MooM toi edellä hyvin esiin sen, ettei uskontoa tule sotkea tieteeseen, sekä myös sen, että monet kiistat johtuvat käsitteellisestä sekoilusta. Sekoilua syntyy myös jo erilaisesta käsitteiden määrittelystä.
Uskonnottomuuden ja ateismin suhteen määrittely
Yritin äsken etsiä selvää määrittelyä uskonnottomuuden ja ateismin suhteesta. En löytänyt. Parhaalta näytti Tieteen termipankin määritelmä,
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Usko ... nnottomuus
mutta siinäkin näytti olevan paha apologeettinen vahvistusvinouma
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Apologetiikka
Pyysin ChatGPTn arvioimaan esittämäni määritelmän kritiikin ja kirjoittamaan arvion edellyttämän parannetun version määritelmästä.
Kysymys ChatGPT:lle
"Tieteen termipankki märittelee käsitteen uskonnottomuus näin:
"
Määritelmä: Uskontokuntaan kuulumattomuus, uskonnottomaksi identifioituminen, epäusko uskonnollisia uskomuksia kohtaan tai uskontoihin suhtautuminen välinpitämättömyydellä.
Selite: Kyselytutkimusten mukaan uskonnottomiksi identifioituvien määrä länsimaissa kasvaa ja tyypillisimmin uskonnottomat ovat nuoria, kaupungeissa asuvia miehiä. Kuitenkin uskonnottomien osuus koko maailman väestöstä laskee. Syy tähän on voimakas väestönkasvu kehitysmaissa, joissa uskonnollisuus on yleisintä. Esimerkiksi uskonnollisesti sitoutumattomien määrän odotetaan laskevan maailmassa 16,4 prosentista (mitattu vuonna 2010) vuoteen 2050 mennessä 13,2 prosenttiin. Uskonnottomuus rinnastetaan usein virheellisesti ateismiin. Vaikka nämä käsitteet voivatkin olla päällekkäisiä eli ihminen voi olla sekä uskonnoton että ateisti, vain osa uskonnottomista on ateisteja eli ihmisiä, jotka eivät usko jumalaan. Toisaalta ateistitkin voivat olla uskonnollisia, ja on esimerkiksi ei-teistisiä uskontojakin, kuten buddhalaisuus ja jainalaisuus. Uskonnottomuus ei myöskään poissulje henkisyyttä tai uskoa yliluonnolliseen. Ylipäänsä uskonnottomat ihmiset eivät muodosta mitään yhtenäistä kategoriaa, vaan uskonnottomuus on monimuotoista. Uskonnottomuuden tutkimus on kunnolla alkanut vasta 2000-luvulla."
Onko tämän määritelmän mukaan ateismi ja uskonnottomuus vieruskäsitteitä, jos ovat, niin mikä on niiden yläkäsite? Miten tämä määritelmä kategorisoi näkemyksen, joka 'kieltää' jumalien lisäksi kaikkien muidenkin henkimaailman asioiden olemassaolon (pitää niiden olettamista tarpeettomana)?
Itse olen ajatellut uskonnottomuutta ateismin yläkäsitteenä niin, että ateismi 'kieltää' vain jumalat niin, ettei niitä ole tarpeellista olettaa oleviksi todellisuuden perustaksi. Uskonnottomuus ateismin ykäsitteenä 'kietää' jumalien lisäksi kaikki muutkin materiaalisen todellisuuden ulkopuoliset asiat; eikä pidä niiden olettamista tarpeellisena todellisuuden selittämisen perustana.
Ohittaako Tieteen termipankin määritelmä kokonaan tämän näkökulman tukien siten perusteettomasti teismille myönteistä ja ateismin vastaista näkökulmaa?
Arvioi tieteen termipankin uskonnottomuuden määritelmää esittämäni kritiikin näkökulmasta ja kirjoita siitä parannettu versio, tekemäsi arvion edellyttämllä tavalla."
ChatGPTn Vastaus:
"Tieteen termipankin määritelmä uskonnottomuudesta on melko laaja ja kuvaa eri tapoja olla uskonnoton, mutta se ei ota selkeästi kantaa uskonnottomuuden ja ateismin suhteeseen ylä- ja alakäsitteinä. Se esittää, että uskonnottomuus ja ateismi voivat olla päällekkäisiä mutta eivät identtisiä, mutta ei systematisoi niiden välistä suhdetta tarkemmin.
Arviointi esittämäsi kritiikin näkökulmasta
1. Ateismi ja uskonnottomuus ylä- ja alakäsitteinä
– Määritelmä ohittaa sen mahdollisuuden, että uskonnottomuus voisi toimia ateismin yläkäsitteenä siten, että ateismi kieltää vain jumalat, kun taas uskonnottomuus voisi tarkoittaa laajempaa näkemystä, joka hylkää kaiken yliluonnollisen tai ei-materiaalisen.
– Määritelmän nykyinen muoto antaa ymmärtää, että uskonnottomuus voi sisältää henkisyyttä ja yliluonnollisen uskomista, mikä tekee siitä lavean ja potentiaalisesti sekavan käsitteen.
2. Uskonnottomuus ja materialistinen maailmankatsomus
– Määritelmä ei huomioi näkökantaa, jossa uskonnottomuus voisi tarkoittaa erityisesti materialistista tai naturalistista näkemystä, joka ei vain epäile jumalien olemassaoloa vaan myös hylkää yliluonnolliset käsitteet kokonaan tarpeettomina todellisuuden selittämisessä.
– Tämä näkökulma on merkittävä, koska monet sekulaarit ja ateistiset ajattelijat perustavat maailmankatsomuksensa juuri tällaiseen näkemykseen.
3. Määritelmän implikaatiot ja mahdollinen bias
– Määritelmän muotoilu voi tulkinnanvaraisesti tukea käsitystä, jossa teismi ja yliluonnollinen ajattelu ovat neutraaleja lähtökohtia ja ateismi poikkeama tästä.
– Tämä tulee esiin erityisesti siinä, että määritelmä painottaa uskonnottomuuden monimuotoisuutta, mutta ei anna vastaavaa painoarvoa sille, että ateismi voi olla osa johdonmukaista materialistista katsomusta.
Parannettu versio määritelmästä
Määritelmä:
Uskonnottomuus on uskontokuntaan kuulumattomuutta, uskonnottomaksi identifioitumista tai epäuskoa uskonnollisiin uskomuksiin. Se voi tarkoittaa myös välinpitämättömyyttä uskontoja kohtaan tai maailmankatsomusta, joka ei pidä yliluonnollisia käsitteitä tarpeellisina todellisuuden selittämisessä.
Selite:
Uskonnottomuus voidaan jäsentää monella tavalla. Se voi tarkoittaa yksilöllistä elämäntapaa ilman uskonnollisia käytäntöjä, kriittistä asennetta uskonnollisiin väitteisiin tai johdonmukaista maailmankatsomusta, joka perustuu naturalismiin tai materialismiin. Ateismi on eräs uskonnottomuuden muoto, joka kieltää jumalien olemassaolon tarpeettomana hypoteesina. Laajempi materialistinen tai naturalistinen uskonnottomuus voi kieltää myös muut yliluonnolliset käsitteet osana todellisuuden selittämistä.
Vaikka uskonnottomuus ja ateismi voivat olla päällekkäisiä, kaikki uskonnottomat eivät ole ateisteja, eivätkä kaikki ateistit ole uskonnottomia, sillä on olemassa ei-teistisiä uskontoja. Kuitenkin ateismi voidaan nähdä osajoukkona uskonnottomuudesta, mikäli uskonnottomuus ymmärretään laajasti uskonnollisten ja yliluonnollisten käsitteiden tarpeettomana pitämisenä.
Kyselytutkimusten mukaan uskonnottomuus lisääntyy länsimaissa erityisesti nuorten ja kaupunkilaisten keskuudessa, mutta globaalisti sen suhteellinen osuus laskee uskonnollisten väestöryhmien nopeamman kasvun vuoksi. Uskonnottomuuden tutkimus on laajentunut 2000-luvulla, ja siinä otetaan huomioon niin yksilölliset katsomukset kuin laajemmat kulttuuriset ja demografiset kehityskulut.
---
Tämä parannettu versio tekee seuraavat korjaukset alkuperäiseen määritelmään:
1. Selkeyttää uskonnottomuuden ja ateismin suhdetta.
2. Tekee näkyväksi naturalistisen/materialistisen katsomuksen, joka ei pidä mitään yliluonnollisia käsitteitä tarpeellisina.
3. Välttelee muotoiluja, jotka implisiittisesti normalisoisivat teististä lähtökohtaa.
Tämä versio ottaa huomioon esittämäsi kritiikin ja tekee määritelmästä systemaattisemman. "
Voisko käsitteet uskonnottomuus ja ateismi määritellä tämän keskustelun kontekstissa vaikka näin, vai pitäiskö termejä vielä jotenkin täsmentää, että välitämme turhan semanttisen inttämisen?Filosofia on vasta esitieteellistä pohdiskelua. Ollakseen hyödyllistä, sen perustana on oltava naturalistinen luonnontiede: jokaisella fyysisellä ja mentaalisella tapatumalla on kausaalisnen-sulkeuma-argumentin mukainen fyysinen syy tai selitys.
