Mieli, maailma ja todellisuuden rakentuminen

[Naturalisti]

Heitetäänpä tähänkin lankaan vaihteeksi jotakin. Täällä jotkut keskustelijat ovat aiemmin esittäneet, että näiden mielen todellisuuskuvausten pitäisi olla sopusoinnussa aivotutkimuksen tulosten kanssa.

Ehdin jo muut liitetiedostot täältä taas poistaa, mutta tässä on kuvio, joka pohtii eri tieteenhaarojen merkitystä sen suhteen, että kuinka Mieli/Aivot tulevat eri tieteenhaaroissa kuvatuksi:


MBA_FIN_070425c.png


Idea tuossa siis se, että tuon Tulkinnan eli "Todellisuuden psykologian" tulisi olla sopusoinnussa neurotieteen tulosten kanssa.

Toisaalta tuon Todellisuuden psykologian puitteissa luotujen käsitteiden (esim. todellisuuden konstruointi) pitäisi ilmetä jotenkin neurotieteen tulosten joukossa.

Jos ajatellaan sitä, että mieli konstruoi kokijalleen tietynlaisen merkitystodellisuuden, niin tämän prosessi pitäisi pystyä kuvaamaan neurotieteen menetelmin myös, jotenka tässä haastetta siihen suuntaan.

Ja tosiaan, en tuolla "Todellisuuden psykologialla" tarkoita oikeastaan filosofista fenomenologiaa, vaan tarkoituksena on tutkiskella sitä kuinka se mieli muodostaa näitä todellisuuskäsityksiä, jotka liittyvät "Arkitodellisuuteen" ja siihen tavalliseen "Elämismaailmaan" jossa se jokapäiväinen elämä vietetään.


Mutta joo, tässä siis hieman pohdiskeltavaa sen suhteen kuinka eri tieteenhaarat näitä asioita lähestyvät, ja kuinka ne voitaisiin saattaa yhteensopiviksi toistensa kanssa.

Eli onko yllä olevassa jaottelussa kritisoitavaa, paranneltavaa taikka kommentoitavaa?!

Tulkitsenko taulukkoasi ja ajatteluasi oikein, jos ajattelen sen seuraavasti: neurotieteen taso vastaa mielen biologista pohjaa – tavallaan "liskoaivojen" perustasoa, joka mahdollistaa kaiken muun – ja kognitiivinen psykologia sekä kognitiivinen neurotiede kuvaavat niitä tiedonkäsittelyn prosesseja, jotka liittyvät esimerkiksi havaitsemiseen ja ajatteluun eli "meemikoneen" toimintaan?

Ja entä jos "todellisuuden psykologian" taso kuvaa juuri meemikoneen muodostamia kulttuurisia ja kielellisiä merkitysmaailmoja, eli sitä tapaa, jolla yksilön tietoisuuteen rakentuu kokemus arkisesta elämismaailmasta?

Lisäksi: voisiko tätä mallia tulkita niin, että kokeva mieli itsessään – siis subjektiivinen merkityksiä rakentava ja maailmassa suuntautuva mieli – on emergentti neuraalinen prosessi, jonka käynnissä olemiseen tarvitaan sekä liskoaivojen ylläpitämää hereillä olevaa tilaa että meemikoneen ylläpitämiä semanttisia rakenteita?

Ja voisiko tämän emergentin mielen erityisyys olla juuri siinä, että se ei ole olemassa rakennuspalikoinaan, vaan vain silloin kun nämä aivoprosessit ovat dynaamisesti käynnissä – ja että mielen ja sen sisältöjen olemassaolo päättyy, kun nämä prosessit pysähtyvät?

Onko tällainen memeettisen naturalismin tulkinta yhteensopiva sen kanssa, mitä pyrit mallissasi kuvaamaan?

Kaitpa sitä voi noinkin tulkita, mutta lähinnä mä kyllä ajattelin tuossa sitä että nuo eri tieteen haarat käyttävät erilaisia menetelmiä sekä käsitteitä kuvatessaan aivoja ja mieltä. Ja näiden käsitteiden tulisi olla yhteensopivia.


Ajatellaan tuota mun mallia aiemmin tässä langassa, jossa jaoin mielen karkeasti Kokijaan, Agenttiin sekä Rakentajaan. Nää on kaikki makrotason kuvauksia, ja kuuluu Todellisuuden psykologian alle. Agentin mä jaoin Valitsijaan, Minään sekä Tulkitsijaan.

On selvää ettei näitä prosesseja löydy sellaisenaan aivoista. Valitsija esim. liittyy toiminnan Perusteisiin, Päämääriin, Keinoihin sekä Odotuksiin. Näitä kognitiivinen psykologia tutkii päätöksentekoon liittyvien mielen prosessien tasolla.

Ja sitten kognitiivinen neurotiede tutkii sitä kuinka nämä päätöksentekoon liittyvät prosessit toimivat aivojen fysiologian tasolla.

Taikka ajatellaan tuota Minää, johon liittyy Autobiografinen, Persoonallinen sekä Sosiaalinen Minä. Kognitiivinen psykologia tutkisi kuinka nämä liittyvät episodiseen sekä semanttiseen muistiin. Ja jälleen kerran kognitiivinen neurotiede tutkii näitä aivojen toiminnan tasolla.


Pointti siis se, että Agenttiin liittyvät Valitsija ja Minä prosessit ovat makrotason kuvauksia siitä kuinka mieli toimii kokemisen (Experience) tasolla. Ja nämä makrotason kuvaukset ovat integroivia siinä mielessä, että ne tuovat yhteen erilaisia prosesseja joita on tutkittu Kognitiivisessa psykologiassa ja neurotieteessä.

Tällöin olisi ensiarvoisen tärkeää, että nämä kuvauksen tasot kävisivät vuoropuhelua keskenään.

Esimerkiksi:

- Valitsija <> Päätöksentekoon liittyvät mielen prosessit <> Aivojen fysiologisten prosessien kuvaus

- Minä <> Muistiin liittyvät mielen prosessit <> Aivojen neuraaliset muistitoiminnot

- Tulkitsija <> Tiedon käsittelyn/tulkinnan prosessit mielessä <> Aivojen neuraaliset toiminnot


Pointti siis tuossa Todellisuuden psykologiassa, joka tutkii yksilön Arkitodellisuutta on se, että näiden yläkäsitteiden kuten "Valitsija" ja "Minä" avulla päästään tarkastelemaan sitä kuinka erilaiset mielen ja aivojen prosessit toimivat yhdessä integroituna kokonaisuutena.

Todellisuuden psykologian ei siis tarvitse pelkästään olla yhteensopiva noiden muiden tasojen kuvausten kanssa, vaan myös noiden muiden tasojen kuvaukset ja jäsennykset hyötyvät siitä, että myös ne pannaan vastaamaan tuon ylemmän makrotason kuvauksia.


Tuo Tulkitsija koostuu tuossa mun mallissa neljästä aspektista:
- Analyyttinen eli faktat
- Hedoninen valenssi +/-
- Normatiivinen oikein/väärin
- Esteettinen Kaunis ja miellyttävä/Ruma ja luotaantyöntävä

Mä ajattelen, että nää on ne perus tavat joilla yksilö lähestyy todellisuutta (Todellisuuden psykologia). Ja tällöin sekä Kognitiivisen psykologian (Mieli) että Kognitiivisen neurotieteen (Aivot) tasoilla pitäisi pystyä kuvaamaan näitä Tulkitsijaan liittyviä prosesseja.

Selvää on se ettei tämä Tulkitsija käytä hyväkseen pelkästään semanttista muistia, vaan nämä eri tulkinnan muodot tarvitsevat tuekseen lukuisia Mielen sekä Aivojen toiminnallisuuksia.

Tässä mielessä mä siis näkisin, että Todellisuuden psykologia voisi tuoda jotakin uutta tähän keskusteluun, koska se auttaa jäsentämään sitä kuinka Kognitiivisen psykologian sekä neurotieteen tuloksia pitäisi pystyä integroimaan yhteen.

Se ero meidän ajattelussa taitaa olla, että sä tuot aina annettuna joukon käsitteitä, jotka sitten pitäisi selittää jollakin tavalla. Kun taas mun pyrkimys on yrittää selittää kaikki luonnontieteellisestä lähtökohdasta ilman mitään annettuja alkuoletuksia.

Nyt – kun olen yrittänyt perehtyä tähän sosiologian näköjään varsin kirjavaan teoriapohjaan – niin näyttää siltä, että tämä annettujen sosiaalisten faktojen olettaminen on yleinen lähtökohta sosiologiassa. Onko näin?

[Purdue]

Heitetäänpä tähänkin lankaan vaihteeksi jotakin. Täällä jotkut keskustelijat ovat aiemmin esittäneet, että näiden mielen todellisuuskuvausten pitäisi olla sopusoinnussa aivotutkimuksen tulosten kanssa.

Ehdin jo muut liitetiedostot täältä taas poistaa, mutta tässä on kuvio, joka pohtii eri tieteenhaarojen merkitystä sen suhteen, että kuinka Mieli/Aivot tulevat eri tieteenhaaroissa kuvatuksi:


MBA_FIN_070425c.png


Idea tuossa siis se, että tuon Tulkinnan eli "Todellisuuden psykologian" tulisi olla sopusoinnussa neurotieteen tulosten kanssa.

Toisaalta tuon Todellisuuden psykologian puitteissa luotujen käsitteiden (esim. todellisuuden konstruointi) pitäisi ilmetä jotenkin neurotieteen tulosten joukossa.

Jos ajatellaan sitä, että mieli konstruoi kokijalleen tietynlaisen merkitystodellisuuden, niin tämän prosessi pitäisi pystyä kuvaamaan neurotieteen menetelmin myös, jotenka tässä haastetta siihen suuntaan.

Ja tosiaan, en tuolla "Todellisuuden psykologialla" tarkoita oikeastaan filosofista fenomenologiaa, vaan tarkoituksena on tutkiskella sitä kuinka se mieli muodostaa näitä todellisuuskäsityksiä, jotka liittyvät "Arkitodellisuuteen" ja siihen tavalliseen "Elämismaailmaan" jossa se jokapäiväinen elämä vietetään.


Mutta joo, tässä siis hieman pohdiskeltavaa sen suhteen kuinka eri tieteenhaarat näitä asioita lähestyvät, ja kuinka ne voitaisiin saattaa yhteensopiviksi toistensa kanssa.

Eli onko yllä olevassa jaottelussa kritisoitavaa, paranneltavaa taikka kommentoitavaa?!

Tulkitsenko taulukkoasi ja ajatteluasi oikein, jos ajattelen sen seuraavasti: neurotieteen taso vastaa mielen biologista pohjaa – tavallaan "liskoaivojen" perustasoa, joka mahdollistaa kaiken muun – ja kognitiivinen psykologia sekä kognitiivinen neurotiede kuvaavat niitä tiedonkäsittelyn prosesseja, jotka liittyvät esimerkiksi havaitsemiseen ja ajatteluun eli "meemikoneen" toimintaan?

Ja entä jos "todellisuuden psykologian" taso kuvaa juuri meemikoneen muodostamia kulttuurisia ja kielellisiä merkitysmaailmoja, eli sitä tapaa, jolla yksilön tietoisuuteen rakentuu kokemus arkisesta elämismaailmasta?

Lisäksi: voisiko tätä mallia tulkita niin, että kokeva mieli itsessään – siis subjektiivinen merkityksiä rakentava ja maailmassa suuntautuva mieli – on emergentti neuraalinen prosessi, jonka käynnissä olemiseen tarvitaan sekä liskoaivojen ylläpitämää hereillä olevaa tilaa että meemikoneen ylläpitämiä semanttisia rakenteita?

Ja voisiko tämän emergentin mielen erityisyys olla juuri siinä, että se ei ole olemassa rakennuspalikoinaan, vaan vain silloin kun nämä aivoprosessit ovat dynaamisesti käynnissä – ja että mielen ja sen sisältöjen olemassaolo päättyy, kun nämä prosessit pysähtyvät?

Onko tällainen memeettisen naturalismin tulkinta yhteensopiva sen kanssa, mitä pyrit mallissasi kuvaamaan?

Kaitpa sitä voi noinkin tulkita, mutta lähinnä mä kyllä ajattelin tuossa sitä että nuo eri tieteen haarat käyttävät erilaisia menetelmiä sekä käsitteitä kuvatessaan aivoja ja mieltä. Ja näiden käsitteiden tulisi olla yhteensopivia.


Ajatellaan tuota mun mallia aiemmin tässä langassa, jossa jaoin mielen karkeasti Kokijaan, Agenttiin sekä Rakentajaan. Nää on kaikki makrotason kuvauksia, ja kuuluu Todellisuuden psykologian alle. Agentin mä jaoin Valitsijaan, Minään sekä Tulkitsijaan.

On selvää ettei näitä prosesseja löydy sellaisenaan aivoista. Valitsija esim. liittyy toiminnan Perusteisiin, Päämääriin, Keinoihin sekä Odotuksiin. Näitä kognitiivinen psykologia tutkii päätöksentekoon liittyvien mielen prosessien tasolla.

Ja sitten kognitiivinen neurotiede tutkii sitä kuinka nämä päätöksentekoon liittyvät prosessit toimivat aivojen fysiologian tasolla.

Taikka ajatellaan tuota Minää, johon liittyy Autobiografinen, Persoonallinen sekä Sosiaalinen Minä. Kognitiivinen psykologia tutkisi kuinka nämä liittyvät episodiseen sekä semanttiseen muistiin. Ja jälleen kerran kognitiivinen neurotiede tutkii näitä aivojen toiminnan tasolla.


Pointti siis se, että Agenttiin liittyvät Valitsija ja Minä prosessit ovat makrotason kuvauksia siitä kuinka mieli toimii kokemisen (Experience) tasolla. Ja nämä makrotason kuvaukset ovat integroivia siinä mielessä, että ne tuovat yhteen erilaisia prosesseja joita on tutkittu Kognitiivisessa psykologiassa ja neurotieteessä.

Tällöin olisi ensiarvoisen tärkeää, että nämä kuvauksen tasot kävisivät vuoropuhelua keskenään.

Esimerkiksi:

- Valitsija <> Päätöksentekoon liittyvät mielen prosessit <> Aivojen fysiologisten prosessien kuvaus

- Minä <> Muistiin liittyvät mielen prosessit <> Aivojen neuraaliset muistitoiminnot

- Tulkitsija <> Tiedon käsittelyn/tulkinnan prosessit mielessä <> Aivojen neuraaliset toiminnot


Pointti siis tuossa Todellisuuden psykologiassa, joka tutkii yksilön Arkitodellisuutta on se, että näiden yläkäsitteiden kuten "Valitsija" ja "Minä" avulla päästään tarkastelemaan sitä kuinka erilaiset mielen ja aivojen prosessit toimivat yhdessä integroituna kokonaisuutena.

Todellisuuden psykologian ei siis tarvitse pelkästään olla yhteensopiva noiden muiden tasojen kuvausten kanssa, vaan myös noiden muiden tasojen kuvaukset ja jäsennykset hyötyvät siitä, että myös ne pannaan vastaamaan tuon ylemmän makrotason kuvauksia.


Tuo Tulkitsija koostuu tuossa mun mallissa neljästä aspektista:
- Analyyttinen eli faktat
- Hedoninen valenssi +/-
- Normatiivinen oikein/väärin
- Esteettinen Kaunis ja miellyttävä/Ruma ja luotaantyöntävä

Mä ajattelen, että nää on ne perus tavat joilla yksilö lähestyy todellisuutta (Todellisuuden psykologia). Ja tällöin sekä Kognitiivisen psykologian (Mieli) että Kognitiivisen neurotieteen (Aivot) tasoilla pitäisi pystyä kuvaamaan näitä Tulkitsijaan liittyviä prosesseja.

Selvää on se ettei tämä Tulkitsija käytä hyväkseen pelkästään semanttista muistia, vaan nämä eri tulkinnan muodot tarvitsevat tuekseen lukuisia Mielen sekä Aivojen toiminnallisuuksia.

Tässä mielessä mä siis näkisin, että Todellisuuden psykologia voisi tuoda jotakin uutta tähän keskusteluun, koska se auttaa jäsentämään sitä kuinka Kognitiivisen psykologian sekä neurotieteen tuloksia pitäisi pystyä integroimaan yhteen.

Se ero meidän ajattelussa taitaa olla, että sä tuot aina annettuna joukon käsitteitä, jotka sitten pitäisi selittää jollakin tavalla. Kun taas mun pyrkimys on yrittää selittää kaikki luonnontieteellisestä lähtökohdasta ilman mitään annettuja alkuoletuksia.

Nyt – kun olen yrittänyt perehtyä tähän sosiologian näköjään varsin kirjavaan teoriapohjaan – niin näyttää siltä, että tämä annettujen sosiaalisten faktojen olettaminen on yleinen lähtökohta sosiologiassa. Onko näin?

Selityksen tasoja on useita. Kuten edellä totesin, niin asiat näyttävät erilaiselta aivojen fyysisen toiminnan ja mielen toiminnan tasoilla. Tarvitaan siis erilaisia käsitteistöjä.

Ja näiden käsitteistöjen olisi oltava yhteensopivia toistensa kanssa.

Mä näkisin, että näitä käsitteistöjä on hyvä luoda sekä Bottom-Up (Aivot >> Mieli) että Top-Down (Mieli >> Aivot) periaatteella.

Sitten kun näitä asioita tutkitaan kognitiivisessa psykologiassa, kognitiivisessa neurotieteessä ja neurotieteessä (lisätään mukaan "Todellisuuden psykologia"), niin rupeaa selviämään, että kuinka eri tasojen kuvaukset sopivat yhteen.

Eli mun käsityksen mukaan sä katsot asioita pelkästään Bottom-Up näkökulmasta, jolloin joitakin aivojen toiminnallisuuksia saattaa jäädä huomaamatta.

Mun käsityksen mukaan tässä tarvitaan sellaista tieteellistä, teoreettista ja konseptuaalista dialektiikkaa näiden eri lähestymistapojen tasojen välillä, jotta se aivojen ja mielen toiminta lähtee aukeamaan.


Ja mitä tulee tuohon, että mä toisin mukaan joukon käsitteitä "annettuna" niin tuokaan ei sinällään pidä paikkaansa. Tuo jako Kokijaan, Agenttiin sekä Rakentajaan perustuu siihen mitä olen kognitiivisesta psykologiasta sekä neurotieteestä lukenut.

Mutta sillä twistillä, että olen pyrkinyt yhdistämään aivojen erilaisia toimintoja muutaman kattokäsitteen alle, jotta asioita päästään tarkastelemaan siitä näkökulmasta että "kuinka aivot luovat subjektiivisen todellisuuden sekä merkitysmaailman"

En siis pyri kuvaamaan mallillani aivotoiminnan kaikkia aspekteja, vaan tätä puolta kuinka henkilö kokee arkitodellisuutensa mielen tasolla.


Eli Kokija, Agentti sekä Rakentaja ei ole edes sosiologisia käsitteitä, eikä ylhäältä annettuja, vaan niiden lähtökohta on kognitiivisen psykologian ja kognitiivisen neurotieteen käsitteistöjen integraatiossa.

Eli tuo mun ajattelu ei perustu sosiologiaan tässä mielessä, vaan ehkäpä se olisi jollakin tapaa lähtökohdiltaan hieman samanlainen kuin Global Workspace Theory. Eli ajatellaan, että mieli koostuu jonkinlaisista funktionaalisista moduuleista, jotka toimivat rinnan ja yhdessä, ja tuottavat sen meidän integroidun kokemisen tunteen.

[Naturalisti]

Selityksen tasoja on useita. Kuten edellä totesin, niin asiat näyttävät erilaiselta aivojen fyysisen toiminnan ja mielen toiminnan tasoilla. Tarvitaan siis erilaisia käsitteistöjä.

Ja näiden käsitteistöjen olisi oltava yhteensopivia toistensa kanssa.

Mä näkisin, että näitä käsitteistöjä on hyvä luoda sekä Bottom-Up (Aivot >> Mieli) että Top-Down (Mieli >> Aivot) periaatteella.

Olen samaa mieltä "pienin" täsmennyksin. Ensinnäkin aivojen toiminta ja mielen toiminta ovat yksi ja sama asia. Kyse ei ole kahden eri asian vuorovaikutuksesta. Mieli on aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olemista. Sen sijaan tähän samaan asiaan on olemassa kaksi näkökulmaa subjektiivinen ensimmäisen persoonan näkökulma ja ulkopuolinen kolmannen persoonan näkökulma. Tässä ensimmäisen ja toisen persoonan tarkastelunäkökulmien välillä ei siten ole olemassa mitään Bottom-Up (Aivot >> Mieli) että Top-Down (Mieli >> Aivot) vuorovaikutusuhdetta vaan kaksi näkökulmaa samasta asiasta.

Sitten kun näitä asioita tutkitaan kognitiivisessa psykologiassa, kognitiivisessa neurotieteessä ja neurotieteessä (lisätään mukaan "Todellisuuden psykologia"), niin rupeaa selviämään, että kuinka eri tasojen kuvaukset sopivat yhteen.

Eli mun käsityksen mukaan sä katsot asioita pelkästään Bottom-Up näkökulmasta, jolloin joitakin aivojen toiminnallisuuksia saattaa jäädä huomaamatta.

Mun käsityksen mukaan tässä tarvitaan sellaista tieteellistä, teoreettista ja konseptuaalista dialektiikkaa näiden eri lähestymistapojen tasojen välillä, jotta se aivojen ja mielen toiminta lähtee aukeamaan.

Mun käsityksen mukaan tässä tarvitaan sellaista tieteellistä, teoreettista ja konseptuaalista dialektiikkaa näiden eri lähestymistapojen tasojen välillä, jotta se aivojen ja mielen toiminta lähtee aukeamaan.

Kun sitten selvitetään näiden kahden näkökulman suhdetta toisiinsa tarvitaan enemmän olemassa olevien käsitteiden täsmentämistä kuin uusien termien keksimistä. Kun puhumme psykologian ja sosiologian käsitteistä. Puhumme tästä subjektiivisesta kokemusmaailmasta, jonka ajattelemme luontaisen taipumuksemme mukaan olevan naiivin realismin mukaisesti suoraan kokemamme todellisuus. Sä ehkä viittaat termillä "Todellisuuden psykologia" juuri tähän. Normaalissa kanssakäymisessä ja useimmiten ehkä myös psykologian ja sosiologian teoriassa voimme puhua asiasta niin, että meillä olisi olemassa näistä asioista kollektiivinen käsitys, vaikka todellisuudessa ei näin ole. Meillä on parhaimmillaankin vainlikimain sama käsitys. Aivojen toiminnallisuuden näkökulmasta taas epäsuoran realismin tekemä ero reaalitodellisuuden (jota emme suoraan koe) ja mielemme luoman representaation välillä on olennaisen tärkeä asia.

Nyt, kun olemme pistäneet virheellisen eron aivotoiminnan ja mielen toiminnan väliltä, voimme todeta, että mieli (aivojen materiaalisten prosessien käynnissä oleminen) toteutuu kahden vuorovsikuttavsikutuksessa toimivan aivojen osan eli liskoaivojen ja meemikoneen yhteistyönä.

Liskoaivojen toimintalogiikka on lähes kokonaan geneettisesti määräytnyt (niihin sisältyy aistimusvirran tuottaminen ja siihen lajityypillinen reagointi).

Meemikone taas tallentaa yksilön omana elinaikana omaksumat ajattelua ja käyttäytymistä tuottavat tottumukset reflektoitavissa, modifioitavissa ja kommunikoitavissa olevassa muodossa eli meemeinä, jotka voivat muuttua potentiaalisesti jokaisessa intersubjektiivisissa aktissa.

Aivojen toimintalogiikka ei ota mitään kantaa näiden memeettisen tottumusten oikeellisuuteen. Se ratkeaa näiden omaksuttujen tottumusten oman logiikan mukaan. Se kehittyy koko ihmisen elän ajan. Näihin subjektiivisiin käsityksiin sisältyy myös kaikki käsitykset sosiaalisesta todellisuudesta. On tietysti välttämätöntä, että nämä käsitykset ovat riittävän lähellä toisiaan, että yhteiselo sosiaalisessa ryhmässä voi sujua ainakin jossakin määrin ennustettavalla tavalla.

Liskoaivot ja meemikone muodostavat monitasoinen hierarkkisen rakenteen jossa tapahtuu kokoajan massiivisesti rinnakkaista ja myös hierarkkista Bottom-Up ja Top-Down osa funktioiden prosessointia. Nämä osatoiminnot eivät ole erillisinä tietoisia eikä tietoisuus paikannu tiettyyn paikkaan. Vasta tämä mielen kokonaisprosessi on tietoinen.

Ja mitä tulee tuohon, että mä toisin mukaan joukon käsitteitä "annettuna" niin tuokaan ei sinällään pidä paikkaansa. Tuo jako Kokijaan, Agenttiin sekä Rakentajaan perustuu siihen mitä olen kognitiivisesta psykologiasta sekä neurotieteestä lukenut.

Mutta sillä twistillä, että olen pyrkinyt yhdistämään aivojen erilaisia toimintoja muutaman kattokäsitteen alle, jotta asioita päästään tarkastelemaan siitä näkökulmasta että "kuinka aivot luovat subjektiivisen todellisuuden sekä merkitysmaailman"

En siis pyri kuvaamaan mallillani aivotoiminnan kaikkia aspekteja, vaan tätä puolta kuinka henkilö kokee arkitodellisuutensa mielen tasolla.

Joo, kuten jo edellä totesin, olen samaa mieltä, ettei aivojen toimintalogiikka ota kantaa yksittäisiin teorioihin, vaan se pyrkii selittämään minkälainen toiminnallinen rakenne mahdollistaa minkälaiset tahansa ajattelua ja käyttäytymistä tuottavat tottumukset. Kun hieromne tätä rajapintaa eri suunnista, niin se voi olla hyödyllistä molempien näkökulmien kehitykselle.

Eli Kokija, Agentti sekä Rakentaja ei ole edes sosiologisia käsitteitä, eikä ylhäältä annettuja, vaan niiden lähtökohta on kognitiivisen psykologian ja kognitiivisen neurotieteen käsitteistöjen integraatiossa.

Eli tuo mun ajattelu ei perustu sosiologiaan tässä mielessä, vaan ehkäpä se olisi jollakin tapaa lähtökohdiltaan hieman samanlainen kuin Global Workspace Theory. Eli ajatellaan, että mieli koostuu jonkinlaisista funktionaalisista moduuleista, jotka toimivat rinnan ja yhdessä, ja tuottavat sen meidän integroidun kokemisen tunteen.

Global Workspace Theory uudelleen ajateltuna memeettisen naturalismin näkökulmasta voisi olla kiinnostava jatkopohdinnan aihe.

[Purdue]

Selityksen tasoja on useita. Kuten edellä totesin, niin asiat näyttävät erilaiselta aivojen fyysisen toiminnan ja mielen toiminnan tasoilla. Tarvitaan siis erilaisia käsitteistöjä.

Ja näiden käsitteistöjen olisi oltava yhteensopivia toistensa kanssa.

Mä näkisin, että näitä käsitteistöjä on hyvä luoda sekä Bottom-Up (Aivot >> Mieli) että Top-Down (Mieli >> Aivot) periaatteella.

Olen samaa mieltä "pienin" täsmennyksin. Ensinnäkin aivojen toiminta ja mielen toiminta ovat yksi ja sama asia. Kyse ei ole kahden eri asian vuorovaikutuksesta. Mieli on aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olemista. Sen sijaan tähän samaan asiaan on olemassa kaksi näkökulmaa subjektiivinen ensimmäisen persoonan näkökulma ja ulkopuolinen kolmannen persoonan näkökulma. Tässä ensimmäisen ja toisen persoonan tarkastelunäkökulmien välillä ei siten ole olemassa mitään Bottom-Up (Aivot >> Mieli) että Top-Down (Mieli >> Aivot) vuorovaikutusuhdetta vaan kaksi näkökulmaa samasta asiasta.

Sitten kun näitä asioita tutkitaan kognitiivisessa psykologiassa, kognitiivisessa neurotieteessä ja neurotieteessä (lisätään mukaan "Todellisuuden psykologia"), niin rupeaa selviämään, että kuinka eri tasojen kuvaukset sopivat yhteen.

Eli mun käsityksen mukaan sä katsot asioita pelkästään Bottom-Up näkökulmasta, jolloin joitakin aivojen toiminnallisuuksia saattaa jäädä huomaamatta.

Mun käsityksen mukaan tässä tarvitaan sellaista tieteellistä, teoreettista ja konseptuaalista dialektiikkaa näiden eri lähestymistapojen tasojen välillä, jotta se aivojen ja mielen toiminta lähtee aukeamaan.

Mun käsityksen mukaan tässä tarvitaan sellaista tieteellistä, teoreettista ja konseptuaalista dialektiikkaa näiden eri lähestymistapojen tasojen välillä, jotta se aivojen ja mielen toiminta lähtee aukeamaan.

Kun sitten selvitetään näiden kahden näkökulman suhdetta toisiinsa tarvitaan enemmän olemassa olevien käsitteiden täsmentämistä kuin uusien termien keksimistä. Kun puhumme psykologian ja sosiologian käsitteistä. Puhumme tästä subjektiivisesta kokemusmaailmasta, jonka ajattelemme luontaisen taipumuksemme mukaan olevan naiivin realismin mukaisesti suoraan kokemamme todellisuus. Sä ehkä viittaat termillä "Todellisuuden psykologia" juuri tähän. Normaalissa kanssakäymisessä ja useimmiten ehkä myös psykologian ja sosiologian teoriassa voimme puhua asiasta niin, että meillä olisi olemassa näistä asioista kollektiivinen käsitys, vaikka todellisuudessa ei näin ole. Meillä on parhaimmillaankin vainlikimain sama käsitys. Aivojen toiminnallisuuden näkökulmasta taas epäsuoran realismin tekemä ero reaalitodellisuuden (jota emme suoraan koe) ja mielemme luoman representaation välillä on olennaisen tärkeä asia.

Nyt, kun olemme pistäneet virheellisen eron aivotoiminnan ja mielen toiminnan väliltä, voimme todeta, että mieli (aivojen materiaalisten prosessien käynnissä oleminen) toteutuu kahden vuorovsikuttavsikutuksessa toimivan aivojen osan eli liskoaivojen ja meemikoneen yhteistyönä.

Liskoaivojen toimintalogiikka on lähes kokonaan geneettisesti määräytnyt (niihin sisältyy aistimusvirran tuottaminen ja siihen lajityypillinen reagointi).

Meemikone taas tallentaa yksilön omana elinaikana omaksumat ajattelua ja käyttäytymistä tuottavat tottumukset reflektoitavissa, modifioitavissa ja kommunikoitavissa olevassa muodossa eli meemeinä, jotka voivat muuttua potentiaalisesti jokaisessa intersubjektiivisissa aktissa.

Aivojen toimintalogiikka ei ota mitään kantaa näiden memeettisen tottumusten oikeellisuuteen. Se ratkeaa näiden omaksuttujen tottumusten oman logiikan mukaan. Se kehittyy koko ihmisen elän ajan. Näihin subjektiivisiin käsityksiin sisältyy myös kaikki käsitykset sosiaalisesta todellisuudesta. On tietysti välttämätöntä, että nämä käsitykset ovat riittävän lähellä toisiaan, että yhteiselo sosiaalisessa ryhmässä voi sujua ainakin jossakin määrin ennustettavalla tavalla.

Liskoaivot ja meemikone muodostavat monitasoinen hierarkkisen rakenteen jossa tapahtuu kokoajan massiivisesti rinnakkaista ja myös hierarkkista Bottom-Up ja Top-Down osa funktioiden prosessointia. Nämä osatoiminnot eivät ole erillisinä tietoisia eikä tietoisuus paikannu tiettyyn paikkaan. Vasta tämä mielen kokonaisprosessi on tietoinen.

Ja mitä tulee tuohon, että mä toisin mukaan joukon käsitteitä "annettuna" niin tuokaan ei sinällään pidä paikkaansa. Tuo jako Kokijaan, Agenttiin sekä Rakentajaan perustuu siihen mitä olen kognitiivisesta psykologiasta sekä neurotieteestä lukenut.

Mutta sillä twistillä, että olen pyrkinyt yhdistämään aivojen erilaisia toimintoja muutaman kattokäsitteen alle, jotta asioita päästään tarkastelemaan siitä näkökulmasta että "kuinka aivot luovat subjektiivisen todellisuuden sekä merkitysmaailman"

En siis pyri kuvaamaan mallillani aivotoiminnan kaikkia aspekteja, vaan tätä puolta kuinka henkilö kokee arkitodellisuutensa mielen tasolla.

Joo, kuten jo edellä totesin, olen samaa mieltä, ettei aivojen toimintalogiikka ota kantaa yksittäisiin teorioihin, vaan se pyrkii selittämään minkälainen toiminnallinen rakenne mahdollistaa minkälaiset tahansa ajattelua ja käyttäytymistä tuottavat tottumukset. Kun hieromne tätä rajapintaa eri suunnista, niin se voi olla hyödyllistä molempien näkökulmien kehitykselle.

Eli Kokija, Agentti sekä Rakentaja ei ole edes sosiologisia käsitteitä, eikä ylhäältä annettuja, vaan niiden lähtökohta on kognitiivisen psykologian ja kognitiivisen neurotieteen käsitteistöjen integraatiossa.

Eli tuo mun ajattelu ei perustu sosiologiaan tässä mielessä, vaan ehkäpä se olisi jollakin tapaa lähtökohdiltaan hieman samanlainen kuin Global Workspace Theory. Eli ajatellaan, että mieli koostuu jonkinlaisista funktionaalisista moduuleista, jotka toimivat rinnan ja yhdessä, ja tuottavat sen meidän integroidun kokemisen tunteen.

Global Workspace Theory uudelleen ajateltuna memeettisen naturalismin näkökulmasta voisi olla kiinnostava jatkopohdinnan aihe.

Joo, väänsit taas minunkin kommentin sellaiseen solmuun, etten taida jaksaa oikoa kaikkia väärinkäsityksiäsi.


Mutta otetaan nyt yksi asia esille kuitenkin ihan huvin vuoksi. Tuo mun käsitys Tulkitsijasta, joka tulkitsee asioita analyyttisesti, hedonistisesti, normatiivisesti sekä esteettisesti ei ole tuulesta temmattu oletus.

Käsitykseni on muunneltu ensinnäkin Parsonsin & Shilsin näkökulmasta, jonka he esittivät jo vuonna 1951 julkaistussa kirjassaan "Toward a General Theory of Action" (Ja ei, tämä ei ole paljon parjattua sosiologista rakenteellista funktionalismia).

Sosiaalipsykologiassa on olemassa myös "Tripartite model of attitudes" (Rosenberg & Howland, 1960), jossa asenteille on kolme komponenttia: kognitiivinen, affektiivinen ja behavioraalinen.

Mun käsitys Tulkitsijasta myötäilee näitä malleja.


Toisaalta mun käsitys Tulkitsijasta on hypoteesi. Eli kun puhuin että näiden eri tieteen tasojen olisi keskusteltava keskenään, niin tässä on käsite, jota voitaisiin tutkia hyvinkin sekä kognitiivisessa psykologiassa mielen tasolla että kognitiivisessa neurotieteessä aivojen toiminnan tasolla.

Eli kysymys kuuluu: kuinka analyyttinen, hedoninen, normatiivinen sekä esteettinen evaluaatio ja tulkinta tapahtuvat mielessä ja aivoissa? Tästä on olemassa jo osateorioita, mutta onko näitä näkemyksiä tuotu yhteisen käsitteistön alle?

Sillä ihan tosiasia on, että ihmiset tekevät näitä evaluaatioita arvioidessaan ulkoista maailmaansa ja vuorovaikutustaan siinä.


Ja lopuksi. Ei, en tarkoita "Todellisuuden psykologialla" "naiivia realismia". Olen tästä kirjoittanut kymmeniä kertoja jo aikaisemminkin, mutta sulla on huono muisti kun et muista käymiäsi keskusteluja vaan teet samat väärät oletukset yhä uudestaan ja uudestaan.

Tämän takia nämä keskustelut eivät etene vaan junnaavat paikallaan.

Todellisuuden psykologia on ihan yhteensopiva epäsuoran realismin kanssa, ja se tutkii vain ihmisten "arkitodellisuutta", eikä se edes ole fenomenologista filosofiaa tässä mielessä.

[Purdue]

Olen samaa mieltä "pienin" täsmennyksin. Ensinnäkin aivojen toiminta ja mielen toiminta ovat yksi ja sama asia. Kyse ei ole kahden eri asian vuorovaikutuksesta. Mieli on aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olemista. Sen sijaan tähän samaan asiaan on olemassa kaksi näkökulmaa subjektiivinen ensimmäisen persoonan näkökulma ja ulkopuolinen kolmannen persoonan näkökulma. Tässä ensimmäisen ja toisen persoonan tarkastelunäkökulmien välillä ei siten ole olemassa mitään Bottom-Up (Aivot >> Mieli) että Top-Down (Mieli >> Aivot) vuorovaikutusuhdetta vaan kaksi näkökulmaa samasta asiasta.

Tai noh. Väännetäänpä nyt vielä tästä.

Mä näkisin, että mieli on aivojen toiminnan emergentti ominaisuus. Vaikka mielen perusta on aivojen materiaalisessa toiminnassa, niin se on kuitenkin laadullisesti erilainen kuvauksen taso.

Eli tässä mielessä tuo Bottom-Up ja Top-Down kuvaus on ymmärrettävissä.

Kyse on siitä, että nämä kaksi tasoa tarvitsevat kumpikin erilaisen käsitteistön, jolla niitä kuvataan.

Aivojen toiminnassa ei ole tunteita vaan se on hermosolujen toimintaa. Mieltä ei voi kuvata synapsien toiminnan kautta, vaan tunteet ilmenevät mielessä eri tavalla.


Vesi (H2O) ja vety sekä happi liittyvät oleellisesti yhteen. Vettä ei ole olemassa ilman vetyä ja happea, mutta toisaalta veden ominaisuuksia ei voi kuvata hapen ja vedyn tasolla. Tää on ihan vastaava homma mielen ja aivojen tasolla.


Sä olet Naturalisti rajannut itsesi eri viitekehystesi kanssa sellaiseen nurkkaan, josta sä et pääse ulos. Et oikeastaan pysty noilla memetiikoilla ja tilakonehypoteeseilla tarttumaan siihen mistä tässä langassa oli tarkoitus keskustella, eli mielestä ja siitä kuinka yksilöiden todellisuus rakentuu. Liikut viitekehyksesi pätevyysalueen ulkopuolella.

[Naturalisti]

Olen samaa mieltä "pienin" täsmennyksin. Ensinnäkin aivojen toiminta ja mielen toiminta ovat yksi ja sama asia. Kyse ei ole kahden eri asian vuorovaikutuksesta. Mieli on aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olemista. Sen sijaan tähän samaan asiaan on olemassa kaksi näkökulmaa subjektiivinen ensimmäisen persoonan näkökulma ja ulkopuolinen kolmannen persoonan näkökulma. Tässä ensimmäisen ja toisen persoonan tarkastelunäkökulmien välillä ei siten ole olemassa mitään Bottom-Up (Aivot >> Mieli) että Top-Down (Mieli >> Aivot) vuorovaikutusuhdetta vaan kaksi näkökulmaa samasta asiasta.

Tai noh. Väännetäänpä nyt vielä tästä.

Mä näkisin, että mieli on aivojen toiminnan emergentti ominaisuus. Vaikka mielen perusta on aivojen materiaalisessa toiminnassa, niin se on kuitenkin laadullisesti erilainen kuvauksen taso.

Eli tässä mielessä tuo Bottom-Up ja Top-Down kuvaus on ymmärrettävissä.

Kyse on siitä, että nämä kaksi tasoa tarvitsevat kumpikin erilaisen käsitteistön, jolla niitä kuvataan.

Aivojen toiminnassa ei ole tunteita vaan se on hermosolujen toimintaa. Mieltä ei voi kuvata synapsien toiminnan kautta, vaan tunteet ilmenevät mielessä eri tavalla.


Vesi (H2O) ja vety sekä happi liittyvät oleellisesti yhteen. Vettä ei ole olemassa ilman vetyä ja happea, mutta toisaalta veden ominaisuuksia ei voi kuvata hapen ja vedyn tasolla. Tää on ihan vastaava homma mielen ja aivojen tasolla.


Sä olet Naturalisti rajannut itsesi eri viitekehystesi kanssa sellaiseen nurkkaan, josta sä et pääse ulos. Et oikeastaan pysty noilla memetiikoilla ja tilakonehypoteeseilla tarttumaan siihen mistä tässä langassa oli tarkoitus keskustella, eli mielestä ja siitä kuinka yksilöiden todellisuus rakentuu. Liikut viitekehyksesi pätevyysalueen ulkopuolella.

Meillä molemmilla vaikuttaa olevan melko vakiintunut käsitys omista malleistamme, mikä saattaa toisinaan vaikeuttaa poikkeavien näkökulmien hahmottamista. Tämän vuoksi haluaisin ehdottaa vaihtoehtoista jäsennystapaa ja siihen liittyvää tarkennusta, joka saattaisi tuoda näkemyksiämme lähemmäs toisiaan tai ainakin tehdä niiden suhteet eksplisiittisemmiksi.

Ensinnäkin selvennyksenä: myös liskoaivoihin luokiteltavat rakenteet sisältävät aivokuorta (esimerkiksi primaarinen näköaivokuori), ja meemikoneeksi kutsumani järjestelmä sijaitsee pääosin etuaivolohkon alueella.

Ajattelussani aivotoiminnot eivät perustu erillisiin tai keskitettyihin tulkitsijarakenteisiin, vaan sekä etuaivolohkon meemikone että muut aivorakenteet – mukaan lukien aivorunko ja limbinen järjestelmä – koostuvat paikallisesti toimivista yksiköistä, kuten pylväistä ja tumakkeista. Nämä tuottavat tapahtumasekvenssejä hajautetusti, ilman että kognitiivinen toiminta vaatisi erillistä ”tulkitsijaa” tai keskitettyä prosessointikeskusta.

Meemikoneen osalta nämä pylväät muodostavat meemeiksi kutsuttujen kokemuksellisten sisältöjen ja toimintamallien kanssa dynaamisia ja haarautuvia skeema- ja kategoriaverkostoja. Näissä verkostoissa tapahtuva aktivaatio ja inhibitio mahdollistavat muistitoiminnot ja ajattelun siten, että informaatiota ei tarvitse siirtää paikasta toiseen: tiedon käsittely tapahtuu siellä, missä se on jo hermoverkostoon tallentunut, verkostojen sisäisen aktivaatiodynamiikan kautta.

Tämä antaa mahdollisuuden tulkita globaalin työtilan teoria hajautetun synkronisaation mallina: sen sijaan että ”globaali työtila” olisi tietty keskitetty rakenne, se voidaan nähdä tilana, jossa riittävän monen aktivoituneen verkoston samanaikainen toiminta mahdollistaa pääsyn laajempaan prosessointiin. Synkronisaatio siis toimii integraation ehtona ilman keskitettyä ohjausta.

Merkittävin ero meemikoneen ja liskoaivojen välillä ei ole niinkään rakenteellinen vaan oppimismekanismi: liskoaivot toimivat lähes täysin geneettisesti määräytyneillä toimintamalleilla, kun taas meemikoneen pylväät rakentavat toimintansa pitkälti kokemuksen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Geenit määrittävät vain alkuasetukset ja plastisuuden rajat.

Kysynkin: voisiko tällainen hajautettu, hierarkkinen ja verkostopohjainen lähestymistapa toimia yhteensopivana oman mallisi kanssa? Tämä malli ei erota datan sijaintia ja toiminnallisuutta toisistaan, jolloin informaation prosessointi tapahtuu sen omassa tallennuspaikassa. Samalla se tarjoaa vaihtoehdon jaetuille tai keskitetysti toteutuville kognitiivisille funktioille, kuitenkin yhteensopivana tunnettujen neurofysiologisten havaintojen kanssa.

[Purdue]

Olen samaa mieltä "pienin" täsmennyksin. Ensinnäkin aivojen toiminta ja mielen toiminta ovat yksi ja sama asia. Kyse ei ole kahden eri asian vuorovaikutuksesta. Mieli on aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olemista. Sen sijaan tähän samaan asiaan on olemassa kaksi näkökulmaa subjektiivinen ensimmäisen persoonan näkökulma ja ulkopuolinen kolmannen persoonan näkökulma. Tässä ensimmäisen ja toisen persoonan tarkastelunäkökulmien välillä ei siten ole olemassa mitään Bottom-Up (Aivot >> Mieli) että Top-Down (Mieli >> Aivot) vuorovaikutusuhdetta vaan kaksi näkökulmaa samasta asiasta.

Tai noh. Väännetäänpä nyt vielä tästä.

Mä näkisin, että mieli on aivojen toiminnan emergentti ominaisuus. Vaikka mielen perusta on aivojen materiaalisessa toiminnassa, niin se on kuitenkin laadullisesti erilainen kuvauksen taso.

Eli tässä mielessä tuo Bottom-Up ja Top-Down kuvaus on ymmärrettävissä.

Kyse on siitä, että nämä kaksi tasoa tarvitsevat kumpikin erilaisen käsitteistön, jolla niitä kuvataan.

Aivojen toiminnassa ei ole tunteita vaan se on hermosolujen toimintaa. Mieltä ei voi kuvata synapsien toiminnan kautta, vaan tunteet ilmenevät mielessä eri tavalla.


Vesi (H2O) ja vety sekä happi liittyvät oleellisesti yhteen. Vettä ei ole olemassa ilman vetyä ja happea, mutta toisaalta veden ominaisuuksia ei voi kuvata hapen ja vedyn tasolla. Tää on ihan vastaava homma mielen ja aivojen tasolla.


Sä olet Naturalisti rajannut itsesi eri viitekehystesi kanssa sellaiseen nurkkaan, josta sä et pääse ulos. Et oikeastaan pysty noilla memetiikoilla ja tilakonehypoteeseilla tarttumaan siihen mistä tässä langassa oli tarkoitus keskustella, eli mielestä ja siitä kuinka yksilöiden todellisuus rakentuu. Liikut viitekehyksesi pätevyysalueen ulkopuolella.

Meillä molemmilla vaikuttaa olevan melko vakiintunut käsitys omista malleistamme, mikä saattaa toisinaan vaikeuttaa poikkeavien näkökulmien hahmottamista. Tämän vuoksi haluaisin ehdottaa vaihtoehtoista jäsennystapaa ja siihen liittyvää tarkennusta, joka saattaisi tuoda näkemyksiämme lähemmäs toisiaan tai ainakin tehdä niiden suhteet eksplisiittisemmiksi.

Ensinnäkin selvennyksenä: myös liskoaivoihin luokiteltavat rakenteet sisältävät aivokuorta (esimerkiksi primaarinen näköaivokuori), ja meemikoneeksi kutsumani järjestelmä sijaitsee pääosin etuaivolohkon alueella.

Ajattelussani aivotoiminnot eivät perustu erillisiin tai keskitettyihin tulkitsijarakenteisiin, vaan sekä etuaivolohkon meemikone että muut aivorakenteet – mukaan lukien aivorunko ja limbinen järjestelmä – koostuvat paikallisesti toimivista yksiköistä, kuten pylväistä ja tumakkeista. Nämä tuottavat tapahtumasekvenssejä hajautetusti, ilman että kognitiivinen toiminta vaatisi erillistä ”tulkitsijaa” tai keskitettyä prosessointikeskusta.

Meemikoneen osalta nämä pylväät muodostavat meemeiksi kutsuttujen kokemuksellisten sisältöjen ja toimintamallien kanssa dynaamisia ja haarautuvia skeema- ja kategoriaverkostoja. Näissä verkostoissa tapahtuva aktivaatio ja inhibitio mahdollistavat muistitoiminnot ja ajattelun siten, että informaatiota ei tarvitse siirtää paikasta toiseen: tiedon käsittely tapahtuu siellä, missä se on jo hermoverkostoon tallentunut, verkostojen sisäisen aktivaatiodynamiikan kautta.

Tämä antaa mahdollisuuden tulkita globaalin työtilan teoria hajautetun synkronisaation mallina: sen sijaan että ”globaali työtila” olisi tietty keskitetty rakenne, se voidaan nähdä tilana, jossa riittävän monen aktivoituneen verkoston samanaikainen toiminta mahdollistaa pääsyn laajempaan prosessointiin. Synkronisaatio siis toimii integraation ehtona ilman keskitettyä ohjausta.

Merkittävin ero meemikoneen ja liskoaivojen välillä ei ole niinkään rakenteellinen vaan oppimismekanismi: liskoaivot toimivat lähes täysin geneettisesti määräytyneillä toimintamalleilla, kun taas meemikoneen pylväät rakentavat toimintansa pitkälti kokemuksen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Geenit määrittävät vain alkuasetukset ja plastisuuden rajat.

Kysynkin: voisiko tällainen hajautettu, hierarkkinen ja verkostopohjainen lähestymistapa toimia yhteensopivana oman mallisi kanssa? Tämä malli ei erota datan sijaintia ja toiminnallisuutta toisistaan, jolloin informaation prosessointi tapahtuu sen omassa tallennuspaikassa. Samalla se tarjoaa vaihtoehdon jaetuille tai keskitetysti toteutuville kognitiivisille funktioille, kuitenkin yhteensopivana tunnettujen neurofysiologisten havaintojen kanssa.

Pari huomiota.

Ensinnäkin. On ollut selvää jo pidempään näiden keskustelujen aikana, että sulla on tietoa neurotieteestä ja aivojen fysiologiasta huomattavasti enemmän kuin minulla, joka tunnen aiheesta hädin tuskin alkeet. Eli sulla on kyky luoda omia malleja tällä aivojen fysiologian tasolla, ja mä en pysty niiden pätevyyttä asiantuntevasti arvioimaan. Tämä on fakta.

Toisekseen. Mun näkökulma onkin neurotieteen sijaan perustunut kognitiiviseen psykologiaan, fenomenologiaan, ja ylipäätään siihen että mä yritän tulkita sitä kuinka ihmiset arkitodellisuutensa mielen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tasolla rakentavat. Näkökulma on siis tyystin eri kuin sulla.

Kolmanneksi. En ole olettanut, että "kognitiivinen toiminta vaatisi erillistä ”tulkitsijaa” tai keskitettyä prosessointikeskusta", kuten asian ilmaiset. Tuo mitä mä nimitän Tulkitsijaksi on joukko prosesseja eikä mikään tietty paikka aivoissa. Ja mä lähestyn noita prosesseja mielen toiminnalliselta kannalta.

Jatkoa ajatellen olisikin hyvä testata tuota mun hypoteesia, eli sitä kuinka faktuaalinen, hedoninen, normatiivinen ja esteettinen evaluaatio ja tulkinta aivoissa oikeasti toimivat. Fiksut kognitiiviset neurotieteilijät pystyisivät varmaankin testaamaan tätä erilaisin koeasetelmin, ja tällöin voitaisiin kokeellisesti todeta näiden prosessien olemassaolo, ja se että tarvitaanko näiden lisäksi vielä kenties joitakin muita evaluaation muotoja.

Faktuaalista ja hedonista (+/- valenssi) evaluaatiota onkin kognitiivisessa psykologiassa jo tutkittukin eri menetelmin. Silti, mä näkisin että faktuaalinen arviointi käsittää paljon muutakin kuin loogista päättelyä, jota on tutkittu paljonkin.

Esimerkin vuoksi, otetaan sosiaalinen vuorovaikutus. Jonkin henkilön identiteetti, esim. pappi taikka poliisi, siinä tilanteessa on myös fakta. Mutta veikkaan, että tämän identiteetin toteaminen tapahtuu jollakin muulla tavoin kuin pelkästään induktiivisen ja deduktiivisen päättelyn keinoin, jota tarjotaan kognitiivisen psykologian oppikirjoissa.

Poliisin tunnistaminen tapahtuu esim. vaatetuksen ja tekojen avulla. Eli se faktuaalinen identiteetti rakentuu näistä. Samoin sen poliisin merkitys voi siinä tilanteessa avautua hedonisen valenssin kautta, kun poliisi antaa sulle sakot ylinopeudesta, ja tilanne näyttäytyy sulle negatiivisessa valossa.

Ja jos jatketaan tätä tilannekuvausta normatiiviselle puolelle, niin ymmärrät sakkoa saadessasi rikkoneesi tieliikennelakia ajamalla ylinopeutta. Eli sen kontekstin merkitys, ja se sun todellisuus siinä tilanteessa rakentuu näiden merkitystulkintojen kautta.

Tää on se problematiikka mikä mua kiinnostaa, ei se että missä kohtaa aivoissa tuo prosessointi tapahtuu. Se vaan että olisi tieteen tekemisen näkökulmasta hyvä selvittää, että kuinka nämä erilaiset tulkinnalliset prosessit toteutuvat aivojen fysiologisessa toiminnassa. (Tämä puoli on ehkäpä enemmän sun heiniäsi.)

Eli ihan puhdas kognitiivisen neurotieteen tutkimus saattaisi antaa vastauksia siihen kuinka ja miten tämä Tulkitsija aivojen toiminnassa oikeasti toteutuu. Eli millaisia prosesseja ja aivoalueita tarvitaan. Veikkaan, että faktojen, valenssin, normien sekä esteettisten arvojen arvioinnissa on prosessuaalisesti kyse hieman eri prosesseista aivoissa.

Eli näin mä ajattelen näistä asioista.

[Naturalisti]

Olen samaa mieltä "pienin" täsmennyksin. Ensinnäkin aivojen toiminta ja mielen toiminta ovat yksi ja sama asia. Kyse ei ole kahden eri asian vuorovaikutuksesta. Mieli on aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olemista. Sen sijaan tähän samaan asiaan on olemassa kaksi näkökulmaa subjektiivinen ensimmäisen persoonan näkökulma ja ulkopuolinen kolmannen persoonan näkökulma. Tässä ensimmäisen ja toisen persoonan tarkastelunäkökulmien välillä ei siten ole olemassa mitään Bottom-Up (Aivot >> Mieli) että Top-Down (Mieli >> Aivot) vuorovaikutusuhdetta vaan kaksi näkökulmaa samasta asiasta.

Tai noh. Väännetäänpä nyt vielä tästä.

Mä näkisin, että mieli on aivojen toiminnan emergentti ominaisuus. Vaikka mielen perusta on aivojen materiaalisessa toiminnassa, niin se on kuitenkin laadullisesti erilainen kuvauksen taso.

Eli tässä mielessä tuo Bottom-Up ja Top-Down kuvaus on ymmärrettävissä.

Kyse on siitä, että nämä kaksi tasoa tarvitsevat kumpikin erilaisen käsitteistön, jolla niitä kuvataan.

Aivojen toiminnassa ei ole tunteita vaan se on hermosolujen toimintaa. Mieltä ei voi kuvata synapsien toiminnan kautta, vaan tunteet ilmenevät mielessä eri tavalla.


Vesi (H2O) ja vety sekä happi liittyvät oleellisesti yhteen. Vettä ei ole olemassa ilman vetyä ja happea, mutta toisaalta veden ominaisuuksia ei voi kuvata hapen ja vedyn tasolla. Tää on ihan vastaava homma mielen ja aivojen tasolla.


Sä olet Naturalisti rajannut itsesi eri viitekehystesi kanssa sellaiseen nurkkaan, josta sä et pääse ulos. Et oikeastaan pysty noilla memetiikoilla ja tilakonehypoteeseilla tarttumaan siihen mistä tässä langassa oli tarkoitus keskustella, eli mielestä ja siitä kuinka yksilöiden todellisuus rakentuu. Liikut viitekehyksesi pätevyysalueen ulkopuolella.

Meillä molemmilla vaikuttaa olevan melko vakiintunut käsitys omista malleistamme, mikä saattaa toisinaan vaikeuttaa poikkeavien näkökulmien hahmottamista. Tämän vuoksi haluaisin ehdottaa vaihtoehtoista jäsennystapaa ja siihen liittyvää tarkennusta, joka saattaisi tuoda näkemyksiämme lähemmäs toisiaan tai ainakin tehdä niiden suhteet eksplisiittisemmiksi.

Ensinnäkin selvennyksenä: myös liskoaivoihin luokiteltavat rakenteet sisältävät aivokuorta (esimerkiksi primaarinen näköaivokuori), ja meemikoneeksi kutsumani järjestelmä sijaitsee pääosin etuaivolohkon alueella.

Ajattelussani aivotoiminnot eivät perustu erillisiin tai keskitettyihin tulkitsijarakenteisiin, vaan sekä etuaivolohkon meemikone että muut aivorakenteet – mukaan lukien aivorunko ja limbinen järjestelmä – koostuvat paikallisesti toimivista yksiköistä, kuten pylväistä ja tumakkeista. Nämä tuottavat tapahtumasekvenssejä hajautetusti, ilman että kognitiivinen toiminta vaatisi erillistä ”tulkitsijaa” tai keskitettyä prosessointikeskusta.

Meemikoneen osalta nämä pylväät muodostavat meemeiksi kutsuttujen kokemuksellisten sisältöjen ja toimintamallien kanssa dynaamisia ja haarautuvia skeema- ja kategoriaverkostoja. Näissä verkostoissa tapahtuva aktivaatio ja inhibitio mahdollistavat muistitoiminnot ja ajattelun siten, että informaatiota ei tarvitse siirtää paikasta toiseen: tiedon käsittely tapahtuu siellä, missä se on jo hermoverkostoon tallentunut, verkostojen sisäisen aktivaatiodynamiikan kautta.

Tämä antaa mahdollisuuden tulkita globaalin työtilan teoria hajautetun synkronisaation mallina: sen sijaan että ”globaali työtila” olisi tietty keskitetty rakenne, se voidaan nähdä tilana, jossa riittävän monen aktivoituneen verkoston samanaikainen toiminta mahdollistaa pääsyn laajempaan prosessointiin. Synkronisaatio siis toimii integraation ehtona ilman keskitettyä ohjausta.

Merkittävin ero meemikoneen ja liskoaivojen välillä ei ole niinkään rakenteellinen vaan oppimismekanismi: liskoaivot toimivat lähes täysin geneettisesti määräytyneillä toimintamalleilla, kun taas meemikoneen pylväät rakentavat toimintansa pitkälti kokemuksen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Geenit määrittävät vain alkuasetukset ja plastisuuden rajat.

Kysynkin: voisiko tällainen hajautettu, hierarkkinen ja verkostopohjainen lähestymistapa toimia yhteensopivana oman mallisi kanssa? Tämä malli ei erota datan sijaintia ja toiminnallisuutta toisistaan, jolloin informaation prosessointi tapahtuu sen omassa tallennuspaikassa. Samalla se tarjoaa vaihtoehdon jaetuille tai keskitetysti toteutuville kognitiivisille funktioille, kuitenkin yhteensopivana tunnettujen neurofysiologisten havaintojen kanssa.

Pari huomiota.

Ensinnäkin. On ollut selvää jo pidempään näiden keskustelujen aikana, että sulla on tietoa neurotieteestä ja aivojen fysiologiasta huomattavasti enemmän kuin minulla, joka tunnen aiheesta hädin tuskin alkeet. Eli sulla on kyky luoda omia malleja tällä aivojen fysiologian tasolla, ja mä en pysty niiden pätevyyttä asiantuntevasti arvioimaan. Tämä on fakta.

Toisekseen. Mun näkökulma onkin neurotieteen sijaan perustunut kognitiiviseen psykologiaan, fenomenologiaan, ja ylipäätään siihen että mä yritän tulkita sitä kuinka ihmiset arkitodellisuutensa mielen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tasolla rakentavat. Näkökulma on siis tyystin eri kuin sulla.

Kolmanneksi. En ole olettanut, että "kognitiivinen toiminta vaatisi erillistä ”tulkitsijaa” tai keskitettyä prosessointikeskusta", kuten asian ilmaiset. Tuo mitä mä nimitän Tulkitsijaksi on joukko prosesseja eikä mikään tietty paikka aivoissa. Ja mä lähestyn noita prosesseja mielen toiminnalliselta kannalta.

Jatkoa ajatellen olisikin hyvä testata tuota mun hypoteesia, eli sitä kuinka faktuaalinen, hedoninen, normatiivinen ja esteettinen evaluaatio ja tulkinta aivoissa oikeasti toimivat. Fiksut kognitiiviset neurotieteilijät pystyisivät varmaankin testaamaan tätä erilaisin koeasetelmin, ja tällöin voitaisiin kokeellisesti todeta näiden prosessien olemassaolo, ja se että tarvitaanko näiden lisäksi vielä kenties joitakin muita evaluaation muotoja.

Faktuaalista ja hedonista (+/- valenssi) evaluaatiota onkin kognitiivisessa psykologiassa jo tutkittukin eri menetelmin. Silti, mä näkisin että faktuaalinen arviointi käsittää paljon muutakin kuin loogista päättelyä, jota on tutkittu paljonkin.

Esimerkin vuoksi, otetaan sosiaalinen vuorovaikutus. Jonkin henkilön identiteetti, esim. pappi taikka poliisi, siinä tilanteessa on myös fakta. Mutta veikkaan, että tämän identiteetin toteaminen tapahtuu jollakin muulla tavoin kuin pelkästään induktiivisen ja deduktiivisen päättelyn keinoin, jota tarjotaan kognitiivisen psykologian oppikirjoissa.

Poliisin tunnistaminen tapahtuu esim. vaatetuksen ja tekojen avulla. Eli se faktuaalinen identiteetti rakentuu näistä. Samoin sen poliisin merkitys voi siinä tilanteessa avautua hedonisen valenssin kautta, kun poliisi antaa sulle sakot ylinopeudesta, ja tilanne näyttäytyy sulle negatiivisessa valossa.

Ja jos jatketaan tätä tilannekuvausta normatiiviselle puolelle, niin ymmärrät sakkoa saadessasi rikkoneesi tieliikennelakia ajamalla ylinopeutta. Eli sen kontekstin merkitys, ja se sun todellisuus siinä tilanteessa rakentuu näiden merkitystulkintojen kautta.

Tää on se problematiikka mikä mua kiinnostaa, ei se että missä kohtaa aivoissa tuo prosessointi tapahtuu. Se vaan että olisi tieteen tekemisen näkökulmasta hyvä selvittää, että kuinka nämä erilaiset tulkinnalliset prosessit toteutuvat aivojen fysiologisessa toiminnassa. (Tämä puoli on ehkäpä enemmän sun heiniäsi.)

Eli ihan puhdas kognitiivisen neurotieteen tutkimus saattaisi antaa vastauksia siihen kuinka ja miten tämä Tulkitsija aivojen toiminnassa oikeasti toteutuu. Eli millaisia prosesseja ja aivoalueita tarvitaan. Veikkaan, että faktojen, valenssin, normien sekä esteettisten arvojen arvioinnissa on prosessuaalisesti kyse hieman eri prosesseista aivoissa.

Eli näin mä ajattelen näistä asioista.

Kiitos hyvästä ja selventävästä vastauksestasi. Fakta taitaa lopulta olla se, että kukaan ei vielä tiedä, miten aivot kokonaisuutena toimivat – ja juuri siksi sekä neurotieteen että fenomenologis-kognitiivisen näkökulman rinnakkainen tarkastelu on kiinnostavaa. Olemme ehkä lähestyneet samaa ilmiötä eri suunnista, ja vaikka termeissä tai painotuksissa on ollut eroja, niin monista väärinymmärryksistä huolimatta olen kokenut ajatusten vaihdon kiinnostavasi.

Ajattelin kuitenkin pitää tässä aihepiirissä nyt hetken hengähdystauon ja suunnata huomioni vähäksi aikaa sosiologian perusteisiin – haluan jäsentää siihen liittyviä ajatuksia tarkemmin ennen kuin yritän liittää niitä näihin kysymyksiin.

Seuraan toki keskustelua edelleen, ja on hyvin todennäköistä, että palaan tähän teemaan myöhemmin uudella kulmalla tai uusin kysymyksin. Jatketaan sitten uusin eväin!

[Purdue]

Olen samaa mieltä "pienin" täsmennyksin. Ensinnäkin aivojen toiminta ja mielen toiminta ovat yksi ja sama asia. Kyse ei ole kahden eri asian vuorovaikutuksesta. Mieli on aivojen neuraalisten prosessien käynnissä olemista. Sen sijaan tähän samaan asiaan on olemassa kaksi näkökulmaa subjektiivinen ensimmäisen persoonan näkökulma ja ulkopuolinen kolmannen persoonan näkökulma. Tässä ensimmäisen ja toisen persoonan tarkastelunäkökulmien välillä ei siten ole olemassa mitään Bottom-Up (Aivot >> Mieli) että Top-Down (Mieli >> Aivot) vuorovaikutusuhdetta vaan kaksi näkökulmaa samasta asiasta.

Tai noh. Väännetäänpä nyt vielä tästä.

Mä näkisin, että mieli on aivojen toiminnan emergentti ominaisuus. Vaikka mielen perusta on aivojen materiaalisessa toiminnassa, niin se on kuitenkin laadullisesti erilainen kuvauksen taso.

Eli tässä mielessä tuo Bottom-Up ja Top-Down kuvaus on ymmärrettävissä.

Kyse on siitä, että nämä kaksi tasoa tarvitsevat kumpikin erilaisen käsitteistön, jolla niitä kuvataan.

Aivojen toiminnassa ei ole tunteita vaan se on hermosolujen toimintaa. Mieltä ei voi kuvata synapsien toiminnan kautta, vaan tunteet ilmenevät mielessä eri tavalla.


Vesi (H2O) ja vety sekä happi liittyvät oleellisesti yhteen. Vettä ei ole olemassa ilman vetyä ja happea, mutta toisaalta veden ominaisuuksia ei voi kuvata hapen ja vedyn tasolla. Tää on ihan vastaava homma mielen ja aivojen tasolla.


Sä olet Naturalisti rajannut itsesi eri viitekehystesi kanssa sellaiseen nurkkaan, josta sä et pääse ulos. Et oikeastaan pysty noilla memetiikoilla ja tilakonehypoteeseilla tarttumaan siihen mistä tässä langassa oli tarkoitus keskustella, eli mielestä ja siitä kuinka yksilöiden todellisuus rakentuu. Liikut viitekehyksesi pätevyysalueen ulkopuolella.

Meillä molemmilla vaikuttaa olevan melko vakiintunut käsitys omista malleistamme, mikä saattaa toisinaan vaikeuttaa poikkeavien näkökulmien hahmottamista. Tämän vuoksi haluaisin ehdottaa vaihtoehtoista jäsennystapaa ja siihen liittyvää tarkennusta, joka saattaisi tuoda näkemyksiämme lähemmäs toisiaan tai ainakin tehdä niiden suhteet eksplisiittisemmiksi.

Ensinnäkin selvennyksenä: myös liskoaivoihin luokiteltavat rakenteet sisältävät aivokuorta (esimerkiksi primaarinen näköaivokuori), ja meemikoneeksi kutsumani järjestelmä sijaitsee pääosin etuaivolohkon alueella.

Ajattelussani aivotoiminnot eivät perustu erillisiin tai keskitettyihin tulkitsijarakenteisiin, vaan sekä etuaivolohkon meemikone että muut aivorakenteet – mukaan lukien aivorunko ja limbinen järjestelmä – koostuvat paikallisesti toimivista yksiköistä, kuten pylväistä ja tumakkeista. Nämä tuottavat tapahtumasekvenssejä hajautetusti, ilman että kognitiivinen toiminta vaatisi erillistä ”tulkitsijaa” tai keskitettyä prosessointikeskusta.

Meemikoneen osalta nämä pylväät muodostavat meemeiksi kutsuttujen kokemuksellisten sisältöjen ja toimintamallien kanssa dynaamisia ja haarautuvia skeema- ja kategoriaverkostoja. Näissä verkostoissa tapahtuva aktivaatio ja inhibitio mahdollistavat muistitoiminnot ja ajattelun siten, että informaatiota ei tarvitse siirtää paikasta toiseen: tiedon käsittely tapahtuu siellä, missä se on jo hermoverkostoon tallentunut, verkostojen sisäisen aktivaatiodynamiikan kautta.

Tämä antaa mahdollisuuden tulkita globaalin työtilan teoria hajautetun synkronisaation mallina: sen sijaan että ”globaali työtila” olisi tietty keskitetty rakenne, se voidaan nähdä tilana, jossa riittävän monen aktivoituneen verkoston samanaikainen toiminta mahdollistaa pääsyn laajempaan prosessointiin. Synkronisaatio siis toimii integraation ehtona ilman keskitettyä ohjausta.

Merkittävin ero meemikoneen ja liskoaivojen välillä ei ole niinkään rakenteellinen vaan oppimismekanismi: liskoaivot toimivat lähes täysin geneettisesti määräytyneillä toimintamalleilla, kun taas meemikoneen pylväät rakentavat toimintansa pitkälti kokemuksen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Geenit määrittävät vain alkuasetukset ja plastisuuden rajat.

Kysynkin: voisiko tällainen hajautettu, hierarkkinen ja verkostopohjainen lähestymistapa toimia yhteensopivana oman mallisi kanssa? Tämä malli ei erota datan sijaintia ja toiminnallisuutta toisistaan, jolloin informaation prosessointi tapahtuu sen omassa tallennuspaikassa. Samalla se tarjoaa vaihtoehdon jaetuille tai keskitetysti toteutuville kognitiivisille funktioille, kuitenkin yhteensopivana tunnettujen neurofysiologisten havaintojen kanssa.

Pari huomiota.

Ensinnäkin. On ollut selvää jo pidempään näiden keskustelujen aikana, että sulla on tietoa neurotieteestä ja aivojen fysiologiasta huomattavasti enemmän kuin minulla, joka tunnen aiheesta hädin tuskin alkeet. Eli sulla on kyky luoda omia malleja tällä aivojen fysiologian tasolla, ja mä en pysty niiden pätevyyttä asiantuntevasti arvioimaan. Tämä on fakta.

Toisekseen. Mun näkökulma onkin neurotieteen sijaan perustunut kognitiiviseen psykologiaan, fenomenologiaan, ja ylipäätään siihen että mä yritän tulkita sitä kuinka ihmiset arkitodellisuutensa mielen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tasolla rakentavat. Näkökulma on siis tyystin eri kuin sulla.

Kolmanneksi. En ole olettanut, että "kognitiivinen toiminta vaatisi erillistä ”tulkitsijaa” tai keskitettyä prosessointikeskusta", kuten asian ilmaiset. Tuo mitä mä nimitän Tulkitsijaksi on joukko prosesseja eikä mikään tietty paikka aivoissa. Ja mä lähestyn noita prosesseja mielen toiminnalliselta kannalta.

Jatkoa ajatellen olisikin hyvä testata tuota mun hypoteesia, eli sitä kuinka faktuaalinen, hedoninen, normatiivinen ja esteettinen evaluaatio ja tulkinta aivoissa oikeasti toimivat. Fiksut kognitiiviset neurotieteilijät pystyisivät varmaankin testaamaan tätä erilaisin koeasetelmin, ja tällöin voitaisiin kokeellisesti todeta näiden prosessien olemassaolo, ja se että tarvitaanko näiden lisäksi vielä kenties joitakin muita evaluaation muotoja.

Faktuaalista ja hedonista (+/- valenssi) evaluaatiota onkin kognitiivisessa psykologiassa jo tutkittukin eri menetelmin. Silti, mä näkisin että faktuaalinen arviointi käsittää paljon muutakin kuin loogista päättelyä, jota on tutkittu paljonkin.

Esimerkin vuoksi, otetaan sosiaalinen vuorovaikutus. Jonkin henkilön identiteetti, esim. pappi taikka poliisi, siinä tilanteessa on myös fakta. Mutta veikkaan, että tämän identiteetin toteaminen tapahtuu jollakin muulla tavoin kuin pelkästään induktiivisen ja deduktiivisen päättelyn keinoin, jota tarjotaan kognitiivisen psykologian oppikirjoissa.

Poliisin tunnistaminen tapahtuu esim. vaatetuksen ja tekojen avulla. Eli se faktuaalinen identiteetti rakentuu näistä. Samoin sen poliisin merkitys voi siinä tilanteessa avautua hedonisen valenssin kautta, kun poliisi antaa sulle sakot ylinopeudesta, ja tilanne näyttäytyy sulle negatiivisessa valossa.

Ja jos jatketaan tätä tilannekuvausta normatiiviselle puolelle, niin ymmärrät sakkoa saadessasi rikkoneesi tieliikennelakia ajamalla ylinopeutta. Eli sen kontekstin merkitys, ja se sun todellisuus siinä tilanteessa rakentuu näiden merkitystulkintojen kautta.

Tää on se problematiikka mikä mua kiinnostaa, ei se että missä kohtaa aivoissa tuo prosessointi tapahtuu. Se vaan että olisi tieteen tekemisen näkökulmasta hyvä selvittää, että kuinka nämä erilaiset tulkinnalliset prosessit toteutuvat aivojen fysiologisessa toiminnassa. (Tämä puoli on ehkäpä enemmän sun heiniäsi.)

Eli ihan puhdas kognitiivisen neurotieteen tutkimus saattaisi antaa vastauksia siihen kuinka ja miten tämä Tulkitsija aivojen toiminnassa oikeasti toteutuu. Eli millaisia prosesseja ja aivoalueita tarvitaan. Veikkaan, että faktojen, valenssin, normien sekä esteettisten arvojen arvioinnissa on prosessuaalisesti kyse hieman eri prosesseista aivoissa.

Eli näin mä ajattelen näistä asioista.

Kiitos hyvästä ja selventävästä vastauksestasi. Fakta taitaa lopulta olla se, että kukaan ei vielä tiedä, miten aivot kokonaisuutena toimivat – ja juuri siksi sekä neurotieteen että fenomenologis-kognitiivisen näkökulman rinnakkainen tarkastelu on kiinnostavaa. Olemme ehkä lähestyneet samaa ilmiötä eri suunnista, ja vaikka termeissä tai painotuksissa on ollut eroja, niin monista väärinymmärryksistä huolimatta olen kokenut ajatusten vaihdon kiinnostavasi.

Ajattelin kuitenkin pitää tässä aihepiirissä nyt hetken hengähdystauon ja suunnata huomioni vähäksi aikaa sosiologian perusteisiin – haluan jäsentää siihen liittyviä ajatuksia tarkemmin ennen kuin yritän liittää niitä näihin kysymyksiin.

Seuraan toki keskustelua edelleen, ja on hyvin todennäköistä, että palaan tähän teemaan myöhemmin uudella kulmalla tai uusin kysymyksin. Jatketaan sitten uusin eväin!

Joo, ehkäpä tauko tekee meille kummallekin hyvää. Tässä on jo aika lailla kaikki näkökulmat käyty lävitse.

Mutta kiitos sinullekin hyvästä ja asiallisesta keskustelusta. Tää on ollut todellakin sekä hauskaa että hyödyllistä!


Noihin sosiologian perusteisiin liittyen suosittelen seuraavaa kirjaa:

John Scott - Sociological Theory

Mulla on tästä Second Edition reilun kymmenen vuoden takaa. Myös George Ritzerin ja Jeffrey Stepniskin saman niminen tiiliskivi on hyvä mutta aika tyyris.


Mutta joo. Palaillaan.