Mitä kadutte menneessä elämässänne eniten?

[Why]

Kadutteko taloudellisia menetyksiä: epäonnistuneita sijoituksia..ym?
Vai vääräksi osoittautuneita valintoja, esim työpaikka, aviopuoliso..?
Vai lähinnä sitä, kun olette tehneet toiselle ihmiselle väärin, sanoneet pahasti, petkuttaneet tmv?

Miten olette pärjänneet myöhemmässä elämässä näiden menneisyyden painolastien kanssa?

[Kissatäti]

Nuoruuden kännitoilailut kaduttaa. Minulla oli nuorena selkeä alkoholiongelma. Pahempaakin olisi voinut käydä. Asuin silloin Helsingissä. Onneksi tajusin itse että nyt menee liian lujaa ja muutin maalle. Eihän se Helsingin syytä ollut. Rakastin kaupunkia mutta se ei vain sopinut minulla.

[Deedee]

[Ertsu]

Eniten kadun peruutuskolareitani kuorma-autolla. Kaveri pyysi mua kuskiksi muuttoonsa ja vuokrasi kuorma-auton. Mää kyllä sanoin, että mää en oo 10 vuoteen ajanut kuorma-autoa. Sitten mää ajoin sen kuormurin päin puuta sen takaylityksen kanssa ja seuraavaksi etuakseli upposi nurmikkoon. Siihen tarvittiin traktoria vetämään se kuormuri ylös nurmikosta. Kyllä hävetti ja hävettää edelleen.

[Pattinero]

Kaikkea perkelettä on tapahtunut, enkä viitsi niitä tänne edes eritellä. Mutta, jokaisella meistä on taatusti asioita, joita tekisimme nyt toisin. Joskus täytyy aivan oikeasti olla iloinen, ettei kukaan ole kuollut, eikä edes vakavasti loukkaantunut. Jälkimmäinen on tietenkin se pahin vaihtoehto, joka voittaa kuolemankin.

[angela m]

Kun laitoit tän ketjun niin olisin tahtonut heti vastata, mut en vaan kyennyt koska ne 2 asiaa sattuu liikaa. Kummatkin naissuhteita, äiti ja sit sellanen romanttinen. Jännä ettei edes tuntemattomille netissä pysty oikein kertomaan..

Kaduttaa on lievä sana toki, häpeä ja suuren suuri pettymys itseen on ehkä osuvampaa.

No ehkä lyhyesti, ja silloinhan ei täyttä kuvaa saa.

Veljen rippijuhlat launtaina ja minä isoveljenä edellisenä iltana vähän kavereitten kanssa kaljottelin, ei paljoa mut absolutisti äidille se on paljon. Tulin kotia ja tein yöllä leipiä, äiti herää ja tulee marmattamaan.

Minulla iso veitsi kädessä ja annan hänen marmattaa, ja puristan itse sitä älyämättä suutuksissani veitsen terää kädessäni niin että leikkauksia tarvittiin. Kun äiti älyää että verta tippuu lattialle herään minäkin ja juoksen ulos, nukkumaan mättähälle ns. Toki tulin aamulla takaisin ja pukua päälle, sit myöhemmin sairaalaan. Anteeksi on annettu, enkä hyväksy sitä. Jee..

Nyt on avautumista, pullo viiniä ja nainen suihkussa. Hän ei tiedä.

Eräs aikaisempi naisoletettu ajatteli et olisin aviomies ainesta, todella välitin aidosti mutta en ole aviomies ainesta. Näin jo pennusta lähtien kuinka liian moni eroaa ja se jäi mieleen, joten ei koskaan. Mulle ei useinkaan sitä harmaata aluetta ole.

Välitin, voi että välitin. Mutta hän tahtoi olla äiti ja naimisissa, ymmärrän sen. Kieltäydyin ja se tuntui aluksi helpotukselta, myöhemmin ei.

Erottiin ja hän löysi uuden miehen, oltiim yhteyksissä jonkin verran. No paljastui ettei hän voi saada lapsia ja jos hän ei voi saada omia ei hän tahdo lapsia, ja hän kertoi sen mulle.

Jos tuo tieto olisi ollut aikaisemmin olemassa saattaisin olla sellainen 100% uskollinen ja kunnollinen miesystävä, mutta kun emme tietäneet.

Ja se kaduttaa, ettei tullut ehkä oltua ymmärtäväisempi vaikka sitä tahtoikin olla. Se vaan ei silloin onnistunut.

Mutta kyllä kaduttaa..

On toki muitakin asioita niin kuin kaikilla, mutta nuo 2 omien tekemisten suhteen kaduttaa eniten.

Elämä on..

Jos kelloa voisi kääntää..

Odotin aika kauan uskallanko lähettää, no joo.

[Pattinero]

Jos ei koskaan ole erehtynyt menemään naimisiin, niin siinä ei ole mitään asiaa, jota katua. Avioliitto on maailman turhin, ja ehkä jopa yliarvostetuin instituutio. Vittu, että me ihmiset ollaan outoa porukkaa.

[Märkäruuti]

Serustelin jonkin aikaa tyttelin kanssa, joka osoittautui bi-seksuaaliksi. Hän ehdotti kolmen kimppaa tyttöystävänsä kanssa. Menin puihin. Nyt kaduttaa.

[angela m]

Jos ei koskaan ole erehtynyt menemään naimisiin, niin siinä ei ole mitään asiaa, jota katua. Avioliitto on maailman turhin, ja ehkä jopa yliarvostetuin instituutio. Vittu, että me ihmiset ollaan outoa porukkaa.

Ehkä siinä ei kadu tuota vaan sen elämänsä naisen menettämistä tavallaan turhan takia, ja kun vahinko on tapahtunut niin en ainakaan minä osaa siitä palata ennalleen.

[angela m]

Serustelin jonkin aikaa tyttelin kanssa, joka osoittautui bi-seksuaaliksi. Hän ehdotti kolmen kimppaa tyttöystävänsä kanssa. Menin puihin. Nyt kaduttaa.

Mä olin kerran mukana kahden ukon, ja yhden naisen kimpassa, ja me samassa pimpassa.

Sori, pakkoruno.

Ihan kivaa oli mut vain kivaa, ei niin erikoista. Oletin enemmän.

Uskoisin et jos oisin vain mä, ja 2 naista. Voisin olla eri mieltä..

[Ertsu]

Kyllä se epäonnistunut kuorma-auton kääntäminen eniten kaduttaa. Mää en ikinä pääse eroon siitä painajaisesta.

[Pattinero]

Kyllä se epäonnistunut kuorma-auton kääntäminen eniten kaduttaa. Mää en ikinä pääse eroon siitä painajaisesta.

Sun pitää mennä jonnekin rekkafoorumille lueskelmaan, kuinka ammattilaiset ovat koheltaneet niiden ylisuurien vehkeitten kanssa vielä pahemmin kuin sinä.

Tässä on yksi esimerkki siitä, että mitä kaikkea voi epähuomiossa tapahtua. Eikä ole kovin harvinaistakaan.

https://www.ts.fi/uutiset/143378

[Deedee]

Kun laitoit tän ketjun niin olisin tahtonut heti vastata, mut en vaan kyennyt koska ne 2 asiaa sattuu liikaa. Kummatkin naissuhteita, äiti ja sit sellanen romanttinen. Jännä ettei edes tuntemattomille netissä pysty oikein kertomaan..

Kaduttaa on lievä sana toki, häpeä ja suuren suuri pettymys itseen on ehkä osuvampaa.

No ehkä lyhyesti, ja silloinhan ei täyttä kuvaa saa.

Veljen rippijuhlat launtaina ja minä isoveljenä edellisenä iltana vähän kavereitten kanssa kaljottelin, ei paljoa mut absolutisti äidille se on paljon. Tulin kotia ja tein yöllä leipiä, äiti herää ja tulee marmattamaan.

Minulla iso veitsi kädessä ja annan hänen marmattaa, ja puristan itse sitä älyämättä suutuksissani veitsen terää kädessäni niin että leikkauksia tarvittiin. Kun äiti älyää että verta tippuu lattialle herään minäkin ja juoksen ulos, nukkumaan mättähälle ns. Toki tulin aamulla takaisin ja pukua päälle, sit myöhemmin sairaalaan. Anteeksi on annettu, enkä hyväksy sitä. Jee..

Nyt on avautumista, pullo viiniä ja nainen suihkussa. Hän ei tiedä.

Eräs aikaisempi naisoletettu ajatteli et olisin aviomies ainesta, todella välitin aidosti mutta en ole aviomies ainesta. Näin jo pennusta lähtien kuinka liian moni eroaa ja se jäi mieleen, joten ei koskaan. Mulle ei useinkaan sitä harmaata aluetta ole.

Välitin, voi että välitin. Mutta hän tahtoi olla äiti ja naimisissa, ymmärrän sen. Kieltäydyin ja se tuntui aluksi helpotukselta, myöhemmin ei.

Erottiin ja hän löysi uuden miehen, oltiim yhteyksissä jonkin verran. No paljastui ettei hän voi saada lapsia ja jos hän ei voi saada omia ei hän tahdo lapsia, ja hän kertoi sen mulle.

Jos tuo tieto olisi ollut aikaisemmin olemassa saattaisin olla sellainen 100% uskollinen ja kunnollinen miesystävä, mutta kun emme tietäneet.

Ja se kaduttaa, ettei tullut ehkä oltua ymmärtäväisempi vaikka sitä tahtoikin olla. Se vaan ei silloin onnistunut.

Mutta kyllä kaduttaa..

On toki muitakin asioita niin kuin kaikilla, mutta nuo 2 omien tekemisten suhteen kaduttaa eniten.

Elämä on..

Jos kelloa voisi kääntää..

Odotin aika kauan uskallanko lähettää, no joo.

Ei kai äiti ole nyt muumiona kellarissa, heh tuli vain psyko mieleen Äitii huuhuu

[Brainwashed]

Kaikkea perkelettä on tapahtunut, enkä viitsi niitä tänne edes eritellä. Mutta, jokaisella meistä on taatusti asioita, joita tekisimme nyt toisin. Joskus täytyy aivan oikeasti olla iloinen, ettei kukaan ole kuollut, eikä edes vakavasti loukkaantunut. Jälkimmäinen on tietenkin se pahin vaihtoehto, joka voittaa kuolemankin.

Älä suotta kadu, harmitus on sen sijaan sallittua, sillä mies ei ole mies ellei ole edes kerran elämässään kaatunut mopolla, peruuttanut kuormurin lavan puuhun, kaatanut traktorin/kaivurin taikka ajanut auton jokeen ja sitä rataa, eli näillä em. ja vastaavilla meriiteillä erotellaan tosimiehet vässyköistä.

[anarkistialkuasukas]

Oikeastaan se on ruvennut vanhemmiten harmittamaan että myin wanhan Harrikkani. Mulla oli vuoden 1956 pannupää joskus nuorempana.