Jeesuksen jumaluus

[ID10T]

Nikean kirkolliskokouksen aikaan, jolloin päätettiin Jeesuksen olevan Jumala ei ollut vielä DNA-testejä, nykyisin voitaisiin testata sitä kääreliinaa, olisiko jäämiä DNA:sta.

Mihin sitä käärinliinan DNA:ta verrattaisiin?

[Stalker]

Nikean kirkolliskokouksen aikaan, jolloin päätettiin Jeesuksen olevan Jumala ei ollut vielä DNA-testejä, nykyisin voitaisiin testata sitä kääreliinaa, olisiko jäämiä DNA:sta.

Mihin sitä käärinliinan DNA:ta verrattaisiin?

Tietysti Jumalan DNA:han.

[ID10T]

Nikean kirkolliskokouksen aikaan, jolloin päätettiin Jeesuksen olevan Jumala ei ollut vielä DNA-testejä, nykyisin voitaisiin testata sitä kääreliinaa, olisiko jäämiä DNA:sta.

Mihin sitä käärinliinan DNA:ta verrattaisiin?

Tietysti Jumalan DNA:han.

Ahaa, ja mistä me sitä saamme?

[Stalker]

Nikean kirkolliskokouksen aikaan, jolloin päätettiin Jeesuksen olevan Jumala ei ollut vielä DNA-testejä, nykyisin voitaisiin testata sitä kääreliinaa, olisiko jäämiä DNA:sta.

Mihin sitä käärinliinan DNA:ta verrattaisiin?

Tietysti Jumalan DNA:han.

Ahaa, ja mistä me sitä saamme?

Miksei Jumala suostuisi näytteen antoon, eikös se ole isyystutkimuksissa pakollinen?

[Prometheus]

Uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen, että joutuu hylätyksi, ettei pelastukaan. Sitä on syytäkin pelätä, että pysyy kaidalla polulla...

On se vaan jännä juttu, miten ateistit pystyvätkään olemaan hyviä ihmisiä ilman mitään pelkoa kadotuksesta tai odotuksia palkinnosta kuoleman jälkeen.

[jester]

Kristinuskon perussanomiin kuuluu, että Jeesus on Vanhan Testamentin Jahve, maailman Luoja, ja tuleva Messias. Jumalan Poika, Jumala.

Tietenkin muut kuin tunnustavat kristityt ovat eri mieltä. Eihän ihminen voi olla Jumala.

Entäpä, jos Jumalakin on vain ihmisen keksimä olento johon jotkut haluavat turvautua?

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.192

Täydellinen rakkaus poistaa tuon pelon. Sanotaan Kirjoituksissa. Ei ole enää mitään pelättävää, jos lapsen lailla uskoo kuollessaan menevänsä rakastavan Isänsä luo, ja tässä elämässä kaikissa vaikeuksissa saa avun rukoilemalla ja/tai seurakunnalta.
...
Uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen, että joutuu hylätyksi, ettei pelastukaan.

Siis onko sitä pelättävää vai ei? Tuosta nimittäin ei saa selvää vastausta.

Kuten aina sinun kanssa, vastaus oli jo siinä edellä. Mikä se oli?

Ensin sanot, ettei ole mitään pelättävää, ja kohta perään, että uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen. Kumpi siis pitää paikkansa?

Ratkaisu on siinä sanottu: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Pitää siis vaan rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuten itseään ja kaikki mitä siihen liittyy, niin kaikki pelko katoaa, myös uskovaisen kadotukseen joutumisen pelko.

Mikä Waltarikin sanoo, että älkää pelätkö. Rakkauden vaan säilytätte sydämessänne.

Kyllähän Jumalan pelko perinteiseen kristinuskoon kuuluu. Sanotaanhan, että Herran pelko on viisauden alku. Mielestäni on varsin jakomielistä, jos samaan aikaan Jumalaa pitäisi sekä rakastaa että pelätä.

[Tauko]

Täydellinen rakkaus poistaa tuon pelon. Sanotaan Kirjoituksissa. Ei ole enää mitään pelättävää, jos lapsen lailla uskoo kuollessaan menevänsä rakastavan Isänsä luo,

Ja semmoista hirviötä pitäisi vielä rakastaa täydellisesti? Semmoista, joka sanoo olevansa koston jumala ja kostavansa isän pahat teot vielä usealla jälkipolvellakin.
Tuohan on täysin umpikieroutunutta taikauskolla ihmisten pelottelua.

[OlliS]

Kristinuskon perussanomiin kuuluu, että Jeesus on Vanhan Testamentin Jahve, maailman Luoja, ja tuleva Messias. Jumalan Poika, Jumala.

Tietenkin muut kuin tunnustavat kristityt ovat eri mieltä. Eihän ihminen voi olla Jumala.

Entäpä, jos Jumalakin on vain ihmisen keksimä olento johon jotkut haluavat turvautua?

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.192

Täydellinen rakkaus poistaa tuon pelon. Sanotaan Kirjoituksissa. Ei ole enää mitään pelättävää, jos lapsen lailla uskoo kuollessaan menevänsä rakastavan Isänsä luo, ja tässä elämässä kaikissa vaikeuksissa saa avun rukoilemalla ja/tai seurakunnalta.
...
Uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen, että joutuu hylätyksi, ettei pelastukaan.

Siis onko sitä pelättävää vai ei? Tuosta nimittäin ei saa selvää vastausta.

Kuten aina sinun kanssa, vastaus oli jo siinä edellä. Mikä se oli?

Ensin sanot, ettei ole mitään pelättävää, ja kohta perään, että uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen. Kumpi siis pitää paikkansa?

Ratkaisu on siinä sanottu: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Pitää siis vaan rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuten itseään ja kaikki mitä siihen liittyy, niin kaikki pelko katoaa, myös uskovaisen kadotukseen joutumisen pelko.

Mikä Waltarikin sanoo, että älkää pelätkö. Rakkauden vaan säilytätte sydämessänne.

Tarkoititko Mika Waltaria?

Joo tietysti. Painovirhe.

[OlliS]

Kristinuskon perussanomiin kuuluu, että Jeesus on Vanhan Testamentin Jahve, maailman Luoja, ja tuleva Messias. Jumalan Poika, Jumala.

Tietenkin muut kuin tunnustavat kristityt ovat eri mieltä. Eihän ihminen voi olla Jumala.

Entäpä, jos Jumalakin on vain ihmisen keksimä olento johon jotkut haluavat turvautua?

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.192

Täydellinen rakkaus poistaa tuon pelon. Sanotaan Kirjoituksissa. Ei ole enää mitään pelättävää, jos lapsen lailla uskoo kuollessaan menevänsä rakastavan Isänsä luo, ja tässä elämässä kaikissa vaikeuksissa saa avun rukoilemalla ja/tai seurakunnalta.
...
Uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen, että joutuu hylätyksi, ettei pelastukaan.

Siis onko sitä pelättävää vai ei? Tuosta nimittäin ei saa selvää vastausta.

Kuten aina sinun kanssa, vastaus oli jo siinä edellä. Mikä se oli?

Ensin sanot, ettei ole mitään pelättävää, ja kohta perään, että uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen. Kumpi siis pitää paikkansa?

Ratkaisu on siinä sanottu: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Pitää siis vaan rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuten itseään ja kaikki mitä siihen liittyy, niin kaikki pelko katoaa, myös uskovaisen kadotukseen joutumisen pelko.

Mikä Waltarikin sanoo, että älkää pelätkö. Rakkauden vaan säilytätte sydämessänne.

Kyllähän Jumalan pelko perinteiseen kristinuskoon kuuluu. Sanotaanhan, että Herran pelko on viisauden alku. Mielestäni on varsin jakomielistä, jos samaan aikaan Jumalaa pitäisi sekä rakastaa että pelätä.

Se pelko tarkoittaa kunnioitusta, ja rangaistuksen pelkoa, jos on epävarma parannuksen teostaan ja syntien anteeksisaamisdstaan. Ihan oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko. Jumalaa pitää rakastaa, se on kymmenen käskyn pääsisältö Jeesuksen sanojen mukaan. Ja lähimmäistä.

[Tauko]

Se pelko tarkoittaa kunnioitusta

No vapise nyt sitten peloissasi sinä kurittajaasi kunnioittava.

[marjatta1]

"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen poikansa, niin että jokainen, joka häneen uskoo, uskoo todennäköisesti ihan mihin tahansa."

Tuntematon

[ID10T]

Kristinuskon perussanomiin kuuluu, että Jeesus on Vanhan Testamentin Jahve, maailman Luoja, ja tuleva Messias. Jumalan Poika, Jumala.

Tietenkin muut kuin tunnustavat kristityt ovat eri mieltä. Eihän ihminen voi olla Jumala.

Entäpä, jos Jumalakin on vain ihmisen keksimä olento johon jotkut haluavat turvautua?

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.192

Täydellinen rakkaus poistaa tuon pelon. Sanotaan Kirjoituksissa. Ei ole enää mitään pelättävää, jos lapsen lailla uskoo kuollessaan menevänsä rakastavan Isänsä luo, ja tässä elämässä kaikissa vaikeuksissa saa avun rukoilemalla ja/tai seurakunnalta.
...
Uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen, että joutuu hylätyksi, ettei pelastukaan.

Siis onko sitä pelättävää vai ei? Tuosta nimittäin ei saa selvää vastausta.

Kuten aina sinun kanssa, vastaus oli jo siinä edellä. Mikä se oli?

Ensin sanot, ettei ole mitään pelättävää, ja kohta perään, että uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen. Kumpi siis pitää paikkansa?

Ratkaisu on siinä sanottu: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Pitää siis vaan rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuten itseään ja kaikki mitä siihen liittyy, niin kaikki pelko katoaa, myös uskovaisen kadotukseen joutumisen pelko.

Mikä Waltarikin sanoo, että älkää pelätkö. Rakkauden vaan säilytätte sydämessänne.

Kyllähän Jumalan pelko perinteiseen kristinuskoon kuuluu. Sanotaanhan, että Herran pelko on viisauden alku. Mielestäni on varsin jakomielistä, jos samaan aikaan Jumalaa pitäisi sekä rakastaa että pelätä.

Se pelko tarkoittaa kunnioitusta, ja rangaistuksen pelkoa, jos on epävarma parannuksen teostaan ja syntien anteeksisaamisdstaan. Ihan oikea ja hyvä kunnioitus ja pelko. Jumalaa pitää rakastaa, se on kymmenen käskyn pääsisältö Jeesuksen sanojen mukaan. Ja lähimmäistä.

Pelonsekainen rakkaus on edelleen kummallista. Ja eikö Jeesus jo sovittanut syntimme?

https://aktiivikristinusko.fi/mika-sovi ... semme-sita

Jeesus sovitti meidän syntimme, mikä tarkoittaa, että Jumalan suuri viha syntiä kohtaan väistyi pois kaikista niistä, jotka uskovat häneen.

Miksi siis kadotusta synnin palkkana pitää edelleen pelätä?

[E-M]

Kristinuskon perussanomiin kuuluu, että Jeesus on Vanhan Testamentin Jahve, maailman Luoja, ja tuleva Messias. Jumalan Poika, Jumala.

Tietenkin muut kuin tunnustavat kristityt ovat eri mieltä. Eihän ihminen voi olla Jumala.

Entäpä, jos Jumalakin on vain ihmisen keksimä olento johon jotkut haluavat turvautua?

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.192

Täydellinen rakkaus poistaa tuon pelon. Sanotaan Kirjoituksissa. Ei ole enää mitään pelättävää, jos lapsen lailla uskoo kuollessaan menevänsä rakastavan Isänsä luo, ja tässä elämässä kaikissa vaikeuksissa saa avun rukoilemalla ja/tai seurakunnalta.
...
Uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen, että joutuu hylätyksi, ettei pelastukaan.

Siis onko sitä pelättävää vai ei? Tuosta nimittäin ei saa selvää vastausta.

Kuten aina sinun kanssa, vastaus oli jo siinä edellä. Mikä se oli?

Ensin sanot, ettei ole mitään pelättävää, ja kohta perään, että uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen. Kumpi siis pitää paikkansa?

Ratkaisu on siinä sanottu: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Pitää siis vaan rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuten itseään ja kaikki mitä siihen liittyy, niin kaikki pelko katoaa, myös uskovaisen kadotukseen joutumisen pelko.

Mikä Waltarikin sanoo, että älkää pelätkö. Rakkauden vaan säilytätte sydämessänne.

Tarkoititko Mika Waltaria?

Joo tietysti. Painovirhe.

Toki arvasin. Voitko vielä vastata mitä teoksia tms. olet lukenut M. Waltarilta, kun noin päättelit...

[Molli]

Miksi siis kadotusta synnin palkkana pitää edelleen pelätä?

Tämä on vapaa valintaista, kuten Jumala, Jeesus ja Jeesuksen jumaluus.

Ihmismielellä on tapana jäädä 'naatiskelemaan', ihastuttavista tai ikävistä asioista oli niiden laita millainen tahansa.

Jeesustelun johdannaisena voisi pitää nykypäivän suurinta ongelmaa, mielensäpahoittajien hyyssäämistä, hysyttelyä, jopa asetuksin ja lainsäädännöin häiritään arkielämää, kun satunnainen alakuloinen kanssa asuja ahdistuu, jopa masentuu, parhaita esimerkki on "tupakki" -, jonka siis tupakoinnin säätelyn ja julman hinnoittelun perusteeksi väännettiin hassu ajatus kansanterveydestä, toisaalta 'vinkujille' olisi voinut sanoa kohteliaasti, "ajatuksesi vaatii vielä jalostamista" - näin kohteliaasti esitettynä sen sijaan, jotta syteen karanneen ajattelun omaavalle kerrottaisiin "Siperia opettaa" tms

Kristillisyyden ylevin johdannainen eli jutska voinee olla "mahtiasemaan', päässeiden henkilöiden suhteellisuuden tajun katoaminen arkielämästä, soveliaisuus unohtuu siinä samalla, upeimpia esimerkkejä on osajoukon sormella osoittelu - 'te huonot ihmiset tupakoitsette', ainakin kristillisyys muistuttaa uskovaisen olevan "huono ihminen", siinä ohessa mahdin omaaja haluaa voida paksusti ja olla päissään, kuten nykyään toitotetaan 'hamppu vapaaksi ja viina ruokakauppoihin', näet kun on massia 'nauttia' Mahdin omaajan elämä on niin työlästä ja raskasta, jotta vain kunnon 'tuiteri' helpottaa ns. työskentelyn tuomaan alakuloon/ahdistukseen/masennukseen (=saa valita). Moinenkin on vapaa valintaista, kirjoittaja lähtee pihalle kylvään asterit, kehäkukat, olkikukat, ruiskaunokit ja samettikukat.

[Edit 'opettelee virlä käyttämään .. tätä]

[OlliS]

Kristinuskon perussanomiin kuuluu, että Jeesus on Vanhan Testamentin Jahve, maailman Luoja, ja tuleva Messias. Jumalan Poika, Jumala.

Tietenkin muut kuin tunnustavat kristityt ovat eri mieltä. Eihän ihminen voi olla Jumala.

Entäpä, jos Jumalakin on vain ihmisen keksimä olento johon jotkut haluavat turvautua?

"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."

Bertrand Russell 3.6.192

Täydellinen rakkaus poistaa tuon pelon. Sanotaan Kirjoituksissa. Ei ole enää mitään pelättävää, jos lapsen lailla uskoo kuollessaan menevänsä rakastavan Isänsä luo, ja tässä elämässä kaikissa vaikeuksissa saa avun rukoilemalla ja/tai seurakunnalta.
...
Uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen, että joutuu hylätyksi, ettei pelastukaan.

Siis onko sitä pelättävää vai ei? Tuosta nimittäin ei saa selvää vastausta.

Kuten aina sinun kanssa, vastaus oli jo siinä edellä. Mikä se oli?

Ensin sanot, ettei ole mitään pelättävää, ja kohta perään, että uskovaisen pelko on kadotukseen joutuminen. Kumpi siis pitää paikkansa?

Ratkaisu on siinä sanottu: Täydellinen rakkaus karkoittaa kaiken pelon.

Pitää siis vaan rakastaa Jumalaa yli kaiken, ja lähimmäistä kuten itseään ja kaikki mitä siihen liittyy, niin kaikki pelko katoaa, myös uskovaisen kadotukseen joutumisen pelko.

Mikä Waltarikin sanoo, että älkää pelätkö. Rakkauden vaan säilytätte sydämessänne.

Tarkoititko Mika Waltaria?

Joo tietysti. Painovirhe.

Toki arvasin. Voitko vielä vastata mitä teoksia tms. olet lukenut M. Waltarilta, kun noin päättelit...

Se oli haastattelussa Suomen Kuvalehdessä. Olen lukenut ne kaikki. (Mainittakoon, että isänikin on kirjoittanut historiallisia romaaneja, mm kaikki Suomen sotahistorian ratkaisutaistelut romaanimuodossa. Martti Santavuori. Kannattaa lukea. Minä olen kirjoittanut vain paikallishistoriaa.)