Dopamine loading - stimulaation välttäminen

[KultaKikkare]

Netissä pöhistään tekniikasta nimeltä "dopamine loading".

Idea lyhyesti on, että jos ihmisen stimulaatiotaso nousee kerran korkealle päivän aikana, on haastavaa tai lähes mahdotonta palata takaisin johonkin hitaammin palkitsevaan toimintaan, esim. työhön tai muihin pitkän tähtäimen hyviin juttuihin keskittymiseen. Se johtuu siitä että kun aivojen dopamiinitaso kerran nousee korkealle, sen lasku takaisin normaalille tasolle aiheuttaa tylsistymistä, keskittymiskyvyn heikkenemistä, jne. Nykymaailmassa tota keinotekoista stimulaatioita on tarjolla kaikkialla mm. internetissä.

Kantava ajatus on, että sen sijaan, että ihminen juoksee dopamiinipiikistä toiseen kuin mikäkin narkki, tavoitteena pitäisi olla päinvastoin dopamiinitasojen pitäminen tasaisen matalana, luonnollisella tasolla koko päivän ajan. Sitten päivän lopuksi tulee luonnollinen dopamiinipiikki, joka kaiketi johtuu hyvin sujuneesta tuottoisasta päivästä ja kontrolloiduista palkinnoista joita itselleen voi iltaisin antaa. Myös toleranssi laskee ja ihminen saa kiksejä pienemmistä asioista.

Herättääkö mitään ajatuksia? Ite tunnistan kyllä itsessäni taipumusta kuvaamaani dopamiininarkkaukseen, ja myös se miten sen välttäminen parantaa keskittymistä huomattavasti on tuttua. En ole koskaan ajatellut asiaa sen enempää, ehkä kannattaa tehdä niin jatkossa ja pyrkiä välttämään sen sijaan että jahtaa.

[Brainwashed]

Minä kykenen ns laskemaan kierrokset onnistumisen jälkeen ja jatkaa esim tylsän työn parissa, ja palata myöhemmin siihen asiaan jossa onnistuin ja mikä tuotti mielihyvää.

[KultaKikkare]

Minä kykenen ns laskemaan kierrokset onnistumisen jälkeen ja jatkaa esim tylsän työn parissa, ja palata myöhemmin siihen asiaan jossa onnistuin ja mikä tuotti mielihyvää.

Joo, toi kuulostaa siltä hyvältä luonnolliselta tavalta toimia, onnistumisista saa palkinnon.

Eriasia jos stimulaatiotasoa yrittää pitää keinotekoisesti ylhäällä läräämällä vaikka nettiä kokoajan ja tekemällä sitä ja tätä ja kaikkea muuta kuin pitäis. Ennenwanhaan tota oltais varmasti kutsuttu keskittymishäiriöksi, mut nykyään se näyttäisi olevan ihan normaalia toimintaa.

[Brainwashed]

Minä kykenen ns laskemaan kierrokset onnistumisen jälkeen ja jatkaa esim tylsän työn parissa, ja palata myöhemmin siihen asiaan jossa onnistuin ja mikä tuotti mielihyvää.

Joo, toi kuulostaa siltä hyvältä luonnolliselta tavalta toimia, onnistumisista saa palkinnon.

Eriasia jos stimulaatiotasoa yrittää pitää keinotekoisesti ylhäällä läräämällä vaikka nettiä kokoajan ja tekemällä sitä ja tätä ja kaikkea muuta kuin pitäis. Ennenwanhaan tota oltais varmasti kutsuttu keskittymishäiriöksi, mut nykyään se näyttäisi olevan ihan normaalia toimintaa.

Minulla on netti ainoastaan kotona ”työpisteelläni”, joten jos esim istun jossakin odotushuoneessa sadan muun henkilön kanssa, niin minä olen ainoa joka vilkuilee josko löytyisi jotain lehteä selailtavaksi, kun kaikki muut 99 räpläävät puhelimiaan.

[KultaKikkare]

Minä kykenen ns laskemaan kierrokset onnistumisen jälkeen ja jatkaa esim tylsän työn parissa, ja palata myöhemmin siihen asiaan jossa onnistuin ja mikä tuotti mielihyvää.

Joo, toi kuulostaa siltä hyvältä luonnolliselta tavalta toimia, onnistumisista saa palkinnon.

Eriasia jos stimulaatiotasoa yrittää pitää keinotekoisesti ylhäällä läräämällä vaikka nettiä kokoajan ja tekemällä sitä ja tätä ja kaikkea muuta kuin pitäis. Ennenwanhaan tota oltais varmasti kutsuttu keskittymishäiriöksi, mut nykyään se näyttäisi olevan ihan normaalia toimintaa.

Minulla on netti ainoastaan kotona ”työpisteelläni”, joten jos esim istun jossakin odotushuoneessa sadan muun henkilön kanssa, niin minä olen ainoa joka vilkuilee josko löytyisi jotain lehteä selailtavaksi, kun kaikki muut 99 räpläävät puhelimiaan.

Käy vähän kateeks, sä oot luomu.

Ihan tohon ei pysty meneen, koska tarviin puhelinta about kaikkeen myös työhön liittyvissä jutuissa. Mut se ei sinällään ole vielä paha, olennaista on mitä sillä tekee. Työjutuista ei saa stimulaatiota sillä tavalla, ainoastaan niistä onnistumisista ja ne on konkreettisempia ja todellisempia/kauaskantoisempia kuin toi ns. keinotekoinen palkinto. Niistä on hyötyä myös huomenna.

[MooM]

Somea ja muuta modernia nettisisältöä (lähinnä nopeatempoinen videopohjainen sisältö) on pidetty dopamiinikoukun pahiksena. Ja sitä se onkin, ja kyse on nimenomaan tuosta dopamiinitason kalibroitumisesta kohtuuttoman korkeaksi, jolloin tavallinen tylsempi puurtaminen tuntuu kohtuuttoman vaikealta. Ja myös sinänsä kiinnostava, mutta enemmän paneutumista ja kärsivällisyyttä vaativa tekeminen, kuten vaikka lukeminen.

[Brainwashed]

Mulla on:
Youtube Premium, Storytell ja Podme.
Sääntöni on: En kuluta mitään mistä en maksa.
Tämän lisäksi Yle Areena.

Kuuntelen näitä päivän mittaan. En koskaan katso. Ehkä joskus kuuntelen liikaakin. Kun nykyään saa helposti kokoajan kunneltua myös ulkoillessa tai puuhastellessa.
Olen aina tykännyt äänestä ja radiosta. Joten mulla on vanha hieno radio johon olen tuunannut liittimet, ja jonka kautta voin kuunnella kaikkea päivän mittaan. Ihan kuin ennen wanhaan radiota.
Uutisia en lue koskaan. Ellei joku väitä täällä tai jossain podcastissa, että huomenna tulee ydinlaskeuma kun Musk pieraisee. Sitten menen joskus selaamaan taustoja.
Selaan Tiedepalstaa ja muuta somea en käytä. En koskaan.

Mitä standardi-ihmisen päivittäiseen sisältöpakettiin kuuluu nykyään?

Minäkin kuuntelen useimmiten, katselusta saan helposti päänsärkyä, ja säästelen siksi rajallista katselunsietoani leffoja varten.
Palsta on ainoa some johon osallistun, joten meillä on Jalon kanssa niiltä osin yhteisiä juttuja, ja unohtamatta tietenkään yhteistä kinnostustamme koskentinsoittimien kanssa touhuamiselle.

[Märkäruuti]

Ja sitä se onkin, ja kyse on nimenomaan tuosta dopamiinitason kalibroitumisesta kohtuuttoman korkeaksi, jolloin tavallinen tylsempi puurtaminen tuntuu kohtuuttoman vaikealta.

Tuli hakematta mieleen vanha "kulttikirja" Kondrad Lorenzin Kahdeksan kuolemasyntiä.
Luin sen suunnilleen parikymppisenä ja yksi vahvasti mieleen jäänyt Lorenzin uusista kuolemansynneistä oli tunne-elämän latistuminen. Silloin 1970 luvulla ei vielä ollut kyse jatkuvasta dopamiinin hakemisesta, vaan enemmänkin ikävien tunnetilojen torjumisesta. Lorenzin mielestä negatiivisten tunteiden karttaminen ja torjuminen johti siihen, etteivät ne positiivisetkaan tuntuneet enää niin positiivisilta, kun kontrasti puuttui. Ihmisten tunne-elämä latistui.

Mitä Lorenz mahtaisi sanoa nykyisestä nettimaailmasta ja siihen koukuttautuneista ihmisistä? Kun jo arkielämä ilman nettiä muuttuu kohtuuttoman vaikeaksi, niin miten ihmiset selviävät, kun tulee oikeasti vaikeita tilanteita. Mieli prakaa???

[KultaKikkare]

Mulla on:
Youtube Premium, Storytel ja Podme.
Sääntöni on: En kuluta mitään mistä en maksa.
Tämän lisäksi Yle Areena.

Kuuntelen näitä päivän mittaan. En koskaan katso. Ehkä joskus kuuntelen liikaakin. Kun nykyään saa helposti kokoajan kunneltua myös ulkoillessa tai puuhastellessa.
Olen aina tykännyt äänestä ja radiosta. Joten mulla on vanha hieno radio johon olen tuunannut liittimet, ja jonka kautta voin kuunnella kaikkea päivän mittaan. Ihan kuin ennen wanhaan radiota.
Uutisia en lue koskaan. Ellei joku väitä täällä tai jossain podcastissa, että huomenna tulee ydinlaskeuma kun Musk pieraisee. Sitten menen joskus selaamaan taustoja.
Selaan Tiedepalstaa ja muuta somea en käytä. En koskaan.

Mitä standardi-ihmisen päivittäiseen sisältöpakettiin kuuluu nykyään?

Mä käytän aika paljon youtubea ja chatgpt:tä opiskelussa, viimeaikoina akustiikkaan ja konenäköön liittyviä juttuja. Shakki ja pokeriaiheisia videoita menee myös mut enempi viihteenä, en pelaa kumpaakaan millään tapaa ammattimaisesti. Pokeria pelasin ennen mut ei kiitos enää.

Mä stimuloidun joskus vähän liikaakin erilaisista visioista joita videot ja opiskelu ruokkii, ideatulva on joskus turhan suuri.

Mulla on Youtube Premium, Max, Ruutu+, Katsomo ja Netflix maksullisina. Ja tiedepalsta. Puhdasta viihdettä ehkä tunti illassa jostain suoratoistosta.

Somea en käytä lainkaan tän palstan lisäksi.

En kyllä usko että on standardi-ihmisen sisältöpaketti, mut anyway...

[Brainwashed]

Mulla on:
Youtube Premium, Storytel ja Podme.
Sääntöni on: En kuluta mitään mistä en maksa.
Tämän lisäksi Yle Areena.

Kuuntelen näitä päivän mittaan. En koskaan katso. Ehkä joskus kuuntelen liikaakin. Kun nykyään saa helposti kokoajan kunneltua myös ulkoillessa tai puuhastellessa.
Olen aina tykännyt äänestä ja radiosta. Joten mulla on vanha hieno radio johon olen tuunannut liittimet, ja jonka kautta voin kuunnella kaikkea päivän mittaan. Ihan kuin ennen wanhaan radiota.
Uutisia en lue koskaan. Ellei joku väitä täällä tai jossain podcastissa, että huomenna tulee ydinlaskeuma kun Musk pieraisee. Sitten menen joskus selaamaan taustoja.
Selaan Tiedepalstaa ja muuta somea en käytä. En koskaan.

Mitä standardi-ihmisen päivittäiseen sisältöpakettiin kuuluu nykyään?

Mä käytän aika paljon youtubea ja chatgpt:tä opiskelussa, viimeaikoina akustiikkaan ja konenäköön liittyviä juttuja. Shakki ja pokeriaiheisia videoita menee myös mut enempi viihteenä, en pelaa kumpaakaan millään tapaa ammattimaisesti. Pokeria pelasin ennen mut ei kiitos enää.

Mä stimuloidun joskus vähän liikaakin erilaisista visioista joita videot ja opiskelu ruokkii, ideatulva on joskus turhan suuri.

Mulla on Youtube Premium, Max, Ruutu+, Katsomo ja Netflix maksullisina. Ja tiedepalsta. Puhdasta viihdettä ehkä tunti illassa jostain suoratoistosta.

Somea en käytä lainkaan tän palstan lisäksi.

En kyllä usko että on standardi-ihmisen sisältöpaketti, mut anyway...

Kuulostaa aidolta ja vaikealta ongelmalta. Pitäisi tavallaan luopua asiasta joka on kiinnostavaa ja sinänsä rakentavaa ja hyödyllistä tekemistä. Ja jonka parissa on pakko työssä olla, eikä sitä siten voi kokonaan karsia pois elämästä.
Jos on siis 8-16 päivätyön päälle vielä omaan alaan läheisesti liittyvää opiskelua, niin kuulostaa aika kovalta. Puhumattakaan jos tekee vielä haastavaa työtä.
Mutta kaikki on yksilökohtaista.

9653D664-CDB4-4CAB-A375-6720FBFC6F3B.gif (897.57 KiB) Katsottu 297 kertaa

[KultaKikkare]

Mulla on:
Youtube Premium, Storytel ja Podme.
Sääntöni on: En kuluta mitään mistä en maksa.
Tämän lisäksi Yle Areena.

Kuuntelen näitä päivän mittaan. En koskaan katso. Ehkä joskus kuuntelen liikaakin. Kun nykyään saa helposti kokoajan kunneltua myös ulkoillessa tai puuhastellessa.
Olen aina tykännyt äänestä ja radiosta. Joten mulla on vanha hieno radio johon olen tuunannut liittimet, ja jonka kautta voin kuunnella kaikkea päivän mittaan. Ihan kuin ennen wanhaan radiota.
Uutisia en lue koskaan. Ellei joku väitä täällä tai jossain podcastissa, että huomenna tulee ydinlaskeuma kun Musk pieraisee. Sitten menen joskus selaamaan taustoja.
Selaan Tiedepalstaa ja muuta somea en käytä. En koskaan.

Mitä standardi-ihmisen päivittäiseen sisältöpakettiin kuuluu nykyään?

Mä käytän aika paljon youtubea ja chatgpt:tä opiskelussa, viimeaikoina akustiikkaan ja konenäköön liittyviä juttuja. Shakki ja pokeriaiheisia videoita menee myös mut enempi viihteenä, en pelaa kumpaakaan millään tapaa ammattimaisesti. Pokeria pelasin ennen mut ei kiitos enää.

Mä stimuloidun joskus vähän liikaakin erilaisista visioista joita videot ja opiskelu ruokkii, ideatulva on joskus turhan suuri.

Mulla on Youtube Premium, Max, Ruutu+, Katsomo ja Netflix maksullisina. Ja tiedepalsta. Puhdasta viihdettä ehkä tunti illassa jostain suoratoistosta.

Somea en käytä lainkaan tän palstan lisäksi.

En kyllä usko että on standardi-ihmisen sisältöpaketti, mut anyway...

Kuulostaa aidolta ja vaikealta ongelmalta. Pitäisi tavallaan luopua asiasta joka on kiinnostavaa ja sinänsä rakentavaa ja hyödyllistä tekemistä. Ja jonka parissa on pakko työssä olla, eikä sitä siten voi kokonaan karsia pois elämästä.
Jos on siis 8-16 päivätyön päälle vielä omaan alaan läheisesti liittyvää opiskelua, niin kuulostaa aika kovalta. Puhumattakaan jos tekee vielä haastavaa työtä.
Mutta kaikki on yksilökohtaista.

No en mä tee haastavaa työtä, eikä toi nyt sinänsä ole mun mielestä kovaa. Enempi mulla oli ajatuksena sellanen performance tweak, karsii turhaa pois ja keskittyy olennaisimpiin juttuihin eikä säntäile kuin päätön kana ajatuksista toisiin.

Maalle muutto on kyllä tehny hyvää ton asian suhteen. Pitää vielä twiikata vähän lisää.

[KultaKikkare]

Mulla on:
Youtube Premium, Storytel ja Podme.
Sääntöni on: En kuluta mitään mistä en maksa.
Tämän lisäksi Yle Areena.

Kuuntelen näitä päivän mittaan. En koskaan katso. Ehkä joskus kuuntelen liikaakin. Kun nykyään saa helposti kokoajan kunneltua myös ulkoillessa tai puuhastellessa.
Olen aina tykännyt äänestä ja radiosta. Joten mulla on vanha hieno radio johon olen tuunannut liittimet, ja jonka kautta voin kuunnella kaikkea päivän mittaan. Ihan kuin ennen wanhaan radiota.
Uutisia en lue koskaan. Ellei joku väitä täällä tai jossain podcastissa, että huomenna tulee ydinlaskeuma kun Musk pieraisee. Sitten menen joskus selaamaan taustoja.
Selaan Tiedepalstaa ja muuta somea en käytä. En koskaan.

Mitä standardi-ihmisen päivittäiseen sisältöpakettiin kuuluu nykyään?

Mä käytän aika paljon youtubea ja chatgpt:tä opiskelussa, viimeaikoina akustiikkaan ja konenäköön liittyviä juttuja. Shakki ja pokeriaiheisia videoita menee myös mut enempi viihteenä, en pelaa kumpaakaan millään tapaa ammattimaisesti. Pokeria pelasin ennen mut ei kiitos enää.

Mä stimuloidun joskus vähän liikaakin erilaisista visioista joita videot ja opiskelu ruokkii, ideatulva on joskus turhan suuri.

Mulla on Youtube Premium, Max, Ruutu+, Katsomo ja Netflix maksullisina. Ja tiedepalsta. Puhdasta viihdettä ehkä tunti illassa jostain suoratoistosta.

Somea en käytä lainkaan tän palstan lisäksi.

En kyllä usko että on standardi-ihmisen sisältöpaketti, mut anyway...

Kuulostaa aidolta ja vaikealta ongelmalta. Pitäisi tavallaan luopua asiasta joka on kiinnostavaa ja sinänsä rakentavaa ja hyödyllistä tekemistä. Ja jonka parissa on pakko työssä olla, eikä sitä siten voi kokonaan karsia pois elämästä.
Jos on siis 8-16 päivätyön päälle vielä omaan alaan läheisesti liittyvää opiskelua, niin kuulostaa aika kovalta. Puhumattakaan jos tekee vielä haastavaa työtä.
Mutta kaikki on yksilökohtaista.

9653D664-CDB4-4CAB-A375-6720FBFC6F3B.gif

"When you switch contexts, the new process might not have its data in the cache, leading to cache misses and increased latency. "

Todellista usean säikeen moniajoa mä en kykene tekeen, aina siinä vaihtuu vuorotellen kontekstista toiseen. Vaihdot on hyvä minimoida päivän aikana. Joka kerta jos katsoo kesken työpäivän turhan youtube video siinä tapahtuu kaksi context switchiä.

[KultaKikkare]

Tai jos kirjottaa tänne jotain vtun tärkeää.