satelliitissa se keskinappula osoittaa suoraan säteen suuntaan ulos joka puolella satelliittia koska keskipakovoima, vuorovaikutustaajuus on suurempi ulospäin satelliitin aineen muodostavassa kvanttirakenteessa, se aine on atomeja ja sen omanlaisensa rakenteen johdosta voimaa kohdistuu ulospäin jokaisessa atomissa satelliitissa, pl massakeskipisteen kohta, tuo voima kasvaa kohti sateliitin ulkopintaa atomi atomilta.
Kun astronautti yrittää hidastaa pyörimistä, kuvassa oleva pallero siirtyy osoittamaan poispäin astronautista edellisen sijainnin lisäksi ja tuo voima alkaa kohtistua astronautin aiheuttamaa voimaa vastaan vetäen astronauttia mukanaan.

Nyt puretaan se kuva järkevämmäksi.
Se pallero, kaikki tykkää pulleroista, se kuvaa atomin ydintä, siellä on lähes kaikki atomin massa, ytimen ympärillä on elektronikuori/verho/kenttä, vittu ihan sama mikä, ydin on joka tapauksessa tuon hässäkän sisällä, ytimen ja hässäkän välillä on vuorovaikutus, tuosta vuorovaiktuksesta löytyy syy inertialle, kun ydin siirtyy hiukankin pois absoluuttisesta keskipisteestään, syntyy epäsymmetrinen voima atomiin, se pyrkii siihen suuntaan josta tuon syntyneen epäsymmetrian aiheuttama voima vaikuttaa, voimaa kun vaatii työntäminen ja vetäminen, astronautin kohdalla se on tavallaan vetämistä.
Eli se ytimen ympärillä kuvassa oleva epäsymmetrinen renkaisto kuvaa vuorovaikutustaajuutta kiihdytystilanteessa, jos kiihtyvyyttä ei ole, renkaisto on symmetrinen ja kun kiihtyvyyttä on se on epäsymmetrinen ja samalla vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi ja saadaan voimaa.

Siinä on teille inertia=hitaus.

Mistä se ytimen hitaus sitten tulee? Miksi ytimeen tarvitsee kohdistaa voimaa tai vuorovaikutusta, että ydin liikkuisi tai muuttaisi liiketilaansa?

Sinun selityksesi ei ole muuta, kuin että kappaleella on hitaus eli inertia, koska sen osilla on hitaus eli inertia. Selityksesi ei avaa itse ongelmaa ollenkaan. Mistä inertia tulee kappaleeseen tai sen osiin, ytimiin?

Täsmälleen samasta syystä kuin tuossa esimerkissä, vuorovaikutustaajuuksien epätasapainosta ytimen rakenteessa.
Kun sukelletaan vieläkin syvemmälle asiaan niin huomataan että massakin on tavallaan vain illuusio, Albertin kaava E=mcc kertoo että materia ja energia saman asian kaksi puolta, asia ei ole ihan noin vaan materia on myös vain energiaa, se sisäisesti sidottu energia eli massa vain näyttätyy meille kiinteänä massana tai nesteenä tai kaasuna, se massaton massa.

Jos katsotaan tuota kuvaa edelleen, kun käännät kuvan niin että se piste on alhaalla, nyt tuo hiukkanen on vaikka maan pinnalla paikoillaan ja gravitaatio vetää ydintä, siis sitä pistettä kohti maan keskipistettä, vuorovaikutus on pisteen ja maan pinnan suunnassa suurempi kuin vastakkaisella puolella ekuoreen, verhoon tai kenttään, miksi sitä nyt kutsutaankaan, saat massalle painon, mitä voimakkaampi gravikenttä sen suurempi epätasapaino sen suurempi paino. Avaruudessa se vuorovaikutus taas on symmetrinen ja massa on kirjaimellisesti painotonta, mutta kiihdytä sitä massaa avaruudessa, epäsymmetria syntyy välittömästi.
Joten massa on vain sisäisesti sidottua energiaa, mitään varsinaista hidasta tai painavaa massaa ei ole edes olemassa, siis jos tarkkoja ollaan, meillehän nuo massan ominaisuudet tietysti löytyy kun elämme tällä olemisen tasolla.

Ts jos hitautta yrittää sovittaa massaan Newtonilaisittain, ei tule onnistumaan, syntyy Eusamaisia selityksiä tai selityksiä että kaikkeuden massat ovat vastuussa hitaudesta, mutta kun massa pilkotaan alkeisosiinsa ja otetaan huomioon massan sisäiset vuorovaikutukset pohjia myöten, asia alkaa aueta. Tosin pohjia ihmiskunta tuskin on vielä selvittänyt, mutta ei tarvikkaan, periaate on sama olkoon mittakaava mikä hyvänsä.

Juu, ja energiakin on silloin vain illuusio. Eihän puhdasta energiaa ole olemassa missään, sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Ainoa tapa havaita energia on vuorovaikutus, joten energia on vain illuusio. Samoin kuin materia, aika, avaruus, tila ja liike. Kaikki illuusiota vain, eikö niin?

Eikun pikemminkin näkeminen ja koskettaminen on illuusio.

Näkeminen on sitä kun päässäsi olevat biologiset sensorit absorboivat fotoneista elektromagneettista säteilyä, eli puhdasta energiaa ja siirtävät sen hermoratojasi pitkin, energiana, aivoihisi joissa se leviää ympäri satoja miljoonia hermosoluja, energiana, päätyen lopulta tietoisuuteesi illuusiona siitä että näet jotain.

Ja näethän sä. Illuusio on huono termi tuohon. Kyse on eri olevaisuuden tasojen käsitteistä.

[Tauko]

mutta ne voimat josta tässä hitaudessa on kysymys löytyy vasta kun mennään tarpeeksi syvälle aineen rakenteisiin, on vain mentävä pirun syvälle.

No kerropa samalla vauhdilla, kun vauhti kerran on päällä: elektronin, jolla ei ole alirakennetta, inertia.

[Goswell]

mutta ne voimat josta tässä hitaudessa on kysymys löytyy vasta kun mennään tarpeeksi syvälle aineen rakenteisiin, on vain mentävä pirun syvälle.

No kerropa samalla vauhdilla, kun vauhti kerran on päällä: elektronin, jolla ei ole alirakennetta, inertia.

Ei fotonillakaan ole alirakennetta, silti se aiheuttaa impulssin jolla massallisia kappaleita pystytään kiihdyttämään, vrt aurinkopurje. Kun luodaan sisäisesti sidottuja alirakenteita, saadaan sisäinen inertiavaikutus kasvamaan massan määrän kasvaessa määrällisesti ja tai tilavuudellisesti eli ihan sama tilanne kuin fotonin tökkiessä aurikopurjetta mutta nyt massan sisällä.
Koska levossa vallitsee symmetria vuorovaikutuksissa, liiketila säilyy massan määrästä riippumatta vaikka massassa vaikuttaa pirun suuria voimia, siellä taas vastavoimilla hallitaan niitä pirun suuria voimia, vaan annas olla kun nuo sisäiset sidokset/rakenteet hajoitetaan, vrt kun aine ja antiaine annihiloituu, tällöin vapautuu koko massan sisäinen voimapotentiaali gammasäteilyksi, se on oksat pois ja tukka sekaisin eikä kellään ole enään kivaa.

Tuo todistaa sen että massa voi olla pohjimmiltaan "massatonta", ts massattomista "hiukkaista" voidaan rakentaa kokkaremassa tyyliin Newton, aineköntti jolla on meille tunnetun massan ominaisuudet ilman todellista hidasta ja painavaa massaa.

[Vän]

Jos kappaleeseen ei vaikuta voimaa, liiketila luonnollisesti säilyy, ei tämä ole inertiaa.
Inertiaa on esimerkiksi se kun olet avaruudessa ja yrität pysäytää pyörivää satelliittia käsin, vaaditaan voimaa ja jos et ole varovainen, satelliitti nakkaa sinut huitsin nevadaan sotkemasta hyvää pyörimistä.

Inertia on siis voimaa, säilöttyä voimaa, voimaa jonka saa ulos muuttamalla kappaleen kiihtyvyyttä monella tapaa.
Inertian voima taas syntyy ihan samoin kuin kaikki muutkin voimat, vuorovaikutuksista, niiden epäsymmetriasta.
Otetaan vaikka tuo pyörivä satelliitti, sen pyörimiseen saattaminen vaatii voimaa, mutta koska satelliitti ei avaruudessa koe muita voimia, pyöriminen jatkuu lähes loputtomiin, keskipakovoima vaikuttaa kaiken aikaa satelliitissa, satelliitti pyrkii laajenemaan mutta sen sisäiset sidokset estää laajenemisen. Kiihtyvyyttä on ts kaiken aikaa mutta se on symmetristä eikä vaikuta liiketilaan, rasittaa kuitenkin rakenteita.

Kun astronautti alkaa kädellään jarruttaa pyörivää satelliitia, syntyy kiihtyvyyttä koska setelliitin pyöriminen hidastuu, nyt jos katsotaan tuota kuvaa jonka laitoin, pyörivässä satelliitissa se keskinappula osoittaa suoraan säteen suuntaan ulos joka puolella satelliittia koska keskipakovoima, vuorovaikutustaajuus on suurempi ulospäin satelliitin aineen muodostavassa kvanttirakenteessa, se aine on atomeja ja sen omanlaisensa rakenteen johdosta voimaa kohdistuu ulospäin jokaisessa atomissa satelliitissa, pl massakeskipisteen kohta, tuo voima kasvaa kohti sateliitin ulkopintaa atomi atomilta.
Kun astronautti yrittää hidastaa pyörimistä, kuvassa oleva pallero siirtyy osoittamaan poispäin astronautista edellisen sijainnin lisäksi ja tuo voima alkaa kohtistua astronautin aiheuttamaa voimaa vastaan vetäen astronauttia mukanaan.

Nyt puretaan se kuva järkevämmäksi.
Se pallero, kaikki tykkää pulleroista, se kuvaa atomin ydintä, siellä on lähes kaikki atomin massa, ytimen ympärillä on elektronikuori/verho/kenttä, vittu ihan sama mikä, ydin on joka tapauksessa tuon hässäkän sisällä, ytimen ja hässäkän välillä on vuorovaikutus, tuosta vuorovaiktuksesta löytyy syy inertialle, kun ydin siirtyy hiukankin pois absoluuttisesta keskipisteestään, syntyy epäsymmetrinen voima atomiin, se pyrkii siihen suuntaan josta tuon syntyneen epäsymmetrian aiheuttama voima vaikuttaa, voimaa kun vaatii työntäminen ja vetäminen, astronautin kohdalla se on tavallaan vetämistä.
Eli se ytimen ympärillä kuvassa oleva epäsymmetrinen renkaisto kuvaa vuorovaikutustaajuutta kiihdytystilanteessa, jos kiihtyvyyttä ei ole, renkaisto on symmetrinen ja kun kiihtyvyyttä on se on epäsymmetrinen ja samalla vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi ja saadaan voimaa.

Siinä on teille inertia=hitaus.

Mistä se ytimen hitaus sitten tulee? Miksi ytimeen tarvitsee kohdistaa voimaa tai vuorovaikutusta, että ydin liikkuisi tai muuttaisi liiketilaansa?

Sinun selityksesi ei ole muuta, kuin että kappaleella on hitaus eli inertia, koska sen osilla on hitaus eli inertia. Selityksesi ei avaa itse ongelmaa ollenkaan. Mistä inertia tulee kappaleeseen tai sen osiin, ytimiin?

Täsmälleen samasta syystä kuin tuossa esimerkissä, vuorovaikutustaajuuksien epätasapainosta ytimen rakenteessa.
Kun sukelletaan vieläkin syvemmälle asiaan niin huomataan että massakin on tavallaan vain illuusio, Albertin kaava E=mcc kertoo että materia ja energia saman asian kaksi puolta, asia ei ole ihan noin vaan materia on myös vain energiaa, se sisäisesti sidottu energia eli massa vain näyttätyy meille kiinteänä massana tai nesteenä tai kaasuna, se massaton massa.

Jos katsotaan tuota kuvaa edelleen, kun käännät kuvan niin että se piste on alhaalla, nyt tuo hiukkanen on vaikka maan pinnalla paikoillaan ja gravitaatio vetää ydintä, siis sitä pistettä kohti maan keskipistettä, vuorovaikutus on pisteen ja maan pinnan suunnassa suurempi kuin vastakkaisella puolella ekuoreen, verhoon tai kenttään, miksi sitä nyt kutsutaankaan, saat massalle painon, mitä voimakkaampi gravikenttä sen suurempi epätasapaino sen suurempi paino. Avaruudessa se vuorovaikutus taas on symmetrinen ja massa on kirjaimellisesti painotonta, mutta kiihdytä sitä massaa avaruudessa, epäsymmetria syntyy välittömästi.
Joten massa on vain sisäisesti sidottua energiaa, mitään varsinaista hidasta tai painavaa massaa ei ole edes olemassa, siis jos tarkkoja ollaan, meillehän nuo massan ominaisuudet tietysti löytyy kun elämme tällä olemisen tasolla.

Ts jos hitautta yrittää sovittaa massaan Newtonilaisittain, ei tule onnistumaan, syntyy Eusamaisia selityksiä tai selityksiä että kaikkeuden massat ovat vastuussa hitaudesta, mutta kun massa pilkotaan alkeisosiinsa ja otetaan huomioon massan sisäiset vuorovaikutukset pohjia myöten, asia alkaa aueta. Tosin pohjia ihmiskunta tuskin on vielä selvittänyt, mutta ei tarvikkaan, periaate on sama olkoon mittakaava mikä hyvänsä.

Juu, ja energiakin on silloin vain illuusio. Eihän puhdasta energiaa ole olemassa missään, sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Ainoa tapa havaita energia on vuorovaikutus, joten energia on vain illuusio. Samoin kuin materia, aika, avaruus, tila ja liike. Kaikki illuusiota vain, eikö niin?

No jos ajatellaan fotonia, sitä ei voi havaita ennen kuin sen energia siirtyy, se siirtyminen on kuitenkin todellinen ja mitattava tapahtuma, saadaan impulssi ja tai jokin muu muutos, joten energian nimen alla on todellisia mitattavia muutoksia.
Materia on todellista, sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa, sen todellinen rakenne on piilossa siellä kvanttimaailmassa jonne meidän normaalit havaintovälineet ei oikein yllä puhumattakaan arkikokemuksista materiasta.
Aika on seuraus muutoksesta. Avaruus on olevaisena olemattomuutta siinä kuin tilakin. Liike, nopeus on vain suhteellista, eli ei ihan kaikki ole illuusiota mutta paljon on. Vaikka puhun illuusiosta, onhan ne silti käyttökelpoisia, meillä on ihan kätevä aika joka helpottaa elämää, kosketeltava ja muokattava materia, nopeuskin toimii normaalisti omissa pikku kuvioissa vaikka suhteellista onkin, ylinopeussakot tulee kuin Manulle illallinen jos ajaa ylinopeutta tutkaan, mutta ne voimat josta tässä hitaudessa on kysymys löytyy vasta kun mennään tarpeeksi syvälle aineen rakenteisiin, on vain mentävä pirun syvälle.

Eli selität yhä, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et näköjään pääse tuosta eteenpäin, mikä ei ole suuri yllätys.
Aika on muuten todellista. Sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa.
Avaruus on olevaisena olemattomuutta on niin typerä väite, että minulla ei ole sanoja kuvata sen typeryyttä. Samoin kuin massaton massa. Sanoinkuvaamattoman typerää. Ei niitä vastaan voi kunnolla edes väitellä, koska ne ovat pseudotiedettä, joka on liukas kuin saippua. Voit olla varma, että joka kerta, kun tuot nuo älyvapaat käsitteet keskusteluun, saat raivokkaan vastalauseen.

[Goswell]

Jos kappaleeseen ei vaikuta voimaa, liiketila luonnollisesti säilyy, ei tämä ole inertiaa.
Inertiaa on esimerkiksi se kun olet avaruudessa ja yrität pysäytää pyörivää satelliittia käsin, vaaditaan voimaa ja jos et ole varovainen, satelliitti nakkaa sinut huitsin nevadaan sotkemasta hyvää pyörimistä.

Inertia on siis voimaa, säilöttyä voimaa, voimaa jonka saa ulos muuttamalla kappaleen kiihtyvyyttä monella tapaa.
Inertian voima taas syntyy ihan samoin kuin kaikki muutkin voimat, vuorovaikutuksista, niiden epäsymmetriasta.
Otetaan vaikka tuo pyörivä satelliitti, sen pyörimiseen saattaminen vaatii voimaa, mutta koska satelliitti ei avaruudessa koe muita voimia, pyöriminen jatkuu lähes loputtomiin, keskipakovoima vaikuttaa kaiken aikaa satelliitissa, satelliitti pyrkii laajenemaan mutta sen sisäiset sidokset estää laajenemisen. Kiihtyvyyttä on ts kaiken aikaa mutta se on symmetristä eikä vaikuta liiketilaan, rasittaa kuitenkin rakenteita.

Kun astronautti alkaa kädellään jarruttaa pyörivää satelliitia, syntyy kiihtyvyyttä koska setelliitin pyöriminen hidastuu, nyt jos katsotaan tuota kuvaa jonka laitoin, pyörivässä satelliitissa se keskinappula osoittaa suoraan säteen suuntaan ulos joka puolella satelliittia koska keskipakovoima, vuorovaikutustaajuus on suurempi ulospäin satelliitin aineen muodostavassa kvanttirakenteessa, se aine on atomeja ja sen omanlaisensa rakenteen johdosta voimaa kohdistuu ulospäin jokaisessa atomissa satelliitissa, pl massakeskipisteen kohta, tuo voima kasvaa kohti sateliitin ulkopintaa atomi atomilta.
Kun astronautti yrittää hidastaa pyörimistä, kuvassa oleva pallero siirtyy osoittamaan poispäin astronautista edellisen sijainnin lisäksi ja tuo voima alkaa kohtistua astronautin aiheuttamaa voimaa vastaan vetäen astronauttia mukanaan.

Nyt puretaan se kuva järkevämmäksi.
Se pallero, kaikki tykkää pulleroista, se kuvaa atomin ydintä, siellä on lähes kaikki atomin massa, ytimen ympärillä on elektronikuori/verho/kenttä, vittu ihan sama mikä, ydin on joka tapauksessa tuon hässäkän sisällä, ytimen ja hässäkän välillä on vuorovaikutus, tuosta vuorovaiktuksesta löytyy syy inertialle, kun ydin siirtyy hiukankin pois absoluuttisesta keskipisteestään, syntyy epäsymmetrinen voima atomiin, se pyrkii siihen suuntaan josta tuon syntyneen epäsymmetrian aiheuttama voima vaikuttaa, voimaa kun vaatii työntäminen ja vetäminen, astronautin kohdalla se on tavallaan vetämistä.
Eli se ytimen ympärillä kuvassa oleva epäsymmetrinen renkaisto kuvaa vuorovaikutustaajuutta kiihdytystilanteessa, jos kiihtyvyyttä ei ole, renkaisto on symmetrinen ja kun kiihtyvyyttä on se on epäsymmetrinen ja samalla vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi ja saadaan voimaa.

Siinä on teille inertia=hitaus.

Mistä se ytimen hitaus sitten tulee? Miksi ytimeen tarvitsee kohdistaa voimaa tai vuorovaikutusta, että ydin liikkuisi tai muuttaisi liiketilaansa?

Sinun selityksesi ei ole muuta, kuin että kappaleella on hitaus eli inertia, koska sen osilla on hitaus eli inertia. Selityksesi ei avaa itse ongelmaa ollenkaan. Mistä inertia tulee kappaleeseen tai sen osiin, ytimiin?

Täsmälleen samasta syystä kuin tuossa esimerkissä, vuorovaikutustaajuuksien epätasapainosta ytimen rakenteessa.
Kun sukelletaan vieläkin syvemmälle asiaan niin huomataan että massakin on tavallaan vain illuusio, Albertin kaava E=mcc kertoo että materia ja energia saman asian kaksi puolta, asia ei ole ihan noin vaan materia on myös vain energiaa, se sisäisesti sidottu energia eli massa vain näyttätyy meille kiinteänä massana tai nesteenä tai kaasuna, se massaton massa.

Jos katsotaan tuota kuvaa edelleen, kun käännät kuvan niin että se piste on alhaalla, nyt tuo hiukkanen on vaikka maan pinnalla paikoillaan ja gravitaatio vetää ydintä, siis sitä pistettä kohti maan keskipistettä, vuorovaikutus on pisteen ja maan pinnan suunnassa suurempi kuin vastakkaisella puolella ekuoreen, verhoon tai kenttään, miksi sitä nyt kutsutaankaan, saat massalle painon, mitä voimakkaampi gravikenttä sen suurempi epätasapaino sen suurempi paino. Avaruudessa se vuorovaikutus taas on symmetrinen ja massa on kirjaimellisesti painotonta, mutta kiihdytä sitä massaa avaruudessa, epäsymmetria syntyy välittömästi.
Joten massa on vain sisäisesti sidottua energiaa, mitään varsinaista hidasta tai painavaa massaa ei ole edes olemassa, siis jos tarkkoja ollaan, meillehän nuo massan ominaisuudet tietysti löytyy kun elämme tällä olemisen tasolla.

Ts jos hitautta yrittää sovittaa massaan Newtonilaisittain, ei tule onnistumaan, syntyy Eusamaisia selityksiä tai selityksiä että kaikkeuden massat ovat vastuussa hitaudesta, mutta kun massa pilkotaan alkeisosiinsa ja otetaan huomioon massan sisäiset vuorovaikutukset pohjia myöten, asia alkaa aueta. Tosin pohjia ihmiskunta tuskin on vielä selvittänyt, mutta ei tarvikkaan, periaate on sama olkoon mittakaava mikä hyvänsä.

Juu, ja energiakin on silloin vain illuusio. Eihän puhdasta energiaa ole olemassa missään, sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Ainoa tapa havaita energia on vuorovaikutus, joten energia on vain illuusio. Samoin kuin materia, aika, avaruus, tila ja liike. Kaikki illuusiota vain, eikö niin?

No jos ajatellaan fotonia, sitä ei voi havaita ennen kuin sen energia siirtyy, se siirtyminen on kuitenkin todellinen ja mitattava tapahtuma, saadaan impulssi ja tai jokin muu muutos, joten energian nimen alla on todellisia mitattavia muutoksia.
Materia on todellista, sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa, sen todellinen rakenne on piilossa siellä kvanttimaailmassa jonne meidän normaalit havaintovälineet ei oikein yllä puhumattakaan arkikokemuksista materiasta.
Aika on seuraus muutoksesta. Avaruus on olevaisena olemattomuutta siinä kuin tilakin. Liike, nopeus on vain suhteellista, eli ei ihan kaikki ole illuusiota mutta paljon on. Vaikka puhun illuusiosta, onhan ne silti käyttökelpoisia, meillä on ihan kätevä aika joka helpottaa elämää, kosketeltava ja muokattava materia, nopeuskin toimii normaalisti omissa pikku kuvioissa vaikka suhteellista onkin, ylinopeussakot tulee kuin Manulle illallinen jos ajaa ylinopeutta tutkaan, mutta ne voimat josta tässä hitaudessa on kysymys löytyy vasta kun mennään tarpeeksi syvälle aineen rakenteisiin, on vain mentävä pirun syvälle.

Eli selität yhä, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et näköjään pääse tuosta eteenpäin, mikä ei ole suuri yllätys.
Aika on muuten todellista. Sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa.
Avaruus on olevaisena olemattomuutta on niin typerä väite, että minulla ei ole sanoja kuvata sen typeryyttä. Samoin kuin massaton massa. Sanoinkuvaamattoman typerää. Ei niitä vastaan voi kunnolla edes väitellä, koska ne ovat pseudotiedettä, joka on liukas kuin saippua. Voit olla varma, että joka kerta, kun tuot nuo älyvapaat käsitteet keskusteluun, saat raivokkaan vastalauseen.

Selitin mistä inertia syntyy massalle.
"Massaton" massa on eriasia kuin massaton massa.
Avaruus on se mikä jää kun kaikki energia poistetaan avaruudesta, ihan kaikki.
Missä ne raivokkaat vastalauseet viipyy.

[Vän]

Jos kappaleeseen ei vaikuta voimaa, liiketila luonnollisesti säilyy, ei tämä ole inertiaa.
Inertiaa on esimerkiksi se kun olet avaruudessa ja yrität pysäytää pyörivää satelliittia käsin, vaaditaan voimaa ja jos et ole varovainen, satelliitti nakkaa sinut huitsin nevadaan sotkemasta hyvää pyörimistä.

Inertia on siis voimaa, säilöttyä voimaa, voimaa jonka saa ulos muuttamalla kappaleen kiihtyvyyttä monella tapaa.
Inertian voima taas syntyy ihan samoin kuin kaikki muutkin voimat, vuorovaikutuksista, niiden epäsymmetriasta.
Otetaan vaikka tuo pyörivä satelliitti, sen pyörimiseen saattaminen vaatii voimaa, mutta koska satelliitti ei avaruudessa koe muita voimia, pyöriminen jatkuu lähes loputtomiin, keskipakovoima vaikuttaa kaiken aikaa satelliitissa, satelliitti pyrkii laajenemaan mutta sen sisäiset sidokset estää laajenemisen. Kiihtyvyyttä on ts kaiken aikaa mutta se on symmetristä eikä vaikuta liiketilaan, rasittaa kuitenkin rakenteita.

Kun astronautti alkaa kädellään jarruttaa pyörivää satelliitia, syntyy kiihtyvyyttä koska setelliitin pyöriminen hidastuu, nyt jos katsotaan tuota kuvaa jonka laitoin, pyörivässä satelliitissa se keskinappula osoittaa suoraan säteen suuntaan ulos joka puolella satelliittia koska keskipakovoima, vuorovaikutustaajuus on suurempi ulospäin satelliitin aineen muodostavassa kvanttirakenteessa, se aine on atomeja ja sen omanlaisensa rakenteen johdosta voimaa kohdistuu ulospäin jokaisessa atomissa satelliitissa, pl massakeskipisteen kohta, tuo voima kasvaa kohti sateliitin ulkopintaa atomi atomilta.
Kun astronautti yrittää hidastaa pyörimistä, kuvassa oleva pallero siirtyy osoittamaan poispäin astronautista edellisen sijainnin lisäksi ja tuo voima alkaa kohtistua astronautin aiheuttamaa voimaa vastaan vetäen astronauttia mukanaan.

Nyt puretaan se kuva järkevämmäksi.
Se pallero, kaikki tykkää pulleroista, se kuvaa atomin ydintä, siellä on lähes kaikki atomin massa, ytimen ympärillä on elektronikuori/verho/kenttä, vittu ihan sama mikä, ydin on joka tapauksessa tuon hässäkän sisällä, ytimen ja hässäkän välillä on vuorovaikutus, tuosta vuorovaiktuksesta löytyy syy inertialle, kun ydin siirtyy hiukankin pois absoluuttisesta keskipisteestään, syntyy epäsymmetrinen voima atomiin, se pyrkii siihen suuntaan josta tuon syntyneen epäsymmetrian aiheuttama voima vaikuttaa, voimaa kun vaatii työntäminen ja vetäminen, astronautin kohdalla se on tavallaan vetämistä.
Eli se ytimen ympärillä kuvassa oleva epäsymmetrinen renkaisto kuvaa vuorovaikutustaajuutta kiihdytystilanteessa, jos kiihtyvyyttä ei ole, renkaisto on symmetrinen ja kun kiihtyvyyttä on se on epäsymmetrinen ja samalla vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi ja saadaan voimaa.

Siinä on teille inertia=hitaus.

Mistä se ytimen hitaus sitten tulee? Miksi ytimeen tarvitsee kohdistaa voimaa tai vuorovaikutusta, että ydin liikkuisi tai muuttaisi liiketilaansa?

Sinun selityksesi ei ole muuta, kuin että kappaleella on hitaus eli inertia, koska sen osilla on hitaus eli inertia. Selityksesi ei avaa itse ongelmaa ollenkaan. Mistä inertia tulee kappaleeseen tai sen osiin, ytimiin?

Täsmälleen samasta syystä kuin tuossa esimerkissä, vuorovaikutustaajuuksien epätasapainosta ytimen rakenteessa.
Kun sukelletaan vieläkin syvemmälle asiaan niin huomataan että massakin on tavallaan vain illuusio, Albertin kaava E=mcc kertoo että materia ja energia saman asian kaksi puolta, asia ei ole ihan noin vaan materia on myös vain energiaa, se sisäisesti sidottu energia eli massa vain näyttätyy meille kiinteänä massana tai nesteenä tai kaasuna, se massaton massa.

Jos katsotaan tuota kuvaa edelleen, kun käännät kuvan niin että se piste on alhaalla, nyt tuo hiukkanen on vaikka maan pinnalla paikoillaan ja gravitaatio vetää ydintä, siis sitä pistettä kohti maan keskipistettä, vuorovaikutus on pisteen ja maan pinnan suunnassa suurempi kuin vastakkaisella puolella ekuoreen, verhoon tai kenttään, miksi sitä nyt kutsutaankaan, saat massalle painon, mitä voimakkaampi gravikenttä sen suurempi epätasapaino sen suurempi paino. Avaruudessa se vuorovaikutus taas on symmetrinen ja massa on kirjaimellisesti painotonta, mutta kiihdytä sitä massaa avaruudessa, epäsymmetria syntyy välittömästi.
Joten massa on vain sisäisesti sidottua energiaa, mitään varsinaista hidasta tai painavaa massaa ei ole edes olemassa, siis jos tarkkoja ollaan, meillehän nuo massan ominaisuudet tietysti löytyy kun elämme tällä olemisen tasolla.

Ts jos hitautta yrittää sovittaa massaan Newtonilaisittain, ei tule onnistumaan, syntyy Eusamaisia selityksiä tai selityksiä että kaikkeuden massat ovat vastuussa hitaudesta, mutta kun massa pilkotaan alkeisosiinsa ja otetaan huomioon massan sisäiset vuorovaikutukset pohjia myöten, asia alkaa aueta. Tosin pohjia ihmiskunta tuskin on vielä selvittänyt, mutta ei tarvikkaan, periaate on sama olkoon mittakaava mikä hyvänsä.

Juu, ja energiakin on silloin vain illuusio. Eihän puhdasta energiaa ole olemassa missään, sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Ainoa tapa havaita energia on vuorovaikutus, joten energia on vain illuusio. Samoin kuin materia, aika, avaruus, tila ja liike. Kaikki illuusiota vain, eikö niin?

No jos ajatellaan fotonia, sitä ei voi havaita ennen kuin sen energia siirtyy, se siirtyminen on kuitenkin todellinen ja mitattava tapahtuma, saadaan impulssi ja tai jokin muu muutos, joten energian nimen alla on todellisia mitattavia muutoksia.
Materia on todellista, sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa, sen todellinen rakenne on piilossa siellä kvanttimaailmassa jonne meidän normaalit havaintovälineet ei oikein yllä puhumattakaan arkikokemuksista materiasta.
Aika on seuraus muutoksesta. Avaruus on olevaisena olemattomuutta siinä kuin tilakin. Liike, nopeus on vain suhteellista, eli ei ihan kaikki ole illuusiota mutta paljon on. Vaikka puhun illuusiosta, onhan ne silti käyttökelpoisia, meillä on ihan kätevä aika joka helpottaa elämää, kosketeltava ja muokattava materia, nopeuskin toimii normaalisti omissa pikku kuvioissa vaikka suhteellista onkin, ylinopeussakot tulee kuin Manulle illallinen jos ajaa ylinopeutta tutkaan, mutta ne voimat josta tässä hitaudessa on kysymys löytyy vasta kun mennään tarpeeksi syvälle aineen rakenteisiin, on vain mentävä pirun syvälle.

Eli selität yhä, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et näköjään pääse tuosta eteenpäin, mikä ei ole suuri yllätys.
Aika on muuten todellista. Sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa.
Avaruus on olevaisena olemattomuutta on niin typerä väite, että minulla ei ole sanoja kuvata sen typeryyttä. Samoin kuin massaton massa. Sanoinkuvaamattoman typerää. Ei niitä vastaan voi kunnolla edes väitellä, koska ne ovat pseudotiedettä, joka on liukas kuin saippua. Voit olla varma, että joka kerta, kun tuot nuo älyvapaat käsitteet keskusteluun, saat raivokkaan vastalauseen.

Selitin mistä inertia syntyy massalle.
"Massaton" massa on eriasia kuin massaton massa.
Avaruus on se mikä jää kun kaikki energia poistetaan avaruudesta, ihan kaikki.
Missä ne raivokkaat vastalauseet viipyy.

Et selittänyt. Selitit vain, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et selittänyt, mistä inertia tulee massalle eli pienimmille mahdollisille rakenneosille.
En minä nyt ala sinun tahtiisi hyppimään. Vastalause on jo edellisessä viestissäni.
Jos ihan kaikki poistetaan, jäljelle ei jää avaruuttakaan.
"Massaton" massa ja massaton massa ovat yhtä typeriä käsitteitä molemmat.

[Goswell]

Jos kappaleeseen ei vaikuta voimaa, liiketila luonnollisesti säilyy, ei tämä ole inertiaa.
Inertiaa on esimerkiksi se kun olet avaruudessa ja yrität pysäytää pyörivää satelliittia käsin, vaaditaan voimaa ja jos et ole varovainen, satelliitti nakkaa sinut huitsin nevadaan sotkemasta hyvää pyörimistä.

Inertia on siis voimaa, säilöttyä voimaa, voimaa jonka saa ulos muuttamalla kappaleen kiihtyvyyttä monella tapaa.
Inertian voima taas syntyy ihan samoin kuin kaikki muutkin voimat, vuorovaikutuksista, niiden epäsymmetriasta.
Otetaan vaikka tuo pyörivä satelliitti, sen pyörimiseen saattaminen vaatii voimaa, mutta koska satelliitti ei avaruudessa koe muita voimia, pyöriminen jatkuu lähes loputtomiin, keskipakovoima vaikuttaa kaiken aikaa satelliitissa, satelliitti pyrkii laajenemaan mutta sen sisäiset sidokset estää laajenemisen. Kiihtyvyyttä on ts kaiken aikaa mutta se on symmetristä eikä vaikuta liiketilaan, rasittaa kuitenkin rakenteita.

Kun astronautti alkaa kädellään jarruttaa pyörivää satelliitia, syntyy kiihtyvyyttä koska setelliitin pyöriminen hidastuu, nyt jos katsotaan tuota kuvaa jonka laitoin, pyörivässä satelliitissa se keskinappula osoittaa suoraan säteen suuntaan ulos joka puolella satelliittia koska keskipakovoima, vuorovaikutustaajuus on suurempi ulospäin satelliitin aineen muodostavassa kvanttirakenteessa, se aine on atomeja ja sen omanlaisensa rakenteen johdosta voimaa kohdistuu ulospäin jokaisessa atomissa satelliitissa, pl massakeskipisteen kohta, tuo voima kasvaa kohti sateliitin ulkopintaa atomi atomilta.
Kun astronautti yrittää hidastaa pyörimistä, kuvassa oleva pallero siirtyy osoittamaan poispäin astronautista edellisen sijainnin lisäksi ja tuo voima alkaa kohtistua astronautin aiheuttamaa voimaa vastaan vetäen astronauttia mukanaan.

Nyt puretaan se kuva järkevämmäksi.
Se pallero, kaikki tykkää pulleroista, se kuvaa atomin ydintä, siellä on lähes kaikki atomin massa, ytimen ympärillä on elektronikuori/verho/kenttä, vittu ihan sama mikä, ydin on joka tapauksessa tuon hässäkän sisällä, ytimen ja hässäkän välillä on vuorovaikutus, tuosta vuorovaiktuksesta löytyy syy inertialle, kun ydin siirtyy hiukankin pois absoluuttisesta keskipisteestään, syntyy epäsymmetrinen voima atomiin, se pyrkii siihen suuntaan josta tuon syntyneen epäsymmetrian aiheuttama voima vaikuttaa, voimaa kun vaatii työntäminen ja vetäminen, astronautin kohdalla se on tavallaan vetämistä.
Eli se ytimen ympärillä kuvassa oleva epäsymmetrinen renkaisto kuvaa vuorovaikutustaajuutta kiihdytystilanteessa, jos kiihtyvyyttä ei ole, renkaisto on symmetrinen ja kun kiihtyvyyttä on se on epäsymmetrinen ja samalla vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi ja saadaan voimaa.

Siinä on teille inertia=hitaus.

Mistä se ytimen hitaus sitten tulee? Miksi ytimeen tarvitsee kohdistaa voimaa tai vuorovaikutusta, että ydin liikkuisi tai muuttaisi liiketilaansa?

Sinun selityksesi ei ole muuta, kuin että kappaleella on hitaus eli inertia, koska sen osilla on hitaus eli inertia. Selityksesi ei avaa itse ongelmaa ollenkaan. Mistä inertia tulee kappaleeseen tai sen osiin, ytimiin?

Täsmälleen samasta syystä kuin tuossa esimerkissä, vuorovaikutustaajuuksien epätasapainosta ytimen rakenteessa.
Kun sukelletaan vieläkin syvemmälle asiaan niin huomataan että massakin on tavallaan vain illuusio, Albertin kaava E=mcc kertoo että materia ja energia saman asian kaksi puolta, asia ei ole ihan noin vaan materia on myös vain energiaa, se sisäisesti sidottu energia eli massa vain näyttätyy meille kiinteänä massana tai nesteenä tai kaasuna, se massaton massa.

Jos katsotaan tuota kuvaa edelleen, kun käännät kuvan niin että se piste on alhaalla, nyt tuo hiukkanen on vaikka maan pinnalla paikoillaan ja gravitaatio vetää ydintä, siis sitä pistettä kohti maan keskipistettä, vuorovaikutus on pisteen ja maan pinnan suunnassa suurempi kuin vastakkaisella puolella ekuoreen, verhoon tai kenttään, miksi sitä nyt kutsutaankaan, saat massalle painon, mitä voimakkaampi gravikenttä sen suurempi epätasapaino sen suurempi paino. Avaruudessa se vuorovaikutus taas on symmetrinen ja massa on kirjaimellisesti painotonta, mutta kiihdytä sitä massaa avaruudessa, epäsymmetria syntyy välittömästi.
Joten massa on vain sisäisesti sidottua energiaa, mitään varsinaista hidasta tai painavaa massaa ei ole edes olemassa, siis jos tarkkoja ollaan, meillehän nuo massan ominaisuudet tietysti löytyy kun elämme tällä olemisen tasolla.

Ts jos hitautta yrittää sovittaa massaan Newtonilaisittain, ei tule onnistumaan, syntyy Eusamaisia selityksiä tai selityksiä että kaikkeuden massat ovat vastuussa hitaudesta, mutta kun massa pilkotaan alkeisosiinsa ja otetaan huomioon massan sisäiset vuorovaikutukset pohjia myöten, asia alkaa aueta. Tosin pohjia ihmiskunta tuskin on vielä selvittänyt, mutta ei tarvikkaan, periaate on sama olkoon mittakaava mikä hyvänsä.

Juu, ja energiakin on silloin vain illuusio. Eihän puhdasta energiaa ole olemassa missään, sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Ainoa tapa havaita energia on vuorovaikutus, joten energia on vain illuusio. Samoin kuin materia, aika, avaruus, tila ja liike. Kaikki illuusiota vain, eikö niin?

No jos ajatellaan fotonia, sitä ei voi havaita ennen kuin sen energia siirtyy, se siirtyminen on kuitenkin todellinen ja mitattava tapahtuma, saadaan impulssi ja tai jokin muu muutos, joten energian nimen alla on todellisia mitattavia muutoksia.
Materia on todellista, sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa, sen todellinen rakenne on piilossa siellä kvanttimaailmassa jonne meidän normaalit havaintovälineet ei oikein yllä puhumattakaan arkikokemuksista materiasta.
Aika on seuraus muutoksesta. Avaruus on olevaisena olemattomuutta siinä kuin tilakin. Liike, nopeus on vain suhteellista, eli ei ihan kaikki ole illuusiota mutta paljon on. Vaikka puhun illuusiosta, onhan ne silti käyttökelpoisia, meillä on ihan kätevä aika joka helpottaa elämää, kosketeltava ja muokattava materia, nopeuskin toimii normaalisti omissa pikku kuvioissa vaikka suhteellista onkin, ylinopeussakot tulee kuin Manulle illallinen jos ajaa ylinopeutta tutkaan, mutta ne voimat josta tässä hitaudessa on kysymys löytyy vasta kun mennään tarpeeksi syvälle aineen rakenteisiin, on vain mentävä pirun syvälle.

Eli selität yhä, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et näköjään pääse tuosta eteenpäin, mikä ei ole suuri yllätys.
Aika on muuten todellista. Sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa.
Avaruus on olevaisena olemattomuutta on niin typerä väite, että minulla ei ole sanoja kuvata sen typeryyttä. Samoin kuin massaton massa. Sanoinkuvaamattoman typerää. Ei niitä vastaan voi kunnolla edes väitellä, koska ne ovat pseudotiedettä, joka on liukas kuin saippua. Voit olla varma, että joka kerta, kun tuot nuo älyvapaat käsitteet keskusteluun, saat raivokkaan vastalauseen.

Selitin mistä inertia syntyy massalle.
"Massaton" massa on eriasia kuin massaton massa.
Avaruus on se mikä jää kun kaikki energia poistetaan avaruudesta, ihan kaikki.
Missä ne raivokkaat vastalauseet viipyy.

Et selittänyt. Selitit vain, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et selittänyt, mistä inertia tulee massalle eli pienimmille mahdollisille rakenneosille.
En minä nyt ala sinun tahtiisi hyppimään. Vastalause on jo edellisessä viestissäni.
Jos ihan kaikki poistetaan, jäljelle ei jää avaruuttakaan.
"Massaton" massa ja massaton massa ovat yhtä typeriä käsitteitä molemmat.

Kun sinulla on vaikkapa yksi atomi levossa, sen sisäiset voimat on tasapainossa, sen liiketila ei muutu. Ulkoisella voimalla synnytetaan epätasapaino tuohon muutoin vallitsevaan sisäiseen symmetriaan. Voimanvälittäjät, ns virtuaalifotonit aiheuttaa impulsseja jota kuvasin aurinkopurjeella, jos impulssien määrä, taajuus, on erilainen tuon atomin ytimen eri puolilla, syntyy atomiin ulospäin vaikuttava voima kiihdyttävän voiman suuntaan, tässä kahden atomin väliselle "kontaktipinnalle" syntyy symmetrinen voimapari, inertia on siinä, samalla tavalla syntyy inertia myös atomin ytimeen kvarkkien välisessä vuorovaikutuksessa, atomien välille ja kappaleiden kontaktipinnalle. Virtuaalifotonia pienempää rakenneosaa ei tarvita.
Miten ihmeessä sen voisi tarkemmin ja paremmin kuvata.

[Vän]

Jos kappaleeseen ei vaikuta voimaa, liiketila luonnollisesti säilyy, ei tämä ole inertiaa.
Inertiaa on esimerkiksi se kun olet avaruudessa ja yrität pysäytää pyörivää satelliittia käsin, vaaditaan voimaa ja jos et ole varovainen, satelliitti nakkaa sinut huitsin nevadaan sotkemasta hyvää pyörimistä.

Inertia on siis voimaa, säilöttyä voimaa, voimaa jonka saa ulos muuttamalla kappaleen kiihtyvyyttä monella tapaa.
Inertian voima taas syntyy ihan samoin kuin kaikki muutkin voimat, vuorovaikutuksista, niiden epäsymmetriasta.
Otetaan vaikka tuo pyörivä satelliitti, sen pyörimiseen saattaminen vaatii voimaa, mutta koska satelliitti ei avaruudessa koe muita voimia, pyöriminen jatkuu lähes loputtomiin, keskipakovoima vaikuttaa kaiken aikaa satelliitissa, satelliitti pyrkii laajenemaan mutta sen sisäiset sidokset estää laajenemisen. Kiihtyvyyttä on ts kaiken aikaa mutta se on symmetristä eikä vaikuta liiketilaan, rasittaa kuitenkin rakenteita.

Kun astronautti alkaa kädellään jarruttaa pyörivää satelliitia, syntyy kiihtyvyyttä koska setelliitin pyöriminen hidastuu, nyt jos katsotaan tuota kuvaa jonka laitoin, pyörivässä satelliitissa se keskinappula osoittaa suoraan säteen suuntaan ulos joka puolella satelliittia koska keskipakovoima, vuorovaikutustaajuus on suurempi ulospäin satelliitin aineen muodostavassa kvanttirakenteessa, se aine on atomeja ja sen omanlaisensa rakenteen johdosta voimaa kohdistuu ulospäin jokaisessa atomissa satelliitissa, pl massakeskipisteen kohta, tuo voima kasvaa kohti sateliitin ulkopintaa atomi atomilta.
Kun astronautti yrittää hidastaa pyörimistä, kuvassa oleva pallero siirtyy osoittamaan poispäin astronautista edellisen sijainnin lisäksi ja tuo voima alkaa kohtistua astronautin aiheuttamaa voimaa vastaan vetäen astronauttia mukanaan.

Nyt puretaan se kuva järkevämmäksi.
Se pallero, kaikki tykkää pulleroista, se kuvaa atomin ydintä, siellä on lähes kaikki atomin massa, ytimen ympärillä on elektronikuori/verho/kenttä, vittu ihan sama mikä, ydin on joka tapauksessa tuon hässäkän sisällä, ytimen ja hässäkän välillä on vuorovaikutus, tuosta vuorovaiktuksesta löytyy syy inertialle, kun ydin siirtyy hiukankin pois absoluuttisesta keskipisteestään, syntyy epäsymmetrinen voima atomiin, se pyrkii siihen suuntaan josta tuon syntyneen epäsymmetrian aiheuttama voima vaikuttaa, voimaa kun vaatii työntäminen ja vetäminen, astronautin kohdalla se on tavallaan vetämistä.
Eli se ytimen ympärillä kuvassa oleva epäsymmetrinen renkaisto kuvaa vuorovaikutustaajuutta kiihdytystilanteessa, jos kiihtyvyyttä ei ole, renkaisto on symmetrinen ja kun kiihtyvyyttä on se on epäsymmetrinen ja samalla vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi ja saadaan voimaa.

Siinä on teille inertia=hitaus.

Mistä se ytimen hitaus sitten tulee? Miksi ytimeen tarvitsee kohdistaa voimaa tai vuorovaikutusta, että ydin liikkuisi tai muuttaisi liiketilaansa?

Sinun selityksesi ei ole muuta, kuin että kappaleella on hitaus eli inertia, koska sen osilla on hitaus eli inertia. Selityksesi ei avaa itse ongelmaa ollenkaan. Mistä inertia tulee kappaleeseen tai sen osiin, ytimiin?

Täsmälleen samasta syystä kuin tuossa esimerkissä, vuorovaikutustaajuuksien epätasapainosta ytimen rakenteessa.
Kun sukelletaan vieläkin syvemmälle asiaan niin huomataan että massakin on tavallaan vain illuusio, Albertin kaava E=mcc kertoo että materia ja energia saman asian kaksi puolta, asia ei ole ihan noin vaan materia on myös vain energiaa, se sisäisesti sidottu energia eli massa vain näyttätyy meille kiinteänä massana tai nesteenä tai kaasuna, se massaton massa.

Jos katsotaan tuota kuvaa edelleen, kun käännät kuvan niin että se piste on alhaalla, nyt tuo hiukkanen on vaikka maan pinnalla paikoillaan ja gravitaatio vetää ydintä, siis sitä pistettä kohti maan keskipistettä, vuorovaikutus on pisteen ja maan pinnan suunnassa suurempi kuin vastakkaisella puolella ekuoreen, verhoon tai kenttään, miksi sitä nyt kutsutaankaan, saat massalle painon, mitä voimakkaampi gravikenttä sen suurempi epätasapaino sen suurempi paino. Avaruudessa se vuorovaikutus taas on symmetrinen ja massa on kirjaimellisesti painotonta, mutta kiihdytä sitä massaa avaruudessa, epäsymmetria syntyy välittömästi.
Joten massa on vain sisäisesti sidottua energiaa, mitään varsinaista hidasta tai painavaa massaa ei ole edes olemassa, siis jos tarkkoja ollaan, meillehän nuo massan ominaisuudet tietysti löytyy kun elämme tällä olemisen tasolla.

Ts jos hitautta yrittää sovittaa massaan Newtonilaisittain, ei tule onnistumaan, syntyy Eusamaisia selityksiä tai selityksiä että kaikkeuden massat ovat vastuussa hitaudesta, mutta kun massa pilkotaan alkeisosiinsa ja otetaan huomioon massan sisäiset vuorovaikutukset pohjia myöten, asia alkaa aueta. Tosin pohjia ihmiskunta tuskin on vielä selvittänyt, mutta ei tarvikkaan, periaate on sama olkoon mittakaava mikä hyvänsä.

Juu, ja energiakin on silloin vain illuusio. Eihän puhdasta energiaa ole olemassa missään, sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Ainoa tapa havaita energia on vuorovaikutus, joten energia on vain illuusio. Samoin kuin materia, aika, avaruus, tila ja liike. Kaikki illuusiota vain, eikö niin?

No jos ajatellaan fotonia, sitä ei voi havaita ennen kuin sen energia siirtyy, se siirtyminen on kuitenkin todellinen ja mitattava tapahtuma, saadaan impulssi ja tai jokin muu muutos, joten energian nimen alla on todellisia mitattavia muutoksia.
Materia on todellista, sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa, sen todellinen rakenne on piilossa siellä kvanttimaailmassa jonne meidän normaalit havaintovälineet ei oikein yllä puhumattakaan arkikokemuksista materiasta.
Aika on seuraus muutoksesta. Avaruus on olevaisena olemattomuutta siinä kuin tilakin. Liike, nopeus on vain suhteellista, eli ei ihan kaikki ole illuusiota mutta paljon on. Vaikka puhun illuusiosta, onhan ne silti käyttökelpoisia, meillä on ihan kätevä aika joka helpottaa elämää, kosketeltava ja muokattava materia, nopeuskin toimii normaalisti omissa pikku kuvioissa vaikka suhteellista onkin, ylinopeussakot tulee kuin Manulle illallinen jos ajaa ylinopeutta tutkaan, mutta ne voimat josta tässä hitaudessa on kysymys löytyy vasta kun mennään tarpeeksi syvälle aineen rakenteisiin, on vain mentävä pirun syvälle.

Eli selität yhä, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et näköjään pääse tuosta eteenpäin, mikä ei ole suuri yllätys.
Aika on muuten todellista. Sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa.
Avaruus on olevaisena olemattomuutta on niin typerä väite, että minulla ei ole sanoja kuvata sen typeryyttä. Samoin kuin massaton massa. Sanoinkuvaamattoman typerää. Ei niitä vastaan voi kunnolla edes väitellä, koska ne ovat pseudotiedettä, joka on liukas kuin saippua. Voit olla varma, että joka kerta, kun tuot nuo älyvapaat käsitteet keskusteluun, saat raivokkaan vastalauseen.

Selitin mistä inertia syntyy massalle.
"Massaton" massa on eriasia kuin massaton massa.
Avaruus on se mikä jää kun kaikki energia poistetaan avaruudesta, ihan kaikki.
Missä ne raivokkaat vastalauseet viipyy.

Et selittänyt. Selitit vain, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et selittänyt, mistä inertia tulee massalle eli pienimmille mahdollisille rakenneosille.
En minä nyt ala sinun tahtiisi hyppimään. Vastalause on jo edellisessä viestissäni.
Jos ihan kaikki poistetaan, jäljelle ei jää avaruuttakaan.
"Massaton" massa ja massaton massa ovat yhtä typeriä käsitteitä molemmat.

Kun sinulla on vaikkapa yksi atomi levossa, sen sisäiset voimat on tasapainossa, sen liiketila ei muutu. Ulkoisella voimalla synnytetaan epätasapaino tuohon muutoin vallitsevaan sisäiseen symmetriaan. Voimanvälittäjät, ns virtuaalifotonit aiheuttaa impulsseja jota kuvasin aurinkopurjeella, jos impulssien määrä, taajuus, on erilainen tuon atomin ytimen eri puolilla, syntyy atomiin ulospäin vaikuttava voima kiihdyttävän voiman suuntaan, tässä kahden atomin väliselle "kontaktipinnalle" syntyy symmetrinen voimapari, inertia on siinä, samalla tavalla syntyy inertia myös atomin ytimeen kvarkkien välisessä vuorovaikutuksessa, atomien välille ja kappaleiden kontaktipinnalle. Virtuaalifotonia pienempää rakenneosaa ei tarvita.
Miten ihmeessä sen voisi tarkemmin ja paremmin kuvata.

En minä vaan tiedä, mutta tuo kuvaus on yhä edelleen se, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et siis selitä inertiaa yhtään sen enempää kuin toteamus, että kappaleella nyt vain on inertia. Se on massan ominaisuus.

[KultaKikkare]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

[Goswell]

Jos kappaleeseen ei vaikuta voimaa, liiketila luonnollisesti säilyy, ei tämä ole inertiaa.
Inertiaa on esimerkiksi se kun olet avaruudessa ja yrität pysäytää pyörivää satelliittia käsin, vaaditaan voimaa ja jos et ole varovainen, satelliitti nakkaa sinut huitsin nevadaan sotkemasta hyvää pyörimistä.

Inertia on siis voimaa, säilöttyä voimaa, voimaa jonka saa ulos muuttamalla kappaleen kiihtyvyyttä monella tapaa.
Inertian voima taas syntyy ihan samoin kuin kaikki muutkin voimat, vuorovaikutuksista, niiden epäsymmetriasta.
Otetaan vaikka tuo pyörivä satelliitti, sen pyörimiseen saattaminen vaatii voimaa, mutta koska satelliitti ei avaruudessa koe muita voimia, pyöriminen jatkuu lähes loputtomiin, keskipakovoima vaikuttaa kaiken aikaa satelliitissa, satelliitti pyrkii laajenemaan mutta sen sisäiset sidokset estää laajenemisen. Kiihtyvyyttä on ts kaiken aikaa mutta se on symmetristä eikä vaikuta liiketilaan, rasittaa kuitenkin rakenteita.

Kun astronautti alkaa kädellään jarruttaa pyörivää satelliitia, syntyy kiihtyvyyttä koska setelliitin pyöriminen hidastuu, nyt jos katsotaan tuota kuvaa jonka laitoin, pyörivässä satelliitissa se keskinappula osoittaa suoraan säteen suuntaan ulos joka puolella satelliittia koska keskipakovoima, vuorovaikutustaajuus on suurempi ulospäin satelliitin aineen muodostavassa kvanttirakenteessa, se aine on atomeja ja sen omanlaisensa rakenteen johdosta voimaa kohdistuu ulospäin jokaisessa atomissa satelliitissa, pl massakeskipisteen kohta, tuo voima kasvaa kohti sateliitin ulkopintaa atomi atomilta.
Kun astronautti yrittää hidastaa pyörimistä, kuvassa oleva pallero siirtyy osoittamaan poispäin astronautista edellisen sijainnin lisäksi ja tuo voima alkaa kohtistua astronautin aiheuttamaa voimaa vastaan vetäen astronauttia mukanaan.

Nyt puretaan se kuva järkevämmäksi.
Se pallero, kaikki tykkää pulleroista, se kuvaa atomin ydintä, siellä on lähes kaikki atomin massa, ytimen ympärillä on elektronikuori/verho/kenttä, vittu ihan sama mikä, ydin on joka tapauksessa tuon hässäkän sisällä, ytimen ja hässäkän välillä on vuorovaikutus, tuosta vuorovaiktuksesta löytyy syy inertialle, kun ydin siirtyy hiukankin pois absoluuttisesta keskipisteestään, syntyy epäsymmetrinen voima atomiin, se pyrkii siihen suuntaan josta tuon syntyneen epäsymmetrian aiheuttama voima vaikuttaa, voimaa kun vaatii työntäminen ja vetäminen, astronautin kohdalla se on tavallaan vetämistä.
Eli se ytimen ympärillä kuvassa oleva epäsymmetrinen renkaisto kuvaa vuorovaikutustaajuutta kiihdytystilanteessa, jos kiihtyvyyttä ei ole, renkaisto on symmetrinen ja kun kiihtyvyyttä on se on epäsymmetrinen ja samalla vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi ja saadaan voimaa.

Siinä on teille inertia=hitaus.

Mistä se ytimen hitaus sitten tulee? Miksi ytimeen tarvitsee kohdistaa voimaa tai vuorovaikutusta, että ydin liikkuisi tai muuttaisi liiketilaansa?

Sinun selityksesi ei ole muuta, kuin että kappaleella on hitaus eli inertia, koska sen osilla on hitaus eli inertia. Selityksesi ei avaa itse ongelmaa ollenkaan. Mistä inertia tulee kappaleeseen tai sen osiin, ytimiin?

Täsmälleen samasta syystä kuin tuossa esimerkissä, vuorovaikutustaajuuksien epätasapainosta ytimen rakenteessa.
Kun sukelletaan vieläkin syvemmälle asiaan niin huomataan että massakin on tavallaan vain illuusio, Albertin kaava E=mcc kertoo että materia ja energia saman asian kaksi puolta, asia ei ole ihan noin vaan materia on myös vain energiaa, se sisäisesti sidottu energia eli massa vain näyttätyy meille kiinteänä massana tai nesteenä tai kaasuna, se massaton massa.

Jos katsotaan tuota kuvaa edelleen, kun käännät kuvan niin että se piste on alhaalla, nyt tuo hiukkanen on vaikka maan pinnalla paikoillaan ja gravitaatio vetää ydintä, siis sitä pistettä kohti maan keskipistettä, vuorovaikutus on pisteen ja maan pinnan suunnassa suurempi kuin vastakkaisella puolella ekuoreen, verhoon tai kenttään, miksi sitä nyt kutsutaankaan, saat massalle painon, mitä voimakkaampi gravikenttä sen suurempi epätasapaino sen suurempi paino. Avaruudessa se vuorovaikutus taas on symmetrinen ja massa on kirjaimellisesti painotonta, mutta kiihdytä sitä massaa avaruudessa, epäsymmetria syntyy välittömästi.
Joten massa on vain sisäisesti sidottua energiaa, mitään varsinaista hidasta tai painavaa massaa ei ole edes olemassa, siis jos tarkkoja ollaan, meillehän nuo massan ominaisuudet tietysti löytyy kun elämme tällä olemisen tasolla.

Ts jos hitautta yrittää sovittaa massaan Newtonilaisittain, ei tule onnistumaan, syntyy Eusamaisia selityksiä tai selityksiä että kaikkeuden massat ovat vastuussa hitaudesta, mutta kun massa pilkotaan alkeisosiinsa ja otetaan huomioon massan sisäiset vuorovaikutukset pohjia myöten, asia alkaa aueta. Tosin pohjia ihmiskunta tuskin on vielä selvittänyt, mutta ei tarvikkaan, periaate on sama olkoon mittakaava mikä hyvänsä.

Juu, ja energiakin on silloin vain illuusio. Eihän puhdasta energiaa ole olemassa missään, sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Ainoa tapa havaita energia on vuorovaikutus, joten energia on vain illuusio. Samoin kuin materia, aika, avaruus, tila ja liike. Kaikki illuusiota vain, eikö niin?

No jos ajatellaan fotonia, sitä ei voi havaita ennen kuin sen energia siirtyy, se siirtyminen on kuitenkin todellinen ja mitattava tapahtuma, saadaan impulssi ja tai jokin muu muutos, joten energian nimen alla on todellisia mitattavia muutoksia.
Materia on todellista, sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa, sen todellinen rakenne on piilossa siellä kvanttimaailmassa jonne meidän normaalit havaintovälineet ei oikein yllä puhumattakaan arkikokemuksista materiasta.
Aika on seuraus muutoksesta. Avaruus on olevaisena olemattomuutta siinä kuin tilakin. Liike, nopeus on vain suhteellista, eli ei ihan kaikki ole illuusiota mutta paljon on. Vaikka puhun illuusiosta, onhan ne silti käyttökelpoisia, meillä on ihan kätevä aika joka helpottaa elämää, kosketeltava ja muokattava materia, nopeuskin toimii normaalisti omissa pikku kuvioissa vaikka suhteellista onkin, ylinopeussakot tulee kuin Manulle illallinen jos ajaa ylinopeutta tutkaan, mutta ne voimat josta tässä hitaudessa on kysymys löytyy vasta kun mennään tarpeeksi syvälle aineen rakenteisiin, on vain mentävä pirun syvälle.

Eli selität yhä, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et näköjään pääse tuosta eteenpäin, mikä ei ole suuri yllätys.
Aika on muuten todellista. Sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa.
Avaruus on olevaisena olemattomuutta on niin typerä väite, että minulla ei ole sanoja kuvata sen typeryyttä. Samoin kuin massaton massa. Sanoinkuvaamattoman typerää. Ei niitä vastaan voi kunnolla edes väitellä, koska ne ovat pseudotiedettä, joka on liukas kuin saippua. Voit olla varma, että joka kerta, kun tuot nuo älyvapaat käsitteet keskusteluun, saat raivokkaan vastalauseen.

Selitin mistä inertia syntyy massalle.
"Massaton" massa on eriasia kuin massaton massa.
Avaruus on se mikä jää kun kaikki energia poistetaan avaruudesta, ihan kaikki.
Missä ne raivokkaat vastalauseet viipyy.

Et selittänyt. Selitit vain, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et selittänyt, mistä inertia tulee massalle eli pienimmille mahdollisille rakenneosille.
En minä nyt ala sinun tahtiisi hyppimään. Vastalause on jo edellisessä viestissäni.
Jos ihan kaikki poistetaan, jäljelle ei jää avaruuttakaan.
"Massaton" massa ja massaton massa ovat yhtä typeriä käsitteitä molemmat.

Kun sinulla on vaikkapa yksi atomi levossa, sen sisäiset voimat on tasapainossa, sen liiketila ei muutu. Ulkoisella voimalla synnytetaan epätasapaino tuohon muutoin vallitsevaan sisäiseen symmetriaan. Voimanvälittäjät, ns virtuaalifotonit aiheuttaa impulsseja jota kuvasin aurinkopurjeella, jos impulssien määrä, taajuus, on erilainen tuon atomin ytimen eri puolilla, syntyy atomiin ulospäin vaikuttava voima kiihdyttävän voiman suuntaan, tässä kahden atomin väliselle "kontaktipinnalle" syntyy symmetrinen voimapari, inertia on siinä, samalla tavalla syntyy inertia myös atomin ytimeen kvarkkien välisessä vuorovaikutuksessa, atomien välille ja kappaleiden kontaktipinnalle. Virtuaalifotonia pienempää rakenneosaa ei tarvita.
Miten ihmeessä sen voisi tarkemmin ja paremmin kuvata.

En minä vaan tiedä, mutta tuo kuvaus on yhä edelleen se, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et siis selitä inertiaa yhtään sen enempää kuin toteamus, että kappaleella nyt vain on inertia. Se on massan ominaisuus.

No kyllä se minusta on ihan soiva peli, massaton virtuaalihiukkanen tuottaa impulssin, siirtää liikemäärää, impulssien taajuudessa on eroa eri puolilla, saadaan voima ulos. Tuosta huolimatta voimaparit on kaikkialla symmetrisiä kuten pitääkin olla mutta vuorovaikutustaajuuden eroista johtuen saadaan myös ero tuotettuun voimaan eri puolilla, inertia.

[Goswell]

Eikö pikemmin massa ole inertian aiheuttama mitattava suure, ilman inertiaa ei massaa olisi mahdollista mitata tai havaita, eikä sitä siten olisi olemassakaan.

Inertia on massan aiheuttama suure, suurempi massa tuottaa suuremman voiman samalla kiihtyvyydellä, inertia on voima.
Ilman inertiaa naulan lautaan lyöminen vasaralla olisi tosi tuskastuttavaa eikä peukaloon iskeminen haittaisi yhtään mitään.
Inertia ja massanpaino on saman asian kaksi puolta, molemmat syntyy ihan samalla tavalla massassa mutta eri syystä.
Gravitaatiota massan painon aiheuttajana voi verrata suoraan kiihtyvyyteen, todelliseen kiihtyvyyteen, suurempi kappaleeseen vaikuttava gravitaatio vastaa ihan suoraan suurempaa todellista kiihtyvyyttä.

[Vän]

Mistä se ytimen hitaus sitten tulee? Miksi ytimeen tarvitsee kohdistaa voimaa tai vuorovaikutusta, että ydin liikkuisi tai muuttaisi liiketilaansa?

Sinun selityksesi ei ole muuta, kuin että kappaleella on hitaus eli inertia, koska sen osilla on hitaus eli inertia. Selityksesi ei avaa itse ongelmaa ollenkaan. Mistä inertia tulee kappaleeseen tai sen osiin, ytimiin?

Täsmälleen samasta syystä kuin tuossa esimerkissä, vuorovaikutustaajuuksien epätasapainosta ytimen rakenteessa.
Kun sukelletaan vieläkin syvemmälle asiaan niin huomataan että massakin on tavallaan vain illuusio, Albertin kaava E=mcc kertoo että materia ja energia saman asian kaksi puolta, asia ei ole ihan noin vaan materia on myös vain energiaa, se sisäisesti sidottu energia eli massa vain näyttätyy meille kiinteänä massana tai nesteenä tai kaasuna, se massaton massa.

Jos katsotaan tuota kuvaa edelleen, kun käännät kuvan niin että se piste on alhaalla, nyt tuo hiukkanen on vaikka maan pinnalla paikoillaan ja gravitaatio vetää ydintä, siis sitä pistettä kohti maan keskipistettä, vuorovaikutus on pisteen ja maan pinnan suunnassa suurempi kuin vastakkaisella puolella ekuoreen, verhoon tai kenttään, miksi sitä nyt kutsutaankaan, saat massalle painon, mitä voimakkaampi gravikenttä sen suurempi epätasapaino sen suurempi paino. Avaruudessa se vuorovaikutus taas on symmetrinen ja massa on kirjaimellisesti painotonta, mutta kiihdytä sitä massaa avaruudessa, epäsymmetria syntyy välittömästi.
Joten massa on vain sisäisesti sidottua energiaa, mitään varsinaista hidasta tai painavaa massaa ei ole edes olemassa, siis jos tarkkoja ollaan, meillehän nuo massan ominaisuudet tietysti löytyy kun elämme tällä olemisen tasolla.

Ts jos hitautta yrittää sovittaa massaan Newtonilaisittain, ei tule onnistumaan, syntyy Eusamaisia selityksiä tai selityksiä että kaikkeuden massat ovat vastuussa hitaudesta, mutta kun massa pilkotaan alkeisosiinsa ja otetaan huomioon massan sisäiset vuorovaikutukset pohjia myöten, asia alkaa aueta. Tosin pohjia ihmiskunta tuskin on vielä selvittänyt, mutta ei tarvikkaan, periaate on sama olkoon mittakaava mikä hyvänsä.

Juu, ja energiakin on silloin vain illuusio. Eihän puhdasta energiaa ole olemassa missään, sitä ei voi nähdä eikä koskettaa. Ainoa tapa havaita energia on vuorovaikutus, joten energia on vain illuusio. Samoin kuin materia, aika, avaruus, tila ja liike. Kaikki illuusiota vain, eikö niin?

No jos ajatellaan fotonia, sitä ei voi havaita ennen kuin sen energia siirtyy, se siirtyminen on kuitenkin todellinen ja mitattava tapahtuma, saadaan impulssi ja tai jokin muu muutos, joten energian nimen alla on todellisia mitattavia muutoksia.
Materia on todellista, sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa, sen todellinen rakenne on piilossa siellä kvanttimaailmassa jonne meidän normaalit havaintovälineet ei oikein yllä puhumattakaan arkikokemuksista materiasta.
Aika on seuraus muutoksesta. Avaruus on olevaisena olemattomuutta siinä kuin tilakin. Liike, nopeus on vain suhteellista, eli ei ihan kaikki ole illuusiota mutta paljon on. Vaikka puhun illuusiosta, onhan ne silti käyttökelpoisia, meillä on ihan kätevä aika joka helpottaa elämää, kosketeltava ja muokattava materia, nopeuskin toimii normaalisti omissa pikku kuvioissa vaikka suhteellista onkin, ylinopeussakot tulee kuin Manulle illallinen jos ajaa ylinopeutta tutkaan, mutta ne voimat josta tässä hitaudessa on kysymys löytyy vasta kun mennään tarpeeksi syvälle aineen rakenteisiin, on vain mentävä pirun syvälle.

Eli selität yhä, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et näköjään pääse tuosta eteenpäin, mikä ei ole suuri yllätys.
Aika on muuten todellista. Sen todellinen rakenne on vain hiukan toinen kuin arkikäsitys antaa olettaa.
Avaruus on olevaisena olemattomuutta on niin typerä väite, että minulla ei ole sanoja kuvata sen typeryyttä. Samoin kuin massaton massa. Sanoinkuvaamattoman typerää. Ei niitä vastaan voi kunnolla edes väitellä, koska ne ovat pseudotiedettä, joka on liukas kuin saippua. Voit olla varma, että joka kerta, kun tuot nuo älyvapaat käsitteet keskusteluun, saat raivokkaan vastalauseen.

Selitin mistä inertia syntyy massalle.
"Massaton" massa on eriasia kuin massaton massa.
Avaruus on se mikä jää kun kaikki energia poistetaan avaruudesta, ihan kaikki.
Missä ne raivokkaat vastalauseet viipyy.

Et selittänyt. Selitit vain, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et selittänyt, mistä inertia tulee massalle eli pienimmille mahdollisille rakenneosille.
En minä nyt ala sinun tahtiisi hyppimään. Vastalause on jo edellisessä viestissäni.
Jos ihan kaikki poistetaan, jäljelle ei jää avaruuttakaan.
"Massaton" massa ja massaton massa ovat yhtä typeriä käsitteitä molemmat.

Kun sinulla on vaikkapa yksi atomi levossa, sen sisäiset voimat on tasapainossa, sen liiketila ei muutu. Ulkoisella voimalla synnytetaan epätasapaino tuohon muutoin vallitsevaan sisäiseen symmetriaan. Voimanvälittäjät, ns virtuaalifotonit aiheuttaa impulsseja jota kuvasin aurinkopurjeella, jos impulssien määrä, taajuus, on erilainen tuon atomin ytimen eri puolilla, syntyy atomiin ulospäin vaikuttava voima kiihdyttävän voiman suuntaan, tässä kahden atomin väliselle "kontaktipinnalle" syntyy symmetrinen voimapari, inertia on siinä, samalla tavalla syntyy inertia myös atomin ytimeen kvarkkien välisessä vuorovaikutuksessa, atomien välille ja kappaleiden kontaktipinnalle. Virtuaalifotonia pienempää rakenneosaa ei tarvita.
Miten ihmeessä sen voisi tarkemmin ja paremmin kuvata.

En minä vaan tiedä, mutta tuo kuvaus on yhä edelleen se, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et siis selitä inertiaa yhtään sen enempää kuin toteamus, että kappaleella nyt vain on inertia. Se on massan ominaisuus.

No kyllä se minusta on ihan soiva peli, massaton virtuaalihiukkanen tuottaa impulssin, siirtää liikemäärää, impulssien taajuudessa on eroa eri puolilla, saadaan voima ulos. Tuosta huolimatta voimaparit on kaikkialla symmetrisiä kuten pitääkin olla mutta vuorovaikutustaajuuden eroista johtuen saadaan myös ero tuotettuun voimaan eri puolilla, inertia.

Sinusta saattaa ollakin. Minusta ei ole. Selität yhä edelleen, että kappaleella on inertia, koska sen osilla on inertia. Et muuta.