Mitä mieltä olet? Jalostaako kärsimys?

[Kissatäti]

Mitä mieltä olet? Jalostaako kärsimys vai tekeekö se vain sitkeästä kärsijästä kärsimyksen sietämisen ammattilaisen?

[Molli]

NOUP!
Kovat koettelemukset jättävät jäljen jopa sieluun.
Nuo sanaparret lienee kärsineen lohdutukseksi, kun koettelemuksensa ovat sulkeneet sisäänsä, kykenemättä moisia sanallistamaan.

[marjatta1]

Mitä mieltä olet? Jalostaako kärsimys vai tekeekö se vain sitkeästä kärsijästä kärsimyksen sietämisen ammattilaisen?

Tuskin jalostaa, vaan ennemminkin uskon, että katkeroittaa ja katkeruus syö ihmistä itseäään? Täytyy tsekata mikä on tilanne ja tehdä ratkaisuja millä voi pattitilanteen korjata. Älyä, harkintaa ja tunnetaitoa tarvitaan konflititilanteissakin. Ei kannata jäädä marinoitumaan tilanteeseen...

[Purdue]

Mitä mieltä olet? Jalostaako kärsimys vai tekeekö se vain sitkeästä kärsijästä kärsimyksen sietämisen ammattilaisen?

Ei se tee automaattisesti mitään, vaan kaikki on asenteesta kiinni.

On olemassa erilaisia kärsijöitä ja erilaista kärsimystä. Toki kun kärsimys ylittää tietyn kynnyksen ja jatkuu pitkään, niin se väistämättä vaikuttaa siihen asenteeseenkin. Ei meistä kukaan ole teräsmiehiä taikka teräsnaisia.

Mutta lopulta se on meidän asennoituminen siihen kärsimykseen, joka määrää sen millaista se meidän kärsimys on ja millaisia kärsijöitä olemme.

[Wisti]

Tuskinpa ainaisessa puutteessa olevat ihmiset itseään erityisen jaloina pitävät. Mutta sananlaskuille löytyy oikeutus, kun kääntää ihmiselosta sopivan puolen näkyviin.
Monikin vakavasta sairaudesta toipunut ihminen kertoo, kuinka hän ei enää joutavista narise, vaan ottaa kiitollisena vastaan jokaisen uuden aamun.
Kaipa tätä voi jalostumiseksi sanoa.

[Tritonus]

Jalostaahan tuo. Se on suorastaan kaiken oppimisen ja kehityksen edellytys. Isossa osassa huonoja oppimistuloksia ja nuorten oppimisongelmiahan on juuri tuo älykännykän aiheuttama resilienssin puute. Pienikin epämukavuus koetaan niin ylivoimaiseksi että oppimiseen vaadittava ponnistelu jää kesken. Sama tietysti fyysisen kehityksen kanssa. Epämukavuus alueelle on mentävä jos kehittyä aikoo.
Funktionaalisen kärsimyksen lisäksi on sitten toki turhaa ja vahingollista kärsimystä joka on tuota itse ajattelmalla ja märehtimällä tuotettua kärsimystä kuten masennusta ja kroonista stressiä. Tuollainen kärsimys ei jalosta eikä siksi ole suositeltavaa.
Noillahan on sillä tavalla jännä käänteinen yhteys että mitä enemmän funktionaaliselle kärsimykselle itsensä altistaa, sitä vähemmän yleensä kokee tuota ei-funktionaalista kärsimystä ja toisinpäin.

[Jäärä]

Mitä mieltä olet? Jalostaako kärsimys vai tekeekö se vain sitkeästä kärsijästä kärsimyksen sietämisen ammattilaisen?

Ei se tee automaattisesti mitään, vaan kaikki on asenteesta kiinni.

On olemassa erilaisia kärsijöitä ja erilaista kärsimystä. Toki kun kärsimys ylittää tietyn kynnyksen ja jatkuu pitkään, niin se väistämättä vaikuttaa siihen asenteeseenkin. Ei meistä kukaan ole teräsmiehiä taikka teräsnaisia.

Mutta lopulta se on meidän asennoituminen siihen kärsimykseen, joka määrää sen millaista se meidän kärsimys on ja millaisia kärsijöitä olemme.

No tämä. Persoona ja se, minkälaisilla lapsuuden traumoilla on mieli ryyditetty etsikkovuosina. Kärsimyksen vaikutukseen liittyy myös lähipiiri ja sosiaaliset suhteet.
Ihan samalla tapaa jotkut kaunokirjallisuutta tankkaavat saavat siitä mielenruokaa, josta osaavat jalostaa ymmärrystä ja perspektiiviä arkeen. Toiset taas pysyvät jääräpäisesti yhtä moukkina, vaikka lukisi monta hyllykilometriä.

[Tritonus]

Tuskinpa ainaisessa puutteessa olevat ihmiset itseään erityisen jaloina pitävät. Mutta sananlaskuille löytyy oikeutus, kun kääntää ihmiselosta sopivan puolen näkyviin.
Monikin vakavasta sairaudesta toipunut ihminen kertoo, kuinka hän ei enää joutavista narise, vaan ottaa kiitollisena vastaan jokaisen uuden aamun.
Kaipa tätä voi jalostumiseksi sanoa.

Tää on kyllä varmaan totta. Parhaimmillaan kai tuo kärsimys voi aiheuttaa kantajassaan perspektiivin muutoksen jolloin maailma aukeaa uudella tavalla. Solsenitzin vankileirien saaristo tulee mieleen.

[Pattinero]

Haasteet jalostavat, mutta kärsimykset lannistavat ja lopulta tuhoavat ihmisen. Ja kaikki muutkin elävät olennot.

[Märkäruuti]

"No pain. No gain." tiesi jo Carla Dunlap. Carla oli minua peräti kuukauden nuorempi, mutta kylä ne nuoretkin joskus tietävät.

[Neutroni]

Monikin vakavasta sairaudesta toipunut ihminen kertoo, kuinka hän ei enää joutavista narise, vaan ottaa kiitollisena vastaan jokaisen uuden aamun.
Kaipa tätä voi jalostumiseksi sanoa.

Niin ne sanovat, mutta kuinka moni noista on ollut narisija ennen sairastumistaan. Sanoisin, ettei kovin moni. Narisijoilla on tapana narista, on syy sitten se, että Alkossa oli lempishampanja loppu tai se, että syöpä jäytää elimistöä. Dramaattiset kokemukset muuttavat ihmisiä joskus, mutta veikkaanpa sen olevan hyvin harvinasta kuitenkin. Ihmisellä on taipumus palata omaan perustasoonsa onnellisuuden ja jalouden kaltaisissa asioissa.

[Wisti]

Monikin vakavasta sairaudesta toipunut ihminen kertoo, kuinka hän ei enää joutavista narise, vaan ottaa kiitollisena vastaan jokaisen uuden aamun.
Kaipa tätä voi jalostumiseksi sanoa.

Niin ne sanovat, mutta kuinka moni noista on ollut narisija ennen sairastumistaan. Sanoisin, ettei kovin moni. Narisijoilla on tapana narista, on syy sitten se, että Alkossa oli lempishampanja loppu tai se, että syöpä jäytää elimistöä. Dramaattiset kokemukset muuttavat ihmisiä joskus, mutta veikkaanpa sen olevan hyvin harvinasta kuitenkin. Ihmisellä on taipumus palata omaan perustasoonsa onnellisuuden ja jalouden kaltaisissa asioissa.

Kun ihminen kertoo käyneensä kuoleman porteilla, selvinneensä ja pistäneensä elämän arvot uusiksi, minä uskon häntä.

[Neutroni]

Kun ihminen kertoo käyneensä kuoleman porteilla, selvinneensä ja pistäneensä elämän arvot uusiksi, minä uskon häntä.

OK. Minä en usko ihmisten puheita, vaan vasta kun voin todeta, että hänen käytöksensä muuttuu vastaamaan muuttuneita arvoja. Tiedän, että joillekin käy niin eikä se ole mahdonta, mutta kyllä se on vähän sellaista yksi tuhannesta -hommaa, jolla pääsee lehteen fleksaamaan paremmuudellaan.

[Tonttu]

Kun ihminen kertoo käyneensä kuoleman porteilla, selvinneensä ja pistäneensä elämän arvot uusiksi, minä uskon häntä.

Mitkä on elämän arvot ja miten ne voi pistää uusiksi? Kun minä selvisin hengissä jatkoin aivan samanlaista elämää kuin ennenkin.

[Jemina]

Omaakin kokemusta on siitä, että kärsimys ei välttämättä jalosta, mutta se lisää kyllä kärsivällisyyttä.
En enää pimahda pikkuasioista kuten joskus nuorempana...