Mieli, maailma ja todellisuuden rakentuminen

[Naturalisti]

Voi vittu

Tämä ei ollut varteenotettava vastaväite.

[Purdue]

Ensimmäinen ehdotukseni liittyy syntagmaattisen suhteen soveltamisalaan. Vaikka syntagmaattinen suhde on usein yhdistetty kielelliseen ajatteluun ja sanojen ajalliseen järjestykseen, ajattelen, että sitä voitaisiin yhtä hyvin soveltaa myös muihin aistimuksista luotuihin spatiotemporaalisiin invariansseihin. Toisin sanoen, syntagmaattinen suhde ei tarvitsisi rajoittua vain kieleen, vaan sen voisi nähdä soveltuvan myös mielikuva-ajatteluun. Tämä laajempi näkökulma auttaisi hahmottamaan, miten esimerkiksi visuaalisten tai auditiivisten mielikuvien sekvenssit – tai jopa keholliset liikekaavat – voivat muodostaa merkityksellisiä jatkumoita. Tämä voisi rikastaa PSI-konseptiasi ja avata sille lisää mahdollisuuksia soveltamisessa.

Mä en itse asiassa ajatellut tuota syntagmaattista integraatiota kielellinen/mielikuva ajattelu akselilla. Lähinnä ajattelin, että nuo erilaiset Kokijaan, Agenttiin sekä Rakentajaan liittyvät prosessit integroituvat myös ajallisesti yhteen.

Jos ajatellaan vaikkapa töihin lähtöä aamulla. Niin siinäpä on mennyt, nykyhetki ja tuleva läsnä tietoisuudessa. Henkilö muistaa missä työpaikka on, hän elää siinä hetkessä että nyt lähdetään töihin, ja myös tulevaisuus on läsnä eli hän pystyy ajattelemaan itsensä hetken päästä työpaikalla ja pohtii tulevaa työpäivää.

Sä nyt yhdistät syntagmaattisen suhteen sanojen järjestykseen, vaikka mä tuolla jo edellisissä kommenteissa totesin ettei syntagmaattisella integraatiolla viitata ihan samaan asiaan kuin esimerkiksi semantiikassa syntagmalla tarkoitetaan.

Syntagmaattinen integraatio siten kuin sen käsitän viittaa vain erilaisten ajatteluprosessien (muistaminen, nykyhetken prosessointi, ennakointi) yht'aikaiseen läsnäoloon henkilön tietoisuudessa. Ja nämä prosessit siis liittyvät Kokija, Agenttius ja Rakentaja prosesseihin, ja niiden ajalliseen integrointiin.

Ja mä itse asiassa luulen, että tuo syntagmaattinen integraatio saattaa jopa toimia enemmän mielikuvien kuin kielen tasolla, jos nyt oikein ymmärsin sun "mielikuva-ajattelun" käsitteen siten kuin sitä käytät.

Eli, EI, syntagmaattinen integraatio ei viittaa sanojen tai sanallisen ajattelun ajalliseen integraatioon sinällään, vaan erilaisten ajatteluprosessien ajalliseen integraatioon siten että mennyt, nykyhetki ja tuleva ovat läsnä tietoisuudessa.

Perustelen myös lisää sitä, että termi "PSI" (Paradigmaattinen ja Syntagmaattinen Integraatio) muutetaan (koska lyhennettä PSI käytetään kuvaamaan ns. paranormaaleihin ilmiöihin liittyviä käsitteitä, mikä saattaa aiheuttaa väärinymmärryksiä tai virheellisiä mielleyhtymiä). Konseptisi voisi olla jopa selkeämmin tunnistettavissa, jos nimenä olisi esimerkiksi "PSS" (Paradigmaattinen ja Syntagmaattinen Systeemi)? Termi "systeemi" voisi myös vahvistaa käsitystä dynaamisesta kokonaisuudesta, jossa paradigmaattinen ja syntagmaattinen ulottuvuus toimivat vuorovaikutuksessa. Tämä selkeyttäisi viittaamista ja välttäisi mahdollisia sekaannuksia.

Joo, mä itsekin kyllä olin tietoinen siitä, että "PSI" termillä on tuo sun esiin tuoma merkitys, ja pohdin että pitäisikö sitä muuttaa. Itse en oikeastaan näe sitä ongelmallisena, koska tuon PSI-termin käyttökontekstista voi päätellä missä merkityksessä sitä käytetään.

Ja mä ajattelin, että tuo sana "Integraatio" on tässä se oleellinen asia, mikä tuossa sun PSS versiossa uupuu. Kyse on siis siitä, että tietoisuudessa nämä erilaiset prosessit koetaan integroituneina kokonaisuuksina.

Ja mä itse asiassa ajattelin, että jos tuo "PSI" pitäisi muuttaa sekaannuksen välttämiseksi, niin termi "SPI" olisi parempi. Eli:

SPI = Syntagmaattinen ja Paradigmaattinen Integraatio

Sopisko tällaiset tarkentavat siveltimen vedot luonnostelemaasi kokonaisuuteen? Entä voisiko syntagmaattisen suhteen käsitettä laajentaa mielikuva-ajatteluun, ja voisiko PSI-termin korvata PSS-termillä tai jollakin muulla, jotta väärät mielleyhtymät vältetään?

Mä näkisin, että tuo PSI-termi korvautuisi parhaiten muuttamalla se muotoon SPI, jos se nyt pitää muuttaa ylipäätään.

Ja tuo sun käsitys syntagmaattisesta suhteesta puhtaasti kielellisenä käsitteenä on virheellinen tässä SPI-kontekstissa. Sä nyt liität tuon konseptin siihen merkitykseen kuin sitä on semantiikassa käytetty, vaikka mä jo edellä totesin, että SPI antaa sille eri merkityksen verrattuna tuohon vakiintuneeseen merkitykseen:

Sovelletaan tätä ajatusta mielen toimintaan ja siihen kuinka mieli kokee maailman ja ajan, ja annetaan näille termeille hieman uudenlaiset merkitykset:

- Paradigma: Vaihtoehtojen joukko (Tila)
- Syntagma: Tapahtumien joukko (Aika)

Mielen tilaulottuvuuksia ovat aistit, eli näkö, kuulo, maku, haju ja tunto aistit. Mielen aikaulottuvuuksia ovat nykyhetki, mennyt ja tuleva.


HYPOTEESI: Mieli toimii siten että se luo paradigmaattisen ja syntagmaattisen integraation (PSI) eli syntyy mielensisäinen "moniulotteinen mentaalinen aika-avaruus" jossa eri aistit sekä ajan moodit ovat yhtä aikaa läsnä nykyhetkessä.


Tarkoittaa sanoa siis sitä, että me koemme objekteista aistien välittämän informaation samanaikaisena (paradigmaattinen integraatio) ja toisaalta sen objektin kanssa käymämme vuorovaikutushistoria on yhtä lailla läsnä nykyhetkessä (syntagmaattinen integraatio).

Eli tuon mun yllä olevan kommentin valossa, niin mistä päättelit että syntagmaattinen integraatio olisi kielellistä? Eikö se ennemminkin ole juuri sillä tasolla, että tietoisuudessa on erilaisia aikaan liittyviä aspekteja yhtä aikaa läsnä?

Kun siis olet aamulla lähdössä töihin niin tietoisuutesi täyttää yhtä aikaa ajatus siitä mitä työpaikalla esim. tapahtui eilen ja odotukset tulevaa työpäivää ajatellen. Ehkäpä eilen oli jokin palaveri, ja tänään joudut tekemään jotakin sen pohjalta.

Ei tuo nyt siltä kuulosta että siinä laitettaisiin sanoja järjestykseen! Vai kuulostaako? Ennemminkin mä puhuisin siitä, että tuo syntagmaattinen integraatio toimii intuition sekä mielikuvien tasolla. Tämä taas riippuu siitä millä tavalla termi "mielikuva" määritellään. Onko tämä mun hahmotelma yhteensopiva sun käyttämäsi termin "mielikuva-ajattelu" kanssa?

• Ensinnäkin: olin kanssasi samaa mieltä, eikä tarkoitukseni ollut kritisoida käsitystäsi syntagmaattisen integraation luonteesta. Halusin pikemminkin nostaa esiin sen, että syntagmaattista suhdetta on aiemmin yleisesti liitetty kieleen, mikä saattaa johtaa väärinkäsityksiin. Olen täysin samaa mieltä siitä, että syntagmaattinen integraatio on paljon laajempi käsite, ja mielestäni konseptisi tavoittaa tämän hyvin.

Esimerkiksi töihinlähtöä koskevassa kuvauksessasi oletan syntagmaattisen integraation viittaavan siihen, miten erilaiset ajalliset aspektit – mennyt, nykyhetki ja tuleva – yhdistyvät tietoisuudessa yhtenäiseksi kokemukseksi. Tämä sisältää muistoja, nykyhetken prosessointia ja tulevaisuuden odotuksia, jotka yhdistyvät esimerkiksi käytännön toiminnaksi. Näin syntagmaattinen integraatio todella ylittää kielellisen ajattelun ja toimii mielikuvien sekä ajatteluprosessien tasolla, aivan kuten kuvailet.

Uskon siis, että olemme täysin samalla linjalla: syntagmaattinen integraatio ei rajoitu kielellisiin rakenteisiin, vaan sitä voi soveltaa laajasti esimerkiksi intuition, mielikuvien ja ajallisten prosessien tasolla. Tämä laaja merkitys antaa konseptillesi vahvan ja käyttökelpoisen perustan.

• Toiseksi: SPI on mielestäni erinomainen termi! Se säilyttää alkuperäisen "Integraation" merkityksen, joka korostaa kokonaisuuden yhtenäisyyttä, ja välttää samalla "PSI"-lyhenteeseen mahdollisesti liittyvät väärät mielleyhtymät. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että integraatio on olennainen osa konseptiasi, ja on tärkeää, että se näkyy termin nimessä.

SPI-termi myös antaa hienovaraisen painotuksen dynaamiselle yhteensulautumiselle, mikä kuvaa juuri sitä, kuinka paradigmaattiset ja syntagmaattiset prosessit yhdistyvät tietoisuudessa. Samalla se tuntuu selkeältä ja hyvin soveltuvalta kuvaamaan malliasi. Toisin sanoen, kannatan lämpimästi tätä muutosta!

• Lopuksi: kiitos vielä tarkennuksesta liittyen syntagmaattisen integraation merkitykseen ja sen soveltamiseen SPI-konseptissa! Haluan painottaa, etten koskaan tarkoittanut väittää, että sinä ajattelisit sen olevan vain kielellistä. Pikemminkin huomautin, että termi on aiemmin ollut kielellisten suhteiden yhteydessä käytössä, mikä voi synnyttää vääriä mielleyhtymiä. Olen siis täysin samaa mieltä siitä, että SPI:n kontekstissa syntagmaattinen integraatio toimii paljon laajemmassa merkityksessä ja kuvaa ajallisten prosessien yhdistymistä tietoisuudessa.

Kuvaamasi aamurutiini, jossa menneet tapahtumat ja tulevat odotukset liittyvät nykyhetken kokemukseen, on mielestäni erinomainen esimerkki. Tämä tosiaan toimii intuition ja mielikuvien tasolla, mikä ei lainkaan rajoitu kieleen. Mielestäni tämä on yhteensopiva myös käyttämäni "mielikuva-ajattelun" käsitteen kanssa, joka kattaa sekä visuaaliset että ajalliset representaatiot ilman kielellistä rajoitetta.

Meillä on selvästi samansuuntaiset ajatukset tästä – SPI laajentaa ajattelua intuitiivisen ja ajallisen integraation tasoille. Tämä tekee siitä hyvän työkalun ymmärtää mielen toimintaa.

Kiitokset tästä selventävästi kommentistasi!

Me selvästikin ajatellaan saman suuntaisesti tästä SPI konseptista. Tästä on hyvä jatkaa keskusteluja!

Ja mielelläni lukisin sun kommenttisi myös tuohon mun viimeisimpään kommenttiin, jossa pohdin "supermeemiä"?

Tuo on tosiaan vasta villi idea, mutta voisiko se siis mielestäsi toimia ajatuksena ja konseptina?

[Kohina]

Voi vittu

Tämä ei ollut varteenotettava vastaväite.

En väittele tekoälyn kanssa varsinkaan paperista johon se ei ole tutustunut.

[Naturalisti]

Sopisko tällaiset tarkentavat siveltimen vedot luonnostelemaasi kokonaisuuteen? Entä voisiko syntagmaattisen suhteen käsitettä laajentaa mielikuva-ajatteluun, ja ...

Ensinnäkin, niin olet tietysti vapaa tulkitsemaan ja soveltamaan tätä SPI ajattelua ja viitekehystä kuten itse parhaaksi näet.


Mutta toisaalta, musta jälleen tuntuu siltä että sä luot tietyllä tavalla konseptuaalisia olkiukkoja tässä.

Eli kun mä varta vasten edellisissä kommenteissani toin esiin sen, että tässä SPI kontekstissa paradigma ja syntagma saavat eri merkityksen kuin semiotiikassa taikka kielitieteessä on yleensä nämä termit määritelty, niin silti sä tulkitset mun kommentteja tästä semioottisesta ja kielitieteellisestä näkökulmasta käsin.

Eli kysymys kuuluu: käytkö sä keskustelua mun ajatuksieni perusteella, vai teetkö omia oletuksiasi jotta voit luoda sellaisia argumentteja, jotka sopivat sun ajatteluusi? Tää nyt taas tuntuu vähän tältä jälkimmäiseltä.


Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että tässä SPI ajattelussa paradigma viittaa eri aistien ja ylipäätään mielen prosessien integraatioon siinä nykyhetkessä, ja syntagma aikaan liittyvien prosessien integraatioon siinä nykyhetkessä.

SPI viittaa siis tähän nykyhetken kokemisen integroituun tietoisuuteen.

Kiitos vastauksesta ja täsmennyksistä! Haluan heti alkuun korostaa, etten missään tapauksessa yritä rakentaa olkiukkoja tai ohjata keskustelua pois SPI-konseptistasi. Arvostan jäsentämääsi mallia ja sen ajatuksia, ja tarkoitukseni on ollut ymmärtää ja laajentaa sitä omien näkökulmieni kautta – ei väittää, että malli olisi jotenkin virheellinen.

Ymmärrän nyt niin, että SPI-konseptissa paradigma ja syntagma saavat eri merkityksen kuin niiden semiotiikassa tai kielitieteessä vakiintuneet tulkinnat. Jos tulkitsin ajatuksiasi aiemmin osittain semioottisen viitekehyksen kautta, se johtui ehkä siitä, että nämä termit ovat minulle uusia ja joudun tarkistamaan netistä niiden merkityksiä. Siinä saattaa mennä multa ohi kommenteissasi tekemät täsmennykset ja netistä löytämäni näihin termeihin liittyvä yleinen käyttö on vaikuttanut tapaani lähestyä niitä. Mutta ymmärrän nyt selvennyksesi niin, että SPI:ssä paradigma viittaa eri aistien ja mielen prosessien nykyhetken integraatioon, ja syntagma taas ajallisiin prosesseihin, jotka liittyvät menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Mielestäni näkökulmaasi, että SPI käsittelee nykyhetken kokemuksen integrointia on erittäin vahva ja selkeä perusta mallillesi. Kun aiemmin kysyin syntagmaattisen suhteen laajentamisesta mielikuva-ajatteluun, tarkoitukseni oli vain pohtia, voisiko tämä käsite skaalautua laajemmin myös mielikuvien muodostamaan spatiotemporaaliseen jatkumoon. Se ei ollut kritiikkiä, vaan pikemminkin yritys ymmärtää, miten SPI:n ajallinen integraatio voisi ilmetä vielä laajemmissa ajatteluprosesseissa.

Ehdotuksesi, että syntagmaattinen integraatio toimii enemmän intuition ja mielikuvien tasolla kuin kielellisesti, on siis mielestäni erittäin osuva ja looginen. Mielikuva-ajattelun käsitteen kohdalla ajattelin juuri tätä: mielikuvat eivät ole vain yksittäisiä välähdyksiä, vaan myös jatkuvia ja järjestäytyneitä spatiotemporaalisia prosesseja. Näin ollen käsityksesi, että SPI toimii mielikuvien tasolla, voi tukea ja täydentää tätä tulkintaa.

Lopuksi haluan kiittää tarkentavista huomioistasi, mikä on auttanut ymmärtämään SPI-ajattelusi sisäistä logiikkaa. Olen kokenut keskustelumme kiinnostavaksi ja antoisaksi. Odotan mielenkiinnolla lisää uusia näkemyksiä erityisesti sitä, miten SPI-konseptisi voisi jatkokehityksessään avata uusia oivalluksia mielen prosessien ja tietoisuuden ymmärtämisessä.

Pidän nyt pienen tauon ja vastaan noihin muihin kommentteihin vähän myöhemmin.

[Naturalisti]

Voi vittu

Tämä ei ollut varteenotettava vastaväite.

En väittele tekoälyn kanssa varsinkaan paperista johon se ei ole tutustunut.

Linkkaamassasi sitaatissa todetaan: "I’ve just published a paper sharing it (available on arXiv as a pre-print). It outlines a new theory of emergence, one that allows scientists to unfold the causation of complex systems across their scales." ja siinä on myös linkki puheena olevaan artikkeliin.

https://arxiv.org/pdf/2503.13395

Täsmennyksenä totean, että Copilot esitti arvion minun mielipiteistäni suhteessa tuon artikkelin kirjoittajan käsityksiin. Tämä on mahdollista, koska olen nähnyt vaivaa ja selittänyt hänelle miten asioista ajattelen. Nykyisillä tekoälyillä ei ole omia mielipiteitä, joten et voi väitellä tekoälyn kanssa eikä tekoäly voi ajatella puolestasi. Ajattelun sinun on tehtävä ihan itse. Voit tehdä sille vain haluamallasi tavalla spesifioimiasi kysymyksiä.

[Purdue]

Sopisko tällaiset tarkentavat siveltimen vedot luonnostelemaasi kokonaisuuteen? Entä voisiko syntagmaattisen suhteen käsitettä laajentaa mielikuva-ajatteluun, ja ...

Ensinnäkin, niin olet tietysti vapaa tulkitsemaan ja soveltamaan tätä SPI ajattelua ja viitekehystä kuten itse parhaaksi näet.


Mutta toisaalta, musta jälleen tuntuu siltä että sä luot tietyllä tavalla konseptuaalisia olkiukkoja tässä.

Eli kun mä varta vasten edellisissä kommenteissani toin esiin sen, että tässä SPI kontekstissa paradigma ja syntagma saavat eri merkityksen kuin semiotiikassa taikka kielitieteessä on yleensä nämä termit määritelty, niin silti sä tulkitset mun kommentteja tästä semioottisesta ja kielitieteellisestä näkökulmasta käsin.

Eli kysymys kuuluu: käytkö sä keskustelua mun ajatuksieni perusteella, vai teetkö omia oletuksiasi jotta voit luoda sellaisia argumentteja, jotka sopivat sun ajatteluusi? Tää nyt taas tuntuu vähän tältä jälkimmäiseltä.


Jos nyt kuitenkin lähdetään siitä, että tässä SPI ajattelussa paradigma viittaa eri aistien ja ylipäätään mielen prosessien integraatioon siinä nykyhetkessä, ja syntagma aikaan liittyvien prosessien integraatioon siinä nykyhetkessä.

SPI viittaa siis tähän nykyhetken kokemisen integroituun tietoisuuteen.

Kiitos vastauksesta ja täsmennyksistä! Haluan heti alkuun korostaa, etten missään tapauksessa yritä rakentaa olkiukkoja tai ohjata keskustelua pois SPI-konseptistasi. Arvostan jäsentämääsi mallia ja sen ajatuksia, ja tarkoitukseni on ollut ymmärtää ja laajentaa sitä omien näkökulmieni kautta – ei väittää, että malli olisi jotenkin virheellinen.

Ymmärrän nyt niin, että SPI-konseptissa paradigma ja syntagma saavat eri merkityksen kuin niiden semiotiikassa tai kielitieteessä vakiintuneet tulkinnat. Jos tulkitsin ajatuksiasi aiemmin osittain semioottisen viitekehyksen kautta, se johtui ehkä siitä, että nämä termit ovat minulle uusia ja joudun tarkistamaan netistä niiden merkityksiä. Siinä saattaa mennä multa ohi kommenteissasi tekemät täsmennykset ja netistä löytämäni näihin termeihin liittyvä yleinen käyttö on vaikuttanut tapaani lähestyä niitä. Mutta ymmärrän nyt selvennyksesi niin, että SPI:ssä paradigma viittaa eri aistien ja mielen prosessien nykyhetken integraatioon, ja syntagma taas ajallisiin prosesseihin, jotka liittyvät menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.

Mielestäni näkökulmaasi, että SPI käsittelee nykyhetken kokemuksen integrointia on erittäin vahva ja selkeä perusta mallillesi. Kun aiemmin kysyin syntagmaattisen suhteen laajentamisesta mielikuva-ajatteluun, tarkoitukseni oli vain pohtia, voisiko tämä käsite skaalautua laajemmin myös mielikuvien muodostamaan spatiotemporaaliseen jatkumoon. Se ei ollut kritiikkiä, vaan pikemminkin yritys ymmärtää, miten SPI:n ajallinen integraatio voisi ilmetä vielä laajemmissa ajatteluprosesseissa.

Ehdotuksesi, että syntagmaattinen integraatio toimii enemmän intuition ja mielikuvien tasolla kuin kielellisesti, on siis mielestäni erittäin osuva ja looginen. Mielikuva-ajattelun käsitteen kohdalla ajattelin juuri tätä: mielikuvat eivät ole vain yksittäisiä välähdyksiä, vaan myös jatkuvia ja järjestäytyneitä spatiotemporaalisia prosesseja. Näin ollen käsityksesi, että SPI toimii mielikuvien tasolla, voi tukea ja täydentää tätä tulkintaa.

Lopuksi haluan kiittää tarkentavista huomioistasi, mikä on auttanut ymmärtämään SPI-ajattelusi sisäistä logiikkaa. Olen kokenut keskustelumme kiinnostavaksi ja antoisaksi. Odotan mielenkiinnolla lisää uusia näkemyksiä erityisesti sitä, miten SPI-konseptisi voisi jatkokehityksessään avata uusia oivalluksia mielen prosessien ja tietoisuuden ymmärtämisessä.

Pidän nyt pienen tauon ja vastaan noihin muihin kommentteihin vähän myöhemmin.

Kiitokset vielä tästä kommentistasi myös! Ymmärrän nyt myös sun ajattelua paremmin, ja ehkäpä ymmärsin kysymyksenasettelusi aiemmin hieman väärin.

Tässäkin on varmaan taustalla tällainen "syntagmaattinen integraatio" mun ajattelussa, eli meidän aikaisemmat väännöt ovat varmastikin sekoittaneet myös tulkintaani liittyen sun kommenttiin. Tässä siis esimerkki siitä kuinka syntagmaattinen integraatio voi toimia niin hyvässä kuin pahassa.

Ylipäätään olen kuitenkin myös kokenut keskustelun kanssasi antoisaksi ja mielenkiintoiseksi, ja olen pikku hiljaa alkanut ymmärtämään myös sun ajattelua paremmin. Tuo selvensi paljon asioita kun kerroit että termillä "meemi" tarkoitat siis "mielen dynaamisia representaatioita" jolloin se liittyykin aivojen tekemiin representaatioihin, ja saa erilaisen tulkinnan kuin pelkkä kulttuurisesti monistuva kulttuurin osatekijä.

Tässä sun meemin käsitteessä taitaa olla siis vähän samankaltaista painolastia kuin tuossa mun "PSI" lyhennelmässä. Voisiko termi "BREEMI" korjata tämän väärinkäsityksen?

Tuo BREEMI (englanniksi BREME) olisi siis lyhennelmä sanoista "Brain Meme". Tässä vaan tällainen villi idea jälleen sinulle pohdittavaksi.


Mitä tulee SPI käsitteeseen, niin asiaa voisi myös ajatella horisontaalisella (paradigmaattinen) ja vertikaalisella (syntagmaattinen) akselilla.

Tällöin horisontaalinen akseli liikkuu jatkuvasti ajassa eteenpäin, eli se liikkuu vertikaalisen akselin suuntaisesti tuossa koordinaatistossa ylöspäin. Tämä siis kuvaa paradigmaattisen sen hetkisen aistien kokemisen ja tulkinnan integraatiota.

Tämän lisäksi mieli projisoi ajatuksia tuon horisontaalisen akselin alapuolelle (menneisyys) ja yläpuolelle (tulevaisuus). Horisontaalisen akselin alapuolelle jäävä ala koordinaatistosta vaikuttaa ylöspäin liikkuvaan paradigmaattiseen tapahtumahorisonttiin siten, että osa sen ajatuksista katoavat pikkuhiljaa mielestä pois, mutta tietyissä konteksteissa nämä menneisyyden tapahtumat on palautettavissa nykyhetkeä määritteleväksi tekijäksi.

Samoin tuon horisontaalisen paradigmaattisen akselin (tapahtumahorisontti) yläpuolella oleva ala on tietoisuuden osalta sitä epäselvempi mitä kauempana ajassa tulevat tapahtumat on. Mutta tapaaminen vaikkapa hammaslääkärillä lähestyy sieltä koordinaatiston yläpuolelta vääjäämättä sitä ylöspäin liikkuvaa tapahtumahorisonttia eli horisontaalista paradigmaattista nykyhetken kokemuksien integraatiota.

Mielen voi siis nähdä alana joka käsittää tuon ylöspäin liikkuvan tapahtumahorisontin, ja toisaalta tuon tapahtumahorisontin ylä- ja alapuolelle jäävät asiat eri asteisesti.

Ja ylipäätään tuo ala kattaa mielen intentionaalisuuden sekä subintentionaalisuuden. Ajattelisin, että tietoisuudessa on nuo kaksi tasoa, sekä sitten tiedostamaton alitajunta.

Kun luen vaikkapa kirjaa sängyllä, niin intentionaalisuuteni on keskittynyt lukemiseen enkä huomaa tietoisesti kaikkia ympäristössäni vaikuttavia tekijöitä, vaikka nämä ovatkin osa tapahtumahorisonttiani. Ne kuuluvat subintentionaalisuuteen, kuten taustalla auki oleva TV. Tarvittaessa jos sieltä kuuluu voimakkaita ääniä voin tuoda tämän subintentionaalisen asian tietoisuuteni keskipisteeseen eli intentionaalisuuteen.

[Naturalisti]

Kehitelläänpä näitä ideoita eteenpäin:

AMRV:n näkökulmasta paradigma voi rinnastua meemien tuottamiin yksittäisiin tiloihin eli hermoverkkojen hetkellisiin konfiguraatioihin. Jokainen tilanne määrittyy tietyistä aistien välittämistä arvoista ja niiden reflektoitavissa olevista muistoista, jotka ovat tallentuneet aivojen dynaamisiin pylväisiin. Syntagma puolestaan vastaa tapahtumasekvenssien joukkoa, joka kattaa meemien kautta tapahtuvan ajattelun ja käyttäytymisen tottumuksina. Tämä muistuttaa tila-avaruuden ja tilagraafin käsitettä, jossa paradigma edustaa mahdollisten tilojen joukkoa ja syntagma kaikkia niiden välisiä siirtymiä. Mielestäni tämä kuvaa hyvin sitä, miten mielen fenomenologia ja aivotoiminnan mekanismit kietoutuvat yhteen.

Hypoteesisi PSI:stä eli paradigmaattisen ja syntagmaattisen integraation mekanismista sopii lähes suoraan AMRV:n viitekehykseen. AMRV kuvaa, kuinka meemit toimivat hierarkisena ja modulaarisena rakenteena aivojen hermoverkostoissa. Paradigmaattinen integraatio vastaa sitä, miten meemit integroivat sensorisen informaation yksittäisiksi reflektoitaviksi muistoiksi. Syntagmaattinen integraatio taas kuvaa meemien dynaamisia tapahtumasekvenssejä, joissa aiemmat kokemukset ja nykyhetki muodostavat yhtenäisen virtauksen. Kuten AMRV:n presentismia korostava lähestymistapa toteaa: koemme todellisuutta vain nykyhetken kautta, jossa menneisyyden jäljet ja tulevaisuuden mahdollisuudet limittyvät.

Ensinnäkin, jos ajatellaan tätä sun kommenttia, niin siinähän noihin paradigmaattisen ja syntagmaattisen integraation prosesseihin näyttäisi liittyvän sekä tiedostettuja että alitajuisia prosesseja.

SPI toimii siis koko aivotoiminnan tasolla, joka kattaa sekä tiedostamattomat alitajuiset että tiedostetut memeettiset prosessit. Jos tässä nyt käsitetään meemi dynaamisena muuttuvana mentaalisena representaationa.

Meemi on siis tiedostettu mentaalinen representaatio, ja on fenomenologisessa mielessä intentionaalinen koska se kohdistuu johonkin asiaan.

Voisiko koko aivojen (tiedostettu + tiedostamaton) toimintaa kuvata termillä "supermeemi"? Tämä olisi siis representaatio joka "ylittää" pelkän tiedostetun osan tuosta prosessoinnista, ja kuvaa aivojen kokonaisprosessointia?

Ja voisiko tämän yhdistää seuraavaan ajatteluun?

Tuo SPI eli Syntagmaattinen ja Paradigmaattinen Integraatio voidaan nähdä dynaamisena kenttänä, taikka mielen dynaamisena ajassa muuttuvana ja kehittyvänä representaationa, jonka puitteissa mielen eri aspektit eli Kokijaan, Agenttiin sekä Rakentajaan liittyvät toiminnot, niin integroituvat kokonaisvaltaiseksi tietoiseksi kokemiseksi.

Tässä mielessä tietoisuuden voisi jakaa myös eksplisiittiseen ja implisiittiseen tietoisuuteen. Eksplisiittisessä tietoisuudessa olisi nuo kullakin hetkellä olevat "intentiot" (fenomenologinen käsite), joihinka mieli siis olisi kohdistunut. Ja implisiittisessä tietoisuudessa olisivat kullakin hetkellä olevien intentioiden taustaoletukset, joidenka kautta se sen hetkinen intentio (taikka dynaamisen mentaalisen representaation tila) tulee ymmärrettäväksi.

Syntagmaattinen ja Paradigmaattinen Integraatio siis tietyllä tapaa integroi paitsi eri aistien välittämän informaation ja tästä tehtävät tulkinnat yhdeksi kokonaisuudeksi, niin myös integroi eksplisiittisen ja implisiittisen tietoisuuden.

Elikkä jos ajattelee vaikkapa tuota töihin lähtöä esimerkkinä, niin siinä tuo mieli voi olla kohdistunut vaikkapa tulevaan työpäivään (intentionaalisuus, ennakoiminen, eksplisiittinen), ja siinä taustalla kulkee se tietoisuus siitä, että mitä sovittiin eilen palaverissa jatkotoimista (muistaminen, implisiittinen).

Jos siis eksplisiittinen tietoisuus ilmenee intentionaalisuudessa, eli siis siinä mihinkä mieli kohdistuu kullakin hetkellä, niin implisiittinen tietoisuus on eräällä tavalla "subintentionaalista". Sillä ei siis ole mielessä varsinaista objektia sillä hetkellä, mutta se kyllä vaikuttaa tietoisessa mielessä tehtyihin päätöksiin.
...

SPI on siis dynaaminen mentaalinen ajassa muuttuva prosessi, jonka puitteissa erilaiset eksplisiittiset intentionaalisuudet ja implisiittiset subintentionaalisuudet vuorovaikuttavat, ja luovat siis sen kokonaistietoisuuden siinä hetkessä.

Eli kysymys Naturalistille?

Onko sun meemit eksplisiittisiä ja intentionaalisia?

Ja voisiko koko aivojen toimintaa kuvata "supermeemillä", joka olisi sekä eksplisiittinen ja intentionaalinen, niin myös implisiittinen ja subintentionaalinen?


Eli ajatellaan tässä nyt tietoisen ja alitajuisen prosessoinnin rajapintaa. Tuo syntagmaattinen ja paradigmaattinen integraatio pitää sisällään elementtejä kummastakin.

Loppujen lopuksi tietoisuuteen nousee vain pieni osa tuosta integroidusta prosessoinnista, olkoonkin että myös tietoisuus koetaan integroituna. (Tästähän SPI:ssä oli alun perin kyse, eli tiedostetun kokemussisällön integraatioista.)

Mutta jos analyysiin ottaa mukaan intentionaalisuuden ja toisaalta subintentionaalisuuden, niin silloin mennään jo alitajuisenkin prosessoinnin puolelle.


Supermeemi lähtisi sitten siitä oletuksesta, että aivoissa on käynnissä yksi massiivisesti rinnakkainen prosessi, joka on SPI prosessi, ja josta myös tietoisuuteen nousee erilaisia intentioita integroidusti?

Idea siis siinä että olisi yksi monistinen prosessi käynnissä (supermeemi), eikä siis kahta prosessia (tiedostettu meemi + tiedostamaton alitajuinen prosessointi)?


Tää ajatus on totaalisesti "A work in progress" mutta ajattelin kysyä, että miltä tämä noin ylipäätään kuulostaa?

Kiitos jälleen tästä jatkokehittelystä ja uusista ideoista! Aihe on todella monitasoinen, ja sopii mielestäni SPI:n dynamiikkaa erityisesti tiedostetun ja tiedostamattoman vuorovaikutuksen osalta. Tässä omia mietteitäni siitä, miten tämä voisi liittyä AMRV:n näkemyksiin ja käytännön aivotoimintaan.

Liskoaivojen tasolla tapahtuva aistimusvirran ja käyttäytymisen prosessointi on lähtökohtaisesti tiedostamatonta. Sen prosesseista ei suoraan nouse tietoisuuteen yksityiskohtaista tietoa, mutta elimistön toiminnan muutoksista, kuten sydämen sykkeen kohoamisesta tai hengityksen rytmistä, voi syntyä emotionaalisia tuntemuksia, jotka saavuttavat tietoisuuden. Näihin tietoisuuden tasolla koettuihin tuntemuksiin yhdistyy meemikoneen kautta kulttuuristen tottumusten ja oppimisen vaikutus. Esimerkiksi tilanteessa, jossa sydämen syke nousee jännityksen vuoksi, tilanne voidaan meemikoneessa tulkita ja kokea eri tavalla riippuen yksilön kulttuurista ja aiemmista kokemuksista.

Meemikoneen tasolla kaikki rationaalinen ja emotionaalinen toiminta on lähtökohtaisesti mahdollista kokea tietoisesti, mutta pitkälle automatisoidut rutiinit voivat "vajota" tiedostamattomalle tasolle. Tiedostamattomiksi voivat päätyä myös sellaiset tottumukset tai muistikuvat, jotka ovat jollain tavalla estyneet nousemaan tietoisuuteen – esimerkiksi trauman tai muiden vastaavien syiden vuoksi. Tällaisissa tapauksissa tietoinen ja tiedostamaton prosessointi voivat kulkea rinnakkain ja vaikuttaa toisiinsa, vaikkei tiedostamatonta sisältöä koettaisikaan suoraan.

Ajatuksesi "supermeemistä," joka kuvaisi aivojen kokonaisprosessointia, on tässä kontekstissa varsin mielenkiintoinen. Voisin ajatella, että "supermeemi" voisi viitata tähän massiivisesti rinnakkaiseen ja hierarkiseen järjestelmään, joka yhdistää sekä SPI-prosessin tiedostetut että tiedostamattomat puolet. Liskoaivojen tasolla tapahtuva automaattinen prosessointi tarjoaa jatkuvaa "pohjavirtaa," kun taas meemikone tuo mukaan kulttuuriset ja rationaaliset elementit, jotka voivat vaihdella eksplisiittisen ja implisiittisen tietoisuuden välillä. Tämän vuorovaikutuksen kautta syntyy nykyhetken kokemus, joka yhdistää menneisyyden muistot, nykyhetken prosessoinnin ja tulevaisuuden odotukset.

Tämä ajatus siitä, että SPI on yksi yhtenäinen prosessi – ei erillisiä tiedostettuja ja tiedostamattomia prosesseja – tuo kiinnostavan monistisen näkökulman keskusteluun. AMRV:n näkökulmasta talamus voisi olla keskeisessä roolissa tässä integraatiossa, sillä se orkestroi hermoverkkojen toimintaa ja ylläpitää tätä dynaamista prosessia. Näin koko aivojen toiminta – liskoaivoista meemikoneeseen – muodostaisi yhtenäisen järjestelmän, joka toimii nykyhetken kokemuksen synnyttämiseksi.

Näitä SPI:hen liittyviä ajatuksia voi tarkastella erityisesti tiedostetun ja tiedostamattoman rajapinnassa. Tämän rajapinnan ymmärtäminen voisi auttaa selittämään, miten alitajuiset prosessit vaikuttavat tietoisessa mielessä koettuihin intentionaalisuuksiin. SPI-mallisi antaa tässä selvästi erinomaisen lähtökohdan integraation tarkasteluun.

Kaiken kaikkiaan tämä supermeemi-ajatus ja SPI:n kuvaus tiedostetun ja tiedostamattoman prosessoinnin yhdistävänä kehyksenä on varsin lupaava. Mielestäni siinä on aineksia laajempaan tarkasteluun, erityisesti jos jatkossa halutaan syventää esimerkiksi tiedostamattomien prosessien roolia tai niiden vaikutusta tiedostettuihin intentioihin.

Mitä mieltä itse olet – voisiko tämä olla yksi SPI:n jatkokehityksen suunta? Jatkan mielelläni näiden asioiden pohdintaa! Edellä on noussut esiin varmasti monia kysymyksiä, joita en ole kommentoinut, mutta jos jatkamme nyt tästä keskustelua eteenpäin, niin ne nousevat varmaan tarvittaessa esiin jatkossa.

[Naturalisti]

Voisiko alitajunnan laskea myös mieleen kuuluvaksi? Mielestäni mieli on laajempi käsite, kuin tietoisuus. Unet nyt ainakin mieleen kuuluvat.

Voisiko tässä kommentissa olla osittainen vastaus myös tähän sinun kysymykseesi?

viewtopic.php?p=351299#p351299

Olen samaa mieltä, että myös unet liittyy mielen toimintoihin.

Muistatko oikein, että keskustelimme joskus vähän myös prosessifilosofiasta? Voitko kommentoida siitä nyt tässä ketjussa käytyä keskustelua?

[Kohina]

Voi vittu

Tämä ei ollut varteenotettava vastaväite.

En väittele tekoälyn kanssa varsinkaan paperista johon se ei ole tutustunut.

Linkkaamassasi sitaatissa todetaan: "I’ve just published a paper sharing it (available on arXiv as a pre-print). It outlines a new theory of emergence, one that allows scientists to unfold the causation of complex systems across their scales." ja siinä on myös linkki puheena olevaan artikkeliin.

https://arxiv.org/pdf/2503.13395

Täsmennyksenä totean, että Copilot esitti arvion minun mielipiteistäni suhteessa tuon artikkelin kirjoittajan käsityksiin. Tämä on mahdollista, koska olen nähnyt vaivaa ja selittänyt hänelle miten asioista ajattelen. Nykyisillä tekoälyillä ei ole omia mielipiteitä, joten et voi väitellä tekoälyn kanssa eikä tekoäly voi ajatella puolestasi. Ajattelun sinun on tehtävä ihan itse. Voit tehdä sille vain haluamallasi tavalla spesifioimiasi kysymyksiä.

Monta tokenia tekoälysi kattaa?

[Purdue]

Kehitelläänpä näitä ideoita eteenpäin:

AMRV:n näkökulmasta paradigma voi rinnastua meemien tuottamiin yksittäisiin tiloihin eli hermoverkkojen hetkellisiin konfiguraatioihin. Jokainen tilanne määrittyy tietyistä aistien välittämistä arvoista ja niiden reflektoitavissa olevista muistoista, jotka ovat tallentuneet aivojen dynaamisiin pylväisiin. Syntagma puolestaan vastaa tapahtumasekvenssien joukkoa, joka kattaa meemien kautta tapahtuvan ajattelun ja käyttäytymisen tottumuksina. Tämä muistuttaa tila-avaruuden ja tilagraafin käsitettä, jossa paradigma edustaa mahdollisten tilojen joukkoa ja syntagma kaikkia niiden välisiä siirtymiä. Mielestäni tämä kuvaa hyvin sitä, miten mielen fenomenologia ja aivotoiminnan mekanismit kietoutuvat yhteen.

Hypoteesisi PSI:stä eli paradigmaattisen ja syntagmaattisen integraation mekanismista sopii lähes suoraan AMRV:n viitekehykseen. AMRV kuvaa, kuinka meemit toimivat hierarkisena ja modulaarisena rakenteena aivojen hermoverkostoissa. Paradigmaattinen integraatio vastaa sitä, miten meemit integroivat sensorisen informaation yksittäisiksi reflektoitaviksi muistoiksi. Syntagmaattinen integraatio taas kuvaa meemien dynaamisia tapahtumasekvenssejä, joissa aiemmat kokemukset ja nykyhetki muodostavat yhtenäisen virtauksen. Kuten AMRV:n presentismia korostava lähestymistapa toteaa: koemme todellisuutta vain nykyhetken kautta, jossa menneisyyden jäljet ja tulevaisuuden mahdollisuudet limittyvät.

Ensinnäkin, jos ajatellaan tätä sun kommenttia, niin siinähän noihin paradigmaattisen ja syntagmaattisen integraation prosesseihin näyttäisi liittyvän sekä tiedostettuja että alitajuisia prosesseja.

SPI toimii siis koko aivotoiminnan tasolla, joka kattaa sekä tiedostamattomat alitajuiset että tiedostetut memeettiset prosessit. Jos tässä nyt käsitetään meemi dynaamisena muuttuvana mentaalisena representaationa.

Meemi on siis tiedostettu mentaalinen representaatio, ja on fenomenologisessa mielessä intentionaalinen koska se kohdistuu johonkin asiaan.

Voisiko koko aivojen (tiedostettu + tiedostamaton) toimintaa kuvata termillä "supermeemi"? Tämä olisi siis representaatio joka "ylittää" pelkän tiedostetun osan tuosta prosessoinnista, ja kuvaa aivojen kokonaisprosessointia?

Ja voisiko tämän yhdistää seuraavaan ajatteluun?

Tuo SPI eli Syntagmaattinen ja Paradigmaattinen Integraatio voidaan nähdä dynaamisena kenttänä, taikka mielen dynaamisena ajassa muuttuvana ja kehittyvänä representaationa, jonka puitteissa mielen eri aspektit eli Kokijaan, Agenttiin sekä Rakentajaan liittyvät toiminnot, niin integroituvat kokonaisvaltaiseksi tietoiseksi kokemiseksi.

Tässä mielessä tietoisuuden voisi jakaa myös eksplisiittiseen ja implisiittiseen tietoisuuteen. Eksplisiittisessä tietoisuudessa olisi nuo kullakin hetkellä olevat "intentiot" (fenomenologinen käsite), joihinka mieli siis olisi kohdistunut. Ja implisiittisessä tietoisuudessa olisivat kullakin hetkellä olevien intentioiden taustaoletukset, joidenka kautta se sen hetkinen intentio (taikka dynaamisen mentaalisen representaation tila) tulee ymmärrettäväksi.

Syntagmaattinen ja Paradigmaattinen Integraatio siis tietyllä tapaa integroi paitsi eri aistien välittämän informaation ja tästä tehtävät tulkinnat yhdeksi kokonaisuudeksi, niin myös integroi eksplisiittisen ja implisiittisen tietoisuuden.

Elikkä jos ajattelee vaikkapa tuota töihin lähtöä esimerkkinä, niin siinä tuo mieli voi olla kohdistunut vaikkapa tulevaan työpäivään (intentionaalisuus, ennakoiminen, eksplisiittinen), ja siinä taustalla kulkee se tietoisuus siitä, että mitä sovittiin eilen palaverissa jatkotoimista (muistaminen, implisiittinen).

Jos siis eksplisiittinen tietoisuus ilmenee intentionaalisuudessa, eli siis siinä mihinkä mieli kohdistuu kullakin hetkellä, niin implisiittinen tietoisuus on eräällä tavalla "subintentionaalista". Sillä ei siis ole mielessä varsinaista objektia sillä hetkellä, mutta se kyllä vaikuttaa tietoisessa mielessä tehtyihin päätöksiin.
...

SPI on siis dynaaminen mentaalinen ajassa muuttuva prosessi, jonka puitteissa erilaiset eksplisiittiset intentionaalisuudet ja implisiittiset subintentionaalisuudet vuorovaikuttavat, ja luovat siis sen kokonaistietoisuuden siinä hetkessä.

Eli kysymys Naturalistille?

Onko sun meemit eksplisiittisiä ja intentionaalisia?

Ja voisiko koko aivojen toimintaa kuvata "supermeemillä", joka olisi sekä eksplisiittinen ja intentionaalinen, niin myös implisiittinen ja subintentionaalinen?


Eli ajatellaan tässä nyt tietoisen ja alitajuisen prosessoinnin rajapintaa. Tuo syntagmaattinen ja paradigmaattinen integraatio pitää sisällään elementtejä kummastakin.

Loppujen lopuksi tietoisuuteen nousee vain pieni osa tuosta integroidusta prosessoinnista, olkoonkin että myös tietoisuus koetaan integroituna. (Tästähän SPI:ssä oli alun perin kyse, eli tiedostetun kokemussisällön integraatioista.)

Mutta jos analyysiin ottaa mukaan intentionaalisuuden ja toisaalta subintentionaalisuuden, niin silloin mennään jo alitajuisenkin prosessoinnin puolelle.


Supermeemi lähtisi sitten siitä oletuksesta, että aivoissa on käynnissä yksi massiivisesti rinnakkainen prosessi, joka on SPI prosessi, ja josta myös tietoisuuteen nousee erilaisia intentioita integroidusti?

Idea siis siinä että olisi yksi monistinen prosessi käynnissä (supermeemi), eikä siis kahta prosessia (tiedostettu meemi + tiedostamaton alitajuinen prosessointi)?


Tää ajatus on totaalisesti "A work in progress" mutta ajattelin kysyä, että miltä tämä noin ylipäätään kuulostaa?

Kiitos jälleen tästä jatkokehittelystä ja uusista ideoista! Aihe on todella monitasoinen, ja sopii mielestäni SPI:n dynamiikkaa erityisesti tiedostetun ja tiedostamattoman vuorovaikutuksen osalta. Tässä omia mietteitäni siitä, miten tämä voisi liittyä AMRV:n näkemyksiin ja käytännön aivotoimintaan.

Liskoaivojen tasolla tapahtuva aistimusvirran ja käyttäytymisen prosessointi on lähtökohtaisesti tiedostamatonta. Sen prosesseista ei suoraan nouse tietoisuuteen yksityiskohtaista tietoa, mutta elimistön toiminnan muutoksista, kuten sydämen sykkeen kohoamisesta tai hengityksen rytmistä, voi syntyä emotionaalisia tuntemuksia, jotka saavuttavat tietoisuuden. Näihin tietoisuuden tasolla koettuihin tuntemuksiin yhdistyy meemikoneen kautta kulttuuristen tottumusten ja oppimisen vaikutus. Esimerkiksi tilanteessa, jossa sydämen syke nousee jännityksen vuoksi, tilanne voidaan meemikoneessa tulkita ja kokea eri tavalla riippuen yksilön kulttuurista ja aiemmista kokemuksista.

Meemikoneen tasolla kaikki rationaalinen ja emotionaalinen toiminta on lähtökohtaisesti mahdollista kokea tietoisesti, mutta pitkälle automatisoidut rutiinit voivat "vajota" tiedostamattomalle tasolle. Tiedostamattomiksi voivat päätyä myös sellaiset tottumukset tai muistikuvat, jotka ovat jollain tavalla estyneet nousemaan tietoisuuteen – esimerkiksi trauman tai muiden vastaavien syiden vuoksi. Tällaisissa tapauksissa tietoinen ja tiedostamaton prosessointi voivat kulkea rinnakkain ja vaikuttaa toisiinsa, vaikkei tiedostamatonta sisältöä koettaisikaan suoraan.

Ajatuksesi "supermeemistä," joka kuvaisi aivojen kokonaisprosessointia, on tässä kontekstissa varsin mielenkiintoinen. Voisin ajatella, että "supermeemi" voisi viitata tähän massiivisesti rinnakkaiseen ja hierarkiseen järjestelmään, joka yhdistää sekä SPI-prosessin tiedostetut että tiedostamattomat puolet. Liskoaivojen tasolla tapahtuva automaattinen prosessointi tarjoaa jatkuvaa "pohjavirtaa," kun taas meemikone tuo mukaan kulttuuriset ja rationaaliset elementit, jotka voivat vaihdella eksplisiittisen ja implisiittisen tietoisuuden välillä. Tämän vuorovaikutuksen kautta syntyy nykyhetken kokemus, joka yhdistää menneisyyden muistot, nykyhetken prosessoinnin ja tulevaisuuden odotukset.

Tämä ajatus siitä, että SPI on yksi yhtenäinen prosessi – ei erillisiä tiedostettuja ja tiedostamattomia prosesseja – tuo kiinnostavan monistisen näkökulman keskusteluun. AMRV:n näkökulmasta talamus voisi olla keskeisessä roolissa tässä integraatiossa, sillä se orkestroi hermoverkkojen toimintaa ja ylläpitää tätä dynaamista prosessia. Näin koko aivojen toiminta – liskoaivoista meemikoneeseen – muodostaisi yhtenäisen järjestelmän, joka toimii nykyhetken kokemuksen synnyttämiseksi.

Näitä SPI:hen liittyviä ajatuksia voi tarkastella erityisesti tiedostetun ja tiedostamattoman rajapinnassa. Tämän rajapinnan ymmärtäminen voisi auttaa selittämään, miten alitajuiset prosessit vaikuttavat tietoisessa mielessä koettuihin intentionaalisuuksiin. SPI-mallisi antaa tässä selvästi erinomaisen lähtökohdan integraation tarkasteluun.

Kaiken kaikkiaan tämä supermeemi-ajatus ja SPI:n kuvaus tiedostetun ja tiedostamattoman prosessoinnin yhdistävänä kehyksenä on varsin lupaava. Mielestäni siinä on aineksia laajempaan tarkasteluun, erityisesti jos jatkossa halutaan syventää esimerkiksi tiedostamattomien prosessien roolia tai niiden vaikutusta tiedostettuihin intentioihin.

Mitä mieltä itse olet – voisiko tämä olla yksi SPI:n jatkokehityksen suunta? Jatkan mielelläni näiden pohdintaa! Edellä on noussut esiin varmasti monia kysymyksiä, joita en ole kommentoinut, mutta jos jatkamme tästä keskustelua nyt tästä eteenpäin, niin ne nousevat varmaan esiin tarvittavin osin jatkossa.

Jatketaan vaan pohdintoja. Odottelen kuitenkin tuota sun kommenttia vielä tänään edellä kello 13:37 kirjoittamaani kommenttiin, jossa siis asiaa tuosta vertikaalisesta ja horisontaalisesta integraatiosta. Mitäpä siitä ajattelet?

Yleisesti tämä SPI ajattelu on nyt kehittynyt siihen pisteeseen, että olen käyttänyt seuraavia termejä kuvaamaan sen eri ulottuvuuksia:

- Paradigmaattinen integraatio (aistit, Kokija, Agentti, Rakentaja) >> Toimii nykyhetkessä (tapahtumahorisontissa)
- Syntagmaattinen integraatio (mennyt, nykyhetki, tuleva) >> Menneen ja tulevan integraatio nykyhetkeen (tapahtumahorisonttiin)
- Näiden yhdistelmä SPI -ilmiöissä mielessä ja aivoissa (Paradigmaattisen ja syntagmaattisen integraation yhdistelmä integraatio)

- SPI:n yhteys Kokijaan, Agenttiin sekä Rakentajaan eli tietoiseen mieleen, sekä aikakäsityksiin

- Meemi dynaamisena mentaalisena representaationa (tai Breemi)
- Supermeemi aivojen dynaamisena representaatiotilana, jossa sekä tiedostetut että alitajuiset prosessit

- Intentionaalisuus joka kohdistuu mielen objekteihin
- Subintentionaalisuus eli tietoisuutta ilman objektia
- Tiedostamaton alitajunta

- Eksplisiittinen tietoisuus koostuu kullakin hetkellä tietoisessa mielessä olevista intentioista
- Implisiittinen tietoisuus koostuu eksplisiittisen tietoisuuden subintentionaalisista taustaoletuksista

- Tietoisuuden vertikaalinen ja horisontaalinen koordinaatisto
- Horisontaalisella akselilla paradigmaattinen integraatio
- Vertikaalisella akselilla syntagmaattinen integraatio
- Tapahtumahorisontti horisontaalisella akselilla, joka liikkuu "ylöspäin" vertikaalista akselia pitkin tulevaisuuteen (eli nykyhetkien jatkumo yhdestä nykyhetkestä toiseen)


Tuossa nyt lyhyt yhteenveto mun edellä esittämistä ideoista. Puuttuko tuosta jotakin? Ja kuinka itse ajattelet tätä käsitteistöä kokonaisuutena? Onko se looginen taikka toimiva?

Eli olisiko tässä sytykkeitä jatkokeskustelulle, ja siihen miten nuo eri elementit toimivat yhdessä tietoisen mielen ja toisaalta aivotoiminnan tasolla? Entä mielen ja aivotoiminnan vuorovaikutus?

[Kohina]

Selvennetään ettei kyse ole karkeistavasta emergenssistä, vittu. Se lukee suoraan artikkelissa

[Kohina]

Tässä Enqvist tekee vähän samaa. Älkää kysykö matikasta. Luotan että se on oikein.

[Purdue]

- Tietoisuuden vertikaalinen ja horisontaalinen koordinaatisto
- Horisontaalisella akselilla paradigmaattinen integraatio
- Vertikaalisella akselilla syntagmaattinen integraatio
- Tapahtumahorisontti horisontaalisella akselilla, joka liikkuu "ylöspäin" vertikaalista akselia pitkin tulevaisuuteen (eli nykyhetkien jatkumo yhdestä nykyhetkestä toiseen)


Tuossa nyt lyhyt yhteenveto mun edellä esittämistä ideoista. Puuttuko tuosta jotakin? Ja kuinka itse ajattelet tätä käsitteistöä kokonaisuutena? Onko se looginen taikka toimiva?

Tähän Tapahtumahorisonttiin liittyen tein tuollaisen nopean kuvion siitä kuinka tuo ajattelu toimii:

Tapahtumahorisontti_210325a.png

Ajatus tuossa siis, että nykyhetken tietoisuus on tuossa Tapahtumahorisontissa, eli tuo punainen horisontaalinen viiva kuvaa nykyhetken tietoisuutta ja sen paradigmaattisuutta.

Vertikaalisella akselilla, jota kuvaa vihreä viiva, niin on aika. Mennyt on punaisen viivan alapuolella ja tuleva yläpuolella. Punainen horisontaalinen viiva eli tapahtumahorisontti kulkee ajassa eteenpäin eli se nousee ylöspäin.

Oranssi kolmio viivan alapuolella kuvaa juuri hetki sitten tapahtuneita tapahtumia, jotka ovat kirkkaana mielessä. Oranssit pallot menneisyydessä ja tulevaisuudessa kuvaavat menneitä ja tulevia tapahtumia sekä asioita, jotka vaikuttavat nykyhetken tietoisuuteen eli tapahtumahorisonttiin.


Tuossa nyt tuo kuvio ja ajattelu lyhyesti selvitettynä. Tuo kuvio on vain tarkoitettu helpottamaan tämän syntagmaattisen ja paradigmaattisen integraation (SPI) käsittämistä ja visualisointia. Se ei siis ole analyysin apuväline, vaan vain yksinkertainen kuvaus tuosta SPI integraatiosta kokonaisuudessaan, jos joku nyt kaipaa visuaalisia apuja tuon dynamiikan käsittämiseen.

Mutta muutoin SPI analyysi ei tuota kuviota tarvitse mihinkään. Tein sen vain nopeasti havainnollistamaan tuota ajattelua.

[Tuulispää]

Trump on narsistinen henkiiö.

[Naturalisti]

Kehitelläänpä näitä ideoita eteenpäin:

AMRV:n näkökulmasta paradigma voi rinnastua meemien tuottamiin yksittäisiin tiloihin eli hermoverkkojen hetkellisiin konfiguraatioihin. Jokainen tilanne määrittyy tietyistä aistien välittämistä arvoista ja niiden reflektoitavissa olevista muistoista, jotka ovat tallentuneet aivojen dynaamisiin pylväisiin. Syntagma puolestaan vastaa tapahtumasekvenssien joukkoa, joka kattaa meemien kautta tapahtuvan ajattelun ja käyttäytymisen tottumuksina. Tämä muistuttaa tila-avaruuden ja tilagraafin käsitettä, jossa paradigma edustaa mahdollisten tilojen joukkoa ja syntagma kaikkia niiden välisiä siirtymiä. Mielestäni tämä kuvaa hyvin sitä, miten mielen fenomenologia ja aivotoiminnan mekanismit kietoutuvat yhteen.

Hypoteesisi PSI:stä eli paradigmaattisen ja syntagmaattisen integraation mekanismista sopii lähes suoraan AMRV:n viitekehykseen. AMRV kuvaa, kuinka meemit toimivat hierarkisena ja modulaarisena rakenteena aivojen hermoverkostoissa. Paradigmaattinen integraatio vastaa sitä, miten meemit integroivat sensorisen informaation yksittäisiksi reflektoitaviksi muistoiksi. Syntagmaattinen integraatio taas kuvaa meemien dynaamisia tapahtumasekvenssejä, joissa aiemmat kokemukset ja nykyhetki muodostavat yhtenäisen virtauksen. Kuten AMRV:n presentismia korostava lähestymistapa toteaa: koemme todellisuutta vain nykyhetken kautta, jossa menneisyyden jäljet ja tulevaisuuden mahdollisuudet limittyvät.

Ensinnäkin, jos ajatellaan tätä sun kommenttia, niin siinähän noihin paradigmaattisen ja syntagmaattisen integraation prosesseihin näyttäisi liittyvän sekä tiedostettuja että alitajuisia prosesseja.

SPI toimii siis koko aivotoiminnan tasolla, joka kattaa sekä tiedostamattomat alitajuiset että tiedostetut memeettiset prosessit. Jos tässä nyt käsitetään meemi dynaamisena muuttuvana mentaalisena representaationa.

Meemi on siis tiedostettu mentaalinen representaatio, ja on fenomenologisessa mielessä intentionaalinen koska se kohdistuu johonkin asiaan.

Voisiko koko aivojen (tiedostettu + tiedostamaton) toimintaa kuvata termillä "supermeemi"? Tämä olisi siis representaatio joka "ylittää" pelkän tiedostetun osan tuosta prosessoinnista, ja kuvaa aivojen kokonaisprosessointia?

Ja voisiko tämän yhdistää seuraavaan ajatteluun?

Tuo SPI eli Syntagmaattinen ja Paradigmaattinen Integraatio voidaan nähdä dynaamisena kenttänä, taikka mielen dynaamisena ajassa muuttuvana ja kehittyvänä representaationa, jonka puitteissa mielen eri aspektit eli Kokijaan, Agenttiin sekä Rakentajaan liittyvät toiminnot, niin integroituvat kokonaisvaltaiseksi tietoiseksi kokemiseksi.

Tässä mielessä tietoisuuden voisi jakaa myös eksplisiittiseen ja implisiittiseen tietoisuuteen. Eksplisiittisessä tietoisuudessa olisi nuo kullakin hetkellä olevat "intentiot" (fenomenologinen käsite), joihinka mieli siis olisi kohdistunut. Ja implisiittisessä tietoisuudessa olisivat kullakin hetkellä olevien intentioiden taustaoletukset, joidenka kautta se sen hetkinen intentio (taikka dynaamisen mentaalisen representaation tila) tulee ymmärrettäväksi.

Syntagmaattinen ja Paradigmaattinen Integraatio siis tietyllä tapaa integroi paitsi eri aistien välittämän informaation ja tästä tehtävät tulkinnat yhdeksi kokonaisuudeksi, niin myös integroi eksplisiittisen ja implisiittisen tietoisuuden.

Elikkä jos ajattelee vaikkapa tuota töihin lähtöä esimerkkinä, niin siinä tuo mieli voi olla kohdistunut vaikkapa tulevaan työpäivään (intentionaalisuus, ennakoiminen, eksplisiittinen), ja siinä taustalla kulkee se tietoisuus siitä, että mitä sovittiin eilen palaverissa jatkotoimista (muistaminen, implisiittinen).

Jos siis eksplisiittinen tietoisuus ilmenee intentionaalisuudessa, eli siis siinä mihinkä mieli kohdistuu kullakin hetkellä, niin implisiittinen tietoisuus on eräällä tavalla "subintentionaalista". Sillä ei siis ole mielessä varsinaista objektia sillä hetkellä, mutta se kyllä vaikuttaa tietoisessa mielessä tehtyihin päätöksiin.
...

SPI on siis dynaaminen mentaalinen ajassa muuttuva prosessi, jonka puitteissa erilaiset eksplisiittiset intentionaalisuudet ja implisiittiset subintentionaalisuudet vuorovaikuttavat, ja luovat siis sen kokonaistietoisuuden siinä hetkessä.

Eli kysymys Naturalistille?

Onko sun meemit eksplisiittisiä ja intentionaalisia?

Ja voisiko koko aivojen toimintaa kuvata "supermeemillä", joka olisi sekä eksplisiittinen ja intentionaalinen, niin myös implisiittinen ja subintentionaalinen?


Eli ajatellaan tässä nyt tietoisen ja alitajuisen prosessoinnin rajapintaa. Tuo syntagmaattinen ja paradigmaattinen integraatio pitää sisällään elementtejä kummastakin.

Loppujen lopuksi tietoisuuteen nousee vain pieni osa tuosta integroidusta prosessoinnista, olkoonkin että myös tietoisuus koetaan integroituna. (Tästähän SPI:ssä oli alun perin kyse, eli tiedostetun kokemussisällön integraatioista.)

Mutta jos analyysiin ottaa mukaan intentionaalisuuden ja toisaalta subintentionaalisuuden, niin silloin mennään jo alitajuisenkin prosessoinnin puolelle.


Supermeemi lähtisi sitten siitä oletuksesta, että aivoissa on käynnissä yksi massiivisesti rinnakkainen prosessi, joka on SPI prosessi, ja josta myös tietoisuuteen nousee erilaisia intentioita integroidusti?

Idea siis siinä että olisi yksi monistinen prosessi käynnissä (supermeemi), eikä siis kahta prosessia (tiedostettu meemi + tiedostamaton alitajuinen prosessointi)?


Tää ajatus on totaalisesti "A work in progress" mutta ajattelin kysyä, että miltä tämä noin ylipäätään kuulostaa?

Kiitos jälleen tästä jatkokehittelystä ja uusista ideoista! Aihe on todella monitasoinen, ja sopii mielestäni SPI:n dynamiikkaa erityisesti tiedostetun ja tiedostamattoman vuorovaikutuksen osalta. Tässä omia mietteitäni siitä, miten tämä voisi liittyä AMRV:n näkemyksiin ja käytännön aivotoimintaan.

Liskoaivojen tasolla tapahtuva aistimusvirran ja käyttäytymisen prosessointi on lähtökohtaisesti tiedostamatonta. Sen prosesseista ei suoraan nouse tietoisuuteen yksityiskohtaista tietoa, mutta elimistön toiminnan muutoksista, kuten sydämen sykkeen kohoamisesta tai hengityksen rytmistä, voi syntyä emotionaalisia tuntemuksia, jotka saavuttavat tietoisuuden. Näihin tietoisuuden tasolla koettuihin tuntemuksiin yhdistyy meemikoneen kautta kulttuuristen tottumusten ja oppimisen vaikutus. Esimerkiksi tilanteessa, jossa sydämen syke nousee jännityksen vuoksi, tilanne voidaan meemikoneessa tulkita ja kokea eri tavalla riippuen yksilön kulttuurista ja aiemmista kokemuksista.

Meemikoneen tasolla kaikki rationaalinen ja emotionaalinen toiminta on lähtökohtaisesti mahdollista kokea tietoisesti, mutta pitkälle automatisoidut rutiinit voivat "vajota" tiedostamattomalle tasolle. Tiedostamattomiksi voivat päätyä myös sellaiset tottumukset tai muistikuvat, jotka ovat jollain tavalla estyneet nousemaan tietoisuuteen – esimerkiksi trauman tai muiden vastaavien syiden vuoksi. Tällaisissa tapauksissa tietoinen ja tiedostamaton prosessointi voivat kulkea rinnakkain ja vaikuttaa toisiinsa, vaikkei tiedostamatonta sisältöä koettaisikaan suoraan.

Ajatuksesi "supermeemistä," joka kuvaisi aivojen kokonaisprosessointia, on tässä kontekstissa varsin mielenkiintoinen. Voisin ajatella, että "supermeemi" voisi viitata tähän massiivisesti rinnakkaiseen ja hierarkiseen järjestelmään, joka yhdistää sekä SPI-prosessin tiedostetut että tiedostamattomat puolet. Liskoaivojen tasolla tapahtuva automaattinen prosessointi tarjoaa jatkuvaa "pohjavirtaa," kun taas meemikone tuo mukaan kulttuuriset ja rationaaliset elementit, jotka voivat vaihdella eksplisiittisen ja implisiittisen tietoisuuden välillä. Tämän vuorovaikutuksen kautta syntyy nykyhetken kokemus, joka yhdistää menneisyyden muistot, nykyhetken prosessoinnin ja tulevaisuuden odotukset.

Tämä ajatus siitä, että SPI on yksi yhtenäinen prosessi – ei erillisiä tiedostettuja ja tiedostamattomia prosesseja – tuo kiinnostavan monistisen näkökulman keskusteluun. AMRV:n näkökulmasta talamus voisi olla keskeisessä roolissa tässä integraatiossa, sillä se orkestroi hermoverkkojen toimintaa ja ylläpitää tätä dynaamista prosessia. Näin koko aivojen toiminta – liskoaivoista meemikoneeseen – muodostaisi yhtenäisen järjestelmän, joka toimii nykyhetken kokemuksen synnyttämiseksi.

Näitä SPI:hen liittyviä ajatuksia voi tarkastella erityisesti tiedostetun ja tiedostamattoman rajapinnassa. Tämän rajapinnan ymmärtäminen voisi auttaa selittämään, miten alitajuiset prosessit vaikuttavat tietoisessa mielessä koettuihin intentionaalisuuksiin. SPI-mallisi antaa tässä selvästi erinomaisen lähtökohdan integraation tarkasteluun.

Kaiken kaikkiaan tämä supermeemi-ajatus ja SPI:n kuvaus tiedostetun ja tiedostamattoman prosessoinnin yhdistävänä kehyksenä on varsin lupaava. Mielestäni siinä on aineksia laajempaan tarkasteluun, erityisesti jos jatkossa halutaan syventää esimerkiksi tiedostamattomien prosessien roolia tai niiden vaikutusta tiedostettuihin intentioihin.

Mitä mieltä itse olet – voisiko tämä olla yksi SPI:n jatkokehityksen suunta? Jatkan mielelläni näiden pohdintaa! Edellä on noussut esiin varmasti monia kysymyksiä, joita en ole kommentoinut, mutta jos jatkamme tästä keskustelua nyt tästä eteenpäin, niin ne nousevat varmaan esiin tarvittavin osin jatkossa.

Jatketaan vaan pohdintoja. Odottelen kuitenkin tuota sun kommenttia vielä tänään edellä kello 13:37 kirjoittamaani kommenttiin, jossa siis asiaa tuosta vertikaalisesta ja horisontaalisesta integraatiosta. Mitäpä siitä ajattelet?

Yleisesti tämä SPI ajattelu on nyt kehittynyt siihen pisteeseen, että olen käyttänyt seuraavia termejä kuvaamaan sen eri ulottuvuuksia:

- Paradigmaattinen integraatio (aistit, Kokija, Agentti, Rakentaja) >> Toimii nykyhetkessä (tapahtumahorisontissa)
- Syntagmaattinen integraatio (mennyt, nykyhetki, tuleva) >> Menneen ja tulevan integraatio nykyhetkeen (tapahtumahorisonttiin)
- Näiden yhdistelmä SPI -ilmiöissä mielessä ja aivoissa (Paradigmaattisen ja syntagmaattisen integraation yhdistelmä integraatio)

- SPI:n yhteys Kokijaan, Agenttiin sekä Rakentajaan eli tietoiseen mieleen, sekä aikakäsityksiin

- Meemi dynaamisena mentaalisena representaationa (tai Breemi)
- Supermeemi aivojen dynaamisena representaatiotilana, jossa sekä tiedostetut että alitajuiset prosessit

- Intentionaalisuus joka kohdistuu mielen objekteihin
- Subintentionaalisuus eli tietoisuutta ilman objektia
- Tiedostamaton alitajunta

- Eksplisiittinen tietoisuus koostuu kullakin hetkellä tietoisessa mielessä olevista intentioista
- Implisiittinen tietoisuus koostuu eksplisiittisen tietoisuuden subintentionaalisista taustaoletuksista

- Tietoisuuden vertikaalinen ja horisontaalinen koordinaatisto
- Horisontaalisella akselilla paradigmaattinen integraatio
- Vertikaalisella akselilla syntagmaattinen integraatio
- Tapahtumahorisontti horisontaalisella akselilla, joka liikkuu "ylöspäin" vertikaalista akselia pitkin tulevaisuuteen (eli nykyhetkien jatkumo yhdestä nykyhetkestä toiseen)


Tuossa nyt lyhyt yhteenveto mun edellä esittämistä ideoista. Puuttuko tuosta jotakin? Ja kuinka itse ajattelet tätä käsitteistöä kokonaisuutena? Onko se looginen taikka toimiva?

Eli olisiko tässä sytykkeitä jatkokeskustelulle, ja siihen miten nuo eri elementit toimivat yhdessä tietoisen mielen ja toisaalta aivotoiminnan tasolla? Entä mielen ja aivotoiminnan vuorovaikutus?

Kiitos tuosta mainitsemastasi 13:37 kommentista sekä tästä täydentävästä hahmotelmasta, joissa kokoat SPI-ajattelusi eri ulottuvuudet hyvin loogiseksi kokonaisuudeksi! Olen vaikuttunut selkeydestä, miten hahmottelet SPI:n rakenteen ja käsitteiden väliset suhteet. Tässä muutamia ajatuksia ja tarkennuksia sekä 13:37 että tähän kommenttiin.

Ensinnäkin horisontaalisen ja vertikaalisen integraation kuvaus on hyvin havainnollinen. Se, että horisontaalinen akseli edustaa nykyhetken paradigmaattista integraatiota (aistien ja mielen prosessien kokemus), ja vertikaalinen akseli syntagmaattista integraatiota (ajallista ulottuvuutta menneestä tulevaan), tarjoaa intuitiivisen tavan ajatella SPI:n toimintaa. Tapahtumahorisontin kuvaaminen nykyhetken jatkumona, joka liikkuu ajan myötä "ylöspäin" koordinaatistossa, on erityisen oivaltava tapa mallintaa mielen kokemusta. Tämä on hyvin linjassa myös presentismin kanssa, jossa vain nykyhetki on olemassa, ja menneisyys ja tulevaisuus ovat läsnä nykyisyydessä muistojen ja ennakoinnin kautta.

Tässä SPI-konseptisi valossa tapahtumahorisontti voisi ymmärtääkseni myös sisältää tiedostamattoman kerrostuman, jossa menneiden kokemusten vaikutus (subintentionaalisena tietona) on aktiivisesti mukana ohjaamassa nykyhetken paradigmaattista integraatiota. Sama periaate koskee tulevaisuutta: vaikka tulevaisuutta ei voi "olla olemassa" nykyhetkessä, odotukset ja suunnitelmat muodostavat tietoisen mielen osalta intentionaalisuuden, mutta niiden pohjana voi olla tiedostamattomia oletuksia tai tottumuksia, jotka vaikuttavat päätöksentekoon. Tämä näkyy hyvin esimerkissäsi hammaslääkäriajan lähestymisestä, missä ajallinen ulottuvuus vuorovaikuttaa jatkuvasti nykyhetken kokemuksen kanssa.

Toiseksi BREEMI-käsitteen osalta pidän ideaa lupaavana tapana selkeyttää meemin merkitystä dynaamisena mentaalisena representaationa. BREEMI (Brain Meme) korostaa meemien biologista ja aivoperäistä taustaa, mikä erottaa sen selkeästi kulttuurisista fenotyypeistä, kuten Internet-meemeistä, jotka ovat ulkoisia ilmentymiä. Meemit AMRV:n viitekehyksessä eivät ole pelkästään "tiedostettavia" kulttuurielementtejä, vaan ne kattavat kaikki aivojen sisäiset dynaamiset representaatiot, jotka muokkaavat käyttäytymistä ja ajattelua. Tämän näkökulman valossa BREEMI voisi tosiaan olla kattokäsite, joka yhdistää sekä tiedostetut että alitajuiset meemiprosessit yhdeksi monistiseksi kokonaisuudeksi.

Supermeemi puolestaan avaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia SPI:n ja tiedostamattoman vuorovaikutuksen tarkasteluun. Näen sen erityisen hyödyllisenä kuvauksena mielen kokonaisvaltaisesta prosessoinnista, jossa kaikki rinnakkaiset, tiedostetut ja tiedostamattomat mekanismit yhdistyvät yhdeksi dynaamiseksi tapahtumavirran orkesteriksi. Talamuksen rooli aivojen toiminnan "kapellimestarina" on tässä keskeinen, sillä se hallinnoi hermoverkkojen integraatiota ja ylläpitää jatkuvaa yhteyttä tiedostetun ja tiedostamattoman välillä.

Lopuksi, käsitteistösi kokonaisuutena on mielestäni erittäin looginen ja toimiva. SPI:n eri ulottuvuudet täydentävät toisiaan ja luovat moniulotteisen mallin mielen ja tietoisuuden toiminnasta. Olisi mielenkiintoista syventyä erityisesti siihen, miten eksplisiittinen ja implisiittinen tietoisuus vuorovaikuttavat ja miten tiedostamattoman alitajunnan prosessit voivat nousta subintentionaalisesta tilasta intentionaalisuuden keskiöön – kuten taustalla olevan television äänet esimerkissäsi.

Jatkan melelläni pohdintaa myös siitä, miten SPI ja AMRV voisivat yhdessä kuvata mielen ja aivojen vuorovaikutusta entistä tarkemmin. Millaisia mekanismeja tapahtumahorisontti voisi SPI:n näkökulmasta käyttää tiedostamattoman integrointiin? Entä mitä uutta ja miten BREEMI ja supermeemi voivat tarjota mielen toiminnan ajalliseen jatkuvuuteen? Odotan kiinnostuneena uusia ajatuksiasi ja näkökulmia tähän keskusteluun!