Inertia.

[vahva_virtanen]

Tässähän on näitä sinisiä elektroneja useampia, ei näihin ole maalattu miinus merkkiä, kuka väitti?

Siksi, että elektronit ovat todellisuudessa MUSTIA.
Sininen väri kuuluu neutraaleille hiukkasille.

[Goswell]

Yritä ajatella hiukan toisin, ymmärrän kyllä tuon kilon, se on massan määrä ja siellä se toki on, mutta vain "vanhalla ja huonolla" tavalla esitettynä. Laitetaan suurempi massa narun päähän, kilo saadaan pienemmällä kiihtyvyydellä ja pienemmällä massalla suuremmalla kiihtyvyydellä. Kilo on huono mitta.

wiki.
"Kappaleen hidas massa kertoo, miten suuri voima tarvitaan antamaan kappaleelle tietyn suuruinen kiihtyvyys. Mitä suurempi kappaleen massa on, sitä pienemmän kiihtyvyyden tietyn suuruinen voima sille antaa. Tämän ilmaisee dynamiikan peruslaki (Newtonin II laki), joka voidaan esittää kaavalla F=ma."

Gravitaation luoma kiihtyyttä vastaava tila gravitoivan kappaleen pinnalla, ilman todellista kiihtyvyyttä, on täysin sama tapaus massalle, se ei erota kiihtyykö se oikeasti pintavoimalla vai gravitaation tilavuusvoimalla kun sen kiihtyvyys on estetty, tilanne on täsmälleen sama massan kannalta.
Eli kun tuon kilon vie toiselle erimassaiselle taivaankappaleelle kilo ei enään ole kilo vaikka massa on tietysti sama, molemmissa paikoissa tarvitaan gravitaatio tuottamaan massalle paino ihan vaa'an tyypistä riippumatta jotta saadaan ne grammat tai kilogrammat jonka voi mitata vaa'alla. Ilman ulkoista voimaa massa on "massatonta", myönnän, huono ilmaus, painotonta on parempi, mutta huonuudestaan huolimatta se "massaton" kertoo sen että mitään hidasta tai painavaa massaa ei ole olemassa, on vain massan sisäistä kvanttipöhinää tasapainossa tai epätasapainossa.

Se kilon "ulos" saaminen tarkoittaa sitä että vaa'an näyttöön tulee jokin lukema.

Sekoitat yhä edelleen massan ja painon sekä suureen ja sen mittauksen. Sinun olisi hyvä opiskella ja sisäistää noiden ero, koska muuten ajattelusi menee aina metsään. Massan yksikkö on kilogramma ja painon newton. Paino ei ole kiloja. Kun punnitset painoa vaa'alla, mittaat newtoneita, et kiloja. Paino ei ole kiloja. Ne ovat eri asia.

Jos ymmärrät tämän, saatat ymmärtää myös, miksi vaaka näyttää kilon punnukselle vain kuudesosan painosta. Sen takia, koska vaaka mittaa painoa eli newtoneita eli Kuun gravitaation tuohon kilon punnukseen kohdistamaa voimaa. Kuun gravitaatio on vain kuudesosa Maan gravitaatiosta, joten tietysti gravitaation voimaa punnitseva vaaka näyttää Kuussa vain kuudesosan siitä mitä Maassa. Eli kilon punnuksen massa Maassa on 1 kg ja paino 10 newtonia. Kuussa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta paino vain 1,6 newtonia. Painottomassa tilassa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta nyt paino on nolla newtonia. Päivänselvää, kun asian ajattelee oikein.

Ilman ulkoista voimaa massaa tai painoa ei voi mitata, kuten mitään muutakaan suuretta ei voi mitata ilman ulkoista voimaa. Minkä tahansa mitattavan asian täytyy vuorovaikuttaa jotenkin muun universumin (ja mittarin) kanssa, jotta sen voisi mitata, joten missä tahansa mittauksessa on aina ulkoinen voima mukana. Se, että esimerkiksi massan suuruutta ei tietyissä tilanteissa voisi mitata, ei tarkoita sitä, että massaa ei olisi. Massa on olemassa ja hidas ja painava massa ovat olemassa massan ominaisuuksina aina. Niiden ei tarvitse syntyä. Ne ovat ominaisuuksia vähän kuin vaikka tilavuus.

Onko tuolla väliä, massan ominaisuudet tulee massan sisäisten vuorovaikutusten muutoksista, massa on vakio vaikka hidas ja painava massa antaisi mitä tuloksia. Ilman sitä ulkoista vaikutusta massan vuorovaikutukset ovat symmetriset koska massa on levossa, myös tasaisessa nopeudessa se on levossa, sillä ei ole painoa vaikka massa olisi sen kilon, se ei paina yhtään mitään, ei ensimmäistäkään Newtonia, sen liiketila säilyy muuttumattomana, nopeus mukaan lukien tyhjiössä.

Kun kilon kappaletta kiihdytetään pintavoimalla, kappaleen koko massa reagoi kiihtyvyyteen, siitä kilon kappaleesta saadaan millaisia newtoneita vain vaa'an näyttöön kiihtyvyyttä säätelemällä. Se ei mene niin että meillä on kilon massa jonka paino on vaikka 10 newtonin + 50 Newtonia kiihtyvyyden takia, vaan niin että meillä on kilon massan paino tuossa samassa kiihtyvyydessä 60 newtonia ja kaikki newtonit tulee kiihtyvyydestä.

Kun se kilon massa lepää maan pinnalla, maan luomaa g:n kiihtyvyyttä vastaava reaktioarvo on 10 newtonia, heitä se massa ylöspäin, se painaa enenmän, pudotessaan takaisin tyhjiössä se ei paina yhtään mitään vaikka massa on kilo (ilmakehässä se tosin painaa vasten ilmamassaa), mutta se kiihtyy, törmäyksessä maan pintaan newtoneita löytyy paljon enenmän kuin 10 mutta kiihtyvyyden loppuessa löytyy se 10.

Koko kupletin juoni on juuri se että paino saadaan massalle vasta kun massaan kohdistetaan voimaa, ennen sitä se on kirjaimellisesti painoton, se ei ole vain että sitä painoa ei voi mitata, vaan niin että ei ole mitään mittattavaa, massa toki on mutta aktio joka tuottaa reaktion ja siten mittavan painon, sitä aktiota ei ole ja paino on nolla.
Ei tarvita Machin kaikkeuden massojen vaikutusta, ei avaruuden "hitauskenttiä" hitauteen, ei mitään muuta kuin massa ja kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana rikkomaan massan sisäinen symmetria ja luomaan reaktio aktioon.

Menikö nyt?

Ainakin näkemyksemme näyttäisivät lähenevän toisiaan. Helpointa olisi, jos opiskelisit ja sisäistäisit lukion fysiikan. Silloin suurin osa erimielisyyksistämme katoaisi, kun molemmat ymmärtäisivät perusasiat fysiikasta oikein.

Viimeinen johtopäätöksesi on kuitenkin päin seiniä. Selität taas kappaleen hitautta sillä, että sen osilla on hitaus. Kysymys massan hitauden syystä voidaan muotoilla myös näin: Miksi massan osilla on hitaus, eli miksi massalla on sisäinen symmetria ja sen rikkomiseen tarvitaan kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana? Onko syy Machin kaikkeuden massojen vaikutus, avaruuden "hitauskenttä", vai onko se vain massan ominaisuus? Viimeisin on oma kantani. Massan hitaus on massan ominaisuus.

No hyvä, nyt kun kumpikin tietää mitä toinen tarkoittaa niin on johtopäätösen aika.

Olet oikeassa että hitaus on massan ominaisuus, tietysti on, sehän nyt on päivän selvää.
Jos huomasit, mitä et tehnyt, tein hitauden ja painon aineen sisäisistä rakenteesta, sen sisäisistä vuorovaikutuksista, tässä se syy miksi se on massan ominaisuus. Koska se hidasmassa ja painavamassa syntyy massan rakenteeseen, sen sidoksiin syntyvistä muutoksista, ei tarvita muuta kuin ulkoista voimaa aiheuttamaan nuo muutokset, aika luonnollista sanoisin.

No, fysiikassa on muutamia ongelmia voimien määrittelyssä, osaa voimista jotka on todellisia pidetään näennäisinä ja kaikkea pimeää on fysiikassa pilvin pimein, lienee mahdotonta noista lähtökohdista tuottaa toimivaa teoriaa, mistään.

Koska hidas ja painavamassa syntyy massan sisäisen rakenteen kokemista muutoksista, edellämainitut kaksi massan tuottamaa ominaisuutta ovat todellisia, totta helvetissä ovat, niinpä keskipakovoimaksi kutsuttu voimakin on todellinen koska se syntyy täysin, 100%:sti samoin kuin massan paino joka lienee todellinen. Se keskipakovoima on hitautta, inertiaa, vaaditaan voimaa liiketilan muuttamiseen ja tuossa pyörivässä moukariparissa liiketilaa muutetaan jatkuvasti josta seuraa että kiihtyvyyttä on jatkuvasti. Massakeskipisteestä lähtien vaikuttaa ulospäin vetävä voima koska kaikkea massaa sidotaan pyörintäkeskipisteeseen jatkuvasti.
Jos katsotaan sitä kuvaa joka oli alussa, siitä voi päätellä mihin voima suuntautuu kun kuvassa oleva piste, atomin ydin (jonka hitaus syntyy samalla tavalla kuin atomi tasolla) on painunut ulkopuolelle atomin keskipisteestä levossa olevan atomin symmetrisen sijainnin sijaan, voimaa kuvaava nuoli osoittaa suoraan ulos.

On kutakuinkin ihmeellistä jos et ymmärrä kuinka se voima syntyy jos vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi atomin rakenteessa. On ihan sama miten atomin rakenteen ymmärrät, periaatteessa on "pallomainen"elektronikuori jonka keskipisteessä on ydin, miten nuo osat kuvitellaan on yhdentekevää rakenne on varmasti tuo ja tuo rakenne mahdollistaa em muutoksen synnyn.

Ja jos minulta kysytään, se hemmo kuka on keksinyt massan määrää kuvaan suureen kilogrammoiksi, pitäisi ampua aamunkoitteessa.

Niillä fysiikan voimilla on kuitenkin tehty teoriat, joilla on rakennettu kaikki, mitä meillä on. Esimerkiksi traktorisi, pesukoneesi, tietokoneesi, puhelimesi, tiet, sillat, autot, lentokoneet, pyssyt ja pommit ja mitä kaikkea nyt onkaan. Kyllä se silloin minusta on aika toimiva teoria.

Sellaista vuorovaikutustaajuutta ei ole olemassa, josta sinä puhut. Ydin ja elektroni eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkasilla. Keskipakoisvoima ei ole aito voima. Se ei tarkoita, että sitä ei olisi, vaan sitä ei tarvita selittämään voimia pyörimisliikkeessä. Se on tarpeeton ja sen mukaan ottaminen useimmiten vain sotkee hyvin toimivaa teoriaa.

Jos ei kilogrammat kelpaa, muuta jenkkilään. Siellä on kilojen sijasta paunat ja unssit. Yhtä lailla ne ovat olemassa aina ja pysyvät saman eri gravitatioissa, niin että ei se siltä kannalta helpota, mutta eipä olisi kiloja.

Ehkäpä, ehkäpä noin.
Joku voima atomissa on kuitenkin oltava joka pitää eri merkkiset varaukset erossa toisistaa ja ytimen keskellä atomia, muutenhan se huitelisi ties missä elektronikuorestam verhosta piittaamatta ja toisaalta saa samanmerkkiset varaukset pysymään erossa toisistaan, kuulostaa hullulta tuokin.
Keskipakovoiman kanssa varmaan ongelma tulee voiman määritelmästä, mikä on mitä lie, keskipakovoima on kuitenkin reaktiivinen voima ja ilmenee vain erikoistapauksessa.

Onhan siellä. Siellä on eri voimien yhdessä muodostama potentiaalikenttä, jossa on laaksoja ja kukkuloita. Alkeishiukkaset sitten etsiytyvät matalimpaan paikkaan ja pysyvät siinä, ellei jokin tönäise siitä pois. Ytimen ja elektronin välissä on kukkula eli potentiaalivalli, jonka yli elektroni ei pääse. Kömpelönä analogiana voisi ajatella maan muotoja ja kiviä. Ydin olisi iso kivi, jonka ympärillä on korkea valli. Elektroni on pieni kivi vallin ulkopuolella. joku yrittää työntää pientä kiveä vallin yli ison kiven luokse, mikä kuvaa sähköistä vetovoimaa. Työntäjän voimat eivät vain riitä työntämään pientä kiveä vallin yli, jolloin pieni kivi jää vallin ulkopuolelle pyörimään. Mitään sen kummempia vuorovaikutuksia ei tarvita. Elektroni jää sille paikallisesti matalimpaan potentiaaliin eikä pääse potentiaalivallin yli ellei saa saa isoa energiasysäystä.

Schrödingerin yhtälöllä voit laskea nämä potentiaalivallit ja -kuopat, mutta se on aika inhottava osittaisdifferentiaaliyhtälö. Osasin joskus sitä laskea, mutta siitä on kymmeniä vuosia, enkä nyt enää jaksa opetella sitä uudestaan.

Eikö tuo sitten jo riitä siihen epätasapainoon, täytyyhän siinä olla hylkimistä jos elektroni, olkoon sitten millainen vain ei vallista kerran yli pääse.

Juuri katsoin videon jossa elektronia kuvattiin aaltomaisena renkaana ytimen ympärillä, eli elektronikuori tai verho mutta sama toimii tuossakin. Ydin sijaitsee keskellä atomia levossa, jos tuo ekuori kiihtyy johonkin suuntaan, ydin joutuu kiihtymään mukana myös, ei se voi kiihtyä ilman voimaa joka sitä kiihdyttää, olkoon se kiihdyttäjä sitten valli tai vuorovaikutus.

Vai Schrödingerin yhtälöillä, minä en laske kuin alle, matematiikan ja minun tiet erosi jo aikapäivää sitten, siinä vaiheessa kun laskuissa alkoi olla enenmän kirjaimia ja vänkyröitä viivoja kuin numeroita.

Yksittäisen atomin kohdalla tuo voisi ajatusleikkinä toimiakin, jos unohtaa, miten atomi oikeasti toimii. Mutta et ole lainkaan ottanut huomioon, että aine ei läheskään aina koostu yksittäisistä atomeista, vaan molekyyleistä, usean atomin yhdistelmistä. Ne voivat olla vaikka minkä muotoisia ja ne voivat jakaa elektroneja keskenään niin, että mitään tuollaista selkeää yhtä pyöreää elektronikuorta ei löydy. Otetaan vaikka vesi, kaksi vetyatomia ja yksi happiatomi. Ne liittyvät yhteen ja vetyatomit jakavat ainoan elektroninsa hapen kanssa niin että ne ovat happiatomin ja vetyatomien välissä. Vetyatomin toinen puoli jää siis paljaaksi, siellä ei ole yhtään elektronia. Vedellä tai jäällä ei siis ole hitautta, koska sen elektroneja ei voi työntää lähemmäksi ydintä, koska ne ovat ytimien välissä.

Siksi sitä kait kuvataankin nykyään pilveksi, se on jokapuolella ydintä aaltomaisena "kenttänä", ei palleroita vaan kuin verhoja, suoraan Pariisista. Materia syntyy kun atomeja on sitoutunut toisiin atomeihin noiden elektroniverhojen poimuilla, sidoksen lujuus määrätyy eri atomien elektroverhojen/kuorien poimujen lomittumisesta syntyvien "solmujen" lukumäärästä, joten kuvataan ainetta vanhalla hyvällä esimerkillä vanhalta palstalta, kuplamuovilla, huono huono mutta periaatteessa toimiva, jokaisen kuplan keskellä on se atomin ydin ja valli on se kupla, elektronit vaeltaa tuon kuplan pinnalla.
Kuvitellaan ydin koska kuplamuovissa siellä on vain ilmaa, eli kuvitellaan piste joka kuvaa atomin ydintä kuplan keskelle, se pyrkii pysymään keskellä kuplaa, muovikuplat ovat sitoutuneet toisiinsa kuten kuvattu ja kuten kuplamuovissa asia onkin, laitetaan hiukan jäykkyyttä ja useita levyjä päällekkäin, saadaan kappale ja vahvat sidokset jotta muoto säilyy kuten kiinteällä aineella on tapana olla, vedetään muovia, se kuplamuovi kiihtyy mutta jokaisessa kuplassa oleva ydin täytyy saada mukaan kiihtyvyyteen, syntyy oikean suuntainen vastakkainen voima kuplamuoviin ja siitä kiihdyttävään käteen ja työntäessä toisinpäin, muovi painaa vasten kättä kiihtyessään.

[Vän]

Sekoitat yhä edelleen massan ja painon sekä suureen ja sen mittauksen. Sinun olisi hyvä opiskella ja sisäistää noiden ero, koska muuten ajattelusi menee aina metsään. Massan yksikkö on kilogramma ja painon newton. Paino ei ole kiloja. Kun punnitset painoa vaa'alla, mittaat newtoneita, et kiloja. Paino ei ole kiloja. Ne ovat eri asia.

Jos ymmärrät tämän, saatat ymmärtää myös, miksi vaaka näyttää kilon punnukselle vain kuudesosan painosta. Sen takia, koska vaaka mittaa painoa eli newtoneita eli Kuun gravitaation tuohon kilon punnukseen kohdistamaa voimaa. Kuun gravitaatio on vain kuudesosa Maan gravitaatiosta, joten tietysti gravitaation voimaa punnitseva vaaka näyttää Kuussa vain kuudesosan siitä mitä Maassa. Eli kilon punnuksen massa Maassa on 1 kg ja paino 10 newtonia. Kuussa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta paino vain 1,6 newtonia. Painottomassa tilassa saman punnuksen massa on yhä 1 kg, mutta nyt paino on nolla newtonia. Päivänselvää, kun asian ajattelee oikein.

Ilman ulkoista voimaa massaa tai painoa ei voi mitata, kuten mitään muutakaan suuretta ei voi mitata ilman ulkoista voimaa. Minkä tahansa mitattavan asian täytyy vuorovaikuttaa jotenkin muun universumin (ja mittarin) kanssa, jotta sen voisi mitata, joten missä tahansa mittauksessa on aina ulkoinen voima mukana. Se, että esimerkiksi massan suuruutta ei tietyissä tilanteissa voisi mitata, ei tarkoita sitä, että massaa ei olisi. Massa on olemassa ja hidas ja painava massa ovat olemassa massan ominaisuuksina aina. Niiden ei tarvitse syntyä. Ne ovat ominaisuuksia vähän kuin vaikka tilavuus.

Onko tuolla väliä, massan ominaisuudet tulee massan sisäisten vuorovaikutusten muutoksista, massa on vakio vaikka hidas ja painava massa antaisi mitä tuloksia. Ilman sitä ulkoista vaikutusta massan vuorovaikutukset ovat symmetriset koska massa on levossa, myös tasaisessa nopeudessa se on levossa, sillä ei ole painoa vaikka massa olisi sen kilon, se ei paina yhtään mitään, ei ensimmäistäkään Newtonia, sen liiketila säilyy muuttumattomana, nopeus mukaan lukien tyhjiössä.

Kun kilon kappaletta kiihdytetään pintavoimalla, kappaleen koko massa reagoi kiihtyvyyteen, siitä kilon kappaleesta saadaan millaisia newtoneita vain vaa'an näyttöön kiihtyvyyttä säätelemällä. Se ei mene niin että meillä on kilon massa jonka paino on vaikka 10 newtonin + 50 Newtonia kiihtyvyyden takia, vaan niin että meillä on kilon massan paino tuossa samassa kiihtyvyydessä 60 newtonia ja kaikki newtonit tulee kiihtyvyydestä.

Kun se kilon massa lepää maan pinnalla, maan luomaa g:n kiihtyvyyttä vastaava reaktioarvo on 10 newtonia, heitä se massa ylöspäin, se painaa enenmän, pudotessaan takaisin tyhjiössä se ei paina yhtään mitään vaikka massa on kilo (ilmakehässä se tosin painaa vasten ilmamassaa), mutta se kiihtyy, törmäyksessä maan pintaan newtoneita löytyy paljon enenmän kuin 10 mutta kiihtyvyyden loppuessa löytyy se 10.

Koko kupletin juoni on juuri se että paino saadaan massalle vasta kun massaan kohdistetaan voimaa, ennen sitä se on kirjaimellisesti painoton, se ei ole vain että sitä painoa ei voi mitata, vaan niin että ei ole mitään mittattavaa, massa toki on mutta aktio joka tuottaa reaktion ja siten mittavan painon, sitä aktiota ei ole ja paino on nolla.
Ei tarvita Machin kaikkeuden massojen vaikutusta, ei avaruuden "hitauskenttiä" hitauteen, ei mitään muuta kuin massa ja kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana rikkomaan massan sisäinen symmetria ja luomaan reaktio aktioon.

Menikö nyt?

Ainakin näkemyksemme näyttäisivät lähenevän toisiaan. Helpointa olisi, jos opiskelisit ja sisäistäisit lukion fysiikan. Silloin suurin osa erimielisyyksistämme katoaisi, kun molemmat ymmärtäisivät perusasiat fysiikasta oikein.

Viimeinen johtopäätöksesi on kuitenkin päin seiniä. Selität taas kappaleen hitautta sillä, että sen osilla on hitaus. Kysymys massan hitauden syystä voidaan muotoilla myös näin: Miksi massan osilla on hitaus, eli miksi massalla on sisäinen symmetria ja sen rikkomiseen tarvitaan kiihdyttävä voima, sm-pintavoima tai gravitaatio tilavuusvoimana? Onko syy Machin kaikkeuden massojen vaikutus, avaruuden "hitauskenttä", vai onko se vain massan ominaisuus? Viimeisin on oma kantani. Massan hitaus on massan ominaisuus.

No hyvä, nyt kun kumpikin tietää mitä toinen tarkoittaa niin on johtopäätösen aika.

Olet oikeassa että hitaus on massan ominaisuus, tietysti on, sehän nyt on päivän selvää.
Jos huomasit, mitä et tehnyt, tein hitauden ja painon aineen sisäisistä rakenteesta, sen sisäisistä vuorovaikutuksista, tässä se syy miksi se on massan ominaisuus. Koska se hidasmassa ja painavamassa syntyy massan rakenteeseen, sen sidoksiin syntyvistä muutoksista, ei tarvita muuta kuin ulkoista voimaa aiheuttamaan nuo muutokset, aika luonnollista sanoisin.

No, fysiikassa on muutamia ongelmia voimien määrittelyssä, osaa voimista jotka on todellisia pidetään näennäisinä ja kaikkea pimeää on fysiikassa pilvin pimein, lienee mahdotonta noista lähtökohdista tuottaa toimivaa teoriaa, mistään.

Koska hidas ja painavamassa syntyy massan sisäisen rakenteen kokemista muutoksista, edellämainitut kaksi massan tuottamaa ominaisuutta ovat todellisia, totta helvetissä ovat, niinpä keskipakovoimaksi kutsuttu voimakin on todellinen koska se syntyy täysin, 100%:sti samoin kuin massan paino joka lienee todellinen. Se keskipakovoima on hitautta, inertiaa, vaaditaan voimaa liiketilan muuttamiseen ja tuossa pyörivässä moukariparissa liiketilaa muutetaan jatkuvasti josta seuraa että kiihtyvyyttä on jatkuvasti. Massakeskipisteestä lähtien vaikuttaa ulospäin vetävä voima koska kaikkea massaa sidotaan pyörintäkeskipisteeseen jatkuvasti.
Jos katsotaan sitä kuvaa joka oli alussa, siitä voi päätellä mihin voima suuntautuu kun kuvassa oleva piste, atomin ydin (jonka hitaus syntyy samalla tavalla kuin atomi tasolla) on painunut ulkopuolelle atomin keskipisteestä levossa olevan atomin symmetrisen sijainnin sijaan, voimaa kuvaava nuoli osoittaa suoraan ulos.

On kutakuinkin ihmeellistä jos et ymmärrä kuinka se voima syntyy jos vuorovaikutustaajuus muuttuu epäsymmetriseksi atomin rakenteessa. On ihan sama miten atomin rakenteen ymmärrät, periaatteessa on "pallomainen"elektronikuori jonka keskipisteessä on ydin, miten nuo osat kuvitellaan on yhdentekevää rakenne on varmasti tuo ja tuo rakenne mahdollistaa em muutoksen synnyn.

Ja jos minulta kysytään, se hemmo kuka on keksinyt massan määrää kuvaan suureen kilogrammoiksi, pitäisi ampua aamunkoitteessa.

Niillä fysiikan voimilla on kuitenkin tehty teoriat, joilla on rakennettu kaikki, mitä meillä on. Esimerkiksi traktorisi, pesukoneesi, tietokoneesi, puhelimesi, tiet, sillat, autot, lentokoneet, pyssyt ja pommit ja mitä kaikkea nyt onkaan. Kyllä se silloin minusta on aika toimiva teoria.

Sellaista vuorovaikutustaajuutta ei ole olemassa, josta sinä puhut. Ydin ja elektroni eivät pelaa pingpongia virtuaalihiukkasilla. Keskipakoisvoima ei ole aito voima. Se ei tarkoita, että sitä ei olisi, vaan sitä ei tarvita selittämään voimia pyörimisliikkeessä. Se on tarpeeton ja sen mukaan ottaminen useimmiten vain sotkee hyvin toimivaa teoriaa.

Jos ei kilogrammat kelpaa, muuta jenkkilään. Siellä on kilojen sijasta paunat ja unssit. Yhtä lailla ne ovat olemassa aina ja pysyvät saman eri gravitatioissa, niin että ei se siltä kannalta helpota, mutta eipä olisi kiloja.

Ehkäpä, ehkäpä noin.
Joku voima atomissa on kuitenkin oltava joka pitää eri merkkiset varaukset erossa toisistaa ja ytimen keskellä atomia, muutenhan se huitelisi ties missä elektronikuorestam verhosta piittaamatta ja toisaalta saa samanmerkkiset varaukset pysymään erossa toisistaan, kuulostaa hullulta tuokin.
Keskipakovoiman kanssa varmaan ongelma tulee voiman määritelmästä, mikä on mitä lie, keskipakovoima on kuitenkin reaktiivinen voima ja ilmenee vain erikoistapauksessa.

Onhan siellä. Siellä on eri voimien yhdessä muodostama potentiaalikenttä, jossa on laaksoja ja kukkuloita. Alkeishiukkaset sitten etsiytyvät matalimpaan paikkaan ja pysyvät siinä, ellei jokin tönäise siitä pois. Ytimen ja elektronin välissä on kukkula eli potentiaalivalli, jonka yli elektroni ei pääse. Kömpelönä analogiana voisi ajatella maan muotoja ja kiviä. Ydin olisi iso kivi, jonka ympärillä on korkea valli. Elektroni on pieni kivi vallin ulkopuolella. joku yrittää työntää pientä kiveä vallin yli ison kiven luokse, mikä kuvaa sähköistä vetovoimaa. Työntäjän voimat eivät vain riitä työntämään pientä kiveä vallin yli, jolloin pieni kivi jää vallin ulkopuolelle pyörimään. Mitään sen kummempia vuorovaikutuksia ei tarvita. Elektroni jää sille paikallisesti matalimpaan potentiaaliin eikä pääse potentiaalivallin yli ellei saa saa isoa energiasysäystä.

Schrödingerin yhtälöllä voit laskea nämä potentiaalivallit ja -kuopat, mutta se on aika inhottava osittaisdifferentiaaliyhtälö. Osasin joskus sitä laskea, mutta siitä on kymmeniä vuosia, enkä nyt enää jaksa opetella sitä uudestaan.

Eikö tuo sitten jo riitä siihen epätasapainoon, täytyyhän siinä olla hylkimistä jos elektroni, olkoon sitten millainen vain ei vallista kerran yli pääse.

Juuri katsoin videon jossa elektronia kuvattiin aaltomaisena renkaana ytimen ympärillä, eli elektronikuori tai verho mutta sama toimii tuossakin. Ydin sijaitsee keskellä atomia levossa, jos tuo ekuori kiihtyy johonkin suuntaan, ydin joutuu kiihtymään mukana myös, ei se voi kiihtyä ilman voimaa joka sitä kiihdyttää, olkoon se kiihdyttäjä sitten valli tai vuorovaikutus.

Vai Schrödingerin yhtälöillä, minä en laske kuin alle, matematiikan ja minun tiet erosi jo aikapäivää sitten, siinä vaiheessa kun laskuissa alkoi olla enenmän kirjaimia ja vänkyröitä viivoja kuin numeroita.

Yksittäisen atomin kohdalla tuo voisi ajatusleikkinä toimiakin, jos unohtaa, miten atomi oikeasti toimii. Mutta et ole lainkaan ottanut huomioon, että aine ei läheskään aina koostu yksittäisistä atomeista, vaan molekyyleistä, usean atomin yhdistelmistä. Ne voivat olla vaikka minkä muotoisia ja ne voivat jakaa elektroneja keskenään niin, että mitään tuollaista selkeää yhtä pyöreää elektronikuorta ei löydy. Otetaan vaikka vesi, kaksi vetyatomia ja yksi happiatomi. Ne liittyvät yhteen ja vetyatomit jakavat ainoan elektroninsa hapen kanssa niin että ne ovat happiatomin ja vetyatomien välissä. Vetyatomin toinen puoli jää siis paljaaksi, siellä ei ole yhtään elektronia. Vedellä tai jäällä ei siis ole hitautta, koska sen elektroneja ei voi työntää lähemmäksi ydintä, koska ne ovat ytimien välissä.

Siksi sitä kait kuvataankin nykyään pilveksi, se on jokapuolella ydintä aaltomaisena "kenttänä", ei palleroita vaan kuin verhoja, suoraan Pariisista. Materia syntyy kun atomeja on sitoutunut toisiin atomeihin noiden elektroniverhojen poimuilla, sidoksen lujuus määrätyy eri atomien elektroverhojen/kuorien poimujen lomittumisesta syntyvien "solmujen" lukumäärästä, joten kuvataan ainetta vanhalla hyvällä esimerkillä vanhalta palstalta, kuplamuovilla, huono huono mutta periaatteessa toimiva, jokaisen kuplan keskellä on se atomin ydin ja valli on se kupla, elektronit vaeltaa tuon kuplan pinnalla.
Kuvitellaan ydin koska kuplamuovissa siellä on vain ilmaa, eli kuvitellaan piste joka kuvaa atomin ydintä kuplan keskelle, se pyrkii pysymään keskellä kuplaa, muovikuplat ovat sitoutuneet toisiinsa kuten kuvattu ja kuten kuplamuovissa asia onkin, laitetaan hiukan jäykkyyttä ja useita levyjä päällekkäin, saadaan kappale ja vahvat sidokset jotta muoto säilyy kuten kiinteällä aineella on tapana olla, vedetään muovia, se kuplamuovi kiihtyy mutta jokaisessa kuplassa oleva ydin täytyy saada mukaan kiihtyvyyteen, syntyy oikean suuntainen vastakkainen voima kuplamuoviin ja siitä kiihdyttävään käteen ja työntäessä toisinpäin, muovi painaa vasten kättä kiihtyessään.

Mutta kun se ei ole joka puolella ydintä. Etkö ymmärtänyt yhtään, mitä selitin? Vesimolekyylissä vetyatomien ytimet ovat paljaana. Elektronit ovat happiytimen ja vety-ytimien välissä. Muu osa vety-ytimistä on paljaana. Ei ole elektronipilveä siellä.

[Goswell]

No tuossa se on, kun kuvitellaan nuo kuoriksi tai verhoiksi, ei ole ongelmaa.

[Lyde19]

Kuvassa elektronit ovat happi-ytimen ja vety-ytimien välissä. Ja vety-ytimen vastakkaisella puolella lukee että positiivinen varaus?

[Vän]

No tuossa se on, kun kuvitellaan nuo kuoriksi tai verhoiksi, ei ole ongelmaa.

Jos kuvitellaan ne velhoiksi, ei ole senkään verran ongelmaa. Mielikuvituksella ei näytä olevan rajoja.

[Goswell]

No tuossa se on, kun kuvitellaan nuo kuoriksi tai verhoiksi, ei ole ongelmaa.

Jos kuvitellaan ne velhoiksi, ei ole senkään verran ongelmaa. Mielikuvituksella ei näytä olevan rajoja.

Se ei ole minun ajatus. Pilvi, verho, ei piste. Velho kieltämättä toimisi parhaiten.

[vahva_virtanen]

No tuossa se on, kun kuvitellaan nuo kuoriksi tai verhoiksi, ei ole ongelmaa.

On noissa elektroneissa näköjään miinusmerkki niinkuin kuuluukin mutta oikeat elektronit ovat oikeasti mustia.

[Vän]

No tuossa se on, kun kuvitellaan nuo kuoriksi tai verhoiksi, ei ole ongelmaa.

On noissa elektroneissa näköjään miinusmerkki niinkuin kuuluukin mutta oikeat elektronit ovat oikeasti mustia.

Sinisiä ne ovat. Näkeehän sen jo sähköjohtojen väreistä. Semmoinen sähkönsininen on oikea elektronin väri.

[vahva_virtanen]

Sinisiä ne ovat. Näkeehän sen jo sähköjohtojen väreistä. Semmoinen sähkönsininen on oikea elektronin väri.

Sähköä on kahdenlaista: on positiivista sähköä ja on negatiivista sähköä. Kun nuo kohtaavat, syntyy nollasähköä. Sen vuoksi kipinät ja nollajohdinkin ovat sinisiä.
Positiivista sähköä varten on punainen plusjohdin ja negatiivista sähköä varten on musta miinusjohdin.

[Vän]

No tuossa se on, kun kuvitellaan nuo kuoriksi tai verhoiksi, ei ole ongelmaa.

Jos kuvitellaan ne velhoiksi, ei ole senkään verran ongelmaa. Mielikuvituksella ei näytä olevan rajoja.

Se ei ole minun ajatus. Pilvi, verho, ei piste. Velho kieltämättä toimisi parhaiten.

Vaikka se on pilvi tai verho, vesiatomissa se pilvikin on kokonaan happiytimen ja vety-ytimen välissä. Vety-ytimen toinen puoli jää paljaaksi.
Toinen tuosta sinun kuvastakin näkyvä seikka ideaasi vastaan, on se, että happi on napannut kaksi vedyn elektronia. Ideasi mukaan atomien elektronikuorien pitäisi hylkiä toisiaan. Vedessä happiatomi on kuitenkin suorastaan imaissut vedyn elektronikuoren itselleen

[vahva_virtanen]

Vedessä happiatomi on kuitenkin suorastaan imaissut vedyn elektronikuoren itselleen

Sittenhän vedyn ydin saattaa kastua.

[Vän]

Sinisiä ne ovat. Näkeehän sen jo sähköjohtojen väreistä. Semmoinen sähkönsininen on oikea elektronin väri.

Sähköä on kahdenlaista: on positiivista sähköä ja on negatiivista sähköä. Kun nuo kohtaavat, syntyy nollasähköä. Sen vuoksi kipinät ja nollajohdinkin ovat sinisiä.
Positiivista sähköä varten on punainen plusjohdin ja negatiivista sähköä varten on musta miinusjohdin.

Nuo ovat vanhoja värejä. Sähkön värit ovat muuttuneet ja nykyään plussähkö on ruskeaa ja miinussähkö sinistä. Elektronit ovat sinisiä. Näkeehän sen jo siitä, kun sähkölaite hajoaa. Siitä nousee sininen savu, joka tulee siitä, että sähkö eli siniset elektronit lähtee pois laitteesta.

[vahva_virtanen]

Sähkön värit ovat muuttuneet ja nykyään plussähkö on ruskeaa ja miinussähkö sinistä.

Tuo pätee vaihtosähkölaitteiden taipuisiin liitäntäjohtoihin.
Niissä on ruskea vaihejohdin joka on sitä varten väritetty ettei etukäteen tiedetä sitä, kulkeeko siinä positiivista vai negatiivista sähköä. Sininen on sitten tarkoitettu nollasähkön paluujohtimeksi.

Siitä nousee sininen savu, joka tulee siitä, että sähkö eli siniset elektronit lähtee pois laitteesta.

Niinkuin aiemmin totesin, niin sininen on neutraalin sähkön väri. Sininen savu syntyy kun positiivinen ja negatiivinen sähkö käyvät keskenään ankaraan taistoon.

[vahva_virtanen]

Tuo pätee vaihtosähkölaitteiden taipuisiin liitäntäjohtoihin.

Kolmivaihejärjestelmässä liitäntäjohdon vaihejohtimet ovat ruskeita, mustia tai harmaita. Siinä elektronit voivat valita mieleisensä johtimen. Nollasähkön johdin on sininen. Suojajohdin on keltavihreä kun kukaan ei oiken tiedä, kulkeeko siinä koskaan mitään sähköä.