Oletteko eläneet tulojen suhteen epätasapainoisessa suhteessa?

[Elämänsankari]

Otsikossahan se kysymys on, mutta lisänä se että jos olette niin onko se aiheuttanut ongelmia? Minkälaisia?

Itse elän juuri sellaisessa ja ongelmiakin sen suhteen on, joudun vaan siihen palaamaan hetken päästä koska joku on ovella.

Avaan tän ketjun silti jo nyt..

[Zeneka]

Otsikossahan se kysymys on, mutta lisänä se että jos olette niin onko se aiheuttanut ongelmia? Minkälaisia?

Itse elän juuri sellaisessa ja ongelmiakin sen suhteen on, joudun vaan siihen palaamaan hetken päästä koska joku on ovella.

Avaan tän ketjun silti jo nyt..

Tuloerot ja varallisuuserot ovat mahtava asia, koska sillä voi kontroloida köyhempää osapuolta. Pitää vaan olla tarkkana ettei köyhempi osaa lypsää itselleen ansaitsematonta etua. On kiva että on tottelevainen kotiorja muijana.

[Kissatäti]

Minulla on paljon pienemmät tulot kuin miehellä. Tosin minulla on jonkin verran omaisuutta.

[Elämänsankari]

Itse olen sellaisessa tälläkin hetkellä, mutta vaikka tienaan enemmän ei se minua haittaa ja olen valmis käyttämään toisenkin hyväksi rahaa tottakai.

Hänen tulonsa ovat sairauden takia aika pienet mutta hän pystyy elämään aika lailla normaalisti, sairaus ei liikaa rajoita.

Mutta varaa ei oikein ole esim kunnon ravintolassa käyntiin, ehkä mcdonalds. Ei polkupyörään, ei aina oikein edes sähkölaskuun tai vaatteisiin.

Ja kerta minä en saa niitä, ja monia muitakin juttuja, hänelle tarjota niin monet asiat jää tekemättä. Vietämmekin liian ison osan ajasta tuon takia neljän seinän sisällä, tahtoisin enemmän ulos ja hän toki tietää sen. Kyllä me ihmisten ilmoilla paljon ollaan mutta yleensä vain kävelyllä, rannalla istumassa tjs. Ei sillä et niissä mitään pahaa olisi, ei todellakaan.

Saan sentään silloin tällöin kahvin tarjota ja joskus jopa pizzankin, ja jos mulla viiniä on niin saattaa lasin tai kaksi sitä juoda. Mut ei enempää.

Toisaalta arvostan asennetta mutta toisaalta se rajoittaa, itse koen tämän aika vaikeana asiana eikä se meidän suhdetta ainakaan paranna.

Tiedä mitä tehdä..

[marjatta1]

Nuorempana olin niin sanotusti "huusava" ja menetin rahaa vaikka mihin, mutta vanhemmiten olen tullut harkitsevaiseksi rahan käyttäjäksi ja taloudellisia haaveita on ja siksi säästän myös korkeampikorkoiselle tilille tätä nykyä.

[Neutroni]

Tuloerot ja varallisuuserot ovat mahtava asia, koska sillä voi kontroloida köyhempää osapuolta. Pitää vaan olla tarkkana ettei köyhempi osaa lypsää itselleen ansaitsematonta etua. On kiva että on tottelevainen kotiorja muijana.

Huvinsa kullakin. Minä en vaihtaisi tuplasti minuun verrattuna tienaavaa emäntää aivottomaan kotiorjaan.

Juu, aina meillä on ollut vähintään kertoimen 2 ero, lukuunottamatta sitä aikaa kun vaimo hoiti lapsia kotona. Elintasoeroja ei ole, olemme ennemmin pihejä ja sosiaalisista teattereista vetäytyviä kuin tuhlailevaisia tai näyttämisen haluisia. Vaimo on kyllä maksanut vuosien aikana enemmän.

[Tonttu]

Työuran aikan mulla oli pikkuisen paremmat ansiot kuin vaimolla. Nyt eläkkeellä ei kovin suurta eroa ole. Tosin minulle tulee yritystoiminnasta hiukan lisätienestiä. Käytännössä ei mitään ongelmaa, koska tileille on molemmilla käyttöoikeus.

[KultaKikkare]

Itse olen sellaisessa tälläkin hetkellä, mutta vaikka tienaan enemmän ei se minua haittaa ja olen valmis käyttämään toisenkin hyväksi rahaa tottakai.

Hänen tulonsa ovat sairauden takia aika pienet mutta hän pystyy elämään aika lailla normaalisti, sairaus ei liikaa rajoita.

Mutta varaa ei oikein ole esim kunnon ravintolassa käyntiin, ehkä mcdonalds. Ei polkupyörään, ei aina oikein edes sähkölaskuun tai vaatteisiin.

Ja kerta minä en saa niitä, ja monia muitakin juttuja, hänelle tarjota niin monet asiat jää tekemättä. Vietämmekin liian ison osan ajasta tuon takia neljän seinän sisällä, tahtoisin enemmän ulos ja hän toki tietää sen. Kyllä me ihmisten ilmoilla paljon ollaan mutta yleensä vain kävelyllä, rannalla istumassa tjs. Ei sillä et niissä mitään pahaa olisi, ei todellakaan.

Saan sentään silloin tällöin kahvin tarjota ja joskus jopa pizzankin, ja jos mulla viiniä on niin saattaa lasin tai kaksi sitä juoda. Mut ei enempää.

Toisaalta arvostan asennetta mutta toisaalta se rajoittaa, itse koen tämän aika vaikeana asiana eikä se meidän suhdetta ainakaan paranna.

Tiedä mitä tehdä..

Ootko sanonut asiasta ihan suoraan hänelle? Se voi kuvitella että on jalompaa tai oikein ettei ota vastaan eikä tiedä että se rajoittaa ja aiheuttaa sulle kärsimystä.

Itsekin joutunut muutaman kerran sanoon että mä haluan mennä, haluan mennä juuri sun kanssa ja siksi tarjoan.

[Elämänsankari]

Olen sanonut mutta ei onnistu siltikään, ja olen sanonut että tää on iso ongelma.

Ei ole auttanut.

[marjatta1]

Nuorempana olin niin sanotusti "huusava" ja menetin rahaa vaikka mihin, mutta vanhemmiten olen tullut harkitsevaiseksi rahan käyttäjäksi ja taloudellisia haaveita on ja siksi säästän myös korkeampikorkoiselle tilille tätä nykyä.

Tietysti on todettava, että en elä epätasapainoisessa suhteessa kuitenkaan ja tavoitteet ovat olleet pääsääntöisesti yhteiset taloudessa. Tosin mies on enemmän tahtonut kuluttaa autoiluun ja autoja on ostettu ja vaihdettu jopa liian usein ja siihen on mennyt rahaa...tosin olen kuitenkin nauttinut yhteisistä automatkoista, jonka on mahdollistanut hyväkuntoiset ja uudehkot asuntoautot, mutta se elämänvaihe on nyt ohi ja täytyy panostaa uuden asunnon hankintaan. Omakotitalosta kerrostaloon ja mieluummin kaupungin keskustaan....ja se on enimmäkseen ollut minun päämäärä eikä niinkään puolison...