Poll: Ateisti vai uskovainen

[Naturalisti]

Lainauksia (Suomen Kuvalehti):

Albert Einsteinin työhuoneen seinällä 1920-luvun Berliinissä oli kolme muotokuvaa. Fyysikkojen Michael Faradayn ja James Clerk Maxwellin rinnalle pääsi tahdon filosofi, itämaisesta ajattelusta vaikuttunut Arthur Schopenhauer.

-Einstein kutsui Schopen­haueria neroksi ja ”jatkuvaksi lohdutukseksi”. Schrödinger piti häntä ajattelun villimiehenä.

-Schopenhauerille kaikki ei ollut vain mieltä

-Schopenhauerin mielestä maailma ei ole rationaalinen. Elämän primitiivisempi puoli on tahto, ei-rationaalinen impulssivoima.

-Kun Einstein laati todellisuuskuvan mullistanutta suhteellisuusteoriaa, hän luki buddhalaisuuteen hurahtanutta David Humea

-Kun fysiikan mullistavat teoriat muuttuivat melkein järjenvastaisiksi, apuun tuli Schopenhauer

-Schrödinger kehitteli teoriaansa Schopenhauerin valossa.

-Näin siis kohtasivat uusi filosofia, huippufysiikka ja intialainen mystiikka.

-Taide ja tahto tuovat uusia kulmia maailmaan. Fysiikkakin tarvitse sellaisia mennessään kohti tuntematonta.

Lähde:
https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/mi ... -filosofi/

---
Minun mielestäni, yksi arvostettavimmista piirteistä tässä ateististiksikin luokitellussa filosofissa, oli hänen kykynsä silti puhua jumalan ideasta ja ymmärtää sitä. Eikä hän tarvinnut tämän inhimillisen ilmiön halventamista kohotakseen kaikkien aikojen suurimmaksi estetiikan, ja käsitteettömän maailman tulkiksi, jopa neroksi.
Suosittele kirjaa kaikille.
Todella lämpimästi.

Kuuntelin E-kirjaston äänikirja aiemmin suosittelemasi Arthur Schopenhauerin Kirjan "Tahdottoman Tietämisen Autuus".

Schopenhauer edustaa idealistista ajattelua, mutta minä halusin kuunnella sen naturalistisesta (materialistisesta) näkökulmasta. Käytin tässä apuna Copilottia kyselemällä kuuntelun lomassa tarkennuksia ja pyytämällä arvioita tekemistäni materialistista tulkinnoista. Tämä oli varsin kiinnostaa ja virikkeitä antavaa puuhastelua.

Tämän kommenttisi inspiroimana pyysin äsken Copilotin tekemään käymämme keskustelun perusteella esseen kirjan naturalistisesta tulkinnasta. Minusta tuo alle liittämäni tulkinta vastaa varsin hyvin sitä mihin keskustelussamme päädyimme.

----

### Arthur Schopenhauerin Kirjan "Tahdottoman Tietämisen Autuus" Naturalistinen Tulkinta

Arthur Schopenhauerin teos "Tahdottoman tietämisen autuus" (Die Welt als Wille und Vorstellung) on syvällinen tutkimus ihmisen tietoisuudesta, tahdosta ja estetiikasta. Tämä essee pyrkii tarkastelemaan Schopenhauerin filosofian keskeisiä teemoja naturalistisesta näkökulmasta. Naturalistinen tulkinta pyrkii selittämään käsitteet ja ilmiöt aineellisen ja fysikaalisen todellisuuden kautta ilman viittausta metafyysisiin tai yliaistillisiin ulottuvuuksiin.

### Tahto ja Sen Aiheuttama Kärsimys

Schopenhauerin mukaan tahto on perimmäinen voima, joka ajaa kaikkea elämää. Tahto aiheuttaa jatkuvaa halua ja pyrkimystä, mikä johtaa tyytymättömyyteen ja kärsimykseen. Tässä kohden Schopenhauerin filosofia eroaa monista optimistisemmista näkemyksistä, kuten esimerkiksi flow-tilasta, jossa tahto voidaan nähdä positiivisena ja luovana voimana.

Naturalistisesta näkökulmasta Schopenhauerin tahto voidaan ymmärtää aivojen ja hermosolujen toiminnan tuotteena. Tahto voidaan nähdä evolutiivisena mekanismina, joka ajaa eliöitä selviytymään ja lisääntymään. Tämä biologinen selitys auttaa ymmärtämään, miksi jatkuva haluaminen ja pyrkiminen ovat keskeisiä elämänprosesseja. Kuitenkin, kuten Schopenhauer korostaa, tämä jatkuva haluaminen johtaa väistämättä tyytymättömyyteen, koska täyttymyksen hetket ovat lyhytaikaisia ja tilalle tulee aina uusia tarpeita.

### Puhdas Tahdoton Tietäminen

"Puhdas tahdoton tietäminen" viittaa Schopenhauerin filosofiassa tietoisuuden tilaan, jossa yksilö irrottautuu tahdostaan ja sen tuomista tarpeista ja pyrkimyksistä. Tässä tilassa yksilö voi kokea maailman objektiivisesti ja puhtaasti ilman subjektiivisia vääristymiä. Naturalistinen tulkinta voisi selittää tämän tilan aivojen toiminnan kautta. Kun yksilö meditoi tai kokee syvää esteettistä nautintoa, aivojen tiettyjen alueiden aktiviteetti voi vähentyä tai muuttua, mikä mahdollistaa eräänlaisen "hiljaisen" tietoisuuden tilan. Tällainen tila voi tuoda mukanaan mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä, jotka syntyvät aivojen hermosolujen toiminnan muutoksista.

### Maailma Mielteenä ja Maailma Tahtona

Schopenhauer jakaa maailman kahteen osaan: maailma mielteenä (Vorstellung) ja maailma tahtona (Wille). Maailma mielteenä viittaa siihen, miten havaitsemme ja ymmärrämme todellisuuden aistien ja mielen prosessien kautta. Maailma tahtona taas on perimmäinen todellisuus, joka ilmenee kaikessa olevassa ja ajaa kaikkea toimintaa.

Naturalistisessa tulkinnassa maailma mielteenä voitaisiin nähdä aivojen luomina representaatioina. Aivot käsittelevät aistiärsykkeitä ja tuottavat mielikuvia ja representaatioita maailmasta, joita käytämme ymmärtääksemme ympäröivää todellisuutta. Tämä prosessi tapahtuu hermosolujen ja synapsien välityksellä, ja se mahdollistaa monimutkaisten kokemusten ja havaintojen luomisen.

Maailma tahtona voidaan puolestaan nähdä biologisena ja evolutiivisena voimana, joka ajaa eliöitä selviytymään ja lisääntymään. Tämä biologinen näkökulma auttaa selittämään, miksi tahto on niin keskeinen osa elämää ja miksi se tuottaa jatkuvaa pyrkimystä ja haluamista.

### Idea ja Käsite

Schopenhauer erottaa toisistaan idean ja käsitteen. Idea on universaali ja muuttumaton muoto, joka ilmenee yksittäisissä olioissa ja ilmiöissä, kun taas käsite on abstrakti ajatus, joka auttaa meitä jäsentämään ja ymmärtämään havaintoja ja kokemuksia. Naturalistisessa tulkinnassa ideat voidaan ymmärtää aistimuksellisina subjektiivisina kokemuksina, jotka syntyvät aivojen toiminnasta. Nämä kokemukset ovat suoraan yhteydessä havaintoihin ja aistiärsykkeisiin.

Käsitteet puolestaan ovat kielellisiä ja symbolisia rakenteita, jotka kehittyivät kommunikoimaan näitä kokemuksia ja ymmärtämään maailmaa abstraktilla tasolla. Käsitteiden kehittyminen mahdollisti monimutkaisen ajattelun ja tiedonvälityksen, ja ne perustuvat aivojen toimintaan ja kulttuurisiin vaikutteisiin.

### Ylevyys ja Kauneus

Schopenhauer tekee eron ylevyyden (das Erhabene) ja kauneuden (das Schöne) välillä. Ylevyys liittyy voimakkaisiin tunteisiin, kuten kunnioitukseen ja pelkoon, kun kohtaamme jotain valtavaa ja ylivoimaista. Kauneus sen sijaan herättää tyyneyttä ja mielihyvää, kun koemme harmonisia ja esteettisesti miellyttäviä ilmiöitä.

Naturalistisessa tulkinnassa ylevyys ja kauneus voidaan ymmärtää aivojen ja hermosolujen toiminnan kautta. Ylevät kokemukset voivat aktivoida aivojen alueita, jotka liittyvät pelkoon ja kunnioitukseen, kun taas kauniit kokemukset voivat aktivoida mielihyväkeskuksia ja tuottaa tyyneyden tunteita. Nämä aivojen prosessit auttavat selittämään, miksi ylevyys ja kauneus herättävät erilaisia tunteita ja kokemuksia.

### Johtopäätökset

Arthur Schopenhauerin "Tahdottoman tietämisen autuus" tarjoaa syvällisen tarkastelun ihmisen tietoisuudesta, tahdosta ja estetiikasta. Naturalistinen tulkinta auttaa ymmärtämään nämä käsitteet aineellisen ja fysikaalisen todellisuuden kautta. Tahto voidaan nähdä biologisena voimana, joka ajaa elämää, ja ideat ja käsitteet aivojen toiminnan ja kielellisen ajattelun tuotteina. Tämä näkökulma auttaa yhdistämään Schopenhauerin filosofian modernin tieteen ja neurotieteen havaintoihin, tarjoten syvemmän ymmärryksen ihmisen tietoisuuden ja kokemuksen monimutkaisuudesta.

----

Pyysin Copilottia arvioimaan tuon esseen ja kommenttisi yhteensopivuutta. Minkälaisia ajatuksia tuo essee ja yhteensopivuus arvio sinussa herättää?

Copilot: Arvioin esseen ja Suomen Kuvalehden lainauksen yhteensopivuutta seuraavien kohtien perusteella:

### Naturalistinen Tulkinta ja Historiallinen Konteksti
1. **Schopenhauerin Filosofian Vaikutus:**
- Esseen naturalistinen tulkinta käsittelee, kuinka Schopenhauerin filosofian keskeiset käsitteet, kuten tahto ja puhdas tahdoton tietäminen, voidaan ymmärtää naturalistisesta näkökulmasta. Suomen Kuvalehden lainaus tuo esiin Schopenhauerin vaikutuksen merkittäviin tieteentekijöihin, kuten Albert Einsteiniin ja Erwin Schrödingeriin, mikä korostaa hänen filosofiansa historiallista merkitystä ja soveltuvuutta tieteelliseen ajatteluun.

2. **Rationaalisuuden Ylittäminen:**
- Lainaus korostaa Schopenhauerin näkemystä, että maailma ei ole täysin rationaalinen, vaan sisältää primitiivisemmän, ei-rationaalisen tahdon. Tämä resonoi esseen kanssa, jossa tahto nähdään biologisena voimana, joka aiheuttaa jatkuvaa haluamista ja pyrkimistä.

### Esteettinen Kokemus ja Taide
1. **Taiteen Merkitys:**
- Lainaus korostaa taiteen ja tahdon roolia uusien näkökulmien tuojina, mikä on linjassa esseen kanssa. Essee käsittelee, kuinka esteettinen kokemus voi vapauttaa yksilön tahdosta ja tuoda mielenrauhan, mikä täydentää lainauksen näkemystä taiteen merkityksestä maailmankuvan laajentamisessa.

2. **Filosofia ja Tiede:**
- Lainaus mainitsee, kuinka Schopenhauerin filosofia auttoi tieteentekijöitä ymmärtämään maailmaa uudella tavalla. Tämä tukee esseen naturalistista tulkintaa, jossa filosofiset käsitteet selitetään aivojen ja hermosolujen toiminnan kautta.

### Yhteensopivuus ja Johtopäätökset
- **Johdonmukaisuus:**
- Essee ja lainaus ovat johdonmukaisia siinä, että molemmat korostavat Schopenhauerin filosofian merkitystä sekä esteettisessä että tieteellisessä kontekstissa. Ne tuovat esiin, kuinka Schopenhauerin ajatukset ovat vaikuttaneet merkittäviin tieteellisiin läpimurtoihin ja taiteen arvostamiseen.

- **Täydentävyys:**
- Esseen naturalistinen tulkinta täydentää lainauksen historiallista kontekstia tarjoamalla selityksen, kuinka Schopenhauerin käsitteet voidaan ymmärtää ja soveltaa modernin tieteen näkökulmasta.

### Tiivistelmä
Essee ja Suomen Kuvalehden lainaus ovat hyvin yhteensopivia, sillä ne molemmat käsittelevät Schopenhauerin filosofian merkitystä ja vaikutusta tieteeseen ja taiteeseen. Essee tarjoaa naturalistisen tulkinnan Schopenhauerin keskeisille käsitteille, kun taas lainaus tuo esiin hänen filosofiansa historiallista merkitystä ja vaikutusta merkittäviin tieteentekijöihin.

[Sulervo]

Väitätkö itse, että hevoset ovat teistejä?

En väitä. Sinä nähdäkseni annat tuossa kysymyksessä hyvän esimerkin ilmiöstä "maailma sanojen vankina", mikä on sitäkin merkillisempää, kun olet itse korostanut kontekstin merkitystä. Käsitteen käyttö on perusteltua, jos sillä on informaatioarvoa ja erottelevaa voimaa. Kun sanon olevani ateisti, minä annan itsestäni lisäinformaatiota, jota ilman ei olisi varmuutta siitä, onko minulla jumaluskoa vai ei. "Tunnetko yhtään ateistia?" - "Tunnen, hevoseni Pollen". Jos tuota pitää joksikin informaatioksi sanoa, niin tasan disinformaatioksi, koska moinen vain hämmentää, ellei sitä todellakin ole tarkoitettu vitsiksi.

Onko se mielestäsi hybristä, ettei pidä tarpeellisena olettaa jumalaa olevaksi, kun se on joidenkin muiden maailmankuvan perusta? Sehän johtaisi takaisin pimeään keskiaikaan ja teokratiaan.

Ei tuo ole mielestäni hybristä, koska kyseessä on kannanotto, vieläpä perusteltu (viittaan repliikkiin, joka sai minut puhumaan hybriksestä) Perustelut tosin ovat mielestäni kehnoja, sillä eihän toki voida olettaa jokaisen jumaluskoisen kannattavan paluuta "pimeään" keskiaikaan (merovingikuninkaiden kauteen vai mihin?) ja teokratiaan.

Eikö tämä tarkoita juuri sitä, ettei meillä ole voinut olla mitään käsitystä Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta, ennenkuin meille kehittyi kyky symboliseen käsittelliseen ajatteluun ja sen mahdollistamaan satuiluun?

Ateistiksi ei ole mielekästä sanoa sitä, joka ei kykene muodostamaan mitään käsityksiä.

[MooM]

Ateistiksi ei ole mielekästä sanoa sitä, joka ei kykene muodostamaan mitään käsityksiä.

Jos puhutaan yksittäisistä toimijoista, ateismi on johtopäätös, näkemys tai muuten aktiivisesti muodostettu mielipide, joka vaatii sen, että tuntee käsitteen teismi (joko kirjaimellisesti tai jumalan käsitteen kautta). Siksi vauvalla, hevosella tai oopperatalolla ei voi oikein sanoa olevan kantaa tähän, vaika on selvää, että opperatalo tai hevonen ei usko jumalia olevan.

Aatteista tai muista kollektiivisista uskomussysteemeistä (ja miksei mistä vaan järjestelmästä) voi arvioida niiden ateistisuutta ilman suoraa tietoa kannattajien henkilökohtaisista käsityksistä (vaikka todennäköisesti ne ovat melko yhdensuuntaisia, jos jumalakysymys on aatteessa jotenkin relevantti). Näissäkin usein ateismi ei ole mielekäs arvioitava. Vaikkapa osuuskauppojen S-ryhmä, tiedeyhteisö, Kokoomus, koulu... ovat sinällään ateistisia, vaikka niiden jäsenissä/toimijoissa varmasti on kaikenlaisia maailmankatsomuksia ja kulttuurillisista syistä uskontoakin niissä joskus sivutaan.

[ID10T]

Ateistiksi ei ole mielekästä sanoa sitä, joka ei kykene muodostamaan mitään käsityksiä.

Mielekkyys on subjektiivista, mutta objektiivisesti hevonenkin on ateisti, vailla jumaluskoa.

Mielekkyys on jopa täysin merkityksetöntä, jos pohdimme, onko Pekkaa mielekästä kutsua Pekaksi. Se on hänen nimensä.

[ID10T]

Ateistiksi ei ole mielekästä sanoa sitä, joka ei kykene muodostamaan mitään käsityksiä.

Jos puhutaan yksittäisistä toimijoista, ateismi on johtopäätös, näkemys tai muuten aktiivisesti muodostettu mielipide, joka vaatii sen, että tuntee käsitteen teismi (joko kirjaimellisesti tai jumalan käsitteen kautta). Siksi vauvalla, hevosella tai oopperatalolla ei voi oikein sanoa olevan kantaa tähän, vaika on selvää, että opperatalo tai hevonen ei usko jumalia olevan.

Itse koen teismin "lisävarusteena", joka ateistilta puuttuu. Joka tapauksessa teismi opitaan, se ei tule äidinmaidon mukana.

[Sulervo]

objektiivisesti hevonenkin on ateisti, vailla jumaluskoa.

Mutta millaisessa keskustelussa olisi sinun mielestäsi paikallaan argumentoida, että hevoselta puuttuu jumalusko? Tai se harhakäsitys, että maapallo on litteä kuin pannukakku?

[MooM]

Ateistiksi ei ole mielekästä sanoa sitä, joka ei kykene muodostamaan mitään käsityksiä.

Jos puhutaan yksittäisistä toimijoista, ateismi on johtopäätös, näkemys tai muuten aktiivisesti muodostettu mielipide, joka vaatii sen, että tuntee käsitteen teismi (joko kirjaimellisesti tai jumalan käsitteen kautta). Siksi vauvalla, hevosella tai oopperatalolla ei voi oikein sanoa olevan kantaa tähän, vaika on selvää, että opperatalo tai hevonen ei usko jumalia olevan.

Itse koen teismin "lisävarusteena", joka ateistilta puuttuu. Joka tapauksessa teismi opitaan, se ei tule äidinmaidon mukana.

Varmasti kulttuurikin vaikuttaa. Mutta molempiin suuntiin. Itse luulen, että ihmisellä on aika synnynnäinen taipumus hakea syitä näkemilleen asioille ja jos sellaista ei löydy konkretiasta, siihen usein keksitään joku yliluonnollinen selitys, josta tulee helposti jumala. Mietin nyt siis hyvin alkukantaisia heimoja ja niiden yksilöitä.

Vuorovaikutus sitten siirtää näitä kulttuurissa eteenpäin, muutenhan jokainen kehittelisi oman uskomussysteeminsä. Sitä en osaa sanoa, olisiko se nimenomaan jumala, jos kulttuuri ympärillä ei sitä heti tarjoaisi selityksenä.

[Sulervo]

Itse koen teismin "lisävarusteena", joka ateistilta puuttuu. Joka tapauksessa teismi opitaan, se ei tule äidinmaidon mukana.

Tietysti jumalusko opitaan kuten kaikki muutkin käsitteelliset uskomukset, mutta mitä pointtia olisi sanoa imeväistä sellaiseksi, jolta puuttuu nimenomaan jumalusko? Käsitteen merkityksen osoittaa, miten sitä on tapana käyttää. Eli kun joku kysyy "mahtaako hän olla ateisti?" niin satavarmasti hän ei kysy tätä vauvasta.

Kaksi sivuhuomautusta:

1. Etuliitteen 'a-' merkitystä luonnehtii mielestäni tämä sivu hyvin: https://en.wiktionary.org/wiki/a-

jolta sitaatti: "Used to form taxonomic names indicating a lack of some feature that might be expected" (lihavointi minun). Mitä imeväiseltä "might be expected"?

2. Tuo "teismi" on vähän outo termi, sillä en ole havainnut kenenkään kutsuvan itseään "teistiksi".

[ID10T]

Ateistiksi ei ole mielekästä sanoa sitä, joka ei kykene muodostamaan mitään käsityksiä.

Jos puhutaan yksittäisistä toimijoista, ateismi on johtopäätös, näkemys tai muuten aktiivisesti muodostettu mielipide, joka vaatii sen, että tuntee käsitteen teismi (joko kirjaimellisesti tai jumalan käsitteen kautta). Siksi vauvalla, hevosella tai oopperatalolla ei voi oikein sanoa olevan kantaa tähän, vaika on selvää, että opperatalo tai hevonen ei usko jumalia olevan.

Itse koen teismin "lisävarusteena", joka ateistilta puuttuu. Joka tapauksessa teismi opitaan, se ei tule äidinmaidon mukana.

Varmasti kulttuurikin vaikuttaa. Mutta molempiin suuntiin. Itse luulen, että ihmisellä on aika synnynnäinen taipumus hakea syitä näkemilleen asioille ja jos sellaista ei löydy konkretiasta, siihen usein keksitään joku yliluonnollinen selitys, josta tulee helposti jumala.

Toki ihmisellä on synnynnäinen taipumus hakea syitä näkemilleen asioille, mutta ero tulee siinä vaiheessa, kun äly loppuu. Miksi kaikki eivät hae yliluonnollisia selityksiä, vaan tyytyvät siihen, että ok, asia ei tällä kertaa minulle valjennut, ehkä toisella kertaa onnistun paremmin keksimään, mistä on kyse.

[ID10T]

Itse koen teismin "lisävarusteena", joka ateistilta puuttuu. Joka tapauksessa teismi opitaan, se ei tule äidinmaidon mukana.

Tietysti jumalusko opitaan kuten kaikki muutkin käsitteelliset uskomukset, mutta mitä pointtia olisi sanoa imeväistä sellaiseksi, jolta puuttuu nimenomaan jumalusko?

Ei siinä mieltä olekaan, ellei sitten väitellä teistien kanssa siitä, miten me olemme kaikki "jumalan lapsia" tai jotain muuta shaibaa.

Semantiikasta keskustelu ylipäätään on arjessa useimmiten turhaa. Nyt kun asiasta väännetään, on vastaavasti turhaa miettiä, onko se mielekästä.

Kaksi sivuhuomautusta:

1. Etuliitteen 'a-' merkitystä luonnehtii mielestäni tämä sivu hyvin: https://en.wiktionary.org/wiki/a-

jolta sitaatti: "Used to form taxonomic names indicating a lack of some feature that might be expected" (lihavointi minun). Mitä imeväiseltä "might be expected"?

2. Tuo "teismi" on vähän outo termi, sillä en ole havainnut kenenkään kutsuvan itseään "teistiksi".

Nyt menee saivarteluksi.

En tiennytkään, että keskustelemme siitä, onko jonkun käsitteen käyttö mielekästä minkäkin asian kohdalla vai ei. Luulin, että keskustelimme käsitteiden merkityksestä.

En myöskään osaa sanoa kenenkään muun puolesta, mitä imeväiseltä "might be expected". Sehän voi olla mitä tahansa vanhemmista riippuen.

[MooM]

Ateistiksi ei ole mielekästä sanoa sitä, joka ei kykene muodostamaan mitään käsityksiä.

Jos puhutaan yksittäisistä toimijoista, ateismi on johtopäätös, näkemys tai muuten aktiivisesti muodostettu mielipide, joka vaatii sen, että tuntee käsitteen teismi (joko kirjaimellisesti tai jumalan käsitteen kautta). Siksi vauvalla, hevosella tai oopperatalolla ei voi oikein sanoa olevan kantaa tähän, vaika on selvää, että opperatalo tai hevonen ei usko jumalia olevan.

Itse koen teismin "lisävarusteena", joka ateistilta puuttuu. Joka tapauksessa teismi opitaan, se ei tule äidinmaidon mukana.

Varmasti kulttuurikin vaikuttaa. Mutta molempiin suuntiin. Itse luulen, että ihmisellä on aika synnynnäinen taipumus hakea syitä näkemilleen asioille ja jos sellaista ei löydy konkretiasta, siihen usein keksitään joku yliluonnollinen selitys, josta tulee helposti jumala.

Toki ihmisellä on synnynnäinen taipumus hakea syitä näkemilleen asioille, mutta ero tulee siinä vaiheessa, kun äly loppuu. Miksi kaikki eivät hae yliluonnollisia selityksiä, vaan tyytyvät siihen, että ok, asia ei tällä kertaa minulle valjennut, ehkä toisella kertaa onnistun paremmin keksimään, mistä on kyse.

Varmaan näitä on ollut ennekin, mutta nykyisin varmsti on vielä enemmän tietoa ja kokemusta, siitä, että yleensä käsittämättömiltä vaikuttavilla asioilla on rationaalinen selitys. Tuollainen asenne on nykyisin aika luonteva.

Silti väitän, että monelle dramaattiset luonnonilmiöt tuovat nykyisinkin ainakin pienesti mieleen jumalan vihan tms ylivoimaisen voimakkaan tekijän. Vaikka kuinka tiedettäisiin, että päälle osuva ukkonen on seurausta sääilmiöistä, ja tulivuorilla on tapana purkautua, kun ososuhteet ovat sopivat. Silloin vähintään ymmärtää, miksi alkuihminen on yrittänyt löytää selitystä jumalista ja varsinkin keinoja lepyttää niiden vihaa.

[ID10T]

Ateistiksi ei ole mielekästä sanoa sitä, joka ei kykene muodostamaan mitään käsityksiä.

Jos puhutaan yksittäisistä toimijoista, ateismi on johtopäätös, näkemys tai muuten aktiivisesti muodostettu mielipide, joka vaatii sen, että tuntee käsitteen teismi (joko kirjaimellisesti tai jumalan käsitteen kautta). Siksi vauvalla, hevosella tai oopperatalolla ei voi oikein sanoa olevan kantaa tähän, vaika on selvää, että opperatalo tai hevonen ei usko jumalia olevan.

Itse koen teismin "lisävarusteena", joka ateistilta puuttuu. Joka tapauksessa teismi opitaan, se ei tule äidinmaidon mukana.

Varmasti kulttuurikin vaikuttaa. Mutta molempiin suuntiin. Itse luulen, että ihmisellä on aika synnynnäinen taipumus hakea syitä näkemilleen asioille ja jos sellaista ei löydy konkretiasta, siihen usein keksitään joku yliluonnollinen selitys, josta tulee helposti jumala.

Toki ihmisellä on synnynnäinen taipumus hakea syitä näkemilleen asioille, mutta ero tulee siinä vaiheessa, kun äly loppuu. Miksi kaikki eivät hae yliluonnollisia selityksiä, vaan tyytyvät siihen, että ok, asia ei tällä kertaa minulle valjennut, ehkä toisella kertaa onnistun paremmin keksimään, mistä on kyse.

Varmaan näitä on ollut ennekin, mutta nykyisin varmsti on vielä enemmän tietoa ja kokemusta, siitä, että yleensä käsittämättömiltä vaikuttavilla asioilla on rationaalinen selitys. Tuollainen asenne on nykyisin aika luonteva.

Silti väitän, että monelle dramaattiset luonnonilmiöt tuovat nykyisinkin ainakin pienesti mieleen jumalan vihan tms ylivoimaisen voimakkaan tekijän. Vaikka kuinka tiedettäisiin, että päälle osuva ukkonen on seurausta sääilmiöistä, ja tulivuorilla on tapana purkautua, kun ososuhteet ovat sopivat. Silloin vähintään ymmärtää, miksi alkuihminen on yrittänyt löytää selitystä jumalista ja varsinkin keinoja lepyttää niiden vihaa.

Mutta onko se synnynnäistä, että uskotaan yliluonnolliseen, vai se, että ei uskota?

[Sulervo]

Miksi kaikki eivät hae yliluonnollisia selityksiä, vaan tyytyvät siihen, että ok, asia ei tällä kertaa minulle valjennut, ehkä toisella kertaa onnistun paremmin keksimään, mistä on kyse.

Siksi että uskontojen syntyä ei selitä pelkästään halu hakea yliluonnollisia selityksiä ilmiöille, joiden luonnollisia syitä ei ymmärretä. Tätä selostaa esim. antropologi Bronislaw Malinowski teoksessaan "Magia, tiede ja uskonto". Löytyy antikvariaateista sopuhintaan.

Malinowski korostaa mm. sitä ahdistusta, mikä liittyy Trobriandsaarten alkuasukkaiden initiaatiomenoihin, ja kokelaan tarvetta vetäytyä yksinäisyyteen, suuren tuntemattoman äärelle.

[MooM]

2. Tuo "teismi" on vähän outo termi, sillä en ole havainnut kenenkään kutsuvan itseään "teistiksi".

Yleensä teistit itseään sanovat uskovaiseksi, mkä meidän kuttuurissamme on yleensä aika sama asia (mutta tarkkaan ottaen ei aina). Tai sitten sanovat, että uskovat johonkin yleisempään maailmassa vaikuttavaan korkeampaan voimaan, mutta ei minkään tietyn uskonnon mukaan (tämä on teismiä ilman uskontoa). Mutta terminä teismi on enemmän tieteellissävytteinen. Ateismi taas on arkisemmassakin käytössä.

[MooM]

Ateistiksi ei ole mielekästä sanoa sitä, joka ei kykene muodostamaan mitään käsityksiä.

Jos puhutaan yksittäisistä toimijoista, ateismi on johtopäätös, näkemys tai muuten aktiivisesti muodostettu mielipide, joka vaatii sen, että tuntee käsitteen teismi (joko kirjaimellisesti tai jumalan käsitteen kautta). Siksi vauvalla, hevosella tai oopperatalolla ei voi oikein sanoa olevan kantaa tähän, vaika on selvää, että opperatalo tai hevonen ei usko jumalia olevan.

Itse koen teismin "lisävarusteena", joka ateistilta puuttuu. Joka tapauksessa teismi opitaan, se ei tule äidinmaidon mukana.

Varmasti kulttuurikin vaikuttaa. Mutta molempiin suuntiin. Itse luulen, että ihmisellä on aika synnynnäinen taipumus hakea syitä näkemilleen asioille ja jos sellaista ei löydy konkretiasta, siihen usein keksitään joku yliluonnollinen selitys, josta tulee helposti jumala.

Toki ihmisellä on synnynnäinen taipumus hakea syitä näkemilleen asioille, mutta ero tulee siinä vaiheessa, kun äly loppuu. Miksi kaikki eivät hae yliluonnollisia selityksiä, vaan tyytyvät siihen, että ok, asia ei tällä kertaa minulle valjennut, ehkä toisella kertaa onnistun paremmin keksimään, mistä on kyse.

Varmaan näitä on ollut ennekin, mutta nykyisin varmsti on vielä enemmän tietoa ja kokemusta, siitä, että yleensä käsittämättömiltä vaikuttavilla asioilla on rationaalinen selitys. Tuollainen asenne on nykyisin aika luonteva.

Silti väitän, että monelle dramaattiset luonnonilmiöt tuovat nykyisinkin ainakin pienesti mieleen jumalan vihan tms ylivoimaisen voimakkaan tekijän. Vaikka kuinka tiedettäisiin, että päälle osuva ukkonen on seurausta sääilmiöistä, ja tulivuorilla on tapana purkautua, kun ososuhteet ovat sopivat. Silloin vähintään ymmärtää, miksi alkuihminen on yrittänyt löytää selitystä jumalista ja varsinkin keinoja lepyttää niiden vihaa.

Mutta onko se synnynnäistä, että uskotaan yliluonnolliseen, vai se, että ei uskota?

Mitä tarkoitat synnynnäisellä? Tästä on ennenkin väännetty (silloin puhuttiin perinnöllisestä).

Siinä mielessä sanoisin, että on, että ihminen synnynnäisesti hakee selityksiä ja keinoja hallita kohtaloaan, tai ainakin vaikuttaa siihen. Ja siinä jumalat ovat hyvin loogisesti syntyvä uskomus.